Kiitokset onnitteluista Vinskin tokotuloksen johdosta! Eilen haettiin vielä postilaatikosta yksi koepalkintokin, joka meille palkintojenjaossa unohdettiin antaa, alennuskortti fyssarille. Tällaiset käytännölliset palkinnot ovat kivoja. Saa nähdä, ehditäänkö tuo alennus hyödyntää kortin voimassaoloaikana.

Kotipihalla ollaan tottisteltu vähän joka päivä. Jipon ruutu sujuu hyvin. Tunnaria otettiin eilen ja sekin sujui tosi hyvin. Kaukokäskyjen seisomiseen Jippo tarvitsi vielä maanantaina lisäkäskyn, eilen ja tänään homma sujui yhdellä käskyllä. Jännä miten aina välillä tulee jotain ihme klikkejä.

Vinskille näyttää sopivan hyvin ruututreeni, jossa se lähtee merkiltä ja minä olen ruudun lähellä valmiina palkkaamaan sen. Vauhti on jopa kasvanut hieman. Omaa tunnaria Vinski on nyt saanut etsiskellä piilosta. Vääriä ei vähään aikaan laiteta esille, koska Vinski nostelee niitä. Hirveän vähän yhteensä ollaan tunnaria Vinskin kanssa treenattukaan. Ollaan myös treenattu luoksetuloja niin, että jätän Vinskin maahan ja juoksen kauas karkuun ja sitten kutsun. Ja kovaahan Vinski silloin tulee! Treeneissä en nyt halua antaa sille edes mahdollisuutta tulla hitaasti, eri asia sitten vaikuttaako se myös koetilanteeseen. Noutoa ollaan myös tehty niin, että pakitan karkuun, kun ei ne noudotkaan mitään niin nopeita ole.

Snoopylle tuli ihme ongelma liikkeestä maahanmenon ennakoinnista, joten ollaan treenattu pelkkää valmistavaa osaa ja siitä suora vapautus, ja nyt näyttäisi ongelma helpottavan.

Maanantaina oltiin myös ryhmätreeneissä Talissa. Treeniin pääsi Snoopy ja kun aikaa jäi, niin kävi Vinskikin kentällä pyörimässä. Snoopy treenasi pk-liikkeistä muut paitsi luoksetuloliikkeet ennakointiongelmansa takia. Seuruu oli nyt aika kivaa eikä edes painanut. Pujottelimme myös kahden hengen henkilöryhmää. Tasamaanoudossa luovutuksen jälkeen Snoopy tapansa mukaan vähän pakitti, pitäisi itse muistaa myös aina pakittaa palkatessa.

Pitkän tauon jälkeen otettiin myös estenoudot. Metrin hypyn kiersi ensin, joten lähetin sen sitten lennosta patukan perään ja hyppäsi hyvin. Sen jälkeen onnistui hyppynoutokin, menohyppy oli hyvä ja palatessa kosketti estettä. A-estenouto sujui heti muuten hyvin, mutta palatessa Snoopylle tuli vähän tasapaino-ongelmia lähellä harjaa, pääsi kuitenkin yli. Uusinta sujui paremmin.

Eteenmenopalkkana oli iso pallo tosi kaukana. Seuraaminen sujui hyvin, vaikka Snoopy taatusti tiesikin, mitä oli menossa tekemään. Eteen lähti hyvin, mutta loppua kohti vauhti vähän hiljeni, kun palkka oli niin kaukana. Lopuksi vielä paikallaolo, joka jäi pikkuisen lyhyeksi. Kun kurkkasin piilosta, niin huomasin, että röyhkeä varis tepasteli ihan Snoopyn vieressä ja melkein jo nokki sitä! Kärsivällisesti Snoopy makasi paikallaan, mutta kävin tietysti pelastamassa sen. Nuo lauman herkemmät koirat olisivat varmaan jo ottaneet ritolat! Talin varikset häiriköivät ihan urakalla koirien treenejä. Heti kun olin jättänyt Leenan koiralle eteenmenopalkaksi maahan ruokapurkin, lennähti paikalle varis syömään ruokaa. Eikä kuulemma ollut eka kerta!

Vinskistä oli hirmu jännää päästä uudelle kentälle. Niin paljon ihania hajuja! Vieraita ihmisiä lähistöllä! Ja vieraita koiria kentällä samaan aikaan! Ja ne kaikki jännät äänet! Eihän sitä sitten saanut parhaalla mahdollisella tavalla keskittymään. Varmaan olisi auttanut, että olisi ensin vain pystynyt hengailemaan paikalla jonkin aikaa. Seuruuta ei sitten otettukaan kuin pikku pätkiä. PK-hyppy saa vielä olla pannassa, mutta A-estettä päätin uskaltautua Vinskin kanssa ottamaan, kun oli niin hyvä tilaisuus treenata erilaisia esteitä. Ensin otimme minikokoisen A-esteen edestakaisin. Sitten normikokoisen mutta loivan, senkin Vinski kiipesi mielellään. Sitten kokeilimme vielä jyrkkää. Heiluttelin patukkaa harjalla houkutukseksi. Ensi yrittämällä Vinski kiersi esteen, mutta toinen yritys onnistui hyvin ja yhteen suuntaan suorittaminen sai tällä kertaa riittää.

Lyhyt paikallaolo onnistui hyvin. Lopuksi vielä vauhtiluoksetulo niin, että Jonna piti Vinskistä kiinni kun juoksin kauas karkuun ja päästi kutsusta irti. Mietin, että näinköhän Vinski välittää ainakaan kovaa tulla luokseni, niin tyytyväisenä se jäi seurustelemaan Jonnan kanssa. Oli kuulemma oikein nojaillut. Mutta tuli se kumminkin ihan lujaa.

Eilen oltiin tokoilemassa Nummelassa Miian kanssa. Melkein koko treenin ajan satoi. Jippo treenasi ruutua, tunnaria ja ohjattua noutoa. Nyt pitäisi ruudun keskikohta ottaa tehokäsittelyyn, kun se on Jipolle toisinaan vähän hämärä käsite. Nytkin se ekalla lähetyksellä hakeutui melkein ruudun ulkopuolelle, vaikka keskellä oli lätkä. Uusintayritys paljon parempi. Sitten vielä lähetin sen merkiltä ruutuun niin, että olin itse aika lähellä ruutua ja heitin pallon heti, kun Jippo oli keskikohdassa. Jippo oli hetken, että mitä häh, kun olin ihan väärässä paikassa, mutta hyvin se sitten lähti ruutuun. Näitä täytyy nyt ottaa paljon ja välillä myös näyttöruutua.

Tunnareita laitettiin kaksi riviä ja toisessa se oma. Jippo otti vääriä ihan surutta suuhunsa. Piilotettiin sitten se oma lehtikasan alle ja laitettiin väärien kasa siihen lähelle. Useita toistoja. Homma alkoi pelittää hyvin.

Ohjatun otimme kisamaisesti liikkurin avulla, haettava kapula oli vasen. Tosi hyvä suoritus, tämä on tällä hetkellä kunnossa, mutta nuo em. liikkeet sitten eivät. Sitten jos ne saa kuntoon, niin katoaa taas ohjattu tai joku muu liike hallinnasta, sellaista tämä tuppaa olemaan...

Vinski otti läpi alo-luokan liikkeet liikkuroituna, paikallaoloa ja luoksepäästävyyttä lukuunottamatta. Sitä kiusasi sade kovasti, se ravisteli itseään ja oli vähän poissaoleva. Teki se liikkeet jotenkin kyllä. Vain hyppy ei heti onnistunut ollenkaan. Kotonakin pitkästä aikaa olimme kokeilleet alo-hyppyä ja olin todennut, että hankala on tällä hetkellä. Vinski vain tuijottaa minua eikä tajua heti noudattaa hyppy-käskyä, ihan kuin ei näkisi estettä ollenkaan. Hyppyä ei olla pitkään aikaan treenattu ollenkaan ja silloin kun ollaan, niin Vinski on hypännyt kapulan tai lelun perään. Joten herättelyä vaatii tämä. Kyllä se lisäkäskyillä sitten hyppäsi.

Tänään oltiin tottistelemassa Luukissa Pirjon kanssa. Ihan ensin käytiin kentällä ampumassa Snoopylle kaksi paukkua seuraamisliikkeen aikana. Tosi pitkään aikaan ei olla treeneissä ammuttu. Ekan paukun aikana Snoopy värähti aavistuksen verran, mutta muuten paukuilla ei ollut mitään vaikutusta siihen, seuraaminen jatkui samalla asenteella. Jipon kanssa saatujen kokemusten takia halusin testata, ettei laumassa ole muita korvapotilaita. Vinski tosin on vielä testaamatta. Mutta ei se ainakaan tänään ilotulitukseen reagoinut. Eikä Jippokaan, ei tainnut sattua korviin kuitenkaan samalla tavalla kuin starttipyssy ulkona, vaikka talo ihan jytisi. Kyllä vaan, tuossa ison tien toisella puolella oli jotkut pippalot ja ilotulitus. Ja ihan ilman ennakkovaroitusta, meinasin saada slaagin kun kova pauke alkoi. Siellä on sellainen pirtti, jossa järjestetään kaiken maailman tapahtumia, eikä ollut edes eka ilotulitus uudenvuoden ulkopuolella. Se vaan, että noi varsinaiset uuden vuoden ilotulitukset on oikeasti paljon laimeampia täällä päin... Arvostaisin kyllä, että tuollaisista edes varotettaisiin etukäteen tai mieluiten ei myönnettäisi lupia tuollaiseen ollenkaan! Ei mikään kiva ylläri esim. paukkuarkojen koirien omistajille.   Jos sattuisi vaikka paukkuarka koira olemaan juuri ilotulituksen aikana vapaana pihalla, niin siltä ei kauan kestäisi juosta isolle tielle liikenteen sekaan pelästyksissään, että grr vaan taas ihmisten typeryydelle, kun ei edes tiedottamisen tärkeyttä ymmärretä. 

Muut koirat saivat tyytyä treenaamaan parkkiksella. Vinski otti taas alo-liikkeitä ja ruutuun lähetyksiä. Ensin paikallaolo Inan kanssa, joka meni hyvin. Jossain vaiheessa laski leuan maahan. Seuraaminen ja jäävät menivät hyvin, luoksetulo oli melko hidas kuten yleensäkin. Samoin ruutuun lönkötteli kaikessa rauhassa. Kokeilin silläkin merkiltä lähetystä niin, että itse siirryin lähelle ruutua odottamaan. Sekunnin hämmästyksen jälkeen meni kyllä ruutuun. Mutta vauhti, mihin se katoaa tottistellessa tuolta tuulennopealta ja vilkkaalta koiralta?!?

Jippo otti vain ruutuun lähetyksiä. Snoopy treenasi pk-liikkeitä. Seuruussa vähän painamista kuten yleensäkin, liikkeestä istuminen hyvä. Liikkeestä maahan meni ennen kuin käskin, joten treenattiin sitten muutaman kerran pelkkää seuraamista. Välillä yritti taas tarjota maahanmenoa, mutta jatkoimme treeniä niin kauan, että ennakointi loppui kokonaan. Maahanmenon ja luoksetulon ja seisomisen ja siitä suoran vapautuksen teimme sitten niin, että liikuimme vapaamuotoisesti eikä Snoopy ollut minkään käskyn alla. Onnistuivat hyvin. Kaksikiloisen kapulan nouto oli hieno. Pitkä paikallaolo moitteeton.

Toissapäivänä oltiin tottistelemassa Luukissa kylmässä ja sateisessa säässä Pirjon kanssa. Jippo otti ensin lyhyet paikallaolot Inan kanssa. Muuten meni hyvin, mutta välillä tärräsi hieman. Ja Pirjon antaessa Inalle istu-käskyä nousi Jippokin puolittain istumaan. Uudestaan maahan ja Pirjo sanoi istu-käskyn uudestaan, nyt ei mennyt Jippo halpaan. Ruutu ihan ok. Kaukokäskyissä pientä sivulle siirtymistä. Suuntatreeniä pallonheittelynä molempiin suuntiin, tosi hyvä.

Vinski treenasi taas ilmoittautumista Bobicin kanssa. Vilkuili välillä nopeasti pariaan, muuten pysyi kyllä hanskassa. Seuruuta, ruutua, kaukokäskyjä, luoksetuloa ja noutoa otettiin myös. Vire oli hyvä ja keskittyminenkin hyvää, jotkut osiot olisi voinut tehdä vähän nopeamminkin. Liikkeestä istumista otettiin pitkästä aikaa ja hups, sehän oli yllättävän haasteellista. Ei ensin osannut edes pysähtyä ja sitten tarjosi väärää asentoa. Kai noita jääviäkin liikkeitä välillä pitää treenata. Pitkä paikallaolo vielä häirittynä. Hyvin pysyi eikä välittänyt märästä maastakaan mitään, vaikka on joskus nyrpistellyt pienillekin lätäköille. Loppuajaksi sai vielä Bobicin viereensä paikkamakuuseen. Kun Pirjo kävi välillä palkkaamassa Bobicia, niin Vinski kuulemma piti pientä ääntä. Itse en kuullut mitään eikä sen suu myöskään liikkunut. Hmm, tosi vaikea sitten puuttuakaan tuollaiseen.

Snoopy sai myös treenata ilmoittautumista Bobicin kanssa. Se oli koko ajan hyvässä kontaktissa ja välinpitämätön ympäristöä kohtaan, vaikka lähistöllä liikkui juuri silloin vieraitakin koiria. Seuruuta ja noutoa pääsi Snoopy vielä hinkkaamaan. Noudon luovutukset ovat nyt sujuneet tosi hyvin. Läpimärkiä olivat niin koirat kuin ohjaajakin treenin jälkeen, mutta ihan kiva, että tuli noinkin viheliäisessä säässä jotain harrastettua.

Eilen otimme pikaisesti tottista omalla pihalla. Vinski ja Jippo treenasivat mm. tunnaria. Jippo toi hyvin omansa, mutta makusteli vääriä läpi ja yksi niistä siirtyi paikaltaan. Vinski taas ei näyttänyt tajuavan tunnarista juuri mitään. Olisin mielelläni jäänyt hinkkaamaan liikettä molempien kanssa, mutta alkoi jo olla kiire. Hieman myöhästyneenä synttärilahjana lähdin kuulemaan lempilaulajaani, joka tällä kertaa tulkitsi toisen hienon artistin kappaleita. Niin hienoa tulkintaa ja upea ääni, että ilta meni kylmillä väreillä ja kaikki treenimurheet unohtuivat

Tänään jatkettiin siitä mihin eilen jäätiin, eli tunnarista. Vinski etsi ensin pelkkää omaa ja sitten oma siirrettiin väärien tunnareiden kasan viereen. Vinski ei oikein tajunnut käyttää nenää ja nosteli vääriä kapuloita kasasta. Tarpeeksi monen toiston jälkeen alkoi pelittää. Jippo mokoma sitten nouti väärän kapulan, omansa viereisen, mikä ei ole yhtään sen tapaista. Toistoja sillekin ja toi hyvin omaansa, mutta vielä kerran myös väärän. No kiva, nyt sitten sain pilattua Jipon tunnarin!?! Ohjattukin oli taas pihassa Jipolle vaikea. Ja ruudussa tarjosi taas oma-aloitteista maahanmenoa ja muutenkin vähän hölmöili. Vinski teki taas aika paljon liikkeitä ja sen työskentely oli oikein kivaa, paitsi ruudussa sekin hölmöili kunnolla. Seuraaminen vaikutti suoralta, mutta tähän edelleen kaipaisin niitä apusilmiä... Snoopy treenasi seuraamista hieman tokomaisesti, sitten pk:n jäävät liikkeet luoksetuloineen, tasamaanouto ja hyppynouto 40 sentistä. Hyvältä vaikutti Snoopyn tekeminen. Jippo taas ei ollut ollenkaan omalla tasollaan tänään. Mutta sen verran hyvällä tuulella olen vielä tänään, etten jaksa liiemmin murehtia treenijuttuja tai arkihuolia  Ehtii sitä myöhemminkin. Jos nyt treeneistä muutenkaan kannattaa turhia murheita ottaa? Pitäisi vaan keskittyä hauskanpitoon koirien kanssa, vaikka toki samalla yrittääkin opettaa ne tekemään asioita oikein!

Pääsiäisenä tottistelimme muutamaan otteeseen. Lauantaina Luukissa Pirjon kanssa, sunnuntaina omalla jengillä Salmessa ja maanantaina Pirjon kanssa Serenan parkkiksella.

Vinski oli aika kivassa vireessä eikä juurikaan ottanut häiriötä ympäristöstä. Maanantain treenissä se harjoitteli pitkästä aikaa ilmoittautumista Bobicin kanssa. Vilkuili vähän Bobicia, mutta muuten ihan hyvin. Se otti myös pitkän paikkamakuun häirittynä. Hyvin pysyi, vaikka ihan aluksi siirtyi muutaman sentin maata pitkin yltääkseen nuuskimaan jotain hajua. Loppuajan piti paikkansa, mutta laski välillä leuan maahan ja välillä taas nosti ylös. Tokossahan tuollainen asennon vaihtelu kesken liikkeen on virhe, mutta en ole ainakaan vielä siihen puuttunut. Ja kohta onkin jo liian myöhäistä  Kun on niitä isompiakin ongelmia, niin ei viitsisi joka asiasta nipottaa... Toisaalta paikallaolossa olisi muutakin korjattavaa, Vinski myös piippasi pariin otteeseen ja makasi hieman kenossa, mikä on yksi sen omituisuuksista.

Snoopy on treenannut erityisesti seuraamista ja kapulan luovutuksia. Oikein hyvin ovat luovutukset sujuneet. Seuruussa välillä pientä painamista. Maanantaina otimme myös eteenmenon, jossa Snoopy teki puolenvälin jälkeen kaarroksen eikä sitten osunut sinne pallon kohdalle.

Jippo on tehnyt paljon ohjattua noutoa, kapuloilla ja palloilla ja pallonheittelytreeninä. Välillä se menee tosi hyvin ja sitten taas yllättäen lähteekin eri suuntaan kuin minne näytetään. Ehkä se kokee esineelle juoksemisen niin palkitsevana, ettei se aina viitsi erikseen miettiä, mihin suuntaan pitäisi juosta. Jippo on treenannut myös mm. paikallaoloja Inan parina. Ei ole äännellyt.

Jälkikepitkin kaivettiin esille ja otettiin ilmaisutreeniä. Jippo ja Snoopy ilmaisivat tosi hienosti kaikki kepit, Vinski ilmaisi vitkutellen osan ja osan ohi olisi pokkana vaan kävellyt, kun jalanjälkien haju hangella oli paljon mielenkiintoisempaa. Vaadin ilmaisemaan kaikki. Paljon ilmaisutreenejä tiedossa vintiölle!

Kauden viimeiset hallitreenit Keravalla ja ulkona kylmä sää, joten mukavaa oli päästä vielä sisätreeneihin.

Halliin saavuttuani totesin jättäneeni namit kotiin. No, yksi taskuun unohtunut pilaantunut namipussi kyllä löytyi, mutta roskiin lensi... Piti sitten pärjätä ilman nameja, ja mikäs siinä, enimmäkseen lelupalkalla koirat ovat. Vain määrätyt jutut, kuten kaukokäskyjen tekniikka tehdään namilla. Ja paikallaolot. Ryhmäpaikallaoloihin pääsi Jippo, koska se oli sille enemmän tarpeen kuin Vinskille. Palkkaustavan muuttamista tässä liikkeessä olen muutenkin pohtinut. Monihan käyttää tässä saalispalkkaa ja olen miettinyt, että auttaisiko se Jippoakin patoamaan ja vähentäisi sen levottomuutta tässä liikkeessä. Toisaalta olen miettinyt, onko järkevää muuttaa sitä, miten koira on palkattu jo lähes kymmenen vuotta. Pk-paikallaoloissa ei koskaan ole ongelmia ollutkaan, mutta tokossa Jippo kiihtyy. Nyt sitten päästiin kokeilemaan pallopalkkaa. Ennen paikallaoloja purettiin kiihtymistä palloleikillä ja molempien paikallaolojen jälkeen tuli pallo palkaksi. Hieman Jippo piippasi ennen jättämistä. Istui hyvin. Myös paikkamakuu hyvä, eikä hämääntynyt liikkurin käskyistä. Ehkä me vaihdamme tokon paikallaolot kokonaan lelupalkalle.

Jippo jatkoi sitten yksittäisliikkeillä. Ensin pitkähkö seuraaminen. Kivaa työskentelyä, yksi täyskäännös oikealle tosi väljä, vasemmalle sujuvat yleensäkin paremmin. Pylvään kiertoa ja yksi stoppi. Kaukokäskyt pitkältä matkalta ja takapalkalla. Takapalkan takia tarjosi vajaita maahanmenoja ja ajautui vähän vinoon. Otettiin vielä kaukokäskyjä lähietäisyydeltä ja ilman takapalkkaa. Ruutuun lähetys oikein hyvä. Ohjattu nouto tehtiin kokonaisena liikkeenä, keskikapulakin oli tauon jälkeen mukana. Ensin vasen puoli, Jippo tosin hakeutui heti keskikapulalle, mutta sain sen käskytettyä pois ja lähetettyä vasemmalle. Uusinta vasemmalle moitteeton. Seuraavaksi oikea puoli, mutta Jippopa lähti vasemman kapulan luokse. Noudatti seiso-käskyä ja lähti sitten oikealle. Otettiin oikea puolikin uudestaan ja hyvin meni. Jospa tuo vielä joskus oppisi katsomaan, minne ohjaaja näyttää, eikä yrittäisi pähkäillä liikaa itse... Vielä metallinoutoa Jipolle, ja tauon jälkeen myös zeta (seiso-istu-maahan). Yllättäen tarjosi seisomista istumisliikkeessä ja kun korjasin, niin tarjosi sitten maahanmenoa. Otimme sitten koko zetan ihan alusta ja nyt meni nappiin.

Seuraavaksi pääsi hommiin Snoopy, joka treenasi pk-painotteisesti. Pitkä seuruu alkuun. Innokasta ja hyvää seuraamista, parissa käännöksessä kontakti katkesi hetkellisesti. Liikkeestä istuminen hyvä, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo hyvä, samoin liikkeestä seisominen ja luoksetulo. Kaksikiloisen kapulan nouto oli voimakas suoritus, treenattiin vielä erikseen luovutusta, että saatiin se tarpeeksi lähelle. Eteenmeno oikein hyvä. Loppuun vielä pylväänkiertoa hauskanpitona ja zeta (istu-maahan-seiso), jonka Snoopy teki nyt tosi hyvin, ei kääntynyt seistessäänkään.

Vinski sitten. Se oli taas valmiina kuin partiopoika, leikki innolla ja seurasi hyvin. Seuraamisen loppuvaiheessa huomasin, että sen takapää taas aukeni. Meillä pitäisi selvästi olla oma ope, joka kertoisi milloin koira on suora ja milloin ei, koska itse ei tilannetta koko ajan näe. Pylvään kiertoa ja stoppia sitten. Ruutuun lähetyksiä. Luoksetuloja. Ensimmäinen vähän hidas ja istuminen vähän vino, uusinta parempi. Metallinoutoa. Luovutus vähän vino, joten otimme uudestaan ja sen jälkeen puukapulalla vielä luovutustreenejä. En tiedä, miksi Vinskin on niin vaikea istua täysin suoraan luoksetuloissa ja noudoissa. Fyysinen ongelma tai joku koulutusvirhe, jota en tiedosta? Töitä sain nytkin tehdä, että sain koiran suoraksi. Suuntatreeni meni hyvin. Zeta vielä samassa järjestyksessä kuin Snoopylla. Muuten oikein hyvä, mutta seisomisessa kääntyi vielä hieman, uudestaan otettuna onnistui sekin.

Viikolla käytiin kahdesti ottamassa parkkistreeniä ja eilen sitten ajeltiin Keravalle. Oli harmaa sadepäivä, joten oli tosi kiva päästä halliin treenaamaan.

Jippo pääsi ryhmäpaikallaoloihin. Edellisestä kerrasta oli aikaa ja se näkyi. Istumisliikkeen loppupuolella Jippo meni maahan ja kävin korjaamassa sen. Makuulla pysyi hyvin, mutta nousi istumaan liikkurin sanoessa "käsky", joten taas korjailtiin. Kyllä se vähän ääntäkin käytti.

Yksittäisliikkeet pääsi aloittamaan Nasta, joka poikkeuksellisesti oli mukana. Muutama askel seuraamista, parin metrin luoksetulo ja parin metrin nouto. Kyllä Nasta vielä muistaa, miten liikkeet tehdään   Suorituksensa jälkeen se vielä katseli kiinnostuneena auton ikkunasta muiden koirien treenejä.

Jippo otti vakisettiä. Ruutu hyvä, kaukokäskyissä pitkältä matkalta hienoista edistämistä. Ohjattu nouto ensin vasemmalle ja tauon jälkeen oikealle, molemmat nappiin, onnistuu tämäkin sentään joskus! Kaksikiloisen nouto ok, mutta kaarsi palauttaessaan. Zeta (istu-maahan-seiso) hieno.

Vinskin esitykset parkkistreeneissä ovat tällä viikolla saaneet minut jokseenkin epätoivon partaalle. Keskittymiskyky on näyttänyt aina vaan huononevan ja kontakti on pätkinyt huolella. Päättelin, että sillä on nyt taas joku sellainen Kausi, että sillä on hirrrveen vaikeeta. Murkkuiän uusi tuleminen tai kevättä rinnassa. Mielenkiintoista olikin nähdä, vieläkö se toimisi Keravalla yhtä hyvin kuin aiemmin tällä kaudella. Jep, se oli ihan eri koira kuin se parkkiksella haahuileva tyyppi. Alusta loppuun asti täpäkkä ja kontakti säilyi. Yhdistääkö se nuo parkkipaikat johonkin ikävään tapahtumaan vai rakastaako se vaan Keravan hallia näin paljon? Ota tuosta nyt selvää. Ei kai noita uroksia koskaan opi ymmärtämään.

Vinski teki pitkät seuraamiset hyvässä vireessä ja paikka näytti koko ajan säilyvän hyvänä. Pylvään kiertoja piti taas kokeilla ja pari stoppiakin siinä yhteydessä, oli taas kivaa Vinskin mielestä. Ruutuun lähetykset sujuivat kivassa vauhdissa, vaikka parkkiksella viimeksi se meni haluttomasti lähes kävelyvauhtia. Liikkeestä seisominen ja luoksetulo hyvä. Avo-luokan kaukokäskyt hienot, lähietäisyydeltä tekniikkatreeninä kaikkia asennonvaihtoja. Suuntatreenin alkeita pallolla taas. 650 grammaisen noutoa, ok. Ja piti Vinskilläkin kokeilla zetaa valmiina liikkeenä, vaikkei olla sitä ennen treenattu. Sama järjestys kuin Jipolla. Meni tosi hyvin seisomiseen asti eikä hämääntynyt, vaikka kiersin sen "väärältä" puolelta, mutta seisomisessa tämä kiertäminen sitten oli vähän liikaa ja se kääntyi. Otettiin seisominen uudestaan ja onnistui sekin.

Snoopyn seuruu vaikutti hyvältä. Liikkeestä seisominen ja luoksetulo ok. Kaukokäskyjä ja pylvään kiertoa hupimielessä sillekin. Kaksikiloisen nouto hyvä. Eteenmeno tosi hyvä, myös valmistava osuus. Loppuun zeta, jonka se teki ihan samalla lailla kuin Vinskikin.

Tänä viikonloppuna jätettiin hallitreenit väliin ja treenattiin molempina päivinä parkkiksella ulkona. Seuraksi saatiin Pirjo koirineen. Treenattiin lähinnä perusjuttuja, kuten seuraamista, jääviä liikkeitä, luoksetuloa, kaukokäskyjä ja pikkuisen noutoa. Jippo otti lisäksi ohjattua noutoa pitkästä aikaa pallonheittelytreeninä. Sille on nyt tullut iso ongelma vasemmalle menemisestä. Se ei kertakaikkiaan suostunut aluksi uskomaan, että vasemmalle voi oikeasti mennä, eli sama ongelma, mikä on muutenkin viime aikoina ollut näkyvissä. Pähkäilin, että juttu juontaa varmaankin siihen, että alunperin Jippo halusi aina noutaa nimenomaan vasemmanpuoleista kapulaa, huolimatta siitä minne lähetettiin, ja kun sitä on sitten korjailtu, niin se on päätellyt, ettei vasemmalle kannata mennä ollenkaan. Pallotreeni aukoi tätä ongelmaa melko pian, paitsi että hetken Jippo oli jo sitä mieltä, että nyt varmaan oikea on sitten väärä suunta, kun vasenta painotettiin enemmän. Vaikeaa! Jostain syystä tämä on Jipolle hankala liike. Täytyy yrittää treenata äärimmäisen tasapuolisesti molempia suuntia.

Snoopy toimi kivasti ja häiriötähän se ei ympäristöstä ota, vaikka sitä riitti, kun Pirjo treenasi samaan aikaan ja ympärillä liikkui erilaista kulkijaa. Eikä kyllä Jippokaan häiriöistä piittaa.

Vinski sitten otti häiriötä. Jostain syystä nämä ulkoparkkikset ovat sille hankalampia kuin Keravan halli. Seuraamisessa kontakti pätki välillä, kun Vinski bongasi ympäristöstä jotain häiriötä. Viime aikoina se on myös mielestäni välillä auennut seuraamisessa ja pyysinkin Pirjoa ottamaan kuvia, että voin tarkastella sen menoa. Oli sillä välillä hyvä asento ja kontakti:

Ja sitten taas, kun ympäristöstä tuli häiriötä, saattoi seuraamispaikka seilata tai takapää aueta kuten tässä:

Mutta paljon vaan häiriötreeniä, niin ehkä nuo ongelmat vähenevät. Muut liikkeet Vinski teki aika kivasti.

Nastan kuulumiset sitten. Se on nyt voinut paremmin kuin ennen lääkärikäyntejään. Se liikkuu kauniilla ravilla ja heiluttaa ulkoillessaan taas enemmän häntäänsä kuin vielä hetki sitten. Takapää on vähän voimaton, mutta sohvalle ja nojatuoliin se pääsee hyvin hyppäämään. Rohinoita sille tulee rasituksessa heti ja satunnaista yskää levossakin, mutta viime aikoina sillä ei ole ollut yhtään sellaista inhottavaa kohtausta, jotka jo saivat minut pohtimaan sen elämän mielekkyyttä. Pää sillä on edelleen terävä kuin partaveitsi ja aistit tallella, vaikkakin kuulo vähän heikentynyt. Se nukkuu tietenkin paljon enemmän kuin nuorempana, mutta on hereillä ollessaan pirtsakka. Tiedostan silti, että korkean iän ja sydänvian takia romahdus voi tulla äkkiä, mutta olen iloinen, että se on saanut elää näinkin hyvää jatkoaikaa viime päivinä.

Keravalla taas. Oli Vinskin vuoro päästä ryhmäpaikallaoloihin. Jäin läheisen pylvään taakse vakoilemaan sitä. Istuminen sujui moitteetta. Perään heti paikkamakuu evl-tyyliin. Noudatti maahanmenokäskyä heti, mutta nousi sitten takaisin istumaan, ilmeisesti tein jonkun eleen, jonka se tulkitsi luvaksi. Uusi käsky vaan ja hyvin pysyi maassa häirittynä neliminuuttisen. Välillä lepuutti päätään maassa ja kerran nuuski maata. Kun palasin sen taakse, se myös ohimennen rapsutti itseään, mutta pysyi makuulla. Malttoi hyvin odottaa istumiskäskyä, vaikka oli viimeisten joukossa.

Vinski sai myös aloittaa yksittäisliikkeet. Ensin taas seuraamista, joka oli täpäkkää ja kontakti hyvä. Ruutuun lähetyksiä. Ensin näyttöruutuna, joka sujui varsin hyvin. Sitten hetken tauon jälkeen lähetys ilman apuja täydeltä matkalta. Siitä Vinski vähän hämmentyi, lähti kyllä hitaasti menemään, mutta usko loppui kesken. Lyhensin matkaa ja homma onnistui taas, kuitenkin Vinski on selvästi oivaltanut ruudun perusteista jotain. Merkkiä otettiin lähietäisyydeltä ja sitten merkiltä lähetykset oikealle ja vasemmalle pallon perässä. Kaukokäskyt onnistuivat jo niin, että etäisyyttä oli vähän enemmän kuin avo-luokassa. Mutta vasta istumista ja maahanmenoa teemme matkan päästä, muut asennonvaihdot tekniikkatreeninä lähietäisyydeltä. Sitten pylvään kiertoa muutama kerta ja yksi seisomaan stoppaaminen. Ihan uusi juttu Vinskille ja se kiersi pylvästä hyvällä vauhdilla, oli selvästi sen mieleen tämä liike. Sen jälkeen liikkeestä seisominen, oikein hyvä. Luoksetulo, joka myös hyvä, paitsi eteenistuminen olisi saanut olla vielä täsmällisempi. Sitten kaksikiloisen kapulan nouto, josta palkkasin heti kun Vinski tuli. Sitten 650 grammaisella nouto kunnollisen luovutuksen kanssa. Vähän hidas suoritus, joten vielä yksi vauhtinouto loppuun.

