Tänään aamusta oli jälkiryhmän esinetreenit Luukissa. Peruutusten vuoksi tosin osallistujia oli vain Sylva ja minä. Mutta ei hätää, koiria meillä oli mukana viisi ja kaikki treenattiin!

Snoopy pääsi esineruutuun toisena Lunan jälkeen. Ruutu oli n. 25x50 metriä, esineitä viisi. Snoopy juoksi hetken alueella löytämättä mitään. Sitten se kai vasta avasi nenänsä kunnolla ja löysi melko ripeästi neljä esinettä, minkä jälkeen palkkasin. Luovutukset olivat taas aika rumia. Välillä Snoopy tiputti esineen muutaman metrin päähän minusta, välillä toi ihan minulle asti mutta joko mälväsi esinettä tai sylki sen eteeni. Huoh. Yritetään työstää ongelmaa, mutta ihan hirveästi en löisi vetoa sen puolesta, että ongelma paljonkaan korjaantuu ennen Snoopyn eläkkeelle siirtymistä.

Jippokin juoksi ruudussa hetken ennen kuin esineitä alkoi nousta. Kaksi esinettä tuli nopeasti, kolmannen eteen Jippo taas joutui tekemään enemmän työtä. Se liikkui jostain syystä eniten keskialueella. Kolmannen löydön jälkeen palkkasin.

Vinskin kanssa käytiin taas vähän kävelemässä ruudussa ensin hajua ottamassa. Se lähti älyttömän hyvin ja vauhdilla ruutuun ja toi nopeasti esineen oikeasta takakulmasta. Lähetin toiselle pistolle, mutta se oli Vinskille vaikeaa, se vain kävi muutaman metrin kääntymässä ruudussa. Käytiin uudestaan ottamassa hajua ja sen jälkeen lähti hyvin ja toi esineen toisesta takakulmasta. Täytyy panostaa useamman esineen tuomiseen samassa treenissä, se on vielä vähän vaikeaa kokemuksen puutteen takia.

Iltapäivällä koirat pääsivät aloittamaan uimakauden. Hirmu kiireellä ne rynnivät rantaan ja uinti sujui ihan entiseen malliin. Pojat uivat innokkaasti ja Jippo enemmänkin kahlasi ja seisoi vedessä räkyttämässä, ui se sentään välillä parin metrin matkoja. No, eikös kahlaaminenkin ole ihan hyvää jumppaa.

Kiitokset onnitteluista Vinskin tokotuloksen johdosta! Eilen haettiin vielä postilaatikosta yksi koepalkintokin, joka meille palkintojenjaossa unohdettiin antaa, alennuskortti fyssarille. Tällaiset käytännölliset palkinnot ovat kivoja. Saa nähdä, ehditäänkö tuo alennus hyödyntää kortin voimassaoloaikana.

Kotipihalla ollaan tottisteltu vähän joka päivä. Jipon ruutu sujuu hyvin. Tunnaria otettiin eilen ja sekin sujui tosi hyvin. Kaukokäskyjen seisomiseen Jippo tarvitsi vielä maanantaina lisäkäskyn, eilen ja tänään homma sujui yhdellä käskyllä. Jännä miten aina välillä tulee jotain ihme klikkejä.

Vinskille näyttää sopivan hyvin ruututreeni, jossa se lähtee merkiltä ja minä olen ruudun lähellä valmiina palkkaamaan sen. Vauhti on jopa kasvanut hieman. Omaa tunnaria Vinski on nyt saanut etsiskellä piilosta. Vääriä ei vähään aikaan laiteta esille, koska Vinski nostelee niitä. Hirveän vähän yhteensä ollaan tunnaria Vinskin kanssa treenattukaan. Ollaan myös treenattu luoksetuloja niin, että jätän Vinskin maahan ja juoksen kauas karkuun ja sitten kutsun. Ja kovaahan Vinski silloin tulee! Treeneissä en nyt halua antaa sille edes mahdollisuutta tulla hitaasti, eri asia sitten vaikuttaako se myös koetilanteeseen. Noutoa ollaan myös tehty niin, että pakitan karkuun, kun ei ne noudotkaan mitään niin nopeita ole.

Snoopylle tuli ihme ongelma liikkeestä maahanmenon ennakoinnista, joten ollaan treenattu pelkkää valmistavaa osaa ja siitä suora vapautus, ja nyt näyttäisi ongelma helpottavan.

Maanantaina oltiin myös ryhmätreeneissä Talissa. Treeniin pääsi Snoopy ja kun aikaa jäi, niin kävi Vinskikin kentällä pyörimässä. Snoopy treenasi pk-liikkeistä muut paitsi luoksetuloliikkeet ennakointiongelmansa takia. Seuruu oli nyt aika kivaa eikä edes painanut. Pujottelimme myös kahden hengen henkilöryhmää. Tasamaanoudossa luovutuksen jälkeen Snoopy tapansa mukaan vähän pakitti, pitäisi itse muistaa myös aina pakittaa palkatessa.

Pitkän tauon jälkeen otettiin myös estenoudot. Metrin hypyn kiersi ensin, joten lähetin sen sitten lennosta patukan perään ja hyppäsi hyvin. Sen jälkeen onnistui hyppynoutokin, menohyppy oli hyvä ja palatessa kosketti estettä. A-estenouto sujui heti muuten hyvin, mutta palatessa Snoopylle tuli vähän tasapaino-ongelmia lähellä harjaa, pääsi kuitenkin yli. Uusinta sujui paremmin.

Eteenmenopalkkana oli iso pallo tosi kaukana. Seuraaminen sujui hyvin, vaikka Snoopy taatusti tiesikin, mitä oli menossa tekemään. Eteen lähti hyvin, mutta loppua kohti vauhti vähän hiljeni, kun palkka oli niin kaukana. Lopuksi vielä paikallaolo, joka jäi pikkuisen lyhyeksi. Kun kurkkasin piilosta, niin huomasin, että röyhkeä varis tepasteli ihan Snoopyn vieressä ja melkein jo nokki sitä! Kärsivällisesti Snoopy makasi paikallaan, mutta kävin tietysti pelastamassa sen. Nuo lauman herkemmät koirat olisivat varmaan jo ottaneet ritolat! Talin varikset häiriköivät ihan urakalla koirien treenejä. Heti kun olin jättänyt Leenan koiralle eteenmenopalkaksi maahan ruokapurkin, lennähti paikalle varis syömään ruokaa. Eikä kuulemma ollut eka kerta!

Vinskistä oli hirmu jännää päästä uudelle kentälle. Niin paljon ihania hajuja! Vieraita ihmisiä lähistöllä! Ja vieraita koiria kentällä samaan aikaan! Ja ne kaikki jännät äänet! Eihän sitä sitten saanut parhaalla mahdollisella tavalla keskittymään. Varmaan olisi auttanut, että olisi ensin vain pystynyt hengailemaan paikalla jonkin aikaa. Seuruuta ei sitten otettukaan kuin pikku pätkiä. PK-hyppy saa vielä olla pannassa, mutta A-estettä päätin uskaltautua Vinskin kanssa ottamaan, kun oli niin hyvä tilaisuus treenata erilaisia esteitä. Ensin otimme minikokoisen A-esteen edestakaisin. Sitten normikokoisen mutta loivan, senkin Vinski kiipesi mielellään. Sitten kokeilimme vielä jyrkkää. Heiluttelin patukkaa harjalla houkutukseksi. Ensi yrittämällä Vinski kiersi esteen, mutta toinen yritys onnistui hyvin ja yhteen suuntaan suorittaminen sai tällä kertaa riittää.

Lyhyt paikallaolo onnistui hyvin. Lopuksi vielä vauhtiluoksetulo niin, että Jonna piti Vinskistä kiinni kun juoksin kauas karkuun ja päästi kutsusta irti. Mietin, että näinköhän Vinski välittää ainakaan kovaa tulla luokseni, niin tyytyväisenä se jäi seurustelemaan Jonnan kanssa. Oli kuulemma oikein nojaillut. Mutta tuli se kumminkin ihan lujaa.

Eilen oltiin tokoilemassa Nummelassa Miian kanssa. Melkein koko treenin ajan satoi. Jippo treenasi ruutua, tunnaria ja ohjattua noutoa. Nyt pitäisi ruudun keskikohta ottaa tehokäsittelyyn, kun se on Jipolle toisinaan vähän hämärä käsite. Nytkin se ekalla lähetyksellä hakeutui melkein ruudun ulkopuolelle, vaikka keskellä oli lätkä. Uusintayritys paljon parempi. Sitten vielä lähetin sen merkiltä ruutuun niin, että olin itse aika lähellä ruutua ja heitin pallon heti, kun Jippo oli keskikohdassa. Jippo oli hetken, että mitä häh, kun olin ihan väärässä paikassa, mutta hyvin se sitten lähti ruutuun. Näitä täytyy nyt ottaa paljon ja välillä myös näyttöruutua.

Tunnareita laitettiin kaksi riviä ja toisessa se oma. Jippo otti vääriä ihan surutta suuhunsa. Piilotettiin sitten se oma lehtikasan alle ja laitettiin väärien kasa siihen lähelle. Useita toistoja. Homma alkoi pelittää hyvin.

Ohjatun otimme kisamaisesti liikkurin avulla, haettava kapula oli vasen. Tosi hyvä suoritus, tämä on tällä hetkellä kunnossa, mutta nuo em. liikkeet sitten eivät. Sitten jos ne saa kuntoon, niin katoaa taas ohjattu tai joku muu liike hallinnasta, sellaista tämä tuppaa olemaan...

Vinski otti läpi alo-luokan liikkeet liikkuroituna, paikallaoloa ja luoksepäästävyyttä lukuunottamatta. Sitä kiusasi sade kovasti, se ravisteli itseään ja oli vähän poissaoleva. Teki se liikkeet jotenkin kyllä. Vain hyppy ei heti onnistunut ollenkaan. Kotonakin pitkästä aikaa olimme kokeilleet alo-hyppyä ja olin todennut, että hankala on tällä hetkellä. Vinski vain tuijottaa minua eikä tajua heti noudattaa hyppy-käskyä, ihan kuin ei näkisi estettä ollenkaan. Hyppyä ei olla pitkään aikaan treenattu ollenkaan ja silloin kun ollaan, niin Vinski on hypännyt kapulan tai lelun perään. Joten herättelyä vaatii tämä. Kyllä se lisäkäskyillä sitten hyppäsi.

Tänään oltiin tottistelemassa Luukissa Pirjon kanssa. Ihan ensin käytiin kentällä ampumassa Snoopylle kaksi paukkua seuraamisliikkeen aikana. Tosi pitkään aikaan ei olla treeneissä ammuttu. Ekan paukun aikana Snoopy värähti aavistuksen verran, mutta muuten paukuilla ei ollut mitään vaikutusta siihen, seuraaminen jatkui samalla asenteella. Jipon kanssa saatujen kokemusten takia halusin testata, ettei laumassa ole muita korvapotilaita. Vinski tosin on vielä testaamatta. Mutta ei se ainakaan tänään ilotulitukseen reagoinut. Eikä Jippokaan, ei tainnut sattua korviin kuitenkaan samalla tavalla kuin starttipyssy ulkona, vaikka talo ihan jytisi. Kyllä vaan, tuossa ison tien toisella puolella oli jotkut pippalot ja ilotulitus. Ja ihan ilman ennakkovaroitusta, meinasin saada slaagin kun kova pauke alkoi. Siellä on sellainen pirtti, jossa järjestetään kaiken maailman tapahtumia, eikä ollut edes eka ilotulitus uudenvuoden ulkopuolella. Se vaan, että noi varsinaiset uuden vuoden ilotulitukset on oikeasti paljon laimeampia täällä päin... Arvostaisin kyllä, että tuollaisista edes varotettaisiin etukäteen tai mieluiten ei myönnettäisi lupia tuollaiseen ollenkaan! Ei mikään kiva ylläri esim. paukkuarkojen koirien omistajille.   Jos sattuisi vaikka paukkuarka koira olemaan juuri ilotulituksen aikana vapaana pihalla, niin siltä ei kauan kestäisi juosta isolle tielle liikenteen sekaan pelästyksissään, että grr vaan taas ihmisten typeryydelle, kun ei edes tiedottamisen tärkeyttä ymmärretä. 

Muut koirat saivat tyytyä treenaamaan parkkiksella. Vinski otti taas alo-liikkeitä ja ruutuun lähetyksiä. Ensin paikallaolo Inan kanssa, joka meni hyvin. Jossain vaiheessa laski leuan maahan. Seuraaminen ja jäävät menivät hyvin, luoksetulo oli melko hidas kuten yleensäkin. Samoin ruutuun lönkötteli kaikessa rauhassa. Kokeilin silläkin merkiltä lähetystä niin, että itse siirryin lähelle ruutua odottamaan. Sekunnin hämmästyksen jälkeen meni kyllä ruutuun. Mutta vauhti, mihin se katoaa tottistellessa tuolta tuulennopealta ja vilkkaalta koiralta?!?

Jippo otti vain ruutuun lähetyksiä. Snoopy treenasi pk-liikkeitä. Seuruussa vähän painamista kuten yleensäkin, liikkeestä istuminen hyvä. Liikkeestä maahan meni ennen kuin käskin, joten treenattiin sitten muutaman kerran pelkkää seuraamista. Välillä yritti taas tarjota maahanmenoa, mutta jatkoimme treeniä niin kauan, että ennakointi loppui kokonaan. Maahanmenon ja luoksetulon ja seisomisen ja siitä suoran vapautuksen teimme sitten niin, että liikuimme vapaamuotoisesti eikä Snoopy ollut minkään käskyn alla. Onnistuivat hyvin. Kaksikiloisen kapulan nouto oli hieno. Pitkä paikallaolo moitteeton.

Viime aikoina ei monikaan asia ole sujunut ilman jonkinlaista välikohtausta. Huhtikuun viimeisellä viikolla kävin itse kahtena päivänä peräkkäin hammaslääkäripäivystyksessä. Juurihoidetun hampaan juureen oli tullut tulehdus. Hammasta ei suostuttu ottamaan pois, avattiin vain ja vähän rassattiin. No siitäkös särky vain paheni eikä auttanut, vaikka kiskoin särkylääkkeitä kaksin käsin. Takaisin hammaslääkäriin ja hampaanpoistoa vaatimaan. Monenlaisilla pihdeillä väännettiin ja käännettiin ja silti juuret jäivät. Pahin särky alkoi joka tapauksessa hellittää jo saman päivän aikana. Juurenpoistoa kirurgisesti pitäisi vielä kuukausi odottaa. Ei ollut eka kerta kun näin käy, on näköjään avaruustiedettä tuo juurihoito ja hampaanpoisto, kun ei tunnu lääkäreiltä onnistuvan... Kuumetta on meinannut välillä olla kahdesta antibioottikuurista huolimatta. Eli jos blogi hiljenee kokonaan, niin sitten tauti oli kuolemaksi.

Huhtikuun viimeisenä lauantaina aamupäivälenkistämme tuli vähän liian jännä. Rauhamme rikkoutui, kun kulman takaa ryntäsi äkkiä räyhäten vapaana oleva koira. Nyt se ei uskaltanut tulla ihan meidän koirien nenän eteen. Senkin on samainen koira joskus tehnyt. Ja omistaja vaan pitää lenkillä irti, vaikkei se ole käsissä...Tällä kertaa tajusin hölmistyneenä, että yhtäkkiä Jippo säntäsi sanomaan koiralle pari valittua sanaa, vaikka kaikki omat koirat olivat kytkettyinä. Hihna oli katkennut! Sain Jipon kutsuttua pois ja menimme metsään lepuuttamaan hermojamme. Mutta siellä oli vielä jotain pelottavampaa kuin tuo koira, joka ei kuitenkaan tappomeiningillä ole liikkeellä. Iso musta kyy ihan jalkani vieressä. Eli kyyhavainnot jatkuvat lähellä samaa aluetta, mihin ne syksyllä päättyivät. Kuka niitä tänne kärrää?!   Alkuvuosina en kertaakaan tuolla alueella nähnyt kyitä. Ja se on meidän lenkki- ja jälkimetsää. Kesä on kiva juu, mutta kyyt ja punkit eivät. 

Huhtikuun viimeisenä sunnuntaina alkoivat jälkiryhmän treenit Laitamaalla. Omista koirista hommiin pääsi Snoopy, joka ajoi Jennin tekemän lyhyehkön jäljen, jossa keppejä viisi. Jana oli vähän turhan vauhdikas, mutta nosti jäljen oikeaan suuntaan. Jäljestys oli myös hektistä. Ekat kolme keppiä nousivat tosi hyvin, sitten tuli pyörimistä ja vaikka Snoopy suureksi osaksi kai jäljellä olikin, niin ne vikat kepit jäivät löytymättä. Alueella oli lenkillä kaksi ihmistä kolmen koiran kanssa ja todennäköisesti olivat sotkeneet Snoopyn jäljen loppuosan. Ja olivat tietenkin myös sotkeneet toista lähellä olevaa jälkeä, joka ei sekään mennyt ihan putkeen.

Sunnuntaina illansuussa treenasimme pitkästä aikaa tokoa Luukin kentällä parkkiksen sijasta. Seurana Pirjo ja Hannele. Ensin oli ryhmäpaikallaolot, johon osallistuivat Jippo, Bobic ja Myytti. Istuminen meni hyvin. Paikkamakuun aikana sattui ensimmäinen välikohtaus, kun Bobic kiihtyi jostain ja syöksähti pois paikaltaan. Jippo ja Myyttikin nousivat istumaan. Menivät käskystä takaisin maahan. Tilanteen aiheutti se, kun tietä pitkin pusikon takaa tuli juuri silloin kompania aussieita omistajineen. No, tilanne siitä rauhoittui ja ryhdyin ottamaan Jipolla tokoliikkeitä. Liikkeet keskeytyivät alkuunsa, kun aussieseurue halusi ryhtyä ampumaan. Okei, menin siksi ajaksi heittelemään Jipolle palloa kentän laidalle, vaikkei se paukkuarka olekaan. Vai onko sittenkin??!? Nimittäin kun ampuminen alkoi, ryhtyi Jippo ravistelemaan korviaan ja paineistui kovasti. Eikä seurue edes etukäteen varoittanut, että paukkuja tuli tosi monta.

Paukkujen jälkeen minulla oli erittäin paineistunut koira, vain varjo äskeisestä innokkaasta treenaajasta.   Kävi pian ilmeiseksi, ettei Jipolla enää voi treenaamista jatkaa. Ja pojat jäivät kokonaan treenaamatta. Oli pakko viedä Jippo kotiin lepäämään ja rauhoittumaan. Autosta otettaessa kotipihassa se oli vielä vähän paineistuneen oloinen, mutta palasi siitä pikkuhiljaa omaksi itsekseen.

Eihän pk-kentällä ampuminen kiellettyä ole, mutta ei ehkä kuitenkaan ole parasta mahdollista käytöstä tulla keskelle toisten tokotreenejä ampumaan ja sitten vielä varoittamatta niin monta paukkua. Meidän treenit ainakin menivät totaalisen pilalle.   Tietty samalla tuli esille, että jossain on nyt ongelma. Mutta missä? Kentällä lenteli paljon jotain öttiäisiä, menikö joku niistä Jipon korvaan ja teki olon epämukavaksi? Vai onko korvissa muuta vaivaa? Vai onko yllättävään paukkuarkuuteen joku muu syy? Tuli heti mieleen edesmennyt Jason, joka oli melko vanhaksi täysin paukkuvarma joka suhteessa ja sitten äkkiä alkoi pelätä ukkosta ja ilotulitusta. Joskus niin voi käydä vanhallekin koiralle.

Vieläkään ei tosiaan ole täyttä varmuutta, mikä Jipon reaktion aiheutti, mutta yksi melko varteenotettava mahdollisuus sentään. Korviahan eniten alusta asti epäilinkin ja tutkin niitä tarkkaan. Siistit olivat, eikä Jippo enää kotioloissa ravistellut korviaan tai ollut muutenkaan erikoinen. Yksi lyhyt ja lievä reaktio sillä kyllä oli, kun se kuuli pauketta lähistön skeittirampilta ampumista seuraavana päivänä, mutta se olisi voinut johtua ihan ikävästä muistostakin. Asia kuitenkin kaihersi mieltä, joten perjantaina käytiin näyttämässä korvia lääkärille. Hänkin totesi ne päällisin puolin täysin siisteiksi. Sitten hän tsekkasi ne vähän syvemmältäkin. Toisessa korvassa oli tosi syvällä vähän vaikkua, jota ell jo hetken epäili jonkun hyönteisen jämäksi. Toinen korva sitten oli vähän kosteampi ja ihan lievästi tulehtunut. Antibiooteille ei ollut tarvetta. Tippakuurin korviin kuulemma voisi laittaa. Kun mainitsin, että ollaan menossa tokokokeisiin, niin lääkäri sanoi, että tippakuurin ehtii hyvin aloittaa kokeiden jälkeenkin ja Jippo on ihan kisakuntoinen koira. Olisiko sitten noin lievä tulehdus kuitenkin aiheuttanut sen paukkuihin reagoinnin? Se jää nähtäväksi. Hienoa olisi kyllä, jos paukkuarkuus olisi ohimenevää!

Lääkäri myös taivutti Jipon niskaa molempiin suuntiin, kun mainitsin sen taipumuksesta roikottaa päätään autossa. Toiseen suuntaan taivuttamista kuulemma aristi. Olikohan se nyt todellista kipua vai herkkiskoiran reagointia? Kun kuitenkin Piira on juuri Jipon tutkinut, eikä niskasta mitään löytänyt eikä muutenkaan mitään hirveän hälyttävää. Ja Piira on sentään tosi, tosi tarkka!

Onnea Jippo, päivän synttärisankari! Siitä on jo kymmenen vuotta, kun Jippo ja muut huikeat Best-pennut syntyivät tuossa muutaman kilometrin päässä.

Kymmenvuotiaan kunniaksi täytyi tietenkin leipoa kakku. Jippo oli niin innoissaan saadessaan pitkästä aikaa oman synttärikakun, että hyökkäsi heti kimppuun.

Tässä hetki ennen kakun syöntiä pihalla.

Ja sitten asiaan!

Ja tässä kuvassa kaksi synttärisankaria, Jippo ja siskontyttö, molemmilla synttärit tänään.

Tänään tosiaankin meidän sitkeä sissi, Nasta-murunen, on tasan 14 vuotta vanha

Lämpimät onnittelut myös Nastan sisaruksille!!

Alla kuvia synttärisankarin päivän puuhista.

Onnea Vinski tänään kaksi vuotta!

Iältään jo aikuinen, mieleltään ikuinen pikkupoika

Sankari on nautiskellut lättyä ja jätskiä sekä poseerannut kameralle synttärin kunniaksi.

EPK järjesti jälleen hyppykurssin Veikkolassa, kouluttajana Ulla Kaukonen kuten viime vuonnakin. Osallistuin Vinskin kanssa jatkoryhmään.

Oli hyvä kerrata teoriaa ja nähdä käytännön treenejä, koska osa asioista oli ehtinyt jo unohtua tai oli jäänyt sisäistämättä ensimmäisellä kerralla. Lauantaina käytännön treenit alkoivat Vinskin osalta set point-harjoituksella. Se ei sujunut kovin hyvin. Vinski hyppäsi korkealle mutta lyhyen loikan ja oli täysin etupainoinen. Sille laitettiin lähtökarsina, jota se ensin kovasti vierasti, eikä sen hyppy siitä paljon parantunut. Seuraava harjoitus oli perussarja, jonka otimme kutsuhyppynä. Se meni paljon paremmin, mutta edelleenkään Vinski ei saanut voimaa takaosaansa, mitä Ulla ihmetteli, koska ulkoiset edellytykset olivat olemassa. Rakenteen ja hyvän lihaskunnon perusteella takaosastakin olisi pitänyt potkua löytyä.

Sunnuntaina aloitimme treenillä, missä hyppysarjan puolivälissä oli umpieste. Ensin kutsuhyppynä, sitten noutotreeninä. Nouto ei heti onnistunut, kun Vinski ei ole ennen hyppysarjan yli noutanut. Hyppääminen sujui edellistä päivää paremmin ja Vinski alkoi käyttää myös takapäätään. Se myös pidensi hyppyään.

Alastuloharjoitus sujui myös aika hyvin. Lähdössä istumisasentoon pitää Vinskin kanssa kiinnittää huomiota, nyt se nojasi toiselle kankulleen. Jatkossa olisi hyvä treenata erityisesti perussarjaa ja alastuloa. Ja vaikka pelkillä ponnareilla, koska Vinski toimi niillä paremmin kuin rimoilla. Täytyy ihan tosissaan askarrella jonkinlainen estesarja omaan käyttöön. Kevään tullen tietenkin pääsee agilitykentällekin hyppimään.

Lauantain perusteella Ulla oli sen verran ihmeissään siitä, ettei Vinski saanut takapäätä käyttöönsä, että ehdotti magneettikuviin menemistä. Ja sanoi, ettei hyppyyttäisi sitä kuin matalalta. Sunnuntaina tilanne näytti jo paremmalta, mutta mahdollisimman pätevälle fyssarille menemistä Ulla suositteli. Jossain vaiheessa yritetään ilman muuta päästäkin, että saadaan samalla yksilölliset jumppaohjeet kropan taka- ja keskiosan vahvistamiseksi. Vaikka lihaksisto onkin hyvä, niin syvätukea varmasti voi vielä parantaa. Mainitsin, että fyssarit ovat aiemmin moittineet Vinskiä laihaksi. Ulla sanoi, että mieluummin laiha kuin läski. Lihasköyhä Vinski ei todellakaan ole, takapäästäkin löytyy vahvat lihakset.

Esteiden saamista ja fyssarille pääsyä odotellessa treenaamme syvätukea kurssilta saaduilla ohjeilla. Ja magneettikuviin emme edelleenkään mene, ellei tule pakottavaa syytä. Jos se olisikin joku ohimennen suoritettava kiva pikku tutkimus, niin toki sen voisi ihan uteliaisuudesta tehdä. Mutta se nyt kuitenkin on anestesiassa suoritettava tutkimus. Ja pirun kallis. Oma pää on välillä ollut ihan  pyörällä sen suhteen, pitäisikö Vinskille tehdä neurologinen tutkimus ja mahdollisesti ottaa magneettikuvat. Yhdessä vaiheessa olin jo itsekin sitä mieltä, että ehkä pitää. Tämänhetkisten tietojen varassa en ajattele samoin. Mitään leikattavaa vikaa ei pitäisi olla (tätä mieltä ovat olleet niin Niilo, Tamara kuin nyt Ullakin) eikä varsinaista neurologistakaan vikaa. Ja Vinskin oireilu kuitenkin määrittää sen, mitä sen kanssa voi tehdä, vaikka magneettikuvissa näkyisi tai olisi näkymättä jotain.

Pitkään aikaan vielä en anna Vinskin hypätä kuin matalia hyppyjä. Korkeisiin siirrytään vain, jos valmiudet ovat ensin kunnossa. Niin fyysiset kuin psyykkisetkin. Vinskihän on myös aika varovainen tyyppi. Se on koira, joka haluaa toimia oikein, mutta on aluksi epävarma siitä mikä se oikea tapa on ja tekee asiat varovasti ja hitaasti. Jännä piirre muuten vilkkaalle koiralle. Ja hämmästyttävää sikäli, että ihan pikkupentuna Vinski oli hyvin rämäpäinen ja rohkea. Sen työminä on sitten vähän erilainen.

Vielä on epävarmaa, tuleeko Vinskistä korkeiden hyppyjen hyppääjää ja pk-koiraa ainakaan kisamielessä. Tähän asti minulla onkin ollut hyvä tuuri koirien kanssa. Ennen Vinskiä koiria on ollut kuusi ja kaikkien kanssa olen päässyt pk-puolelle kisaamaan. Ei ole ollut yhtään risaa tai esim. paukkuarkaa koiraa. Ja se on aika hyvin.

Onpas ollut hirveitä pakkasia. Koirien kanssa on ollut tosi tylsää. Yksi tunnin lenkki on kyllä joka päivä väkisin väännetty, vaikka paleltu ollaan. Muut ulkona piipahdukset ovatkin sitten olleet tosi pikaisia, eikä mitään treenin tapaistakaan ole voinut edes ajatella. Sisällä ollaan vähän yritetty tokoilla, mutta hirveän rajallisesti sisällä mitään pystyy tekemään. Aina samat jutut. Nameja olen myös koirille piilottanut sisällä ja puruluita tarjoillut, ettei tarvitse 23 tuntia vaan olla (tai seinille hyppiä). Mutta kaiken kaikkiaan melkoisen turhauttavaa. Lauantaina olisimme päässeet tottistelemaan lämpimään halliin, mikä olisi ollut enemmän kuin tervetullutta vaihtelua tylsyyteen, mutta emme voineet lähteä, kun autosta on kai termari hajonnut, eikä huvittanut istua koko matkaa pakkasessa. Toissayö oli erityisen kylmä, melkein 30 astetta pakkasta, eikä meille sen jälkeen ole tullut vettä, kun jossain kauempana on ilmeisesti putki jäässä.

Tänään olikin mahtavaa, kun ilma pitkästä aikaa lauhtui tuntuvasti. Otimme siitä kaiken irti. Lenkkeilimme kunnolla ja tokoilimme pihalla. Koirat toimivat kivasti. Kisoja ei näytä olevan ennen huhtikuuta kuin tosi vähän ja nekin kaukana, joten mitään treenipaniikkia ei sikäli ole. Eikä sitä tiedä päästäänkö huhtikuussakaan kisoihin, kun jää nähtäväksi, onko meillä kohta enää kulkuvälinettäkään. Alkaa olla turhan paljon vikoja ikälopussa autossa.

Ikävintä pakkasissa on ollut Nastan vointi. Nasta kävi paukkupakkasilla vain tosi pikaisesti tarpeilla ulkona, enempää se ei pystynyt eikä halunnut. Sen hengitystieoireisiin tuli pahenemisvaihe jo vuodenvaihteessa ja aloitin sille uudestaan pienen kortisoniannoksen. Paukkupakkaset sitten pahensivat oireita lisää. Viime vuonna Nasta selvisi kovista pakkasista paljon vähemmällä, joten aloin olla todella huolissani. Tänään sitten Nastakin taas ulkoili vähän pidempään ja oli muutenkin paljon pirteämpi.

Yleisesti ottaen koirat nauttivat talvesta. Potkukelkka ja sukset on tietenkin kaivettu esiin ja niillä välillä huristelen kotitiellä ja koirat juoksevat vapaana. Vinski vain on turhan kova kyttäämään niin kelkkaa kuin suksiakin, muut koirat eivät niistä piittaa.

Laitetaan vähän tuoreita talvikuvia tännekin.

Vinski kylpee lumessa

Ja ilmeilee kameralle

Jippo

Snoopy

Nasta tänään

Pojat telmivät

Uusi vuosi sujui meidän laumassa hyvin. Aika rauhallista meidän ympäristössä olikin, mutta toki aattona pauketta jonkin verran kuului. Yksikään koira ei siihen millään lailla reagoinut.

Näin vuoden vaihduttua voisi tehdä yhteenvedon menneestä vuodesta 2011.

Nastan osalta olen kiitollinen, että sain iloita sen seurasta vielä koko viime vuoden. Maaliskuussa suoritettu märkäkohtuleikkaus onnistui hyvin ja Nasta toipui siitä hienosti. On ollut yksi riesa vähemmän, kun päästiin hormonihäiriöistä ja juoksuista. Riesaa on sitten ollut hengitystieoireista, välillä vähemmän ja välillä enemmän, mutta kokonaisterveys tuon ikäiseksi Nastalla on ollut varsin hyvä. Kiva on myös ollut kuulla, että Nastan sisaruksia on useampikin vielä elossa!

Jippo jatkoi täysipainoisesti jälkiharrastustaan ja myös tokoili jonkun verran. Se osallistui kahteen jälkikokeeseen, kesäkuussa Uudenmaan piirinmestaruuskisaan, josta tuli ykköstulos ja hopeaa, ja elokuussa SM-kisoihin, joissa sen tottis meni muuten hyvin, mutta ennakointi aiheutti pistemenetyksiä eikä maastoon asti päästy. Tokossa kisasimme monen vuoden tauon jälkeen ja korkkasimme voittajaluokan. Ensimmäisestä kisasta toukokuussa tuli kolmostulos ja toisesta kisasta syyskuussa ykköstulos. Lokakuussa Jippokin joutui märkäkohtuleikkaukseen ja toipui hyvin.

Snoopylla oli hyvä vuosi. Se pysyi erinomaisen terveenä koko vuoden, yhtä lyhyttä ontumista lukuunottamatta. Treenit ja muu elo ovat sujuneet hyvin. Se pääsi osallistumaan vain yhteen jälkikokeeseen. Tarkoitus oli osallistua useampaan, mutta sitä kun ei kolmosluokan osalta oikein voi itse päättää! Kisoja ei vaan ole tarpeeksi, ja kun vielä pitäisi kahdella koiralla päästä..

Vinski saavutti helmikuussa yhden vuoden iän ja on nyt jo lähellä kahta vuotta, joten jonkinlaista aikuistumista on tietenkin tänä aikana tapahtunut. Vinski on treenannut jälkeä, tottista ja jonkun verran tokoa. Edistystäkin on tapahtunut ja keskittymiskyky parantunut loppuvuotta kohti. Nuoren koiran elämää on jonkun verran varjostanut ajoittainen selkävaivasta johtuva ontuminen. Muu terveys on ollut hyvä. Luusto kuvattiin terveeksi keväällä. Ja iloisella mielellä Vinski on aina.

Vuodelle 2012 en varsinaisia tavoitteita aseta. Omakin tilanne on sen verran häilyvä, että ihan mitä vaan voi tapahtua. Joitain toiveita tietenkin on. Tärkeimpänä se, että koirat saisivat olla mahdollisimman terveitä. Ja että Vinskin osalta ehkäpä selviäisi tuo selkäongelman laatu entistäkin yksityiskohtaisemmin, ja sen vaikutus tulevaisuuteen. Nastan osalta väistämättä aika sen tiimalasissa käy vähiin, mutta jokaisesta uudesta päivästä olen kiitollinen.

Kisatoiveitakin on. Toivottavasti Jippo ja Vinski pääsevät tänä vuonna osallistumaan tokokokeisiin. Ihmeempiä tuloksia en heti odota. Jippo oli välissä monta vuotta tokoilematta, eikä sen suuri ennakointitaipumus ole parasta valttia varsinkaan EVL-luokassa, jonka treenaaminen meiltä muutenkin on vielä kesken, eikä varmasti valmiiksi tulekaan! Vinskin osalta on täysi arvoitus, miten se keskittyy kisatilanteessa. Ensimmäiset kisat molempien osalta ovat siis lähinnä kokemuksen hakemista, Jipolla EVL-luokasta ja Vinskillä kisaamisesta ylipäätään.  Snoopy toivottavasti pääsee johonkin jälkikokeeseen tai pariinkin tänä vuonna. Jos Jippo pysyy terveenä, niin ei ole pois suljettua, etteikö sekin voisi jonkun jälkikokeen vielä käydä. Mutta tuon ikäisen koiran kohdalla näitä asioita ei voi etukäteen päättää - eikä oikeastaan minkään ikäisen koiran kohdalla. Se on nähty niin omien kuin lähipiirinkin koirien kanssa, että mitä vaan voi sattua, joten aika varovainen olen senkin takia tavoitteiden suhteen. Jos joku koira johonkin kisaan pääsee ja vielä tuloksenkin tekee, niin hienoa! Vielä hienompaa, jos saa elellä suht tervettä arkea, lenkkeillä ja treenata! Vinskin kohdalla tietysti olisi haaveena se jälkikoekin, mutta tässä vaiheessa sitä ei vielä tiedä, jääkö sen jälkiura kotiharrastamisen asteelle. Mutta hauskaa on tarkoitus ainakin treeneissä pitää, kaikkien koirien kanssa! Mahdollinen kisaaminen on pelkkää ekstraa ja mistä sen tietää, missä vuoden päästä ollaan, vaikka olisi kaikki koirat laitettu eläkkeelle kisaamisesta tai muutettu helmiä kalastamaan Honoluluun...

...jota seurasi myrskyinen päivä ja vielä muutama pienempi jatkomyrskykin.

Tapaninpäivän vastaisena yönä sähköt katkeilivat myrskyn aikana. Jossain vaiheessa ne menivät kokonaan ja aamulla heräsimme sähköttömässä talossa. Aamupissalla Vinski kiersi ihmettelemässä tuulessa vinhasti heiluvaa juurakkoa sen näköisenä, että odotti siitä leikkikaveria. Nauroin sille, mutta sitten katsoin ylemmäs. Ei se ollutkaan valmiiksi kaatuneen puun juurakko vaan puoliksi kaatuneen, joten komensin Vinskin välittömästi pois alueelta. Myöhemmin puu kaatuikin kokonaan.

Ensimmäinen sähköttömyyttä koskeva pulma oli kahvi. Ilman kahvia päivästä vaan ei tule mitään. Soitto siskolle paljasti, ettei siskon perheelläkään ollut sähköä, joten kahvipaikkaa piti lähteä etsimään huoltsikoilta. Haikeudella muistelin edellisen kämpän puuhellaa.

Kotitie oli ajokunnossa ja niin oli iso tiekin, puita oli kyllä kaatunut tielle useita, mutta ne oli jo sahattu pois. Lähikauppa oli suljettu sähkökatkon takia, normaalisti se on auki joka päivä. Siippoossa oli huoltoasemalla sähköt ja tosi pitkä kahvijono, kun muutama muukin sähkötön ja kofeiiniriippuvainen oli paikalla. Myyjät eivät ehtineet keittää kahvia samaan tahtiin kuin sitä meni kaupaksi. Otin oman kahvini mukaan ja suuntasin kotiin päin. Matka tyssäsi, kun sillä välin oli taas puu kaatunut tielle. Kauan ei tarvinnut odottaa, koska paikalle tuli juuri mies moottorisahan kanssa. Odotellessa join kahvit.

Autoradiossa kehotettiin ihmisiä pysymään sisätiloissa, koska ulkona myrsky jatkui, puut kaatuivat ja peltikattoja lenteli. Kyllä me koirien kanssa silti lenkille lähdimme. Yhtä hyvin joku puu olisi voinut talonkin päälle kaatua. Koirat eivät olleet moksiskaan myrskystä eikä lenkkireitillä tarvinnut kuin parissa kohtaa kiertää kaatuneita puita.

Päivän mittaan kännykkä lakkasi toimimasta. Myöskään netti ei toiminut. Radiossa ei ollut pattereita. Kännykän akku piippasi tyhjyyttään, joten kännykän radiotakaan ei voinut paljon kuunnella. Uutisten ajaksi välillä laitoin radion päälle. Iltakuuden uutisten aikana nousi hiukset pystyyn, kun sanottiin, että haja-asutusalueilla sähköjen palauttaminen saattaa kestää useita päiviä. Ilta kului wanhanajan tunnelmissa kynttilänvalossa ja hiljaisuudessa. Välillä lueskelin otsalampun valossa. Vettäkin tuli enää millin norona, ja sekin tietenkin vain kylmää vettä. Polttopuut olivat loppuneet ennen joulua, joten talon lämmitys oli sähkön varassa sekin. Risuja kyllä löytyi vielä ja niitä ensiavuksi polttelin, mutta eihän niillä kummoista lämpöarvoa ole. Koirat eivät normaalistikaan sisällä paljon remua, mutta nyt niiden olemassaoloa ei huomannut mistään. Painuivat talviunille, kun kerran koko kämppä oli ihan seis

Seuraavana aamuna oli aikainen herätys hammaslääkärin takia. Herätystä ei voinut laittaa kännykkään kuten normaalisti, kun ei ollut virtaa. Löysin vanhan herätyskellon, mutta se ei jostain syystä sitten herättänyt ja nukuin hieman pommiin. Ehdin kumminkin hammaslääkäriin. Oli aavemaista katsoa ajomatkalla, miten haja-asutusalueella kaikki talot olivat pimeänä, mutta taajamaan kirkolla tultaessa sähköt toimivat.

Siskollakin oli jo sähköt, joten sinne pääsi kahville sekä lataamaan kännykän akun ja käymään netissä. Kävimme Nummelassa myös lenkillä ja lenkkimetsämme oli kuin pommin jäljiltä. Vain pieni osa metsästä oli enää kulkukelpoista. Siinä missä ennen oli avara polku, näytti nyt tältä:

Illansuussa kävin viemässä osan koirien lihoista ja marjoista ym. siskon pakastimeen, ettemme ihan kaikkea menettäisi, koska sähköt olivat vieläkin poissa.  Isossa pakastimessakin osa pakasteista oli selvästi alkanut jo sulaa, jääkaapin pienemmän pakastimen kaikki pakasteet olivat jo menetettyjä. Kävin siskolla myös suihkussa ja lämmitin ruokaa. Kaupasta hamstrasin kasan paristoja ja ruokaa, jota voi syödä kylmänä.

Ilta oli sikäli edellistä mukavampi, että radion pystyi pitämään päällä paristojen ansiosta. Muuten ilta kului samanlaisissa merkeissä, pimeässä ja vailla yhteyksiä ulkomaailmaan. Kännykkä ei edelleenkään toiminut, eikä netti. Onhan toki ennenkin pärjätty ilman sähköä, mutta silloin ei koko yhteiskunta ole perustunut sähkön käytölle, eli vähän eri asia tuo sähköttömyys nykyään kuitenkin on...

Heräsimme 28. päivä keskiviikkona kolmanteen sähköttömään päivään. Mutta aamupäivällä sähköt palasivat. Lyhyt sähkökatko tuli vielä melkein samantien, ja illalla toinen, mutta muuten sähköt pysyivät päällä. Jee, kahvia!! Ja oli vähän eri meininki illalla, kun sai kunnon valaistuksen. Ja talo alkoi lämmetä. Jääkaappitarvikkeet saattoi hakea pihalta takaisin jääkaappiin. Kännykkä ja nettikin alkoivat taas toimia. Joillain sähköttömyys jatkuu vielä tänäkin päivänä, joten me pääsimme tällä erää sittenkin vähällä. Sähkökatkoihin on maalla saanut tottua, mutta tämä oli kyllä pisin kokemani tähän asti. Saa nähdä, miten jatkossa, kun myrskyt ovat nykyään niin yleinen ilmiö. Ja on meidän langoilla jo nyt yksi pieni puu, joka uhkaavasti hipoo lankoja:

Keskiviikkona ajelin Espoon puolella Lahnuksen ohi ja siellä oli huoltoasemakin pimeänä sähkökatkon takia. Kävelytiellä ja langoilla makasi kaatunut puu:

Seuraavaa myrskyä odotellessa...

             Hyvää Joulua

                 ja

  Onnea Vuodelle 2012!

toivottaa koko meidän poppoo!

ja vielä erikseen: Nasta

Jippo

Snoopy

ja Vinski

 ja jos joulusta tulee lumeton, niin muisto viime vuodelta:

Käytin tänään Jipon ja Vinskin fyssarin tsekkauksessa. Jo viime kuussa tilasin kahdelle koiralle ajan osteopaatille, mutta saatiin aika vasta huhtikuulle. Yhdelle koiralle olisi saanut ajan peräti jo maaliskuussa. Arvelin kuitenkin ainakin tämän kaksikon tarvitsevan huoltoa jo ennen huhtikuuta, joten päädyin sitten viemään ne Käpylään Tamara Merenvallan vastaanotolle.

Jo matka oli jännittävä. Vesi oli noussut Askistossa Vihdintielle ihan kunnolla ja matkanteko hidastui reippaasti. Käpylässä pääsimme kävelemään keskelle kaupunkiliikennettä ja Vinski kohtasi elämänsä ensimmäisen ratikan. Ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Jippo on tainnut viimeksi pentuna nähdä ratikan Linnanmäen reissullaan.

Käynti tuli etenkin Vinskille tosi tarpeeseen, koska sen kohdalla oli tapahtunut takapakkia. Parina päivänä olin huomannut, että sitä oli vaikeampi venytellä kunnolla, ja eilen se oli sitten taas hetken aikaa kolmijalkainen. Miksi ihmeessä se oli mennyt jumiin, kun oli vielä hetki sitten oikein hyvässä kunnossa... Kireyttä ja jumia löytyi pitkin selkää, mutta lanneselkä oli se pahin kohta kuten ennenkin. Takajaloissa oli kireyttä ja joitain venytyksiä Vinski aluksi vastusti. Mutta hyvin se saatiin lopulta hoidettua. Asentotunto Vinskillä oli nyt normaali. Saman yliliikkuvuuden fyssari havaitsi kuin Niilokin, ja yliliikkuvuus osaltaan ja kaventunut fasettinivelrako osaltaan aiheuttavat näitä kireyksiä ja oireita pitkin selkää.

Tamara arvioi, kuten Niilokin, ettei Vinskillä luultavasti mitään leikkausta vaativaa vikaa ole. Mutta magneettikuvausta hän piti hyvänä ideana, koska siten tilanteesta saisi tarkemman arvion ja tietäisi varmemmin esim. sen, miten paljon Vinskiä pystyy fyysisesti rasittamaan. Pk-esteet ovat joka tapauksessa toistaiseksi pannassa, tokoestettä treenaamme tilanteen salliessa, ja sitä Tamarakin piti turvallisena vaihtoehtona.

Valkuaista Vinskille kuulemma pitäisi antaa lisää, koska laihahan se on, ja kun se saisi lisää lihasmassaa, niin siitä olisi apua sen fysiikalle. Vinski syö jo nyt tosi isoja annoksia ja paljon lihaa ja säännöllisesti myös lihaista rasvaa. Mutta kai lihan määrää pitää sitten vielä yrittää lisätä. Uuteen käsittelyyn Vinskin pitäisi mennä tammikuussa.

Sitten tsekattiin Jippo, joka oli hössöttänyt Vinskin hoidon aikana niin, että jouduin sitomaan sen kiinni ovenkahvaan. Yletti se siitäkin välillä tervehtimään meitä. Oma käsittely Jippoa jänskätti, mutta se rentoutui hyvin aina kun tiettyä kohtaa oli hetki käsitelty. Jipolla oli kireyttä lavoissa ja jotain ihan pientä ristin alueella ja niskassa. Tällä tytöllä on nivelet kunnossa, sanoi fyssari. Lihakset olivat hyvät. Jipon tilanteesta saakin olla kiitollinen. Se on koko ikänsä harrastanut pk:ta ja on käynyt näiden vuosien aikana kolme kertaa osteopaatilla, kaksi kertaa Niilolla, eikä fyssarilla tai hierojalla koskaan ennen tätä. Kuitenkin se on pysynyt lihaksistoltaan hyvässä kunnossa eikä ole tähän päivään mennessä kertaakaan esim. ontunut. Se on aina liikkunut tasapainoisesti eikä sillä ole taipumusta kehittää itselleen pahoja jumeja. Jipolla ei ole tarvetta jatkokäsittelyyn. Molemmilla on nyt edessä kaksi päivää pelkkää remmilenkkeilyä.

Viime aikoina olen viettänyt paljon aikaa netissä ja perehtynyt lihassairauksiin. Nyt pitää taas kääntää katse enemmän Vinskin omiin ongelmiin. Neurologille tai magneettikuviin emme ihan heti huomenna ole menossa, koska se on sen verran iso asia. Eikä fyssarinkaan mielestä kauhea kiirus ole. Toivottavasti Vinskin saa nyt fysioterapian ja akupunktion avulla pidettyä vähintäänkin kohtuullisessa kunnossa, nämä menetelmät varmaan mukavasti tukevat toisiaan.Olikin jo korkea aika mennä fyssarille.

Ei se talvi vielä tullutkaan. Kovin on ollut synkkää. Vettä on sadellut, piha ja tie ovat mutavelliä. Joten rapaa ovat täynnä myös lattiat, seinät ja huonekalut. Meidän tieltä olen bongannut kastematoja ja metsään oli noussut uusia kantarelleja. Oja tulvii melkein tielle ja jotkut lätäköt ovat tien levyisiä. Tällä viikolla myös ukkosti yhtenä iltana.

Koirien kanssa ei olla tehty paljon mitään. Peruslenkkeilyä ja jotain pientä temppuilua lähinnä keittiössä, kun ulkoilma ei aina kauheasti inspiroi. Tänään tosin oltiin ihan Luukin parkkiksella tokoilemassa Pirjon kanssa, kun päätin ainakin hetkeksi ryhdistäytyä. Eikä varmaan olisi tullut mihinkään lähdettyä, ellei olisi sovittu treeni ollut, koska jo ennen kotoa lähtöä alkoi sataa. Treenin aikana sade ja tuuli vain yltyivät ja sitten sade muuttui piiskaavaksi rännäksi. 

Vinski teki ensin alo-luokan liikkeet, paikkamakuuta ja hyppyä lukuunottamatta. Se teki kaiken ok, mutta kontakti ei ollut ihan täysin herpaantumaton koko aikaa. Bobic touhusi samaan aikaan lähellä ja välillä alueella oli muitakin kulkijoita. Emme olleet ainoat hullut surkeassa säässä ulkoilualueella!

Myös luoksepäästävyyttä treenasimme ja Pirjo katsoi Vinskin hampaat. Nätisti Vinski antoi katsoa, mutta liikkeen päätteeksi se tietenkin halusi moikata Pirjon hyppimällä. Kokeilimme myös suuntatreeniä Pirjon heittäessä palloa vuoroin vasemmalle ja oikealle. Se meni hyvin ja taisi olla Vinskin ihan ensimmäinen suuntatreeni. Merkkiä Vinski sai myös treenata ihan lähietäisyydeltä ohjaamalla.

Jippo teki ruutua merkin kautta ja se onnistui hyvin. Seuruu muuten ok, mutta yhdessä vasemmalle käännöksessä Jippo ei ollut hereillä ja meinasin talloa sen jalkoihini. Kaukoja lähietäisyydeltä. Ohjattu nouto kokonaisena liikkeenä Pirjon liikkuroidessa. Jippo juoksi merkin ohi, muttei ehtinyt noutamaan asti, kun sentään suostui palaamaan merkille. Vapautus ja uusi yritys, nyt pysähtyi jotenkuten merkille. Itse oikeanpuoleisen kapulan nouto sujui mallikkaasti. Otimme vielä merkkiä erikseen. Ja pitää paljon treenata pelkkää merkkiä, kun ennakointi ja varastaminen on vieläkin noin vahvaa.

Ei ole tullut pitkään aikaan laitettua kuviakaan. Ei kyllä ole mitään kovin hyviä kuvia ollutkaan, mutta laitetaan nyt kuitenkin jotain näitä loppusyksyn ja alkutalven kuvia.

Lapsivieraitakin on käynyt, tässä Vinski seurustelupuuhissa

Snoopy lähentelee

Pojat marraskuun lopussa

Jippo ensilumen aikaan

Vinski

Nasta yhdessä mielipuuhassaan kaivamassa multaa ja syömässä juuria

Lähdetään jo! Ehdottaa Snoopy tapansa mukaan.

Vinski pääsi tänään akupunktioon. Nyt on mennyt jo pidempi pätkä ilman mitään ontumisia, vaikka Vinski on saanut päivittäin olla vapaanakin. Niilo sanoi heti alettuaan tutkia Vinskiä, että se on paremmassa kunnossa kuin viimeksi. Eli kahdessa viikossa oli edistystä tapahtunut. Venyttely on varmaan ollut hyväksi, ja jatkossa ehkä muistan pitää sen säännöllisesti ohjelmassa. Jotenkin ehdin sen välillä unohtaa, vaikka lämmittelyä ja jäähdyttelyä kyllä olen muistanut harrastaa. Onhan lääkkeilläkin oma vaikutuksensa luultavasti ollut, tai tässä tapauksessa lääkkeellä, sillä relaksanttia en vieläkään antanut. Norocarpia vain. Tästä eteenpäin kokeillaan lääkkeetöntä elämää niin Vinskin kuin Jiponkin kanssa.

Vinski pysyi tällä kertaa koko ajan seisaallaan tai istuallaan neulojen vaikuttaessa. Akupunktion jälkeen Niilo totesi tilanteen menneen taas lisää parempaan suuntaan. Vain reisien etupuolella oli vielä pientä kireyttä ja sieltä kannattaa hieroa.

Juttelimme myös Vinskin tilanteesta uusien tietojen valossa. Vinskin kahden sisaruksen mystisten oireiden aiheuttajaksi on nyt selvinnyt metabolinen myopatia, ja tietenkin minua on askarruttanut, voisiko Vinskillä olla sama tauti lievemmässä muodossa. Pupulaukka kun on sisaruksillakin ollut yksi oire. Mutta Niilo oli kyllä sitä mieltä, ettei Vinskillä pitäisi samasta olla kyse, koska sen oireet ovat paikallisia, ja tuo sairaus yleensä aiheuttaa kokonaisvaltaisemmat oireet. Vinskin selkävika tietenkin selittää pupulaukan jo yksinään. Mikäli oireilu jossain vaiheessa pahenee, niin sitten mietitään mitä lisätutkimuksia on tarve tehdä, mutta nyt elellään normaalisti, koiran huoltoa unohtamatta. Aiheena tämä kaikki, erityisesti sisarusten diagnoosi, on sen verran iso, että ansaitsee blogissa myöhemmin ihan oman juttunsa.

Kotona vein ensin Vinskin, Snoopyn ja Jipon rauhalliselle metsäkävelylle ja sitten Snoopyn ja Nastan kahdestaan. Hetken metsäpolkua kytketyn Snoopyn kanssa kuljettuani huomasin, ettei Nastaa taaskaan ollut missään. On ihan tavallista, että sitä saa lenkillä useasti odottaa, koska sillä on matkalla monta multakaivantoa, joihin sen on ihan pakko pysähtyä. Pysähdyin räntäsateeseen sitä odottamaan, mutta sitä ei kuulunut, vaikka se yleensä ottaa muut kiinni melko nopeasti. Palasin takaisin sitä hakemaan, mutta sitä ei ollut missään polun varrella. Se oli siis lähtenyt polulta syvemmälle metsään. Partioin polulla ja tähyilin metsään, ei mitään. Lähdin sitten haravoimaan metsää. Käskin Snoopya etsimään äitinsä, mutta se vain luimi minulle. Eikä Nastaa vieläkään missään. Ilmoitin Snoopylle, että se on tyhmä, kun ei auta minua, ja päätin käydä kotona vaihtamassa koiraa. Jos vaikka Vinski olisi yhteistyöhaluisempi. Snoopy veti koko matkan kotiin. Ja siellä kotipihalla meitä odotti Nasta, joka kovasti ilahtuneena juoksi meitä vastaan. Että kukahan se taas tyhmä olikaan   Aina noiden kanssa sattuu ja tapahtuu! Nasta oli varmaankin seikkaillut hetken umpimetsässä eikä sen jälkeen löytänyt meitä mistään, joten palasi sitten kotiin.

Eilen tein Vinskille jäljen kotimetsään. Pituutta ainakin puolisen kilometriä, useampi kulma, yksi piikki, kuusi keppiä, ikää noin puolitoista tuntia. Janalta Vinski nosti ensin takajäljen, mutta kääntyi itse tarkisteltuaan takajälkeä lähes liinanmitan. Ekasta kepistä Vinski sai hajun vähän jälkijättöisesti ja meni maahan ainakin metrin päähän kepistä. Pyysin sitä etsimään kepin ja se sitten teki niin ja ilmaisi sen. Jäljestys oli hyvää ja kaikki kepit tulivat ilmaistuksi. Viimeinen keppi oli heti polun ylityksen jälkeen ja sen kanssa meinasi käydä köpelösti, kun Vinski huomasi polulla vähän jäljeltä sivussa taimiverkkoja ja sen piti käydä ne lähempää katsomassa. Sitten se palasi jäljelle, mutta tuli oikaisseeksi sen verran, että keppi jäi taakse, mutta sai siitä kuitenkin hajun ja koukkasi ilmaisemaan sen.

Jäljen jälkeen alkoi sataa räntää ja sitten lunta. Maahankin jäi ohut lumikerros. Tämän talven ensimmäinen lumisade tällä seudulla. Saa nähdä, oliko tuo nyt sitten kauden viimeinen jälki. Koiria lumi tietenkin ilahdutti, ja antoihan se kivasti valoa pimeään maisemaan ja peitti alleen iänikuisen ravan.

Iltamyöhään ajeltiin vielä Veikkolaan, jossa on EPK:n hallivuoro maanantaisin. En ollut aiemmin vuoroa hyödyntänyt, mutta nyt päätin korjata tilanteen. Halli oli sama, jossa helmikuussa oli hyppykurssi.

Vinski aloitti ja pääsi tokoilemaan samaan aikaan kun berni ja tervu treenasivat hallissa. Häiriötä siis riitti ympärillä, välillä haukkuakin. Aloitimme kontaktitreenillä. Pari kertaa Vinski vilkaisi pois päin, mutta otti heti taas kontaktin. Seuraaminen meni hyvin. Sitten otimme paikallaolon, jossa ei myöskään ongelmia. Liikkeestä maahanmeno hyvä, liikkeestä seisomisessa tuli taas ensin väärä asento (istuminen), uusinnat onnistuivat. Luoksetulo ok. Päätin, että nyt jo uskallamme ottaa tokoesteenkin ja kokeilla alo-luokan suoritusta. Vinski ei heti tajunnut hypätä käskystä, kun se on tottunut siihen, että jotain lentää samalla esteen yli. Toisesta käskystä hyppäsi nätin hypyn ja myös jäi käskystä seisomaan esteen taakse. Loppuun teimme kaukokäskyt ihan lähietäisyydeltä, kauempaa Vinski ei vielä käskyjä noudata. Mutta hyvä vaan, jos saadaan tekniikka ensin kuntoon.

Vinski keskittyi aika hyvin koko ajan uudesta paikasta ja häiriöstä huolimatta. Liikkeiden välissä se kyllä oli hyvin kiinnostunut maton hajuista. Ja pari kertaa se vikisi, tai oikeastaan kurnutti, muiden koirien perään. Olisi ollut niin kiva päästä moikkaamaan.

Jippo aloitti paikallaoloilla, jotka menivät ok. Seuruu myös ok. Ruutuun lähetys tehtiin VOI-liikkeenä, kun tila ei oikein muuhun riittänyt. Hyvä suoritus. Merkki erikseen hyvä. Ohjatussa noudossa taas Jippo ei oikein malttanut merkille seisahtaa, vaan halusi rynnätä kapuloille. Komensin takaisin merkille, palkkasin ja vapautin. Silti jatkossakin Jippo yritti varastaa kapuloille, joten sitä saamme työstää jatkossa varmaan paljon. Itse noudot molempiin suuntiin, ensin vasen ja sitten oikea, onnistuivat hienosti, eli siinä treeni on tuottanut tulosta. Vielä hyppynouto metallikapulalla ja kaukokäskyjä ja treeni oli siinä. Liikkeiden välillä Jippoakin kiinnostivat maton hajut, siinä taisi olla jotain erityisen mielenkiintoista.

Vinski on nyt kolmena päivänä tehnyt aika pitkiä remmilenkkejä, lähes tunnin kerrallaan. Toissapäivänä se käveli lenkkinsä kokonaan metsässä ja joutui muutaman puunrungonkin ylittämään. Eilen lenkki kulki osan aikaa metsässä ja yli puolet ajasta hiekkatietä vuorotellen kävellen ja ravissa. Tänään mentiin ensin metsässä ja sitten kilometrin leppoisa ravilenkki pyörän vieressä. Hyvin on sujunut, mitään ontumista ei ole tullut levon jälkeen tai muutenkaan. Kokonainen viikko ontumatta, ja se viikon takainenkin oli lyhyt episodi. Tosi hyvä, että pystymme tekemään kunnollisia remmilenkkejä! Vapaaksi en tuota aio päästää vielä muutamaan päivään, mutta sitten taas pikkuhiljaa katsotaan, mitä kroppa tykkää vapaana olosta.

Vinski on myös kolmena päivänä ajanut lyhyet keppijäljet nurmikolla ja pellolla. Olen tehnyt jäljet sen nähden ja innostanut sitä keppeihin jo etukäteen. Ihan hyvää työtä Vinski on tehnyt, mutta edelleen näkyy se, että itse jälki kiinnostaa sitä enemmän kuin kepit. Se on ajanut tuoreet ja lyhyet jäljet aivan nenä maassa. Jäljenajon jälkeen olen vielä leikittänyt Vinskiä kepeillä ja se on aika hyvin lähtenyt leikkiin mukaan, mitä se ei todellakaan aina ole tehnyt. Jäljen ajettuaan se ei useinkaan ole välittänyt leikkiä, koska on silloin vielä liikaa hajujen maailmassa.

Pikkuisen ollaan myös tottisteltu koirien kanssa. Nastakin on päässyt tekemään vähän temppuja ja etsimään hanskaa heinikosta. Jipolle laitoin ohjatussa noudossa jo oikeastikin pallon myös vasemmalle ja se toi silti oikeanpuoleisen kuten pitikin. Toivottavasti ei ollut vain tilapäinen häiriö

Vinski on parina päivänä tehnyt lyhyesti niitä liikkeitä, mitä kytkettynä pystyy tekemään. Aika paljonhan sitä pystyykin, kun jäävissä liikkeissäkään ei ole pakko aina luoksetuloja ottaa. Asenne tekemiseen Vinskillä on kohdillaan. Liikkeestä seisomista saa vielä vähän työstää ja monia yksityiskohtia hioa. Mutta sitähän se on vanhemmillakin koirilla, hiomista, ei sitä valmiiksi tule koskaan, ja kovasti keskeneräinen on tuo ohjaajakin vielä

Kaikki koirat paitsi Vinski ovat viime päivinä häipyneet metsässä omille teilleen. Olisihan Vinskikin varmaan häippäissyt, mutta kun se on ollut kytkettynä... Eivät koirat kauas ole menneet. Kun Nasta häippäisi kesken metsälenkin samaan suuntaan, jonne Jippo oli aiemmin hävinnyt ja palannut vasta monen kutsun jälkeen, niin lähdin seuraamaan sitä nähdäkseni, mikä niitä sinne veti. En hämmästynyt, kun tupsahdimme lopulta isojen, veristen luiden äärelle... Snoopylla taas on noin sadan metrin päässä pihasta oma löytönsä, valtavan kokoinen reisiluu, joka vetää sitä vastustamattomasti puoleensa aina pisulenkeillä. Mistä näitä luita nyt tulee tähän tahtiin??!  Tuo reisiluu on kyllä jo vanha ja näköjään ollut maahan hautautuneena, mutta ne veriset luut lienevät ihan tuoreita. Mitähän petoja tuolla metsässä on liikkunut, kun nekin olivat vähintään peuran kokoisen eläimen luita. En nyt oikein tiedä, pitäisikö olla vain iloinen ilmaisista barf-aterioista   Kaikenlaisia raatoja, pääkalloja ja kakkakasoja sitä kyllä on vuosien mittaan päässyt koirien kanssa metsissä liikkuessaan näkemään, ja aina välillä nuo joutuvat suoraan lenkiltä suihkuun, kun ovat kierineet jossain vähemmän ihanassa. Spn Netta toi kerran pihaan karvaisen hirvenjalan. Ja yhden kämpän olohuoneen lattialla kiemurteli kerran sisiliskojen häntiä, kun kissat olivat piipahtaneet pihassa. Tuli surku liskoja, kun se uusi häntä, jonka ne kasvattavat menetetyn tilalle, ei kuulemma ole yhtä hyvä kuin alkuperäinen. Koirat ja kissat tosiaan tuovat luonnon lähelle

Koko lauman jälkitreenit Vihtijärvellä. Yksi sienestäjän auto oli parkissa tullessamme alueelle, joten häiriöjälkiä oli tiedossa ainakin osalle koiria.

Tein Snoopylle ja Jipolle jäljet, joihin tuli ensin M-kuvio ja sen jälkeen vielä yksi suora kulma ja tien myötäisesti kulkeva loppujälki. Vinskille ajattelin ensin tehdä vähän kiltimmän jäljen kuin noin piikikkään, mutta sitten ajattelin, että mitä turhia ;) M-kuvio siis sillekin ja sen jälkeen pienen metsäautotien ylitys, jonkun matkaa ylityksestä tavallinen kulma ja vielä yksi pitkä suora. Kaikille kolmelle laitoin kuusi keppiä.

Nasta kuitenkin pääsi aloittamaan. Sen jälki oli parisataa metriä pitkä, yksi kulma ja kolme keppiä. Se jäljesti innolla ja piti jäljen hyvin ja ilmaisi kaikki kepit hienosti. Intoilu vaan taas sai vähäksi aikaa sen hengitystieoireet esiin, vaikka normielämässä oireet pysyvät nyt aika piilossa. Enkä oikein ole päässyt perille siitä, aiheuttaako lisääntynyttä oireilua kesäaikaan siitepöly vai lämmin ilma vai molemmat yhdessä. Rasitus ja lämpö ainakin vaikuttavat oireisiin. Mutta nenä Nastalla joka tapauksessa vielä toimii!

Vinski ajoi jälkensä tunnin ikäisenä. Jana oli hyvä ja jäljellä se pysyi hyvin, myös piikeissä. Tien ylitys meni taas ihan huomaamatta. Vasta loppusuoralla Vinski teki pientä kaarrosta jäljen yli ja nosti välillä päänsä taivaisiin kuin sieltä apua pyytäen :) Taisi olla häiriöjälkiä siinä kohtaa. Kaksi ekaa keppiä Vinski ilmaisi hyvin, kahta seuraavaa ei, ja loput kaksi taas vähän paremmin. Paljon on vielä tehtävä töitä keppien kanssa. Eivät ne nyt turhan helppoja olleetkaan, taitoin kaikille koirille kepit märistä oksista juuri ennen kunkin jäljen tekemistä. Vain Nasta sai kuivat kepit autosta, ja sen keppisaldo olikin sitten paras :)

Snoopy ajoi jälkensä kaksituntisena. Janan se meni snoopymaisesti kovaa, mutta jälki löytyi, takajälkeä tarkisti puolen liinanmitan verran ja sitten kääntyi oma-aloitteisesti. Jäljestys oli oikein hyvää. Eka keppi jäi, muut nousivat mallikkaasti.

Jippo meni janan ja alkujäljen hyvin. Eka keppi nousi hyvin, mutta jonkin matkaa ekan kepin jälkeen Jippo kadotti jäljen eikä löytänyt sitä uudestaan, vaikka kovasti teki töitä. Päätin keskeyttää jäljen siihen. Pahiten sotkettu jälki taisi nyt osua Jipolle. Kokeneen koiran voisi kai olettaa pitävän alkuperäisen jäljen, jos se on ehtinyt päästä siihen kunnolla kiinni. Mutta ei se aina niin helppoa ole. Pitäisi kyllä enemmän treenata järjestettyjä harhoja, tällä kaudella onkin jäänyt väliin.

Jälkien jälkeen lähdimme vielä takaisin metsään, koirat lenkille ja minä kantarelleja ja suppilovahveroita poimimaan. Hyvä sienivuosi on kyllä :)

Yritin ottaa koirista myös jälkikuvia. Eiväthän ne onnistuneet, ei ole niin helppoa kuvata yhdellä kädellä, bordercollie toisessa kädessä ja menon ollessa melko rivakkaa. Aika tärähtäneitä kuvia tuli. Snoopysta sentään yksi tällainen vähemmän tärähtänyt keppikuva. Se on löytänyt kepin ja keskittyy tässä syömään sitä :)

Sunnuntaina retkeilimme Kirkkonummella koirien ja äitini kanssa. Aikaa oli kulunut edellisestä käynnistä, ja keskustasta löytyikin rakennuksia, joita en ennen ollut nähnyt. Kävimme katsomassa vanhoja asuinpaikkojani. Vietimme aikaa myös entisellä agilitykentällä, joka on uuden hallin valmistuttua ollut autiona. Siellä tuli vuosien ajan vietettyä paljon aikaa ja lähimaasto toimi myös lenkki- ja jälkimaastonamme. Vain Vinski ei koskaan ennen ollut näissä maastoissa käynyt.  Nasta ja Snoopy ovat ihan syntyperäisiä kirkkonummelaisia :) Jippo taas syntyi melkein samoilla kulmilla, missä nykyään asumme, ja asui sitten ensimmäiset vuotensa Kirkkonummella sekin

Noilla kulmilla on kaikenlaisia muistoja paikkakunnan historiasta muutenkin, kuten vaikka tämä bunkkeri, jonka Nasta päätti katsastaa.

Nasta ja Vinski kiipesivät myös bunkkerin katolle

Ja toki siellä poseerasivat Jippo, Snoopy ja Vinskikin yhdessä

Ja vielä pojat kahdestaan

Tänään oltiin Snoopyn kanssa jälkikokeessa, joka meidän osalta jäi pelkäksi tottiskokeeksi.

Koepäivän alkajaisiksi ohjaaja ensin nollasi päänsä koko kokeesta. Eli olin kuuntelemassa lempilaulajaani livenä ravintolassa. Puolenyön jälkeen kun yleisö odotti keikkaa alkavaksi, alkoi ravintolassa äkkiä jatkuva pärinä. Ajattelin heti, että palohälytys, mutta toisaalta olin epäuskoinen, eikä kukaan muukaan korvaansa lotkauttanut. Paitsi osa henkilökunnasta piti neuvonpitoa. Ja sitten kuulutettiin, että palohälytys ja kaikki ulos. Kukaan ei vaan meinannut uskoa, tosi hitaasti ihmiset sinne ulos valuivat. Mutta siellä sitten kohta kaikki olimme, artistia ja bändiä myöten. Hrr, aika kylmä oli sisävaatteissa. Mutta virkistävä kokemus kyllä ;) Useampi paloauto tuli paikalle ja palomiehiä meni rakennukseen selvittämään tilannetta. Jonkun aikaa pyörittyään häipyivät paikalta. Se oli kai sitten joku väärä hälytys. Keikka pääsi alkamaan vähän vaille yksi yöllä. Kotiin saavuin klo 2.30, koirat vielä pissalle ja nukkumaan klo 3. Ehdin nukkua ruhtinaalliset neljä tuntia, koska koe oli niinkin lähellä kuin Lohjalla. Kivasti nämä kaksi harrastusta pystyy yhdistämään, kun ne aika usein tapahtuvat eri vuorokauden aikoina :D  Koiratkin ovat joskus kyllä keikkareissuille päässeet.

Koepaikalla sain kuulla, että olemme heti ensimmäisessä tottisparissa. Alkupäässä on ihan kiva olla, mutta ekassa parissa ei, kun jää paljon vähemmän aikaa esim. ottaa tuntumaa koepaikkaan ja virittää koiraa. Ja tuomareiden linjakin on usein vielä hakusessa kokeen alussa. Käytimme sitten hyödyksi sen vähän ajan, mikä meillä oli. Minusta näytti ihan aluksi siltä, että Snoopy oli paineessa, mutta en tiedä olinko vain ylikriittinen, kun takaraivossa oli edellinen koe. Siitä olikin reilu vuosi, mutta silloinhan Snoopy suureksi ällistyksekseni oli paineistuneen oloinen tottiksessa. Syytä en ymmärtänyt, mutta myöhemmin olen keksinyt pätevän selityksen. Ylläri pylläri, syyllinen löytyi peilistä! Ko. kokeessa keskityin ennen tottista vain ottamaan Snoopyn käsiin enkä virittänyt sitä juuri millään lailla, sillä kun vielä oli ensin paikallaolo, jota varten halusin sen ennemmin olevan rauhallisessa mielentilassa ja kuulolla. Mutta Snoopy ei ymmärtänyt, miksi ohjaaja oli sellainen tiukkapipo. Vaikkei se erityisen herkkä koira olekaan, niin on silläkin herkkiä tunteita, välillä aika paljonkin.