Jippo oli seuraavaksi vuorossa. Evl-tyylistä seuraamista alkuun ja hyvinhän se näytti sujuvan. Kaikkea ei tietty yksin treenatessaan näe. Ryhmätreeniinkään ei nyt olla kertaakaan tällä kaudella menty, osittain aikateknisistä syistä johtuen. Ruutuun lähetys merkin kautta oli seuraava liike ja se meni niin hyvin, ettei otettu uusintaa.

Ohjattua noutoa sitten saatiin taas vääntää. Oikeanpuoleisen kapulan nouto sujui heti hyvin, mutta kun myöhemmin kokeilimme, miten vasemmanpuoleisen haku sujuu, niin sehän ei sujunut. Laitoin väärien kapuloiden eteen purkit, että homma olisi helpompi. Mutta silti Jippo nouti keskikapulan purkin takaa. Ja vieläpä monta kertaa. En kieltänyt, kävelin vain sitä vastaan ja otin kapulan pois ja vein sen takaisin paikalleen. Kun homma ei silti alkanut sujua, niin otin keskikapulan kokonaan pois ja laitoin tilalle pelkän purkin ja kävin vielä näyttämässä vasenta kapulaa. Johan onnistui sekin. Otimme vielä uusinnan, sekin hyvä. Vasen kapula oli ehkä jotenkin katveessa, eikä Jippo niin hyvin nähnyt sitä. Mutta ei se edes yrittänyt mennä minne lähetettiin. Kieltämistä tai huomauttamista en nyt kertaakaan harrastanut, koska ne vain lisäävät epävarmuutta. Kieltäminen ei edes kuulu treeni-ideologiaani, mutta tässä liikkeessä kieltämistä tuli käytettyä, kun Jippo tuntui aina päättömästi säntäilevän minne sattuu. Olisi homman voinut hoitaa toisinkin, kuten nyt teinkin, mutta ei vain silloin tullut mieleen. Aina pitäisi pysähtyä miettimään vaihtoehtoja.

Jippokin sai noutaa kaksikiloista, oikein hyvä. Ja metallikapulaa, muuten hyvä, mutta eteenistuminen ei ollut täysin korrekti. Juoksusta seisomaan jääminen ja luoksetulo hyvä. Kaukokäskyjä ensin etäältä ja sitten tekniikkatreeninä läheltä, hyvin. Vähän vielä pylvään kiertoa ja temputtelua.

Kun laitoin Jipon takaisin autoon, tunki Vinski sieltä innokkaana ulos ja selvästi halusi jatkaa hommia. Ei se ennen ihan noin ole tehnyt. (Niin no, useimmiten se tietty onkin ollut häkissä, mutta ei enää viime aikoina, kun toinen autohäkki meni turhan huonoon kuntoon. Ja siinä ainoassa matkustaa nyt Snoopy, joka muuten söisi auton...) Pitihän sen sitten vielä hommiin päästä. Vähän seuraamista, jossa mukana myös peruutuksia ja sivuaskelia. Ja vielä yksi ruutuun lähetys. Innokas poika oli Vinski tänään ja keskittyikin hyvin, vaikka ihan lähietäisyydellä oli koko ajan melua ja häiriötä, mm. ruutuun juoksevia koiria.

Snoopy teki hienon ruutusuorituksen sekin. Kaukokäskyt meinasivat ensin mennä penkin alle, kun se käveli monta metriä eteenpäin, mutta rupesi se sitten pysymään paikallakin. Eikä me näitä tokoliikkeitä sen kanssa niin vakavasti oteta. Kaksikiloisen noutoa sillekin, tyyppivirheet tulivat ensimmäisessä suorituksessa jonkun verran läpi, mutta seuraavassa oli tosi nätti luovutus. Pitkä seuruu, jossa paljon peruuttamista, sivuaskelia ja käännöksiä. Hieno kontakti ja piti paikkansa tosi hyvin, välillä painoi vähän jalkaani. Kävelystä seisominen hyvä, juoksusta seisomisessa menikin sitten maahan, joten pari uusintaa, jotka ok. Luoksetulot myös ok.

Koirat ihan selvästi janosivat treeniä. Niin olivat tyytyväisiä treenin jälkeen. Ei olla juuri mitään nyt kotona tehty, ulkona on ollut turhan liukastakin. Saisivat lumet sulaa pois ja äkkiä!

Pitkästä aikaa olimme Keravalla treenaamassa. Jippo pääsi ryhmäpaikallaoloihin. Se oli tietenkin taas riehakkaalla mielellä ja sain tehdä työtä, että se malttoi olla edes suurinpiirtein hiljaa.

Yksilöliikkeistä Jippo pääsi tekemään ruudun, ohjatun, seuruuta, metallinoudon ja kaukokäskyt. Ohjattu oli taas se vaikein liike, Jippo toi ensin keskimmäisen kapulan eikä meinannut sitä oikeaa löytää jostain syystä. Ruutu meni kerralla oikein eikä mitään isompia ongelmia ollut muissakaan liikkeissä.

Vinski otti aluksi ja lopuksi seuraamista, molemmat sujuivat hyvässä vireessä ja kontaktissa. Tässä hallissa Vinski on ennenkin ollut hyvässä vireessä eikä ota ympäristöstä juurikaan häiriötä. Salmen parkkiksella kun oltiin yksi päivä, niin se otti ihan hirveästi häiriötä ympäristöstä. Jännä ilmiö. Vinski teki myös metallinoudon, kaukokäskyjä, luoksetulon, ruutua, liikkeestä seisomista ja merkiltä oikealle lähetystä pallon luokse. Hyvässä vireessä muutkin liikkeet sujuivat ja aika kivasti muutenkin. Luoksetulon ja noudon luovutusasennot sillä voisivat olla jämptimmät, pientä vinoutta tulee usein. Suuntia ei paljon olla vielä treenattu ja ruutuakin määrällisesti aika vähän, mutta nyt näyttää, että joku käsitys ruudusta Vinskillä alkaa olla.

Snoopy sai myös ottaa ruutua ja kaukokäskyjä ja sitten pk-liikkeitä. Innokasta työskentelyä taas kerran eikä isoja virheitä. Tällä kertaa yritin erityisesti saada noudon luovutusta paremmaksi. Snoopy jää usein jo tuodessaan hieman etäälle ja luovutuksen jälkeen pakittaa lisää, ellei palkka tule välittömästi. Snoopyn motto on, että tärkeintä on into ja vauhti, pilkkua voivat viilata muut!

Josko kirjaisi vihdoinkin ylös viime lauantain hallitreenit Keravalla. Ryhmäpaikallaoloihin pääsi tällä kertaa Vinski. Menin puoliksi pylvään taakse piiloon, että saatoin pitää sitä silmällä. Se istui rauhallisena ja ryhdikkäänä. Sitten paikkamakuu evl-tyyliin heti perään. Hyvin pysyi taaskin, välillä laittoi hetkeksi pään maahan ja vaihtoi painoa toiselle lonkalle. Istumaan nousi liikkeen jälkeen naapurikoiran käskystä ja joutui uudestaan maahan odottamaan vuoroaan nousta ylös.

Vinski oli taas hyvässä vireessä tässä hallissa ja sai tehdä aika paljon liikkeitä. Seuraamista, juoksusta maahanmeno ja luoksetulo, liikkeestä seisominen, ruutuun lähetyksiä, metallikapulan ja pk-kapulan noutoja ja kaukokäskyt. Mitään isompia virheitä ei tullut. Noutoihin saatiin nyt lisää vauhtia ja intoa, kun virittelin kunnolla.  Kaukokäskyissä on nyt saatu vähän etäisyyttä kasvatettua. Ruutuun Vinski hölkytteli kaikessa rauhassa ja muutenkin tämä liike on vielä ihan alkeistasolla, kun ei olla siihen paljon panostettu. Vinski sai ruutuun vieraankin. Olin juuri palkkaamassa sitä ruudun keskellä, kun sinne juoksi omasta suorituksestaan karannut pentukoira. Vinski suhtautui vierailijaan ystävällisesti, olisi varmaan mielellään leikkinytkin vieraansa kanssa, jos olisin antanut. Ja pentukin aika pian lähti pois ohjaajansa kutsujen perään.

Jipon kanssa keskityimme erityisesti sen heikoimpiin kisaliikkeisiin, eli ruutuun ja ohjattuun. Ruutu löytyi tällä kertaa hyvin, mutta ensimmäisellä lähetyksellä Jippo jostain syystä meni sinne sivusta. Ohjatussa otimme ensin oikeaa puolta. Itseluottamus oli vielä vähän kateissa ja Jippo odotti varmistusta ja oli välillä menossa keskikapulalle. Tsemppaamisella oikea puoli alkoi sujua mallikkaasti. Väliin teimme muita liikkeitä ja sitten palasimme ottamaan vielä vasenta kapulaa. Taas epävarmuutta aluksi ja sitten alkoi sujua. Jännä liike tämä, aluksi se oli pitkään tosi hankala, sitten alkoi sujua ja sitten tuli taas vaikeuksia.

Jippo sai ottaa myös seuraamista, kaukokäskyjä ja pitkästä aikaa kaksikiloisen kapulan noudon. Hyvin meni, nouto ihan täydellinen.

Snoopy sai tehdä pk-tottista ja vähän tokoakin. Ensin kaukokäskyt ja sitten seuraamista ja kaikki pk:n kolmosluokan jäävät liikkeet. Snoopy teki innolla eikä keulinut, kaikki asennot menivät oikein. Sitten nouto, joka meni hyvin, luovutus olisi voinut olla vähän tiiviimpi. Lopuksi tavallisen eteenmenon sijaan ruutuun lähetys.

Serenan parkkiksella tottistelemassa Pirjon ja Tarjan kanssa pakkasessa, hrr. Vinski pääsi ensin ilmoittautumaan Icen parina Pirjo-tuomarille. Meni paljon paremmin kuin viimeksi, kontakti pysyi melko hyvänä eikä Vinski hötkyillyt turhia. Seuraamista, jäävät liikkeet (istu, maahan, seiso), noutokapulan ottamista ja kaukokäskyt Vinski pääsi sitten tekemään. Kivasti teki eikä hirveästi ottanut häiriötä muista samaan aikaan tottistelevista koirista, vain pari kertaa vilkaisi nopeasti muita koiria päin.

Jippo otti merkin ja ruutuun lähetyksen ja meni kerrasta sen verran kelvollisesti, etten pakkasen kovettamalla sora-alustalla enempää ottanut. Seuraamista ja kaukokäskyjä seuraavaksi ja tietenkin ohjatun noudon suuntia Tarjan heittäessä palloa. Oikealle meni hyvin ja pitkästä aikaa otin myös vasemmalle lähetyksen. Näkyi totisesti, että ollaan oikeaa puolta hinkattu, sillä Jippo lähti oikealle, eikä pallo lentänyt. Uusi yritys ja nyt meni oikein. Jippo on niin kova päättelemään itse että oksat pois!

Jippo pääsi myös paikkamakuuseen Icen ja Bobicin kanssa. Hyvä suoritus. Sitten vaihdoin koiraa ja Vinski pääsi paikkamakuuseen kahdeksi minuutiksi samaan sakkiin. Osan aikaa olin piilossa ja osan näkyvissä. Hienosti pysyi Vinski ja oli rauhallinen, kerran se tosin käänsi päätään ja nuuski makuualustaksi laitettua peittoa, mistä huomautin ja se lopetti heti.

Pääsi Snoopykin ottamaan seuruuta, kaukokäskyt ja liikkeestä seisomisen ja luoksetulon ja hyvinhän ne onnistuivat.

Vinski on nyt kolmena päivänä tehnyt aika pitkiä remmilenkkejä, lähes tunnin kerrallaan. Toissapäivänä se käveli lenkkinsä kokonaan metsässä ja joutui muutaman puunrungonkin ylittämään. Eilen lenkki kulki osan aikaa metsässä ja yli puolet ajasta hiekkatietä vuorotellen kävellen ja ravissa. Tänään mentiin ensin metsässä ja sitten kilometrin leppoisa ravilenkki pyörän vieressä. Hyvin on sujunut, mitään ontumista ei ole tullut levon jälkeen tai muutenkaan. Kokonainen viikko ontumatta, ja se viikon takainenkin oli lyhyt episodi. Tosi hyvä, että pystymme tekemään kunnollisia remmilenkkejä! Vapaaksi en tuota aio päästää vielä muutamaan päivään, mutta sitten taas pikkuhiljaa katsotaan, mitä kroppa tykkää vapaana olosta.

Vinski on myös kolmena päivänä ajanut lyhyet keppijäljet nurmikolla ja pellolla. Olen tehnyt jäljet sen nähden ja innostanut sitä keppeihin jo etukäteen. Ihan hyvää työtä Vinski on tehnyt, mutta edelleen näkyy se, että itse jälki kiinnostaa sitä enemmän kuin kepit. Se on ajanut tuoreet ja lyhyet jäljet aivan nenä maassa. Jäljenajon jälkeen olen vielä leikittänyt Vinskiä kepeillä ja se on aika hyvin lähtenyt leikkiin mukaan, mitä se ei todellakaan aina ole tehnyt. Jäljen ajettuaan se ei useinkaan ole välittänyt leikkiä, koska on silloin vielä liikaa hajujen maailmassa.

Pikkuisen ollaan myös tottisteltu koirien kanssa. Nastakin on päässyt tekemään vähän temppuja ja etsimään hanskaa heinikosta. Jipolle laitoin ohjatussa noudossa jo oikeastikin pallon myös vasemmalle ja se toi silti oikeanpuoleisen kuten pitikin. Toivottavasti ei ollut vain tilapäinen häiriö

Vinski on parina päivänä tehnyt lyhyesti niitä liikkeitä, mitä kytkettynä pystyy tekemään. Aika paljonhan sitä pystyykin, kun jäävissä liikkeissäkään ei ole pakko aina luoksetuloja ottaa. Asenne tekemiseen Vinskillä on kohdillaan. Liikkeestä seisomista saa vielä vähän työstää ja monia yksityiskohtia hioa. Mutta sitähän se on vanhemmillakin koirilla, hiomista, ei sitä valmiiksi tule koskaan, ja kovasti keskeneräinen on tuo ohjaajakin vielä

Kaikki koirat paitsi Vinski ovat viime päivinä häipyneet metsässä omille teilleen. Olisihan Vinskikin varmaan häippäissyt, mutta kun se on ollut kytkettynä... Eivät koirat kauas ole menneet. Kun Nasta häippäisi kesken metsälenkin samaan suuntaan, jonne Jippo oli aiemmin hävinnyt ja palannut vasta monen kutsun jälkeen, niin lähdin seuraamaan sitä nähdäkseni, mikä niitä sinne veti. En hämmästynyt, kun tupsahdimme lopulta isojen, veristen luiden äärelle... Snoopylla taas on noin sadan metrin päässä pihasta oma löytönsä, valtavan kokoinen reisiluu, joka vetää sitä vastustamattomasti puoleensa aina pisulenkeillä. Mistä näitä luita nyt tulee tähän tahtiin??!  Tuo reisiluu on kyllä jo vanha ja näköjään ollut maahan hautautuneena, mutta ne veriset luut lienevät ihan tuoreita. Mitähän petoja tuolla metsässä on liikkunut, kun nekin olivat vähintään peuran kokoisen eläimen luita. En nyt oikein tiedä, pitäisikö olla vain iloinen ilmaisista barf-aterioista   Kaikenlaisia raatoja, pääkalloja ja kakkakasoja sitä kyllä on vuosien mittaan päässyt koirien kanssa metsissä liikkuessaan näkemään, ja aina välillä nuo joutuvat suoraan lenkiltä suihkuun, kun ovat kierineet jossain vähemmän ihanassa. Spn Netta toi kerran pihaan karvaisen hirvenjalan. Ja yhden kämpän olohuoneen lattialla kiemurteli kerran sisiliskojen häntiä, kun kissat olivat piipahtaneet pihassa. Tuli surku liskoja, kun se uusi häntä, jonka ne kasvattavat menetetyn tilalle, ei kuulemma ole yhtä hyvä kuin alkuperäinen. Koirat ja kissat tosiaan tuovat luonnon lähelle

Loppuviikosta oli tarkoitus tehdä Vinskille muutama pitkä jälki, mutta suunnitelmat sitten muuttuivat. Keskiviikkoisen jälkitreenin ja lenkin jälkeen lepäiltyään Vinski ontui loppuillan. Seuraavana päivänä ontuminen oli poissa, mutta sitten sitä seuraavana Vinski oli illalla levon jälkeen parin minuutin ajan kolmijalkainen, sitten taas käytti jalkaa normaalisti. Kerrassaan kurjaa   En viitsinyt pitkiä enkä lyhyitäkään jälkiä sille tehdä, vaikkei jäljestys mitään rajua puuhaa olekaan. Se vaan vähän arvelutti, että Vinski saattaisi yhdistää epämukavan olon jäljestykseen. Vähän hissuksiin ollaan nyt oltu ja Vinski enimmäkseen kytkettynä, lyhyesti välillä vapaaksikin päästetty, eikä se kyllä itseään silloin säästele. Hyppytreenit on tietenkin jätetty tauolle. Kipulääkitys pienellä annoksella aloitettiin taas. Akupunktioaika tilattiin, vaikkei yksikään uusi eläinlääkärikulu millään lailla budjettiin sovikaan. Mutta eihän tuota hoitamattakaan voi pitää. Aikaa vaan ei ihan lähipäiviksi saatu. Hieman tottista Vinski on saanut ottaa, ettei se ihan turhaantuisi, kun lenkkejäkin on vähennetty. Huomenna se pääsee jäljestämäänkin, ellei ontumisen suhteen tule takapakkia.

Tänään oltiin tottistelemassa taas Serenan parkkiksella. Jippo aloitti. Seuruu sujui kivasti, sen mitä itse näin. Merkille lähetykset sujuivat hyvin, mutta Jippo ei aina heti mennyt ihan kohtisuoraan merkin taakse ja odotin mitään sanomatta, että korjaa itse. Ruutuun lähetykset merkin kautta eri suunnista sujuivat hyvin ja ruutu löytyi joka kerta, mutta Jippo hakeutui joka kerta lähelle jompaa kumpaa laitaa, oli kuitenkin selvästi ruudun sisällä. Treenattiin sitten vielä keskikohtaa erikseen. Kaukokäskyt menivät hienosti, istu-maahan-istu-seiso kaukaa ja sitten istumista ja seisomista lähietäisyydeltä ohjaten. Ryhmäpaikallaoloonkin Jippo pääsi Bobicin ja Icen väliin. Se meni hyvin, mutta lopussa kun vieruskavereita vapautettiin, niin Jippo riehaantui ja haukkui. Lopuksi vielä otimme ohjatun suuntia Pirjon toimiessa pallonheittäjänä. Tosin vain yhtä suuntaa pääsimme nyt ottamaan neidin itsepäisyyden takia, se kun lähti aina vasemmalle, vaikka näytin oikealle ja pallo lensi sinne. Se korjasi suunnan kyllä pallon perään, mutta pähkäilimme sitten, ettei liene hyvä juttu, että se saa palloa ollenkaan jos ei kerran ole kuulolla. Niinpä seuraavan kerran kun se rynnisti vasemmalle vaikka käsky oli oikealle, niin pallo ei lentänyt. Sen jälkeen Jippo alkoi noudattaa suuntakäskyä kerrasta ja kahden onnistuneen toiston jälkeen lopetimme treenin. Huh, jos joskus kisoihin asti pääsemme tätä liikettä yrittämään, niin ohjaajalla varmasti kihoaa kylmä hiki otsalle, jos arpa langettaa meille oikeanpuoleisen kapulan

Snoopykin sai tokoilla. Merkille se meni kerrassaan Jippoa paremmin. Ruudusta se juoksenteli ohi, vaikka on kotona tehnyt ihan kivoja ruutusuorituksia. Vein sitten pallon ruudun keskelle. Huvikseni kokeilin Snoopylla luoksetulon pysähdyksiä, joita se ei ole ikinä ottanut. Seiso-käskyn jälkeen se eteni aika lailla ennen seisomista, maahanmeno oli nopea. Seuraaminen oli kivaa, kaukokäskyt hienot.

Vinski aloitti ruututreenistä. Ensin lähetin sen parin metrin päästä ruutuun, jossa oli keskellä pallo, sitten vähän kauempaa jne. Häiriössä kun oltiin, niin tein homman helpoksi, ja kun ei Vinski tätä liikettä vielä kunnolla edes osaa. Hyvin meni nyt ruutuun joka kerta, vauhti ei ollut huippua, muttei varsinkaan juuri nyt ollut niin väliksikään. Muita sellaisia liikkeitä emme tehneetkään, missä olisi tarvinnut askeltakaan juosta. Seuraamis- ja kontaktitreeni meni hyvin. Kapulaa Vinski sai nostaa nenänsä edestä ja välillä kädestäni ja luovuttaa minulle lähietäisyydeltä, nämä menivät kivasti. Liikkeestä istuminen hyvä, liikkeestä maahanmeno samoin, luoksetuloa emme ottaneet. Liikkeestä seisominen tuotti vähän päänvaivaa, kun Vinski istahti pariin kertaan ennen kuin seisominen alkoi sujua. Seisominen onkin vielä keskeneräinen liike.

Aamulla olimme Velskolassa Seijan ja Sylvan kanssa jälkitreeneissä. Meidän laumasta pääsi vain Vinski hommiin. Tosin Seija kertoi jäljen tehtyään, että siitä tuli 1,2 km pitkä ja haastava, piikkejä oli useampi ja maastokin hyvin haasteellista ja että kannattaisi siksi laittaa kokenut koira asialle. Jipolle tuollainen jälki olisi tässä vaiheessa ollut todellakin liikaa. Snoopy kyllä olisi voinut homman hoitaa, mutta koska Vinskillä on enemmän opeteltavaa, niin valitsin kuitenkin sen.

Jälki oli puolitoista tuntia vanha. Ja maasto tosiaan hyvin vaihtelevaa, metsää, soista maastoa, kalliota, tosi paljon nousua ja laskua. Jäljen nosto oli hyvä ja alkujälki meni nätisti. Sitten rupesin Vinskin käytöksestä epäilemään, ettei se välttämättä ollut enää alkuperäisellä jäljellä. Se seurasi väärää jälkeä pitkän pätkän kunnes Seija totesi sen olevan maastossa, jota lähelläkään hän ei ollut jälkeä tehdessään käynyt. Palasimme kohtaan, jossa oikea jälki varmasti kulki ja Vinski sai nostaa jäljen uudestaan. Hieman epävarma se aluksi oli, mutta sitten jäljesti oikein hyvin. Ja ilmaisi kakkos- ja kolmoskepit hyvin. Ykköskeppi jäi harhailun takia löytymättä. Kolmoskepin jälkeen Vinski taas harhautui väärälle jäljelle, minkä päättelin hienoisesta muutoksesta jäljestystyylissä ja siitä, ettei keppejä enää löytynyt. Väärä jälki kuitenkin kulki limittäin ja lomittain oikean jäljen kanssa, joten kuljimme Vinskin perässä siinä toivossa, että se vielä löytää oikean jäljen. Jälkeä ei myöskään ollut merkattu lainkaan, joten hieman epävarmaa oli, milloin se mahdollisesti oli oikealla jäljellä tai sen lähellä. Loppujen lopuksi kuljimme metsässä moninkertaisesti oikean jäljen pituisen matkan ja putkahdimme lopuksi tielle, jolla Seija ei ollut kulkenut. Emme edes tienneet, missä olimme, mutta tie johti Velskolantielle. Harmittelin sitä, etten keskeyttänyt jälkeä heti kun kävi ilmeiseksi, että Vinski oli vaihtanut jälkeä. Se pääsi turhan pitkään seuraamaan väärää jälkeä. Kestävyys Vinskillä näköjään on hyvä, se oli ihan hyvävoimainen muutaman kilometrin jäljen jälkeen.

Iltapäivällä oli sitten tottistreenit Serenan parkkiksella. Vinski, Jippo ja Snoopy pääsivät kaikki tekemään jotain. Jippo otti vähän kontaktitreeniä, seuraamispätkän, kaukokäskyjä ja merkiltä lähetyksiä oikealle ja vasemmalle Hannelen heittäessä pallon samaan aikaan käskyn kanssa. Tällä tavalla suunnat toimivat kyllä. Vinski otti myös kontaktia, seuraamista, henkilöryhmää, liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon, noutoja ja paikallaolon. Seuruu muuten hyvää, mutta lopussa takapää aukesi. Kapulalle kerran varasti ja luovutukset olivat vinoja. Paikallaolo hyvä. Snoopy otti seuraamista ja jääviä ja suoritti kivasti.

Vinski pääsi taas Salmeen nurmikkojäljelle. Tein sille kaksi terävää ja yhden tavallisen kulman, kun terävä oli eilen vaikea. Nameja laitoin tällä kertaa taas. Ja kyllä se jälki paremmin nyt sujuikin, Vinski pysyi jäljellä hyvin, mutta olisi voinut olla vieläkin intensiivisempi. Keppi-ilmaisu myös jätti toivomisen varaa, joten tein sille vielä pelkän keppijäljen. Laitoin Vinskin paaluun kiinni, innostin sitä kepeillä ja tein lyhyen jäljen sen katsoessa ja jätin kepit huomiota herättävästi. Sitten heti ajamaan jälki. Vinski huomasi kyllä kepit heti, maahanmenoa vahvistin antamalla siihen käskyn. Kolmannella kepillä se jo putosi maahan vauhdilla ennen käskyä. Ehkä se vain kaipasi jotain uskonvahvistusta tässä asiassa.

Jippo ja Snoopy saivat tyytyä kävelemään pikku lenkin Salmessa Vinskin kanssa, Jippo tosin pääsi pienen kontakti- ja seuraamistreeninkin ottamaan. Nasta lenkkeili kotona poikien kanssa metsässä.

Kotona Vinski vielä tottisteli vähän. Seuruuta, liikkeestä istuminen, liikkeestä seisominen. Ja ruutuun lähetyksiä. Ihan alkeissa vielä ollaan ruudun suhteen eikä Vinski sitä vielä varsinaisesti osaa, kovin vähälle on tokoilu jäänyt.

Vinski sai myös hyppiä. Hyppytreenit olemme aloittaneet ihan alusta. Vinski saa matalilla hypyillä hakea hyppyihin varmuutta ja iloa. Se saa hypätä patukan perään ja paluuhypystä lentää palkaksi vielä pallo, jonka Vinski aluksi mielellään vaihtoi lennosta palkaksi, mutta nyt jää mieluummin rallaamaan patukan kanssa. Välillä vien patukan vinoon esteen taakse ja varmistelen paluuhyppyä tulemalla esteelle vastaan kannustamaan. Tärkeintä on nyt pitää hauskaa. Esteen korkeutta nostetaan yhdellä pykälällä pikkuhiljaa, kun tietyllä korkeudella on harjoiteltu jo hyvän aikaa. Ja vain pari kertaa viikossa hypitään.

Tosi kivasti ovat hyppytreenit lähteneet käyntiin ja Vinski nauttii hyppäämisestä. Jos myöhemmin tulee vastaan korkeus, josta se ei pidä, niin sitten lasketaan korkeutta. Koiran ehdoilla mennään ja jos Vinski ei jostain syystä halua metrisiä hyppyjä aikanaan hypätä, niin sitten ei.  En todellakaan siinä tapauksessa aio sitä siihen painostaa. Terveysnäkökohdatkin täytyy huomioida. Vaikka en kyllä usko, että se terveyssyiden takia ryhtyi korkeita hyppyjä arastelemaan. Ennemmin se oli itseluottamuksen puutetta, kun se oli kolauttanut takajalkansa esteeseen ja saanut isommista korkeuksista epämiellyttävän käsityksen. Enkä ole hyppäämisestä huomannut sille koituvan fyysisiä ongelmia. Ne kaksi ontumistapaustakaan eivät hyppäämiseen ole liittyneet; ensimmäisellä kerralla se ei ollut käytännössä eläissään vielä hyppinytkään kuin satunnaisesti vauvakorkeudelta, eikä toisellakaan kerralla ollut hyppinyt päiväkausiin ennen ontumista. Tiettyä varovaisuutta joka tapauksessa hyppyjen kanssa noudatan. Ja Vinski saa liikkua mahdollisimman monipuolisesti, kuten muutkin koirat tietenkin, että lihaskunto pysyisi mahdollisimman hyvänä. Liikkumista metsässä ja hiekkateillä niin vapaana kuin kytkettynä ja useamman kerran viikossa pieni pyörälenkki ravissa. Viimemainitussa on sekin hyvä puoli, että koirat pääsevät välillä olemaan oikealla puolellani, ettei niistä tulisi ihan toispuoleisia.

Jippo tietenkään ei ole pyörälenkeille nyt päässyt, joten pojat ovat juosseet kahdestaan. Pian saa Jippo jo luvan kanssa liikkua vapaana, mutta pyörälenkille en sitä vähään aikaan vie. Enkä aio hyppyyttää sitä pitkään aikaan. Tikkejä ei tarvitse mennä poistattamaan, kun ne ovat itsestään sulavia. Mahaa kyllä kävimme viikko sitten näyttämässä Vihtivetissä, kun se muuttui kovin kirjavaksi. Maha oli reunoistaan ihan punainen ja mahan poikki meni punainen juova. Itse haava oli siisti. Arvelin heti, että homma liittyi jotenkin mahassa olleeseen liimasiteeseen, mutta lääkeaineallergian tai muun vastaavan varalta meidät pyydettiin näytille. No, lääkeallergiaa se ei ollut, vaan liima-allergia. Eli Jippo on yliherkkä liimasiteen liimalle, punainen ihottuma oli juuri niissä kohdissa, missä liima oli ollut. Nyt ihottuma on muuttunut karstaiseksi, kai se siitä pikkuhiljaa pois karisee.

Eilen oli tottisryhmän treenit Serenan parkkiksella. Laura otti meidän toilauksia videolle, että pääsin itse tarkistamaan miten paljon turhia vartaloapuja annoin koirille. Ryhmän palaute oli, että seuraamisessa ei mitään kauhean ihmeellistä näkynyt, mutta Vinskiä maahan jättäessäni heilautin kättäni. Ja suunnilleen siltä se videoltakin näytti, sen mitä ehdin tutkailla. Treenitilanteessa tietenkin tarkoituksellakin tulee esim. katsottua koiraa enemmän kuin kisoissa, varsinkin tuota aloittelevampaa tapausta eli Vinskiä.

Vinski pääsi ensin treenaamaan ilmoittautumista Riku parinaan. Vähän pomppimiseksi ja vilkuiluksi se aluksi meni, kun suoraan autosta joutui hommiin vieraalle kentälle ja melko vieraan koiran parina vielä. Namin avulla saatiin homma jotenkin läpi. Sitten vaihdettiin puolia ja käteltiin uudestaan Pirjoa. Tämä meni jo paremmin. Riku jopa kerran syöksähti siihen ihan viereen, eikä Vinski ollut moksiskaan.

Sitten kontaktitreeniä häiriössä, muutaman kerran kontakti tipahti, mistä ohjaaja huomautti, että kröhöm, ja kontakti palasikin heti. Seuraavaksi vähän leikimme patukalla ja otimme seuraamista. Seuraaminen oli ihan kivaa, mutta ensimmäisessä käännöksessä Vinskin pylly melkein käväisi maassa, eli taisi jotenkin odottaa istumista. Oli kiva videolta nähdä, miten Vinskin häntä heilui koko ajan. Vapautuksen jälkeen se ei välittänyt palkasta, vaan huumaantui täysin kentän hajuista. Ehkä siellä oli joku hemaiseva tyttökoira käynyt.  Otimme sitten vielä juoksusta maahanmenon ja luoksetulon. Maahanmeno Vinskillä on tullut nopeaksi, se ihan putoaa maahan. Luoksetulokin oli melko nopea, se on koko ajan nopeutunut, mutta ehkä vielä vähän voisi nopeutta tulla lisää. Lopuksi vielä pujottelimme henkilöryhmää namilla imuttaen.

Snoopy otti seuraamista, liikkeestä istumisen ja liikkeestä maahanmenoja. Se vähän edisti ja ohjaajalla oli omat sekoilunsa palkkalelun kanssa, mutta hauskaa oli. En videolta huomannut, että olisin Snoopylle erityisiä vartaloapuja antanut jäävissä tai muutenkaan, mutta täytyy vielä ihan suurennuslasin kanssa katsoa.

Jippo oli vielä sairiksella ja remmiliikunnalla, joten se pääsi treenaamaan vain lyhyesti kontaktia ja seuraamista. Kyllä kokeneen koiran kontakti piti häiriössä paremmin kuin sen aloittelijan.