Tänään sitten varmistelin, että Snoopylla on hyvä fiilis ja vähän leikinkin sen kanssa ennen tottista, vaikka taas olimme paikallaolossa ensin. Snoopy olikin vapautuneen oloinen, kun menimme kentälle.  Parinamme oli Jipon siskonpoika Capo ja Antti. Tuomarina toimi Tero Oravasaari. Ilmoittautuminen meni hyvin ja paikallaolo samoin. Paukut tulivat tuplana, eli neljä paukkua paikallaolon aikana, koska naapurikentällä pyöri samaan aikaan myös tottis. Paikallaolon jälkeen odottelimme, että pääsemme aloittamaan liikkeet, Capon vielä suorittaessa eteenmenoa ja mennessä sen jälkeen paikkamakuuseen. Äkkiä naapurikentän koira suhahti melkein vierestä ohi,  ihan samalla kentällä kun käytännössä oltiin,  ja Snoopy innostui sen verran äkillisestä liikkeestä, että vaistomaisesti ryhdyin tavoittelemaan otetta sen pannasta, ettei se vahingossakaan saisi itse päähänsä lähteä mihinkään. No, eihän koiraan saisi kokeessa koskea, vaikka emme juuri sillä hetkellä olleet liikkeitä edes tekemässä. Muistin sen ihan itsekin samalla, kun tuomari tuimana saapui paikalle. Ehkä vastaisuudessa muistan antaa vain suullisia käskyjä... Mitään pahoinpitelyähän en toki harrastanut, eikä tuomari arvostelussa tapausta edes maininnut. Mutta olen varma siitä, että tapaus vaikutti pisteisiimme joka tapauksessa, koska tuomari sai heti sen käsityksen, että onpas siinä pöljä ohjaaja, joka ei tiedä sääntöjä. Eikä kai tuo käsitys kokonaan väärä olekaan ;D

Liikkeet menivät mielestäni ihan hyvin ja Snoopy oli hyvässä vireessä. Seuraamisenkin aikana tuli neljä paukkua, ei mitään ongelmaa. Ei keulinut, muttei se seuraaminen mitään täydellistä ollut, keskittyneempää olisi saanut olla. Liikkeestä istuminen hyvä, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo hyvä, liikkeestä seisominen ja luoksetulo myös. Tasamaanouto hyvä ja voimakas suoritus, mutta luovutus ei ollut niin hyvä, Snoopy mälväsi kapulaa eikä istunut ihan korrektisti. Hyppynoudossa ilmava ja hyvä menohyppy, mutta jostain syystä kiersi takaisin tullessa, ja mälväsi taas kapulaa. A-esteen suoritti tosi hyvin ja nouto hyvä, mutta tuodessa luovutti seisten ja taas mälväsi kapulaa. Eteenmeno nopea ja suora, maahanmenokäskyyn reagoi hieman hitaasti. Hyppynoudosta lähti eniten pisteitä, mutta ihan kohtuupisteet olisi vielä jäänyt, ellei ohjaajan toiminta olisi aiheuttanut lisää pistemenetyksiä.

En välttämättä enää muista koko vikaluetteloani, mutta pitkä se on! Paikkamakuuseen jättäessäni olin antanut käskyn viivytellen. Seuraamisessa en tehnyt täyskäännöksiä tarpeeksi napakasti ja ennen henkilöryhmää unohdin käydä lähtöpaikassa tekemässä täyskäännöksen, menin vähän oikoen sinne henkilöryhmään. Jäävissä liikkeissä hidastelin ennen käskyä ja annoin välillä voimakkaitakin vartaloapuja. Noutojen luovutuksia en jaksottanut oikein, minkä tiesin itsekin, väljensin tuota kolmen sekunnin sääntöä siksi, kun Snoopy keksi mälvätä niitä kapuloita. Pisteitä saimme sitten 72. Tiukka oli linja, mutta tiukka se oli ainakin meidän kenttäpuoliskollamme muillekin.

Pitäisi kyllä videoida noita suorituksia joskus, että näkisi itsekin, mitä siellä kentällä oikein tapahtuu. Tahallani kun en esim. vartaloapuja anna. Pitäisi vaan nähdä, miten niitä annan, että tavasta voisi opetella pois.  Marjatan kanssa juttelimme tämän päivän suorituksesta ja hänen silmäänsä oli pistänyt se, että katsoin hyvin paljon Snoopya ja sillä tavalla annoin sille apuja. Koiran suoritusta hänkin piti hyvänä. Ja kyllä minäkin olen Snoopyn suoritukseen tyytyväinen, vaikka sekin mokia teki! Mutta oli aivan loistavaa nähdä, ettei sille ole jäänyt antipatioita kisatilanteita kohtaan ja että se pystyy hyvään suoritukseen ja ennen kaikkea oli iloinen!

Kokeessa karsittiin maastoon pääsijät tottiksen perusteella. 20 kilpailijasta 10 pääsi maastoon. Pitkään olimme siellä kymmenen sakissa, koska huippupisteitä ei juuri tullut, kaikki jäivät alle 90 pisteen. Lopulta maastoon pääsyn rajaksi tuli 74 pistettä ja maastoon piti päästää 11, kun kahdella koirakolla oli se 74. Maastoon olisi ollut kiva päästä, mutta toisaalta ei hirveästi harmittanut, ettei niillä pisteillä päästy. Ykköstä tuskin olisimme saaneet, luultavasti janalta tai esineruudusta olisi yli kaksi pistettä lähtenyt, vaikka kepit olisivatkin nousseet. Vaikka mistä sen koskaan tietää! Mutta toisaalta koko jälkikin olisi voinut mennä pipariksi, kovin usein on Lohjan kisamaastoissa ollut paljon sienestäjiä tai muita metsässä kulkijoita.

Tyly laji, kun kokeisiin ei pääse, ja meidänkin ainoa koe oli nyt tämä tottiskarsintakoe! Keväällä tosin piti olla yksi koe, jonka jouduin perumaan. Tämän vuoden kokeet Snoopyn osalta olivat nyt tässä, koska muualle en yrityksistä huolimatta saanut sitä ilmoitettua, tuuttaavia lankoja vaan olen saanut kuunnella... Jospa ensi vuonna pääsisimme yrittämään, jos vaan koiralla terveyttä riittää.

Vinski pääsi tottissuoritusten loputtua myös kentälle tottistelemaan. Toki se oli jo sitä ennen tutustunut kisapaikkaan ja leikkinyt ja tottistellut hieman. Kenttääkin oli kiva päästä kokeilemaan. Ihan vaan seuraamispätkää, maahanmenoa ja luoksetuloja ja patukkaleikkiä. Kisavalmis Vinski ei todellakaan vielä ole, vieraalla kentällä ja häiriössä se taaskin toimi varovaisemmin kuin tutulla paikalla. Mutta on se edistynyt, kun se kuitenkin pystyi seuraamista tekemään, ja maahanmenot ja luoksetulot olivat vieläpä aikas nopeita. Paljon vaan hyviä kokemuksia ja leikkiä vierailla paikoilla, niin toivottavasti edistyminen jatkuu.

Aamulla tein Vinskille jäljen kotimetsään. Helppo jälki, jossa kaksi kulmaa, mutta loppusuoralla tien ylitys, mikä oli Vinskille uutta. Tietä pitkin sattui juuri kulkemaan joku kun saavuin tien reunaan, joten saatiin lisähaasteeksi vielä harhakin.  Sää oli poutainen ja metsä kostea. Ajoimme jäljen puolitoista tuntia vanhana.

Lyhyen janan lopussa Vinski kaarsi oikealle ja tupsahti jäljelle sitten jyrkässä kulmassa, mutta nosti jäljen heti oikeaan suuntaan. Oletin jäljen muutenkin olevan tosi helppo, kun keli oli ihanteellinen. Mutta alussa Vinski kaarsi aika kauas sivuun jäljeltä ja molemmissa kulmissa se tarkisteli aika paljon. Että ei se ihan lastenleikkiä ollutkaan. Ensimmäisen kepin ilmaisu oli hyvä, toisen Vinski osoitti huomanneensa, mutta olisi jatkanut vain matkaa. En päästänyt ennen kuin se ilmaisi kepin kunnolla. Kolmannen kepin kohdalla se pyöri jonkun aikaa ennen kuin paikallisti kepin ja ilmaisi sen. Tien ylitys sujui kuin vanhalta tekijältä. Pian ylityksen jälkeen oli neljäs eli viimeinen keppi ryteikköisessä maastossa. Vinski näytti huomaavan kepin, mutta yritti rynniä eteenpäin ryteikössä. Jäin odottamaan, että se asettui ja ilmaisi kepin. Jokaiselta kepiltä tuli namipalkka kuten yleensäkin ja loppupalkaksi Vinski sai lisäksi leikkiä pallolla. Tällä kertaa se palkkautui pallosta hyvin ja kantoi palloa tohkeissaan tietä pitkin. Aina se ei jäljen jälkeen ole halunnut mitään lelupalkkaa. Pallosta on muutenkin pikkuhiljaa tulossa Vinskille oikein mieluisa palkka.

Siinä tiellä oli sellainen vähän isompi kivi, jota Vinski katseli kauempaa hetken sillä silmällä, että onkohan se joku eläin. Sanoin sille, että pöh, kivihän se vain on. Kiven kohdalle tullessamme Vinski ei enää kivestä piitannutkaan, mutta meikä hyppäsi metrin ilmaan ja pinkaisi juoksuun, Vinskin hämmästykseksi. Kiven takaa nimittäin paljastui kyykäärme. Ensi säikähdyksestä toivuttuani menin kurkkaamaan kyytä lähemmin. Sen keskiruumis oli ruhjeilla, joten se olikin vainaa, oli sen näköinen, että oli kesken luikertelun siihen kuollut. Oli tainnut joku ohikulkija sitä kivellä nakata. En ole hirveän pahoillani, että yksi kyy vähemmän luikertelee lähimaastossa. Aika monta niitä vielä ihan varmasti on, tämäkin vaikutti eri käärmeeltä kuin se, jonka toissapäivänä näin. Kolme kyyhavaintoa runsaassa viikossa, byääh! Taitaa olla niin, että tähän aikaan vuodesta kyyt liikkuvat vähemmän ja niitä näkee sen takia useammin.

Illalla oli ryhmän tottistreenit Luukissa. Snoopy pääsi kentälle Icen parina. Otimme ensin ilmoittautumisen, joka meni hyvin, mutta Icea Snoopy kuulemma oli silmäillyt tiukalla katseella. Sitten seuraamista, jonka aikana ammuttiin kolme laukausta. Ei mitään ihmeempää reaktiota, korvaa taisi hieman kääntää jonkun kohdalla. Lopuksi leikittiin. Muuta emme tehneet, kun ei noita samoja pk-liikkeitä liikaa viitsi junnata ja halusin nyt vetää vain lyhyen ja hauskan treenin.

Jippo pääsi kentälle tokoilemaan. Otimme ruutua taas evl-tyyliin. Jippo meni tosi hyvin merkille ja ruutuun, mutta tänään se tarjosi ruudussa suoraa maahanmenoa. Vasta kolmannella yrityksellä se jäi käskystä heti seisomaan. Mutta aika hienosti Jippo eilen ja tänään on evl-ruudun selvittänyt. Ja ihan hirmuisella vauhdilla. Ohjattu nouto ei sitten sujunutkaan. Valitsin sen vaikeamman eli oikeanpuoleisen kapulan noudettavaksi, ja Jippohan yritti sitten koko ajan juosta suoraan vasemmanpuoleiselle kapulalle tai keskikapulalle. Pysäytin sen ihan kieltämällä joka kerta. Ihmeissään se oli ja siltä kesti kauan tajuta, että oikealla tosiaan oli kapula ja se piti noutaa, vaikka se oli ihan hyvin nähnyt kapulan viennin. Täytyy treenata pelkkiä suuntia jonkin aikaa, jos Jippo sitten älyäisi, että suuntia on muitakin kuin vasen... Yhden suuntatreenin jo otimmekin pallon avulla. Tietysti voi myös toivoa, että arpaonni kävisi kisoissa ja haettavaksi tulisi se vasen ;D  

 Kaukokäskyjä otimme tekniikkatreeninä ja laitoin Jipolle myös pitkästä aikaa takapalkan. Mutta takapalkka toi taas vanhat ongelmat esiin, kun Jippo poikitti tosi paljon ja rupesi hätäilemään asennonvaihtoja odottaessaan takapalkalle vapautusta. Haasteita tokoilu totisesti tarjoaa.

Vinski pääsi parkkikselle touhuamaan illan jo pimennyttyä. Otimme seuraamista, liikkeestä istumisen ja liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon. Odotin aina ensin Vinskiltä hyvää ja oma-aloitteista kontaktia ennen kuin mitään tapahtui. Tarkoitus kun olisi, että se oppii itse olemaan aktiivinen, eikä minun tarvitsisi liiemmin innostaa ja houkutella sitä. Tänään ainakin treeni sujui hyvin, Vinski oli innolla mukana, otti hyvin kontaktia ja teki liikkeet hyvin.

Eilen päädyimme Nummelaan lenkille ja esineitä treenaamaan ihan sattumalta. Tokokokeesta kotiutumisen jälkeen lähdimme ensin normaalisti lenkille kotona. Parinsadan metrin päässä pihasta kohtasimme sen kauhistuksen. Se oli kerällä keskellä tietä. Havaitsin sen vasta kun olimme parin askeleen päässä siitä, mutta en heti sisäistänyt näkemääni, joten ehdimme melkein talloa kyyn jalkoihimme. Melkoisen vilkkaan täyskäännöksen sitten teinkin, koirien suureksi ihmeeksi, ne kun eivät mitään epätavallista olleet havainneet. Kyllähän me melko kyiden keskellä täällä asumme, vaikkei niitä hirmu usein näkemään (onneksi) pääsekään. Tänä vuonna tämä oli ensimmäinen elävä kyy, jonka bongasin näin lähellä kotia. Kuolleen poikasen bongasin kesällä vieläkin lähempänä.

Kyy oli siis keskellä tietä ja sitten siinä tiellä oli parkissa myös auto, mistä tiesin, että viereisellä metsäpläntillä oli sienestäjä tai useampi. Lähimetsässä harvoin liikkuu muita, mutta etenkin syksyllä niin saattaa käydä, ja tämä syksy on ollut erityisen vilkas. Metsäänkään ei tehnyt mieli lähteä, kun ei tiennyt olisiko siellä mukana vaikkapa joku irtokoira kuten eräälläkin seurueella. Joten lähdimme lenkille Nummelaan, jossa vaikka koko lenkin voi tehdä sivistyneesti asfaltilla, jolloin kyiden ja sienestäjien vaara on pienehkö. No, me kyllä uskaltauduimme metsäänkin ja saimme ihan rauhassa olla :)

Lenkin jälkeen pojat pääsivät esineruutuilemaan. Snoopy aloitti. Esineitä oli viisi, joista neljä annoin Snoopyn hakea. Se haki hyvin ja työskenteli nyt ruudussa melko kattavasti. Kerran se pudotti yhden esineen, kun sai tuodessaan hajun toisesta esineestä, ja aikoi mennä vaihtamaan esineen. Onneksi pääsin näkemään tämän tarpeeksi läheltä ja ehdin puuttua asiaan. Sain pysäytettyä Snoopyn ei-käskyllä ja noutokäskyllä se otti pudottamansa esineen uudestaan ja toi sen, parin sekunnin miettimisen jälkeen. Kova veto olisi sinne toiselle esineelle ollut. Mutta oikein onnistunut treeni, kun kerrankin pääsin kunnolla puuttumaan esineen vaihtamiseen.

Vinski pääsi sitten hommiin, ja tällä kertaa se sai ensimmäisen kerran etsiä kolme esinettä. Sen työskentely oli välillä hidasta ja huolellista jäljestämistä, välillä se sai ahaa-elämyksiä ja eteni ruudussa suoraviivaisemmin ja jäljestämättä. Kolme esinettä se onnistui melkoisen ongelmitta löytämään. Epäröimättä se jo tuo kaikenlaisia esineitä, nytkin yksi oli pieni lasten saapas, joka ennen olisi Vinskin mielestä ollut vähän epäilyttävä. Tuota jäljestystä vaan pitäisi saada vähemmäksi.

Tänään olimme Salmessa tokoilemassa. Sää oli taas vaihtunut sateiseksi. Jippo otti ruudun evl-tyyliin ja ohjatun noudon. Nappisuorituksia molemmat, ei mitään huomautettavaa, saatoin vain ihailla koiran menoa. Otimme myös kaukokäskyjen tekniikkaa siten, että eteen ei tulla pätkääkään, seisomaan mennessä saa vähän peruuttaakin. Vaikeaksi se vaan heti tuntuu muuttuvan, kun etäisyys ohjaajaan kasvaa. Jotain idarin tai nykyisen zetan tapaista vielä lopuksi otimme. Onnistunut treeni ja Jippo on niin ihanan innokas tässäkin lajissa. Paljon on kyllä treenattavaa evl-luokkaa varten.

Vinski otti Salmen parkkiksella myös vähän ruututreeniä, seuraamista ja noudon. Ihan aluksi kontaktia ja kontaktista vapauttamista patukalle. Onnistunut treeni Vinskilläkin.

Kotona pääsivät Snoopy ja Vinski häiriöksi Jipolle treenaamaan paikalla istumista ja makaamista. Vinski lähti kerran istumisesta käpälämäkeen ja palautin sen takaisin riviin. Kun olin menossa vapauttamaan koiria, karkasi Vinski toisen kerran. Mutta ei silti hullumpi suoritus, kun oli Vinskille ensimmäinen tuollainen treeni. Snoopy ja Jippo pysyivät hyvin istumassa. Paikkamakuussa koko jengi sai olla neljä minuuttia ja menin itse piiloon. Hyvin meni kaikilta. Vinskin kanssa ei ole piiloa aiemmin treenattu kuin pari kertaa niin, että olen pariksi sekunniksi hävinnyt näkyvistä, joten kivasti sujui.

Jipon juoksu on enää muisto vain. Se on ollut jo monta päivää yhdessä poikien kanssa. Neljän päivän eristämisen jälkeen huomasin poikien intoilussa tiettyä hiipumista, ja Vinski saikin heti ryhtyä valvotusti tapaamaan Jippoa. Snoopy joutui odottamaan vielä muutaman päivän, sillä vaikka se olikin jo täysin rauhoittunut, niin Jipon liian aikainen tapaaminen olisi saanut sen intoilemaan liikaa. Ja melkein sai nytkin, se yksi intoiluvaihe kai vaan täytyy vielä käydä läpi eristyksen jälkeen ja ottaa Jipolta turpiin ;)

Viikonloppuna vein Snoopyn pyörälenkille, joka päättyi lyhyeen pienen vetämisongelman vuoksi. Nimittäin tiellä edessämme oli jänis, joka lähti juoksemaan tietä pitkin. Ja Snoopy kiri vauhtia siihen malliin, että katsoin parhaaksi kääntyä takaisin. Vaikka olisihan se ihan hyvinkin voinut sujua. Mutta nyt tiedän, miten urheilukilpailuissa kirittäjänä käytetty jänis on saanut alkunsa!

Tottista ollaan otettu kotona ja tänään Salmessa. Vinskiin on tullut lisää vauhtia erityisesti luoksetuloissa. Noudon palautuskin on nopeutunut, mutta kapulalle meno on usein kovin hidas, eikä Vinskillä myöskään ole mitään kiirettä tarttua kapulaan, eli siihen tarttis jotain keksiä. Seuraamista pystymme ottamaan pitkiäkin pätkiä hyvässä kontaktissa, joskus meinaa jo mennä liiankin tiiviiksi. Jäävät liikkeet ovat menneet paljon eteenpäin. Häiriötreeniä tarvitaan vielä paljon, edistystä on kyllä silläkin saralla, mutta välillä tulee häiriössä kesken treenin vilkuilua.

Jippo on ruutuillut, tehnyt ohjattua noutoa ja opetellut kaukokäskyjen tekniikkaa, muunmuassa. Ruudussa se älyää jo jäädä seisomaan, mutta paikan hahmottaminen saisi toisinaan olla varmempaa. Snoopy on hieman tokoillut ja opetellut mm. patoamista.

Vinski ajoi tänään myös nurmikkojäljen Salmessa. Jäljen alun se meni vähän askelten vierestä, sitten pysyi paremmin askelten päällä. Ekassa kulmassa se teki hassun kiepin, luultavasti namien takia, muttei missään vaiheessa poistunut jäljeltä. Toisen kulman meni kuin juna. Kaikki kolme keppiä se huomioi hyvin, mutta maahanmeno ei vieläkään ole nopeaa ja satavarmaa kaikilla kepeillä.

Eilen olimme pitkästä aikaa uimassa. Syksyn ikävimpiä puolia on se, että uimakausi lähestyy loppua. Ihan hyisissä vesissä en noita taida uittaa, joten kovin montaa viikkoa ei taida uimakelejä olla tiedossa. Eikä varsinkaan niin kesäisiä päiviä kuin eilinen :)

Vieläkö on uimakautta jäljellä, kuikuilee Vinski eilisellä uintiretkellä

Jipolla alkoivat juoksun tärppipäivät viikonloppuna. Lauantaina erotin sen muusta laumasta ja sunnuntaina Snoopy alkoi käydä kuumana.

Lenkkeily on hieman erilaista näinä aikoina. Maanantaina se sujui näin:

Otetaan Nasta, Snoopy ja Vinski ja lähdetään lenkille. Todetaan muutaman metrin jälkeen, että lenkkeily on hieman hankalaa Snoopyn roikkuessa jalassa kiinni. Viedään Snoopy arestiin autohäkkiin. Tämän jälkeen tehdään leppoisa pieni metsälenkki Vinskin ja Nastan kanssa.

Seuraavaksi viedään Nasta lepäilemään kotiin ja otetaan Snoopy arestista. Lähdetään pyöräilemään Vinskin ja Snoopyn kanssa, koska silloin Snoopy ei pysty nylkyttämään jalkaa. Pyörälenkki sujuukin mainiosti, vasta loppumetreillä Snoopyn mieleen juolahtaa kerran kokeilla, yltäisikö se jalkaan asti.

Sitten onkin vielä Jippo lenkittämättä. Otetaan Jippo ja lähdetään metsään. Kerätään samalla mustikoita, koska niitä riittää vielä. Emäntä saa hyvin mustikkaa ja myös Jippo syö ahkerasti mustikoita. Eikä Jippo ole se, joka ensin ehdottaa kotiin lähtöä :)

Tänään pääsivät pojat juoksemaan metsään Vihtijärven reissulla ja Snoopy oli melko siivosti, kun metsässä oli sen verran kiinnostavaa. Jippokin pääsi metsään ja sen kanssa keräsimme hyvän saaliin kantarelleja. Illalla kotona Snoopy taas oli pölhömpi ja pääsi pyörälenkille Vinskin kanssa. Tällä kertaa valitsimme reitin, joka kulki laiduntavien lehmien ohi. Uteliaina lehmät silmäilivät meitä.

Nasta on jo kahtena iltana intoutunut leikkimään Vinskin kanssa talossa leijuvien juoksuhöyryjen inspiroimana. Vinski ottaa juoksun hyvin, ruoka maittaa eikä se yritä astua ketään. Ainakaan vielä. Snoopykin syö ruokansa ja puruluunsa hyvin, nuo ajoittaiset jalan nylkyttämisyritykset vaan ovat rasittavia, ja yöllä se välillä haukkui. Mutta työt se hoitaa entiseen malliin. On kyllä hyvä, ettei huushollissa enää ole kuin yksi juokseva narttu. Tyttöjen juoksut kun eivät aina tulleet samaan aikaan ja Nastalla ne vieläpä olivat viime aikoina tiheät. Joskus tyttöjen juoksut osuivat yksiin. Kerrankin sellaisessa tilanteessa menin Snoopyn kanssa normaalisti tottistreeneihin, että se saisi muuta ajateltavaa. Treeni sujuikin hyvin, mutta väliajalla huomasin, että Snoopy-Romeon silmissä oli utuinen katse ja otin tilanteesta kännykkäkameralla kuvan muistoksi. Kovaa on uroksenkin elämä välillä, mutta onneksi kyse on hyvin lyhyestä ajasta kerrallaan.

Taas on vuosi vierähtänyt ihan tuosta vaan ja Snoopy on jo kahdeksanvuotias. Synttärin kunniaksi se sai jäätelöä. Ja tietysti piti poseerata kameralle.

Onnittelut myös sisaruksille!

Synttäriposeeraus

Saimme eilen vieraita, kun Woody ja emäntänsä Eila tulivat käymään. En ollutkaan moniin vuosiin nähnyt Nastan Woody-veljeä. Pentuna annoin sille viralliseksi nimeksi Liquorice ja kutsuin sitä Lakuksi, koska sillä oli musta naama. Arvokas vanha herra on Woodysta tullut. Ja töpöhäntäinen, kun häntä jouduttiin keväällä amputoimaan kasvaimen takia. Ihan luontevalta se töpökin näytti.

Omista eläimistäänkin oppii välillä uutta. Woodyn ollessa keittiössä tuli Nella sinne yläkerrasta, jossa se oli ollut seikkailemassa. Se livahti vieraat nähdessään olohuoneeseen ja oletin sen piilottelevan siellä loppuvierailun ajan, kuten se yleensä tekee, kun talossa on vieraita. Mutta ei. Se kävi monta kertaa keittiön ovella ja katseli kiinnostuneena Woodya, tuli välillä kohtikin. Woodykin katseli Nellaa kiinnostuneena, mutta pysyi rauhallisena, vaikkei ole kissojen kanssa tekemisissä ollut synnyinkotinsa jälkeen ja ulkona kissat kuulemma herättävät siinä takaa-ajovietin. Nella tuli jopa syömään keittiöön kaikessa rauhassa, mitä se ei ikinä ole vieraiden aikana tehnyt, arka kun normaalisti on. En olisi uskonut, että se pitää vieraistakin koirista noin paljon, vaikka sen jo tiesinkin, että se on koirien kissa. Se hakee koirien seuraa paljon enemmän kuin minun, kiehnää ja puskee ja tykkää makoilla koirien kyljessä. Ja antaa Vinskin retuuttaa itseään mielinmäärin. Minun kanssani Nella ei mikään sylikissa ole, toisin kuin Milla, joka saattaa tuntikausia olla sylissä ja nukkuukin samalla tyynyllä.

Oli kiva nähdä!

Jipon juoksu alkoi kolmisen päivää sitten. Tai silloin sen huomasin, ei siitä aina tiedä tarkkaa alkamisaikaa, kun juoksut ovat niin huomaamattomat. Poikien käytöksestä ja Jipon merkkailusta toki näin juoksun tekevän tuloaan jo useita päiviä sitten, mutta varsinaista alkua on joskus vaikea huomata, kun ei juuri mikään muutu. Astutuspäivät kyllä sitten huomaa ;D  Alkujuoksu menee helposti ja pojat voivat jatkaa normaalieloaan Jipon kanssa, mitä nyt Vinski haistelee Jipon pissoja suu vaahdossa ;)

Pihatottistelua ollaan taas harrastettu kaikkien koirien kanssa. Maanantai-iltana kävimme Jipon ja Vinskin kanssa Salmen parkkiksella tottistelemassa ja Vinskille tein myös nurmikkojäljen.

Jippo treenasi ruutua, seuruuta, ohjattua noutoa ja kaukokäskyjä. Ruudun teimme kerran evl-suorituksena, hyvin meni, muuten sitten voi-luokan mukaisia lähetyksiä. Eniten sai tällä kertaa vääntää ohjattua noutoa. Jippo ei pysähtynyt merkille, vaan ampaisi suoraan noutamaan vasenta kapulaa, joka oli se noudettava kapula. Otin takaisin ja sama homma uudestaan... Kun se vihdoin meni merkille, niin se ei enää osannut seistä vaan meni istumaan, oli kai hämmentynyt, kun olin sanonut niin monta kertaa ei sille. Olen toki ennenkin kyseistä sanaa käyttänyt, mutta enimmäkseen olen vain jättänyt palkkaamatta/kehumatta väärästä suorituksesta ja ottanut uusinnan. Nyt olen ennakoinnin karsimiseksi koettanut entistä selkeämmin kertoa, että käskyjä pitää oikeasti kuunnella eikä rynnätä ominpäin tekemään. Mutta täytyy kyllä palata takaisin hienovaraisempaan viestintään, se toimii Jipolle paremmin. Sikäli kun sen ennakointiin mikään toimii!

Nyt taas muistan, miksi aikanaan lopetin tokoilut Jipon kanssa avo-luokkaan. Sen ennakointi haittasi etenkin ylempien luokkien liikkeiden harjoittelua turhan paljon. Kaikki bortsuni ovat ennakoineet, se on ihan rotuominaisuus, mutta Jipolla tuo ennakointi on omista koiristani kaikkein pahinta. Toisaalta sillä on sitten muuten ollut koiristani paras tottis :) Ylempien luokkien tokoa nyt vaan emme enää taida kummoiseksi saada ennakoinnin, monen vuoden tauon ja lähestyvän eläkeiän takia. Kokeissa kun liikkeet menevät niin helposti nollille, siellä ei uusintoja anneta. Mutta harrastamme sitten vaan ihan omalla tasollamme :) Kun noita tokoliikkeitä oikein mietin, niin eihän niissä hirveästi edes järkeä ole ;D 

Jipon tokoilun aikana satoi ensin jonkun verran, sitten jo ihan reippaasti, ja minulle tuli kiire lähteä Vinskin kanssa ajamaan jälki pois ennen kun sade huuhtelee kepeistä kaikki hajut. Jäljestys olikin sitten melko luokatonta. Ensimmäisellä suoralla Vinski kyllä jäljesti välillä ihan hyvin, mutta nosti usein päätään ja katseli ympärilleen. Ympäristö oli sille haasteellinen. Ainoassa kulmassa Vinskin pasmat sekosivat kokonaan ja se pyrki välillä viereiselle kävelytielle. Jäin odottamaan, että se palasi takaisin jäljelle, mutta kun se palasi, niin se menikin maahan ja tarvitsi kannustusta ja muistutusta jäljestä ennen kuin jatkoi työtä. Ja se loppujäljestys oli aika huonoa. Keppeihin reagointi oli myös tosi huonoa. Aika kaamea jälki. Nyt saa poitsu ajaa muutaman jäljen ruohikolla tai pellolla, kunnes homma alkaa pelittää paremmin. Täytyy varmaan laittaa namejakin jäljelle, nyt niitä ei ollut.

Tottis Vinskiltä sitten meni hyvin :)   Satoi edelleen reippaasti, mutta hienohelma toimi silti. Seuraaminen oli napakkaa. Istumaan jääminen meni sekin hyvin ja maahan jääminen myös. Luoksetulossakin oli jo vauhtia, mutta vielä vähän nopeampi se saisi olla ja eteenistuminen vähän suorempi ja tiiviimpi. Keskittyminen oli hyvää ja patukka kelpasi taas hyvin :)

Iltapäivällä Jippo, Snoopy ja Vinski pääsivät Luukkiin lenkkeilemään. Kävelimme ja hölkkäsimme viisi kilometriä ulkoilureitillä ja sen lisäksi rämmimme vähän metsässä ja koirat pääsivät lampeen uimaan. Niitä ei tarvinnut veteen käskeä.

Vinski lammessa

Jippo ja Snoopy juuri lammesta nousseina

Vähän illemmalla tottistelimme omalla pihalla. Vinskin seuraaminen oli taas täpäkkää. Jäävissä liikkeissä on tapahtunut paljon edistymistä, mutta valmiita liikkeitä ne eivät vielä ole.

Jippo ruutuili taas ja yritti taas esittää seiso-käskyn ymmärtämättömyyttä. Uusi käsky (jota se noudatti) ja sen jälkeen kutsu pois ruudusta ilman kehuja tai palkkaa ja uusi lähetys. Nyt Jippo alkoikin toimia oikein jo ensi käskystä. Kaukokäskyissä Jippo helposti vaeltaa sivusuuntaan ja tietenkin edistämistäkin tapahtuu. Ja joskus se ei maahanmenossa malta painaa kyynärpäitä maahan asti. Varmaan en ehdi tokoliikkeitä valmiiksi asti kouluttaa ennen kuin Jippo jää eläkkeelle :)

Snoopy otti seuraamista, kaukokäskyjä, jäävät ja kahden kilon kapulan noudon. Seuraamisen oikeaa paikkaa joutui tänään vähän työstämään peruutuksilla ym. Kaukokäskyissä kun otin vähän pidemmän välimatkan, niin Snoopy vaati kaksi käskyä ennen kuin teki asennonvaihdot. Snoopy testasi myös uuden patukan ja tykkäsi kyllä, tarttui tosin usein lenkkiin kiinni, eli vähän turhan lähelle näppejäni...

Vinski sai myös ajaa kotimetsässä muutaman sadan metrin pituisen jäljen, lähes tunnin vanhan. Jäljen teon jälkeen alkoi sataa, sää oli muuten melko tuuleton. Janalla Vinski ensin meinasi lähteä sivusuuntaan. Uusi lähetys ja nyt Vinski meni kauniisti suoraan pitkin janaa ja otti sitten takajäljen, jota annoin tarkistaa liinanmitan verran ja odotin mitään sanomatta, että Vinski päätti itse kääntyä takaisin.

Alkujälki meni kauniisti ja tarkasti, sitten toisessa kulmassa Vinski harhautui jäljeltä ja haki sitä uudestaan laajalta alueelta. Jälki löytyi uudestaan, mutta ensimmäinen keppi oli siinä rytäkässä jäädä, kun juuri sen kohdalla Vinski jäljelle palasi. Hieman vihjaisin sitä kepistä. Toisen kepin ohi Vinski hiihteli huomiomatta sitä ja kutsuin sen takaisin päin, mutta annoin sen tietenkin itse löytää kepin. Keppejä oli vain kolme. Päätin, että sitä kolmatta en Vinskille millään lailla vihjaa, jos se jää niin saa jäädä sitten, itse sen pitää oppia kepit heti löytämään. Sen kepin se sitten bongasi heti ja otti suuhun ja toi minulle!? Eikä osoittanut mitään aikeita mennä maahan. Ehkä märkä maa inhotti sitä. Keppejä ja itse jälkeäkin pitää taas treenata vähän useammin, onkin aika vähälle viime aikoina jäänyt.

Palveluskoirien SM-kisat Lahdessa alkoivat avajaisilla eilen 12.8. ja kestävät huomiseen asti. Käytiin siellä kääntymässä mekin, mutta maastoon asti ei tarvitse vaivautua.

Avajaisiin ajellessa ihmetytti hieman, ettei alueella ollut ensimmäistäkään opastetta. Liikennevaloissa sitten lueskelin omista ajo-ohjeistani, että milloin pitäisi kääntyä. Jostain syystä viereisen kaistan autosta viittoiltiin ja tööttäiltiin kovasti - no Elinahan se siellä, ja ikkunan avattuani sain kuulla, että kisapaikalle piti kääntyä juuri siitä kohtaa ja olin väärällä kaistalla... Ei ihan täsmännyt netistä tulostetun ajo-ohjeen kanssa. Mutta U-käännös sitten vaan seuraavassa risteyksessä ja takaisin.

Ilmoittautumisen ja tarkastuksen jälkeen jonotimme Jipon kanssa tosi pitkään, että pääsimme tutustumaan kenttään. Otin Jipolla seuraamista, tasamaanoudon ja estenoudot. Muuten meni hyvin, mutta hyppynoudossa Jippo ei jostain syystä löytänyt kapulaa ja palasi lopulta ilman sitä ja päätti sitten noutaa vieressäni olleen kaksikiloisen... Uusintayritys meni hyvin. Ja A-este oli onneksi tänä vuonna pitävä, sitä tulee nykyään tarkasteltua melkoisen kriittisesti...

Seuraavaksi oli vuorossa avajaiset.  Soittokunnan soittaessa marssimme kuuntelemaan avajaispuheita. Otin mukaani Vinskin. Se käyttäytyi hienosti ja jaksoi tillittää minua puheiden ajan. Viereinen sakemanni sai aina kohtauksen aplodien aikana, mutta se ei Vinskiä häirinnyt.