Tänään koirat pääsivät jäljestämään Salmen nurmikoille. Vinskin jälki kulki ensin lyhyellä nurtsilla ja sitten hetken aikaa pidemmässä heinikossa. Kulmia oli kolme, joista yksi terävä, ja keppejä neljä. Nameja ei nyt ollut yhtään ja se näkyi. Jäljestys oli haahuilevampaa. Paitsi etten kyllä ole varma, johtuiko se pelkästään namien puutteesta vai muista olosuhteista. Aika vähän meillä niitä nameja on muutenkaan ollut ja jotain häiriötä oli jäljelläkin, koska Vinski välillä ihan sävähti jotain. Pupuja juossut juuri siitä tai jotain muuta jännää? Kyllä Vinski jäljen selvitti, vaikka hapuiluakin tuli aika paljon, ja erityisesti terävä kulma oli nyt vaikea. Kepit se huomasi heti ja tuuppasi niitä, maahan meni isolla viiveellä. Ehkä märkä nurmi ei miellyttänyt tai sillä on ilmaisukriisi muuten vaan. Viimeisestä kepistä se ensin ajoi ohi kun oli siinä kohtaa vähän jäljeltä sivussa. Jäljen loppuessa sen jälkeen ojaan se kääntyi takaisin ja etsi keppiä hetken ennen kuin paikallisti sen.

Jippokin pääsi ajamaan sellaisen sadan metrin pätkän jälkeä, joka teki pientä siksakkia. Keppejä kaksi. Se ajoi tosi hyvällä draivilla ja nosti kepit pätevästi.

Snoopykin pääsi hommiin. Se ajoi jälkensä kovalla vauhdilla ja innolla, omaan hieman huolettoman näköiseen tyyliinsä, mutta kaikki kolme keppiä se nosti varmasti.

Käytiin vähän näyttämässä ongelmaliikkeitä Riitalle, etenkin noita Jipon tokoliikkeitä. Ihan aluksi otimme kontaktitreeniä häiriössä. Kun Jipon kontakti Riitan häiriköidessä tippui, sanoin korjaussanan ja kontaktin taas palatessa kehuin. On se hassua, että kokeneen koiran kanssa tulee usein unohdettua nuo perustreenit. Jippo on kyllä treeneissä ja kokeissa hyvässä kontaktissa liikkeiden aikana, mutta kontakti ennen liikkeitä ja niiden välissä saisi parantua.

Kaukokäskyjä tietenkin kävimme läpi. Olemme tehneet liikaa pelkkää lähitekniikkaa, koska Jippo vaihtoi asentoa vasta kaksoiskäskyllä kauempaa. Siirryin lähelle ja asennonvaihdot onnistuivat taas. Seisomisesta istumiseen siirtyessään Jipon pitää oppia siirtymään taemmas. Näytin myös, miten vaikeaa takapalkan käyttäminen on - paitsi ettei se juuri tällä kertaa sitten tuottanut erityisiä ongelmia. Mutta neuvona tässä on käyttää takapalkkana mieluummin namia, koska bortsu niin helposti jumittuu palloon. Tekniikkaa kannattaa edelleen treenata lähietäisyydeltä, mutta istu-maahan-asennonvaihtoja myös kaukaa, ettei Jippo unohda taitoa.

Sivulletulon ennakoimisesta tuli myös puhetta. Tässä on ohjeena ottaa enemmän sivulletuloja treeneissäkin, että mahdolliseen ennakointiin pääsee puuttumaan. Minä kun olen välttänyt sivulletuloja juuri siksi, etteivät koirat ennakoisi niitä, mutta pitää sitten ottaa enemmän niitä.

Ohjattu nouto pääsi myös käsittelyyn. Yhdellä pallolla tehtynä ei mitään ongelmaa tietenkään. Sitten teimme sellaista treeniä, ettei mitään viety valmiiksi. Lähetin Jippoa merkiltä oikealle ja kerran vasemmallekin ja samaan aikaan käskyn kanssa Riitta heitti pallon osoitettuun suuntaan. Hyvin toimi, näitä pitäisi saada lisää, kun vaan olisi se apuohjaaja. Pallolla ja osiin pilkottuna on syytä hyvän aikaa vielä treenata.

Merkkiä treenasimme erikseen. Jippo välillä ennakoi ja jäi seisomaan liian eteen eikä odottanut käskyä. Odotin ja pikkuhiljaa Jippo älysi hilata itseään kohti oikeaa kohtaa ja sai palkan. Sitten kävinkin näyttämässä sille merkin takaosaa ja lähetin uudestaan, jolloin se tietenkin meni paremmin.

Tässä välissä treenattiin muita koiria ja lopuksi Jippo tuli vielä kentälle tekemään ruudun. Merkille se meni hyvin ja lähti ruutuun hyvin, mutta meni loppumatkasta vähän ruudun ohi ja jäi seisomaan parin metrin päähän. Odotin ja se lopulta korjasi sijaintinsa ruudun etuosaan. Uusintayritys meni paremmin, mutta vähän jouduin Jippoa vielä lopussa ohjailemaan. Näkyi, ettei olla vähään aikaan ruutua otettu, se kun alkoi sujua niin hyvin, että ollaan keskitytty isompiin ongelmiin. Mutta kun kaikkia tokoliikkeitä vaan on pidettävä yllä kaiken aikaa... Paljon työtä teettävä laji kyllä! Mutta juuri siksi me tokoa treenaammekin, että Jipolla on töitä, se kun todellakin haluaa tehdä, ja on mielekästä opetella nimenomaan uusia juttuja. Kovin keskeneräisiä olemme molemmat vielä.

Vinskiäkin näytin Riitalle. Mainitsin Vinskin häiriöherkkyydestä ja näytin sitten ihan perusjuttuja. Ennen seuraamisliikkeeseen lähtemistä Vinski ehti lukita katseensa kaikkiin lähistöllä liikkuuviin ihmisiin. Sitten se otti kontaktin minuun ja annoin seuraamiskäskyn. Seuraaminen meni hyvin ja hyvässä kontaktissa. Sitten luoksetulo, joka sekin ihan hyvä ja melko nopea, vauhti on tosiaan petraantunut. Vinskin on luoksetuloissa ja noudoissa vaikea avustettunakaan istua ihan suorassa, eikä se niin tehnyt nytkään. Se voi johtua toispuoleisuudesta. Asiaa voisi työstää treenaamalla esim. seinän vieressä. Otimme noudonkin. Kapulalle Vinski lähti vähän hitaasti ja otti kapulan vähän tuumien, toi sitten melko hyvin. Sillä voisi treenata pelkkää kapulaan tarttumista innon lisäämiseksi. Riitta myös näki Vinskissä mahdollisia merkkejä siitä, että se paimenmaisesti jähmettyy vaanimaan kapulaa. Juu, se selittäisi paljon. En ole itse osannut tulkita käytöstä, koska aiemmat viisi bortsuani eivät sitä ole harrastaneet, eikä Vinskikään niin selkeästi, että olisin tajunnut.

Pk-esteitä emme voineet ottaa, kun niitä ei kentällä ollut. Niiden suhteen jatkamme kuten olemme jo aloittaneet, eli palaamme ihan alkeisiin ja hankimme paljon hyviä hyppykokemuksia matalilta hypyiltä ennen kuin kokeilemme korkeampia hyppyjä tai A-estettä. Olin kiinnostunut kuulemaan, tiesikö Riitta hyppyongelmaisia bortsuja, jotka olisi saatu pk-hyppyjä hyvin tekemään. No ei oikeastaan, kun suurin osa kuitenkin harrastaa vain tokoa ja agilitya, niin jos koira ei satu korkeammista hypyistä tykkäämään, niin ei niitä sitten ole sellaiselle koiralle pakko opettaakaan. Hmm, no jos Vinski ei pk-esteistä opi tykkäämän, niin sitten senkin pitää suuntautua tokopuolelle.

Lopuksi otimme vielä seuraamista, joka sujui hyvässä kontaktissa. Ei hirveästi haitannut uusi paikka ja häiriöt. Riittakin totesi, että puolitoistavuotias bortsu-uros on usein ihan kakara vielä. Ja Vinskikin on olemukseltaan vielä jossain määrin pentumainen, joten ihmekös tuo, jos se ottaa häiriötä ympäristöstä ja koulutus on ihan alkutekijöissä. On se kuitenkin nyt edistynyt, kun pahimmat murkkuiän kuohut ovat kaiketi jääneet taakse.

Eilen oltiin Salmessa Jipon ja Vinskin kanssa. Tein Vinskille jäljen vanhenemaan ja sitten tottisteltiin. Vinski aloitti. Sen vire oli aluksi vähän kateissa, mutta parani kun ryhdyin itse käyttäytymään innostavammin. Olen yrittänyt olla itse passiivisempi ja saada koiraa aktivoitumaan, mutta se ei nyt häiriökokemusten jälkeen enää sujunutkaan niin hyvin. Lopuksi Vinski sai noutaa kaksikiloisen kapulan. Sen se on oppinut nopeasti, nouto oli hyvä ja se myös piti kapulaa hyvin istuessaan edessäni ja luovutuskin oli nätti.

Jippo tokoili. Ensin se sai istua paikalla kaksi minuuttia ja sitten olla makuulla vähän lyhyemmän ajan, ei ongelmia. Sitten ruutua, joka meni edelleen hyvin, ja seuruuta ja kaukokäskyjä. Ohjatussa noudossa laitoin tällä kertaa kaksi palloa ja oikeanpuoleinen oli se, joka piti tuoda. Hyvin meni sekin. Yksi sienestämästä autolleen palannut mummokin jäi katsomaan suoritusta. Mitähän nuo satunnaiset ohikulkijat mahtavat tokoliikkeistä ajatella? Ehkä kuitenkin vielä oudompaa on, kun joku talsii pellolla tai nurmikolla ja kylvää sinne makkaraa tai lihapullia :D

Sitten oli Vinskin nurmikkojälki. Siinä oli kaksi kulmaa, toinen terävä. Keppejä kuusi, koska niitä on syytä treenata. Alkujälki namitettu ja kulmien jälkeen myös nameja. Tuuli oli aika navakkaa. Hyvin Vinski jäljellä pysyi, joskaan sen tyylillä ei ihan FH-puolella välttämättä pärjäisi. Keppien ilmaisu oli totutunlaista, vaihtelevaa. Keppejä ryhdytään nyt kotonakin taas työstämään enemmän.

Tänään olimme Nummelan kentällä. Vinski aloitti treenit agilitykentän puolella. Rakensin sille hyppytekniikkasarjan, jota se pääsi ensin kokeilemaan. Ekalla kierroksella se hyppäsi muuten hyvin, mutta yhteen hyppyyn sen jalka kolahti hieman. Toisella kerralla se jo hätäili liikaa eikä saanut askeleitaan sopimaan ahtaisiin esteväleihin ja pudotti kaksi rimaa. Rimat olivat olleet toiseksi matalimmassa korkeudessaan ja laskin ne matalimpaan. Nyt Vinski hyppäsikin hienosti. Vähän puomia ja pujottelua vielä otimme.

PK-kentän puolella otimme A-estettä ja hyppyä. Kieltoja tuli taas, etenkin A-este epäilytti tänään Vinskiä. Itse sain taas kiivetä harjalle :)  Vinski myös hyppäsi pallon perään jopa paremmin kuin patukan ja toi kerran pallon hyppynoutona takaisinkin toiseksi ylimmästä hyppykorkeudesta. On vähän ikävää, että Vinskillä on ennakkoluuloja pk-esteitä kohtaan, koska sitä useammin niitä sitten pitäisi treenata. Mutta toisaalta korkeaa hyppyä tai A-estettä ei viitsisi terveyssyistä hirmu usein treenata. Tarkka kyllä olen sekä lämmittelystä että jäähdyttelystä aina kun hypimme. Nytkin alla oli kunnon lenkki juuri ennen treeniä ja treenin jälkeen jäähdyttelyä ravissa ja kävellen BOT-loimi päällä. Myöhemmin kotona vielä metsäkävely loimi päällä, ja loppupäivän kotonakin Vinski on saanut loimea pitää. Snoopy saa loimen sitten yöksi, se tykkää kovasti tästä yöpuvustaan :)

Pätkän seuraamista Vinski myös teki ja nyt se sujui hyvässä vietissä.

Jippo tietenkin tokoili. Ohjatussa taas kaksi palloa, joista oikeanpuoleinen piti noutaa. Tällä kertaa Jippo oli yli-innokas ja hieman varasti jo lähdössä ja lähti hakemaan väärää. Noudatti kyllä seiso-käskyä hyvin ja haki sitten oikean, oli selvästi paremmin kuulolla nyt kun asiasta on taitettu peistä. Kaukokäskyt ovat edelleen vaikeita, vähintään sivulle siirtymistä tahtoo aina tulla.

Snoopy toimi sekakäyttäjänä, eli otti pk-liikkeitä ja tokoa sekaisin ;) Erityisesti kiinnitin huomiota noudon luovutukseen, joka oli kokeessa ongelma. No eihän treenissä mitään ongelmaa ollut, Snoopylla ei ollut mitään syytä pitää kapulaa saaliina.

Tänään oltiin Snoopyn kanssa jälkikokeessa, joka meidän osalta jäi pelkäksi tottiskokeeksi.

Koepäivän alkajaisiksi ohjaaja ensin nollasi päänsä koko kokeesta. Eli olin kuuntelemassa lempilaulajaani livenä ravintolassa. Puolenyön jälkeen kun yleisö odotti keikkaa alkavaksi, alkoi ravintolassa äkkiä jatkuva pärinä. Ajattelin heti, että palohälytys, mutta toisaalta olin epäuskoinen, eikä kukaan muukaan korvaansa lotkauttanut. Paitsi osa henkilökunnasta piti neuvonpitoa. Ja sitten kuulutettiin, että palohälytys ja kaikki ulos. Kukaan ei vaan meinannut uskoa, tosi hitaasti ihmiset sinne ulos valuivat. Mutta siellä sitten kohta kaikki olimme, artistia ja bändiä myöten. Hrr, aika kylmä oli sisävaatteissa. Mutta virkistävä kokemus kyllä ;) Useampi paloauto tuli paikalle ja palomiehiä meni rakennukseen selvittämään tilannetta. Jonkun aikaa pyörittyään häipyivät paikalta. Se oli kai sitten joku väärä hälytys. Keikka pääsi alkamaan vähän vaille yksi yöllä. Kotiin saavuin klo 2.30, koirat vielä pissalle ja nukkumaan klo 3. Ehdin nukkua ruhtinaalliset neljä tuntia, koska koe oli niinkin lähellä kuin Lohjalla. Kivasti nämä kaksi harrastusta pystyy yhdistämään, kun ne aika usein tapahtuvat eri vuorokauden aikoina :D  Koiratkin ovat joskus kyllä keikkareissuille päässeet.

Koepaikalla sain kuulla, että olemme heti ensimmäisessä tottisparissa. Alkupäässä on ihan kiva olla, mutta ekassa parissa ei, kun jää paljon vähemmän aikaa esim. ottaa tuntumaa koepaikkaan ja virittää koiraa. Ja tuomareiden linjakin on usein vielä hakusessa kokeen alussa. Käytimme sitten hyödyksi sen vähän ajan, mikä meillä oli. Minusta näytti ihan aluksi siltä, että Snoopy oli paineessa, mutta en tiedä olinko vain ylikriittinen, kun takaraivossa oli edellinen koe. Siitä olikin reilu vuosi, mutta silloinhan Snoopy suureksi ällistyksekseni oli paineistuneen oloinen tottiksessa. Syytä en ymmärtänyt, mutta myöhemmin olen keksinyt pätevän selityksen. Ylläri pylläri, syyllinen löytyi peilistä! Ko. kokeessa keskityin ennen tottista vain ottamaan Snoopyn käsiin enkä virittänyt sitä juuri millään lailla, sillä kun vielä oli ensin paikallaolo, jota varten halusin sen ennemmin olevan rauhallisessa mielentilassa ja kuulolla. Mutta Snoopy ei ymmärtänyt, miksi ohjaaja oli sellainen tiukkapipo. Vaikkei se erityisen herkkä koira olekaan, niin on silläkin herkkiä tunteita, välillä aika paljonkin.

Tänään sitten varmistelin, että Snoopylla on hyvä fiilis ja vähän leikinkin sen kanssa ennen tottista, vaikka taas olimme paikallaolossa ensin. Snoopy olikin vapautuneen oloinen, kun menimme kentälle.  Parinamme oli Jipon siskonpoika Capo ja Antti. Tuomarina toimi Tero Oravasaari. Ilmoittautuminen meni hyvin ja paikallaolo samoin. Paukut tulivat tuplana, eli neljä paukkua paikallaolon aikana, koska naapurikentällä pyöri samaan aikaan myös tottis. Paikallaolon jälkeen odottelimme, että pääsemme aloittamaan liikkeet, Capon vielä suorittaessa eteenmenoa ja mennessä sen jälkeen paikkamakuuseen. Äkkiä naapurikentän koira suhahti melkein vierestä ohi,  ihan samalla kentällä kun käytännössä oltiin,  ja Snoopy innostui sen verran äkillisestä liikkeestä, että vaistomaisesti ryhdyin tavoittelemaan otetta sen pannasta, ettei se vahingossakaan saisi itse päähänsä lähteä mihinkään. No, eihän koiraan saisi kokeessa koskea, vaikka emme juuri sillä hetkellä olleet liikkeitä edes tekemässä. Muistin sen ihan itsekin samalla, kun tuomari tuimana saapui paikalle. Ehkä vastaisuudessa muistan antaa vain suullisia käskyjä... Mitään pahoinpitelyähän en toki harrastanut, eikä tuomari arvostelussa tapausta edes maininnut. Mutta olen varma siitä, että tapaus vaikutti pisteisiimme joka tapauksessa, koska tuomari sai heti sen käsityksen, että onpas siinä pöljä ohjaaja, joka ei tiedä sääntöjä. Eikä kai tuo käsitys kokonaan väärä olekaan ;D

Liikkeet menivät mielestäni ihan hyvin ja Snoopy oli hyvässä vireessä. Seuraamisenkin aikana tuli neljä paukkua, ei mitään ongelmaa. Ei keulinut, muttei se seuraaminen mitään täydellistä ollut, keskittyneempää olisi saanut olla. Liikkeestä istuminen hyvä, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo hyvä, liikkeestä seisominen ja luoksetulo myös. Tasamaanouto hyvä ja voimakas suoritus, mutta luovutus ei ollut niin hyvä, Snoopy mälväsi kapulaa eikä istunut ihan korrektisti. Hyppynoudossa ilmava ja hyvä menohyppy, mutta jostain syystä kiersi takaisin tullessa, ja mälväsi taas kapulaa. A-esteen suoritti tosi hyvin ja nouto hyvä, mutta tuodessa luovutti seisten ja taas mälväsi kapulaa. Eteenmeno nopea ja suora, maahanmenokäskyyn reagoi hieman hitaasti. Hyppynoudosta lähti eniten pisteitä, mutta ihan kohtuupisteet olisi vielä jäänyt, ellei ohjaajan toiminta olisi aiheuttanut lisää pistemenetyksiä.

En välttämättä enää muista koko vikaluetteloani, mutta pitkä se on! Paikkamakuuseen jättäessäni olin antanut käskyn viivytellen. Seuraamisessa en tehnyt täyskäännöksiä tarpeeksi napakasti ja ennen henkilöryhmää unohdin käydä lähtöpaikassa tekemässä täyskäännöksen, menin vähän oikoen sinne henkilöryhmään. Jäävissä liikkeissä hidastelin ennen käskyä ja annoin välillä voimakkaitakin vartaloapuja. Noutojen luovutuksia en jaksottanut oikein, minkä tiesin itsekin, väljensin tuota kolmen sekunnin sääntöä siksi, kun Snoopy keksi mälvätä niitä kapuloita. Pisteitä saimme sitten 72. Tiukka oli linja, mutta tiukka se oli ainakin meidän kenttäpuoliskollamme muillekin.

Pitäisi kyllä videoida noita suorituksia joskus, että näkisi itsekin, mitä siellä kentällä oikein tapahtuu. Tahallani kun en esim. vartaloapuja anna. Pitäisi vaan nähdä, miten niitä annan, että tavasta voisi opetella pois.  Marjatan kanssa juttelimme tämän päivän suorituksesta ja hänen silmäänsä oli pistänyt se, että katsoin hyvin paljon Snoopya ja sillä tavalla annoin sille apuja. Koiran suoritusta hänkin piti hyvänä. Ja kyllä minäkin olen Snoopyn suoritukseen tyytyväinen, vaikka sekin mokia teki! Mutta oli aivan loistavaa nähdä, ettei sille ole jäänyt antipatioita kisatilanteita kohtaan ja että se pystyy hyvään suoritukseen ja ennen kaikkea oli iloinen!

Kokeessa karsittiin maastoon pääsijät tottiksen perusteella. 20 kilpailijasta 10 pääsi maastoon. Pitkään olimme siellä kymmenen sakissa, koska huippupisteitä ei juuri tullut, kaikki jäivät alle 90 pisteen. Lopulta maastoon pääsyn rajaksi tuli 74 pistettä ja maastoon piti päästää 11, kun kahdella koirakolla oli se 74. Maastoon olisi ollut kiva päästä, mutta toisaalta ei hirveästi harmittanut, ettei niillä pisteillä päästy. Ykköstä tuskin olisimme saaneet, luultavasti janalta tai esineruudusta olisi yli kaksi pistettä lähtenyt, vaikka kepit olisivatkin nousseet. Vaikka mistä sen koskaan tietää! Mutta toisaalta koko jälkikin olisi voinut mennä pipariksi, kovin usein on Lohjan kisamaastoissa ollut paljon sienestäjiä tai muita metsässä kulkijoita.

Tyly laji, kun kokeisiin ei pääse, ja meidänkin ainoa koe oli nyt tämä tottiskarsintakoe! Keväällä tosin piti olla yksi koe, jonka jouduin perumaan. Tämän vuoden kokeet Snoopyn osalta olivat nyt tässä, koska muualle en yrityksistä huolimatta saanut sitä ilmoitettua, tuuttaavia lankoja vaan olen saanut kuunnella... Jospa ensi vuonna pääsisimme yrittämään, jos vaan koiralla terveyttä riittää.

Vinski pääsi tottissuoritusten loputtua myös kentälle tottistelemaan. Toki se oli jo sitä ennen tutustunut kisapaikkaan ja leikkinyt ja tottistellut hieman. Kenttääkin oli kiva päästä kokeilemaan. Ihan vaan seuraamispätkää, maahanmenoa ja luoksetuloja ja patukkaleikkiä. Kisavalmis Vinski ei todellakaan vielä ole, vieraalla kentällä ja häiriössä se taaskin toimi varovaisemmin kuin tutulla paikalla. Mutta on se edistynyt, kun se kuitenkin pystyi seuraamista tekemään, ja maahanmenot ja luoksetulot olivat vieläpä aikas nopeita. Paljon vaan hyviä kokemuksia ja leikkiä vierailla paikoilla, niin toivottavasti edistyminen jatkuu.

Aamulla tein Vinskille jäljen kotimetsään. Helppo jälki, jossa kaksi kulmaa, mutta loppusuoralla tien ylitys, mikä oli Vinskille uutta. Tietä pitkin sattui juuri kulkemaan joku kun saavuin tien reunaan, joten saatiin lisähaasteeksi vielä harhakin.  Sää oli poutainen ja metsä kostea. Ajoimme jäljen puolitoista tuntia vanhana.

Lyhyen janan lopussa Vinski kaarsi oikealle ja tupsahti jäljelle sitten jyrkässä kulmassa, mutta nosti jäljen heti oikeaan suuntaan. Oletin jäljen muutenkin olevan tosi helppo, kun keli oli ihanteellinen. Mutta alussa Vinski kaarsi aika kauas sivuun jäljeltä ja molemmissa kulmissa se tarkisteli aika paljon. Että ei se ihan lastenleikkiä ollutkaan. Ensimmäisen kepin ilmaisu oli hyvä, toisen Vinski osoitti huomanneensa, mutta olisi jatkanut vain matkaa. En päästänyt ennen kuin se ilmaisi kepin kunnolla. Kolmannen kepin kohdalla se pyöri jonkun aikaa ennen kuin paikallisti kepin ja ilmaisi sen. Tien ylitys sujui kuin vanhalta tekijältä. Pian ylityksen jälkeen oli neljäs eli viimeinen keppi ryteikköisessä maastossa. Vinski näytti huomaavan kepin, mutta yritti rynniä eteenpäin ryteikössä. Jäin odottamaan, että se asettui ja ilmaisi kepin. Jokaiselta kepiltä tuli namipalkka kuten yleensäkin ja loppupalkaksi Vinski sai lisäksi leikkiä pallolla. Tällä kertaa se palkkautui pallosta hyvin ja kantoi palloa tohkeissaan tietä pitkin. Aina se ei jäljen jälkeen ole halunnut mitään lelupalkkaa. Pallosta on muutenkin pikkuhiljaa tulossa Vinskille oikein mieluisa palkka.

Siinä tiellä oli sellainen vähän isompi kivi, jota Vinski katseli kauempaa hetken sillä silmällä, että onkohan se joku eläin. Sanoin sille, että pöh, kivihän se vain on. Kiven kohdalle tullessamme Vinski ei enää kivestä piitannutkaan, mutta meikä hyppäsi metrin ilmaan ja pinkaisi juoksuun, Vinskin hämmästykseksi. Kiven takaa nimittäin paljastui kyykäärme. Ensi säikähdyksestä toivuttuani menin kurkkaamaan kyytä lähemmin. Sen keskiruumis oli ruhjeilla, joten se olikin vainaa, oli sen näköinen, että oli kesken luikertelun siihen kuollut. Oli tainnut joku ohikulkija sitä kivellä nakata. En ole hirveän pahoillani, että yksi kyy vähemmän luikertelee lähimaastossa. Aika monta niitä vielä ihan varmasti on, tämäkin vaikutti eri käärmeeltä kuin se, jonka toissapäivänä näin. Kolme kyyhavaintoa runsaassa viikossa, byääh! Taitaa olla niin, että tähän aikaan vuodesta kyyt liikkuvat vähemmän ja niitä näkee sen takia useammin.

Illalla oli ryhmän tottistreenit Luukissa. Snoopy pääsi kentälle Icen parina. Otimme ensin ilmoittautumisen, joka meni hyvin, mutta Icea Snoopy kuulemma oli silmäillyt tiukalla katseella. Sitten seuraamista, jonka aikana ammuttiin kolme laukausta. Ei mitään ihmeempää reaktiota, korvaa taisi hieman kääntää jonkun kohdalla. Lopuksi leikittiin. Muuta emme tehneet, kun ei noita samoja pk-liikkeitä liikaa viitsi junnata ja halusin nyt vetää vain lyhyen ja hauskan treenin.

Jippo pääsi kentälle tokoilemaan. Otimme ruutua taas evl-tyyliin. Jippo meni tosi hyvin merkille ja ruutuun, mutta tänään se tarjosi ruudussa suoraa maahanmenoa. Vasta kolmannella yrityksellä se jäi käskystä heti seisomaan. Mutta aika hienosti Jippo eilen ja tänään on evl-ruudun selvittänyt. Ja ihan hirmuisella vauhdilla. Ohjattu nouto ei sitten sujunutkaan. Valitsin sen vaikeamman eli oikeanpuoleisen kapulan noudettavaksi, ja Jippohan yritti sitten koko ajan juosta suoraan vasemmanpuoleiselle kapulalle tai keskikapulalle. Pysäytin sen ihan kieltämällä joka kerta. Ihmeissään se oli ja siltä kesti kauan tajuta, että oikealla tosiaan oli kapula ja se piti noutaa, vaikka se oli ihan hyvin nähnyt kapulan viennin. Täytyy treenata pelkkiä suuntia jonkin aikaa, jos Jippo sitten älyäisi, että suuntia on muitakin kuin vasen... Yhden suuntatreenin jo otimmekin pallon avulla. Tietysti voi myös toivoa, että arpaonni kävisi kisoissa ja haettavaksi tulisi se vasen ;D  

 Kaukokäskyjä otimme tekniikkatreeninä ja laitoin Jipolle myös pitkästä aikaa takapalkan. Mutta takapalkka toi taas vanhat ongelmat esiin, kun Jippo poikitti tosi paljon ja rupesi hätäilemään asennonvaihtoja odottaessaan takapalkalle vapautusta. Haasteita tokoilu totisesti tarjoaa.

Vinski pääsi parkkikselle touhuamaan illan jo pimennyttyä. Otimme seuraamista, liikkeestä istumisen ja liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon. Odotin aina ensin Vinskiltä hyvää ja oma-aloitteista kontaktia ennen kuin mitään tapahtui. Tarkoitus kun olisi, että se oppii itse olemaan aktiivinen, eikä minun tarvitsisi liiemmin innostaa ja houkutella sitä. Tänään ainakin treeni sujui hyvin, Vinski oli innolla mukana, otti hyvin kontaktia ja teki liikkeet hyvin.

Toissapäivänä olimme Nummelan kentällä treenaamassa. Vinski aloitti treenit agilitykentän puolella. Se sai hypätä kolmea hyppyä eri suunnista ja kiivetä puomia ja A-estettä, pujotella ja uutena esteenä tutustua renkaaseen. Hypyt ja kiipeämiset menivät kepoisasti. Vinskistä voisi tulla hyvä agilitykoira, sääli kun emäntä on lajissa niin tumpelo eikä aikakaan kaikkiin lajeihin riitä ;)

Sitten Vinski siirtyi pk-kentän puolelle. Ensin se sai kiivetä jyrkän A-esteen, joka menikin hyvin. Seuraavaksi oli vuorossa hyppytreeniä. Ensin 70 senttistä hyppyä patukan perässä, joka oli tarkoitus palauttaa myös hyppynoutona, mutta Vinski kiersi esteen patukan kanssa, vaikka menohyppy olikin hyvä. Muutaman yrityksen ja tsemppaamisen jälkeen paluuhyppy patukan kanssa sitten onnistui. Ja sitten olikin vuorossa seuraava kynnys. Metrin ylitys ilman patukkaa. Vinski kieltäytyi muutaman kerran kunniasta, mutta kun ohjaaja sinnikkäästi jatkoi tsemppaamista, niin lopulta se ylitti esteen ja vieläpä melko ilmavasti.  Ja sai palkaksi kehut ja patukkaleikin, enempää ei sillä kertaa hypitty. Vähän seuraamistreeniä lopuksi teimme.

Jippo tokoili. Edellisenä päivänä meille oli tarjottu peruutuspaikkaa tokokisasta viikonlopuksi, joten hioimme ruutua ja kaukokäskyjä. Ruutua otimme useampaan kertaan ja hyvin Jippo  löysi ruudun joka kerta. Otimme myös tunnarin, joka meni hyvin, ja metallinoudon ja hyppynoudon puukapulalla. Kaikki ok, pieniä kauneusvirheitä sekaan mahtui.

Snoopy otti pk-liikkeitä. Paikallamakuun aikana ammuin yhden laukauksen, josta Snoopy ei välittänyt, sitten ase menikin jumiin eikä enempää voinut ampua.

Eilen Jippo pääsi viimeistelytreeniin Luukin kentälle. Otimme ruutuun lähetyksiä eri suunnista, kaukokäskyjen tekniikkaa ja pätkän seuraamista. Hyvin ruutu löytyi taas, mutta välillä Jippo hakeutuu lähelle ruudun laitoja tai turhan etualalle. Joskus jopa silloin, kun ruudussa on targetti, joten targetin merkitystä sille muistuttelinkin. Kovasti Jippo innostui asiasta ja sieppasi targetin suuhunsa :)

Pojat pääsivät kotona esineruutuilemaan. Laitoin ruutuun viisi esinettä. Ensin pääsi Vinski hommiin. Se lähti sivusuuntaan seuraamaan tallausjälkiä ja löysikin pian lähiesineen ja toi sen, tuodessa se piti taas sylkäistä maahan. Jäljestäen Vinski lähti seuraavaakin esinettä etsimään, mutta unohti sitten hetkeksi jäljestämisen ja eteni suoraan taakse ja löysi sieltä toisen esineen, lasten sandaalin. Olin ajatellut ottaa Vinskillä kolme esinettä, mutta päätin kuitenkin lopettaa kahteen, että pääsin palkaamaan hyvästä suorituksesta.

Snoopy oli tapansa mukaan vauhdikas. Se löysi kolme esinettä nopeaan tahtiin. Oikea takakulma oli ryteikössä ja sitä Snoopy ei mennyt edes tarkistamaan, vaikka kävi lähellä. Yksi esine oli juuri siellä. Lopulta menimme Snoopyn kanssa ottamaan hajun takakulman esineestä, koska halusin näyttää, että koko ruutu kyllä kannattaisi käydä läpi. Johan nousi sekin esine ja viides sai jäädä hakematta.

Eilen oli taas ryhmätreenit Luukissa. Aluksi oli sateetonta, mutta sitten alkoi taas sataa. Ei onneksi kaatamalla, mutta illan mittaan kuitenkin ihan kohtalaisesti. Viime viikon sadetreenien jälkeen meni vedenpitäviltä (?!) kengiltä viikko kuivua ja nyt ne kastuivat taas läpi asti, kiva.

Vinski pääsi kentälle Icen parina. Otimme ilmoittautumista välillä puolta vaihtaen ja hyvin meni, pylly pysyi maassa. Sitten otimme seuraamista ja paukut. Paukut pamahtivat tavallista kovempaa, liekö panoksissa jotain eroa entiseen tai ehkä erittäin kova tuuli vaikutti myös asiaan. Joka tapauksessa Vinski käännähti pikaisesti katsomaan ampujan suuntaan, eli ihmetteli asiaa. Ei sen enempää välittänyt kylläkään eikä toimintakyky alentunut.