Yöksi ajoimme kotiin nukkumaan ja tänään aamulla suuntasimme takaisin kisapaikalle. Jipon tottisvuoro oli neljännessä parissa. Jipon vireystaso oli hyvin korkea. Ainahan se innokas on, mutta nyt se vaikutti tavallistakin innokkaammalta, joten jo ennen kentälle menoa yritin ajaa sitä vähän alas, kun sillä vielä oli paikallaolo ensimmäisenä. Paikalla se kyllä pysyi hyvin ja oli ollut rauhallinen, mutta palatessani sen luokse se nousi istumaan ennen kuin ehdin sen viereen.

Ja se muu tottis sitten. Jippo oli hyvin energinen ja iloinen ja teki liikkeet erittäin hyvin. Sääli vain, ettei se aina malttanut odottaa käskyjäni... Loppupisteet olisivat olleet jotain ihan muuta, ellei Jippo olisi ennakoinut. Pari kolme kertaa se tuli liikkeiden päätteeksi sivulle ennen kuin ehdin käskeä. Eteenmenon jälkeen mennessäni sen luokse se taaskin nousi istumaan minun lähestyessäni. Pahin moka oli A-estenouto, jossa Jippo ampaisi liikkeelle samalla kun heitin kapulan, ja jouduin ärjäisemään sen takaisin. Tämän jälkeen se teki liikkeen hienosti, mutta alun ennakointi pudotti arvosanan puutteelliseksi. Loppupisteet olivat 83,5 ja tiesin heti, että niillä tuskin maastoon pääsee, kun karsijia on yli 50 ja maastoon pääsee 20.

Jippo ei ole vielä yhden pk-kisan aikana ennakoinut yhtä paljon. Ihan kivan kisan valitsi tähän tarkoitukseen... No, kivaa sillä oli ja se tosiaan työskenteli hienosti. Hieman turhauttavaa vaan on se, että osaava koira menettää pisteitä ihan turhan takia. Jipon asenne on sellainen, että "ei sun mamma tarvi kertoa mitä seuraavaksi tehdään, kyllä mä tiedän!!" Ja sitten se on niin itseensä tyytyväinen :) Ennakointi tietenkin on bortsuille hyvin tyypillistä. SM-kisoissakin tuli asiasta juteltua muutaman bc-ihmisen kanssa. Jipon Sina-siskollekin on asiaa kuulemma pitänyt kaaliin takoa. Mutta ilmeisen hyvällä menestyksellä, sillä Elinan ja Sinan tottispisteet tänään olivat 99, vautsi!!

Kaikki koirat olivat matkassa mukana ja seuraavaksi pääsinkin niitä pissattamaan. Vinski sitten pääsi kisa-alueelle pidemmäksi aikaa käymään. Se oli ylen kiinnostunut kaikista hajuista ja vinkui välillä muiden koirien perään. Laukauksiakin se kuuli pitkästä aikaa, ei välittänyt mitään.

Muutaman tunnin jouduimme odottamaan, että varmistui se, ettemme maastoon pääse. Melko täpärästi sieltä tipuimme. SM-kisat eivät näemmä ole meitä varten.  Nämä luultavasti jäävät Jipon viimeisiksi SM-kisoiksi. Ja sitähän ei tiedä, yltävätkö muut koirani enää edes SM-tasolle, että itsekään enää niihin pippaloihin pääsisin, mutta se ei ole mikään kauhea menetys. Koirien kanssa on kiva touhuta muutenkin ja nähdä niiden nauttivan tekemisestä ja kehittyvän, kisat eivät ole mikään itseisarvo, eivät suuret eivätkä pienet kisat. Kisojen arvo on siinä, että tulee treenattua enemmän ajatuksen kanssa, monipuolisemmin ja tavoitteellisemmin kuin jos ei aikoisi kisata koskaan ikinä milloinkaan.

Sää oli lämmin ja halusin jo Nastankin takia päästä ajoissa kotimatkalle tulosten selvittyä. Järjestäjät eivät olisi päästäneet, eivät suostuneet ottamaan edes numerolappua takaisin. Sen olisi saanut palauttaa parin tunnin päästä kisakirjaa vastaan. Delegoin sitten homman muille, koska kaksi ylimääräistä tuntia kuumassa on vanhalle koiralle paljon, ja alkoi muunkin lauman viileänä pitäminen jo käydä työstä. Eipä ole huomenna noita ongelmia, kun on luvassa vielä lämpimämpää ilmaa, mutta meidän ei tarvitse kisoissa sitä päivää viettää. Noh, viime vuonna tuli kyllä koettua TOSI lämpimät SM-kisat ihan pitkän kaavan mukaan, että eipä se huominen sikäli olisi ollut mitään ;)

P.S. Lisäys 14.8. Jipon sukulaiset ovat tehneet kylmäävää jälkeä SM-kisoissa. Jäljellä kolmoisvoitto! Ja lähisukuun kaksoisvoitto haussa, Sina sai vihdoinkin kultaa!! Ja Sinan poika Kaiku hopeaa! Etsinnänkin kultamitalisti on sukua. Huh huh, onnea kaikille!! Kyllä vaan bordercollie on aika mainio myös palveluskoirana :)

Hissuksiin ollaan treenattu viime aikoina kaikkea muuta paitsi tokoa, kaikkia treenejä ei vaan aina viitsi erikseen kirjata ylös.

Tottista olemme treenanneet omalla pihalla ja Nummelan ja Luukin kentillä. Treenit ovat sujuneet kivasti. Vinskin kohdalla suurin haaste tällä hetkellä on saada se hyppäämään kapula suussa. Vain matalat hypyt kapulan kanssa onnistuvat, vähänkään korkeampiin Vinskillä on joku kammo, varmaan on sattunut joku kolaus kapula suussa, joka tähän vaikuttaa. Jyrkän A-esteen Vinski kiipesi Nummelan kentällä jo ilman lupaakin. Tosin myöhemmin luvan kanssa kiivetessään se kieltäytyi kiipeämästä paluusuuntaan ja vaadittiin houkuttelurupeama. Ennakkoluuloja esteitä kohtaan siis löytyy, vaikka edistystä on paljon tapahtunutkin. Hankalaa asiassa on se, ettei korkeita hyppyjä ja jyrkkää A-estettä olisi hyvä liian usein treenata, mutta melko säännöllisesti on pakko treenata, jos aikoo edistyä.

Vinski seuraa entistä pidempiä pätkiä hyvässä kontaktissa. Ainakin kahden kesken treenatessa, tiedä sitten mitä ryhmätreeneissä tapahtuisi, kun sellaisia ei ole pitkään aikaan ollut. Snoopy ja Jippo ovat toimineet tottistreeneissä hyvällä motivaatiolla kuten yleensäkin, välillä omia pieniä tyyppivirheitään tehden, mutta enimmäkseen tosi kivasti.

Jäljellä olemme viime aikoina olleet kerran ja lisäksi kerran treenasimme erikseen janoja. Vinskille janatreeni oli ensimmäinen kerta. Se sai ottaa yhden näkölähtöjanan, jossa jätin ruokakipon janalle, ja yhden valmiiksi tehdyn. Kiva oli nähdä, ettei ruokakippo janalla lisännyt sen vauhtia, kun rauhallinen janasuoritus on vaihteeksi ihan kiva juttu. Muilla koirillani ei sellaista ole ollutkaan, vaan janat on aina tehty vauhdilla, onnistuuhan se kyllä niinkin.

Esineitäkin olemme treenanneet. Jippo ja Snoopy ovat toimineet hienosti, Snoopy tosin kerran taas vaihtoi yhden esineen, seikka, jota täytyy ryhtyä työstämään. Vinskin ongelma on, että se seuraa liikaa tallausjälkiä. Ja onhan se yleisesti ottaenkin hyvin keskeneräinen esine-etsinnässä, vasta-alkaja vasta.

Meillä kävi lapsivieraitakin, nuorimmainen oli konttaava yksivuotias. Snoopy, Jippo ja Nasta ovat tottuneita konttaaviinkin lapsiin, mutta Vinski ei ollut ennen sattunut moista näkemään. Se seurasikin vauvaa hyvin kiinnostuneena ja välillä kiemurteli hassun näköisenä pitkin lattiaa vauvan perässä. Ihan siitä kiemurtelusta en ehtinyt kuvaa ottaa, mutta tässä yksi otos pojista lattialla:)

Tässä kuvassa taasen on suosittu kerrossänky:) Ostin viime kesänä Vinskille autokäyttöön kevythäkin, mutta se teki häkkiin jo ensimmäisellä käyttökerralla reiän, joten häkki päätyi sänkykäyttöön koirille ja kissoille. Ei huono juttu sekään, kuten Jippo, Milla ja Nella tässä todistavat:)

Sain vihdoin siirrettyä vanhat kuvat kännykästä koneelle. Tällainen kuva oli Snoopysta ja Vinskistä huhtikuulta 2010. Ei mitenkään hyvälaatuinen kuva, mutta ajan kulumista tästä voi ihmetellä... Voih...

Tänään iltapäivällä menimme Nummelaan ja ihan ensin teimme tunnin lenkin, koirat osan lenkkiä remmissä kadulla ja osan vapaana metsässä. Vinski käveli remmissä pitkiä matkoja ilman, että remmi kiristyi. Silloin kun se meni erityisen hienosti, niin Snoopy vuorostaan ryhtyi vetämään, minkä tietenkin heti katkaisin pysähtymällä. Näköjään vetämisen määrä laumassa on nykyään vakio, se on joku luonnonlaki...

Seuraavaksi siirryimme kentälle tottistelemaan. Vinski pääsi taas kiipeämään A-esteitä. Ensin loivaa, mikä meni hyvin. Sitten jyrkkää, joka myös meni hyvin, ja tällä kertaa molempiin suuntiin. Hyppynoudon otimme 60 sentin korkeudelta. Hyvä suoritus, paluuhyppyä vielä vähän varmistelen siirtymällä esteen taakse houkuttelemaan, ettei Vinski kiertäisi estettä. 90 sentin hypystä ilman kapulaa Vinski kieltäytyi, kun olin lelun kanssa vastassa. Kun keksin vaihtaa namiin, niin se hyppäsi. Enempää hyppäämistä tai kiipeämistä emme sitten ottaneetkaan. Tosi hienoa, että hyppynouto tällä kentällä onnistuu ja A-esteestä on tullut mieluinen, edistystä on siis tapahtunut.

Treenasimme sitten kontaktia, seuraamista ja maahanmenoa. Seuraaminen olisi saanut olla täpäkämpää, mutta muuten ok suoritukset. Lopuksi vielä otimme kontaktitreeniä parkkiksella, jossa oli sillä hetkellä autoja ja äänekkäitä koiria parkissa (muitakin kuin omani..) ja viereisellä kentällä lisäksi agilitytreenit. Kontakti ei mitenkän katkeamaton edelleenkään häiriössä ole, mutta pääasia että Vinski kuitenkin kontaktia tarjoaa ja pystyy välillä sulkemaan ympäristön pois.

Jippo pääsi treenaamaan ruutua ja ohjattua noutoa ja pk-liikkeitä. Ruudun se haki melko hyvin. Kosketusalusta oli käytössä, välillä Jippo otti oikeaoppisesti tassukosketuksen, välillä seisoi alustan vieressä. Nyt se ei kertaakaan ottanut alustaa suuhunsa :) Ohjattu sujui taas hyvin, Jippo on tainnut jo vähän tajuta, että kannattaa tiedustella suuntaa minulta. Merkille menon Jippo hahmottaa hyvin, mutta välillä se ei malta mennä taakse asti, kuten olisi tarkoitus, mutta tajuaa kyllä korjata sijaintinsa, kun jään odottamaan.

Seuruussa käännökset olisivat voineet olla tiukempia. Liikkeestä istumisessa Jippo meni maahan, käsky taisi olla normaalia vahvempi. Uusinta ok, muita jääviä emme ottaneet. Tasamaanouto kaksikiloisella hyvä, hyppynouto 90 sentistä hyvä, A-estenouto hyvä.

Snoopy pääsi sekin pk-liikkeitä tekemään. Seuraaminen oli innokasta ja Snoopy piti paikkansa hyvin, mutta välillä painoi hieman jalkaani. Kaikki jäävät ja luoksetulot onnistuneita. Hyppynouto 90 sentistä muuten hyvä, mutta paluuhypyssä pieni kosketus. A-estenouto oikein hyvä.

Kaiken kuumassa ilmassa rehkimisen jälkeen koirat pääsivät Hiidenrantaan uimaan. Siellä en olekaan muutamaan vuoteen koiria uittanut. Muutama utelias lapsi tuli seuraamaan koirien uintia, avuliaasti yksi tyttö aina ojensi minulle uuden kepin Jipolle heitettäväksi, kun Jippo ei viitsinyt entisiä palauttaa. Poislähtiessämme lapset parveilivat hieman, hmm, tunkeilevasti auton ympärillä, ja yksi tyttö halusi hyvästellä pelkääjän paikalla istuvan Jipon. No, mikäs siinä, Jippo antoi lähtiäispusut tytölle, joka työnsi itsensä autoon. Ei olisi onnistunut Netta-sakemannin aikana ;)  Eikä ehkä nytkään, ellen itse olisi ollut läsnä. Utelias tenavalauma, kovasti kyselivät koirista kaikenlaista.

Viime aikoina treenit ovat jääneet melko vähälle, osittain ihan kuuman ilmankin takia. Jäljestys taas on jäänyt kokonaan väliin erityisesti siksi, että metsät ovat nyt vääränään marjastajia. Kotimetsässä marjastajia tosin on harvemmin, mutta aina ei viitsi jäljestää samassa liiankin tutussa ja jäljestysalaltaan pienessä metsässä. No, täytyy kai tässä lähiaikoina vaan uskaltautua marjastajien sekaan, jos aikoo lajia harrastaa vielä tänä vuonna. Ei ne ole vaan ne mustikat, kun on vielä sienet ja puolukatkin...

Vinski on treenannut esineitä iltaruoan aikaan muutamana iltana. Se on saanut etsiä kahta piharuohikkoon piilotettua esinettä ja löydettyään ne se on saanut iltaruokansa palkaksi. Sen motivaatio on selvästi noussut ja se on koko ajan paremmin ruvennut hakemaan toistakin esinettä. Seuraavaksi siirrämme esineruudun läheiselle metsäalueelle.

Koirat ovat myös tottistelleet kotipihalla jonkun verran, ja toissapäivänä kävimme vaihteeksi Nummelan kentällä treenaamassa. Jippo teki siellä ensimmäistä kertaa kokonaisen ohjatun noudon merkille lähettämisineen kaikkineen, ja se jopa tällä kertaa malttoi seurata suuntaohjaustani ja toi oikean kapulan. Vinski pääsi kiipeämään ensin loivaa A-estettä ja se oli niin innokas, että kiipesi välillä ilman lupaakin. Päätinkin sitten kokeilla sillä ensimmäisen kerran jyrkkää A-estettä, joka tällä kentällä vaikutti pätevältä ja turvalliselta. Ensin Vinski kieltäytyi, mutta pienellä houkuttelulla kiipesi esteen. Siitä se sai kehut ja palkaksi se sai vielä kiivetä loivan A-esteen edestakaisin, jyrkkää en vielä ottanut sillä edestakaisin. Hyppyä otimme myös, hyppynoutoa ensin puolen metrin korkeudelta ja sitten pelkkää hyppyä 70 ja 90 sentin korkeudelta.

Uimassa ollaan tietenkin käyty. Viime viikolla painelin itse koirien perässä järveen vaatteet päällä uimaan, kun kävi kateeksi, eikä ollut uimapuku mukana ;D Lähimmässä järvessä on nyt sinilevää, mutta onneksi muitakin uimapaikkoja on, että voidaan jatkossakin muutama kerta viikossa käydä uimassa näiden maanisten vesipetojen kanssa. Piti oikein tsekata Vinskin horoskooppimerkki, ja juu, kalat on sen merkki :)

Olemme myös kyläilleet Nummelassa siskon perheen luona ja koirat ovat päässeet telmimään lasten kanssa. Vinskikin innostui lasten heittämästä pallosta. Perheen Vili-koiran ja Vinskin ystävyys ei oikein ole edennyt, Vinskistä riippumattomista syistä, harmi.

Jippo on aina valmiina pallon perään

Vinski paapottavana

Kotona Snoopy uuvahti kesken jalkapallopelin

Vinski, Snoopy ja Jippo paikallaolotreenissä kotipihalla

Viime aikoina ollaan käyty paljon uimassa, kun ei helteiden takia päiväsaikaan paljon muuta ole viitsinyt tehdäkään. Torstaina olimme menossa uimaan yhteen vakipaikkaamme, mutta siellä olikin viistosti tien toisella puolella poliisiautoja. Yksi poliisi otti valokuvia ja maastoa näyttivät tutkivan tarkkaan. Arvelin ensin, että siellä saattaisi olla tieltä suistunut auto tai jotain vastaavaa, mutta merkkiäkään sellaisesta en huomannut. Kun en tiennyt, millaisesta poliisioperaatiosta oikein oli kyse, niin lähdimme sitten uimaan koirarantaan sillä kertaa. Asia selvisi uutisista seuraavana päivänä. Paikalta oli löydetty jätesäkistä paloiteltu miehen ruumis. Ihmiset... Ollaankohan montakin kertaa ajettu ihan ruumiin vierestä ohi...

Lauantaina uskallettiin palata tälle uimapaikalle. Uinti sujui mainiosti eikä kummituksia näkynyt, mutta itse en selvinnyt ihan ehjänä tästä reissusta. Jipon hammas iskeytyi kämmeneeni, kun Jippo tavoitteli kädessäni olevaa keppiä. Huuhtelin kättä järvessä ja kun verenvuoto ei vain tyrehtynyt, niin painoin haavaan maasta poimimaani lehteä. Tosi hygieenistä. Käsi oli melko toimintarajoitteinen ja pirun kipeä sen päivän.

Eilen sitten Vinski pääsi ihan yksin uimaan lammelle. Arvelin, että kahdenkeskinen aika tekisi sille välillä hyvää. Samalla teimme pikku kävelylenkin ja kokeilin naksuttimen käyttöä oikean hihnakäyttäytymisen opettamiseen. Muun lauman kanssa kun naksutinta ei voi lenkillä käyttää, muuten pitäisi palkita koko lauma joka naksusta. Pääsin kyllä naksuttelemaan, mutta Vinski ei olisi malttanut tulla hakemaan makupaloja, taisi lenkki olla niin jännä sen mielestä. Ja välillä hihna pääsi kiristymään. Taitaa olla ikuisuusprojekti tämä hihnassa vetämättömyystreeni... Kun tulimme lammelle, niin miettiessäni mistä kohtaa laittaisin Vinskin uimaan, oli se jo pulahtanut veteen vielä hihnassa ollessaan. Irrotin hihnan kiireesti ja Vinski ui tyytyväisenä pitkin lampea. Kun päätin, että oli kotiinlähdön aika, niin jouduin käymään melko tiukan palkkaneuvottelun pikku vesipedon kanssa...Eihän se olisi vielä vedestä pois tullut.

Kotona teimme vielä pikku lenkin Vinskin, Jipon ja Snoopyn kanssa. Tämän lenkin jälkeen Vinski oli kotona hirmu levoton, säntäili pitkin taloa ja läähätti. Hetken ihmeteltyäni päätin tutkia koiran läpikotaisin. Kuonon ympäristö sillä oli turvoksissa, muuta en huomannut. Mitään puremajälkeä en löytänyt, mutta arvelin ampiaisen tai jonkun muun hyönteismaailman edustajan purreen sitä. Kyynpurema kävi myös mielessä, mutta kun puremaan sopivia jälkiä ei näkynyt eivätkä oireet pahentuneet, niin sitä pidin epätodennäköisenä. Välillä Vinski hieroi päätään huonekaluihin ja ravisteli sitä. Annoin sille kyytabletin oireiden helpottamiseksi. Yritin myös soittaa eläinlääkäriin siltä varalta, että oireet pahenisivat tai eivät yhtään lievittyisi. Olisi ollut hyvä kaiken varalta tietää, missä kunnan päivystys juuri silloin sattui olemaan tai pääsisikö Aistiin tarvittaessa. Mutta mutta, kännykkä ilmoitti tylysti, ettei verkkoon ollut yhteyttä. Nettikään ei toiminut, ei ollut toiminut koko päivänä. Olikohan joku tukiasema vaurioitunut ukkosessa tai jotain, mutta me ainakin olimme eristyksissä maailmasta. Noin tunnin kuluttua kyytabusta Vinski oli jo täysin rauhallinen, joten onneksi tarvetta eläinlääkäriin ei ollut. Aamulla turvotus oli jo kokonaan poissa ja kännykkä taas verkossa.

Nummelan reissulla Vinski pääsi tottistelemaan, muut saivat treeneistä vapaapäivän. Menimme ihan oikealle treenikentälle, jossa en ollut aikoihin käynyt, ja mukavana yllärinä sieltä löytyi sekä loiva A-este pk-kentältä että toinen loiva A agilitykentän puolelta. Treenasimme ensin agility-A:ta. Kiipesin sen yhdessä Vinskin kanssa ja johan alkoi sujua. Pk-puolen A-estekin meni ensi yrittämällä. Kentältä löytyi myöskin säädettävä hyppyeste. Tarkoitus oli ottaa hyppynouto seitsemän laudan korkuisesta esteestä. Hyppy menikin hyvin, mutta noutokapulaa Vinski ei ollut huomaavinaan. Uusi yritys ja se taaskin väisti kapulaa. Otin itse kapulan ja vedin sitä poispäin Vinskistä sen kuonon edestä, jolloin se tarttui kapulaan ja luovutti sen minulle. Hyppyytin Vinskiä kerran yhdeksän laudan korkeudelta ja se onnistui ilmavasti. Sitten siirryimme tasamaalle noutoharjoituksiin. Yhtään kertaa en saanut Vinskiä noutamaan kapulaa maasta. Olen ihan ymmälläni. Vinskillä ei ole tietääkseni ikäviä kokemuksia kapulasta ja nyt se ei vain halunnut noutaa. Eikä edes mennä kapulan lähelle. Kädestäni sain sitä kapulaa ottamaan, että pääsin kehumaan sitä kapulan pitämisestä, mutta silti se ei halunnut noutaa. Ei ole tainnut vastaavaa koskaan sattua yhdenkään muun koiran kanssa. En tosiaan aina tajua tuon koirapojan aivoituksia. Esteet menivät tällä kertaa hyvin ja lyhyt kontakti- ja seuraamisharjoitus melko hyvin.

Nummelan reissun jälkeen koirat pääsivät uimaan. Ne uivat tosi pitkään käymättä välillä rannassa. Uinnin alussa rannalle ilmestyi toinenkin koiranomistaja, joka jo kaukaa huusi, että ovatko koirani kytkettynä. Vastasin, että eivät, jolloin tyyppi käski kytkeä ne. Ilmoitin ystävällisesti, että ne saavat kyllä uidessa olla irti. Tyyppi sanoi, että okei kunhan eivät tule hänen koiransa luo ja tuli uittamaan omaansa remmissä. Juu, ei koirilla ollut mitään mielenkiintoa lähteä vieraan koiran luokse uidessaan. Mutta ihmetytti moinen asenne, yleensä koirarannassa kaikki uittavat koiransa vapaana. Ja kun omiani haluan kunnolla liikuttaa ja kuntouttaa, niin eihän se kytkettynä edes onnistuisi...  Ja me sentään olimme rannalla ensin. No ollaan me joskus jouduttu väistymään heti tultuamme, kun rantaan vyöryi lauma isoja koiria vapaana, enkä uskaltanut jäädä katsomaan mitä ne pitävät koiristani. Ja hiljattain tuli englanninbuldoggi useampaan kertaan melkein Vinskin iholle samalla rannalla. Koiranomistajia on moneen junaan. Tuli muuten buldoggia surku, kun sen hengitys korisi tauotta, pahemmassa jamassa oli kuin Nasta, jonka hengitystiesairaus ei sentään oireile koko ajan. Oma ranta olisi kyllä kiva, tai vaikka oma saari, jossa ei asu ketään muita  

Halusin saada Vinskin vielä tämän päivän aikana noutamaan, joten se sai ansaita iltaruokansa noutotreenillä. Vein ruokakupin ja koiran pihalle ja heitin kapulan. Vinski meni laiskasti kapulaa kohti ja ohitti sen, eikä aikonutkaan ottaa sitä. Laitoin Vinskin hetkeksi autoon ja sitten uusi yritys. Näytin vielä erikseen ruokakuppia. Nyt Vinskiin tuli enemmän eloa ja se nouti kapulan, mutta sylkäisi sen parin metrin päähän minusta. Heitin kapulan uudestaan lähelle ja tällä kertaa Vinski nouti ja luovutti korrektisti. En tiedä, kehittääkö Vinski jotain ihme herkkyyksiä aina uusiin juttuihin vai eikö se oikeasti aina tykkää treenaamisesta. Vai onko siitä vain hauskaa katsella, miten ohjaajaparka tämänkin ongelman ratkoo..?! Vai eikö ohjaaja ole vielä löytänyt oikeaa tapaa motivoida juuri tätä koiraa? Jälkimmäinen selitys tietenkin on todennäköinen, mutta on kyllä sitten melko konstikas motivoitava tämä yksilö! No motivoituihan se ruokakupista hyvin, sitäkö tässä sitten pitää ryhtyä roudaamaan joka paikkaan?   Kohta se ei sitten varmaan tee mitään ellei palkaksi ole tiedossa ruokakuppia... Vaikeeta!!

Helteinen viikonvaihde kului pikkupuuhastelujen merkeissä, mitään isompia treenejä emme harrastaneet. Koirat tietenkin pääsivät uimaan. Vinskistä on tullut entistäkin innokkaampi vesipeto. Se lähtee uimaan ilman kepinheittoakin ja ui kerrallaan useita minuutteja tulematta välillä rantaan. Sitä on jo hieman vaikea saada pois uimasta, kun pitäisi lähteä kotiin... Se on kyllä kiitollinen kuntoutettava, uiminen kun on oiva tapa ylläpitää sen selän kuntoa   Kaikki koirat nauttivat uimisesta kovasti. Nastan viime kesän uimakausi päättyi kesken, kun sen hengitystieoireet pahenivat keskikesällä. Se oli tosi sääli, koska Nasta on myös todellinen uimamaisteri ja viime kesä oli niin helteinen. Nyt kysyin eläinlääkäriltä, uskaltaisiko Nastaa uittaa. Hänen mielestään uskalsi, kunhan ei ulapalle anna uida, vaan lyhyitä matkoja. Ja uinti olisi sillekin oikein hyvää kuntoutusta. Siispä vein Nastankin uimaan ja se ui tosi mielellään ja kaikki sujui hyvin - kunnes se kesken uinnin joutui selvittelemään kurkkuaan ja oli rantaan päästyään ihan naatti   Kokemus oli sen verran epämiellyttävä, etten kyllä uskalla uittaa Nastaa enää ainakaan tähän aikaan vuodesta, kun oireet ovat voimakkaimmillaan. Kahlaamaan sen voisi helteillä viedäkin, että pääsee vilvoittelemaan.

Lauantaina olin Helkutinkorvessa EPK:n estetalkoissa värkkäämässä seuralle hyppyestesarjoja. Koirat Nastaa lukuunottamatta olivat mukana. Vinski pääsi välillä vapaana tutkimaan pihaa. Se kohtasi ohimennen talon riisenipennun Hepun ja vähän pidempään se sai moikata airis Kerttua. Vinski oli ensin vähän varuillaan, mutta huomattuaan Kertun naispuoliseksi tyypiksi se tykästyi siihen kovasti. Vinskillä on kovin vähän ollut oman lauman ulkopuolisia koirakontakteja, joten oli tosi kiva, että se pääsi vähän lähemmin näkemään muita koiria. Eipä tuo vieraita ihmisiäkän välillä näe päiväkausiin, mutta sosiaalinen se on aina ihmisten suhteen ollut.  Jippokin pääsi vähäksi aikaa Vinskin kanssa vapaaksi ja kiersi hössöttämässä ja kerjäämässä makupaloja. Jippo on kyllä sen verran ahne tyyppi, että ottaa ihan omin luvin sen ulottuville jätetyt syötävät. Vinski ei niinkään tällaista harrasta, se ei ole niin älyttömän ahne. Snoopy sitten taas kiipeää vaikka pöydälle varastamaan syötävää, jos silmä välttää. Sitä en vapaaksi päästänytkään, kun en joutanut seuraamaan sen edesottamuksia.

Talkoiden jälkeen Vinski pääsi viereiselle kentälle treenaamaan esteitä. Siellä on loiva A-este, jota treenasimme ensin. Sain Vinskin kerran suorittamaan esteen, kun kiipesin itse harjalle houkuttelemaan. Kokemus oli kai Vinskistä liian jännittävä, kun se ei toista kertaa halunnut kiivetä. Emäntä sen sijaan kiipesi aika monta kertaa sinne harjalle koiraa houkuttelemaan   Loivia A-esteitä on turhan harvalla kentällä ja jyrkällä ei ole järkeä alkeita opettaa, mutta jostain niitä treenimahdollisuuksia nyt pitää löytää. Helkutinkorven kentällä on myös säädettävä hyppyeste, jota myös otimme. Ensin muutama lauta pois ja sitten korkeutta aina metriin asti lisäten. Vain yhden hypyn otin metristä. Se olikin ihka ensimmäinen kerta täydestä metristä. Vinski hyppäsi sen epäröimättä, mutta hyppy ei ollut kauhean onnistunut, vaan jalat kolisivat esteeseen. Kehuin silti, ettei hypystä jäisi mitään traumoja, ja poistin pari lautaa ja otin heti perään uuden hypyn. Hyvin hyppäsi, eli ei ainakaan heti jäänyt mitään kammoa.

Sunnuntaina kävimme Luukissa, jossa pidimme lyhyet parkkistreenit. Jippo treenasi kosketusalustaa ja alkoi päästä jyvälle. Montaa kertaa ei sitä vielä olla treenattu. Seuraamista ja kaukokäskyjä myös. Vinski treenasi kontaktia ja parin askelen seuraamispätkiä ja myöskin tutustui kosketusalustaan. Häiriötä oli paljon, ohi meni mm. perhe koiran kanssa, ja kauempana oli hyvin vilkasta. Vinski vilkuili välillä kovasti ympäristöä, mutta pääsin monta kertaa palkkaamaan hyvästä kontaktista. Käytin naksua ja se näytti toimivan Vinskillä hyvänä vahvisteena. Vinskin kanssa saa koko ajan miettiä omia toimintatapojaan, kun se ei toimi koulutuksessa ihan samalla tavalla kuin muut koirani. Ohjaajalla pitäisi siis jopa jotain aivotoimintaakin olla... Juu, toki kaikki koirani ovat keskenään erilaisia ja ne erot pitää yrittää koulutuksessa muistaa, mutta Vinski on kyllä enemmän erilainen koulutettava kuin nuo muut

Mustikat (nuo jälkiharrastajan viholliset!) sinertävät jo, joten koirien marjastuskausi on alkanut. Tässä Nasta marjastaa näitä Jipon nimikkomarjoja

Vinski ja Jippo uintiretkellä

Tiistain alkajaisiksi suunnistimme Nummelaan ja rokotusjonoon. Vain pieni hetki tarvitsi jonottaa. Kerkesin sinä aikana käyttää Nastaa vähän ulkona ihmettelemässä maailman menoa. Pitkästä aikaa sekin pääsi mukaan auton kyytiin, kun sää oli viilentynyt hirmuhelteiden jälkeen. Rokotukseen ei Nasta päässyt, vaan oli Vinskin vuoro hakea yksivuotis tehosterokote. Rabiesta ei vielä annettu. Painoa Vinskillä oli noin 20 kg, ehkä vähän alle, vaa'an viisari heittelehti kovasti, kun ei punnittavakaan malttanut kauan aloillaan olla. Näytin eläinlääkärille myös Vinskin viallisen etuhampaan, jonka jokin aika sitten huomasin. Se on johonkin hampaan telonut, todennäköisesti autohäkin kaltereihin, ja nyt hammas on ruskea ja on jo lyhentynyt siitä kun sen ekan kerran huomasin. Eläinlääkäri katsoi, että hampaassa oli avoin kanava infektioille, mutta merkkejä infektiosta ei vielä ollut, kun imusolmukkeet eivät olleet suurentuneet. Joten Vinski sai rokotuksensa ja hammas täytyy jossain vaiheessa poistaa. Ellei se irtoa sitä ennen itsekseen. Eläinlääkäri kirjoitti Vinskin korttiin tiedon hampaasta siltä varalta, että se sattuu irtoamaan ja tarvitaan eläinlääkärin todistus siitä, että hammas on ollut olemassa.  Melkoinen vintiö, kun nuo vanhemmat koirat eivät ole yhtään hampaita vielä menettäneet! Hammas ei näytä vielä tuottavan Vinskille ongelmia, se syö puruluitaan ilman aristelua ja repii remmiään ja narupalloaan yhtä antaumuksella kuin aina.

Jo viikko on kulunut kesäloman merkeissä.   Sää on ollut vähän turhankin hieno ja kuuma. Koirien kanssa ollaan lenkkeilty, käyty uimassa ja treenailtu niin kotosalla kuin välillä muuallakin. Viime sunnuntaina piipahdin Montturockissa kuuntelemassa lempilaulajaani. Kun lähes kaiken vapaa-ajan viettää koirien kanssa ja niiden ehdoilla, niin joskus on kiva nollata pää koiristakin.   Loman jälkeisestä ajasta ei vielä ole tietoa, kun loman päätteeksi päättyy myös määräaikainen työsuhde eikä uutta työtä ole vielä katsottuna. Voipi vähän lomailu venyä, kun työsuhteet harvemmin alkavat heinäkuussa.

Oli kiva hiljattain kuulla uutisia Nastan Heppu-veljestä, joka porskuttaa hyvissä voimissa, kuulo vain on huonontunut. Terkkuja vaan niin Hepulle kuin muillekin Nastan sisaruksille sekä Nastan pennuille!

Kotitreeneissä olemme keskittyneet erityisesti esineisiin ja jälkikeppeihin. Pari kertaa koirat ovat saaneet ansaita iltaruokansa esineruututreeneissä. Ja jälkikeppejä ne ovat saaneet etsiä pihan viidakon mittaan kasvaneelta nurmikolta, jolloin ne joutuvat todellakin käyttämään hajuaistiaan, kun näköaistilla keppejä on mahdotonta löytää. Ilmaisutreenejä kepeillä kyllä otamme niinkin, että kepit ovat näkyvillä. Mutta kaiken kaikkiaan tarkoitus on tehdä kepeistä koirille tärkeämpiä. Jos tepsisi edes tuohon junioriin, mikäli vanhemmat ovat jo menetettyjä tapauksia.

Snoopy

Vinski

Nasta

Yritin ottaa Jiposta poseerauskuvan poikien kanssa ja tulos oli taas tämän näköinen, kun Jippo ahdistui yhteiskuvasta

Milla ja Nella, talon hiirien ja pakasteiden kauhu

Tänään oli jälkiryhmän treenit Vihtijärvellä. Paikalla vain minä, Seija ja Sylva, kun muut mökkeilemässä tai muissa riennoissa. Mutta aikaa kului silti ja paljon, eikä mennyt kaikki ihan putkeen...