Otimme sitten liikkeestä istumisen, maahanmenon ja luoksetulon ja kaukokäskyjä. Nämä menivät melko hyvin, mutta vähän skarpimpaakin olisi meno voinut olla. Sitten otimme noudon vieraalla kapulalla ja sekin meni melko hyvin, mutta kapulan irrotettuaan Vinski ei innostunutkaan patukasta, jota tarjosin palkaksi. Tässä kohdassa kenttää oli hajuja, jotka veivät sen mielenkiinnon täysin. Pientä seuraamispätkää vielä teimme, mutta Vinski ei ollut ihan täysillä mukana eikä taaskaan innostunut edes patukasta, kun hajuja vain olisi pitänyt saada haistella. Mitä lie juoksunartun hajuja? Urokset!!!

Vein Vinskin autoon ja otin tilalle Snoopyn. Teimme kolmosluokan liikkeet läpi. Snoopy teki pienen väistöliikkeen takapuolella, kun laukaus tuli. Kyllä se omaankin korvaan tosiaan pamahti huomattavasti kovempaa kuin aiemmin. Seuraavaksi ammuttiin sitten kaksi laukausta, joiden jälkeen palkkasin heti, eikä näihin enää samanlaista reaktiota tullutkaan. Liikkeet Snoopy teki ihan hyvin, kauneusvirheitäkin mukaan mahtui, muttei isoja virheitä. Eteenmeno oli hieno ja valmistava osuus erityisesti, Snoopy seurasi ihan tikkana eikä ennakoinut yhtään. Eikä ennakoinut maahanmenoakaan. Kentän päädyssä oli iso pallo palkkana, vapautin suoraan eteenmenon jälkeen. Lopuksi vielä lyhyt paikallaolo, jonka aikana taas ammuttiin. Ei ongelmia.

Jippo pääsi tokoilemaan parkkiksella melko reippaassa sateessa. Se oli niitä treenejä, kun tuntuu, ettei mikään suju kunnolla. Jippo ei osannut merkille mennessään irrota merkin taakse asti, ruudussa se jäi koko ajan ihan etualalle tai jopa ulos ruudusta, ohjatussa noudossa yritti hakea keskikapulaa. Just joo.

Vinski pääsi myös parkkikselle ottamaan vielä vähän kontaktitreeniä, seuraamispätkää ja ruutua. Ihan ok, mutta kontakti olisi saanut olla vähän pidempikestoinen, nyt Vinski teki nopeita vilkaisuja pois päin ennen kuin taas otti kontaktin. Tyypillistä kyllä sille muutenkin.

Tänään pääsivät Jippo ja Vinski Salmen parkkikselle tokoilemaan. Päivä oli siihen asti ollut vähäsateinen, mutta luonnollisesti treenin ajan satoi reippaasti. Jippo teki läpi voittajaluokan liikkeet lukuunottamatta hyppynoutoa. Paikallaolonkin se pääsi ottamaan yhdessä Vinskin kanssa, hyvin meni molempien osalta. Muutenkin Jipon tekeminen oli kivaa, isoimmat ongelmat tulivat ruudussa ja kaukokäskyissä. Ihan vaan arvokkaimmissa liikkeissä noin niin kun kisamielessä... Ruudussa oikean paikan hahmottaminen on taas ihan hakusessa, välillä Jippo pysähtyi seisomaan ruudun eteen ja tarvitsi lisäkäskyjä mennäkseen ruutuun asti. Seisoa se kyllä nykyään osaa ja on pysynyt hyvin ruudussa luoksetuloon asti nyt, kun pari kertaa olemme tehneet liikkeen ihan kisamaisesti. Kaukokäskyissä ongelmana oli reilu eteenpäin siirtyminen, vaikka olemme treenanneet pelkkää tekniikkkaa. Tunnari oli oikein hieno.

Vinski otti vain seuraamista, luoksetuloja ja ruudun alkeita, koska olin jo litimärkä. Vinski suostui ihan hyvin menemään makuulle märälle asfaltille. Sade näyttää kiusaavan sen korvia tällä hetkellä eniten, kovasti pitää korvia käännellä ja ravistaa kun sataa ja pitäisi samalla tottistella.

Lenkillä tänään saimme paljon paukkuharjoitusta samalla, kun jossain lähistöllä pamahteli tai miltei räjähteli sarjatulena useaan otteeseen. En tiedä pitääkö sitten joku metsästysase tuollaista ääntä, kun en muihin aseisiin kuin starttipyssyyn ole perehtynyt. No, oli mitä oli, mutta Nasta, Jippo, Snoopy ja Vinski eivät korvaansa asialle lotkauttaneet.

Aamulla oli jälkiryhmän treenit Laitamaalla, paikalla Svea, Sylva, Laura ja minä. Tein jäljen Bertalle ja Svea teki Vinskille. Jälkien tallaamisen jälkeen alkoi Laitamaalla härdelli, kun paikalle pelmahti autolasteittain sienestäjiä, ja ilmestyi niitä paikalle ilman autoakin.  Lähdimme heti ajamaan jälkiä siinä toivossa, ettei niitä ehdittäisi kokonaan sotkea. Bertan jälki ajettiin ensin, ja aloituspaikalle kävellessämme tuli tiellä vastaan kolme hevostakin ratsastajineen. Bertan jäljen varrella oli sienestävä pariskunta. Mies kertoi meille, että kohdassa, jossa Bertta juuri oli käynyt pyörähtämässä, oli kyy. Tarkistin, että juu, kyy siinä tosiaan oli, ja Svea varoi enää päästämästä Berttaa siihen kohtaan. Mies arveli, että kyy oli kuollut, kun se ei liikkunut, mutta kyllä se erittäin elävältä minusta näytti, pää oli hieman koholla. Keräsi varmaan itseensä vielä lämpöä lähteäkseen liikenteeseen.

Vinski pääsi seuraavaksi jäljestämään noin tunnin vanhan jälkensä. Lyhyen janan se meni nätisti ja nosti jäljen heti oikein. Ensimmäisen kepin se ilmaisi hienosti. Toisesta se meni reagoimatta ohi ja annoin mennä, nostin kepin itse ja näytin Vinskille. Kun se ylitti kolmannenkin kepin ihan muina miehinä, niin kutsuin sen takaisin päin ja se huomasi kepin. Neljännen eli viimeisen kepin se taas ilmaisi tosi hyvin. Jäljestys oli hyvää, toisessa kulmassa tuli pieni oikaisu. Jäljen loppupuolella oli Vinskilläkin sienestäjiä muutaman metrin päässä jäljestä. Vinski vain vilkaisi heitä ja jatkoi jäljestystä. Todennäköisesti itse jäljelläkin on jotain harhoja ollut, mutta eivätpä haitanneet. Itse asiassa kaikkien koirien jäljet menivät ihan hyvin sienestäjien armeijasta huolimatta. Mutta luulen, ettemme vähään aikaan Laitamaalle mene, oli vähän liian jännää ;D

Illalla kotona tottistelimme. Snoopy otti ensin pk-liikkeitä ja kaukokäskyjä. Maahanmenossa sille tuli kämmi ja se jäi seisomaan, uusintayritys ok. Eteenmenossa hidasteli lopussa. Vapautin suoraan pallolle ja toisella yrittämällä Snoopy jo tiesi, että siellä oikeasti on pallo ja meni vauhdilla loppuun asti. Vapautin taas heti. Seuraaminen oli hyvää tänään ja kaksikiloisen nouto onnistui myös hyvin.

Jippo tokoili. Ruutu oli tosi hyvä, kaukokäskyjen tekniikan kanssa tuli pientä ongelmaa, kun Jippo hieman hössötti namin perään. Metallinoutoa ja merkkiä treenasimme myös, ja pitkän seuruun.

Vinski teki hyvää seuraamista ja otimme myös tokomaisia pätkiä. Ruutuun menoa treenasimme myös, vein sinne ensin patukan ja hyvin Vinski lähtikin ruutuun. Toisella kertaa näyttöruutu ja taas Vinski meni hyvin ja myös seisoi heti käskystä. Tunnaria se sai etsiä seuraavaksi ruohikosta, vääriä emme nyt mukaan ottaneet. Liikkeestä istuminen ok, varmistelin vähän hidastamalla itse käskyn antaessani. Maahanmenon otimme hitaasta juoksusta ja se meni hyvin, luoksetulo oli melko nopea. Metallinouto oli nopea. Kaksikiloisenkin sai Vinski noutaa ja melko nopea oli tämäkin nouto, istuen luovutusta en vaatinut, kun liikettä emme paljon ole treenanneet. Vinski oli hyvässä vireessä ja noudoissakin nyt tosiaan vauhtia. Kun vaan saisi aina vireen samanlaiseksi.

Toissapäivänä oli ryhmän tottistreenit Luukissa. Vinski pääsi kentälle Iitun parina illan jo hämärtäessä, joten paukkuja ei enää viitsinyt ottaa. Kaikkea muuta perusjuttua tehtiin. Aluksi treenasimme ilmoittautumista Iitun kanssa. Kerran Vinski nousi perusasennosta, mutta muuten malttoi hyvin olla aloillaan. Seuraamista teimme myös kahden henkilön välistä ja ympäri. Se tuotti pieniä vaikeuksia, kun Vinskin teki mieli käydä moikkaamassa ihmisiä, mutta muutaman kerran ihmisiä pujoteltuamme se jo malttoi keskittyä pelkkään seuraamiseen. Jääviä ja noutoja teimme myös ja lopuksi paikallaolo, joka onnistui hyvin. Muuten hyvä treeni, mutta Vinski oli aika innoissaan Iitun läsnäolosta jo kentälle kävellessämme ja kentälläkin pari kertaa haikaili sen perään. Taitaa olla tytöt mielessä Jipon äskeisen juoksun takia.

Minun oli tarkoitus treenata Jippo ja Snoopy parkkiksella, mutta pieni vesisade yltyi kaatosateeksi juuri kun sain Jipolle ruudun rakennettua. Ruutuun lähetyksen jälkeen pakenimme likomärkinä paikalta.

Eilen oli jälkiryhmän esinetreenit niinikään Luukissa. Vinskille vietiin kaksi vierasta esinettä takarajalle valmiiksi. Se lähti hyvin etsimään ja löysi nopeasti ensimmäisen esineen, tuodessaan irrotti sen parin metrin päässä, pyysin tuomaan käteen asti. Seuraavalla lähetyksellä se lähti jostain syystä takaani etsimään. Lähetin uudestaan ja se eteni tällä kertaa eteen ja löysi toisen esineen, tuodessa esine piti taas tiputtaa. Mutta näyttää tuo jotain esineiden päälle ymmärtävän.

Vinskin suorituksen jälkeen alkoi taas kaatosade, joten Jippo ja Snoopy saivat tyytyä turistin osaan, miten tää aina näin meneekin... Kotiin päästessämme sade oli laantunut sen verran, että kaikki kolme koiraa pääsivät ottamaan pihatottista. Jippo teki mm. tunnaria, joka meni mainiosti.  Vinski sai myös etsiä ensin omaa tunnaria ruohikosta ja sitten kokeilin laittaa väärät siihen viereen. Ei olla taidettu talven jälkeen edes kokeilla ja sen kyllä huomasi, Vinski ei tajunnut mikä kapula on oikea. Pitäisiköhän vähän treenatakin tätä joskus.

Jipon juoksu on enää muisto vain. Se on ollut jo monta päivää yhdessä poikien kanssa. Neljän päivän eristämisen jälkeen huomasin poikien intoilussa tiettyä hiipumista, ja Vinski saikin heti ryhtyä valvotusti tapaamaan Jippoa. Snoopy joutui odottamaan vielä muutaman päivän, sillä vaikka se olikin jo täysin rauhoittunut, niin Jipon liian aikainen tapaaminen olisi saanut sen intoilemaan liikaa. Ja melkein sai nytkin, se yksi intoiluvaihe kai vaan täytyy vielä käydä läpi eristyksen jälkeen ja ottaa Jipolta turpiin ;)

Viikonloppuna vein Snoopyn pyörälenkille, joka päättyi lyhyeen pienen vetämisongelman vuoksi. Nimittäin tiellä edessämme oli jänis, joka lähti juoksemaan tietä pitkin. Ja Snoopy kiri vauhtia siihen malliin, että katsoin parhaaksi kääntyä takaisin. Vaikka olisihan se ihan hyvinkin voinut sujua. Mutta nyt tiedän, miten urheilukilpailuissa kirittäjänä käytetty jänis on saanut alkunsa!

Tottista ollaan otettu kotona ja tänään Salmessa. Vinskiin on tullut lisää vauhtia erityisesti luoksetuloissa. Noudon palautuskin on nopeutunut, mutta kapulalle meno on usein kovin hidas, eikä Vinskillä myöskään ole mitään kiirettä tarttua kapulaan, eli siihen tarttis jotain keksiä. Seuraamista pystymme ottamaan pitkiäkin pätkiä hyvässä kontaktissa, joskus meinaa jo mennä liiankin tiiviiksi. Jäävät liikkeet ovat menneet paljon eteenpäin. Häiriötreeniä tarvitaan vielä paljon, edistystä on kyllä silläkin saralla, mutta välillä tulee häiriössä kesken treenin vilkuilua.

Jippo on ruutuillut, tehnyt ohjattua noutoa ja opetellut kaukokäskyjen tekniikkaa, muunmuassa. Ruudussa se älyää jo jäädä seisomaan, mutta paikan hahmottaminen saisi toisinaan olla varmempaa. Snoopy on hieman tokoillut ja opetellut mm. patoamista.

Vinski ajoi tänään myös nurmikkojäljen Salmessa. Jäljen alun se meni vähän askelten vierestä, sitten pysyi paremmin askelten päällä. Ekassa kulmassa se teki hassun kiepin, luultavasti namien takia, muttei missään vaiheessa poistunut jäljeltä. Toisen kulman meni kuin juna. Kaikki kolme keppiä se huomioi hyvin, mutta maahanmeno ei vieläkään ole nopeaa ja satavarmaa kaikilla kepeillä.

Eilen olimme pitkästä aikaa uimassa. Syksyn ikävimpiä puolia on se, että uimakausi lähestyy loppua. Ihan hyisissä vesissä en noita taida uittaa, joten kovin montaa viikkoa ei taida uimakelejä olla tiedossa. Eikä varsinkaan niin kesäisiä päiviä kuin eilinen :)

Vieläkö on uimakautta jäljellä, kuikuilee Vinski eilisellä uintiretkellä

Iltapäivällä tein Vinskille Salmeen jäljen ruohikolle. Tajusin yhtäkkiä jäljen loppupuolella, että olin unohtanut kepit ihan kokonaan. Joku ihme hajamielisyyskohtaus. Jätin esineeksi loppusuoralle pallon ja jäljen päähän muutaman lihapullan pussissa. Jäljen alussa ja kulmien jälkeen oli myös makupalat askelilla. Vinski ajoi jäljen paremmin kuin viimeksi Salmessa, mutta pää nousi muutaman kerran ja Vinski katseli ympärilleen. Palloon se reagoi heti, ilmaisua piti vähän kannustaa. Molemmat kulmat menivät hyvin.

Keppimokan takia tein toisenkin jäljen, pelkän suoran, jossa oli neljä keppiä. Sen verran olin vieläkin hajamielinen, että tajusin jälkeä tehdessäni kulkevani vastatuuleen, kun olisin ihan hyvin voinut valita myötätuulenkin. No, Vinski jäljesti silti ihan hyvin ja reagoi keppeihin kivasti, kaksi niistä se ilmaisi ihan samantien ja kahden kohdalla piti hetki odottaa ilmaisua.

Illalla oli sitten Luukissa ryhmätottista. Vinski pääsi kentälle mustaterrieri Kodan kanssa. Otimme vain lyhyen tottiksen, koska Vinskin vire ja keskittymiskyky eivät olleet tänään ihan parhaasta päästä. Sää oli lämmin ja nihkeä ja Vinski rasittuu aika helposti sellaisessa säässä, joten ei ollut suunnitelmissakaan treenata paljon. Sen lisäksi Koda oli sille oudompi koira, jota piti hieman pitää silmällä, ja Jipon juoksu stressasi myös. Pieni kontaktitreeni aluksi, pieni pätkä seuraamista, luoksetulo, nouto ja eteenmeno heitetyn pallon perään ehdittiin kuitenkin ottaa. Kolme laukaustakin ammuttiin ja leikitin sen aikaa Vinskiä namilla, hienosti meni. Muutaman minuutin paikallaolo oli loppuun sopivan leppoisa treeni. Vinski pysyi hienosti paikalla, vaikka Kodalle kerran heitettiin pallo melkein viereen. Kävin antamassa kaksi välipalkkaa ja toisella kerralla Vinski oli lähdössä perääni, kun en antanut uutta paikallaolokäskyä kuten aiemmalla kerralla.

Snoopy otti kaikki pk-liikkeet samaan aikaan kun kentällä touhusi Ice. Seuraamisen teimme vähän tokotyyliin. Snoopy toimi tosi kivasti, ei keulinut seuratessa eikä tehnyt muissakaan liikkeissä mitään isompia virheitä, ainoastaan eteenmenossa se ennakoi maahanmenoa ja menikin ilman käskyä maahan. Vein sitten pallon kentän reunaan ja tietty se sitten meni hienosti eteen ja vapautin suoraan.

Jippo otti parkkiksella merkkiä, ruutua ja kaukokäskyjä. Merkillä sai vähän tankata merkin taakse menemistä, kun Jippo jäi seisomaan merkin viereen. Ruutuun lähetys meni kerrasta hyvin ja seisominenkin ruudussa onnistui kertakäskystä.

Aamulla Luukin pellolla jäljestämässä, mukana Vinski, Jippo ja Snoopy. Kaikilla muutaman sadan metrin jäljet ja muutama kulma, neljä keppiä.

Vinskillä oli alkujäljellä nami joka toisella askeleella, sitten tauko ja sitten taas nami joka toisella askeleella muutaman metrin matkalla. Loppujälki muuten namiton, mutta kahden kulman jälkeen pari namia. Ekasta kulmasta namit unohtuivat. Ja se kulma olikin tosi vaikea, vaikka ensimmäinen suora meni muuten aika hyvin. Mitä nyt pikkumuurahaiset olivat pilanneet namit, kun jouduin käyttämään lihapullaa Natural Menun loputtua... Kulman selvittäminen kesti Vinskiltä kauan ja siltä loppui hetkeksi uskokin ja se vain seisoskeli ihmettelemässä. Itsekin vain seisoin ja olin hiljaa ja odotin. Lopulta Vinski jatkoi hommia ja löysi jäljen taas. Ekaa keppiä kumpikaan ei huomannut, toisen kohdalla pysähdyin itse odottamaan, että Vinski sen huomaa, kun se ei ainakaan heti siihen reagoinut. Kolmannen kohdalla Vinski sävähti, mutta meni vähän ohi ja pysähdyin taas odottamaan kunnon ilmaisua. Vasta neljännen se sekä huomasi heti että ilmaisi samantien maahanmenolla. Jännä, että sen keppi-ilmaisu on ottanut niin paljon takapakkia. Jäljestys oli nyt paljon parempaa kuin viimeksi ruohojäljellä ja loput kulmat menivät hyvin. Ylimääräiset hajut kyllä kiinnostivat ja kahdesti Vinski nosti jalkaa, mistä kyllä huomautin. Sitä se Jipon juoksu teettää.

Jippo ajoi jäljen tosi hyvin, terävän kulmankin. Ekan kepin se jätti, muuten kepit nousivat.

Snoopykin selvitti jäljen hyvin. välillä hieman siksakkia tehden, eikä koko aikaa aivan jäljen päällä. Mutta missään vaiheessa se ei poikennut kaus jäljeltä ja selvitti kulmat hyvin ja ainoana koirana nosti kaikki kepit. Välillä se pärski jäljestäessään, kuten Jippokin, ilmeisesti pelto pölisi ärsyttävästi.

Illansuussa kävimme Nummelassa ja poikkesimme kentälläkin. Vinski pääsi agilityesteille. Se sai hyppiä neljää hyppyä eri suunnista ja eri kuvioita. Kivasti se ohjautui ja hyppäsi hyvin. Ja malttoi hienosti istua odottamassa lähtölupaa. Puomitreeniin se pääsi toisen kerran urallaan ja kiipesi heti reippaasti ja hyvällä vauhdilla, vasta juuri ennen alasmeno-osuutta tuli hienoinen epäröinti, joka meni samantien ohi. Pujottelua otimme myös. Tässähän alkaa ihan päästä agiliidon makuun :)

PK-kentän puolella otettiin vain kerran hyppy 90 sentistä. Ihan kohtuullinen hyppy, takajalat kyllä hieman osuivat esteeseen. Parkkipaikalla vielä lyhyt kontaktitreeni, enempää ei viitsinyt koiraa rasittaa, kun kenttä oli niin paahteinen. Muut koirat saivat vain turisteina ihmetellä.

Luukissa ryhmätreeneissä, joihin osallistui vain kaksi reipasta ohjaajaa :) Parkkipaikat olivat tupaten täynnä suunnistustapahtumaan osallistujien autoja, ja meidät oikein ohjattiin vapaaseen ruutuun.

Otin kentälle Vinskin ja samaan aikaan sen kanssa kentällä touhusi beussi Tikru. Ihan perusjuttuja taas tehtiin. Sain Vinskin ensimmäistä kertaa hyppäämään tällä kentällä täydestä metristä. Tai ei se suoritus ihan hyppyä muistuttanut, niin paljon Vinski otti esteestä tukea, se kun on niin leveä. (Este siis, ei Vinski;) Otimme esteen vain yhteen suuntaan. A-estettä Vinski ei vieläkään suostunut kiipeämään. Ja se on niin liukas ja ensimmäinen poikkipuu niin ylhäällä, etten itsekään pääse kiipeämään harjalle Vinskiä vastaan.

Unohdin patukan autolle, mutta onneksi saimme lainapatukan, joka kelpasi myös hyvin. Vinski keskittyi aika hyvin häiriöstä huolimatta. Ihan lopussa se jätätti vähän seuratessaan, varmaan oli jo vähän väsy, kun ilma oli lämmin, seisova ja nihkeä. Tasamaanoudossa taas ihmetytti Vinskin hidas kapulalle meno, tuodessa vauhti vähän parani, muttei mitään hurjaa ollut vieläkään. Olen pohtinut, että onko Vinskillä jotain fyysisiä rajotteita, jotka hidastavat sen menoa. Mutta ei kai ole kovin todennäköistä, että joku tällainen rajoite ilmenisi vain tottiskentällä. Kun sama koira painelee ihan miljoonaa kotioloissa, sen spurttauskyky on aika mieletön.

Tarkoitus oli treenata Jippo ja Snoopy parkkiksella, mutta en sitten viitsinyt, kun suunnistajia oli vielä aika paljon. Kotipihalla pääsivät nekin jotain touhuamaan.

Jipon juoksu alkoi kolmisen päivää sitten. Tai silloin sen huomasin, ei siitä aina tiedä tarkkaa alkamisaikaa, kun juoksut ovat niin huomaamattomat. Poikien käytöksestä ja Jipon merkkailusta toki näin juoksun tekevän tuloaan jo useita päiviä sitten, mutta varsinaista alkua on joskus vaikea huomata, kun ei juuri mikään muutu. Astutuspäivät kyllä sitten huomaa ;D  Alkujuoksu menee helposti ja pojat voivat jatkaa normaalieloaan Jipon kanssa, mitä nyt Vinski haistelee Jipon pissoja suu vaahdossa ;)

Pihatottistelua ollaan taas harrastettu kaikkien koirien kanssa. Maanantai-iltana kävimme Jipon ja Vinskin kanssa Salmen parkkiksella tottistelemassa ja Vinskille tein myös nurmikkojäljen.

Jippo treenasi ruutua, seuruuta, ohjattua noutoa ja kaukokäskyjä. Ruudun teimme kerran evl-suorituksena, hyvin meni, muuten sitten voi-luokan mukaisia lähetyksiä. Eniten sai tällä kertaa vääntää ohjattua noutoa. Jippo ei pysähtynyt merkille, vaan ampaisi suoraan noutamaan vasenta kapulaa, joka oli se noudettava kapula. Otin takaisin ja sama homma uudestaan... Kun se vihdoin meni merkille, niin se ei enää osannut seistä vaan meni istumaan, oli kai hämmentynyt, kun olin sanonut niin monta kertaa ei sille. Olen toki ennenkin kyseistä sanaa käyttänyt, mutta enimmäkseen olen vain jättänyt palkkaamatta/kehumatta väärästä suorituksesta ja ottanut uusinnan. Nyt olen ennakoinnin karsimiseksi koettanut entistä selkeämmin kertoa, että käskyjä pitää oikeasti kuunnella eikä rynnätä ominpäin tekemään. Mutta täytyy kyllä palata takaisin hienovaraisempaan viestintään, se toimii Jipolle paremmin. Sikäli kun sen ennakointiin mikään toimii!

Nyt taas muistan, miksi aikanaan lopetin tokoilut Jipon kanssa avo-luokkaan. Sen ennakointi haittasi etenkin ylempien luokkien liikkeiden harjoittelua turhan paljon. Kaikki bortsuni ovat ennakoineet, se on ihan rotuominaisuus, mutta Jipolla tuo ennakointi on omista koiristani kaikkein pahinta. Toisaalta sillä on sitten muuten ollut koiristani paras tottis :) Ylempien luokkien tokoa nyt vaan emme enää taida kummoiseksi saada ennakoinnin, monen vuoden tauon ja lähestyvän eläkeiän takia. Kokeissa kun liikkeet menevät niin helposti nollille, siellä ei uusintoja anneta. Mutta harrastamme sitten vaan ihan omalla tasollamme :) Kun noita tokoliikkeitä oikein mietin, niin eihän niissä hirveästi edes järkeä ole ;D 

Jipon tokoilun aikana satoi ensin jonkun verran, sitten jo ihan reippaasti, ja minulle tuli kiire lähteä Vinskin kanssa ajamaan jälki pois ennen kun sade huuhtelee kepeistä kaikki hajut. Jäljestys olikin sitten melko luokatonta. Ensimmäisellä suoralla Vinski kyllä jäljesti välillä ihan hyvin, mutta nosti usein päätään ja katseli ympärilleen. Ympäristö oli sille haasteellinen. Ainoassa kulmassa Vinskin pasmat sekosivat kokonaan ja se pyrki välillä viereiselle kävelytielle. Jäin odottamaan, että se palasi takaisin jäljelle, mutta kun se palasi, niin se menikin maahan ja tarvitsi kannustusta ja muistutusta jäljestä ennen kuin jatkoi työtä. Ja se loppujäljestys oli aika huonoa. Keppeihin reagointi oli myös tosi huonoa. Aika kaamea jälki. Nyt saa poitsu ajaa muutaman jäljen ruohikolla tai pellolla, kunnes homma alkaa pelittää paremmin. Täytyy varmaan laittaa namejakin jäljelle, nyt niitä ei ollut.

Tottis Vinskiltä sitten meni hyvin :)   Satoi edelleen reippaasti, mutta hienohelma toimi silti. Seuraaminen oli napakkaa. Istumaan jääminen meni sekin hyvin ja maahan jääminen myös. Luoksetulossakin oli jo vauhtia, mutta vielä vähän nopeampi se saisi olla ja eteenistuminen vähän suorempi ja tiiviimpi. Keskittyminen oli hyvää ja patukka kelpasi taas hyvin :)

Nummelan kentällä iltapäivällä tottistelemassa. Vinski pääsi ensin agilitykentän puolelle. Se sai hypätä kahta hyppyä, kiivetä A-estettä ja puomia ja harjoitella pujottelua. Hypyt sujuivat oikein kepeästi. Puomilta Vinski tuli ensin alas parin askelen jälkeen. Seuraavalla kerralla pidin huolella sen pannasta kiinni, ettei se pääse tulemaan kesken alas. Se kiipesi tosi hyvin ylös asti, ylhäällä sitä hieman jänskätti ja se kulki epäröivämmin, alastulo sitten taas oli hyvä.

Ihan vaan huviksi me agilityesteitä saatamme joskus ottaa, ja onhan siitä toisaalta varmaan tukea pk-esteiden treenaamiseen ja muuhunkin. Mutta agilitykoiraa ei Vinskistä tule, eikä mistään muustakaan koirastani enää. Olen itse täysin lahjaton tässä lajissa, ja muutenkin olen sielultani enemmän pk-ihminen, vaikka vuosikaudet tuli innolla agiliitoakin harrastettua. Kaksi ensimmäistä koiraani kisasi kolmosissa, Nasta ehti saada siirto-oikeuden kakkosiin, mutta sen koommin en ole kisannut tässä lajissa. Jipolle tuli opetettua kaikki esteet kyllä, Snoopylle ei enää.

Seuraavaksi hyppytreenit jatkuivat pk-kentän puolella. Vajaasta metristä Vinski sai hypätä, ja sitten kiivetä A-esteitä. A-esteet menivät ihan leikiten, hyppykin kohtuullisesti. Seuraaminen oli taas vähän väljempää kuin mitä se on kotipihalla ollut, mutta keskittynyttä.

Snoopy kävi ottamassa eteenmenon jalkapallolle eilisen ennakoinnin takia. Ensin seuraamista, joka meni muuten hyvin, mutta Snoopy vilkuili jo hieman pallon suuntaan. Eteenmeno kentän päätyyn asti pallolle oli vauhdikas ja suoraviivainen.

Jippo treenasi tokoa. Ruutu meni kerrasta hyvin ja Jippo jopa seisoi heti käskystä. Ohjatussa noudossa Jippo meni merkille hyvin ja lähti sitten kohti keskikapulaa, pysähtyi käskystä ja haki sitten oikeanpuoleisen kapulan kuten pitikin. Seuraaminen ok.

Iltaruoan aikaan Vinski sai kotipihalla ajaa lyhyen keppijäljen, jossa oli kaksi keppiä. Tarkoitus oli tehdä sille ihan kunnon jälki metsään, mutta alkoi sataa kaatamalla juuri kun ajattelin jälkeä lähteä tekemään, enkä sitten viitsinyt liottaa sen keppejä sateessa, kun niiden kanssa on ollut ongelmia. Joten tein lyhyen keppijäljen sateen loputtua. Vinski ilmaisi molemmat kepit ottamalla ne suuhun, maahan se ei halunnut märkään ruohikkoon mennä. Tässäpä uusi probleema; opettaako sille kokonaan uusi ilmaisutapa eli kepin suuhun ottaminen, joka on myös Snoopyn ja Jipon ilmaisutapa, vai vaatia aina maahanmenoa, joka on yleensä sillä vahva ollut. Vai salliako kaikki ilmaisutyylit, kunhan ilmaisee. Meidän vesipeto onkin hienohelma, joka ei pidä märästä maasta!!

Pitkästä aikaa ryhmätreenit. Vinski pääsi kentälle Urhon parina. Ensin ilmoittauduimme Tarjalle, ja aika hyvin Vinski malttoi odottaa sivulla ja unohti kentällä ollessaan jopa Urhon, josta se intoili kentälle kävellessämme. Pojille myös ammuttiin, leikitin ja seurautin Vinskiä laukausten aikana, eikä se mitään välittänyt.

Treenasimme sitten luoksetuloja lähietäisyydeltä ja seuraavaksi hyppyä, josta oli yläosa nostettu pois. Ensin Vinski kieltäytyi, mutta hyppäsi sitten. A-estettä kokeilimme myös, kun se Nummelan kentällä jo sujuu, mutta Luukin estettä Vinski ei halunnut kiivetä. Se on ihan erilainen, kokonaan puinen este ilman mattoa tai karhennusta. Saa nähdä, suostuuko Vinski jonain päivänä senkin kiipeämään. Seuraamista otimme myös, ja tietenkin patukka oli palkkana. Vinski keskittyi hyvin, mutta ihan yhtä tiivis se ei ollut kuin kotipihalla. Mutta edistystä häiriötreeneissä on tapahtunut todella paljon! Lopuksi vielä paikallaolo, jonka ajaksi siirryin kauemmas ja Hannele kävi häiriköimässä Vinskiä kameran kanssa. Vinskihän pysyi paikalla, eli edistystä on tässäkin liikkeessä tapahtunut.

Snoopy kävi kentällä tekemässä kaikki pk-liikkeet Iitu parinaan. Seuraaminen meni vähän hötkyilyksi ensin, Snoopy oli yli-innokas. Muuten se teki liikkeet hyvin, eteenmenossa rupesi tosin hidastelemaan kun ennakoi maahanmenoa ja menikin sitten ilman käskyä maahan, joten uusimme liikkeen. Lopuksi vielä pätkä seuraamista, jonka aikana ammuttiin, ei lotkauttanut Snoopy korvaansa.

Iltapäivällä Jippo, Snoopy ja Vinski pääsivät Luukkiin lenkkeilemään. Kävelimme ja hölkkäsimme viisi kilometriä ulkoilureitillä ja sen lisäksi rämmimme vähän metsässä ja koirat pääsivät lampeen uimaan. Niitä ei tarvinnut veteen käskeä.

Vinski lammessa

Jippo ja Snoopy juuri lammesta nousseina

Vähän illemmalla tottistelimme omalla pihalla. Vinskin seuraaminen oli taas täpäkkää. Jäävissä liikkeissä on tapahtunut paljon edistymistä, mutta valmiita liikkeitä ne eivät vielä ole.

Jippo ruutuili taas ja yritti taas esittää seiso-käskyn ymmärtämättömyyttä. Uusi käsky (jota se noudatti) ja sen jälkeen kutsu pois ruudusta ilman kehuja tai palkkaa ja uusi lähetys. Nyt Jippo alkoikin toimia oikein jo ensi käskystä. Kaukokäskyissä Jippo helposti vaeltaa sivusuuntaan ja tietenkin edistämistäkin tapahtuu. Ja joskus se ei maahanmenossa malta painaa kyynärpäitä maahan asti. Varmaan en ehdi tokoliikkeitä valmiiksi asti kouluttaa ennen kuin Jippo jää eläkkeelle :)

Snoopy otti seuraamista, kaukokäskyjä, jäävät ja kahden kilon kapulan noudon. Seuraamisen oikeaa paikkaa joutui tänään vähän työstämään peruutuksilla ym. Kaukokäskyissä kun otin vähän pidemmän välimatkan, niin Snoopy vaati kaksi käskyä ennen kuin teki asennonvaihdot. Snoopy testasi myös uuden patukan ja tykkäsi kyllä, tarttui tosin usein lenkkiin kiinni, eli vähän turhan lähelle näppejäni...

Vinski sai myös ajaa kotimetsässä muutaman sadan metrin pituisen jäljen, lähes tunnin vanhan. Jäljen teon jälkeen alkoi sataa, sää oli muuten melko tuuleton. Janalla Vinski ensin meinasi lähteä sivusuuntaan. Uusi lähetys ja nyt Vinski meni kauniisti suoraan pitkin janaa ja otti sitten takajäljen, jota annoin tarkistaa liinanmitan verran ja odotin mitään sanomatta, että Vinski päätti itse kääntyä takaisin.

Alkujälki meni kauniisti ja tarkasti, sitten toisessa kulmassa Vinski harhautui jäljeltä ja haki sitä uudestaan laajalta alueelta. Jälki löytyi uudestaan, mutta ensimmäinen keppi oli siinä rytäkässä jäädä, kun juuri sen kohdalla Vinski jäljelle palasi. Hieman vihjaisin sitä kepistä. Toisen kepin ohi Vinski hiihteli huomiomatta sitä ja kutsuin sen takaisin päin, mutta annoin sen tietenkin itse löytää kepin. Keppejä oli vain kolme. Päätin, että sitä kolmatta en Vinskille millään lailla vihjaa, jos se jää niin saa jäädä sitten, itse sen pitää oppia kepit heti löytämään. Sen kepin se sitten bongasi heti ja otti suuhun ja toi minulle!? Eikä osoittanut mitään aikeita mennä maahan. Ehkä märkä maa inhotti sitä. Keppejä ja itse jälkeäkin pitää taas treenata vähän useammin, onkin aika vähälle viime aikoina jäänyt.

SM-kisoista tuli ostettua patukka, joka otettiin käyttöön eilen kotipihan treeneissä. Jippo ei siitä ihmeemmin piitannut, mitä en odottanutkaan, se kun on täysin pallohullu. Ja pahan nielutulehduksen jälkeen vuosia sitten se ei enää palkkaantunut kovin hyvin edes köysilelusta, josta oli aiemmin kovasti pitänyt.

Vinski sen sijaan ihastui patukkaan kovasti ja siitä taisi kerralla tulla sille ykköspalkka. Patukka sai toimia noutoesineenä hyppynoudossakin, koska noutokapulaa en muutenkaan vähään aikaan aio hyppynoudoissa käyttää. Hienosti Vinski nouti patukkaa. Seuraaminen oli tiivistä ja keskittynyttä patukkapalkalla.

Tänään olimme Nummelan kentällä treenaamassa. Edelleen patukka toimi Vinskillä hyvin. Se kiipesi sekä loivaa että jyrkkää A-estettä epäröimättä ja hyppäsi hyppyestettä eri korkeuksista, kerran metristäkin. Metrin hypyssä se vähän kolisteli estettä. Otin yhden laudan pois ja hyppy sujui hyvin. Metriin täytyy vaan hakea oikea tekniikka. Vinski sai myös noutaa taas patukan hyppynoutona, paluuhypyn se kiersi ensi yrittämällä, mutta toisella kerralla hyppäsi myös takaisin. Ja loivan A-esteen se sai kiivetä edestakaisin patukka suussa.

Seuraaminen oli taas mallikasta. Luoksetuloon ja tasamaanoutoon noutokapulalla olisin kaivannut enemmän vauhtia. Saa nähdä, löytyykö näihin liikkeisiin ajan myötä lisää vauhtia patukkatreenien avulla tai jollain muulla keinolla, vai onko se nyt vaan Vinskin tyyli tehdä nuo liikkeet vähän hitaammin.

Jippo on saanut treenata enimmäkseen tokoliikkeitä nyt. Ruutuun lähetykset menevät muuten hyvin, mutta sitkeästi Jippo menee ruudussa maahan, vaikka komennan seisomaan. Korjaa kyllä asennon käskystä, mutta kun pitäisi mennä heti oikein... Tänään vasta monen toiston jälkeen se alkoi kertakäskystä jäädä seisomaan. Ohjatussa noudossa se ryntäsi jo keskikapulalle, mutta uskoi kieltoa ja malttoi jopa katsoa, minne näytin ja toi oikeanpuoleisen kapulan, kuten oli tarkoituskin. Tunnari pitkästä aikaa meni hyvin.

Snoopy pääsi tekemään pk-tottista ja oli hieman hätäinen ja epätäsmällinen. Pidemmät treenit ja tokoliikkeitä seassa toimisi sillä paremmin, mutta ohjaaja innostui liikaa patukkatreeneistä, eikä keskittymiskyky enää riittänyt Snoopyn kunnolliseen treenaamiseen;)  Snoopylla en patukkaa vielä kokeillut, kun se palkkaantuu tosi hyvin ihan kaikista leluista, mutta täytyy kai se silläkin vielä koeajaa.

Palveluskoirien SM-kisat Lahdessa alkoivat avajaisilla eilen 12.8. ja kestävät huomiseen asti. Käytiin siellä kääntymässä mekin, mutta maastoon asti ei tarvitse vaivautua.

Avajaisiin ajellessa ihmetytti hieman, ettei alueella ollut ensimmäistäkään opastetta. Liikennevaloissa sitten lueskelin omista ajo-ohjeistani, että milloin pitäisi kääntyä. Jostain syystä viereisen kaistan autosta viittoiltiin ja tööttäiltiin kovasti - no Elinahan se siellä, ja ikkunan avattuani sain kuulla, että kisapaikalle piti kääntyä juuri siitä kohtaa ja olin väärällä kaistalla... Ei ihan täsmännyt netistä tulostetun ajo-ohjeen kanssa. Mutta U-käännös sitten vaan seuraavassa risteyksessä ja takaisin.

Ilmoittautumisen ja tarkastuksen jälkeen jonotimme Jipon kanssa tosi pitkään, että pääsimme tutustumaan kenttään. Otin Jipolla seuraamista, tasamaanoudon ja estenoudot. Muuten meni hyvin, mutta hyppynoudossa Jippo ei jostain syystä löytänyt kapulaa ja palasi lopulta ilman sitä ja päätti sitten noutaa vieressäni olleen kaksikiloisen... Uusintayritys meni hyvin. Ja A-este oli onneksi tänä vuonna pitävä, sitä tulee nykyään tarkasteltua melkoisen kriittisesti...

Seuraavaksi oli vuorossa avajaiset.  Soittokunnan soittaessa marssimme kuuntelemaan avajaispuheita. Otin mukaani Vinskin. Se käyttäytyi hienosti ja jaksoi tillittää minua puheiden ajan. Viereinen sakemanni sai aina kohtauksen aplodien aikana, mutta se ei Vinskiä häirinnyt.

Yöksi ajoimme kotiin nukkumaan ja tänään aamulla suuntasimme takaisin kisapaikalle. Jipon tottisvuoro oli neljännessä parissa. Jipon vireystaso oli hyvin korkea. Ainahan se innokas on, mutta nyt se vaikutti tavallistakin innokkaammalta, joten jo ennen kentälle menoa yritin ajaa sitä vähän alas, kun sillä vielä oli paikallaolo ensimmäisenä. Paikalla se kyllä pysyi hyvin ja oli ollut rauhallinen, mutta palatessani sen luokse se nousi istumaan ennen kuin ehdin sen viereen.

Ja se muu tottis sitten. Jippo oli hyvin energinen ja iloinen ja teki liikkeet erittäin hyvin. Sääli vain, ettei se aina malttanut odottaa käskyjäni... Loppupisteet olisivat olleet jotain ihan muuta, ellei Jippo olisi ennakoinut. Pari kolme kertaa se tuli liikkeiden päätteeksi sivulle ennen kuin ehdin käskeä. Eteenmenon jälkeen mennessäni sen luokse se taaskin nousi istumaan minun lähestyessäni. Pahin moka oli A-estenouto, jossa Jippo ampaisi liikkeelle samalla kun heitin kapulan, ja jouduin ärjäisemään sen takaisin. Tämän jälkeen se teki liikkeen hienosti, mutta alun ennakointi pudotti arvosanan puutteelliseksi. Loppupisteet olivat 83,5 ja tiesin heti, että niillä tuskin maastoon pääsee, kun karsijia on yli 50 ja maastoon pääsee 20.

Jippo ei ole vielä yhden pk-kisan aikana ennakoinut yhtä paljon. Ihan kivan kisan valitsi tähän tarkoitukseen... No, kivaa sillä oli ja se tosiaan työskenteli hienosti. Hieman turhauttavaa vaan on se, että osaava koira menettää pisteitä ihan turhan takia. Jipon asenne on sellainen, että "ei sun mamma tarvi kertoa mitä seuraavaksi tehdään, kyllä mä tiedän!!" Ja sitten se on niin itseensä tyytyväinen :) Ennakointi tietenkin on bortsuille hyvin tyypillistä. SM-kisoissakin tuli asiasta juteltua muutaman bc-ihmisen kanssa. Jipon Sina-siskollekin on asiaa kuulemma pitänyt kaaliin takoa. Mutta ilmeisen hyvällä menestyksellä, sillä Elinan ja Sinan tottispisteet tänään olivat 99, vautsi!!

Kaikki koirat olivat matkassa mukana ja seuraavaksi pääsinkin niitä pissattamaan. Vinski sitten pääsi kisa-alueelle pidemmäksi aikaa käymään. Se oli ylen kiinnostunut kaikista hajuista ja vinkui välillä muiden koirien perään. Laukauksiakin se kuuli pitkästä aikaa, ei välittänyt mitään.

Muutaman tunnin jouduimme odottamaan, että varmistui se, ettemme maastoon pääse. Melko täpärästi sieltä tipuimme. SM-kisat eivät näemmä ole meitä varten.  Nämä luultavasti jäävät Jipon viimeisiksi SM-kisoiksi. Ja sitähän ei tiedä, yltävätkö muut koirani enää edes SM-tasolle, että itsekään enää niihin pippaloihin pääsisin, mutta se ei ole mikään kauhea menetys. Koirien kanssa on kiva touhuta muutenkin ja nähdä niiden nauttivan tekemisestä ja kehittyvän, kisat eivät ole mikään itseisarvo, eivät suuret eivätkä pienet kisat. Kisojen arvo on siinä, että tulee treenattua enemmän ajatuksen kanssa, monipuolisemmin ja tavoitteellisemmin kuin jos ei aikoisi kisata koskaan ikinä milloinkaan.

Sää oli lämmin ja halusin jo Nastankin takia päästä ajoissa kotimatkalle tulosten selvittyä. Järjestäjät eivät olisi päästäneet, eivät suostuneet ottamaan edes numerolappua takaisin. Sen olisi saanut palauttaa parin tunnin päästä kisakirjaa vastaan. Delegoin sitten homman muille, koska kaksi ylimääräistä tuntia kuumassa on vanhalle koiralle paljon, ja alkoi muunkin lauman viileänä pitäminen jo käydä työstä. Eipä ole huomenna noita ongelmia, kun on luvassa vielä lämpimämpää ilmaa, mutta meidän ei tarvitse kisoissa sitä päivää viettää. Noh, viime vuonna tuli kyllä koettua TOSI lämpimät SM-kisat ihan pitkän kaavan mukaan, että eipä se huominen sikäli olisi ollut mitään ;)

P.S. Lisäys 14.8. Jipon sukulaiset ovat tehneet kylmäävää jälkeä SM-kisoissa. Jäljellä kolmoisvoitto! Ja lähisukuun kaksoisvoitto haussa, Sina sai vihdoinkin kultaa!! Ja Sinan poika Kaiku hopeaa! Etsinnänkin kultamitalisti on sukua. Huh huh, onnea kaikille!! Kyllä vaan bordercollie on aika mainio myös palveluskoirana :)

Hissuksiin ollaan treenattu viime aikoina kaikkea muuta paitsi tokoa, kaikkia treenejä ei vaan aina viitsi erikseen kirjata ylös.

Tottista olemme treenanneet omalla pihalla ja Nummelan ja Luukin kentillä. Treenit ovat sujuneet kivasti. Vinskin kohdalla suurin haaste tällä hetkellä on saada se hyppäämään kapula suussa. Vain matalat hypyt kapulan kanssa onnistuvat, vähänkään korkeampiin Vinskillä on joku kammo, varmaan on sattunut joku kolaus kapula suussa, joka tähän vaikuttaa. Jyrkän A-esteen Vinski kiipesi Nummelan kentällä jo ilman lupaakin. Tosin myöhemmin luvan kanssa kiivetessään se kieltäytyi kiipeämästä paluusuuntaan ja vaadittiin houkuttelurupeama. Ennakkoluuloja esteitä kohtaan siis löytyy, vaikka edistystä on paljon tapahtunutkin. Hankalaa asiassa on se, ettei korkeita hyppyjä ja jyrkkää A-estettä olisi hyvä liian usein treenata, mutta melko säännöllisesti on pakko treenata, jos aikoo edistyä.

Vinski seuraa entistä pidempiä pätkiä hyvässä kontaktissa. Ainakin kahden kesken treenatessa, tiedä sitten mitä ryhmätreeneissä tapahtuisi, kun sellaisia ei ole pitkään aikaan ollut. Snoopy ja Jippo ovat toimineet tottistreeneissä hyvällä motivaatiolla kuten yleensäkin, välillä omia pieniä tyyppivirheitään tehden, mutta enimmäkseen tosi kivasti.

Jäljellä olemme viime aikoina olleet kerran ja lisäksi kerran treenasimme erikseen janoja. Vinskille janatreeni oli ensimmäinen kerta. Se sai ottaa yhden näkölähtöjanan, jossa jätin ruokakipon janalle, ja yhden valmiiksi tehdyn. Kiva oli nähdä, ettei ruokakippo janalla lisännyt sen vauhtia, kun rauhallinen janasuoritus on vaihteeksi ihan kiva juttu. Muilla koirillani ei sellaista ole ollutkaan, vaan janat on aina tehty vauhdilla, onnistuuhan se kyllä niinkin.

Esineitäkin olemme treenanneet. Jippo ja Snoopy ovat toimineet hienosti, Snoopy tosin kerran taas vaihtoi yhden esineen, seikka, jota täytyy ryhtyä työstämään. Vinskin ongelma on, että se seuraa liikaa tallausjälkiä. Ja onhan se yleisesti ottaenkin hyvin keskeneräinen esine-etsinnässä, vasta-alkaja vasta.

Meillä kävi lapsivieraitakin, nuorimmainen oli konttaava yksivuotias. Snoopy, Jippo ja Nasta ovat tottuneita konttaaviinkin lapsiin, mutta Vinski ei ollut ennen sattunut moista näkemään. Se seurasikin vauvaa hyvin kiinnostuneena ja välillä kiemurteli hassun näköisenä pitkin lattiaa vauvan perässä. Ihan siitä kiemurtelusta en ehtinyt kuvaa ottaa, mutta tässä yksi otos pojista lattialla:)

Tässä kuvassa taasen on suosittu kerrossänky:) Ostin viime kesänä Vinskille autokäyttöön kevythäkin, mutta se teki häkkiin jo ensimmäisellä käyttökerralla reiän, joten häkki päätyi sänkykäyttöön koirille ja kissoille. Ei huono juttu sekään, kuten Jippo, Milla ja Nella tässä todistavat:)

Sain vihdoin siirrettyä vanhat kuvat kännykästä koneelle. Tällainen kuva oli Snoopysta ja Vinskistä huhtikuulta 2010. Ei mitenkään hyvälaatuinen kuva, mutta ajan kulumista tästä voi ihmetellä... Voih...

Tänään iltapäivällä menimme Nummelaan ja ihan ensin teimme tunnin lenkin, koirat osan lenkkiä remmissä kadulla ja osan vapaana metsässä. Vinski käveli remmissä pitkiä matkoja ilman, että remmi kiristyi. Silloin kun se meni erityisen hienosti, niin Snoopy vuorostaan ryhtyi vetämään, minkä tietenkin heti katkaisin pysähtymällä. Näköjään vetämisen määrä laumassa on nykyään vakio, se on joku luonnonlaki...

Seuraavaksi siirryimme kentälle tottistelemaan. Vinski pääsi taas kiipeämään A-esteitä. Ensin loivaa, mikä meni hyvin. Sitten jyrkkää, joka myös meni hyvin, ja tällä kertaa molempiin suuntiin. Hyppynoudon otimme 60 sentin korkeudelta. Hyvä suoritus, paluuhyppyä vielä vähän varmistelen siirtymällä esteen taakse houkuttelemaan, ettei Vinski kiertäisi estettä. 90 sentin hypystä ilman kapulaa Vinski kieltäytyi, kun olin lelun kanssa vastassa. Kun keksin vaihtaa namiin, niin se hyppäsi. Enempää hyppäämistä tai kiipeämistä emme sitten ottaneetkaan. Tosi hienoa, että hyppynouto tällä kentällä onnistuu ja A-esteestä on tullut mieluinen, edistystä on siis tapahtunut.

Treenasimme sitten kontaktia, seuraamista ja maahanmenoa. Seuraaminen olisi saanut olla täpäkämpää, mutta muuten ok suoritukset. Lopuksi vielä otimme kontaktitreeniä parkkiksella, jossa oli sillä hetkellä autoja ja äänekkäitä koiria parkissa (muitakin kuin omani..) ja viereisellä kentällä lisäksi agilitytreenit. Kontakti ei mitenkän katkeamaton edelleenkään häiriössä ole, mutta pääasia että Vinski kuitenkin kontaktia tarjoaa ja pystyy välillä sulkemaan ympäristön pois.

Jippo pääsi treenaamaan ruutua ja ohjattua noutoa ja pk-liikkeitä. Ruudun se haki melko hyvin. Kosketusalusta oli käytössä, välillä Jippo otti oikeaoppisesti tassukosketuksen, välillä seisoi alustan vieressä. Nyt se ei kertaakaan ottanut alustaa suuhunsa :) Ohjattu sujui taas hyvin, Jippo on tainnut jo vähän tajuta, että kannattaa tiedustella suuntaa minulta. Merkille menon Jippo hahmottaa hyvin, mutta välillä se ei malta mennä taakse asti, kuten olisi tarkoitus, mutta tajuaa kyllä korjata sijaintinsa, kun jään odottamaan.

Seuruussa käännökset olisivat voineet olla tiukempia. Liikkeestä istumisessa Jippo meni maahan, käsky taisi olla normaalia vahvempi. Uusinta ok, muita jääviä emme ottaneet. Tasamaanouto kaksikiloisella hyvä, hyppynouto 90 sentistä hyvä, A-estenouto hyvä.

Snoopy pääsi sekin pk-liikkeitä tekemään. Seuraaminen oli innokasta ja Snoopy piti paikkansa hyvin, mutta välillä painoi hieman jalkaani. Kaikki jäävät ja luoksetulot onnistuneita. Hyppynouto 90 sentistä muuten hyvä, mutta paluuhypyssä pieni kosketus. A-estenouto oikein hyvä.

Kaiken kuumassa ilmassa rehkimisen jälkeen koirat pääsivät Hiidenrantaan uimaan. Siellä en olekaan muutamaan vuoteen koiria uittanut. Muutama utelias lapsi tuli seuraamaan koirien uintia, avuliaasti yksi tyttö aina ojensi minulle uuden kepin Jipolle heitettäväksi, kun Jippo ei viitsinyt entisiä palauttaa. Poislähtiessämme lapset parveilivat hieman, hmm, tunkeilevasti auton ympärillä, ja yksi tyttö halusi hyvästellä pelkääjän paikalla istuvan Jipon. No, mikäs siinä, Jippo antoi lähtiäispusut tytölle, joka työnsi itsensä autoon. Ei olisi onnistunut Netta-sakemannin aikana ;)  Eikä ehkä nytkään, ellen itse olisi ollut läsnä. Utelias tenavalauma, kovasti kyselivät koirista kaikenlaista.

Viime aikoina treenit ovat jääneet melko vähälle, osittain ihan kuuman ilmankin takia. Jäljestys taas on jäänyt kokonaan väliin erityisesti siksi, että metsät ovat nyt vääränään marjastajia. Kotimetsässä marjastajia tosin on harvemmin, mutta aina ei viitsi jäljestää samassa liiankin tutussa ja jäljestysalaltaan pienessä metsässä. No, täytyy kai tässä lähiaikoina vaan uskaltautua marjastajien sekaan, jos aikoo lajia harrastaa vielä tänä vuonna. Ei ne ole vaan ne mustikat, kun on vielä sienet ja puolukatkin...

Vinski on treenannut esineitä iltaruoan aikaan muutamana iltana. Se on saanut etsiä kahta piharuohikkoon piilotettua esinettä ja löydettyään ne se on saanut iltaruokansa palkaksi. Sen motivaatio on selvästi noussut ja se on koko ajan paremmin ruvennut hakemaan toistakin esinettä. Seuraavaksi siirrämme esineruudun läheiselle metsäalueelle.

Koirat ovat myös tottistelleet kotipihalla jonkun verran, ja toissapäivänä kävimme vaihteeksi Nummelan kentällä treenaamassa. Jippo teki siellä ensimmäistä kertaa kokonaisen ohjatun noudon merkille lähettämisineen kaikkineen, ja se jopa tällä kertaa malttoi seurata suuntaohjaustani ja toi oikean kapulan. Vinski pääsi kiipeämään ensin loivaa A-estettä ja se oli niin innokas, että kiipesi välillä ilman lupaakin. Päätinkin sitten kokeilla sillä ensimmäisen kerran jyrkkää A-estettä, joka tällä kentällä vaikutti pätevältä ja turvalliselta. Ensin Vinski kieltäytyi, mutta pienellä houkuttelulla kiipesi esteen. Siitä se sai kehut ja palkaksi se sai vielä kiivetä loivan A-esteen edestakaisin, jyrkkää en vielä ottanut sillä edestakaisin. Hyppyä otimme myös, hyppynoutoa ensin puolen metrin korkeudelta ja sitten pelkkää hyppyä 70 ja 90 sentin korkeudelta.

Uimassa ollaan tietenkin käyty. Viime viikolla painelin itse koirien perässä järveen vaatteet päällä uimaan, kun kävi kateeksi, eikä ollut uimapuku mukana ;D Lähimmässä järvessä on nyt sinilevää, mutta onneksi muitakin uimapaikkoja on, että voidaan jatkossakin muutama kerta viikossa käydä uimassa näiden maanisten vesipetojen kanssa. Piti oikein tsekata Vinskin horoskooppimerkki, ja juu, kalat on sen merkki :)

Olemme myös kyläilleet Nummelassa siskon perheen luona ja koirat ovat päässeet telmimään lasten kanssa. Vinskikin innostui lasten heittämästä pallosta. Perheen Vili-koiran ja Vinskin ystävyys ei oikein ole edennyt, Vinskistä riippumattomista syistä, harmi.

Jippo on aina valmiina pallon perään

Vinski paapottavana

Kotona Snoopy uuvahti kesken jalkapallopelin

Vinski, Snoopy ja Jippo paikallaolotreenissä kotipihalla

Tänään ja eilen ollaan tottisteltu kotosalla ja vähän parkkiksella myös. Jippo on ottanut erityisesti ruututreeniä. Se myös tajusi kosketusalustan niin hyvin, että se siirrettiin ruutuun. Kyllä Jippo hakeutui kosketusalustan luokse, muttei asettanut tassuja sen päälle, ja välillä otti alustan suuhunsa ja seisoi ruudussa tyytyväisen näköisenä. Ei se ehkä ihan loppuun asti ollut sisäistänyt alustan merkitystä. Mutta hällä väliä, hirveän hauskaa sillä oli!

Vinski on treenaillut kaikkea perushuttua. Hyppyjä ei nyt olla otettu, kun välillä on parempi antaa asioiden hetki hautua, eikä ylenpalttinen hyppyytys varmaan ole Vinskille fyysisestikään hyväksi. Yksi lyhyt kontakti- ja seuraamistreeni otettiin tänään Salmen parkkiksella. Naksuttelin taas hyvästä kontaktista. Ja Vinski esitti aika kivaa kontaktia ja seuraamista häiriössä. Naksutintreeni on selvästi tehnyt sille hyvää. Naksua on aiemminkin käytetty, mutta nyt olen ollut systemaattisempi ja antanut Vinskin enemmän itse oivaltaa asioita. Vinski selvästi nauttii siitä, kun saa oivaltaa itse. Se on saanut opetella esim. kosketusalustaa. Olemme myös leikkineet narulelun lisäksi tennispallolla, ja Vinskistä saattaa vielä pallohullukin kuoriutua. Jipollehan pallo on leluista ihan ykköspalkka. Meillä molemmilla on ollut hauskaa. Olen joutunut miettimään näitä koulutusjuttuja paljon Vinskin kanssa. Tajuan, että olen liikaa myötäillyt sen ajoittaista varovaisuutta joissain asioissa ja etten ole aiemmin antanut sen tarpeeksi päätellä asioita itse. Paljon on vielä ohjaajalla opiskeltavaa Vinskin koulutuksen suhteen, ja koirien koulutuksen suhteen yleensäkin, mutta se on kyllä palkitsevaa, kun joskus oivaltaa jotain ja saa jonkun asian toimimaan. Jokainen koira on yksilö ja ohjaajalle tilaisuus oppia uutta.

Snoopykin on tottistellut. Välillä sekin saa ottaa tokoliikkeitä, ja olen miettinyt, että tokoilun osuutta voisi kasvattaakin, koska se on niin hyvää vaihtelua aina samoina pysyviin pk-liikkeisiin ja tilaisuus voida oppia jotain ihan uutta.

Yhden yhteisliikkeenkin koirat pääsivät tekemään, kun otin niillä ryhmäpaikkamakuun. Kävin vielä itse pujottelemassa koirien lomitse. Hienosti pysyivät, paitsi Vinski vaihtoi painoa lonkalta toiselle kun ohitin sitä ja tultuani ohi yritti nousta.

Nummelan kentällä tottistelemassa. Vinski pääsi ensin taas kiipeämään agilitykentän A-estettä. Seuraavaksi pk-kentän A-estettä. Mitään epäröintiä ei ollut, Vinski on tosiaan tykästynyt kiipeämiseen. Sitten taas kontakti- ja seuraamistreeniä. Ja hyppynoutoa 60 sentistä. Hyvä menohyppy, otti kapulan hyvin, mutta kiersi esteen tullessaan. Teki saman uudestaan, eli selvästi jännittää hyppyä kapulan kanssa. Otimme sitten hyppyä pallo suussa ja se sujui. Lopuksi metrin ylitys ilman kapulaa tai mitään muutakaan. Vinski hyppäsi, mutta otti tukea esteestä. Takaisin se ei halunnut enää hypätä, joten madalsin estettä, että sain vielä yhden onnistuneen hypyn. Ja heti perään vielä A-este edestakaisin pallo suussa, että Vinski pääsi tekemään jotain kivaa. Metrin hyppyä ja hyppynoutoa saadaan vielä työstää paljon. Enemmän taidamme nyt keskittyä hyppyvarmuuden hakemiseen matalammilla korkeuksilla. Hieno homma, ettei Vinski enää kieltäytynyt noudosta, ainoastaan esteestä kapula suussa. Taannoinen kieltäytyminen on ilmeisesti  liittynyt hyppyjännitykseen, ei olisi pitänyt yrittää hyppynoutoa esteellä, jonka Vinski oli juuri nähnyt ensimmäistä kertaa. Ohjaajan moka. Eteenmenoa vielä niin, että veimme yhdessä pallon merkiksi ja sitten lähetin Vinskin pallolle. Se meni kyllä pallolle, mutta vauhtia olisi saanut olla paljon enemmän. Tein sitten niin, että heitin pallon ja lähetin eteen samanaikaisesti ja nyt löytyi vauhtiakin kunnolla. Täytyisi vaan löytää sellainen treenitapa, missä palkka voi olla valmiina maassa ja koiran vauhti silti olisi hyvä.

Jippo otti ohjatun noudon. Se sai hakea vasemman kapulan ja haki sen tosi hyvin, vasen onkin sen parempi puoli. Kosketusalustaa ja seuraamista myös. Snoopyn kanssa vain pätkä seuraamista tällä kertaa.

Samalla reissulla Vinski pääsi taajamakävelylle Nummelassa. Hieman kontaktitreeniä siinä samalla ja lyhyt paikallaolo vilkkaalla parkkipaikalla. Ja reissun jälkeen koirat pääsivät vielä uimaan. Jouduin suostuttelemaan ne kaikki vedestä pois, vaikka ne saivat uida ihan kunnolla. Viettäisivätköhän ne koko päivän vedessä, jos asuisimme järven rannalla?

Tottistelimme kotipihalla. Jippo harjoitteli kosketusalustaa. Välillä se teki niin kuin pitikin, eli asetti etujalkansa alustalle, mutta välillä se kuopsutti alustaa ja toi sitä minulle. No, hauskaa sillä ainakin oli. Niin vähän ollaan alustaa treenattu, ettei vieläkään olla päästy yhdistämään sitä varsinaiseen treeniin. Mutta on kyllä hauskaa antaa Jipolle välille mahdollisuus oppia päättelemällä jotain ihan uutta. Se pääsi myös treenaamaan seuraamista ja merkkiä. Se osaa merkin jo muuten hyvin, mutta ei aina mene merkin taakse, joten sitä työstämme naksulla. Jippo on aina valmis yrittämään seuraavaa temppua, ellei ensimmäinen ollut se mitä haettiin. Joskus se tarjoaa eri vaihtoehtoja turhankin vikkelään.

Vinski leikki ensin narulelullaan. Sitten vähän kontaktitreeniä. Heitin sille kaksikiloista kapulaa, mutta en antanut mitään käskyä. Se toi sen minulle. Laitoin kapulan maahan takaisin ja suunnittelin jo seuraavaa tehtävää, mutta Vinskihän haki kapulan oma-aloitteisesti ja luovutti sen ihan istuma-asennosta. Eli ei se hirveästi noutamista tai noutokapuloita arastele. Hyppynoutoa se pääsikin tekemään seuraavaksi, ja nouti hyvin. Yhden hypyn ilman kapulaa se sai tehdä melkein metristä ja hyppy onnistui hyvin. Kosketusalustaa se myös pääsi kokeilemaan ja hoksasi välillä tehdä oikein. Muutamia luoksetuloja lyhyeltä matkalta. Nopeutta näissä olisi saanut olla enemmän, mutta kaikkiaan onnistunut ja hyvävireinen treeni Vinskiltä. Treeni päättyi antaumukselliseen leikkiin.

Snoopy treenasi liikkeestä istumista, joka meni hyvin. Liikkeestä maahanmenossa se jäi seisomaan, joten uusimme liikkeen, emmekä seisomista ottaneetkaan, kuten oli ollut tarkoitus seuraavaksi tehdä. Lopuksi hyppynouto, joka oli muuten hyvä, mutta paluuhypyssä pieni kosketus.

Illalla tottistelemassa Nummelan kentällä. Pk-kentälle ei päästy, kun siellä jotkut tyypit ulkoiluttivat koiria koko treenin ajan, pöh. Treenasimme sitten parkkiksella ja agilitykentällä. Vinski pääsi ensin pari kertaa kiipeämään A-esteen edestakaisin. Hyvin meni, Vinski selvästi jo tykkää esteestä. Parkkiksella sitten hieman kontaktitreeniä niin, että naksutin ja annoin namin aina kun Vinski tarjosi itse kontaktia. Sitten sama perusasennossa ja parin askelen seuraamistreenissä. Vinski tarjoaa kontaktia kivasti, vaikka välillä pää kääntyy hetkeksi muualle. Sitten tasamaanouto. Edellisenä päivänä olimme omalla pihalla kokeilleet noutoa ihan pelkällä lihapullapalkalla ja se meni hyvin. Nyt olimme samassa paikassa, jossa Vinski oli noudosta toissapäivänä kieltäytynyt. Heitin kapulan ja Vinski meni sen luokse melko hitaasti, mutta tarttui kapulaan, jolloin naksutin ja Vinski irrotti samantien kapulasta ja sai palkan. Sitten uusi heitto ja tällä kertaa en naksuttanut kun Vinski otti kapulan ja se toi kapulan minulle melko reipasta vauhtia. Hyvä homma. Taitaa joku herkkyyskausi olla kumminkin, joka saa Vinskin välillä epävarmaksi eri asioihin, eikä kyse niinkään ollut noutokapulasta itsestään. Taisi vaan olla liikaa uutta samalla kertaa. Tässä välissä laitoin Vinskin autoon ja hetken levättyään se pääsi vielä treenaamaan hieman kontaktia ja eteenmenon alkeita pallolla.