Tein itse jäljen Snoopylle. Päättäessäni jälkeä lähdin seuraamaan pienen pientä polkua, jonka oletin johtavan metsäautotielle, josta olin tullut. Poikkeuksellisesti kun olin kävellyt alueelle, jossa metsäautotie muuttuu kapenevaksi poluksi. No eihän se polku ollut oikea. Yritin palata polkua takaisin, mutta polku oli niin olematon, etten löytänyt takaisin jäljen loppuun. Eikä siitä paljon apua olisi ollutkaan, kun en silti olisi tiennyt, missä olin. Paitsi että keskellä korpea. Enkä hölmö ollut ottanut kompassia edes mukaan, kun Vihtijärven maastot ovat minulle niin tuttuja, helppoja ja selkeitä.   Juu, no, se helppous ja tuttuus koskee erittäin pientä alaa loppujen lopuksi... Lähdin sitten vaan kävelemään johonkin suuntaan. Yritin soittaa Seijalle ja Sylvalle, mutta eivät vastanneet kun olivat keskittyneet esineruudun tekemiseen. Lähdin seuraamaan hakkuukaistaletta ja aikanaan tupsahdin sieltä pikkuiselle hiekkatielle. Oli mukavaa löytää tie, vaikken silti yhtään tiennyt, missä olen. Pelkkää korpea vaan ympärillä. Tie päättyi kohta keskelle metsää, joten käännyin ympäri. Tie johti vähän isommalle hiekkatielle, jota lähdin kulkemaan oikealle siinä toivossa, että joskus tulisi isompikin tie vastaan. Tässä vaiheessa Seija soitti minulle ja ehdotti, että jäisin paikoilleni odottamaan, kun he Sylvan kanssa pähkäilevät, mitä pitäisi tehdä. En kyllä neuvoa noudattanut, kun halusin kovasti selvittää, johtaisiko hiekkatie jonnekin. Koiristakin oli huoli, kun olivat autossa ja keli oli lämmin. Seija sitten työnsikin kätensä avoimesta auton ikkunasta sisään ja avasi nupista oven, Sylvan syöttäessä samalla toisesta ikkunasta etupenkillä olevalle Jipolle nameja mahdollisen näppäisyinnon ehkäisemiseksi.  Hyvin Jippo sitten päästi Seijan autoon sisälle. Se sai vesikupin ja auto peiteltiin vilteillä. Pojilla oli muutenkin viileämpää peitetyissä häkeissään. Onneksi en ollut yksin matkassa!!

Kaikkiaan sain marssia loputonta hiekkatietä pitkän taipaleen, eikä mitään muuta kuin korpea ollut ympärillä. Ja aina välillä tuli eteen risteäviä teitä, joten sai vain arvailla, mitä tietä kannattaisi seurata... Mutta hullummin olisivat olleet asiat, jos olisin umpimetsään jäänyt tarpomaan. Vihtijärvellä tuota metsää riittää... Lopulta tuli näkyviin pieni mökki järvenrannalla. Se näytti autiolta, joten jatkoin kävelyä. Ja sitten tuli näkyviin pariskunta raivaamassa tienvarren risukkoa. Kysyin tietenkin, missä mahdoin olla, ja siinä vaiheessa olin enää puolen kilometrin päässä Kytäjäntiestä ja 1,5 km lähtöpisteestä. Ehdin juuri kävellä Kytäjäntielle, kun Seija ja Sylva kävivät poimimassa minut kyytiin. Siinä vaiheessa olin seikkaillut Vihtijärven metsissä tunnin ja kymmenen minuuttia, josta jäljen tekemiseen ei paljon yli kymmentä minuuttia mennyt. Mitä haaskausta olla pitkällä metsälenkillä ilman koiria!

En lepäämään ehtinyt, kun piti lähteä katsomaan Sylvan koiran jälkeä. Vaikea oli jälki, ihan kuin joku olisi käynyt sotkemassa maaston. Sitten oli Vinskin jälki, jonka Sylva oli tehnyt. Ikää sillä oli seikkailusta johtuen lähes kaksi tuntia. Maasto oli kuivaa. Vinski nosti jäljen hyvin ja jäljesti muuten hyvin, mutta kuono oli välillä hieman ylhäällä, mitä hieman ihmettelin noinkin iäkkäällä jäljellä. Keppejä oli laitettu 4-5, mutta niistä Vinski ilmaisi vain kakkoskepin, sen kyllä ihan hyvin. Viimeinen keppi olikin tosi vaikeassa paikassa, ihan kaatuneen puun vieressä, ja jätetty siihen ennen puun ylitystä, joten ei ihme, että se jäi. Keppi heitettiin vähän parempaan kohtaan ja Vinski pääsi sen etsimään, että sai palkkansa. Vinskin jäljestys on tällä hetkellä hyvällä mallilla, enkä kepeistä jaksa vielä olla huolissani. Sen verran aloittelevasta koirasta on kuitenkin kyse.

Snoopyn jälkeä en uskaltanut ajaa loppuun asti.  Vain kolmoskepille ajoimme, siinä vaiheessa kun olin vielä hyvin kartalla. Melkein kaksi ja puoli tuntia oli jäljellä ikää. Snoopy ajoi hyvin ja innolla. Kakkoskeppi jäi, muut nousivat hyvin. Yhden ison kiven vierestä lehahti äkkiä iso kanalintu lentoon ihan Snoopyn nenän edestä, mutta Snoopy ei siihen juuri reagoinut. Sitten Snoopy pääsi kerran irtikin, kun jälkiliinan kiinnitys yllättäen petti. Sain liinan solmittua auttavasti takaisin valjaisiin.

Jippo jäi seikkailuni takia ilman jälkeä, mutta esineruutuun se pääsi. Lähetin sen ensin oikeasta etukulmasta, mutta se ei irronnut, vaan seilasi etualalla edestakaisin. Keskemmältä se irtosi paremmin ja löysi esineenkin. Toisenkin se löysi, mutta jotenkin tahmaista oli työskentely tänään. Esineitä olisi ollut neljä, mutta palkkasin kahden jälkeen.

Snoopy irtosi hyvin esineruudussa oikeasta etukulmasta ja muutenkin. Se työskenteli hyvällä motivaatiolla ja löysi melko nopeasti kolme esinettä, tehden vain yhden tuloksettoman piston. Neljättä en haettanut.

Vinski pääsi esineruudun reunaan katsomaan, kun Seija vei esineitä. Se lähtikin hyvin ruutuun ja juoksenteli pitkin ruutua, meni ihan lähiesineen vierestäkin bongaamatta sitä. Ei ihan tainnut tietää, mitä oli tekemässä. Seija meni sitten ruutuun nuuskuttamaan Vinskille malliksi. Ja johan Vinski bongasi lähiesineen ja toi sen vauhdilla - Sylvalle! Koska se vaikutti innokkaalta, vein sen uudestaan ruudun etureunaan ja katsoin, josko se lähtisi oma-aloitteisesti etsimään lisää. Ei se lähtenyt, joten Seija lähti juoksemaan sen kanssa takareunaan takaesineelle, ja johan Vinski yhtyi kilpaan, bongasi takaesineen ja palautti sen innolla, joskin yritti taas viedä sitä Sylvalle... Mutta ihan kivasti muuten. Menee vaan hankalaksi, jos joudutaan pitämään aina Seijaa mukana ruututreeneissä!

Kotiin palatessamme totesin, että pakastin oli pois päältä ja pakasteet alkaneet sulaa. Että sellainen päivä. Kissat aina välillä sorkkivat pakastimen käynnistysnappulaa, lienevät syypäitä nytkin, ketaleet.

Helatorstaina pääsimme tokoilemaan Röylään Seijan ja Hannan kanssa. Snoopy teki kentälle vain pikavisiitin, Jippo ja Vinski treenasivat enemmän. Jippo treenasi ensin seuraamista, joka meni muuten hyvin, mutta käännöksissä pientä lipsumista. Sitten ruutuun lähetyksiä, jotka suht ok, vaikkei aina ihan keskelle osunut. Merkille lähettämistä, hyppynouto metallikapulalla, kaukokäskyt ihan hyvin. Perusasennoissa oli tällä kertaa useampaan kertaan vaikeuksia, vinoon istui mokoma. Paikalla istumisen ja paikkamakuun Jippo otti siskontyttönsä Miinan kanssa. Pientä vikinää ennen liikkeitä, muuten hyvin. Sitten Jippo pääsi vielä kokeilemaan tunnaria. Tällä kertaa ei laitettu namikasaa, jotta yleisökin näki missä mennään. Jippo meni vauhdilla ja tutki kapuloita vauhdilla, mutta hienosti se toi oikean. Ensi kerralla varmaan taas namikasa peliin, että vauhti hieman vähenisi.

Vinski sai taas riehua köysilelulla ja lähteä siitä seuraamiseen. Ympäristön vilkuilua esiintyi välillä, olihan kenttäkin Vinskille ihan vieras. Namilla kun tein pelkkää kontaktitreeniä, niin kyllähän se kontakti silloin oikein hyvin pysyi. Tässä onkin miettimistä, että miten pitäisi treenata missäkin tilanteessa, kun namilla ja lelulla on omat hyvät puolensa... Jättävät liikkeet (istuminen, maahanmeno) hieman hitaat, luoksetulo nopea ja iloinen. Metallinouto tasamaalla ok. Hyppyä treenasimme ensin kolmen laudan korkuisena. Ensin Vinski kiersi, kun oli erilainen hyppy kuin ennen. Sitten se hyppäsi hyvin. Korotin korkeuden 50 senttiin ja edelleen hyvin. Sitten hyppynoutoa 650 gramman kapulalla, ei ongelmia. Vinskillä oli ilmavat ja vaivattomat hypyt. Pari ruutuun lähetystä ok, mutta hieman hitaasti. Lyhyt paikallaolo ok.

Kotona kävimme pyöräilemässä reilun kilometrin matkan kokeeksi yhtä aikaa Jipon ja Vinskin kanssa. Molemmat vaan springeriin kiinni kahden koiran hihnalla, ja sehän meni tosi hyvin, koirat ravasivat nätisti rinnakkain. Kiva, että voi välillä viedä kaksi koiraa kerralla, kun meillä kumminkin on kolme pyörälenkeillä käyvää koiraa. Snoopy on nyt vaan ollut tauolla. Matkaakin voisi varmaan vähän pidentää kohta.

Tänään lenkkeilimme kotimetsässä ensin Jipon, Snoopyn ja Vinskin kanssa. Jippo oli irti ja pojat hihnassa. Eilen pojatkin pääsivät juoksemaan metsässä vapaana, mutta tänään päätin pitää ne kiinni, että ne hyötyisivät rauhallisesta metsäliikunnasta. Snoopy on vain pari kertaa ollut vapaana ontumisensa jälkeen. Ontuminen on pysynyt poissa. Tämän lenkin jälkeen vein Jipon kotiin, otin Nastan tilalle ja pojat pääsivät vielä sen kanssa kävelemään metsään pikku lenkin. Tyttöjä kun ei, valitettavasti, voi vieläkään lenkittää tai pitää yhdessä. Onneksi Nasta ei enää hirmu pitkiä lenkkejä tarvitse. Myöhemmin illalla kävin vielä Vinskin ja Jipon kanssa pikku pyörälenkillä. Vinski on aiemmin pari kertaa pyöräillyt muutaman sadan metrin matkan. Vähän sillä on ollut pyrkimystä paimentaa renkaita, mutta yllättävän vähän, ja springerin avulla pyöräily on sujunut helposti. Tänään pyöräilimme kilometrin. Jippo kävi vähän pidemmän lenkin. Hirveän pitkiä matkoja emme yleensä pyöräilekään, kun pyöräily on meillä vain täydentävää liikuntaa. Se on myös hyvä keino saada koirat liikkumaan ravissa. Välillä kyllä hölkkään itse niiden kanssa pätkiä, että saan ne liikkumaan ravissa, mutta pyörällä on paljon helpompi saada ne ravaamaan kerralla vähän pidempiä pätkiä, ilman että joku yrittää pysähtyä ihanan hajun perään tai että Vinski ryhtyy vetämään, jolloin minä joudun pysähtymään. Joo, voisihan sille laittaa valjaat, mutta olen nyt pitänyt sen pannassa muulloin kuin pyöräillessä, kun pelkään, että sen vetämisinto muuten kasvaisi ilmiömäisiin mittasuhteisiin eikä se osaisi enää pantaa käyttääkään.

Päivällä koirat olivat mukana asioilla Nummelassa ja Vinski pääsi hetkeksi Prisman parkkipaikalle leikkimään ja tottistelemaan. Hyvin se seurasi suoraan leikistä ja treenasi eteenistumisia innolla. Lyhyen paikallaolon otimme myös ja sekin onnistui häiriöistä huolimatta. Vinski pääsee asiointireissuilla aina välillä ulos autosta, ettei se ihan metsittyisi, kun periferiassa asumme. Se ei arastele taajaman ilmiöitä ollenkaan, mutta jos olen ottanut tottista samalla, niin keskittyminen on ollut hieman hankalaa. Kuten ryhmätreeneissäkin. Mutta innostava leikki toimii mainiona apuna.

Illalla treenasimme kotipihallakin. Vinski otti ensin seuraamista, liikkeestä istumisen, liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon, jotka menivät innolla, kun oli taas leikillä viritelty. Kotipihalla Vinski on muutenkin vapautuneempi. Noutoa otimme suoraan vauhtinoutona, hyvä suoritus muuten, mutta luovutusta odottaessaan Vinski siirsi kapulaa suussaan taaksepäin. Kaksikiloista kapulaa kokeilimme niin, että heitin kapulaa enkä antanut mitään käskyä, mutta päästin Vinskin irti. Haki se kaksikiloisenkin, mutta kantoi sitä aika matalalla. Ruutua otimme ensin pallon avulla ja sitten näyttöruutuna. Ruutu löytyi kyllä ja Vinski seisoi siellä käskystä, mutta vähän hitaasti se meni ruutuun. Sitten vielä heitin jälkikeppiä korkeaan ruohikkoon ja Vinski sai etsiä sitä. Hyvinhän se löytyi ja Vinski toi keppiä minulle hyvin. Lopuksi vielä lyhyt paikallaolo ja sitten Vinski pääsi lepäämään Jipon treenin ajaksi. Sen jälkeen se pääsi vielä ottamaan ensimmäiset hyppynoutotreeninsä. Madalsin hypyn kolmen laudan korkuiseksi, koiralle kapula suuhun ja hyppyjä yli esteen. Kerran kokeilin heittää kapulan esteen yli ja lähettää Vinskin noutamaan, ja suorittihan se ihan oikean hyppynoudonkin.

Jippo sai harjoitella ruutuun menemistä ensin suoraan ja melko läheltä, myöhemmin kauempaa ja vähän mutkan takaa, ja osasihan se hakeutua ruutuun. Kaukokäskyt ok, seisomisessa ei edistystä kun eleillä työnsin koiraa taakse. Jälkikeppejä Jippokin pääsi etsimään ruohikosta ja hyvin löytyivät. Myös merkille lähettämistä treenasimme. Siinä on hankaluutena, että ilman apuja Jippo ennakoi ja jää seisomaan kauas merkin eteen, eikä taakse, kuten olisi tarkoitus. Puun kiertoakin treenasimme, se on vielä vähän vaiheessa, kun ei olla paljon sitä otettu.

Snoopy otti seuraamista niin, että perusasennosta lähdin milloin ottamaan sivuaskelia, milloin peruuttamaan tai kääntymään heti vasemmalle. Hyvin meni. Ruutuun lähetykset menivät hyvin. Ja tietysti Snoopykin pääsi etsimään jälkikeppiä ruohikosta ja hyvin se käytti nenäänsä. Ja pääsi Nastakin ottamaan vähän seuraamista, pyörimistä, jalkojen välistä pujottelua, istu-maahan-kaukokäskyjä ja lyhyitä luoksetuloja. Kovasti se on innokas tekemään hommia namipalkalla, se on suorastaan älyttömän ahne vanhoilla päivillään. Toki sille ruoka ja makupalat aina ovat hyvin maittaneet.

Viime viikon keskiviikkona iltalenkillä Nasta söi ruohoa ja sai kakomiskohtauksen, joka ei sitten mennytkään ohi. Kurkun selvittely jatkui yön ylikin, mutta seuraavana päivänä tilanne alkoi rauhoittua. Oireita kuitenkin tuli aina välillä, ja oli mahdollista, että nielun alueelle oli jäänyt ruohonkorsi kiinni. Kun perjantainakin oireita vielä oli, niin Nasta päätyi taas Vihtivetiin tutkittavaksi. Nasta rauhoitettiin ja sen nenän ja nielun tähysti sama lääkäri, joka sen leikkasikin. Mitään ruohoa tai muutakaan vierasesinettä ei missään näkynyt, mutta ärhäkkä tulehdus kyllä. Mistä lie johtuva, sitä eläinlääkärikin ihmetteli, mutta on siellä voinut olla ruohonkorsikin ärsyttämässä. Ja onhan Nastalla toki kroonisesti hengitystieoireita, jotka kesällä voimistuvat ja joiden aiheuttajaa ei tiedetä, mutta allergia on yksi mahdollinen selitys, koska antihistamiini auttaa. Nämä oireet alkoivat vasta vanhalla iällä, muuten en toki olisi Nastaa jalostukseenkaan käyttänyt. Hoidoksi Nasta sai antibioottikuurin, taas, ja ihan pienen annoksen kortisonia. Ja antihistamiinia tarpeen mukaan kuten ennenkin. Jos oireet eivät helpottaisi, niin sitten pitäisi ottaa koepalakin. Toivottavasti ei tarvitse taas rauhoittaa ja ronkkia vanhaa koiraparkaa! Enkä oikein usko, että koepalasta löytyisi sellaista diagnoosia, mihin olisi joku ihmeparannus olemassa. Ja onneksi parin päivän jälkeen ruohon syönnistä lauenneet ylimääräiset oireet loppuivat kokonaan ja muutkin oireet ovat etenkin levossa pysyneet poissa, lenkillä on välillä röhkimistä ollut.  Eläinlääkäriin en vähään aikaan välittäisi mennä, vaikka taas törmäsimme Vihtivetissä vanhaan tuttuun, kun siellä oli hoitajana vuosien takainen tokoryhmätuttavuus Kirkkonummen ajoilta.

Lämpimät kelit ovat Nastalle nyt vanhana hankalia, lenkkeily täytyy silloin pitää vähäisenä. Nyt kun ilma taas viileni, niin Nasta on ollut kovin pirtsakka. Tänäänkin se suorastaan vaati päästä mukaan Luukkiin ja oli perilläkin koko ajan innolla änkeämässä ulos autosta. Pääsihän se toki ihmisiä moikkaamaan ja vähän temppuja tekemään.

Tällä viikolla yksi Nastan veljistä nukkui pois. Aiemmin on kuollut yksi sisko. En tiedä, ovatko kaikki loput pennut kahdeksanpäisestä katraasta vielä elossa, koska suurin osa omistajista ei enää pidä yhteyttä, mutta osa ainakin on. Paljon lämpimiä ajatuksia vain sisaruksille, jos joku sattuu tänne blogiin eksymään!   Muille kasvateille, eli Nastan omille pennuille myös!  Ihan ekasta pentueesta ei taida ketään olla elossa, vaikka ei se täysin mahdotonta olekaan, elihän  Nastan isoäitikin yli 16-vuotiaaksi. Jos joku vielä löytyy, niin toivottavasti ilmoittaa itsestään!! On harmi, että yhteys kasvatteihin niin usein katkeaa viimeistään vanhemmiten, olisin kyllä kovin kiinnostunut kuulumisista ja terveys- ja elinikäasioista, eli huhuu kaikki!!!

Maanantaina kävimme koirien kanssa pikku kävelyllä Salmessa. Pellon reunassa ihan kävelyreitin vieressä kohtasimme kevään ensimmäisen kyyn. Tai mistä minä tiedän, miten monta kyytä koirat jo ovat kohdanneet... En tiedä, havaitsivatko koirat kyyn, Vinski oli ainoa, joka vilkaisikaan siihen suuntaan, vaikkei kyy metriä kauempana ollutkaan. Eivät koirat yleensä ole luikerteleviinkaan kyihin reagoineet. Paitsi että yli kymmenen vuotta sitten Nasta aivan ekstaasissa paimensi pihaan eksynyttä kyytä silloisessa asuinpaikassa.   Nastan mielestä otus oli kiehtovin ilmestys ikinä. Itse mieluummin olisin noihin törmäämättä ja toivon, etteivät koiratkaan törmäisi... Kävelyn jälkeen vielä käytin Vinskin kevään ensimmäisellä uinnilla viereisen järven koirarannassa, muut koirat eivät vielä päässeet uimakautta aloittamaan. Salmen parkkiksella Jippo pääsi vielä treenaamaan ruutua, kaukokäskyjä ja ohjattua noutoa, jotka menivätkin aika kivasti. Vinski sai vähän leikkiä ja ottaa seuraamista.

Muinakin päivinä oli tarkoitus treenata ja Snoopylla varsinkin, koska se oli ilmoitettu lauantaina Harjavaltaan jälkikokeeseen. Mutta ohjaajalle iski sellainen väsymys, että koirat saivat tyytyä pelkkään lenkkeilyyn. Keskiviikkona alkoivat flunssaoireet ja torstaina työpäivän aikana alkoi kuume, joka illalla nousi sitten korkeaksi. Väsymys sai selityksen - ja Snoopyn jälkikoe meni peruutukseen, kun en perjantaina jaksanut ajatellakaan, että pitäisi ruveta etsimään kimpsuja ja kampsuja kisapäivää varten ja nousta aamulla aikaisin ja ajella rääkkäämään itseään päiväksi kisoihin. Ja kun en ollut jaksanut treenatakaan mitään, niin ei sikälikään tuntunut hyvältä ajatukselta lähteä kisoihin. Vaikka Snoopy kokenut koira onkin, niin jotain olisin halunnut ehtiä sen kanssa tehdä. No niitä keppejä sentään olemmekin tällä viikolla kotona treenanneet. Mutta harmittaa, kun kolmosluokan jälkikokeisiin on niin vaikea päästä, ja nyt jouduimme jättämään kokeen väliin.

Tänään oli vielä eilistäkin vähän lämpimämpi päivä, yli 20 astetta näytti meidän mittari. Kiva sää ollut näin pääsiäisenä. Nautiskelimme auringosta lenkkeilemällä lähimaastossa. Vinski on nyt ollut kaksi viikkoa ontumatta, toivottavasti se yhden päivän ontuminen oli vain joku tilapäinen häiriö. Nyt olemme varovaisesti lisänneet lenkkeilyn määrää. Vapaana pitoa rajoitan vielä aika paljon, ja metsälenkinkin Vinski käveli hihnassa, vapaaksi se pääsi vain parin minuutin ajaksi. Luulen, että hihnakävelyt metsässä ovat muutenkin sille hyväksi, kun se pääsee liikkumaan epätasaisessa maastossa, muttei kuitenkaan pääse laukkaamaan. Joten tuollaista liikkumista varmaan harrastamme paljon jatkossakin, vaikka toki Vinskin täytyy vapaanakin saada liikkua. Uintikelejä odotan myös jo kovasti, uiminen on varmasti hyväksi Vinskille ja tuolle toisellekin selkävaivaiselle. Snoopy on kyllä ollut hyvässä kunnossa, eikä sen tarvitse mennä akupunktioonkaan kuin vasta lumien tullessa seuraavan kerran.

Illalla taas tottistelimme omassa pihassa. Nasta sai ensin tehdä pari temppua ja etsiä metsänreunaan heitetyn hanskan. Kovasti tärkeänä se oli hanskaa etsiessään ja sen löydettyään. Jippo aloitti treeninsä seuraamisella ja  ruudulla. Lähetin sen merkin kautta ruutuun, jossa ei ollut palkkaa, ja hyvin se meni sinne, paitsi ajautui vähän yli, mutta korjasi sijaintinsa pyynnöstä. Harvemmin se heti osuu oikeaan kohtaan. Otimme sitten ruutua niin, että seisomisen jälkeen käskin Jipon maahan tarkoituksena kutsua se luokse. Mutta se ennakoi ja karkasi ruudusta, joten sitten treenasimme pelkkää paikalla pysymistä ruudussa ja vasta sen jälkeen otimme luoksetulon. Metallinoudon teimme hyppynoutona, muuten hyvä, mutta luovutus vähän sivussa. Kaukokäskyt ok, vain muutaman sentin edistys. Lopuksi lyhyet paikallaolot, ok.

Snoopy aloitti vaihteeksi ruututreenillä, hyvin sujuu kun on pallo palkkana. Sitten seuraamista, jossa teimme tokomaisia sivuttaisaskelia ja peruuttamista, jotka ovat Snoopylle hieman hankalia, mutta kyllä se ne ihan kohtuullisesti tekee. Seuraaminen oli kokonaisuutena hyvää. Jäävät menivät hyvin, paitsi seisominen juoksusta ei onnistunut, Snoopy ei reagoinut käskyyn, vaan juoksi mukanani. Sitä sitten tahkosimme. On hankalaa, kun on erilaisia koiria; Jipolle riittää hyvin vieno seiso-käsky, mutta Snoopylle pitää antaa tosi jämäkkä käsky samassa liikkeessä, että se noudattaa sitä. Vinskille olisi ollut järkevää opettaa käskyt, jotka eroavat toisistaan niin paljon, ettei erehtymisen vaaraa ole, mutta en uskaltanut lähteä käskysanoja muuttamaan, jossain vaiheessa kuitenkin antaisin väärälle koiralle väärän käskyn... Parempi pitää käskysanat kaikille samoina, kun vaan muistaisi ne vivahde-erot... Snoopy otti vielä hyppynoudon puolen metrin hypyllä. Ihan ensin se päätti kiertää hypyn mennessä ja uusintayrityksellä tullessa. Mutta löytyihän se kokonaissuoritus sieltä. Pihaesteen tekee vaikeaksi sen kapeus, se on todella helppo kiertää.

Vinski aloitti sekin ruututreenillä, veimme yhdessä lelun ruudun keskelle ja lähetin Vinskin 25 metrin päästä ruutuun, hyvin meni ja meni ruudun keskelle makaamaan ja leikkimään lelulla. Sitten otimme seuraamista, joka olikin kaunista. Liikkeestä istuminen meni maahanmenoksi, joten treenasimme pelkkää istumista, emme muita jääviä. Muita asentoja treenasimme sitten kaukokäskyjen yhteydessä, kun namilla ohjasin Vinskiä tekemään asennonvaihtoja. Vinski sai vaihteeksi noutaa metallikapulan ja hyvin se sen toi. Lopuksi vielä lyhyt paikallaolo minun ollessa osittain puun takana, hyvin meni. Vinski tekee omalla pihalla tottista hyvällä motivaatiolla ja hyvässä vireessä ja myös keskittyy hyvin, mutta liikkeiden välissä se usein tarkkailee ympäristöä ja käy nuuskimassa maata ym.

Lopuksi vielä laitoin Jipon, Snoopyn ja Vinskin tarhaan, heitin muutaman namin etsittäväksi ja ammuin kolme laukausta. Eivät reagoineet. Kivampi olisi, kun joku ampuisi seuraamisliikkeen aikana, mutta kun enimmäkseen joudumme yksin treenaamaan, niin täytyy tyytyä tällaiseen harjoitteluun sitten. Ryhmätreeneissäkään kun ei vielä olla päästy ampumaan tällä kaudella, kun treenit ovat olleet paikoissa, joissa ei voi ampua.

Tänään on Jipon 9-vuotissynttärit. Iän karttumista ei kyllä huomaa mistään, ihan samanlainen tuo on kuin vaikkapa kaksivuotiaanakin. Vauhtia ja intoa piisaa. Tässä tuore kuva 9-vuotiaasta hämärtyvässä illassa.

Viime torstaina meidän koko koirajengi suuntasi Vantaan Heurekaan ottamaan osaa koirien geenitestaamiseen. Skeptinen puoleni ei uskonut, että koirat saisivat mennä sisään Heurekan pääovesta, joten ihan ensin kiersimme koko rakennuksen kovassa vesisateessa katsastamassa olisiko testipaikka jossain sivummalla. Mutta ihan pääovestahan sinne piti sitten mennä, ja aika kuraisia koiria testiin sitten saapui. Kaikki neljä koiraa antoivat näytteensä Hannes Lohen tutkimusryhmän käyttöön, jolla on erilaisia terveys- ja käytöstutkimuksia meneillään niin bordercollieiden suhteen kuin yleisestikin. Meidän jengillä ei tutkittavia sairauksia ole, eikä kaiketi käytösongelmiakaan, kun olen tullut siihen tulokseen, että Vinskikin on vain osa-aikaisesti adhd-tapaus   Mutta meidän koirien näytteet toimivat sitten kontrollinäytteinä. Varsinkin Nastan näyte on siksikin arvokas, kun se on vanha koira, joten sen osalta jo tiedetään varmasti, ettei sillä ole perinnöllisiä sairauksia. Lisäksi osa meidän koirista edustaa hieman harvinaisempia geeniyhdistelmiä, joten niiden näytteet ovat sikälikin varmaan hyvä lisä geenipankkiin. Paikalla oli kaksi koirakuvioista ennestään tuttua tutkimusryhmän jäsentä, joten hädintuskin huomasin, että koirilta sitä vertakin otettiin, kun juttua riitti. Apukäsiä tarvittiin pitämään muita koiria sillä aikaa, kun yhdeltä otettiin näytettä. Koirista oli kivaa tavata vieraita ihmisiä. Vinskiä ja Jippoa piti käyttäytymistutkija itse ja hän totesi, etteivät ne kovin arkoja olleet, Vinskikin kovasti teki lähempää tuttavuutta. Tapasi hän Nastan ja Snoopynkin, ja on aiemmin tavannut Snoopya ja Jippoa treeneissä. Hän kannustikin meitä osallistumaan arkuustutkimukseen, kontrollinäytteenä ei-aroista koirista.  Vinskin osalta näytteellä kyllä on vielä ihan erityinen funktio, kun sen parilla sisaruksella on ollut mystisiä oireita, joita aiotaan tutkia. Vaikkei olekaan satavarmaa, että syy on siellä geeneissä, niin hyvä että tutkitaan. Ikäviä asioita on jo ehtinyt sattua, osanottoni vielä näin jälkikäteen asianosaisille   Testauksen jälkeen vein koirat autoon ja marssin itse vielä planetaarioon kuuntelemaan Hannes Lohen luentoa geenitutkimuksista. Hienoa, jos joitain pahoja sairauksia onnistutaan testien myötä jalostamaan pois koirakannasta, vaikkei sairauksista koskaan kokonaan eroon päästäkään.

Lähimetsämme on yhä paksun hangen peitossa, mutta joitain maalänttejä sentään on tullut näkyviin. Ja sehän on koirista hauskaa, kun pääsee kaivamaan ja maistelemaan multaa. Lähin, varjoinen tienpätkämme oli pitkään jään peitossa, mutta nyt alkaa sielläkin maa pilkottaa ja potkukelkkakautemme on auttamatta ohi. Lintulajisto on runsastunut ja viime viikolla bongasin joutseniakin. Jälkikauden alkukin lähenee koko ajan. Jotkut tienpientareet ovat jo lumesta vapaita, mutta ihan niin kiire minulla ei ole jäljestämään, että pientareelle ryntäisin

Jee, maata näkyvissä!

Mutta lumikin on ihanaa!

Ja vielä ihan äsken pääsi bortsuvaljakko kelkkailemaan

Vielä viime viikon alussa luulin, ettei Nasta enää tätä syntymäpäivää näe. Mutta täällä se vielä on ilonamme  

Nasta on nauttinut tänään kevätauringon säteistä ja ajellut muun lauman mukana Sipooseen, kun Jippo kävi osteopaatilla. Illalla Nasta sai oman synttärikakun, jonka se myös sai yksin aloittaa, mutta kavereille jätettiin myös.

Siskon perheeseen hankittiin koira, yksivuotias bichon frisé Vili. Pitihän sitä käydä katsomassa. Näin ällöttävä se oli.

Koska Vili on Vinskin ikätoveri, niin tietysti toiveissa on, että siitä tulisi Vinskille myös leikkikaveri. Vili ei ole hirveästi tottunut muihin koiriin, joten saa nähdä, rupeaako se joskus Vinskin kanssa leikkimään. Vapaanakaan Vili ei ole tottunut olemaan, joten tänään pojat kävivät kävelemässä pienen yhteisen remmilenkin. Kohtaaminen oli molempien puolelta melko innokas ja utelias.

Vinski olisi jo halunnut leikkiä, mutta Vili oli vähän hämillään

Pikkukoiramaiseen tapaan Vilikin välillä räkytti, mistä taas Vinski meni hieman hämilleen

Tosi kiva, kun paukkupakkaset hellittivät ja on saanut nauttia auringosta, joka jopa oikeasti lämmittää ja sulattaa tiet lätäköiksi.  Lumisateita lupaavat huomiseksi, mutta sellaistahan se maaliskuu on.  Muutenkin elämä on ollut melko keikkuvaista ja samalla tappotylsää, kun minulla lähti flunssan potemisessa jo neljäs viikko käyntiin. Flunssa ei ehtinyt missään vaiheessa parantua, kun se taas paheni tai tuli uusi virus siihen perään, ja viime viikolla alkoikin yli viikon pituinen kuume, joka vasta nyt osoittaa hellittämisen merkkejä. Toissapäivänä lisäksi diagnosoitiin märkäinen korvatulehdus, on se vaan hauskaa sairastaa lastentauteja! Lääkäri kirjoitti myös yskänlääkereseptin, mutta kyseistä lääkettä löytyi kotoakin, kun oli samaa tavaraa mitä Nastalle viime kesänä määrättiin, pääsinpä itsekin testaamaan miten tujua se lääke oikeastaan on, kun Nasta sai siitä hermosto-oireita.

Oma olo on ollut niin nuutunut, että jo koirien lenkittäminen on välillä ollut todella haasteellista. Mitään ylimääräistä emme ole tehneet, jo ajatuskin edes parin minuutin keittiötottiksesta on ollut liikaa. Lauantaina olin silti lähdössä hallitreeneihin, kun on viimeinen hallitreenikuukausi menossa ja treenien hyöty on mielestäni suuri, eikä ole huono sekään, että saa väsytettyä erityisesti tuon yksivuotiaan. Mutta mutta, en sitten jaksanut sinnekään lähteä. Koirat ovat onneksi antaneet minun sairastaa aika rauhassa, etenkin nuo vanhemmat ovat hyvin sopeutuvaisia ja tarvittaessa huomaamattomia, se yksivuotias on kyllä välillä hieman höseltänyt, onneksi sekin on voinut purkaa energiaansa mm. loputtomiin painileikkeihin Nellan kanssa. Tänään vihdoin jaksoin ottaa koirilla lyhyesti pihatottista, jospa se tästä.

Lenkittäminen tuotti päänvaivaa senkin vuoksi, että Vinski oli tarkoitus saada tekemään ravilenkkejä ja pitää sitä mahdollisimman vähän vapaana. Ajatus hölkkäämisestä ei sattuneista syistä innostanut itseäni, joten arvelin, että potkukelkkalenkit olisivat leppoisampi tapa liikuttaa koiria. No, mitään kevyttä liikuntaa sekään ei ollut kuin alamäessä, mutta pieniä potkukelkkalenkkejä olemme viime aikoina tehneet Jipon, Snoopyn ja Vinskin kanssa. Jippo ja Snoopy ovat ravanneet hienosti mukana valjaissaan, Jippo tosin nöyränä tyttönä on jättäytynyt porukan perään, eikä se mitään valjaita tarvitsisi, kun se ei vahingossakaan vedä tai nyi mihinkään suuntaan. Vinskille on tehnyt hyvää opetella uusia asioita. Aiemmin se on kohdannut kelkan vain vapaana ollessaan ja on paimentanut sitä mahdottomasti. Nyt valjaissa ja remmissä sain siltä paimentamisen aika pitkälti kitkettyä. Vaikeuksia Vinskille tuotti se, kun laitoin sen kelkan oikealle puolelle, se ei pitkään sillä puolella halunnut pysyä, vaan pyrki vasemmalle. Joten olemme sitten harjoitelleet oikealla puolella pysymistä, kun ei tuo jatkuva vasemmanpuoleisuus ole hyvä asia, eikä etenkään vauhdissa ole muutenkaan terveellistä vaihtaa yhtäkkiä kelkan puolta.

Tässä on Nasta kevättalvisissa tunnelmissa

Välillä Vinski vielä mielistelee Nastaa

Snoopy nauttii keväthangista

Viikonloppu kului tiiviisti EPK:n järjestämällä hyppykurssilla Veikkolassa, jossa kouluttajana toimi Ulla Kaukonen. Osallistuin Vinskin kanssa, että saisin ideoita, miten opettaa sille oikea hyppytekniikka heti alusta asti. Muut koirat onkin opetettu lähinnä mutu-menetelmällä. Jippo on aina ollut luonnostaan hyvä hyppäämään, Snoopylla tulee usein paluuhypyssä kapulan kanssa estekosketus. Yksi kurssilla saatu neuvo, jota niihinkin voi jatkossa soveltaa, on se, ettei täyskorkeaa hyppyä kannata treenata kovin usein, koska täyskorkea pk-hyppy vaatii koiralta paljon kapasiteettia, eikä esteen korkeus sinänsä ole se tärkeä juttu, vaan oikea tekniikka. Saa nähdä, miten Vinskin kanssa pääsee harjoitteita jatkossa toteuttamaan, ongelmana kun on harjoitusesteiden puute. Mutta jos jotain saisi kyhättyä ja jostain puolikkaita putkia hankittua.