Jippo treenasi ruutua, kaukokäskyjä, seuraamista ja ohjattua noutoa. Se meni hyvin ruutuun, mutta ei aina osunut ihan keskelle, vaikka ruudun sisällä olikin. Ohjatussa noudossa se toi ensin väärän kapulan, kun ei malttanut kunnolla seurata minne näytin. Kovin vähän ollaan näitä treenattukaan.

Snoopy otti taas seuraamista kaikkiin mahdollisiin suuntiin, eli peruuttamista, sivuaskelia ja käännöksiä suoraan perusasennosta, ettei pääsisi keulimaan ja ennakoimaan. Ruutua ja kaukokäskyjä otimme myös. Intoa ja tekemisen meininkiä ei tietenkään puuttunut.

Nummelan reissulla Vinski pääsi tottistelemaan, muut saivat treeneistä vapaapäivän. Menimme ihan oikealle treenikentälle, jossa en ollut aikoihin käynyt, ja mukavana yllärinä sieltä löytyi sekä loiva A-este pk-kentältä että toinen loiva A agilitykentän puolelta. Treenasimme ensin agility-A:ta. Kiipesin sen yhdessä Vinskin kanssa ja johan alkoi sujua. Pk-puolen A-estekin meni ensi yrittämällä. Kentältä löytyi myöskin säädettävä hyppyeste. Tarkoitus oli ottaa hyppynouto seitsemän laudan korkuisesta esteestä. Hyppy menikin hyvin, mutta noutokapulaa Vinski ei ollut huomaavinaan. Uusi yritys ja se taaskin väisti kapulaa. Otin itse kapulan ja vedin sitä poispäin Vinskistä sen kuonon edestä, jolloin se tarttui kapulaan ja luovutti sen minulle. Hyppyytin Vinskiä kerran yhdeksän laudan korkeudelta ja se onnistui ilmavasti. Sitten siirryimme tasamaalle noutoharjoituksiin. Yhtään kertaa en saanut Vinskiä noutamaan kapulaa maasta. Olen ihan ymmälläni. Vinskillä ei ole tietääkseni ikäviä kokemuksia kapulasta ja nyt se ei vain halunnut noutaa. Eikä edes mennä kapulan lähelle. Kädestäni sain sitä kapulaa ottamaan, että pääsin kehumaan sitä kapulan pitämisestä, mutta silti se ei halunnut noutaa. Ei ole tainnut vastaavaa koskaan sattua yhdenkään muun koiran kanssa. En tosiaan aina tajua tuon koirapojan aivoituksia. Esteet menivät tällä kertaa hyvin ja lyhyt kontakti- ja seuraamisharjoitus melko hyvin.

Nummelan reissun jälkeen koirat pääsivät uimaan. Ne uivat tosi pitkään käymättä välillä rannassa. Uinnin alussa rannalle ilmestyi toinenkin koiranomistaja, joka jo kaukaa huusi, että ovatko koirani kytkettynä. Vastasin, että eivät, jolloin tyyppi käski kytkeä ne. Ilmoitin ystävällisesti, että ne saavat kyllä uidessa olla irti. Tyyppi sanoi, että okei kunhan eivät tule hänen koiransa luo ja tuli uittamaan omaansa remmissä. Juu, ei koirilla ollut mitään mielenkiintoa lähteä vieraan koiran luokse uidessaan. Mutta ihmetytti moinen asenne, yleensä koirarannassa kaikki uittavat koiransa vapaana. Ja kun omiani haluan kunnolla liikuttaa ja kuntouttaa, niin eihän se kytkettynä edes onnistuisi...  Ja me sentään olimme rannalla ensin. No ollaan me joskus jouduttu väistymään heti tultuamme, kun rantaan vyöryi lauma isoja koiria vapaana, enkä uskaltanut jäädä katsomaan mitä ne pitävät koiristani. Ja hiljattain tuli englanninbuldoggi useampaan kertaan melkein Vinskin iholle samalla rannalla. Koiranomistajia on moneen junaan. Tuli muuten buldoggia surku, kun sen hengitys korisi tauotta, pahemmassa jamassa oli kuin Nasta, jonka hengitystiesairaus ei sentään oireile koko ajan. Oma ranta olisi kyllä kiva, tai vaikka oma saari, jossa ei asu ketään muita  

Halusin saada Vinskin vielä tämän päivän aikana noutamaan, joten se sai ansaita iltaruokansa noutotreenillä. Vein ruokakupin ja koiran pihalle ja heitin kapulan. Vinski meni laiskasti kapulaa kohti ja ohitti sen, eikä aikonutkaan ottaa sitä. Laitoin Vinskin hetkeksi autoon ja sitten uusi yritys. Näytin vielä erikseen ruokakuppia. Nyt Vinskiin tuli enemmän eloa ja se nouti kapulan, mutta sylkäisi sen parin metrin päähän minusta. Heitin kapulan uudestaan lähelle ja tällä kertaa Vinski nouti ja luovutti korrektisti. En tiedä, kehittääkö Vinski jotain ihme herkkyyksiä aina uusiin juttuihin vai eikö se oikeasti aina tykkää treenaamisesta. Vai onko siitä vain hauskaa katsella, miten ohjaajaparka tämänkin ongelman ratkoo..?! Vai eikö ohjaaja ole vielä löytänyt oikeaa tapaa motivoida juuri tätä koiraa? Jälkimmäinen selitys tietenkin on todennäköinen, mutta on kyllä sitten melko konstikas motivoitava tämä yksilö! No motivoituihan se ruokakupista hyvin, sitäkö tässä sitten pitää ryhtyä roudaamaan joka paikkaan?   Kohta se ei sitten varmaan tee mitään ellei palkaksi ole tiedossa ruokakuppia... Vaikeeta!!

Helteinen viikonvaihde kului pikkupuuhastelujen merkeissä, mitään isompia treenejä emme harrastaneet. Koirat tietenkin pääsivät uimaan. Vinskistä on tullut entistäkin innokkaampi vesipeto. Se lähtee uimaan ilman kepinheittoakin ja ui kerrallaan useita minuutteja tulematta välillä rantaan. Sitä on jo hieman vaikea saada pois uimasta, kun pitäisi lähteä kotiin... Se on kyllä kiitollinen kuntoutettava, uiminen kun on oiva tapa ylläpitää sen selän kuntoa   Kaikki koirat nauttivat uimisesta kovasti. Nastan viime kesän uimakausi päättyi kesken, kun sen hengitystieoireet pahenivat keskikesällä. Se oli tosi sääli, koska Nasta on myös todellinen uimamaisteri ja viime kesä oli niin helteinen. Nyt kysyin eläinlääkäriltä, uskaltaisiko Nastaa uittaa. Hänen mielestään uskalsi, kunhan ei ulapalle anna uida, vaan lyhyitä matkoja. Ja uinti olisi sillekin oikein hyvää kuntoutusta. Siispä vein Nastankin uimaan ja se ui tosi mielellään ja kaikki sujui hyvin - kunnes se kesken uinnin joutui selvittelemään kurkkuaan ja oli rantaan päästyään ihan naatti   Kokemus oli sen verran epämiellyttävä, etten kyllä uskalla uittaa Nastaa enää ainakaan tähän aikaan vuodesta, kun oireet ovat voimakkaimmillaan. Kahlaamaan sen voisi helteillä viedäkin, että pääsee vilvoittelemaan.

Lauantaina olin Helkutinkorvessa EPK:n estetalkoissa värkkäämässä seuralle hyppyestesarjoja. Koirat Nastaa lukuunottamatta olivat mukana. Vinski pääsi välillä vapaana tutkimaan pihaa. Se kohtasi ohimennen talon riisenipennun Hepun ja vähän pidempään se sai moikata airis Kerttua. Vinski oli ensin vähän varuillaan, mutta huomattuaan Kertun naispuoliseksi tyypiksi se tykästyi siihen kovasti. Vinskillä on kovin vähän ollut oman lauman ulkopuolisia koirakontakteja, joten oli tosi kiva, että se pääsi vähän lähemmin näkemään muita koiria. Eipä tuo vieraita ihmisiäkän välillä näe päiväkausiin, mutta sosiaalinen se on aina ihmisten suhteen ollut.  Jippokin pääsi vähäksi aikaa Vinskin kanssa vapaaksi ja kiersi hössöttämässä ja kerjäämässä makupaloja. Jippo on kyllä sen verran ahne tyyppi, että ottaa ihan omin luvin sen ulottuville jätetyt syötävät. Vinski ei niinkään tällaista harrasta, se ei ole niin älyttömän ahne. Snoopy sitten taas kiipeää vaikka pöydälle varastamaan syötävää, jos silmä välttää. Sitä en vapaaksi päästänytkään, kun en joutanut seuraamaan sen edesottamuksia.

Talkoiden jälkeen Vinski pääsi viereiselle kentälle treenaamaan esteitä. Siellä on loiva A-este, jota treenasimme ensin. Sain Vinskin kerran suorittamaan esteen, kun kiipesin itse harjalle houkuttelemaan. Kokemus oli kai Vinskistä liian jännittävä, kun se ei toista kertaa halunnut kiivetä. Emäntä sen sijaan kiipesi aika monta kertaa sinne harjalle koiraa houkuttelemaan   Loivia A-esteitä on turhan harvalla kentällä ja jyrkällä ei ole järkeä alkeita opettaa, mutta jostain niitä treenimahdollisuuksia nyt pitää löytää. Helkutinkorven kentällä on myös säädettävä hyppyeste, jota myös otimme. Ensin muutama lauta pois ja sitten korkeutta aina metriin asti lisäten. Vain yhden hypyn otin metristä. Se olikin ihka ensimmäinen kerta täydestä metristä. Vinski hyppäsi sen epäröimättä, mutta hyppy ei ollut kauhean onnistunut, vaan jalat kolisivat esteeseen. Kehuin silti, ettei hypystä jäisi mitään traumoja, ja poistin pari lautaa ja otin heti perään uuden hypyn. Hyvin hyppäsi, eli ei ainakaan heti jäänyt mitään kammoa.

Sunnuntaina kävimme Luukissa, jossa pidimme lyhyet parkkistreenit. Jippo treenasi kosketusalustaa ja alkoi päästä jyvälle. Montaa kertaa ei sitä vielä olla treenattu. Seuraamista ja kaukokäskyjä myös. Vinski treenasi kontaktia ja parin askelen seuraamispätkiä ja myöskin tutustui kosketusalustaan. Häiriötä oli paljon, ohi meni mm. perhe koiran kanssa, ja kauempana oli hyvin vilkasta. Vinski vilkuili välillä kovasti ympäristöä, mutta pääsin monta kertaa palkkaamaan hyvästä kontaktista. Käytin naksua ja se näytti toimivan Vinskillä hyvänä vahvisteena. Vinskin kanssa saa koko ajan miettiä omia toimintatapojaan, kun se ei toimi koulutuksessa ihan samalla tavalla kuin muut koirani. Ohjaajalla pitäisi siis jopa jotain aivotoimintaakin olla... Juu, toki kaikki koirani ovat keskenään erilaisia ja ne erot pitää yrittää koulutuksessa muistaa, mutta Vinski on kyllä enemmän erilainen koulutettava kuin nuo muut

Mustikat (nuo jälkiharrastajan viholliset!) sinertävät jo, joten koirien marjastuskausi on alkanut. Tässä Nasta marjastaa näitä Jipon nimikkomarjoja

Vinski ja Jippo uintiretkellä

Tiistaina oli tottisryhmän treenit Luukissa. Kentälle asti touhuamaan pääsi Vinski, Jippo ja Snoopy saivat tyytyä lyhyisiin parkkistreeneihin.

Narupallolla leikittiin tietenkin ensin, sitten otettiin seuraamista. Samaan aikaan kentällä oli Iitu, ja koirille myös ammuttiin. Laukausten aikana leikitin Vinskiä namilla. Kerran se käänsi päätään ampujan suuntaan, muuten ei reagoinut laukauksiin. Treenien teemana tällä kertaa oli hyppy. Otin esteestä yläosan pois, jollloin se ei enää ollut ihan metrinen. Ensin Vinski kieltäytyi, mutta pienellä houkuttelulla hyppäsi sitten. Ja sama toiseen suuntaan. Hyppyytin Vinskiä myös kapula suussa, jolloin homma vaikeutui sen verran, että se kolautti takajalat esteeseen. Eikä se sen jälkeen taas olisi halunnut hypätä. Kapula laitettiin pois ja pientä houkuttelua peliin ja hyppy kulki taas. Vinski hyppäsi ilmavia hyppyjä. Noutoa otimme sittten vielä erikseen. Lopuksi Vinski otti paikallaolon vähän pidempänä kuin yleensä. Se pysyi pitkään hienosti, mutta sitten maltti loppui ja se päätti häipyä. Palautin sen paikkamakuuseen ja kotvan kuluttua menin palkkaamaan ja vapauttamaan.

Edellisistä piirinmestaruuskisoista ei ollut yhdeksää kuukauttakaan, kun jo oli vuorossa seuraavat. Tällä kertaa marjastuskauden ulkopuolella, hyvä niin. Helsingin piirinmestaruudet ratkottiin tänä vuonna jälleen samassa kisassa, toisin kuin viime vuonna.

Aamu alkoi jälkikoirien osalta tottissuorituksilla Espoossa HVK:n ja SPL:n kentillä. Uudeltamaalta kisaan oli ilmoittautunut 14 koirakkoa, joista vain kymmenen saapui paikalle. Liekö muut pelästyneet sateista keliä. Tottelevaisuuden perusteella kuusi koirakkoa pääsisi maastoon. Helsingin piirissä osallistujia on aina vähemmän, nytkin vain viisi jälkikoiraa, joista kaikki siis pääsivät myös maastoon. Uudenmaan jälkikoirien tottikset arvosteli Eeva Linnala.

Jipon vuoro koitti neljännessä parissa, yhdessä malinartun kanssa. Jippo pääsi tekemään ensin liikkeet. Seuraaminen meni ihan hyvin, mutta jotain kauneusvirheitä siinä oli. Asento olisi saanut olla tuomarin mielestä hieman taempana ja suoritus tasaisempi. Itsestäkin tuntui, että Jipon rytmi jotenkin välillä vaihteli, vaikka se paikkansa piti hyvin ja käsittääkseni kontaktin myös. Tästä arvosana hyvä, ja se oli meidän huonoin arvosana tottiksessa tänään.

Liikkeestä istumisessa kuulemma hidastin hieman ennen käskyä, muuten erittäin hyvä. Joo, en tietoisesti hidastellut, mutta sattuuhan noita. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo erittäin hyvä, reagoi käskyihin nopeasti, tullessa tuli aavistuksen liian lähelle. Liikkeestä seisominen ja luoksetulo myös erittäin hyvä, nopea käskyyn reagointi ja taaskin istui tullessaan hieman liian lähelle. Tasamaanoudossa Jippo olisi saanut tarttua kapulaan vieläkin voimakkaammin, tuodessa kaarsi jonkun verran, muuten hyvin. Hyppynouto oli erinomainen, nyt Jipon ote kapulasta oli napakka ja se tuli suoraan luokse, ja hypyt olivat moitteettomat.  A-estenouto myös erinomainen. Eteenmeno nopea, maahanmeno olisi voinut hieman nopeampikin olla. Sitten vielä paikallaolo, jossa ei huomauttamista.

Arvostelussaan tuomari antoi kehuja Jipon energisestä suorituksesta ja korkeasta koulutustasosta. Ohjaaja sai pyyhkeitä siitä, ettei seurauttanut koiraa liikkeiden välissä samalla lailla kuin liikkeiden aikana. Ja minä kun olin luullut, että liikkeiden välissä riittää, että koira on hallinnassa ja suurinpiirtein seuraa. Säännöt ja niiden tulkinnat muuttuvat koko ajan ja sitten vielä kaikilla tuomareilla on oma näkemyksensä sääntöjen suhteen. Juu, no pitäisi varmaan se sääntökirja kerrata joskus. Ja siltikin niitä sääntöjä varmasti tulee rikottua, huokaus... Saimme yhteensä 94 pistettä tottiksesta ja ne olivatkin päivän korkeimmat pisteet, joten maastoon pääsimme sitten myös.

Maastoon Vihtijärvelle oli kentältä pitkä ajomatka. Treenimetsäämme emme kisaamaan päässeet, vaan jäljet olivat eri suunnalla. Kisaamassa samassa metsässä olemme kyllä ennenkin olleet. Jippo pääsi Uudenmaan koirista neljäntenä jäljelle. Jana ei sitten mennyt ihan putkeen, vaikka se on yleensä Jipolla ollut vahva osa-alue. Nyt se lähti kaartamaan aika paljon oikealle heti alussa ja käskytin sitä lähemmäksi janaa. Jälki lähti melko läheltä takamerkkiä ja Jippo otti ensin takajäljen. Tuskin olin ehtinyt itse askeltakaan ottaa pois janalta, kun tuomari jo huusi koiran takaisin janalle. No, siitä sitten lähdimme oikeaan suuntaan. Päivän mittaan oli sadellut ja maasto oli kosteaa. Jälkemme aikana ei satanut. Jippo jäljesti tosi hienosti, nenä maassa koko ajan ja tarkkana, ei juuri mitään tarkisteluja kulmissakaan, ei terävässäkään. Ja kepit nousivat mallikkaasti! Maasto oli vaihtelevaa, meille sattui aika paljon jyrkkää nousua pitkin kallioita ja metsärinteitä. Ei se Jipolle ongelmaa tuottanut, ohjaaja sai kyllä jyrkimmissä nousuissa puuskuttaa naama punaisena. Tien tullessa näkyviin oli keppejä kasassa neljä ja arvelin yhden sitten jääneen matkalle. Mutta seuraavaksi noussut keppi ei ollut vielä kutoskeppi. Jälki mutkitteli vielä tien lähellä, kunnes kutoskeppi löytyi ihan tien läheltä. Jess, kaikki kepit! Jippo sai hyvin ansaitut kehut. Aikaa meni 25 minuuttia ja siinä ajassa ehdimme pitää kunnon tauon joka kepillä, jolloin mm. juotin Jippoa. Janasta lähti kuusi pistettä, eli jäljen pisteet 164.

Esineruutuun sai jonottaa hirmu kauan. No ehtihän siinä sitten koirakin levätä. Ruutu oli maastoltaan avara ja hyvä. Meidän suorituksen aikana satoi vettä ja oli lähes tuuletonta, eli ei mikään ihanteellinen sää. Mutta Jippo toimi hyvin. Lähetin sen tällä kertaa suunnilleen keskeltä ruutuun ja se löysi heti esineen keskeltä melko takaa. Sitten siirryimme oikealle päin ja sieltäkin nousi melko pian esine. Sitten siirryimme lähelle vasenta reunaa ja niin vain löytyi vielä yksi esine. Esineen luovutuksen jälkeen Jippo oli lähdössä takaisin ruutuun ja sain tosissani kutsua sitä takaisin. Motivaatio oli tällä kertaa kohdillaan! Kaksi kertaa Jippo oli esinettä tuodessaan minusta niin kaukana, että varmuuden vuoksi kutsuin sitä, ja tästä tuomari vähensi kaksi työskentelypistettä, eli ruudun loppupisteet olivat 28. Ja yhteispisteet siis 286.

Päivä oli jo tässä vaiheessa ollut hyvin pitkä, joten ennen kentälle paluuta kävin kotona koukkaamassa Nastan ja Snoopyn kyytiin ja pissattamassa ne. Vinski olikin ollut mukana koko päivän. Varsinainen Uusimaa-sightseeing! Saavuimme sopivasti palkintojenjakoon. Uudenmaan piirinmestaruuden ja koko jälkikokeen voitti Jipon serkku Nero. Jippo oli toinen, häviten Nerolle kolmella pisteellä.  Se siis joutui luopumaan piirinmestaruudestaan, vaikka sai muutaman pisteen enemmän kuin viime vuonna. Harmilliseen janasuoritukseen tuo mestaruus ratkesi. Mutta muuten tulos oli tosi kiva ja olen älyttömän tyytyväinen Jipon työskentelyyn. Hyvä Jippo!!  Ja onnittelut myös Nero-serkulle!  Sekä Virvelle ja Vicille, jotka ottivat jälleen piirinmestaruuspronssia, eli siis kolmoisvoitto Tending-bortsuille kuten viime vuonnakin! Tuloksia tuli seurakavereille Helsingin puolellakin, eli onnea sinnekin! 

Jälkikäteen lisään tänne vielä kuvan Jiposta ja Nerosta palkintojenjaon jälkeen. Jippo ihastui kovasti Neroon ja nenitteli tätä. Kuva on vähän heikkolaatuinen, koska se on videokuvan kautta kuvattu. Katsotaan, josko myöhemmin saisin käyttööni parempia kuvia tilanteesta.

Puolenpäivän aikaan treenasimme esineitä Nummelassa. Ruutu oli noin 20x50 metriä. Laitoin esineet oikeaan takakulmaan, vasempaan takakulmaan, keskelle lähelle takarajaa ja yhden lähiesineen. Snoopy pääsi ensin töihin. Se löysi ensin oikeassa takakulmassa olevan esineen ja bongasi sitä tuodessaan keskiesineen ja vaihtoi sitten esinettä. Seuraavalla pistolla se ensin oli lähdössä muualle, mutta muisti sitten vaihtamansa esineen ja haki sen. Loput esineet löytyivät sitten nopeasti ja pätevästi.

Vinski pääsi seuraavaksi hommiin. Kaikki neljä esinettä olivat valmiina Jippoa varten, mutta Vinski treenaa vielä yhtä esinettä, joten kävin nostamassa oikean takakulman esinettä sille malliksi. Vinski lähti innolla ruutuun ja sattui bongaamaan lähiesineen ja sen se myös toi. Tietenkin se sitten sai palkan siitä.

Jippo työskenteli hyvin ja toi ensin lähiesineen, sitten keskiesineen ja sitten takakulmien esineet.

Iltapäivällä lähdimme sitten vielä tottistelemaan Röylään Seijan kanssa. Jippo kävi kentällä ottamassa vain seuraamista ja leikkimässä.  Käännöksissä kun on esiintynyt hieman loitontumista tai välillä törmäilyä, niin keskityin nyt Jipon skarppaamiseen käännöksissä. Ja ihan kivasti se meni. Jännä tieto oli se, että Jippo kuulemma peitsasi koko seuraamisen ajan. Muuten liikkuessaan se ei peitsaa eikä kukaan ole ennen maininnut, että se peitsaisi seuratessaan.

Vinski pääsi tekemään myös pk-liikkeitä ja tokoliikkeistä ruudun. Tämäkään kenttä ei ole Vinskille enää ihan vieras ja se toimikin aika hyvin. Seuraamispätkät olivat välillä oikein kivoja. Luoksetuloissa ja noudossa Vinski usein hidastelee, jotain varovaisuutta se on. Liekö koirapoika vielä jotenkin epävarma siitä mitä siltä odotetaan. Ruutuunkin se meni hitaasti. Seija arveli, että kyseessä saattaa olla joku ikäänkin liittyvä juttu. No, saa nähdä auttaako vanheminen tuohon. Tai löytyykö muita lääkkeitä. Vinski pääsi lopuksi ottamaan paikallaolon Mollan kanssa ja se sujui oikein hyvin.

Pääsi Snoopykin vielä kentälle hommiin ja hyvin meni, seuraamisessa yritti aluksi hienoisesti keulia, mutta kun teimme ahkerasti käännöksiä ja välillä tokomaisia sivuaskelia ja peruutuksia, niin pysyi oikea paikkakin seuratessa.

Ettei tiistai kävisi tylsäksi, niin lähdimme vielä illalla tokoilemaan Hyvinkäälle Virven oppeihin. Viime kerralla emme päässeet näihin treeneihin mukaan ja nyt olikin jo viimeinen treenikerta, ainakin tällä erää. Jipolla otin vain uuden idarin, tai mikä lie sen liikkeen nimi nykyään onkaan. Eipä ollut helppo tuo yksi vaivainen liike. Siis ohjaajalle ainakaan. Suunnistin kaksi kertaa ihan väärään suuntaan. No kun ei ole tuo suuntavaisto niin kummoinen, onhan se tullut ennenkin todettua... Jippo teki muut jäävät hyvin, mutta seisomisessa tuli ensin väärä asento ja sitten vielä minun palatessani sen luokse se kääntyi poikittain.

Tällä kertaa treenasin enemmän Vinskiä. Eihän se vieraalla kentällä ja häiriössä toiminut yhtä hyvin kuin kotona, mutta sitäkin tärkeämpää näitä häiriökokemuksia on kerätä. Töitä sai tehdäkin, että Vinskin sai mukaan seuraamisliikkeeseen, kun halusin arvion siitä, missä mennään tämän liikkeen suhteen. Ihan hyvällä mallilla oli kuulemma, ei auennut takapää. Isoin työsarka tosiaan on siinä, että Vinskin saa häiriössäkin keskittymään seuraamiseen. Nyt sillä on välillä esiintynyt jätättämistä tai maahanmenoa seuraamisen aikana. Paimenongelmia siis hyvin pitkälti. Metallinoutoa vieraalla kapulalla kokeilimme seuraavaksi. Vinski lähti hyvin kapulan perään, mutta juoksi ohi ja meni haistelemaan kentänreunan hajuja. Laitoin sitten kapulan sen nenän eteen ja otin pari noutoa siitä. Sitten jo onnistui oikea noutokin. Liikkeestä istumista ja seisomista seuraavaksi. Ne oli tarkoitus ottaa seuraamisesta, mutta Vinski lähti niin huonosti mukaan seuraamisliikkeeseen, että liikuimme sitten ihan ilman seuraa-käskyä, ja liikkeet tulivat tehdyiksi. Luoksetulon teimme makuuasennosta. Olisi saanut tulla nopeammin, mutta odotti käskyä hyvin ja istui eteen hyvin. Paljon saadaan häiriötreenejä harrastaa, ja toivottavasti kentän hajutkin joskus kiinnostavat Vinskiä vähän vähemmän treenien aikana.  No, nuorten miesten elämä ei ole helppoa, totesi Virvekin.

Treenien jälkeen jäimme vielä kentälle omalla ajalla treenaamaan. Vinski otti puolimetristä hyppyä. Ensin se taas kieltäytyi oudosta hypystä, mutta kun ylitin esteen malliksi, se hyppäsi mielellään. Ja sitten onnistui hyppynoutokin oikein hyvin. Seuraamista vielä vähän kokeilimme ja Vinski jätätti jostain syystä oikein kunnolla. Onnistuneeseen pätkään tietenkin lopetimme.

Jippo kävi tekemässä läpi pk-kaavion paikallaoloa lukuunottamatta. Seuraamisen käännöksissä tuli törmäyksiä, eli Jippo ei ollut skarpeimmillaan. Hyppynoudossa se lähti hakemaan väärää kapulaa, eli A-esteen vieressä odottavaa kaksikiloista, ja jouduimme uusimaan liikkeen kokonaan. Muuten liikkeet menivät hyvin. Snoopy pääsi lopuksi kentälle vähän leikkimään ja seuraamaan ja ottamaan jääviä.

Torstai-iltana oli tokotreenien vuoro Röylässä, tosin vähän pk-tottistakin taas sotkimme sekaan. Treeniseurana Seija ja Hanna. Jippo treenasi ensin seuraamista, joka ei edelleenkään mielestäni ollut parasta Jippoa. Sitten tunnari ja tällä kertaa taas namikasan kera. Jippo meni suoraan tutkimaan tunnareita ja vasta sitten bongasi namit ja kävi syömässä ne. Sitten se palasi haistelemaan tunnareita keskittyneesti, tönäisi kerran yhtä väärää ja toi sitten siitä vierestä sen oikean. Ruututreenit sujuivat totutun kaavan mukaan. Seuraavaksi taidan toden teolla keskittyä kosketusalustan opettamiseen ja yhdistää sen ruutuun, josko se auttaisi petraamaan oikean kohdan hahmottamista. Kaukoja myös otimme ja ohjattua noutoa pallon avulla ihan suuntaharjoituksena. Ja lopuksi paikallaolot Miinan ja Tessu-sprinkun kanssa. Hyvin muuten, mutta Jippo ei kestä sitä, kun muita koiria palkitaan ja vapautetaan paikallaolon jälkeen, vaan se riehaantuu siitä. Ja se ei ole kiva etenkään liikkeiden välissä.

Vinski otti kontaktitreeniä namilla ja pitkästä aikaa myös seuraamista namilla. Toimii Vinskillä ja vähentää sen häiriöherkkyyttä tosi paljon. Hyppyä otimme kolmella laudalla ja Vinski on hyppäämisestä jo tosi innoissaan. Myös hyppynoudot 650 gramman kapulalla onnistuivat. Kaksikiloista Vinski sai myös kantaa ja noutaa ilman käskyä. Leikimme myös köysilelulla ja treenasimme eteen istumista leikin lomassa. Lopuksi lyhyt paikallaolo, joka meni ok.

Snoopy kävi kentällä tekemässä läpi pk-kaavion lukuunottamatta estenoutoja ja paikallaoloa. Eikä seuraaminen ollut ihan pk-kaavion mukainen vaan enempi tokomainen. Ihan hyvin meni, paitsi eteenmeno jäi jostain syystä vajaaksi, kun Snoopy ennakoi ja melkein pysähtyi odottamaan maahanmenokäskyä. Uusintayrityksellä vein pallon kentän reunaan, kun ensin yritimme ilman. Se oli parempi suoritus, mutta lopussa Snoopy taas hidasti, kaarsi vasemmalle, eikä meinannut löytää palloa. Loppuun otimme vielä tokoliikkeen eli kaukokäskyt.

Helatorstaina pääsimme tokoilemaan Röylään Seijan ja Hannan kanssa. Snoopy teki kentälle vain pikavisiitin, Jippo ja Vinski treenasivat enemmän. Jippo treenasi ensin seuraamista, joka meni muuten hyvin, mutta käännöksissä pientä lipsumista. Sitten ruutuun lähetyksiä, jotka suht ok, vaikkei aina ihan keskelle osunut. Merkille lähettämistä, hyppynouto metallikapulalla, kaukokäskyt ihan hyvin. Perusasennoissa oli tällä kertaa useampaan kertaan vaikeuksia, vinoon istui mokoma. Paikalla istumisen ja paikkamakuun Jippo otti siskontyttönsä Miinan kanssa. Pientä vikinää ennen liikkeitä, muuten hyvin. Sitten Jippo pääsi vielä kokeilemaan tunnaria. Tällä kertaa ei laitettu namikasaa, jotta yleisökin näki missä mennään. Jippo meni vauhdilla ja tutki kapuloita vauhdilla, mutta hienosti se toi oikean. Ensi kerralla varmaan taas namikasa peliin, että vauhti hieman vähenisi.

Vinski sai taas riehua köysilelulla ja lähteä siitä seuraamiseen. Ympäristön vilkuilua esiintyi välillä, olihan kenttäkin Vinskille ihan vieras. Namilla kun tein pelkkää kontaktitreeniä, niin kyllähän se kontakti silloin oikein hyvin pysyi. Tässä onkin miettimistä, että miten pitäisi treenata missäkin tilanteessa, kun namilla ja lelulla on omat hyvät puolensa... Jättävät liikkeet (istuminen, maahanmeno) hieman hitaat, luoksetulo nopea ja iloinen. Metallinouto tasamaalla ok. Hyppyä treenasimme ensin kolmen laudan korkuisena. Ensin Vinski kiersi, kun oli erilainen hyppy kuin ennen. Sitten se hyppäsi hyvin. Korotin korkeuden 50 senttiin ja edelleen hyvin. Sitten hyppynoutoa 650 gramman kapulalla, ei ongelmia. Vinskillä oli ilmavat ja vaivattomat hypyt. Pari ruutuun lähetystä ok, mutta hieman hitaasti. Lyhyt paikallaolo ok.

Kotona kävimme pyöräilemässä reilun kilometrin matkan kokeeksi yhtä aikaa Jipon ja Vinskin kanssa. Molemmat vaan springeriin kiinni kahden koiran hihnalla, ja sehän meni tosi hyvin, koirat ravasivat nätisti rinnakkain. Kiva, että voi välillä viedä kaksi koiraa kerralla, kun meillä kumminkin on kolme pyörälenkeillä käyvää koiraa. Snoopy on nyt vaan ollut tauolla. Matkaakin voisi varmaan vähän pidentää kohta.