Vinski teki kurssilla ihan pentutreeniä, vasta-alkaja kun näissä asioissa on. Eli sillä ei vielä ollut rimoja ollenkaan, vaan maassa olevat ponnarit toimivat sen esteinä. Vinski ei oikein keskittynyt uudessa hallissa, vaan meni nenä maassa pitkin keinonurmialustaa ja kävi sitten moikkaamassa yleisöä, josta se valitsi ykköskohteekseen bc-ihmisen, joka sitten saikin toimia avustajanamme. Avustaja piti Vinskiä lähdössä, kun menin itse namitargetin kanssa hyppyjen taakse vastaan. Kokeilimme myös, olisiko lelupalkka motivoinut Vinskiä paremmin, mutta ei se palloon mitenkään kuumana käynyt, se ei etenkään lauantaina pystynyt keskittymään kovin pitkään yhteen asiaan. Sunnuntaina oli jo edistystä tapahtunut eikä Vinski lopulta edes tarvinnut avustajaa pitämään sitä lähdössä kiinni, vaan se ihmeekseni malttoi hienosti jäädä lähtöön istumaan ja odottamaan lähtölupaa, mitä nyt kerran hieman varasti. Sunnuntaina se treenasi erityisesti alastuloja vähän isommilla ponnareilla. Tässä treenissä sopivaksi esteväliksi sille osoittautui minikoirien esteväli, kun muissa treeneissä sopiva esteiden väli oli luokkaa maxi tai medi. Vaihteleva koira. Sunnuntaina Vinski käytti kroppaansakin paremmin, mutta siinä kyllä näkyi se, että etu- ja takaosa ovat eri paria, se kun on tottunut tekemään enemmän työtä etupäällä.

Kouluttaja painotti sitä, että treenit olivat koirille todella raskaita, vaikka näyttivät helpoilta. Monien koirien kohdalla hän myös kertoi, kun koira alkoi osoittaa väsymisen merkkejä. Vinskistä hän ei sanonut näin kertaakaan. Ja kuulemma koirat olisivat kotonakin väsyneitä paitsi viikonlopun ajan, niin myös maanantain ja todennäköisesti vielä tiistainkin. Kyllä Vinski kurssin jälkeen vetelikin sikeitä, mutta myöhemmin illalla se oli taas erittäin valmis toimintaan. Eikä sen väsymys tosiaankaan tiistaihin asti yltänyt, koska silloin se oli työpäivän aikana repinyt irti keittiön muovimattoa isolta alalta. Joo, onhan se matto ruma, mutta en ollut ajatellut sitä vaihtaakaan... Vinskiltä ei heti virta lopu kesken, ehkä pitäisi etsiä sille osa-aikatyöpaikka jostain purkuhommista

Paljon tuli hyödyllistä tietoa hyppytekniikasta, treenimenetelmistä ja myös koiran lämmittelystä, jäähdyttelystä ja liikunnasta yleensä, jotka ovat itselleni tulleet läheisiksi asioiksi kahden selkävaivaisen koiran omistajana. Vinski nautti kurssilla kovasti myös muiden koirien tapaamisesta ja niiden kanssa leikkimisestä, kaikenrotuiset kelpaavat sille.

Tässä muutama kuva kurssilta, Anskin ottamia Lauran kameralla.

Vinski on nyt sitten saavuttanut yhden vuoden iän. Syntymäpäiväänsä se on viettänyt hyppytekniikkakurssilla, jossa se pääsi myös tapaamaan muita koiria. Kurssin parasta antia sille varmasti olivatkin kivat leikkituokiot Urho-aussin, Riku-malin ja Santtu-sakemannin kanssa, ja pääsi se muutamaa muutakin moikkaamaan. Siinä tuli kerralla monta koirakontaktia meidän maalaiskoiralle, joka ei välillä päiväkausiin näe muita koiria kuin omaan laumaansa kuuluvia.

Vinski on koko ajan kehittynyt lisää kropaltaan, vaikka keskeneräinen se toki vieläkin on. Korkeutta se kasvoi nopeimman kasvupyrähdyksen jälkeen vielä hitaasti ja varmasti aika pitkään ja onkin kivan kokoinen poika nykyään. Tarkkaa säkäkorkeutta en tiedä, kun ei ole luotettavia mittausvälineitä, mutta 53-54 cm ei liene kaukana totuudesta.

Vinskistä on tullut tärkeä osa meidän laumaa, se on todellakin lunastanut paikkansa ja on saanut muista koirista esiin yllättäviä, positiivisia piirteitä. Vintiö se osaa myös olla, mutta vilpittömän iloisella asenteella se aina toimii, ja siksi kai muutkin koirat ovat lämmenneet sille enemmän kuin uskalsin edes odottaa.

Paukkupakkaset sitten palasivat takaisin. Tiistaiaamunakin koirat tekivät aamupisulenkin -26 asteen pakkasessa, joka on 60 astetta kylmempi lukema kuin viime kesän korkein lämpötila meillä päin. Onneksi sain itse kaivautua takaisin vällyjen alle, koska yön aikana minuun oli iskenyt tavallista tujumpi flunssa. Koko päivä meni silti palellessa ja kylmä tuntui tavallista sietämättömämmältä. Talo oli kuin jääkaappi ja ulkona vasta mielipuolisen kylmä olikin. Mutta se kaiketi johtui vain siitä, että kuume hilautui 39 asteeseen ja pysyi siinä seuraavan päivän puolelle. Koiranhoito siinä kunnossa oli hieman mielenkiintoista, ja koirat joutuivat tinkimään lenkkeilystä. Lääkkeenjakoaikaan skarppasin parhaani mukaan, että oikeat lääkkeet menivät oikeille koirille. Kerran ihan terveenä ollessani annoin Nastan sydänlääkkeen Snoopylle   Noh, pari kertaa Snoopy on omatoimisesti ja salamannopeasti varastanut Nastan lääkkeen, kun on epäillyt, että pöydän reunalle odottamaan laitettu lääke on ihan varmasti joku superherkku, jonka kelju emäntä yrittää siltä pimittää.  Sittemmin lääkkeitä ei ole pöydän reunoille jätetty...

Kuumeen hellittäessä aloin taas pärjätä kylmän ilmankin kanssa paremmin, mutta en todellakaan ole äärilämpötilojen ystävä. Kova kylmyys ja kuumuus ovat koirillekin hankalia, etenkin Nastan ulkoilua on joutunut rajoittamaan niin kesän hirmuhelteillä kuin nyt talven paukkupakkasillakin. Ja kyllä nyt saisi jo olla keväisempi sää, kun talvea on kestänyt niin kauan!

Pojat eivät enää moneen päivään ole olleet sitä mieltä, että Nastalla on juoksu, ja meillä on elelty normaalia elämää. Nastan yleiskunto on pysynyt hyvänä. Sen todennäköinen endometriitti siis on reagoinut lääkitykseen hyvin. Kysyin hoitavalta eläinlääkäriasemalta jatkoa sen antibioottikuuriin, mutta sieltä sanottiin, että kymmenen päivän kuuri on riittävä ja märkäkohtu kehittyy joka tapauksessa jos on kehittyäkseen. Eipä ole ensimmäinen asia, josta eläinlääkärit ovat erimielisiä. Jippo taitaa nyt jakaa osan 20 päivän antibioottikuuristaan Nastalle. Ja pidän silti itsekin erittäin todennäköisenä, että Nasta tulee märkäkohdun vielä saamaan tällä historialla.

Vinskistä huomasin eilen, että se pariin otteeseen jätti vasemman takajalkansa ilmaan parin askeleen ajaksi. Epäilin, ettei kyse ollut välttämättä kylmään reagoimisesta, koska se ei ennen ole kylmässä jalkojaan nostellut (kuten etenkin Jippo ja Nasta tekevät) ja koska kyseessä oli nimenomaan vasen jalka. Se on nyt ehkä liikaa rasittanut jalkaansa, kun kivunhoito on saatu alulle. Hirmuista kiitolaukkaa se on viime aikoina liikkunut, mielestäni tavallistakin enemmän, eikä tämä paukkupakkanen mitenkään helpota asiaa. Nyt Vinski on laitettu remmilenkkikuurille ja kipulääkeannosta nostettu, kun siitä minimistä aloitimme. Myös Snoopyn BOT-loimea Vinski saa käyttää päivisin, Snoopy sitten käyttää sitä öisin. Pitäisi ostaa Vinskille oma loimi, mutta se vintiö jo puri loimesta yhden nyörin ja vähän toistakin poikki... Tänään Vinskillä ei ole ollut mitään ongelmia liikkumisen kanssa, paitsi että sille oli kova pala, kun se ei päässyt lainkaan irti. Ja oli pirun kylmä, aurinko ei lämmittänyt yhtään iltapäivälläkään.

Sitä olen harmitellut, etten vieläkin nopeammin vienyt Vinskiä Snoopyn lääkärille. Vaikka tiedostin kivun mahdollisuuden, niin silti kuitenkin osittain kielsin sen, ja moni muukin fyssaria myöten tuumi, että Vinskin pupulaukka voi johtua ihan vain kehittymättömyydestä. Hyvä kumminkin, että se saa hoitoa nyt, Snoopy eleli kipujen kanssa tietämättäni vuosia. Nyt onkin ilo katsoa, miten sen liikkuminen on muuttunut, kun sen kivut on hoidettu. Kivunhoitoon erikoistuneita eläinlääkäreitä tarvittaisiin paljon enemmänkin, koska kaikki eläinlääkärit eivät edes osaa kipua kunnolla etsiä saati hoitaa.

Ihmetytti niin paljon tuo Nastan juoksuaikainen käytös ja turpoaminen, että aina välillä tarkistin, oliko sillä vuotoa. Mitään en havainnut ennen kuin myöhään eilen illalla hieman melko väritöntä vuotoa. Mutta sitten tänä aamuna vähän ennen töihin lähtöä Nasta alkoi vuotaa verta ja ihan kunnolla, suorastaan lätäköitä. Sen verran säikähdin, etten lähtenyt töihin vaan tilasin ajan eläinlääkärille. Sainkin aamuajan uudelta eläinlääkäriasemalta Vihtivetistä.

Nasta pääsi ultraan, jossa selvisi, ettei kohtu ole laajentunut eikä siellä näy nestettä. Kuumetta ei ollut eikä vatsa aristanut. Verikokeissa maksa- ja munuaisarvot olivat normaalit, mutta tulehdusarvo koholla. Sydäntäkin kuunneltiin tarkkaan, eikä nytkään kuulunut mitään sivuääntä, mutta sydän oli välillä epärytminen. Todennäköinen diagnoosi hormonaalinen häiriö ja epäily, että kohdun limakalvo on tulehtunut. Koska Nastan yleistila oli hyvä, se laitettiin 10 päivän antibioottikuurille (Clamovet). Se joko auttaa tai ei, mutta pysyvä ratkaisu se ei ole. Vaikka vaiva nyt korjaantuisi, se suurella todennäköisyydellä uusii. Siksi kohdunpoisto olisi paras hoitovaihtoehto, mutta ei eläinlääkärikään sitä suoralta kädeltä suositellut, kun huomioidaan Nastan ikä ja sydämen mahdollisesti aiheuttamat ongelmat anestesiassa. Ja kun ei tiedä, paljonko lisäaikaa ja minkälaatuista leikkauksella voisi ostaa, vaikka se menisi hyvinkin. Vaikeita, vaikeita kysymyksiä. Että minä inhoan narttujen hormonihäiriöitä! Osasin kyllä odottaa, että Nastakin lopulta pahempia ongelmia saa, kun sen juoksut ovat vanhana muuttuneet niin tiheiksi ja pari kertaa esikiima on pitkittynyt eikä varsinaista kiimaa välttämättä ole edes tullut. Kun olisi tiennyt leikkauttaa sen ennen sydänongelmien alkua, mutta kun ei sitä kristallipalloa ole... Enkä ole ilman terveydellisiä syitä lähtenyt nartuilta kohtua etukäteen poistamaan, vaikka kokemusten valossa olisi kyllä kannattanut. Jippoakaan en haluaisi leikkauttaa ilman painavaa syytä, koska Jippo on kipuherkkä ja muutenkin herkkä tyttö, eikä leikkauksesta toipuminen varmaan olisi sille helppoa.

Eläinlääkärireissun jälkeen ehdin vielä muutamaksi tunniksi töihin. Kun palasin, oli Nasta vastassa pirteänä ja iloisena.  Se pääsi lenkille poikien kanssa ja Jippo teki lenkkinsä yksin minun kanssani. Nyt sillä ainakin on tärppipäivät, minkä seikan minulle tiedotti Snoopy. Onneksi viestintä pelaa meidän laumassa noin hyvin, tosin ikävää, että Snoopy kertoi tietonsa nylkyttämällä jalkaani...

Vinski on ihan rakastunut Nastaan. Sen mielestä Nasta haiseekin vallan hurmaavalle, vaikka Snoopy ymmärtää hyvin, ettei Nastalla oikeaa kiimaa ole.

Vinskillä on tänään riittänyt touhua. Tietenkin ulkoilua Snoopyn ja Nastan kanssa, mutta myös omaa puuhaa. Käväisimme Luukissa ihan pikku kävelyllä ja kohtasimme hiihtäjiä ja pääsimme jopa ohittamaan yhden koiran. Mitenköhän monta viikkoa onkin jo kulunut edellisestä vieraan koiran näkemisestä..? Noin niin kun lenkillä, hallitreeneissä sentään ollaan vieraita koiria nähty. Ohitus meni hyvin, intoa Vinski kyllä osoitti ja ohituksen jälkeen se ryhtyi hyppimään.

Kotitiellä harjoittelimme hiihtämistä ihan muutaman sadan metrin verran. Ostin eilen huskyvaljaat siinä tarkoituksessa, että ne yllään Vinski voi lenkillä luvan kanssa vetää silloin kun en itse jaksa koko ajan pysähdellä vetämisen vuoksi. Päädyin siihen, etten salli sille vetämistä tavallisissa valjaissa, koska se tuntuu itsestä niin epämiellyttävälle. Viime aikoina Vinski on lenkkeillyt leveässä pannassa, jossa se ei mitenkään hirveällä voimalla yritä vetää, mutta remmi kuitenkin kiristyy monta kertaa joka lenkin aikana. Aina ei viitsi lenkin sujuvuuden vuoksi olla itse pysähtelemässä, ja nyt kun on huskyvaljailla pari lenkkiä tehty, niin ratkaisu tuntuu miellyttävältä. Toivottavasti tuon eläimen kaaliin menee vielä jonain päivänä se, että vain huskyvaljaissa saa vetää! Päätin sitten valjaiden innoittamana kokeilla myös hiihtämistä. Mitään varsinaisia vetoharrastuksia ei ole tarkoitus aloittaa ennen terveystarkastuksia, vaikka vetäähän tuo tosiaan lenkillä jo nyt. Kiinnitin Vinskin valjaista vetonaruun ja vetovyöhön ja sitten vaan itselle sukset jalkaan. Ihan ensin Vinski päätti paimentaa suksia, mutta luopui siitä pian. Vetämistä se ei kyllä harrastanut, jolkotteli vain vierelläni ja takanani ja yritti jäädä haistelemaan kaikkea (Jipon juoksu tietty vielä edesauttoi asiaa). Hihkuin ja kannustin sitä menemään eteeni, mutta Vinski-raukka paineistui, kun ei käsittänyt, mitä halusin. Ja lenkeillä sillä ei ole kerrassaan mitään ongelmia vetää!! Ihan vasta pikku hiihtomme lopulla Vinski pysyi edelläni ja sai paljon kehuja, mutta ei se juurikaan vetänyt.

Pihalla treenasimme ihan lyhyesti tottista. Vinski teki pikku seuraamispätkiä ja pallo lensi palkaksi. Se seurasi hyvin ja otti pallon innoissaan, mutta menetti aina nopeasti mielenkiinnon palloon ja meni haistelemaan hajuja. Sitten annoin Vinskin etsiä lumella peitetyn tunnarin pari kertaa. Kolmisen kertaa tätä ennen olen sillä tunnaria etsityttänyt, ja nyt päätin kokeilla, ymmärtääkö se yhtään, mistä on kysymys. Laitoin maahan kasan vääriä tunnarikapuloita ja oman hajuisen kapulan kasan viereen. Vinski meni ensin haistelemaan kasan läpi ja totesi, että vääriä kaikki. Sitten se otti oikean kapulan. Toistin harjoituksen niin, että laitoin oikean kapulan kasan taakse. Taaskin Vinski toi sen oikean. Hei, sillähän taitaa olla aivot!! Kyllä sen herne sitten olikin rasittunut päivän touhuista ja loppupäivä on kulunut enimmäkseen unessa. Ei ole ehkä paras aika opettaa murkkukoiralle uusia asioita, kun laumassa on juoksuinen narttu, mutta toisaalta saapa sitten muutakin ajateltavaa.

Torstai-iltana epäilin silmiäni, kun mielestäni Jippo nosti kutsuvasti häntäänsä Vinskille, ja tilanne menikin äkkiä ohi. Vasta tiistaina olin varmistanut, että Jipolla tosiaan on juoksu alkanut, mutta on se ennen tiistaitakin voinut alkaa, koska sen juoksut ovat niin huomaamattomia. Perjantaiaamuna sitten Jippo keimaili ihan selkeästi Vinskille ja tarjosi takapuoltaan. Vinski ei ymmärtänyt tehdä muuta kuin leikkiä Jipon kanssa, eikä tarkkanenäisen Snoopynkaan mielestä Jipolla vielä ollut tärppipäivät. Aamulenkin pojat tekivät ihan ongelmitta Jipon kanssa. Olin kuitenkin visaisen pulman edessä, kun äkkiä piti päättää, miten koirat työpäivän ajaksi jättäisin. En oikein pitänyt ajatuksesta, että Vinskillä olisi koko päivä aikaa harjoitella astumista. Pentuja tuskin olisi seurannut, koska ei vielä oltu tärppipäivissäkään, mutta en halunnut ottaa edes teoreettista riskiä pennuista. Niinpä järkkäsin pikaisesti Jipon olohuoneeseen Milla-kissa seuranaan ja Vinskin keittiöön Nella-kissan kanssa. Ihan ilman seuraa en halunnut Vinskiä jättää, kun ei se ole koskaan tuntikausia yksin ollut.

Vieläkin hassummaksi asian tekee se, ettei Jippo yleensä tarjoa itseään koskaan uroksille. Se on aiemmin käyttäytynyt kuin sillä ei mitään juoksua olisikaan. Jasonilla oli tapana aina astua nartut joka juoksun aikana (kastraatioleikkauksensa jälkeen, mikä selvennykseksi sanottakoon;), mutta Jippoa se ei koskaan astunut. Snoopya kohtaan Jippo on myös aina juoksuaikoina ollut torjuva. Näköjään se on vain odottanut elämänsä miestä ja Vinski on sille se mies   Perjantaina iltapäivällä Jippo sai vielä tavata poikia, ja Vinskille flirttailu jatkui yhä vahvasti. Tämän jälkeen Jippo erotettiin kokonaan muusta laumasta loppujuoksun ajaksi.

Jo jonkun aikaa oli Vinski saanut olla enemmän tekemisissä Nastan kanssa. Ja hyvin tuloksin, mielistely oli loppunut lähes kokonaan ja koirien välit hyvät, joten oli helppo muodostaa uusi lauma Nastasta, Vinskistä ja Snoopysta. Laumaelämä on kyllä kiehtovaa, koska eilen meinasin taas pudottaa silmät päästäni, kun Nasta alkoi leikkiä ja juosta Vinskin kanssa! Nasta, jonka en ole nähnyt leikkivän ja telmivän muiden kanssa vuosiin!! Ilmeisesti kyse oli siitä, että sekin oli höyrähtänyt Jipon juoksusta, koska se myös välillä nosti häntäänsä kutsuvasti Vinskille... Eikä sillä pitäisi todellakaan juoksua olla, eikä Snoopy ole sen perään vongannut. Toisaalta se kyllä on turvoksissa, mikä ihmetyttää, joten jos se kuitenkin on tekemässä juoksua, koska Jipollakin on... Aika karmeaa, edellinen juoksu loppui vasta marraskuun lopulla!  Snoopylle Nasta ei flirttaile, joten Vinski on kovasti tyttöjen mieleen näköjään!!

Lauman uusjako; Nasta, Snoopy ja Vinski

Nasta ja Vinski vauhdissa

Tänään ulkoilimme pitkään lähimaastossa ja nautimme mukavasta talvisäästä. Jippo, Snoopy ja Vinski lenkkeilevät nykyään ihan vakituisesti yhdessä. Nasta lenkkeilee lyhyemmät lenkkinsä yleensä Snoopyn kanssa. Joskus on Vinskikin ollut mukana kolmantena, mutta siinä on hankaluutena se, että Vinski mielistelee ihan häiriöksi asti Nastaa. Sen pitäisi varmaan enemmän viettää aikaa Nastan kanssa, että mielistely jäisi pois.

Pojat juoksevat yhdessä miljoonaa ja painivatkin välillä. En koskaan odottanut, että Snoopy saisi Vinskistä leikkikaverin, kun luulin, ettei Snoopy enää leiki. Ilmeisesti muiden kanssa leikkimättömyys johtuikin vain siitä, ettei Snoopylla ollut itselleen sopivaa leikkikaveria. Nyt sillä on, ja on ihana katsoa poikien menoa. Pojat ovat monessa suhteessa hyvin samanlaisia ja tykkäävät rajusta menosta, kun taas Jippo ei arvosta turhan rajuja leikkejä, eikä Nasta välitä muiden koirien kanssa enää ollenkaan leikkiä. Jipon ja Vinskin välinen leikkiminen on viime aikoina vähentynyt. Jippo juoksee kyllä mielellään poikien mukana, mutta rajuista leikeistä se vähän huolestuu ja menee väliin vahtimaan, ettei vaan Snoopy tee pahaa pienelle. Vinski selkeästi tunnustaa Snoopyn hallitsevamman aseman, saa nähdä onko tilanne pysyvä. Ja saa nähdä, miten Jipon lähestyvä juoksu vaikuttaa poikien väleihin.

Tässä kuvia tältä päivältä.  Koirat ja meidän tie, jossa luonto tulee lähelle, autolla kun tästä ajaa, niin oksat vain raapivat autoa.

Tässä Vinski vaanii kauempana olevaa Snoopya

Ja sitten Vinski lähtee kohti Snoopya näin hienosti askeltaen, osaa se välillä liikkua ilman pupulaukkaakin

Snoopy ja Vinski vauhdissa

Ja tässä muutaman viikon takainen kuva Jiposta, Snoopysta ja Vinskistä, on vähän jäänyt pojista jälkeen Jippo

Sunnuntai-iltana sain lainaksi isän auton, että pääsin töihin taas maanantaina. Vanhempani eivät sitten tietenkään päässeet meiltä kotiin ilman autoa, joten heitin heidät bussipysäkille Espoon puolelle, jossa jopa sunnuntaisin liikennöidään ja arkisinkin aika paljon tiheämmin kuin tällä puolella rajaa...

Maanantaiaamuna lähdin sitten ajelemaan töihin hyvissä ajoin ehtiäkseni avaamaan talon puoli seitsemäksi. Vaan kuinkas sitten kävikään. Jo alkumatkasta eräässä kaltevassa kohdassa tie tuuppasi minua reunaan päin. Ja se reuna oli petollinen, koska kapea tie oli aurattu lähes ojaan asti. Maa petti ulompien renkaiden alla ja jep, jumissa oltiin. Jossain kauempana hääri aura-auto ja jäin odottamaan, tulisiko se kohti. Tulihan se jonkun ajan päästä. Kuski totesi saman kuin minä, ajamalla ei auto tien reunasta irtoa, joten vetoapua tarvittiin. Niin, en sitten ehtinyt töihin ihan puoli seitsemäksi...

Tänään meillä oli koirien kanssa toisenlainen seikkailu aamutuimaan. Olimme lenkillä paikallisella tiellä ja kotiin päin menossa, kun havaitsin risteyksessä kaksi valtavaa tummaa hahmoa. Ne osoittautuivat hevosiksi, jotka epätietoisina kuikuilivat eri suuntiin miettien, minne lähtisivät. Hevoset olivat selkeästi karkuteillä. Nähdessään meidät hevosten ongelma ratkesi ja ne lähtivät rivakasti tulemaan kohti. Siinä minulla oli sangen mielenkiintoinen sekamelska hevosia ja koiria. Hevoset tulivat päättäväisesti ihan siihen viereen, ovat melkoisen koiriin tottuneita nämä paikalliset hevoset. Meidän koirat taas eivät ole tottuneet hevosiin, joten ne haukkuivat ja hyppivät joka suuntaan ja minulla oli täysi työ pidellä niitä tämän odottamattoman hevoshyökkäyksen aikana. Jippo ajautui liian lähelle toisen hevosen takajalkoja, mistä hevonen hermostui, potkaisi, ja molemmat hevoset lähtivät takaisin risteykseen tuumailemaan. Jippoon potku ei sentään tainnut osua. Soitin lähimmän tallin omistajalle, ei vastausta. Kotiin emme päässeet, kun olisimme vain saaneet hevoset peräämme, kun koti oli juuri sen risteyksen suunnalla. Jos olisin ollut liikkeellä ilman koiria, olisin yksinkertaisesti maiskuttanut hevosille ja katsonut seuraavatko ne minua, tarvittaessa vähän ohjaillut niitä ja kävellyt lähimmälle tallille. Mutta koirien kanssa en voinut tehdä mitään.  Yritin hipsiä takaisin tulosuuntaamme, mutta hevoset havaitsivat tämän heti ja kiiruhtivat uudelleen luoksemme. Kiipesin koirien kanssa lumipenkalle, kun arvelin, etteivät hevoset sinne tule. Eivät ne tulleetkaan, vaan suuntasivat ohitsemme ja Vihdintien reunaan seisomaan. Tällöin ohitsemme tuli myös auto, jonka kuski pysähtyi neuvottelemaan kanssani tilanteesta. Hieman kauhuissamme katsoimme hevoskaksikkoa ja mietimme, lähtevätkö ne ylittämään Vihdintietä. Kuski päätti peruuttaa autonsa, ettei ainakaan eteenpäin ajamalla yllyttäisi hevosia Vihdintielle. Hevoset tekivätkin viisaan päätöksen kääntyä takaisin. Tässä vaiheessa livistin koirien kanssa kotiin ja jätin ohjat autoilijalle, joka tunsi molemmat lähimmät tallinpitäjät. Juu, myöhästyin tietenkin taas töistä. Olen ollut uudessa työpaikassa alle kolme viikkoa, ja minusta tuntuu, ettei myöhästymistarinoitani oikein enää uskota. Hieman outoja katseita tuli tänään kun kerroin irtohevosista...

Oma autoni saatiin eilen korjatuksi ja tänään hain sen pois. Laturin hihna poikki, joku kallis tukiosa mennyt rikki ja poikkaissut hihnan, lasku ihan mielenkiintoinen. Kohti uusia seikkailuja sitten vaan vaihteeksi oman auton ratissa

Tänään illan suussa lähdettiin koirien kanssa ajelemaan kohti Keravaa ja hallitreenejä. Muutaman kilometrin ajon jälkeen laturin varoitusvalo syttyi palamaan. Pysähdyin bussipysäkille pohtimaan toimintastrategioita. No, autohan sammui sitten siihen pysäkille eikä enää startannut, joten eipä tarvinnut pohtia uskaltaako sillä ajaa kotiin asti. Pakkasta oli lähelle 20 astetta ja kotiin yhdeksän kilometrin matka. Kävellen ei viitsinyt kotimatkaa ajatella paitsi matkan pituuden niin varsinkaan sen vaarallisuuden takia, eipä ole Vanhalla Porintiellä edes piennarta ja tie on kapea, vilkas ja mutkainen, täysi mahdottomuus kävellä kolmen koiran kanssa ja vieläpä iltapimeällä. Onneksi Nasta sentään oli kotona. Tuumin, ettei mikään taksi varmaan ota kyytiin kolmea koiraa. Bussikaan ei kolmea ottaisi, mutta sitä ei sinänsä tarvinnut pohtia, koska tiesin, ettei busseja edes ollut tulossa koko päivänä. Juttelin siskon miehen kanssa puhelimessa, eikä hänkään olisi heti päässyt meitä hakemaan. Puhelun aikana muistin, että ai niin, onhan minulla autossa vakuutus ja ilmainen hinaus ja kun se hinaus täytyy muutenkin kutsua, niin hinurillahan me kotiinkin pääsemme. Ei kun hinuria tilaamaan. Ehdin jo vähän pelästyä, että jäädymme koirien kanssa pakkaseen keskelle ei-mitään. Kyllä meille kylmä ehti tullakin, kun hinurin kutsumisen jälkeen vielä yli puoli tuntia kökötimme jäähtyvässä autossa.

Auto ja koirat nostettiin hinurin lavalle, eli koirilla jatkui kylmä kyyti, kun minä sentään pääsin lämpimän hinurin kyytiin. Kuski jätti meidät kyydistä lähellä kotia. Kotipihalle en viitsinyt pyytää ajamaan, kun siellä ei lumitilanteen takia ole helppo kääntää isoa autoa. Lavaa laskettiin, että pääsin ottamaan koirat autosta. Ensin otin Jipon vakipaikaltaan apukuskin penkiltä ja laitoin hihnaan. Hinurikuski tarjoutui pitämään Jippoa kun otin muita koiria, ja Jippo tervehti kuskia innokkaasti. Eivät olleet koirat moksiskaan hinausmatkasta. Sitten otin Vinskin ulos häkistään peräluukun kautta ja se sai tietenkin kohtauksen ja loikkasi tervehtimään kuskia naaman tasolle sillä aikaa kun otin ulos vielä Snoopyn omasta häkistään. Siinä minulla sitten oli kolme riehaantunutta koiraa, joiden mielestä seikkailu oli älyttömän hauska. Kävelimme kotiin muutaman sadan metrin matkan metsän keskellä ilman lamppua, kuun, tähtien ja lumen valaistessa pakkasiltaa sen verran, että näki kyllä kulkea. Auto jatkoi matkaa korjaamolle. Laturin hihna siellä ainakin roikkui maassa asti, saa nähdä mitä muuta löytyy.

Syrjässä kun asuu ja ilman julkista liikennettä, niin tulee aika avuton olo ilman autoa. Taksia ei viitsi käyttää, kun suurin osa palveluista on 20 kilometrin päässä, niin yhden asiointireissun hinta olisi tähtitieteellinen. Yksi lähikauppa sentään on kahden kilometrin päässä, mutta sinnekin joutuu sitten menemään juuri Vanhaa Porintietä, joten kokemus on aika jännittävä ilman autoa. Maanantaina pitäisi päästä töihin puoli seitsemäksi avaamaan talo, mitenköhän sekin muka onnistuu ilman autoa... Arkisin kulkee kyllä muutama bussi, olikohan se joku viisi vuoroa koko päivän aikana, mutta omiin työaikoihin bussivuorot eivät kertakaikkiaan sovi. Ja kun iltaisin ja viikonloppuisin busseja ei kulje eikä Nummelan suuntaan ollenkaan, niin käytännössä julkinen liikenne on nolla.  Nyt lähiajat ainakin sitten kökötetään kotona.

Viimeksi torstaina seikkailin aamulla auton kanssa töihin lähtiessäni. Aamulla tuo Porintie eli Vihdintie on ruuhkainen ja joudun nousemaan tielle ylämäkeen. Useinkaan en pääse kääntymään tielle suoraan ruuhkan takia, vaan joudun pysähtymään, mikä talvella tietää sitä, ettei ilman vauhtia ylämäkeen ajaminen onnistu ja pitää peruuttaa tuollaiset sata metriä ja ottaa uusi vauhti. Joutuakseen mahdollisesti taas pysähtymään ja peruuttamaan... Torstaina hermostuin, kun taas jostain ilmestyi auto, joka esti pääsyni tielle ja jouduin peruutushommiin, ja se peruuttaminen ei sitten mennytkään ihan putkeen vaan penkan puolelle. Siinähän olin jumissa, taakse ei päässyt penkan takia eikä eteen ylämäen ja liukkauden takia, lumen alla oli peilijää. Traktori piti soittaa apuun. Myöhästyin töistä puoli tuntia.

Kyllä maalla on mukavaa ja autot kivoja!!

Eilen Nummelassa asioilla käydessäni punnitsin taas Vinskin eläinkaupan vaa'alla. Olen lisännyt nyt Vinskin ruokaan entistä enemmän lihaista rasvaa ja tulostakin on tullut. Laihahan Vinski vieläkin on, mutta jotain on kylkiluidenkin peitoksi kertynyt ja vaakakin sen vahvisti, paino oli nyt 18,8-18,9 kg - punnittava ei oikein malttanut seistä vaa'alla. Ja myöhemmin seistessämme valjastelineen vieressä huomasin äkkiä, että lattialle ilmestyi lätäkkö  Eivätpä ole muut koirat koskaan eläinkaupassa tai muuallakaan sisätiloissa pissanneet, ja Vinskikin on kotona sisäsiisti, mutta nyt sitten näin. Eläinkaupan pitäjä kertoi juuri pohtivansa ottaisiko vaihteeksi urospennun, ja annoin neuvoksi, että eipä kannata  Onneksi Vinski ei osunut valjaisiin, olisi tullut pikkaisen kalliiksi se kauppareissu muuten...

Tänä uutena vuotena en kuullut kertaakaan ennen aattoa paukkuja, mikä onkin uusi ennätys. Tosin enimmäkseen pysyinkin omassa periferiassamme. Toki sitten aattona jossain matkan päässä paukkui luvattomasti jo viiden aikaan, kun käytin koiria pissalla. Pientä jännitystä oli ilmassa, koska oli Vinskin ensimmäinen uusi vuosi. Kolme muuta koiraa eivät raketeista piittaa tuon taivaallista. Jippo pelkäsi raketteja vain sinä uutena vuotena, kun se oli kovasti kipeänä ja kärsi kivuista. Edesmenneetkään koirani eivät ole uutta vuotta pelänneet, paitsi Jason kehitti jostain 8-9-vuotiaana pelon raketteja ja ukkosta kohtaan, vaikka se oli siihen asti ollut täysin varma, eikä koskaan yhtään paukkuarkakaan. Syytä en tänä päivänäkään tiedä, mutta olen pohtinut, että ehkä sen kuulossa tapahtui tuohon aikaan jotain muutoksia. Myöhemmin sen kuulo heikkeni niin paljon, että viimeiset uudet vuotensa ja ukkosensa se taas sai viettää rauhassa  Mutta kun olen läheltä nähnyt, mitä tuollainen pelko voi olla, niin myötätuntoni on kaikkien pelkäävien eläinten ja niiden omistajien puolella. Ei harmittaisi yhtään, jos raketit kiellettäisiin kokonaan yksityishenkilöiltä (tai edes valvontaa tehostettaisiin radikaalisti), koska aina ja joka paikasta löytyy niitä idiootteja, jotka ampuvat raketteja väärään aikaan tai muuten väärinkäyttävät niitä. Ja murhenäytelmiä näytellään jokaisen uuden vuoden taitteessa. Edesmenneiden koirienikin jalkoihin heitettiin kerran papatteja ja kerran niiden perään ammuttiin raketti, onneksi olivat niin varmoja tapauksia, ettei niille mitään traumoja jäänyt, eivätkä siinä tilanteessakaan säikkyneet, mutta emännässä kyllä heräsi murhanhimoisia ajatuksia

Uudenvuoden aaton kunniaksi saatiin oikein tuvan täydeltä vieraita, kun siskon seitsenlapsinen perhe tuli kylään. Vinski ja Jippo saivat ensin seurustella pitkään vieraiden kanssa, myöhemmin Nasta ja Snoopykin saivat osansa. Jippo kävi välillä antamassa pusun vauvalle, 5 kk, mitä nyt pöydän herkkujen kyttäämiseltä ehti. Vauva oli nähnyt koiria muutaman kerran ohimennen kotonaankin, mutta ei oikein ollut osannut päättää, mitä mieltä niistä pitäisi olla, että pitäisikö kuitenkin pelätä. Tarvittiin vain yksi kunnon altistus ja asia kirkastui vauvalle: koirat ovat kivoja! Vauva nauroi välillä ihan suu korvissa, kun koirat änkesivät lähelle ja pusutkin vain naurattivat. Vinski on aina ollut kiinnostunut vauvasta, se on yrittänyt ymmärtää mikä tämä otus on, kun se on niin erilainen kuin isommat lapset. Nyt pääsi Vinskikin entistä lähemmin tutustumaan vauvaan ja se todellakin käytti tilaisuuden hyväkseen, samoin kuin vauva tilaisuuden tutustua siihen.

Yhdeksän maissa käytin koiria taas pissalla ja jostain kauempaa kuului jonkun verran pauketta, jolle kukaan ei korvaansa lotkauttanut. Sisälle taloon raketteja ei siihen mennessä ollut kuulunut, radio ja muu melu peittivät niiden äänet. On onni asua taajaman ulkopuolella! Vasta kymmenen korvilla pauke kuului jonkun aikaa sisälle asti, kun ilmeisesti lähempänä asuvatkin innostuivat tulittamaan. Seuraava piikki oli tietenkin puolenyön aikaan. Eivät lotkauttaneet korvaansa meidän koirat. Puoli kahdelta kävimme vielä kerran ulkona ja jostain kauempaa kuului yksittäisiä paukahduksia. Ei vieläkään reaktioita koirilta. Pelottavampaa oli, kun puusta tömähti äkkiä iso lumikuorma alas, silloin Vinski teki väistöliikkeen ja sanoi, että urrr!

Vielä tänään iltapäivälenkilläkin jostain kuului pari pamausta, mutta koiria ei kiinnostanut. Saa nähdä mitä uusi vuosi muuten tuo tullessaan, työkuviot ainakin menevät osaltani täysin uusiksi, joten myllerrystä heti vuoden alkuun on tiedossa. Uuden vuoden lupauksia en harrasta, eipä sitten tarvitse niitä rikkoakaan  

Vinski ja vauva tutustuvat

Joulu sujui hyvin ja välipäivätkin sujunevat leppoisasti lomailun merkeissä. Koirat saivat joululahjaksi perinteiset siankorvat. Vanhemmat koirat avasivat pakettinsa tottuneesti, mutta Vinski ei oikein tiennyt, mitä se olisi paketilleen tehnyt, joten autoin sitä avaamisessa. Pukki toi koirille myös muutaman lelun, joilla pojat innostuivatkin leikkimään, tytöt eivät niinkään, se ei muutenkaan kuulu niiden tapoihin. Vinskin ehdoton suosikki oli röhkivä possu, jonka kanssa se on viettänyt jo monta hauskaa hetkeä.

Tänään Snoopy pääsi jälleen akupunktioon. Mitään ontumista tai muuta hälyttävää ei ole ollut, ja myöskin eläinlääkäri koiran tutkittuaan totesi sen olevan hyvässä kunnossa, lähtötasoon nähden jopa yllättävän hyvässä. Mutta onhan tässä aikaakin kulunut.  Lannealueen lihaksissa ja reidessä vain oli pientä kireyttä, ja niihin tökättiin neulat. Snoopy sieti käsittelyn hyvin ja silmätkin välillä lupsuivat, mutta yksi neula osui ilmeisen arkaan kohtaan ja sitä Snoopy protestoi suuttumalla ja hyppäämällä pois pöydältä. Onneksi sain siitä kiinni, että sain vähän hidastettua sen matkaa lattialle.

Juttelin eläinlääkärin kanssa myös Vinskin pupulaukasta. Vinskillä kun tosiaan on takaperoinen tapa liikkua; siinä kun muut koirat menevät joskus pari askelta pupulaukkaa askellajia vaihtaessaan, niin Vinski ennemminkin menee vaihtoaskeleet ravissa ja sitten pitkät pätkät pupulaukalla. Näin se tekee vapaana, remmissä se kulkee hyvin ja liikuttaa jalkojaan normaalisti, ei peitsaa eikä pompota takajalkojaan tai mitään. Joo, no tietty sillä on ne omat metkunsa, kuten takaperin remmi suussa kävely, jonka emäntä kyllä yrittää aina katkaista lyhyeen... Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että pupulaukka voi olla oire jostain häiriöstä tai sitten se voi johtua siitä, että kehitys on vielä niin kesken. Hänen mielestään Vinski kannattaisi tutkia ihan kliinisesti, koska siten ongelmien syy voi löytyä paremminkin kuin esim. röntgenkuvissa. Hän ehdotti, että tilaisin Vinskille ajan loppiaisen jälkeen. Niinpä taidan tehdäkin, Snoopyn lääkäri on varmasti pätevä tekemään tarkkoja havaintoja. Ja Snoopy on todellakin apua saanut, ennen sekin liikkui hurjaa pupulaukkaa, mutta nykyään se liikkuu tasapainoisesti.

Tässä Vinski esittelee rakkaan jouluporsaansa :)

Hyvää Joulua ja

Onnellista Uutta Vuotta 2011!

Toivottavat Päivi, Nasta, Jippo, Snoopy, Vinski ja kissat Milla ja Nella

Terkkuja erityisesti kaikille sukulaiskoirille omistajineen ja kiitos kaikille vuoden mittaan treeneissä mukana olleille!

(Yläkuva viime uudenvuoden aatolta, keskimmäiset kuvat viime tammikuulta ja alimmainen on uusi kuva ja sen tähti oli muiden kuvien ottamisen aikaan vasta emonsa mahassa:)

Treenaaminen on jäänyt kovin vähiin viime aikoina, kun olosuhteetkaan eivät ole niin otolliset. Keittiössä olemme hieman treenanneet ja kerran jopa pihallakin. Vinski on oppinut noutamaan. Hienosäätöä nouto tietenkin vielä vaatii eri osa-alueilla.

Nastan pissanäyte tarkistettiin tänään ja vihdoinkin näyte oli puhdas. Toivottavasti uutta tulehdusta ei ainakaan vähään aikaan tule. Kylmyys on kyllä altistava tekijä ja melko kylmiä kelejä on taas luvassa.

Itse jouduin tänään särkypäivystykseen hampaan takia, eivätkä jouluvalmistelut muutenkaan ole edenneet kovin jouhevasti. Töissäkin on ollut kaikkea ihme vääntöä ja epävarmuutta tulevasta. Mutta kun olen muutaman kerran katsonut ja kuunnellut nauhalta lempilaulajani duetoiman kauniin joululaulun, niin kummasti siinä jo on rauhoittunut joulumielelle. Tulkoon joulu :)

Eilen pyrytti lisää lunta koko päivän. Eipä muistu mieleen, että marraskuussa satanut lumi olisi ennen pysynyt maassa näin kauan ja että ennen joulukuun puoliväliä olisi jo ollut näin paljon lunta. Pyrystä huolimatta suunnistin asioille Nummelaan kolmen koiran jengin kanssa. Nasta täytyi jättää kotiin, ettei se olisi altistunut kylmälle. Vinski kävi eläinkaupassa vaa'alla ja painoa sillä oli nyt 18,1 kg. Kahlasimme myös Nummelassa pienen metsälenkin hangessa ja sen päälle remmilenkin katuja pitkin.  Kerrankin Vinski oli kunnolla väsynyt kotona. Toivottavasti Snoopylla ei taas mene koko kroppa jumiin ja rupea selkä vihoittelemaan hangessa liikkumisen takia kuten viime talvena kävi.  Hankiliikunta täytyy tietenkin pitää maltillisena ja Snoopy myös käyttää tosi paljon Back On Track-loimeaan.

Lauhemman jakson jälkeen tänään oli taas kipakka pakkanen ja ulkoilimme kotimaastossa -15 asteen kelissä. Nasta vain piipahti ulkona, koska sille keli oli liian kylmä, mutta muilla kolmella oli hauskaa. Snoopy on jo muutaman kerran kunnolla leikkinyt Vinskin kanssa, ja pojilla on myös hurjia juoksukisoja.  Snoopy on aina leikkinyt mielellään leluilla ja minun kanssani, mutta muiden koirien kanssa se ei ole kunnolla antautunut leikkimään enää vuosiin. Ennen kuin nyt.

Vinski on viime aikoina kunnostautunut vähemmän toivottavissa asioissa.  Viime viikolla se repi sohvaa ihan kunnolla.  Tänään se aiheutti pari kappaletta oikosulkuja talossa.  Se oli jossain vaiheessa purrut poikki eteisessä olleen auton sisätilalämmittimen johdon.  Kun sitten kytkin lohkolämmittimen ja sisälämmittimen jatkojohdon kautta talossa olevaan pistorasiaan, niin oikosulkuhan siitä seurasi, sulake hyppäsi pois paikaltaan ja osa talosta pimeni.  En heti tajunnut missä vika oli, vaan kytkin johdon vielä keittiönkin pistorasiaan, kun edellinen pistorasia ei kerran sähköä tuottanut, ja osa keittiöstäkin sitten pimeni. Mokomakin murkkukoira!

Ja lumikuvia on taas tullut otettua. Allaoleva kuva on tärähtänyt ja koirilla kiiluvat silmät kuin pedoilla (tai tietyillä sarvipäillä;), mutta juoksemisen riemu tästä välittynee, vauhdissa siis Snoopy, Jippo ja Vinski

Vinski osaa heittäytymisen taidon

Pojat

Vinski teki itselleen kivan piehtaroimiskolon

Vinski näyttää miten paljon metsässä jo on lunta

Lumiukko-Vinski

Pakkanen on viime päivinä ollut välillä -18 asteen luokkaa, eli 50 astetta kylmempi keli kuin heinäkuun helteillä!

Nastan juoksu loppui heti sen jälkeen, kun viimeksi juoksuajan kuulumisia kirjoittelin. Nyt Nasta on taas siirtynyt Snoopyn seuraan niin sisällä kuin lenkeilläkin, mutta Snoopy lenkkeilee välillä myös Vinskin ja Jipon kanssa.

Flunssaa olen potenut jo pitkään, mutta lauantai-iltana iski mahatautikin. Onnistuin jotenkuten vielä hoippumaan ulos pissattamaan koirat ennen kuin menetin kaiken toimintakykyni. Aamulla tilanne oli taas jo onneksi vähän parempi ja koirat pääsivät säällisesti ulos. Muutama päivä meni kuumeillessa. Koirien lenkitys kipeänä on aina mielenkiintoista, kun pitäisi levätä, mutta pakkohan sinne lenkille on lähteä, jos omat jalat vähänkin kantavat. Näillä pakkasilla kun ei ole edes voinut pitää koiria tarhassa. Jippo ja Nasta nostelevat jalkojaan lenkillä vähänkin kovemmassa pakkasessa, mutta pojat eivät kylmästä näy piittaavan. Onneksi asumme maalla, jolloin lenkit voi hoitaa niinkin helposti, että köpöttelee itse vaan rauhassa ympäri lähiympäristöä koirat irti ja kas, äkkiä siinä tunti menee ja koirat ovat saaneet liikuntaa eikä emäntä ole rasittunut liikaa ja on ehkä muutaman kuvankin ehtinyt napata   Laitan niitä kuvia tähänkin, vaikka en tuolla kameralla/näillä taidoilla saakaan aikaan sellaisia otoksia kuin haluaisin, esim. toimintakuvien ottaminen on liki ylivoimaista, ja kuvanlaatu muutenkin on kirjava.

Jippo poseeraa

Jippoa paleltaa

Jippo ja Vinski taas vauhdissa, on ne julman näköisiä

Snoopyn tuumaustauko

Ja lopuksi muutama otos Vinskistä, 9 kk

Juu, tilanteet muuttuvat välillä äkkiä, ja edellisen päivityksen jälkeenkin on ehtinyt muutoksia tulla.

Nasta sairastui virtsatulehdukseen maanantai-iltana. Se läähätti sisällä levottomana, mistä jo arvasin tulehduksen jälleen iskeneen, ja sitten se pissasikin aika tiheästi ulkona. Olinkin jo ihmetellyt, eikö se tämän juoksun aikana saa tulehdusta. Jo yli vuoden ajan Nasta on sairastanut virtsatulehduksen jokaisen juoksun yhteydessä, ja joskus juoksun ulkopuolellakin. Edellinen tulehdus alkoi juhannuksena juoksun yhteydessä. Tällaisia tapauksia varten pidän aina jemmassa yhtä tai kahta antibioottitabua, että päästään aloittamaan hoito heti, vaikkei eläinlääkärille päästäisikään välittömästi. On hieman mielenkiintoista metsästää eläinlääkäriä esim. juhannuksena.. Viime joulunakin Nastalla alkoi yksi tulehdus juuri ennen joulua.

Annoin Nastalle varastosta Synulox-tabletin yötä vasten, ja heräsin pari kertaa yöllä päästämään sen pissalle. Aamulla menin seitsemäksi töihin, mutta livistin sieltä puolen päivän aikaan, että pääsin pissattamaan Nastan ja viemään pissanäytteen eläinlääkärille Nummelaan.  Tulehdussoluja ja vertahan siitä virtsasta löytyi, ja Nasta sai kymmenen päivän Synulox-kuurin. Se on aina parantunut virtsatulehduksista yhdellä kuurilla, mutta eihän noita kuureja ole kiva syöttää sille. C-vitamiini ja karpalovalmistekaan eivät ole estäneet tulehduksia, joten eipä sitten muutakaan voi tehdä kuin antibioottia lykätä, kun tulehdus iskee. Ainahan tämän ikäisellä (ja nuoremmallakin) koiralla voi terveystilanne muuttua silmänräpäyksessä, joten kiitollinen olen, että olen saanut pitää Nastan hyväkuntoisena tähän asti ja terveysongelmien kanssa olemme toistaiseksi pärjänneet hyvin.

Heräsin myös miettimään, että onko laumaa tosiaan pakko hoitaa kolmessa erässä Nastan juoksun ajan. Lauma on ollut luontevaa erottaa kahtia sen jälkeen, kun Jippo ja Nasta taas päättivät, etteivät enää ole kavereita. Yksin kun en ole halunnut ketään jättää, niin Nasta ja Snoopy ovat olleet parina, ja vastaavasti Vinski ja Jippo. Sisällä portti välissään ja ulkona lenkit erillään. Nastan juoksun aikana epäröin yhdistää kolmea muuta koiraa nimenomaan juoksun takia, pelkäsin esim. että Snoopy saattaa astua Vinskiä. Skismaahan pojilla ei sinänsä ainakaan tähän asti ole ollut. Eilen sitten vaan kyllästyin ajatukseen, että joudun tekemään ensin kaksi pitkää lenkkiä ja sitten yhden lyhyen Nastan kanssa. Niinpä tempaisin Snoopyn, Vinskin ja Jipon yhtä aikaa lenkille. Ja hyvinhän se meni. Ensin remmilenkkeiltiin, sitten kaikki saivat juosta metsässä vapaana ja lopuksi vähän potkukelkkailtiin omalla tiellä. Vinski mielisteli välillä kovasti Snoopya. Metsässä se yritti välillä ottaa saman kepin kuin Snoopy, mutta Snoopy teki arvovallallaan tiettäväksi, että keppi kuuluu sille. Kerran Snoopy oli menossa astumaan Vinskiä, mutta menin väliin. Snoopy joskus astuu vääriä kohteita narttujen juoksuaikoina, mutta muuten se on kestänyt juoksut hyvin. Ruokahalu tai työhalu eivät katoa minnekään, eikä se juuri ääntelekään. Maastotreenit onnistuvat ihan normaalisti, mutta tottistreeneissä keskittymiskyky hieman kärsii.

Nyt on kolmen koiran jengi ehtinyt jo lenkkeillä lisää yhdessä (mm. lumimyrskyssä!) ja viettää aikaa sisälläkin yhdessä. Toivottavasti saan vielä Nastan ja Jiponkin yhdistettyä. Aiempien välirikkojen jälkeen tämä on aina onnistunut, mutta nyt en ole pitänyt yhdistämisen yrittämiselläkään mitään kiirettä, kun laumassa on ollut pentu, jota ei ole viitsinyt altistaa turhan voimakkaille kokemuksille. Siitä ei ole kauan, kun minulla oli viisi koiraa, jotka tulivat aina keskenään toimeen. Nastalle ja Jipolle tuli ensimmäinen välirikko kuuden vuoden yhteiselon jälkeen. Välirauha solmittiin, mutta pysyvää rauhaa ei ole saatu aikaan, vaikka viimeisin välirauha olikin noin vuoden mittainen. Toivottavasti edes pojat tulevat toimeen jatkossakin, mutta mitenkään itsestään selvänä en sitä ota. Tänään näin sellaisenkin ihmeen, että Snoopy hetken leikki Vinskin kanssa. Snoopy kun ei enää ole leikkimistä harrastanut Jiponkaan kanssa, joka muuten on aina ollut sen ehdoton bestis. Ehkä Snoopy halusi leikkimällä opettaa Vinskille jotain, tai sitten se vaan yksinkertaisesti halusi leikkiä kakaran kanssa.

Tällä viikolla tuli sitten kunnon talvi. Eipä tuo lumi yleensä tässä vaiheessa täällä etelässä pysyvää ole, mutta jälkikausi päättyi nyt oletettavasti tähän. Eipä tuo niin harmita, koska ehdin jo Vinskin kanssa treenata ihan riittävästi ensimmäisen kauden aikana, eikä noilla vanhemmilla koirilla liikaa edes kannata jäljestää. Ja on ehdottoman tervetullutta, ettei rapa lennä pihalla ja lenkillä ja kulkeudu koirien mukana pitkin kämppää. Ja lenkkeily iltapimeällä on noin sata kertaa mukavampaa, kun lumi valaisee maiseman.  Potkukelkkakin kaivettiin jo esiin. Vinskillä tietysti heräsivät paimennusvaistot, kun potkukelkka lähti liikkeelle, mutta ei se ihmeekseni käynyt siihen kiinni, kaarteli vain. 

Nastalle tuli taas juoksu. Sillä on harmillisen lyhyet juoksuvälit vanhaksi koiraksi, yleensä neljä kuukautta, eikä nytkään ollut kuin vähän yli neljän kuukauden väli. En vaan sitä enää halua leikkauttaakaan, kun ikää on, eikä sydän ole aivan terve. Märkäkohdun pelossa saa tietenkin elää   Toistaiseksi Nasta on ollut hyvässä kunnossa. Hengitystieoireetkin ovat enimmäkseen pysyneet aisoissa, eikä antihistamiinia ole tarvinnut antaa koko ajan. Juoksuajat tälläisessa sekalaumassa ovat melko mielenkiintoista aikaa. Nyt kun Nastalla on jo varsinaiset astutuspäivät käsillä, niin se on tietenkin erotettu Snoopysta. Jiposta se on pidetty erillään välirikon takia jo pidempään. Vain Vinskiä Nasta on nyt välillä tavannut, ja vaikka Vinski on jo kiinnostunut narttujen hajuista, ei se Nastan juoksua kyllä huomioi vielä millään tavalla. Tällä hetkellä joudun lenkittämään ja hoitamaan koirat kolmessa erässä. Eipä ole vapaa-ajan ongelmia. Jos joku haluaa ottaa hoitoonsa juoksuaikaisen nartun, on erittäin lämpimästi tervetullut täältä sellaisen hakemaan

Jippo torstaiaamun lumisateessa

Vinski perjantaina lumitouhuissa

Vinski ja Jippo ottavat taas erää

Nasta

Snoopy

Vinski

Alkuviikosta oli talvinen keli, ja kerkesimme lenkkeilyn lisäksi harrastaa hieman kotitottistelua. Loppuviikosta sitten taas satoi ja piha ja tie muuttuivat mutavelliksi ja olo nuutuneeksi, eikä tullut enää muuta tehtyä kuin normilenkit. Päässä vaan soivat teemaan sopivasti uuden biisin sanat: mä olen harmaa, päivä on harmaa... Sunnuntaina vihdoin pääsimme treenaamaankin, ja aurinkokin paistoi muutaman tunnin, tosin iltapäivällä alkoi taas sataa.

Luukissa oli puolenpäivän aikaan tottistreenit kera pienen ryhmän, kun suurin osa oli taas estynyt saapumasta paikalle. Vinski treenasi jälleen parinaan kelpie Myytti. Keskittymiskykyä taas jouduimme vähän kaivelemaan, kun Vinski ensialkuun kehitti pientä sijaistoimintaa, kuten ruohonsyöntiä. Kokeilimme seuraamista lelupalkan kanssa, ja Vinski väläyttikin pienen pätkän upeaa seuraamista, parempaa kuin namilla konsanaan. Namilla hommaa kuitenkin jouduimme jatkamaan, koska Vinski häiriössä keskittyy paremmin namin avulla. Täytyy siirtää se saalispalkalle ensin häiriöttömässä tilanteessa. Takapää Vinskillä taas välillä aukeni. Vauhtiluoksetulon otimme taas myös, se meni hienosti. Ja sitten leikimme narupallolla Lauran ampuessa, eikä Vinski laukauksiin nytkään millään lailla reagoinut. Lopuksi menimme paikallaoloon kelpien ryhtyessä tekemään liikkeitä. Tällä kertaa Vinski innostui jostain kelpien tekemisestä niin paljon, että nousi paikallaolosta. Palautin sen takaisin. Ei se enää toista kertaa noussut, mutta vaihtoi välillä painoa puolelta toiselle ja ryömi hieman eteenpäin. Tottis ei meillä mene eteenpäin läheskään samaa tahtia jäljen kanssa. Voisikohan kasvattaja toimittaa ne pari puuttuvaa piuhaa, jotka sinne taisivat silloin luovutusiässä unohtua?? Ai niin, mutta miehethän on putkiaivoja, eli oliko ne piuhat nyt sitten tässä?!  Ei vaan, ihan kakarahan tuo vielä on ja saa ollakin

Snoopy tuli kentälle seuraavaksi. Ensin otimme seuraamista ja paukut. Ensimmäisen paukun aikana pylly hieman kääntyi ja Snoopy otti pari tepastelevaa askelta, toiseen ei mitään reaktiota. Sitten otimme kaikki jäävät liikkeet luoksetuloineen, jotka menivät tosi kivasti. Eteenmenokin meni hyvin, ja lopuksi otimme uudestaan seuraamista ja paukut. Nyt ei näkynyt mitään reaktiota. Häntä Snoopylla ei koskaan laske ja toimintakyky säilyy paukkujenkin aikana ja niiden jälkeen, joten huolissaan ei tarvitse yhtään olla. Kiva vaan olisi vielä päästä takaisin siihen tilanteeseen, ettei koira huomioi paukkuja ollenkaan. Mutta hyvä näinkin.

Tottistreenien jälkeen Jippo pääsi taas tokoilemaan parkkipaikalla. Ensin se pääsi ottamaan paikallamakuun Iitun, Icen ja Myytin seurana. Jippo joutui liian kylmiltään suoraan autosta paikallaoloon ja oli kovin täpinöissään, suorastaan tärisi innosta, mutta pysyi kuitenkin paikalla. Sitten otimme seuraamista, kaukokäskyt je metallinoutoja, joista ensimmäisessä Jippo ryntäsi noutamaan jo kun heitin kapulaa, muuten se teki ihan hyvää työtä.

Koska lumet olivat sulaneet pois, tein Vinskille Luukin reissulla myös peltojäljen, noin 200 metriä pitkän. Laitoin alkuun joka askeleelle nameja ja sen jälkeen erityisesti kulmien jälkeen. Kulmia tein kolme ja keppejä myös laitoin kolme. Namit jossain määrin hukkuivat pellolle, koska ruohikko oli melko pitkää. Ajoimme jäljen noin 20 minuuttia vanhana. Vinski nosti jäljen hyvin, mutta alun nameja se ei syönyt hyvin. Ensimmäisen kulman se näytti ensin ottavan hyvin, mutta sitten se teki tarkistuksia joka suuntaan ja näytti siltä, että paikalla oli häiriönä muitakin hajuja. Lopulta matka kuitenkin jatkui oikeaan suuntaan. Vinski pysyi sen jälkeen jäljellä hyvin, mutta pää sillä välillä nousi, osa jäljestä kulkikin vastatuuleen. Ensimmäisen kepin kohdalla Vinski tippui suoraan maahan, keppiä se ei ollenkaan käyttänytkään suussaan tai edes töninyt. Seuraavaa keppiä Vinski tönäisi ennen maahanmenoa. Kolmannen kohdalla se myös jäi tökkimään keppiä ennen maahanmenoa. Hienosti se kyllä ilmaisi kaikki kepit, minähän en edes tarkkaan tiennyt, missä kepit olivat, kun ei keppien sijaintia ollut merkattu, enkä kovin täsmällisesti niiden sijaintia muistanut. En vaan lakkaa ihmettelemästä sitä, että Vinski on valinnut ilmaisutavakseen nimenomaan maahanmenon, kun en sitä ole sille edes opettanut..

Vinskille oli tarkoitus tehdä palautusjälki mahdollisimman pian huonosti menneen jälkitreenin jälkeen, mutta kolme päivää kului niin, etten valoisaan aikaan ehtinyt jälkeä tekemään. No, en siitä viitsinyt stressata, koska arvelin Vinskillä olevan jo sen verran rutiinia ja hyvä motivaatio, ettei se yhdestä huonommasta jäljestä ota itseensä tai taannu mihinkään.

Keskiviikkona vihdoin pääsin tekemään jäljen. Sekin päivä oli yhtä matalalentoa, kun piti töiden jälkeen ennättää Nummelaan kiertämään läpi kaupat ja kirjasto. Sitten jouduin vielä ajelemaan muutamia kymmeniä kilometrejä levyostoksille Espoon perukoille, kun kotikuntani kauppojen hyllyiltä ei lempiartistini levyä löytynyt, ja minähän olin päättänyt hankkia sen juuri tänä päivänä. Koirat joutuivat taas nekin osallistumaan levyn kuunteluun niin autossa kuin kotonakin, mutta eivät ne ainakaan vielä ole osoittaneet mieltään emännän musiikkimakua vastaan

Ennen Espoon reissua ehdimme sentään tehdä kivan lenkin Nummelassa. Ja siellä tein Vinskille myös jäljen kangasmetsään. Pituutta n. 200 metriä, yksi kulma, kaksi keppiä, joiden alla makupalat, ikää noin tunti. Vinski sai nostaa jäljen taas itse lyhyen matkan päästä, lähetin sen vähän vinottain, jolloin sen oli helppo nostaa jälki oikeaan suuntaan. Itse jälki sujui tällä kertaa hienosti. Kepeille Vinski pysähtyi hyvin ja kulman se meni kuin juna. Vinskin jäljestys on ihan kivalla mallilla ennen kohta koittavaa talvitaukoa (no onhan joskus päässyt tammikuussakin jäljestämään, mutta jotkut ovat ennustaneet ankaraa talvea, joten jää nähtäväksi...). Jäljen pituutta voisi ehkä vielä kasvattaa ennen taukoa ja keksiä jotain muutakin vaihtelua.

Vinskihän on pian jo kahdeksan kuukauden ikäinen, niin se aika rientää. Sellainen riiviö se on vieläkin   Ja se osaa olla myös itsepäinen ja aika itsenäinenkin, kuten on aina ollut. Hyppimis- ja puremisvimma sillä ei tunnu hirveästi laantuvan. No onhan pureminen kyllä pikkupentuajoista aika paljon vähentynyt, mutta hyppiminen ei, eivätkä tavanomaiset menetelmät hyppimisen estämiseksi tehoa tähän tyyppiin. Nartut eivät ole koskaan edes olleet kovia hyppimään, ja Snoopyynkin on tepsinyt se, että sille kääntää selän, kun se alkaa hyppiä. Mutta käännäpä selkäsi Vinskille, niin sehän hyppii sitten selkää vasten ja parhaassa tapauksessa näykkii käsivarsia samalla! Hihnassa se vetää aika tavalla, silloin kun ei kävele takaperin hihna suussaan  Mutta nyt kun hankin sille valjaat, on ulkoilu kyllä helpottunut ratkaisevasti. Vapaanahan se on enimmäkseen liikkunutkin, mutta nyt on kävelylenkkejä lisätty ihan senkin takia, että Vinski kävellessä käyttää tasapainoisemmin kaikkia jalkojaan kuin vapaana laukatessa. Se on aika löysän oloinen ja kasvoi nopeaan tahtiin, mikä saa tietysti pelkäämään kaiken maailman kasvuhäiriöitä, mutta ei se kyllä ontunut ole. Nopeasta kasvusta huolimatta siitä ei ole mitään kauhean kookasta tullut. Kotimittauksessa sen säkä on pyörinyt tuossa 51 sentin tuntumassa, mutta kovin tarkkaa tulosta kotona mittanauhan kanssa ei kyllä taida saada. Painoa oli kotipunnituksessa 16,4 kg, hoikassa kunnossa Vinski on.

Edelleenkin Vinski leikkii hurjia retuutusleikkejä Nella-kissan kanssa, mutta eipä Nellalla ole mitään sitä vastaan. Jipon kanssa se myös viihtyy edelleen hyvin. Toivoinkin pennusta kaveria nimenomaan Jipolle, koska Jippo on turhaan etsinyt leikkikaveria laumasta. Snoopykaan ei ole enää vuosiin varsinaisesti leikkinyt muiden koirien kanssa, puhumattakaan Nastasta, jonka välit Jipon kanssa muutenkin ovat nykyään viileät. Niinpä onkin lämmittänyt mieltä, että Jippo sai kaipaamansa leikkikaverin Vinskistä. Tottiskoulutus on vieläkin siellä alkeissa. Intoa ja taistelutahtoa riittää, ja joissain asioissa Vinski on ollut tosi nopea oppimaan, eli koiran eväät eivät ihan heti lopu kesken, emännästä en sitten mene takuuseen

Tässä Vinskistä kolmen viikon takainen kuva.

Sunnuntaina Vinski pääsi pitkästä aikaa leikkimään Urhon kanssa Luukkiin. Pojat leikkivät tosi nätisti keskenään, vaikka molemmat ovat tässä välissä varttuneet. Temmellyspaikkana oli treenikenttä, jonka toisella puolella on koira-aitaus ja toisella kävelytie, ja näin sunnuntaina paikalla oli paljon häiriötä. Tiellä kulki kävelijöitä sauvoilla ja ilman. Kutsuin Vinskin aina pois kun se ajautui turhan lähelle tietä ja kulkijoita, ja hyvin se noudatti kutsuja. Koira-aitauksessa oli monta irlanninsusikoiraa, ja niitä Vinski ensin vähän kyräili, mutta tottui sitten niiden läsnäoloon. Sitten aitaukseen tuli kaksi huskya, jotka uteliaina tulivat katsomaan meitä verkkoaidan läpi. Vinski haukkui ne pystyyn. Kävelin itse aidan viereen tervehtimään uteliaita koiria, jolloin Vinskikin tajusi, ettei niissä ollut pelättävää ja tuli nuuskimaan niitä.  Leikkimisen aikana pojille myös ammuttiin. Laura houkutteli pojat kauemmas minusta ja ammuin kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla Vinski katsoi uteliaana minua ja juoksi iloisena laukauksen jälkeen luokseni. Seuraavat laukaukset saikin ampua Laura. Ei Vinski paukkuja ainakaan pelkää.

Leikkien jälkeen oli vuorossa tottisryhmän treenit. Otin treeneihin Snoopyn. Treenasin sillä ensin seuraamista, jonka aikana ammuttiin kahdesti. Sitten jäävät liikkeet ja lopuksi taas seuraamista ja kaksi paukkua sekä paikallaolo. Jotain pientä reaktiota osaan paukuista tuli, mutta ei mitään väistämistä eikä toimintakyvyn laskemista. Mutta treenata näitä ilman muuta täytyy, sääli vain kun tilaisuuksia yhteistreeneihin pk:ssa on niin harvoin. Kotona ampumiini laukauksiin kun Snoopy ei reagoi vähimmässäkään määrin, niin tuo kotioloissa yksin treenaaminen ei taida paljon sitä hyödyttää

Vinskistä on tosiaan tullut jo puolivuotias. Se on vilkas, iloinen ja reipas pentu, joka tykkää kovasti ihmisistä ja kaikesta toiminnasta. Koulutuksen suhteen ollaan edelleen siellä alkeissa, koska en pentukoiralta halua vaatia liikoja. Vinski kulkee reippaasti mukana eri tilanteissa, mutta joskus se näkee mörköjä, ja kaikkein eniten nimenomaan kotioloissa. Talon lähellä metsän reunassa varsinkin asuu sen mielestä usein Mörkö. Ja kyseinen Mörkö muutti sinne iltojen pimetessä, ja sille pitää käydä iltapissalla sanomassa pari valittua sanaa. Heti kommenttinsa jälkeen Vinski saattaa kadota pimeään metsään pikku tutkimusmatkalle, täysin luottavaisin mielin, joten pimeää se ei pelkää, asiat vain näyttävät kovin erilaisilta kun on ehtinyt tottua valoisiin kesäiltoihin. Vaikeaa olisikin täällä maalla pimeäpelkoisen koiran kanssa, meillä ei ole katuvaloja eikä yleensä edes pihassa mitään valoa. Tässä pari kuvaa pikkuvintiöstä, myöhemmin saatan lisätä vielä jonkun kuvan, jos saan otettua vaikkapa sellaisen seisontakuvan, jota olen viimeiset kolme päivää yrittänyt liikkuvaisesta pikkuherrasta metsästää!

26.8. tuli Snoopylla mittariin seitsemän vuotta. On jotenkin vaikea uskoa, että se on sen ikäinen, vaikka sillä on jo harmaita karvoja naamassa todisteena iän karttumisesta. Kuitenkin olen tottunut ajattelemaan sitä kakarana, koska se oli viime kevääseen asti lauman kuopus, ja on aina ollut pentumaisen innokas tapaus. Ja kyllähän se on niin, että vuodet nykyään vierivät nopeammin kuin ennen!

Snoopy on koira, jonka ei koskaan pitänyt jäädä minulle, koska olin päättänyt kerrankin olla järkevä ja olla jättämättä yhtään pentua itselleni kolmannesta kasvattamastani pentueesta. Edellisestä kahdesta kun oli jo pentu kotiin jäänyt, ja lisäksi uusin harrastuskoirani Jippo oli vasta vähän yli vuoden ikäinen pentueen syntymän aikoihin. Niinpä jopa minun oli todettava, että olisi sulaa hulluutta ottaa siihen saumaan uusi pentu. Vaan kuinkas sitten kävikään. Snoopysta näkyi jo pikkupentuna, että siltä löytyy luonnetta, joten en missään nimessä suostunut myymään sitä kenellekään ensimmäiseksi koiraksi. Myös kokemusta kouluttamisesta ja harrastamisesta toivoin uudelta kodilta. Eikä sellaista kotia sattunut olemaan tarjolla, vaikka ottajia Snoopylla olisi kyllä ollut. Sitten yllättäen Snoopyn ollessa nelikuinen sille löytyi kriteerit täyttävä koti, mutta loppujen lopuksi se asui siellä vain puolitoista viikkoa. Se oli vähän turhan riehakas uuden lauman muiden koirien kanssa, ja uusi omistaja totesi, että pehmeisiin koiriin tottuneena pentu on hänelle ehkä turhan vahva. Ehdotin, että jos homma vähänkään epäilytti, ottaisin mielelläni Snoopyn takaisin laumaani samantien, kun sekä se että muu lauma sopeutuisivat asiaan paremmin kuin joskus myöhemmin. Niinpä Snoopy palasi kotiin kuin ei olisi poissa ollutkaan. Aikani vielä pohdin sen eteenpäin luovuttamista, mutta en halunnut ottaa riskiä, että siitä tulisi ongelmakoira tai kiertopalkinto. Koska Jipolla oli jo pääasiallisen harrastuskoiran asema, tuli Snoopy koulutettua vähän vasemmalla kädellä, mutta pääasia, että se sai toimintaa. Jäljestämiseen se rakastui heti kun ensimmäisenä keväänään tutustui lajiin. Satakymmenen lasissa se on aina ollut mukana kaikissa touhuissa.