Tänään lenkkeilimme kotimetsässä ensin Jipon, Snoopyn ja Vinskin kanssa. Jippo oli irti ja pojat hihnassa. Eilen pojatkin pääsivät juoksemaan metsässä vapaana, mutta tänään päätin pitää ne kiinni, että ne hyötyisivät rauhallisesta metsäliikunnasta. Snoopy on vain pari kertaa ollut vapaana ontumisensa jälkeen. Ontuminen on pysynyt poissa. Tämän lenkin jälkeen vein Jipon kotiin, otin Nastan tilalle ja pojat pääsivät vielä sen kanssa kävelemään metsään pikku lenkin. Tyttöjä kun ei, valitettavasti, voi vieläkään lenkittää tai pitää yhdessä. Onneksi Nasta ei enää hirmu pitkiä lenkkejä tarvitse. Myöhemmin illalla kävin vielä Vinskin ja Jipon kanssa pikku pyörälenkillä. Vinski on aiemmin pari kertaa pyöräillyt muutaman sadan metrin matkan. Vähän sillä on ollut pyrkimystä paimentaa renkaita, mutta yllättävän vähän, ja springerin avulla pyöräily on sujunut helposti. Tänään pyöräilimme kilometrin. Jippo kävi vähän pidemmän lenkin. Hirveän pitkiä matkoja emme yleensä pyöräilekään, kun pyöräily on meillä vain täydentävää liikuntaa. Se on myös hyvä keino saada koirat liikkumaan ravissa. Välillä kyllä hölkkään itse niiden kanssa pätkiä, että saan ne liikkumaan ravissa, mutta pyörällä on paljon helpompi saada ne ravaamaan kerralla vähän pidempiä pätkiä, ilman että joku yrittää pysähtyä ihanan hajun perään tai että Vinski ryhtyy vetämään, jolloin minä joudun pysähtymään. Joo, voisihan sille laittaa valjaat, mutta olen nyt pitänyt sen pannassa muulloin kuin pyöräillessä, kun pelkään, että sen vetämisinto muuten kasvaisi ilmiömäisiin mittasuhteisiin eikä se osaisi enää pantaa käyttääkään.

Päivällä koirat olivat mukana asioilla Nummelassa ja Vinski pääsi hetkeksi Prisman parkkipaikalle leikkimään ja tottistelemaan. Hyvin se seurasi suoraan leikistä ja treenasi eteenistumisia innolla. Lyhyen paikallaolon otimme myös ja sekin onnistui häiriöistä huolimatta. Vinski pääsee asiointireissuilla aina välillä ulos autosta, ettei se ihan metsittyisi, kun periferiassa asumme. Se ei arastele taajaman ilmiöitä ollenkaan, mutta jos olen ottanut tottista samalla, niin keskittyminen on ollut hieman hankalaa. Kuten ryhmätreeneissäkin. Mutta innostava leikki toimii mainiona apuna.

Illalla treenasimme kotipihallakin. Vinski otti ensin seuraamista, liikkeestä istumisen, liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon, jotka menivät innolla, kun oli taas leikillä viritelty. Kotipihalla Vinski on muutenkin vapautuneempi. Noutoa otimme suoraan vauhtinoutona, hyvä suoritus muuten, mutta luovutusta odottaessaan Vinski siirsi kapulaa suussaan taaksepäin. Kaksikiloista kapulaa kokeilimme niin, että heitin kapulaa enkä antanut mitään käskyä, mutta päästin Vinskin irti. Haki se kaksikiloisenkin, mutta kantoi sitä aika matalalla. Ruutua otimme ensin pallon avulla ja sitten näyttöruutuna. Ruutu löytyi kyllä ja Vinski seisoi siellä käskystä, mutta vähän hitaasti se meni ruutuun. Sitten vielä heitin jälkikeppiä korkeaan ruohikkoon ja Vinski sai etsiä sitä. Hyvinhän se löytyi ja Vinski toi keppiä minulle hyvin. Lopuksi vielä lyhyt paikallaolo ja sitten Vinski pääsi lepäämään Jipon treenin ajaksi. Sen jälkeen se pääsi vielä ottamaan ensimmäiset hyppynoutotreeninsä. Madalsin hypyn kolmen laudan korkuiseksi, koiralle kapula suuhun ja hyppyjä yli esteen. Kerran kokeilin heittää kapulan esteen yli ja lähettää Vinskin noutamaan, ja suorittihan se ihan oikean hyppynoudonkin.

Jippo sai harjoitella ruutuun menemistä ensin suoraan ja melko läheltä, myöhemmin kauempaa ja vähän mutkan takaa, ja osasihan se hakeutua ruutuun. Kaukokäskyt ok, seisomisessa ei edistystä kun eleillä työnsin koiraa taakse. Jälkikeppejä Jippokin pääsi etsimään ruohikosta ja hyvin löytyivät. Myös merkille lähettämistä treenasimme. Siinä on hankaluutena, että ilman apuja Jippo ennakoi ja jää seisomaan kauas merkin eteen, eikä taakse, kuten olisi tarkoitus. Puun kiertoakin treenasimme, se on vielä vähän vaiheessa, kun ei olla paljon sitä otettu.

Snoopy otti seuraamista niin, että perusasennosta lähdin milloin ottamaan sivuaskelia, milloin peruuttamaan tai kääntymään heti vasemmalle. Hyvin meni. Ruutuun lähetykset menivät hyvin. Ja tietysti Snoopykin pääsi etsimään jälkikeppiä ruohikosta ja hyvin se käytti nenäänsä. Ja pääsi Nastakin ottamaan vähän seuraamista, pyörimistä, jalkojen välistä pujottelua, istu-maahan-kaukokäskyjä ja lyhyitä luoksetuloja. Kovasti se on innokas tekemään hommia namipalkalla, se on suorastaan älyttömän ahne vanhoilla päivillään. Toki sille ruoka ja makupalat aina ovat hyvin maittaneet.

Näytti siltä, että tottisryhmä pääsisi treenaamaan sateessa, mutta pitkään kestänyt sade loppui juuri kun treenit alkoivat.  Snoopy pääsi kentälle treenaamaan ilmoittautumista Icen kanssa. Sitten se otti seuraamista ja paukut, jotka menivät hyvin, korvaa taisi aavistuksen kääntää. Noutamaan Snoopy vielä pääsi, mutta enempää en sillä treenannut.

Vinski aloitti leikkimisellä ja siitä suoraan seuraamaan. Töitä sen kanssa saa tehdä, ettei kontakti katkea, mutta edistystä on tapahtunut. Liikkeestä istuminen seuraavaksi, muuten hyvä mutta vähän hidastelun makua. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo oli sitten jo vauhdikkaampi. Tasamaanouto ei ensin onnistunut, kun Vinski kyllä meni kapulalle, muttei halunnut sitä ottaa. Vieras kenttä, vieras kapula ja häiriöt kai olivat vähän liikaa. Tai sitten Vinski yksinkertaisesti kaipaa enemmän nostatusta tähänkin liikkeeseen.  Laitoin sitten kapulan Vinskin eteen ja pyysin tuomaan, ja se toikin, muttei järin innokkaasti. Kokeiltiin sitten pari kertaa sellaista, että heitin kapulan ja lähetin Vinskin samaan aikaan kapulan perään ja peruutin karkuun Vinskin lähtiessä tuomaan kapulaa. Johan sujui. Koska kentällä oli matala ja loiva A-este, niin sitä piti tietenkin kokeilla. Vinski ei ole koskaan ennen A-estettä suorittanut. Nyt se ensin kiersi esteen. Kiipesin itse harjalle houkuttelemaan sitä, ja johan se ylitti esteen. Sitten Laura piti Vinskistä kiinni, kun menin esteen toiselle puolelle ja nostin köysilelun harjalle ja kutsuin Vinskiä. Kiipesihän se. Sama uudestaan ja kun se onnistui hyvin, niin harjoitus päätettiin siihen. Otimme vielä vauhtiluoksetulon ja lyhyen paikallaolon. Kerran paikallaolon aikana Vinski päätti nousta rapsuttamaan itseään ja menin laittamaan sen takaisin maahan.

Jippo käväisi vielä lopuksi kentällä ottamassa seuraamista, jäävät liikkeet, eteenmenon ja kaukokäskyt. Kovasti oli taas täpinöissään ja ok suoritukset.

Eilen hyppyytin Vinskiä omalla pihalla. Ensin seitsemän lautaa, sitten kahdeksan, jonka Vinski ensin kiersi, mutta pienen houkuttelun jälkeen ylitti senkin korkeuden. Sitten yhdeksän lautaa ja kerralla yli! Siihen oli hyvä lopettaa. Jatkossa aion madaltaa hyppyä reilusti ja ottaa treeneihin mukaan noutoharjoitukset. Ja jos ikinä näyttää siltä, että Vinski kroppa vihoittelee hyppytreenien takia, niin sitten ei hypitä. Vielä ei ole ongelmia ilmennyt. Mittasin tämänpäiväisen hypyn korkeuden ja 96 cm se oli.

Treenattiin sitten vielä tunnaria. Ensin pääsi Jippo käyttämään nenäänsä. Tunnareiden edessä oli taas namikasa, jota Jippo ei heti huomannut, kun meni suoraan tunnareiden taakse, nuuski hetken tunnareita, sai hajun nameista ja kävi syömässä ne ja sitten toi oikean tunnarin. Kokeiltiin uusintaa ja taas nousi oikea. Myös Vinski pääsi yrittämään. Ensin se etsi ruohikosta yhtä tunnaria, sitten muiden joukosta. Oikean sekin löysi, ja kun kokeiltiin uudestaan, niin taas oikea.

Illalla päästiin Luukkiin taas tottistelemaan Lauran ja Tarjan kanssa. Vinski ja Ice aloittivat hommat ilmoittautumistreenillä, joka meni Vinskinkin osalta hyvin, namilla vähän autettuna. Sitten Vinski leikki hetken narupallollaan ja otti pätkän seuraamista. Leikin jälkeen jouduin odottamaan aika pitkään, että Vinski otti kontaktin ja saatoin antaa sille seuraa-käskyn, eikä seuraaminen ollut ihan parasta Vinskiä. Vinski pitäisi aina häiriössä ottaa kesken leikin seuraamisliikkeeseen, jolloin sen keskittymiskyky ei ehdi herpaantua. Otimme sitten liikkeestä istumisen, joka meni muuten hyvin, mutta oli aika hidas suoritus. Sitten vauhtiluoksetulo Lauran pitäessä Vinskiä, se oli innokas ja nopea suoritus. Hyppyäkin kokeilimme. Ensin nostimme hyppytelineen yläosan maahan ja Vinski treenasi hyppyä sen yli, kun se oli sopivan matala. Kiersi aluksi esteen, mutta kun hyppäsin itse malliksi yli ja houkuttelin toisella puolella, hyppäsi Vinskikin. Isoa hyppyäkin kokeilimme madallettuna versiona, mutta siitä Vinski kieltäytyi. Hyppykokemusta Vinskillä ei paljon olekaan. Muutaman kerran olemme nyt kotona treenanneet hyppyä. Aloitimme ihan matalalta ja sitten aina lisättiin yksi lauta lisää. Seitsemän laudan korkeudelta Vinski on jo ennättänyt hypätä, mutta kahdeksasta laudasta se kieltäytyi. Johtuen kai siitä, että se kolautti jalkansa ylimpään lautaan hypätessään seitsemän laudan hyppyä. Muuten se on hypännyt ihan hyvin, ketterän ja vaivattoman oloisesti, mutta korkeus täytyy vielä treenata ajan kanssa. Otimme vielä eteenmenon Lauran viedessä Vinskille pallon kentän päätyyn ämpärin päälle. Vinski eteni ihan hyvin, mutta vauhti ei ollut huimaavaa, eikä se lopussa heti tajunnut, missä se pallo oli. Ihan lopuksi vielä otimme kolmen minuutin paikallaolon Icen tehdessä liikkeitä. Kerran Vinski yritti nousta, ötökät taisivat kiusata ja niitä oli paljon.

Jippo pääsi tokoilemaan. Pk-tyyliin kyllä aloitimme, kun Jippo pääsi ilmoittautumaan Iitun kanssa. Sitten otimme seuraamista sillä aikaa kun Iitulle paikallaolon aikana ammuttiin hurja määrä paukkuja. Toko-osuuden aloitimme ruututreenillä, jonne vein ensin pallon Jipon kanssa ja sitten otin näyttöruudun. Sitten pari lähetystä ilman apuja. Hyvin Jippo ruutuun löysi, maahanmenoa se kyllä taas enimmäkseen suoraan tarjosi. Sitten otimme tunnaria Virven neuvojen mukaan, eli tunnarikasan edessä oli namikasa. Jippo keskittyi hyvin syömään namit, käytti hyvin nenää, nuuski tunnarit rauhassa läpi ja toi joka kerta oikean, kun treeni toistettiin. Kaukokäskyt ok, paitsi että Jippo hieman poikitti. Lopuksi vielä lähetin Jipon ruutuun vähän tavallista kauempaa, hyvin meni.

Snoopykin pääsi käymään kentällä. Seurautin sitä samalla, kun sille ja Trulylle ammuttiin kolme paukkua. Snoopy ei reagoinut millään lailla paukkuihin. Sitten otimme liikkeestä istumisen ja seisomisen, luoksetuloja parin metrin päästä ja kaukokäskyjä. Juuri muuta ei sitten viitsinyt hiljattain ontuneella koiralla ottaa, mutta hyvä sen oli edes tuon verran päästä tekemään.

Tänään jaksoin jo hyvin lähteä Luukkiin tottistreeneihin. Snoopy pääsi aloittamaan hommat paikallaololla, samaan aikaan kentällä liikkeitä tekivät Tarja ja Ice. Snoopyn paikallaolon aikana siitä ihan vierestä kävelytietä pitkin kävelivät Tuuli ja mustaterrieri Koda. Ihan tarkoituksella otin tällaisen treenin, kun samassa kohdassa kaksi viikkoa aiemmin tapahtui pikkuterrierin hyökkäys, ja halusin nähdä olisiko Snoopy jotenkin varuillaan, kun taas paikallaolon aikana ohi menisi koira, vaikka tällä kertaa kiltti. Varuiksi laitoin Snoopyn hihnasta puuhun kiinni, vaikken uskonutkaan, että se mitään tekisi, kun tuli hyökkäävän terrierinkin luota pois käskyllä. Ohitus menikin hienosti, Snoopy vain hieman vilkaisi Kodaa ja makasi ihan rauhassa maassa. Sitten ohi meni sattumalta vielä joku vieraskin koira, ei mitään ongelmaa.

Seuraaminen meni kivasti, ampumiset myös. Liikkeestä istuminen hyvä, maahanmenossa Snoopy sitten ryhtyi arpomaan mikä asento sen oikein pitäisi ottaa, ja uusimme liikkeen. Luoksetulo hyvä. Juoksusta seisominen hyvä, luoksetulokäskyä odottaessaan Snoopy vähän ennakoi ja tepsutti takajalkojaan. Hyppynouto vajaalla metrisellä oli ilmava ja ketterä. A-estenouto hyvä ja muuta emme tänään tehneetkään.

Jippo otti tokoa. Ensin seuraamista samaan aikaan Iitun kanssa. Laukauksiakin ammuttiin, joten pk:takin tuli sivuttua.  Sitten otimme ruutua, johon Jippo ajautui useamman kerran sivusta, kun eteenmenopaikassa samalla suunnalla häämöttävä ämpäri veti sitä puoleensa. Vaihdoin lähetyssivua ja ongelma korjaantui. Jippo hahmottaa jo oikean kohdan ruudussa hyvin, mutta seiso-käskyä se ei malttanut tänään oikein noudattaa, vaan tepasteli käskyn saatuaan ja sitten tarjosi maahanmenoa. Tunnarin otimme pitkästä aikaa. Se oikea löytyi hyvin, mutta etsiessään Jippo hammasteli läpi väärätkin kapulat. Ei se niitä suuhun asti ottanut, mutta todellakin hammasteli ne. Siirryimme vielä parkkikselle ottamaan paikallaolon Iitun kanssa, se meni hyvin. Alussa otettuna ei varmaan olisi mennyt, koska Jippo oli taas kovin täpinöissään. Tarjakin sanoi sitä pentumaiseksi, meidän veteraani-ikäistä

Vinski tuli vielä kentälle kuuntelemaan paukkuja Tarjan pennun Trulin kanssa. Leikitin Vinskiä, eikä se taaskaan noteerannut koko ampumista. Seuraamispätkä meni hyvin, kontakti pysyi hyvänä eikä Vinskillä enää peräpääkään aukea. Toisen pätkän aikana se yritti kerran ruveta haistelemaan maata, mutta houkuttelin sen taas mukaan seuraamiseen. Vinski on kovin kiinnostunut hajuista ja kävi mm. pissaamassa eteenmenopaikalla olevan ämpärin päälle, joten nyt saa ruveta tosissaan kiinnittämään huomiota, ettei se kentällä pääse tuollaisia urosjuttuja tekemään. Otimme vauhtiluoksetulon Lauran pitäessä Vinskistä kiinni. Vinski oli ihan viilipytty, kun juoksin lelun kanssa karkuun, mutta tuli kuitenkin lujaa luokse. Treenasimme myös tuomarille ilmoittautumista ja kopelointia. Eteenmenoakin kokeilimme. Veimme yhdessä pallon ämpärin päälle (ensin putsasin pissit pois...), sitten koiran kanssa lähetyspaikalle, vihjesanat, eteen-käsky ja sinnehän se lähti. Olisi voinut nopeampikin olla, mutta ihan hienosti meni. Lopuksi vielä paikallaolo. Maahanmeno-käskyä Vinski noudatti viiveellä. Sillä on hassu tapa joskus jäädä miettimään ennen kuin se noudattaa käskyä. Hassu siksi, kun bortsujen kanssa olen tottunut siihen, että jos ne käskyn ovat ymmärtäneet ja sitä aikovat noudattaa, niin se tapahtuu salamana. Lyhyt paikallaolo meni hyvin. 

Maanantaina kävimme koirien kanssa pikku kävelyllä Salmessa. Pellon reunassa ihan kävelyreitin vieressä kohtasimme kevään ensimmäisen kyyn. Tai mistä minä tiedän, miten monta kyytä koirat jo ovat kohdanneet... En tiedä, havaitsivatko koirat kyyn, Vinski oli ainoa, joka vilkaisikaan siihen suuntaan, vaikkei kyy metriä kauempana ollutkaan. Eivät koirat yleensä ole luikerteleviinkaan kyihin reagoineet. Paitsi että yli kymmenen vuotta sitten Nasta aivan ekstaasissa paimensi pihaan eksynyttä kyytä silloisessa asuinpaikassa.   Nastan mielestä otus oli kiehtovin ilmestys ikinä. Itse mieluummin olisin noihin törmäämättä ja toivon, etteivät koiratkaan törmäisi... Kävelyn jälkeen vielä käytin Vinskin kevään ensimmäisellä uinnilla viereisen järven koirarannassa, muut koirat eivät vielä päässeet uimakautta aloittamaan. Salmen parkkiksella Jippo pääsi vielä treenaamaan ruutua, kaukokäskyjä ja ohjattua noutoa, jotka menivätkin aika kivasti. Vinski sai vähän leikkiä ja ottaa seuraamista.

Muinakin päivinä oli tarkoitus treenata ja Snoopylla varsinkin, koska se oli ilmoitettu lauantaina Harjavaltaan jälkikokeeseen. Mutta ohjaajalle iski sellainen väsymys, että koirat saivat tyytyä pelkkään lenkkeilyyn. Keskiviikkona alkoivat flunssaoireet ja torstaina työpäivän aikana alkoi kuume, joka illalla nousi sitten korkeaksi. Väsymys sai selityksen - ja Snoopyn jälkikoe meni peruutukseen, kun en perjantaina jaksanut ajatellakaan, että pitäisi ruveta etsimään kimpsuja ja kampsuja kisapäivää varten ja nousta aamulla aikaisin ja ajella rääkkäämään itseään päiväksi kisoihin. Ja kun en ollut jaksanut treenatakaan mitään, niin ei sikälikään tuntunut hyvältä ajatukselta lähteä kisoihin. Vaikka Snoopy kokenut koira onkin, niin jotain olisin halunnut ehtiä sen kanssa tehdä. No niitä keppejä sentään olemmekin tällä viikolla kotona treenanneet. Mutta harmittaa, kun kolmosluokan jälkikokeisiin on niin vaikea päästä, ja nyt jouduimme jättämään kokeen väliin.

Viime sunnuntaina otin kaikilla koirilla paitsi Nastalla keppitreenin, kun kerran keppejä maastoon jättävät. Kokeilin sellaista treeniä, että ensin innostin kutakin koiraa kepillä, laitoin koiran kiinni puuhun ja tein koiran katsellessa lyhyen jäljen, jolle jätin kaksi keppiä suurieleisesti. Sitten jäljestämään. Juu ei ollut hyvä metodi. Varsinkin Snoopylla ja Jipolla vauhti ja into itse jälkeen vain kasvoivat ja ensimmäisten keppien yli kaahattiin surutta, vasta toinen keppi kerettiin huomioida. Vinskiin vaikutus ei ollut niin radikaali, mutta eipä senkään keppimotivaatio noussut. Sen kohdalla vielä uusin treenin niin, että kaivoin keppien alle filmipurkit, joissa oli makupaloja. Siitä sain ajatuksen, että seuraavaksi palaan sen kanssa vaiheeseen, että jäljellä on makupalakipot ja mahdollisesti niiden päällä kepit, ja varsinaista keppi-ilmaisua harjoitellaan sitten vielä erikseen. Koska Vinski on nyt taas tarjonnut ilmaisuksi maahanmenoa, niin sitä ryhdyn vahvistamaan. Jälkeä ei kukaan ole nyt viikkoon tehnyt, mutta keppi-ilmaisua on otettu päivittäin ihan kotona ja varsinkin ruoka-aikoina. Palkinnoksi keppi-ilmaisusta tulee sitten ruokakuppi.

Iltapäivällä vielä kävimme Luukissa tottistelemassa Tarjan kanssa, tosin Tarja tuli kentälle ilman koiraa. Snoopy teki taas kisamaisesti pk-liikkeet läpi ja ihan ok kaikki meni, istumisessa tosin tarjosi maahanmenoa ensin ja paluuhypyssä kapulan kanssa osui vähän esteeseen, tällä kertaa otin täyskorkean hypyn. Ampuminen ok. Treenin jälkeen viereiseen koira-aitaukseen tuli borzoi, joka kiipesi aitaa vasten ja työnsi päänsä aidan yli, muu kroppa ei sentään seurannut perässä. Snoopy hieman hermostui tästä ja kun lähdimme kävelemään pois kentältä, se vielä korvat luimussa kääntyili katsomaantaakseen. Arvelin sen muistelevan edellistä treeniä, kun ohikulkeva koira tuli sille paikallaolon aikana uhoamaan, ja päätin, että asiaa on jatkossa työstettävä.

Vinskille ja Jipolle vain ammuttiin samalla kun leikitin niitä. Kotona ne sitten saivat vähän tottistellakin.

Iltapäivällä oli vuorossa tottistreenit Luukissa Lauran kanssa. Snoopy ja Iitu ottivat kisamaisen treenin kentällä, tuomarina ja ampujana hääri Anski. Aloitimme ilmoittautumisella. Sitten Snoopy meni paikkamakuuseen ja Iitu liikkeisiin. Paikallaolon aikana kentän ohi kävelytietä kulki seurue, jolla oli vapaana lauma koiria. Yksi terrieri ehti juosta kentän reunalle ihan Snoopyn lähelle räyhäämään sillä aikaa kun ihmiset ottivat muita koiria äkkiä kiinni. Eivät selvästi olleet varautuneet, että kentällä olisi joku treenaamassa. Snoopy syöksyi ylös aikeenaan sanoa pari valittua sanaa terrierille moisesta röyhkeydestä. Kutsuin sen luokse ja se totteli.  En viitsinyt komentaa sitä suoraan takaisin maahan, kun häiriö oli vähän turhan suuri ja konfliktin mahdollisuus olemassa. Kun räyhäkoirakin oli otettu kiinni ja seurue poistunut näkyvistä, vein Snoopyn takaisin paikkamakuuseen, jossa se pysyi hyvin.

Ennen seuraamiskaaviota otimme lyhyen seuraamisen, yhden laukauksen ja heti leikin, koska oli ensimmäinen tottiksen aikainen ampuminen moneen kuukauteen. Snoopy ei reagoinut laukaukseen. Sitten lähdimme tekemään kaaviota, jonka alussa ammuttiin normaalit kaksi laukausta, ei reaktiota. Ja seuraaminenkin oli hyvää, ei keulimista. Liikkeestä istuminen hyvä, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo hyvä, luoksetuloasento ei tosin ollut täysin korrekti.  Liikkeestä seisominen ja luoksetulo myös hyvä. Tasamaanouto hyvä, luovutusasento olisi voinut olla parempi. Hyppynoudon otimme alle metrin korkeudelta, kun oli kolea ilmakin. Kapula lensi niin lähelle estettä, että paluuyppy oli vähän hankala ja Snoopy kolautti estettä, mutta muuten hyvä suoritus. A-esteellä heitin kapulan vinoon, mutta päätin silti ihan harjoituksen vuoksi lähettää Snoopyn noutamaan. Hankalasta kulmasta se joutui nousemaan A-esteelle kapulan kanssa, mutta suoriutui liikkeestä. Otimme liikkeen uudestaan, mutta tällä kertaa niin, että heitin kapulan keskelle. Eteenmenossa Snoopy ennakoi eteenmenoa seuraamisosuudessa ja eteenmenon loppuvaiheessa se hidasti vauhtia, kun ennakoi maahanmenoa. Seuraavaksi otimmekin eteenmenon niin, että veimme yhdessä palkaksi kentän päähän pallon ämpärin päälle. Sillä täytyy enemmän ottaa näitä eteenmenoja, missä se vapautetaan palkalle eikä käsketä maahan.

Jippo pääsi seuraavaksi vähän tokoilemaan parkkipaikalla. Ensin otimme ruutuun lähetystä merkin kautta. Jipolla oli kova veto ruutuun eikä se olisi halunnut pysähtyä merkille. Kun merkki viimein onnistui ja lähetin Jipon ruutuun, niin se meni tosi hyvin keskelle ruutua seisomaan.  Seuraavaksi otimme metallinoudon, hyvä, mutta luovutusasento ei ollut ihan korrekti. Sitten otimme ohjattua noutoa tarkoituksena noutaa oikeanpuoleinen kapula. Taaskaan Jippo ei halunnut pysähtyä merkille, kun noutaminen on niin paljon kivampaa. Vein sen merkille seisomaan ja lähetin noutamaan, ja se haki vasemmanpuoleisen kapulan. Ja sitä vasenta se tarjosi jatkossakin. Kun vasen kapula poistettiin kentältä, se nouti keskimmäisen kapulan. Kun keskimmäinenkin kapula otettiin pois, juoksi Jippo kauas taakseni ja nouti sinne jätetyn metallikapulan. Kun rautalangasta väännettiin, niin lopulta Jippo toi oikean kapulan. Oikealta noutaminen on Jipolle muutenkin haasteellista, mutta nyt kapula ehkä oli jotenkin vielä varjossa, eikä Jippo kunnolla nähnyt sitä. Ei se silti kaikkea pelleilyä selitä. Taitaa Jippo olla vähän kuriton. Se kun on ollut arjessa niin helppo ja nöyrä koira, niin sille on ehkä tullut antaneeksi vähän liikaakin vapauksia. Ja tietenkin tokokoulutuskin on vasta alkutekijöissä, merkistä pitää tehdä sille tärkeämpi ja treenata niitä oikeanpuoleisia noutoja ja kaikkea. Lopuksi otimme kaukokäskyt ja jätin Jipon melko kauas. Yhden puolittaisen istumisen se teki ja kerran siirtyi vähän poikittain, mutta muuten asennonvaihdot olivat hyvät eikä se tainnut juuri tulla eteenpäin.

Vinski pääsi leikkimään ja ottamaan vähän seuraamispätkiä, muuta emme tällä kertaa sen kanssa tehneet. Perusasennossa ennen seuraamista Vinskin kontakti ei taaskaan häiriössä ollut katkeamaton, vaan se vilkuili ympäristöä kovasti. Mutta hienoa, että se kuitenkin pystyy keskittymään leikkimiseen ja tekemiseen häiriössäkin.

Tänään oli vielä eilistäkin vähän lämpimämpi päivä, yli 20 astetta näytti meidän mittari. Kiva sää ollut näin pääsiäisenä. Nautiskelimme auringosta lenkkeilemällä lähimaastossa. Vinski on nyt ollut kaksi viikkoa ontumatta, toivottavasti se yhden päivän ontuminen oli vain joku tilapäinen häiriö. Nyt olemme varovaisesti lisänneet lenkkeilyn määrää. Vapaana pitoa rajoitan vielä aika paljon, ja metsälenkinkin Vinski käveli hihnassa, vapaaksi se pääsi vain parin minuutin ajaksi. Luulen, että hihnakävelyt metsässä ovat muutenkin sille hyväksi, kun se pääsee liikkumaan epätasaisessa maastossa, muttei kuitenkaan pääse laukkaamaan. Joten tuollaista liikkumista varmaan harrastamme paljon jatkossakin, vaikka toki Vinskin täytyy vapaanakin saada liikkua. Uintikelejä odotan myös jo kovasti, uiminen on varmasti hyväksi Vinskille ja tuolle toisellekin selkävaivaiselle. Snoopy on kyllä ollut hyvässä kunnossa, eikä sen tarvitse mennä akupunktioonkaan kuin vasta lumien tullessa seuraavan kerran.

Illalla taas tottistelimme omassa pihassa. Nasta sai ensin tehdä pari temppua ja etsiä metsänreunaan heitetyn hanskan. Kovasti tärkeänä se oli hanskaa etsiessään ja sen löydettyään. Jippo aloitti treeninsä seuraamisella ja  ruudulla. Lähetin sen merkin kautta ruutuun, jossa ei ollut palkkaa, ja hyvin se meni sinne, paitsi ajautui vähän yli, mutta korjasi sijaintinsa pyynnöstä. Harvemmin se heti osuu oikeaan kohtaan. Otimme sitten ruutua niin, että seisomisen jälkeen käskin Jipon maahan tarkoituksena kutsua se luokse. Mutta se ennakoi ja karkasi ruudusta, joten sitten treenasimme pelkkää paikalla pysymistä ruudussa ja vasta sen jälkeen otimme luoksetulon. Metallinoudon teimme hyppynoutona, muuten hyvä, mutta luovutus vähän sivussa. Kaukokäskyt ok, vain muutaman sentin edistys. Lopuksi lyhyet paikallaolot, ok.

Snoopy aloitti vaihteeksi ruututreenillä, hyvin sujuu kun on pallo palkkana. Sitten seuraamista, jossa teimme tokomaisia sivuttaisaskelia ja peruuttamista, jotka ovat Snoopylle hieman hankalia, mutta kyllä se ne ihan kohtuullisesti tekee. Seuraaminen oli kokonaisuutena hyvää. Jäävät menivät hyvin, paitsi seisominen juoksusta ei onnistunut, Snoopy ei reagoinut käskyyn, vaan juoksi mukanani. Sitä sitten tahkosimme. On hankalaa, kun on erilaisia koiria; Jipolle riittää hyvin vieno seiso-käsky, mutta Snoopylle pitää antaa tosi jämäkkä käsky samassa liikkeessä, että se noudattaa sitä. Vinskille olisi ollut järkevää opettaa käskyt, jotka eroavat toisistaan niin paljon, ettei erehtymisen vaaraa ole, mutta en uskaltanut lähteä käskysanoja muuttamaan, jossain vaiheessa kuitenkin antaisin väärälle koiralle väärän käskyn... Parempi pitää käskysanat kaikille samoina, kun vaan muistaisi ne vivahde-erot... Snoopy otti vielä hyppynoudon puolen metrin hypyllä. Ihan ensin se päätti kiertää hypyn mennessä ja uusintayrityksellä tullessa. Mutta löytyihän se kokonaissuoritus sieltä. Pihaesteen tekee vaikeaksi sen kapeus, se on todella helppo kiertää.

Vinski aloitti sekin ruututreenillä, veimme yhdessä lelun ruudun keskelle ja lähetin Vinskin 25 metrin päästä ruutuun, hyvin meni ja meni ruudun keskelle makaamaan ja leikkimään lelulla. Sitten otimme seuraamista, joka olikin kaunista. Liikkeestä istuminen meni maahanmenoksi, joten treenasimme pelkkää istumista, emme muita jääviä. Muita asentoja treenasimme sitten kaukokäskyjen yhteydessä, kun namilla ohjasin Vinskiä tekemään asennonvaihtoja. Vinski sai vaihteeksi noutaa metallikapulan ja hyvin se sen toi. Lopuksi vielä lyhyt paikallaolo minun ollessa osittain puun takana, hyvin meni. Vinski tekee omalla pihalla tottista hyvällä motivaatiolla ja hyvässä vireessä ja myös keskittyy hyvin, mutta liikkeiden välissä se usein tarkkailee ympäristöä ja käy nuuskimassa maata ym.

Lopuksi vielä laitoin Jipon, Snoopyn ja Vinskin tarhaan, heitin muutaman namin etsittäväksi ja ammuin kolme laukausta. Eivät reagoineet. Kivampi olisi, kun joku ampuisi seuraamisliikkeen aikana, mutta kun enimmäkseen joudumme yksin treenaamaan, niin täytyy tyytyä tällaiseen harjoitteluun sitten. Ryhmätreeneissäkään kun ei vielä olla päästy ampumaan tällä kaudella, kun treenit ovat olleet paikoissa, joissa ei voi ampua.