Seitsenvuotias poseeraa

Ja tässä äiteen kanssa synttäripäivän iltana

Eilen sitten käytiin eläinlääkärillä hakemassa viimeinen puuttuva rokotus eli rabies. Samalla Vinski kävi puntarilla ja painoa oli 14,75 kg. Miltei Nastan painoinen siis, ja kevyimmillään Nastan aikuispaino on ollut tuota alempikin. Vinskin maitokulmureista yksikään ei vielä ollut irronnut, vaikka uudet jo tekivät tuloaan viereen. Eläinlääkäri kiskaisi toista alakulmuria ja saikin sen melkein irti. Tänään molemmat alakulmurit ovatkin jo irronneet. Eilisiltainen leikkituokio Urhon kanssa varmaan avitti asiaa.  Urhon naamaan ilmestyi leikin aikana verta. Sääli kun en ottanut kuvaa, otsikoksi olisi voinut laittaa vaikka: Tappajabortsu iskee   Kivaa pojilla taas oli ja leikkivät kyllä tosi nätisti.

Niin se aika rientää ja Vinski täytti tiistaina jo viisi kuukautta. Kokoa koiruudelta löytyy ikäisekseen aika paljon. Virallinen punnitus suoritetaan ensi viikolla  Tässäpä tuoreimmat kuvat viisikuisesta.

Tiistaina oli unikeonpäivä, joten täysin loogisesti en ensimmäistä kertaa lomani aikana ollut yhtään unikeko, vaan nousin jo ennen seitsemää ja olin kahdeksalta Järvenperässä tokoilemassa Seijan kanssa. Meidän laumassa ei ole juurikaan tokoiltu vuosiin, joten nyt sitten Jipon kanssa muisteltiin, miten niitä tokoliikkeitä tehdään. Ensin Jippo otti paikalla istumisen ja makaamisen Miinan kanssa, ei ongelmia niissä. Sitten treenasimme merkkiä ja ruutua. Jipolla oli kova pyrky ruutuun, mutta ei se kuitenkaan ihan hahmottanut, mihin sen pitäisi itsensä sijoittaa, vaan tarjosi iloisesti maahanmenoa ruudun ulkopuolella. Treenasimmekin sitten oikeaa paikkaa ruudussa. Otimme myös tunnarin, joka meni hyvin. Hmm, pitääköhän tässä ruveta tokoilemaan... Huomaa kyllä, että on pitkä tauko ollut, aika ruosteessa olin itsekin...

Vinski otti kolme luoksetuloa niin, että Seija piti siitä kiinni, minä juoksin karkuun ja kutsuin sitten luokse. Vinski ei näitä paljon olekaan päässyt tekemään. Snoopy kävi kentällä ottamassa pk-tottista.

Kotimatkalla pysähdyin uittamaan koiria Vihdintien varrella. Uimapaikka on ihan tien vieressä, mutta jyrkän rinteen alla. Tuskin olimme päässeet uimaan, kun rinnettä juoksi alas vieras koira. Tuumin, että taas joku ajattelematon ihminen päästää koiransa suoraan vieraiden koirien sekaan vaivautumatta kysymään, tulevatko nämä edes toimeen muiden koirien kanssa. Mutta kun aika kului, niin vieraan koiran emäntää tai isäntää ei vain kuulunut paikalle. Onneksi koira oli kiltti nuori uros, en tiedä edustiko se jotain rotua, mutta sellainen eurasier-tyyppinen. Koira pyöri lammenrannassa ja rinteessä, onneksi se ei mennyt tielle asti. Kun vein omia koiria autolle, se seurasi meitä, ja koiria autoon lastatessani se oli osittain ajoradalla. Yksi auto ehti ajaa ohi ja kuski tööttäsi, ihmetteli varmaan nuijaa tyyppiä, joka pitää koiraansa irti tiellä... Otinkin irtokoiran heti Vinskin remmiin kiinni, kun remmi vapautui, eihän sitä koiraa tietenkään voinut jättää vaaralliselle, vilkkaalle ja kapealle Vihdintielle seikkailemaan. Koiralla olikin pannassaan puhelinnumero, johon soitin. Sain tietää, että koira oli lähtenyt karkureissulleen vähän kauempaa kesämökiltä ilmeisesti tuttua metsäpolkua pitkin ja sitten Vihdintien yli. Isäntä oli parhaillaan Espoossa ja jouduimme odottamaan hänen saapumistaan yli puoli tuntia. Loppu hyvin kaikki hyvin, onneksi sattui kiltti karkuri, jolla myös oli puhelinnumero pannassa, joten ei ollut kovin monimutkaista tuo kiinniotto ja isännälle palauttaminen.

Illalla vielä käväisimme Helkutinkorvessa ottamassa tottista pienen porukan kanssa. Jippo otti ilmoittautumistreenin, hieman seuraamista, jäävät liikkeet, tasamaanoudon, eteenmenon ja paikallaolon. Kaikki aika lyhyesti, koska sää oli edelleen kuuma. Seuraaminen oli aluksi hieman haahuilua, ja kontakti Jipolla on välillä muutenkin ollut kateissa etenkin liikkeiden alussa. Olen yrittänyt houkutella kontaktia, mutta nyt sain hyvän neuvon, että minun pitää itse olla passiivinen ja aktivoitua vasta sitten kun koira ottaa kontaktin. Muut liikkeet menivät melko hyvin. Lopuksi vielä Vinskille ammuttiin ja se pääsi pikaisesti katsomaan lampaita. Snoopy sai huilia, vaikka ei se kyllä itse olisi halunnut

Sen verran kuuma on vieläkin ollut, että treenimäärä on pidetty melko pienenä. Koirat ja kissat ovat ihan vapaaehtoisesti laiskotelleet päivät. No, Vinskille on pitänyt toki keksiä puuhaa päivälläkin   Pidemmät lenkit on säästetty iltaan tai yöhön.

Tässä ovat äiti ja poika, Nasta ja Snoopy heinäkuisissa tunnelmissa

Nella on valinnut hellepäivien viettopaikaksi hyllyn, eikä se juuri jaksa eväänsä liikuttaa

Vinski sen sijaan on ollut kaikkein aktiivisin. Se on myös saanut uuden leikkikaverin, jota se on tavannut tällä viikolla kahdesti. Tämäkin leikkikaveri on aussieuros, erivärinen vain kuin Urho, ikää sillä on vähän päälle vuosi ja se tottelee nimeä Bobic. Hauskaa on näilläkin pojilla ollut keskenään. Allaolevasta kuvasta nauroimme Bobicin omistajan kanssa, että siinä selvästi ratkotaan luonnossa netissä käytyä ajoittain kiihkeääkin keskustelua aiheesta aussie vs. bortsu. Ja kumpiko voitti? No eiköhän se tasapeli ollut  

Julmaa hampaidenkalistelua, aussie vs. bortsu

 Näin kesälomalla ollessani minulla oli aikeissa treenata koiria mahdollisimman paljon, kun kerrankin on aikaa. Vaan kuinkas sitten kävikään, tulivat pitkälliset hirmuhelteet, ja suunnitelmat menivät uusiksi. Treenit ovat jääneet viime aikoina aika vähälle, kun lämpötila on joka päivä ollut jotain 31-34 asteen välillä. Lenkillä ollaan käyty vasta myöhään illalla tai yöllä, kun ei ole ihan niin kuuma, lämmintä toki on piisannut silloinkin. Koiria on välillä vilvoiteltu suihkussa - tai ämpäristä vettä lappamalla, jos vettä ei suihkusta ole tullut. Talossa on sopivasti näillä helteillä ollut jatkuvia ongelmia veden kanssa. Sunnuntai-iltana veden tulo lakkasi jälleen kokonaan, mikä olikin hyvä syy lähteä uimaan. Koirat uivat ensin yhdessä lammessa ja minä seuraavassa puolenyön aikaan

Maanantaina tein Jipolle ja Snoopylle jäljet viereiseen metsään iltapäivällä. Pituutta jäljillä oli tuollaiset 300-400 metriä ja keppejä kuusi. Ideana oli laittaa melko tiheästi keppejä sen takia, että koirat saavat useamman lepo- ja juomistauon. Hyvin koirat jaksoivat jäljestää helteellä. Jippo meni janan hyvin, lopussa se vähän oikaisi jäljelle, kun sai hajun. Jäljestys sujui nätisti, yksi keppi jäi nostamatta. Snoopy meni myös janan hyvin, takajälkeä se tarkisti metrin verran ja kääntyi sitten ripeästi. Jäljellä se pysyi hyvin, mutta ne kepit... Niitä jäi nostamatta kolme, myös kuutoskeppi. Snoopylle ei oikeastaan pitäisi tehdä liian helppoja jälkiä, koska silloin sen vauhti kasvaa, keskittyminen kärsii ja keppejä jää. Ei meillä keppejäkään kauhean hyvin hajusteta, ne otetaan metsästä juuri ennen jäljen tekoa, mutta se tuskin on ongelman ydin. Koiran nenävärkki on kuitenkin aika hyvä, ja nytkin ensimmäinen eli vähiten hajustunut keppi nousi kyllä, kauimmin hajustunut ei... 

Vinskin sosiaalistamiskoulutuskin on ollut retuperällä, kun lähimmät taajamat ovat meiltä kaukana, enkä ole koirien kanssa helteellä viitsinyt niihin ajella, kun ei edes ole mitään takeita, että törmäisimme esim. yhteenkään koiraan, joita meidän erityisesti pitäisi tavata. Mieleen tulikin tarkistaa, olisiko jossain kohtuullisen matkan päässä vaikka agilitykisoja, jotta päästäisiin takuuvarmasti kokemaan tarpeeksi häiriötä ja näkemään koiria. Ja Purina Areenalla olikin keskiviikkona kisat, sinnehän me Vinskin kanssa mentiin. Kiihkeästi haukkuvat koirat herättivät Vinskissä pientä ihmetystä, mutta se viihtyi yleisön joukossa kyllä. Monia koiria se olisi suoraan mennyt moikkaamaan, joitain sitten taas ei.

Torstaina saatiin nauttia hieman sellaista ihanuutta kuin sadetta, ja lämpötilakin laski illaksi alle hellelukemien. Hyödynsimme heti tilanteen ja lähdimme lenkille, ja sen jälkeen otimme pihatottista. Kaikki koirat pääsivät treenaamaan jotain. Nasta oli ylimotivoitunut, luulin jo, että se syö minut innoissaan. Sen lenkit on pidetty lyhyempinä kuin muiden, eikä se ole päässyt edes uimaan terveysongelmiensa takia, mutta jotain aktiviteettia se ilmiselvästi helteelläkin kaipaa, vaikka näennäisen rauhallisena nukkuukin päivät sängyn alla.

Mustikkasato ei meillä päin ole kovin runsas, mutta koirien syötäväksi mustikoita hyvin riittää. Kaikki koirani ovat aina olleet innokkaita marjastajia, eikä Vinskiltäkään mennyt kauan keksiä mustikoiden olemassaolo, eli koko jengi käy metsälenkkien lomassa mustikassa  

Esittelin tosiaan Vinskille lampaat Helkutinkorven treenien yhteydessä, kun siinähän ne ihan vieressä olivat. Ei vain aiemmin ole tullut niitä lähemmin Vinskille näytettyä. Nyt päätin sen tehdä, koska olen utelias näkemään syttyykö Vinski lampaille. Se ilmentää liikkeissään ja leikeissään vahvaa paimenkäyttäytymistä ja on jo pitkään kytännyt ohiajavia autojakin sillä silmällä, varsinkin ollessaan itse auton kyydissä. Jos Vinski ei koskaan lampaille syty, niin onpa sitten ainakin avartanut maailmankuvaansa tutustumalla uuteen eläinlajiin.

Vinski oli hieman varauksellinen nähdessään elämänsä ensimmäisen lampaan läheltä, varmuuden vuoksi piti vähän räkyttää. Lampaat tulivat heti uteliaiksi sen suhteen, että mikä hassu otus se aidan taakse ilmestyi, ja kerääntyivät yleisöksi. Katselimme hetken lampaita aidan takaa ja kun näin, että Vinski pysyy rauhallisena, niin teimme visiitin laitumen puolelle. Silloin Vinski huomasi, että lampaiden läheisyyteen liittyy muuan eittämätön etu: lampaankakka, joka on tosi hyvää. Se siis yritti keskittyä pelkkään kakansyöntiin, mutta houkuttelin sen kiinnittämään huomiota muuhunkin ympäristöön. Lampaat tulivat entistä uteliaammiksi ja muutama kävi ihan vieressä meitä tutkimassa, taisivat heti huomata, ettei Vinskiä tarvitse ottaa kovin vakavasti. Yksi emälammas kävi oikein nenittelemässä Vinskiä ja Vinski antoi nenitellä. Hieman varauksellisena sen suhde lampaisiin muuten säilyi kahden päivän tutustumisen aikana, eikä lampaiden liikkuminenkaan vielä herättänyt siinä suurta paimenkoiraa, mutta en sitä kyllä näin pian odottanutkaan.  Kakkaa se ehti  syödä sellaiset määrät, että väänsi itse lauantaina läjän, joka paitsi muistutti lampaan läjää, myös haisi sille. Vai onkohan se jo muuttumassa itsekin lampaaksi?!

Jippokin kävi aidan takana katsomassa lampaita. Se ei ole niitä vuosiin ihan läheltä nähnyt, vaikka on usein treenannut niiden läheisyydessä. Nuorempana se on pari kertaa harjoitellut lampailla. Nyt se suhtautui lampaiden näkemiseen uteliaan innostuneesti.

Lampaat kerääntyivät katsomaan meitä

Lällättääkö tuossa lammas toiselle?

Hui, tuleeko se päälle?

Sanotaanko nenäpäivää?

Torstai kului hellettä ihmetellen. Myöhään illallakin oli vielä niin lämmin, ettei tehty kovin pitkiä lenkkejä. Kaiken lisäksi veden tulo taloon lakkasi illalla, mikä näin helteellä on vielä ärsyttävämpää kuin muulloin. Yhdeltä yöllä koirien käydessä iltapissalla olisi keli jo ollut passeli lenkkeilyä tai vaikka treenaamista varten, mutta nukkumatti kutsui. Perjantaina totesin, että pitää vissiin ruveta taas jotain tekemäänkin, kun helteet eivät heti ole loppumassa kuitenkaan. Illansuussa suuntasimme siis kohti Helkutinkorpea treenaamaan jälkeä ja tottista ja moikkaamaan lampaita.

Perille saavuttuamme huomasin, että olin unohtanut koirien remmit kotiin. Ja Vinski on tähän asti aina jäljestänyt pannassa ja remmissä. Autossa kulkee aina ensiapuna yksi ylimääräinen remmi (juu, ei tosiaan ole ensimmäinen kerta kun meikä unohtaa remmit kotiin), mutta kun kyseessä on noutajaremmi kiristyspannalla, niin jäljelle sitä ei voinut ajatellakaan. Niinpä Vinski sai pukea ylleen ensimmäistä kertaa aikuisten koirien jälkivaljaat ja liinan. Upposihan se niihin valjaisiin kyllä, mutta ihan hyvin ne päällä pysyivät. Tein Vinskille vähän yli 30 metriä pitkän jäljen ruohikkoon. Alkuun jouduin tekemään lievän kaarroksen, kun halusin tehdä jäljen myötätuuleen ja tuuli pyöri jonkun verran. Ajoimme jäljen tuoreeltaan. Ja Vinski teki ihan todella hienoa työtä. Se jäljesti erittäin keskittyneesti, nenä tiukasti maassa koko ajan, kävi läpi jokaisen askeleen ja söi makupalat rauhassa. Olin odottanut, että suurin osa nameista jäisi taas maahan, joten ällistyin kyllä moista muutosta. Edellisestä ruokailusta oli vähän tavallista pidempi väli, joten ehkä nälkä motivoi Vinskin syömään kaikki makupalat. Tai sitten jälkivaljailla oli siihen taikavaikutus

Snoopylle ja Jipolle tein noin sadan metrin jäljet ruohikkoon. Pidempiin jälkiin ei tilaa ollut, kun en korkeaan heinikkoon halunnut jälkiä tehdä. Laitoin kummallekin kolme keppiä ja 2-3 kulmaa, makupaloja en laittanut kuin pari ihan alkuun. Ajoimme jäljet vähän yli puoli tuntia vanhoina. Jippo jäljesti myös tosi hyvin ja matalalla nenällä. Kaksi ekaa keppiä nousivat hyvin, viimeistä se joutui hetken hakemaan, kun oli juuri kohtalainen vastatuuli. Eipä tarvinnut seisovasta ilmasta kärsiä, kuten edellisellä jäljellä. Snoopy jäljesti sekin hyvin ja yllättävän matalalla nenällä Snoopyksi, mutta hektisemmin kuin muut. Kepit se nosti (lue:silppusi) tosi hyvin.

Snoopy ja Jippo ottivat myös lyhyesti tottista; lyhyen seuraamisen, jäävät ja tasamaanoudon. Jippo lisäksi maahanmenoja vauhdista pallopalkalla, mikä ei taida olla sille sopivin metodi, koska palloa odotellessa se kyllä teki useimmat maahanmenot nopeasti, muttei aina viitsinyt laittaa kyynärpäitä maahan asti.

Illalla taloon alkoi taas tulla nikotellen vettä, jee. Nikottelu jatkui vielä lauantainakin, mutta kunhan nyt jotain hanoista tulee ja voi koiriakin välillä kastella   Lauantai-iltana kävimme Helkutinkorvessa ottamassa uusintakierroksen lampaita, tottista ja jälkeä. Ilta oli edellistä kuumempi, joten tottis oli vielä eilistäkin lyhyempi. Jipolle ja Snoopylle en tehnyt jälkiä, mutta Vinski sai taas ajaa samantyyppisen jäljen kuin perjantainakin. Ja jälkivaljaat päällä, kun ne kerran jo pysyvät sillä   Tällä kertaa emme ajaneet jälkeä tuoreeltaan vaan noin 20 minuuttia vanhana. Vinski jäljesti taaskin hyvin, mutta nyt se jätti osan nameista syömättä. Ei tainnut olla yhtä nälkäinen kuin eilen

Vinski perjantaisella jäljellä, ensi kertaa valjaissa

Vinski lauantain jäljellä. Loppupalkka näkyy jo, mutta Vinski keskittyy silti jäljestämiseen.

Jippo tuli imuroimaan Vinskiltä jääneet makupalat

Tänään olemme viettäneet aktiivista elämää, toisin kuin alkuviikosta... Aamulla kävimme Luukissa, koska Vinskillä oli treffit Urhon kanssa. Vinski muisti heti Urhon ja pojilla oli taas kivat leikit. Välillä piti huilia pitkään, koska keli oli aika raskas. Kohtasimme myös kaksi russelia, joiden ohitus meni Vinskiltä hyvin.

Illalla olimme jäljestämässä Velskolassa Seijan ja koiriensa Miinan ja Mollan kanssa. Ihan ensin meinasin kyllä joutua ihan eri puolelle kaupunkia kuin Seija, kun tapaamispaikalla u-käännöksen jälkeen lähdin seuraamaan väärää autoa. No kun se oli saman värinen farmariauto... Muutaman kilometrin väärään suuntaan köröteltyäni Seija soitti ja tiedusteli, olenko eksynyt. No en nyt varsinaisesti, tiesin kyllä sijaintini,  mutta en sitä että se oli väärä  Toki olen välillä ihan oikeastikin hukassa ja joskus tulee ihmeteltyä, miksi harrastan jälkeä, kun siinä on aina vaara eksyä metsään 

Seija teki Snoopylle jäljen, jossa oli muutama kulma ja kuusi keppiä, maastona vaihteleva metsä- ja kalliomaasto. Ilma oli seisova. Vähän ajan kuluttua huomasin, että Snoopyn jälkialueelta tuli mies, joka haahuili hetken polun vieressä ilmeisesti mustikoita etsien ja paineli sitten takaisin jäljen suuntaan. Jännitystä oli siis ilmassa, kun lähetin Snoopyn jäljelle. Jana meni muuten hyvin, mutta takajäljen Snoopy tarkisti melkein liinanmitan verran ja jopa väänsi sinne kakat, mitä en muista sen koskaan ennen tehneen. Jälki meni hyvin, yhdessä kohdassa tuli jotain tarkistelua ja vitoskeppi jäi nostamatta, mutta ei mitään muita ongelmia, eli joko haahuileva mies ei ollut sotkenut Snoopyn jälkeä niin perusteellisesti kuin luulin tai sitten Snoopy ei piitannut harhoista.

Jipolle tein itse lyhyen keppijäljen, jossa oli melko tiheästi seitsemän keppiä, joista osa oli tosi pieniä. Jipolle itse jälki on aina ollut ykkösasia ja kepit vasta se kakkosjuttu, joten välillä olen painottanut sen kanssa keppitreeniä erilaisilla metodeilla. Eipä Jippo silti mielipidettään tärkeysjärjestyksestä ole täysin muuttanut. Keppijäljessä itse jäljestys ei mennyt kovin kauniisti, mutta kepeistä kuusi nousi, kahdesti Jippo tosin yritti jatkaa jäljestystä keppi suussa. Pitää vissiin ottaa lisää keppisulkeisia. Jippo pääsi vielä ajamaan ihan oikean Seijan tekemän jäljenkin, joka tehtiin Snoopyn varajäljeksi, kun pelättiin sen jäljen menevän pilalle. Maasto oli metsää, kalliota ja suota ja keppejä oli neljä. Jippo meni janan hyvin, takajälkeä hieman tarkisteli mutta kääntyi itsenäisesti. Jäljen se selvitti kauniisti, mutta kakkoskeppi jäi nostamatta.

Tein myös Vinskille lyhyen jäljen ruohikkoon, nameja oli joka askeleella ja lopussa pari lihapullaa pussissa. Alussa Vinski malttoi mennä rauhallisesti ja syödä nameja, sitten se posotti menemään nameista välittämättä, kunnes taas lopussa pysähtyi syömään. Vinski on nyt ajanut muutamia lyhyitä jälkiä sen jälkeen kun ruututreenit loppuivat. Välillä se on kotipihalla saanut jäljestää ruokakuppinsa. Jäljelle laitetuista nameista se syö yleensäkin vain pienen osan, mutta ihan vielä en aio nameja poiskaan jättää, vaikka Vinski taitaa itse olla sitä mieltä, että mokomat vauvajäljet voisikin jo lopettaa. Tänäänkin se jäljesti oma-aloitteisesti pätkän pitkin asfalttia, kun vein sen pikku kävelylle sen jälkeen kun Seija oli kävellyt tietä pitkin metsään jälkeä tekemään. Oli muuten kauniin näköistä työskentelyä.

Perjantaina meillä oli tottistreenit Luukissa Anskin ja Lauran kanssa. Jippo otti ensin liikkeet parinaan Tahvo. Teimme kaikki kolmosluokan liikkeet ja lisäksi treenasimme erikseen maahanmenoja vauhdista, koska maahanmeno eteenmenon jälkeen on sellainen liike, jonka Jippo usein tekee hitaasti. Jippo ei tehnyt liikkeissä mitään isompia virheitä, äkäiset paarmat aluksi vähän haittasivat sen seuraamista ja niitä piti yrittää napsia. Paikallaolon jälkeen Jippo ennakoi istumisen, mitä se aina välillä tekee, kun on muutenkin ennakoinnin ammattilainen.

Snoopy sai parikseen aussie Iitun. Snoopy teki myöskin kaikki kolmosluokan liikkeet. Seuraamisessa se edisti useampaan otteeseen, luoksetulokäskyä ennakoi ja joutui uusimaan liikkeen, hyppynoudossa osui esteeseen paluuhypyn aikana. A-esteen se suoritti ensimmäistä kertaa tänä vuonna, ja hyvin meni.

Vinski harjoitteli vieraisiin koiriin tutustumista. Ennen treenejä se käveli pikku lenkin minun, Anskin ja sakemanni Tahvon kanssa. Alussa se oli varauksellinen ja haukahteli, mutta vapautui pikkuhiljaa ja teki loppulenkin täysin vapautuneena ja luottavaisena. Treenien jälkeen Vinski tutustui kentällä Lauran nuorempaan aussieen, kymmenkuiseen Urhoon. Jälleen aluksi oli pientä pöhinää ja varovaisuutta, mutta pian Vinski huomasi, ettei myöskään Urhoa tarvitse pelätä ja hyvästä käytöksestä se tietenkin palkittiin makupaloilla. Vinski rentoutui niin paljon, että aloitti leikin Urhon kanssa, ja välillä pojat juoksivat villisti pitkin kenttää. Pojille ammuttiin leikin lomassa, eikä kumpikaan ollut moksiskaan.

Vinski ja Urho tutustuvat

Välillä pojat hakivat viilennystä A-esteen varjosta

Kotona Vinski harrastaa kissapainia Nellan kanssa

Tiistaina olimme Tending-porukan kanssa treenaamassa tottista ja esineitä helteessä Hyvinkäällä. Jätin Jipon kanssa tottistreenin väliin. Sillä oli juoksu ja tärppipäivät, mikä ei sen omaan työskentelyyn kyllä vaikuta minkään vertaa, mutta muihin kentällä kävijöihin sitten enemmän tai vähemmän kumminkin. Tottistreeniin pääsi Snoopy. Se oli Jipon tärppipäivistä johtuen ylenpalttisen kiinnostunut kentän hajuista, mutta teki sitten liikkeet (ilmoittautuminen, paikallaolo, seuraaminen, jäävät, tasamaanouto ja hyppynouto) ihan hyvin. Hyppynouto oli ohjelmassa pitkästä aikaa nyt, kun kipuhoidot on saatu hyvälle mallille. Rikkihän tuo koira ei muutenkaan hypyistä mene, kuten eläinlääkärikin tänään totesi, kun hyppylupaa kyselin.

Vinski pyörähti lopuksi kentällä saamassa siedätyshoitoa vieraisiin koiriin. Se on nyt ihan tällä viikolla alkanut reagoida entistä enemmän vieraisiin koiriin, tosin se oli muutaman päivän niitä kokonaan näkemättäkin ja on turhan harvakseltaan muutenkin niitä nähnyt. Me kun asumme periferiassa, ja taajamakäynneilläkin olemme aika harvakseltaan törmänneet koiriin. Eikä ole aina treeneissäkään tullut hyödynnettyä paikalla olevia koiria. Nyt otetaan asia kunnolla työn alle. Hyvinkään kentällä oli aika huvittavaa, että Vinski reagoi bortsuihin enemmän kuin maliherraan, joka oikeastaan oli sen mielestä melkeinpä kiva

Esineruudussa pääsivät kehiin sekä Snoopy että Jippo. Snoopyn suoritusta tarkkaili oikein virkavaltakin, kun tien viereen pysähtyi poliisiauto, josta käsin poliisit jäivät hetkeksi treenejä seuraamaan, kyseltyään ensin treeneistämme. Me kun jo luulimme, että tulivat meitä pois häätämään, kun autot olivat parkissa kävelytien varrella   Snoopylla on aiempaa vähän läheisempääkin kokemusta virkavallasta, kun se kymmenkuisena joutui maijan kyytiin lähdettyään metsässä kiinnostavan hajun perään ja päädyttyään Hangontielle, joka on ainoastaan Suomen vilkkain kaksikaistainen tie   Esinetreeni meni Snoopylta hyvin, melko tehokkaasti se neljä esinettä löysi. Myös Jipolle laitettiin neljä esinettä. Sekin toimi hyvällä motivaatiolla ja löysi kaikki esineet. Sivurajalle jouduin lähettämään sen kaksi kertaa, ennen kuin se bongasi siellä olevan esineen. Koetilanteessa esine olisi saattanut jäädä löytymättä, ellen olisi ajan puitteissa ehtinyt palata takaisin päin haetuttamaan uudestaan jo etsittyjä alueita yhden esineen puuttuessa. Mutta sehän juuri kokeista niin jänniä tekeekin

Vinskillä on mittarissa nyt neljä kuukautta, ja korvat ovat olleet kokonaan pystyssä jo useita päiviä. Tiistaina Vinski Vintiö kävi eläinlääkärillä hakemassa tehosterokotteet. Painoa 16-viikkoisella oli 11,4 kg. Koivetkin ovat tietenkin kasvaneet hurjasti lisää ja niillä pääsee kovaa ja kauas. Vinski on jo pari kertaa nostanut jalkaa pissatessa. Juoksuisista nartuista se ei sentään vielä ymmärrä mitään, niitä meiltä löytyy tällä hetkellä kaksi kappaletta.

Vinskillä tuli mittariin kolme kuukautta torstaina, ja tänään se on tasan 13 viikkoa. Se on kasvanut kohisten, koivilla on jo pituutta. Korvat elävät omaa elämäänsä, välillä molemmat melkein pystyssä, välillä enemmän lupassa, ja aika usein toinen korva on hyvin kevyt ja toinen luppa, saa nähdä mihin tässä päädytään!

Alkuviikosta käytiin eläinlääkärillä hakemassa rokotukset. Vinski käyttäytyi hienosti ja eläinlääkäri kehui sitä rauhalliseksi pennuksi. Oikaisin kyllä tämän harhaluulon... Vinski kävi uteliaana tutkimassa myös eläinlääkärin takahuoneen, ja odotustiloissa se kohtasi kiltin vinttikoiran. Vaa'allakin Vinski kävi ja painoi noin 9 kg, eli ei mikään höyhensarjalainen 12-viikkoiseksi.

Päivittäin olemme pitäneet lyhyitä treenihetkiä, joissa harjoitellaan ihan perusjuttuja; perusasentoa, seuraamista, maahanmenoa, istumista, seisomista, luoksetuloa ja kontaktia. Namin avulla treenit sujuvat erittäin keskittyneesti, ja kun joskus olen häiriön keskellä kokeillut esim. lyhyttä seuraamistreeniä, on sekin sujunut ihan yhtä keskittyneesti kuin kotikeittiössä. Etupäässä Vinski saa kuitenkin olla ihan pentu vaan, ja kyllä se sitä osaa ollakin. Se leikkii, riehuu ja repii kaikkea sydämensä kyllyydestä pitkin päivää. Onneksi Jippo leikkii sen kanssa muutaman painileikin joka päivä, säästyvät sillä aikaa tavarat ja minä naskalihampailta  

Tässä on kuva tältä päivältä.

Ja vertailun vuoksi, tässä on kuva Vinskistä 5 viikon iässä

Vinski tiesi heti mitä vedessä tehdään

Toisaalta Vinskin mielestä järvessä voi hyvin myös istua...

Ja Nastan keppi on ehdottomasti tavoittelemisen arvoinen...

Jipolla on asiaa, Vinski kuuntelee

Snoopy uimassa...

...ja uinnin jälkeen

Tänään Vinski pääsi tervehtimään siskon lapsia. Se tykkää lapsista kovasti, ja lasten lelut ovat myös suuri hitti. Pihalla pörräsi käynnin aikana myös ruohonleikkuri, joka ei Vinskiä pelottanut. Samalla reissulla teimme pikku taajamakävelyn Nummelassa. Vinski oli kovasti reipas, vain kaupan edessä notkunut mäyris hieman arvelutti sitä ja sille piti räkyttää.  Se ei ole vieraita koiria ihan hirveästi nähnyt, kun niitä ei meidän kulmilla juuri vastaan tule ja taajamavierailuillakaan ei aina olla moisiin törmätty, ja sen reaktiot vaihtelevat.  PK-tapahtumassa Vinski kyllä oli mukana ja näki useampia vieraita koiria eikä ollut moksiskaan.  Viime viikolla se vieraili riiseniherran pihamaalla, eikä tämä iso partasuukaan sitä pelottanut.

Iltapäivällä jyrisi ukkonen useamman tunnin ajan. Ulkona käydessään Vinski katsoi pari kertaa kysyvästi sivulleen, että mikä tuo tuollainen ääni oikein on? Mitään pelkoa se ei osoittanut, eikä koko aikana reagoinut tuon enempää. Nuo aikuiset koirathan eivät myöskään ukkoselle korvaansa lotkauta.

,

Meidänkin koirat saivat nyt sitten oman blogin. Tänne on tarkoitus tarinoida ihan arkisia kuulumisia ja ehkä treeneistäkin tulee jotain kerrottua. Tämä kevät on laumassa tosiaan ollut tapahtumarikasta aikaa, eikä vähiten uuden tulokkaan ansiosta. Vinski liittyi laumaan 17.4. eikä sen jälkeen ole montaa rauhallista hetkeä ollut   Melkoisen toimelias riiviöpentu siis on kyseessä  Erittäin vilkkaaksi pennuksi Vinski keskittyy yllättävän hyvin pikku treenihetkiin, namit ovat kova sana. Vinskin parhaat kaverit laumassa ovat Jippo ja Nella-kissa, 9 kk, joka välillä antaa Vinskin retuuttaa itseään mielinmäärin. Milla-kissa, 15, hyväksyi pennun nopeammin, siinä samassa kun se taloon astui, mutta koirien kanssa leikkimisestä se ei niin perusta.

 Tällä viikolla ollaan käyty jo kolme kertaa uimassa, ja Vinski meni heti ensimmäisellä kerralla oma-aloitteisesti uimaan.

Jälkikoekausi tuli korkattua Jipon osalta PK-tapahtumassa 8.5. Snoopy saa odottaa kauden ensimmäistä koetta vielä kotvan, koska se on selkävaivan takia joutunut syömään kipulääkettä, mutta kesällä hoitojen pitäisi olla sillä mallilla, että kokeisiinkiin päästään. Snoopy lenkkeilee täysillä eikä treenaaminenkaan ole kiellettyä, vain korkeita hyppyjä ja A-estettä vielä vältellään. Jipon kanssa vietimme PK-tapahtumassa pitkän ja melko viluisen päivän, ohjaajalla toppapuku päällä koko päivän, ei uskoisi tämän päivän helteessä, että samasta kuusta on kyse! Mutta koirien kannalta sää oli melko ihanteellinen. Jipon tottis sujui ihan jippomaiseen tyyliin ja pisteitä kertyi 93. Seuraamisessa se ei heti ollut täysin hereillä, pari hieman vinoa perusasentoa luoksetulojen jälkeen, maahanmeno-käskyn noudattamista vitkasteli eteenmenon jälkeen (juokseminen vaan on niin paljon hauskempaa...) ja paikallaolossa oli alussa ollut jotain pientä levottomuutta, siinä ne isoimmat virheet.

 Maasto-osuutta pääsimme suorittamaan omaan kuntaan Vihtijärven metsiin, vaikka kotimetsistä aika kaukana silti oltiinkiin. Esineruutu oli monelle koiralle kompastuskivi, eikä se Jiponkaan osalta alkanut kovin lupaavasti, kun aikaa haaskaantui haahuiluun. Mutta sitten Jippo petrasi työskentelyä ja toi kaksi esinettä, joista toinen oli kiven päällä. Jippo oli lähellä kolmannen esineen sijaintia ajan loppuessa, joten saldoksi jäi kaksi esinettä ja 21 pistettä. Jäljellä jana sujui todella mallikkaasti, siitä täydet pisteet. Maasto oli vaikeakulkuista ryteikköä ja kaksi kertaa jälki kulki melkoisen jyrkkää rinnettä ylämäkeen, jolloin ohjaaja meni hapoille. Jippo jäljesti hyvin koko ajan, mutta yksi keppi sinne maastoon jäi, mikä on Jipolle aika tyypillistä. Yhteensä maastosta kertyi 171 pistettä ja kokonaispisteet  siis 264. Ykköstulos olisi tietenkin ollut kiva, kun ei kauhean monta pistettä jäänyt siitä puuttumaan, mutta tyytyväinen olen tähänkin.  Päivän päätteeksi kentällä ei enää ollut lainkaan yleisöä eikä näyttelyväkeä, eikä niitä paljon ollut tottisten alkaessakaan, joten tosi pitkän päivän pk-kisaajat tekivät.