Aamupäivällä olimme jäljestämässä Seijan kanssa Veikkolan lähellä. Koska maastoa ei ollut paljon käytössä siinä kohdassa, niin minun koiristani jäljestämään pääsi vain Snoopy, eli nyt ovat kaikki päässeet aloittamaan jälkikauden. Seija teki Snoopylle puolen kilometrin jäljen, jossa oli muutama kulma, yksi terävä aika alussa ja viisi keppiä. Tullessaan jälkeä tekemästä hän kertoi törmänneensä metsässä kulkijoihin ja jäljen loppupäähän oli tullut hakuihmisiä. Mahtavaa. Ajoimme jäljen puolisentoista tuntia vanhana. Snoopy nosti jäljen janalta todella varmasti ja alkujäljestys oli hyvää työtä. Ensimmäinen keppi nousi varmasti. Sitten oli terävä kulma, jossa Snoopy eksyi kunnolla ja lähti laajalta alueelta etsimään jälkeä uudelleen kunnes lopulta löysi sen. Sitä ei tiedä, oliko siinä kohdassa harhajälkiä lisäkiusana. Eksyminen verotti Snoopya sen verran, ettei se nostanut kakkos- eikä kolmoskeppiä. Ilmakin oli hyvin lämmin ja Snoopy vaikutti hieman väsähtäneeltä. Kolmoskepin jälkeen tuli näkyviin ihminen ja vapaana oleva koira hakualueella. Ja neloskeppi oli hakualueen suunnalla. Lähdettiin sitä kuitenkin hakemaan ja sen Snoopy nosti ja sai palkkansa. Vitoskeppiä emme niissä olosuhteissa enää lähteneet hakemaan.  Metsästä pois tullessamme Snoopy vielä sai lutrata vedessä vilvoitukseksi.

Illalla kotona vähän tottistelimme. Vinski teki pk-tottiksen alokasluokan liikkeet niiltä osin kuin meidän pihassa pystyy. Seuraamista emme tehneet kaavion mukaan emmekä kauhean pitkään, tärkeämpää on ehtiä palkkaamaan koira kun se vielä seuraa hyvin. Jäävät menivät hyvin, ei vääriä asentoja, ja luoksetulo hyvä. Noutokin 650 gramman kapulalla meni hyvin, nyt sain palkattua Vinskin lelulla noudostakin namin sijasta. Lelupalkka on nyt saatu siirrettyä melkein kaikkeen tekemiseen ja se on jo tuonut lisää vauhtia tottikseen ja varmaan tuo jatkossa vieläkin lisää. Namipalkkaa emme kokonaan ole hylänneet, mutta sitä käytetään lähinnä paikallaoloissa ja joissain teknisissä jutuissa ja maastossa. Hyppynoudon meidän pihalla pystyisi ottamaan, kun sieltä löytyy säädettävä, pk-hyppyä kapeampi este. Mutta hyppynoutoa ei Vinskillä ole koskaan otettu eikä hyppyjäkään kuin joskus tosi matalalta, selkäongelmien takia. Hyppynoudon sijaan annoin Vinskin kerran juosta 20 senttisen esteen yli. Ketterästi se tuli. Toivottavasti sitä pystyisi jo lähitulevaisuudessa hyppyyttämään vähän korkeammaltakin, mutta nyt on ontumisesta kulunut sen verran vähän aikaa, ettei ole syytä mitään varsinaisia hyppytreenejä vähään aikaan aloittaa. Eteenmenoakaan emme ennen ole treenanneet, nyt sitten ihan lyhyellä matkalla kokeilimme. Veimme yhdessä pallon merkiksi ja sitten vaan lähetys pallon luo, ei vaikeuksia. Lopuksi vielä lyhyt paikallaolo. Kävelin sen aikana auton ympäri ja Vinskille oli vähän liikaa, kun katosin näkyvistä, ja se oli noussut seisomaan. Palautin sen maahan ja kiersin uudestaan auton, nyt se pysyi paikallaan.

Jippo sai ottaa seuraamista, kaukokäskyjä ja puun kiertoa. Tuota kiertoa se ei vielä kunnolla osaa, joten siinä taas yksi uusi opeteltava asia. On kiva, kun voi välillä opettaa tuon ikäisellekin jotain ihan uutta eikä vain hioa vanhoja juttuja. Ja ovathan monet tokoliikkeetkin vielä aika uusia Jipolle, kun ei niitä montaa kertaa ole tehty.

Snoopy otti seuraamista, jäävät ja kaksikiloisen kapulan noutoa. Kivasti meni. Kapulan luovutusta treenasimme namin avulla, kun siinä on ilmennyt loitontumisongelma.

Tänään oli tottisryhmän treenit Malminkartanon sirkuskentällä. Häiriötä oli kiitettävästi, kun samalla kentällä oli vilkas skeittiramppi, vieressä treenasi ryhmä vehnäterriereitä ja kentän ohi kulki melko vilkas kävelytie. Otin kehiin taas ensin Vinskin. Tällä kertaa leikitin sitä niin, että olin itse mahdollisimman aktiivinen, nopea ja innostava. Ja kas vain, Vinski oli heti leikissä hyvin mukana. Niin pienestä se voi olla kiinni, ohjaajan pitää osata muuttaa omaa käytöstään koiran mukaan. Jipon ja Snoopyn kanssa olen tottunut siihen, että tarvitsee vain tuoda koira kentälle ja se virittää itse itsensä. Leluakin niille tarvitsee vain vilauttaa, kun ne jo ovat leikkimässä täysillä, vaikka ohjaaja olisi passiivinen. Mutta Vinskihän on vasta kakara ja muutenkin oma yksilönsä, joten ohjaajan pitää osata temmata se mukaan.

Seuraaminen leikin jälkeen meni Vinskiltä hyvin, pari kertaa huomasin siinä pieniä hiipumisen merkkejä, jolloin lähdin juoksemaan, ja se oli taas hyvin mukana. Liikkeestä istumisessa Vinski tarjosi maahanmenoa, joten työstimme sitä, emmekä ottaneet liikkeestä maahanmenoa ollenkaan. Sen sijaan otimme vauhtiluoksetulon Tarjan pitäessä Vinskiä ja minun juostessa karkuun lyhyen matkan. Noutoa kokeilimme ensimmäistä kertaa vieraalla kapulalla ja se oli ehkä Vinskille liikaa siinä ympäristössä, kun se ei halunnut noutaa. Otimme sitten vieraalla kapulalla ihan pitämisharjoituksia ja siitä noutoja ohjaajan peruuttaessa. Sitten otimme tilalle oman kapulan, jota Vinski myöskään ei suoraan noutanut, joten sama treeni toistettiin. Sitten vielä lyhyt paikallaolo, jonka alussa Vinski nousi ylös rapsuttamaan jotain kutisevaa kohtaa, mutta pysyi loppuajan hyvin maassa. Ennen kentältä poistumista vielä leikin Vinskin kanssa.

Jippo treenasi lähinnä tokoa. Ensin pitkähkö seuraaminen, jossa teimme myös parin askeleen sivulle siirtymisiä, peruuttamista ja täyskäännöksiä paikalla. Ihan ok, mutta ei mielestäni parasta Jippoa. Sitten otimme merkin ja kun Jippo meni merkille hyvin, lähetin sen siitä suoraan ruutuun. Ruudussa ei ollut palkkaa enkä ollut käynyt näyttämässä ruutua etukäteen Jipolle. Se meni ruutuun hyvin, hakeutui ruudussa hieman vasemmalle, mutta oli kuitenkin hyvin ruudun sisällä. Seuraavalla lähetyksellä suoritus oli aika samanlainen. Maahanmenoa Jippo taas yritti ennakoida, mutta noudatti korjauskäskyjäni. Kaukokäskyt menivät kohtuullisesti, pientä edistämistä. Todella pitkästä aikaa kokeilimme luoksetulon pysäytyksiä, tosi hyvät pysähdykset, mutta kyynärpäät eivät heti olleet maassa asti, tarvittiin lisäkäsky siihen. Lopuksi otin Jipolla paikallaolot. Viimeiseksi siksi, ettei Jippo enää ollut yli-innokas, kun siltä pitäisi nyt saada sikailu pois. Eikä sen tarvitse enää odottaa, että kaikki kiva on vielä edessä, kun paikallaolot ovat tästä lähtien viimeisenä. Jippo sai ensin istua paikalla vähän yli kolme minuuttia. Hyvin meni, mutta vähän maansa myyneeltä se näytti. Paikkamakuu meni hyvin, Laura kävi alussa Jippoa häiriköimässäkin, ja annoin Jipon olla maassa melkein vartin. Toivottavasti se oppii, että tokossa on ihan yhtä tylsää olla paikalla kuin pk:ssakin.

Snoopy kävi vielä yhtä aikaa Urhon kanssa kentällä tekemässä läpi pk-liikkeet lukuunottamatta hyppynoutoja ja paikallaoloa. Seuraamista emme tehneet kaavion mukaan, vaan teimme paljon käännöksiä ja vauhdin muutoksia ja Snoopy seurasi hienosti ja keulimatta. Jäävät ja luoksetulot hyvät. Tasamaanouto muuten hyvä, mutta luovutus aika kaukana. Eteenmeno muuten hyvä, mutta olisi voinut olla nopeampi.

Ryhmätreenit jatkuivat pitkästä aikaa eilen Luukin parkkiksella. Kentälle ei vielä ole mitään asiaa lumitilanteen takia.

Vinski pääsi ensin toimiin. Yritin leikittää sitä, mutta sepä ei halunnut leikkiä, kun ympäristö vei sen huomion. Paitsi että remmillä se kyllä halusi leikkiä... Lopulta heitin remmin pois. Jossain vaiheessa Vinski innostui hetken leikkimään lelullakin ja otimme heti lyhyen leikin perään seuraamispätkän. Se sujui varsin hyvin ja kontakti oli hyvä, joten toistimme vielä saman. Kun ryhmä jäi tauolle, oli Vinskin seuraaminen paljon huonompaa, joten edistystäkin on tapahtunut jossain asiassa. Yleisesti keskittyminen vaan on vielä huonoa. Nytkin kun kokeilimme vielä jääviä liikkeitä ja ruutua, niin eivät ne kovin hyvin menneet. Täytyy vain treenata usein häiriössä nyt kun treenipaikat pikkuhiljaa tulevat esiin lumen alta. Ja pitää odottaa ajan kulumista, kun Vinskillä tuntuu aina olevan meneillään joku vaikea Ikä tai Kausi. Tänään otimme lyhyesti tottista omalla pihalla ja meininki oli ihan erilainen. Jospa sama meno siirtyy jonain päivänä vieraisiin paikkoihinkin.

Jippo teki myös seuraamista ja ruutua. Ensin suoraan ruutuun ja sitten merkin kautta lähetettynä. Aika hyvin se ruutu löytyi, merkille meno meinasi mennä sähläykseksi, kun lähellä oli muita esineitä, joita Jippo luuli merkiksi. Otimme myös ohjatun noudon. Jippo ei pysähtynyt kunnolla merkille, vaan ryntäsi jo kohti vasenta kapulaa, joka oli kyllä se haettava kapula. Mutta kutsuin sen takaisin merkille ja sitten vasta luvan kanssa noutamaan. Jipolla ei tuo ennakointi näytä vähenevän.

Snoopy sai treenin ulkopuolella tehdä seuraamista, jääviä ja kaukokäskyjä. Kivasti meni, seuraaminenkin ilman keulimista. Mukavaa päästä taas säännöllisesti ryhmätreeneihin.

Ryhmäpaikallaoloihin pääsi taas Vinski. Koska istuminen meni viimeksi hyvin, niin Vinski pääsi nytkin istumistreeniin. Nyt se sitten menikin kaksi kertaa istumisen aikana maahan.  Paikkamakuussa se pysyi maassa, mutta siirteli painoa jalalta toiselle ja kellahti välillä melkein kyljelleen ja piti välillä päätä maassa. Ei ihan vintiön lempiliikkeitä nämä paikallaolot.

Seuraamispätkät menivät Vinskiltä melko hyvin, mutta se olisi saanut olla intensiivisempi. Siltä muutenkin puuttuu vielä se vauhti ja intohimo, jolla Jippo ja Snoopy tekevät liikkeet. Katsotaan josko se vauhti sieltä perästä tulee tottissuorituksiinkin, kun ei sitä muuten tältä tyypiltä puutu. Kotitreeneissä Vinski kyllä on vähän sähäkämpi kuin häiriötreeneissä. Mutta on se hyväkin asia, ettei vauhti heti ole hirmuinen, esim. ruutuun lähetykset sujuivat hyvin ja sain Vinskin jopa seisomaan keskellä ruutua käskystä, kun se ei Jipon tavoin ampaissut nanosekunnissa ruudun laitamille tai ruudusta ulos. Noudoissa treenasimme pitämistä ja kapulan kuljettamista peruuttavan ohjaajan luokse ja se näyttikin parantavan Vinskin pitämisotetta. Jääviä liikkeitä ja luoksetuloa otimme lopuksi.

Jippo sai taas treenata paikallaolot yksityisesti. Se meni istumisen aikan maahan, mitä ei ole paljon harrastanut aiemmin. Ohjatussa noudossa oli tarkoitus noutaa vasen kapula, mutta Jippo toi päättäväisesti oikean, jota olemme enemmän tainneet treenatakin. Uusi yritys vaan, ja nyt Jippo toi vasemman kuten pitikin. Ruudussa Jippo edelleen targetista huolimatta ajautui vääriin kohtiin, osaa kyllä olla hankala liike. Jippo kyllä osaa korjata sijaintinsa ruudussa, mutta saisi se kerrasta mennä oikein eikä vasta lisäkäskyillä. Treenasimme myös seuraamista, luoksetulon pysäytyksiä (ilman luoksetuloa), merkkiä, kaukokäskyjä ja pk-luoksetuloa. Kaikki sujui suurella innolla kuten aina.

Snoopy sai myös treenata ruutua ensin suorapalkalla ja sitten niin, että pyysin sen seisomaan ruudun keskelle ja sitten palkkasin. Jippoa paremmin toimi tämäkin poika ruudussa. Seuraamisessa teimme paljon käännöksiä, peruutusta ja sivuaskelia. Auttaa tosi paljon edistämiseen, mutta vaikutus tuskin ulottuu tilanteeseen, missä Snoopy laitetaan seuraamaan pidempää suoraa. Kahden kilon kapulaa Snoopy sai noutaa ja jostain syystä se luovutti kaukana ja toisti virheen uusintayrityksellä, piti kaivaa palkka näkyviin, että luovutus onnistui lähempänä. Jäävät ja luoksetulo sujuivat hyvin, kaukokäskyt samaten.

Päästiin taas hallissa käymään. Ryhmäpaikallaoloihin pääsi Vinski. Kahden viikon poissaolo hallista oli saanut minut unohtamaan, että paikallaolot alkavat istumisella, joten asia tuli minulle yllätyksenä, eikä Vinski ole varsinaisesti paikalla istumista treenannut. Jätin sen kuitenkin hihnanmitan päähän istumaan siihen kahden bc-nartun väliin ja hyvin se pysyi siinä kaksiminuuttisen. Paikkamakuu tehtiin myös niin, että jäin itse siihen hihnanmitan päähän.

Sitten otimme pätkän seuraamista, jossa Vinskin takapää hieman aukeni. Teimme myös jäävät liikkeet ja noutoja, joissa Vinskin ote kapulasta saisi usein olla parempi, sillä on taipumusta löperöön otteeseen. Ruutua treenasimme myös. Ja kokeilin, vieläkö Vinski muistaa tunnarin, mutta tein treenistä vähän turhan vaikean, kun laitoin heti monta kapulaa enkä vahvistanut sitä oman etsimistä ensin erikseen. Vinski otti vääriä kapuloita suuhunsa ja kuljetti niitä ennen kuin päätyi oikeaan. Ei se ole montaa kertaa tunnaria treenannut, joten ei se sitä vielä kunnolla osaa. Lopuksi otimme uudestaan seuraamista ja nyt se sujuikin paremmin.

Jipolla ja Snoopylla treenasin myös aika tavanomaisia asioita. Jotain uutta sentään opetin Jipolle, eli targetin, jonka siirsin myös ruutuun. Ja näytti toimivan aika hyvin. En tiedä onko fiksua sotkea ruutuun eri menetelmiä enkä varmaan opettanut targettia sille oikeaoppisesti, mutta eipä haittaa, kun en tiedä menemmekö kisoihin asti tässä lajissa ja jos menemmekin, niin ihmeempiä tulospaineita en ota. Tärkeintä on, että Jippo pääsee treenaamaan ja että sille voi vielä opettaa jotain uutta välillä. Otin Jipolla myös paikalla istumisen ja makaamisen, jotka menivät hyvin. Ryhmäpaikallaoloissa sen ei nyt tarvitsekaan päästä sikailemaan, treenatkoon yksin jonkun aikaa ennen kuin kokeilen joko ryhmässäkin onnistuu yhtä hiljaa. Ohjatun noudon teimme kokonaisena liikkeenä niin, että lähetin Jipon ensin merkille ja sitten noutamaan oikeanpuoleista kapulaa. Vain keskikapulan jätin laittamatta, vasemmanpuoleinen kapula oli paikallaan. Siitä tuli ihan nappisuoritus.

Sunnuntaina koirat Nastaa myöten ottivat vähän pihatottista. Otin Vinskillä uudestaan tunnarin, mutta tällä kertaa se sai ensin etsiä oman tunnarin hangesta ja vasta sitten muiden seasta, ja nyt treeni menikin hyvin. Muistin myös pitkästä aikaa ampua koirille. Laitoin Jipon, Snoopyn ja Vinskin tarhaan syömään sinne heitettyjä nameja samalla kun ammuin kolme laukausta. Kukaan ei korvaansa lotkauttanut.                                                                                                                    

Viikonloppu kului tiiviisti EPK:n järjestämällä hyppykurssilla Veikkolassa, jossa kouluttajana toimi Ulla Kaukonen. Osallistuin Vinskin kanssa, että saisin ideoita, miten opettaa sille oikea hyppytekniikka heti alusta asti. Muut koirat onkin opetettu lähinnä mutu-menetelmällä. Jippo on aina ollut luonnostaan hyvä hyppäämään, Snoopylla tulee usein paluuhypyssä kapulan kanssa estekosketus. Yksi kurssilla saatu neuvo, jota niihinkin voi jatkossa soveltaa, on se, ettei täyskorkeaa hyppyä kannata treenata kovin usein, koska täyskorkea pk-hyppy vaatii koiralta paljon kapasiteettia, eikä esteen korkeus sinänsä ole se tärkeä juttu, vaan oikea tekniikka. Saa nähdä, miten Vinskin kanssa pääsee harjoitteita jatkossa toteuttamaan, ongelmana kun on harjoitusesteiden puute. Mutta jos jotain saisi kyhättyä ja jostain puolikkaita putkia hankittua.

Vinski teki kurssilla ihan pentutreeniä, vasta-alkaja kun näissä asioissa on. Eli sillä ei vielä ollut rimoja ollenkaan, vaan maassa olevat ponnarit toimivat sen esteinä. Vinski ei oikein keskittynyt uudessa hallissa, vaan meni nenä maassa pitkin keinonurmialustaa ja kävi sitten moikkaamassa yleisöä, josta se valitsi ykköskohteekseen bc-ihmisen, joka sitten saikin toimia avustajanamme. Avustaja piti Vinskiä lähdössä, kun menin itse namitargetin kanssa hyppyjen taakse vastaan. Kokeilimme myös, olisiko lelupalkka motivoinut Vinskiä paremmin, mutta ei se palloon mitenkään kuumana käynyt, se ei etenkään lauantaina pystynyt keskittymään kovin pitkään yhteen asiaan. Sunnuntaina oli jo edistystä tapahtunut eikä Vinski lopulta edes tarvinnut avustajaa pitämään sitä lähdössä kiinni, vaan se ihmeekseni malttoi hienosti jäädä lähtöön istumaan ja odottamaan lähtölupaa, mitä nyt kerran hieman varasti. Sunnuntaina se treenasi erityisesti alastuloja vähän isommilla ponnareilla. Tässä treenissä sopivaksi esteväliksi sille osoittautui minikoirien esteväli, kun muissa treeneissä sopiva esteiden väli oli luokkaa maxi tai medi. Vaihteleva koira. Sunnuntaina Vinski käytti kroppaansakin paremmin, mutta siinä kyllä näkyi se, että etu- ja takaosa ovat eri paria, se kun on tottunut tekemään enemmän työtä etupäällä.

Kouluttaja painotti sitä, että treenit olivat koirille todella raskaita, vaikka näyttivät helpoilta. Monien koirien kohdalla hän myös kertoi, kun koira alkoi osoittaa väsymisen merkkejä. Vinskistä hän ei sanonut näin kertaakaan. Ja kuulemma koirat olisivat kotonakin väsyneitä paitsi viikonlopun ajan, niin myös maanantain ja todennäköisesti vielä tiistainkin. Kyllä Vinski kurssin jälkeen vetelikin sikeitä, mutta myöhemmin illalla se oli taas erittäin valmis toimintaan. Eikä sen väsymys tosiaankaan tiistaihin asti yltänyt, koska silloin se oli työpäivän aikana repinyt irti keittiön muovimattoa isolta alalta. Joo, onhan se matto ruma, mutta en ollut ajatellut sitä vaihtaakaan... Vinskiltä ei heti virta lopu kesken, ehkä pitäisi etsiä sille osa-aikatyöpaikka jostain purkuhommista

Paljon tuli hyödyllistä tietoa hyppytekniikasta, treenimenetelmistä ja myös koiran lämmittelystä, jäähdyttelystä ja liikunnasta yleensä, jotka ovat itselleni tulleet läheisiksi asioiksi kahden selkävaivaisen koiran omistajana. Vinski nautti kurssilla kovasti myös muiden koirien tapaamisesta ja niiden kanssa leikkimisestä, kaikenrotuiset kelpaavat sille.

Tässä muutama kuva kurssilta, Anskin ottamia Lauran kameralla.

Olipa erityisen kiva päästä lämpimään halliin treenaamaan nyt paukkupakkasten aikana. Jippo pääsi pitkästä aikaa mukaan ryhmäpaikallaoloihin. Ennen istumisen alkamista se vinkui ja tärisi jonkun verran, istui sitten ihan hyvin. En vapauttanut Jippoa ennen paikkamakuuta, mutta vinkua se siinä välissä taas ehti. Itse liike meni hyvin.

Ruutuun mennessään Jippo hakeutui koko ajan vasempaan reunaan ja myös tarjosi maahanmenoa, vaikka tarkoitus oli seistä. Se kyllä käskystä korjaa sijaintinsa ruudussa, mutta jotain tarttis keksiä, että se menisi kerralla oikein. Merkille lähetykset menivät hyvin. Seuraaminen oli Jipolla tänään hyvää. Sen jälkeen otimme omasovelteisen idarin, jossa Jippo jäi ensin istumaan, sitten maahan ja sitten seisomaan ja minä kiertelin pylväiden ympäri. Se meni tosi hyvin seisomiseen saakka, siinä Jippo kääntyi poikittain, kun hävisin pylvään taakse. Tunnarin otimme pitkästä aikaa ja Jippo toi jonosta epäröimättä oikean. Kaukokäskyt olivat muuten tosi hyvät, mutta Jippo tuli eteenpäin parikymmentä senttiä.

Vinski pääsi ensin kävelemään hallin ympäri ja ottamaan vähän kontaktitreeniä namilla. Sitten otin esiin lelun ja Vinski oli hyvin leikissä mukana. Leikin lomassa otimme pikku seuraamispätkiä, jotka sujuivat hienosti, paitsi että Vinski oli hienohelma ja loittoni minusta lätäkön kohdalla. Tällä pakkasella halli oli enimmäkseen kuiva, vain jokunen pieni lätäkkö jossain, ja Vinskin piti siitä vähästä sitten nirsoilla. Liikkeestä istuminen meni ensin tosi hyvin, mutta äkkiä huomasin Vinskin lähteneen perääni. Samaa se yritti uudestaankin, mutta saatiin lopulta liike onnistumaankin. Liikkeestä maahanmeno oli hyvä eikä Vinski karannut perään, luoksetulo oli muuten hyvä, mutta vähän varovainen. Liikkeestä seisominen onnnistui tällä kertaa vain niin, etten jatkanut itse matkaa kuin puoli askelta. Ruutuun menoa treenasimme ensin pallon avulla ja sitten niin, että kävin näyttämässä Vinskille ruutua. Hyvin meni molemmilla kerroilla. Kaksikiloista kapulaa Vinski sai taas noutaa. Hyvin onnistui ja kapula vaihtui heti palkkaan, en vielä odota eteen istumista ja kapulan pitämistä tuon kaksikiloisen kanssa. Metallin otimme perään, sen ottamista Vinski hetken mietti, jotenkin hajamielisen oloisena, mutta toi sitten hyvin. Vielä tunnariakin kokeilimme. Ensin Vinski sai kerran hakea oman tunnarin ihan noutoliikkeenä. Sitten laitoin jonoon niitä vääriäkin ja lähetin Vinskin etsimään. Se ei heti ymmärtänyt lähteä vaan tarvitsi lisäkäskyn. Se aloitti jonon haistelemisen takaa ja otti takimmaisen kapulan suuhunkin ja siirsi sen paikkaa, mutta ei minulle asti tuonut. Se jatkoi haistelua, löysi oikean kapulan ja toi sen. Siinä takimmaisessakin ehkä oli vähän minun hajuani, koska sormeni hipaisi kapulan päätyä kun otin kapuloita rasiasta. Koiran nenävärkki on niin tarkka, että minun olisi tietenkin pitänyt hylätä se kapula heti, mutta muistanpa sitten ensi kerralla, jos noin käy. Siirsin vielä tunnarin sijaintia jonossa ja Vinski sai vielä kahdesti sen etsiä ja oikean se toi molemmilla kerroilla. Lopuksi otimme vielä paikallaolon. Häiriötä ympärillä oli kiitettävästi, mutta noin kolmen minuutin paikallaolo meni hyvin. Kävin kaksi kertaa kiertämässä pylvään ympäri paikallaolon aikana, eikä Vinski siitäkään häiriintynyt. Palkkasin tiheästi. Vinski jaksoi hyvin treenata noinkin pitkän treenin, emme me muuten sellaista olisi tehneetkään. Keskittyminen oli nyt hyvää, liikkeiden alkua perusasennossa odottaessaan Vinski saattoi välillä katsella kovasti ympärilleen, mutta liikkeiden aikana se ei ottanut ympäristöstä häiriötä.

Snoopy pääsi tekemään seuraamista, johon kuului paljon käännöksiä, peruuttamista ja pylväiden pujottelua. Meni suht hyvin, vain lievää keulimista. Sitten sekin otti sovelletun idarin samassa järjestyksessä kuin Jippo ja muuten meni hyvin, mutta seiso-käskyä se ei heti noudattanut vaan jatkoi matkaa. Ruutuun lähetin sen ensin pallon perään ja sitten ilman ja hienosti se meni sinne, ilman palloakin juuri ruudun keskelle. Merkille se meni mallikkaasti. Kahden kilon kapulan Snoopy nouti hyvin. Lopuksi vielä kaukokäskyt, jotka nekin menivät hienosti, eikä Snoopy siirtynyt paikaltaan tuumaakaan. Ihan rupeaa ihmetyttämään, että pitääkö Snoopystakin oikeasti tehdä tokokoira, kun se tekee niin hyvin näitä liikkeitä, mitä nyt on otettu. Saisi Jippo ottaa mallia sen kaukokäskyistä ja ruudusta!

Kyllä oli kiva taas noiden kolmen kanssa touhuta, mainioita koiruuksia

Oli pakko päästä tuulettamaan omaa päätä hallitreeneihin, vaikka treenattavat eivät täysin terveitä olleetkaan. Kyllä se tuulettuminen hyvää teki koirillekin, ne kaipasivat tekemistä, eikä niiltä sitä ole kielletty.

Vinski treenasi pariin otteeseen paikallaoloa lyhyesti. Toisella kerralla siirryin itse kauemmaksi kuin olen ennen ollut ja kiinnitin Vinskin hihnan kaiteeseen, ettei se pääsisi kauas karkuun. Se siirteli vähän jalkojensa asentoa ja vilkuili välillä ympärilleen, kerran se ennätti nousta seisomaankin. Ei mikään helppo liike Vinskille. Sitten otimme ruutuun lähetystä ja seuraamista ihan pikku pätkiä, joissa Vinski ei nyt ollut ihan skarpeimmillaan. Liikkeestä istuminen ja maahanmeno menivät hyvin. Kokeilimme kahden kilon kapulan noutamista ja sehän rupesi sujumaan kivasti, Vinski nouti mielellään ja ote kapulasta oli hyvä. Metallinouto myös hyvä. Kotiläksyksi itselleni annoin, että minun täytyy enemmän ihan vaan leikkiä Vinskin kanssa.

Jippo treenasi merkkiä, joka meni oikein hyvin, ja ruutua, joka meni vaihtelevasti. Ohjatun noudon teimme niin, että mukana olivat kaikki kapulat ja Jipon piti hakea oikeanpuoleinen. Jippo yritti ensin sinnikkäästi hakea vasemmanpuoleista, mutta ymmärsi lopulta hakea sen oikean. Muita noutoja en Jipolla tehnytkään niskaongelmien takia ja ehkä ohjattu noutokin saa jäädä pikku tauolle, vaikka ohjatun kapulat ovatkin höyhenenkevyitä. Kaukokäskyt Jippo teki hyvin, kun  olin tarpeeksi lähellä, mutta heti etäisyyden kasvaessa se hilasi itseään minuun päin. Seuraaminen oli suht hyvää, lyhyt paikalla istuminen ok. Intoa piisasi.

Snoopy otti myös merkkiä ja ruutua ja ne menivät hienosti. Seuraaminen oli Snoopyksi hyvää. Kaukokäskyt menivät hyvin enkä huomannut, että Snoopy olisi yhtään siirtynyt paikaltaan. Kahden kilon kapulan nouto oli hyvä, luovutus olisi voinut olla vähän tarkempi. Tällä kertaa kävi niin, että parhaan tottiksen teki Snoopy.

Vinskillä on tänään riittänyt touhua. Tietenkin ulkoilua Snoopyn ja Nastan kanssa, mutta myös omaa puuhaa. Käväisimme Luukissa ihan pikku kävelyllä ja kohtasimme hiihtäjiä ja pääsimme jopa ohittamaan yhden koiran. Mitenköhän monta viikkoa onkin jo kulunut edellisestä vieraan koiran näkemisestä..? Noin niin kun lenkillä, hallitreeneissä sentään ollaan vieraita koiria nähty. Ohitus meni hyvin, intoa Vinski kyllä osoitti ja ohituksen jälkeen se ryhtyi hyppimään.

Kotitiellä harjoittelimme hiihtämistä ihan muutaman sadan metrin verran. Ostin eilen huskyvaljaat siinä tarkoituksessa, että ne yllään Vinski voi lenkillä luvan kanssa vetää silloin kun en itse jaksa koko ajan pysähdellä vetämisen vuoksi. Päädyin siihen, etten salli sille vetämistä tavallisissa valjaissa, koska se tuntuu itsestä niin epämiellyttävälle. Viime aikoina Vinski on lenkkeillyt leveässä pannassa, jossa se ei mitenkään hirveällä voimalla yritä vetää, mutta remmi kuitenkin kiristyy monta kertaa joka lenkin aikana. Aina ei viitsi lenkin sujuvuuden vuoksi olla itse pysähtelemässä, ja nyt kun on huskyvaljailla pari lenkkiä tehty, niin ratkaisu tuntuu miellyttävältä. Toivottavasti tuon eläimen kaaliin menee vielä jonain päivänä se, että vain huskyvaljaissa saa vetää! Päätin sitten valjaiden innoittamana kokeilla myös hiihtämistä. Mitään varsinaisia vetoharrastuksia ei ole tarkoitus aloittaa ennen terveystarkastuksia, vaikka vetäähän tuo tosiaan lenkillä jo nyt. Kiinnitin Vinskin valjaista vetonaruun ja vetovyöhön ja sitten vaan itselle sukset jalkaan. Ihan ensin Vinski päätti paimentaa suksia, mutta luopui siitä pian. Vetämistä se ei kyllä harrastanut, jolkotteli vain vierelläni ja takanani ja yritti jäädä haistelemaan kaikkea (Jipon juoksu tietty vielä edesauttoi asiaa). Hihkuin ja kannustin sitä menemään eteeni, mutta Vinski-raukka paineistui, kun ei käsittänyt, mitä halusin. Ja lenkeillä sillä ei ole kerrassaan mitään ongelmia vetää!! Ihan vasta pikku hiihtomme lopulla Vinski pysyi edelläni ja sai paljon kehuja, mutta ei se juurikaan vetänyt.

Pihalla treenasimme ihan lyhyesti tottista. Vinski teki pikku seuraamispätkiä ja pallo lensi palkaksi. Se seurasi hyvin ja otti pallon innoissaan, mutta menetti aina nopeasti mielenkiinnon palloon ja meni haistelemaan hajuja. Sitten annoin Vinskin etsiä lumella peitetyn tunnarin pari kertaa. Kolmisen kertaa tätä ennen olen sillä tunnaria etsityttänyt, ja nyt päätin kokeilla, ymmärtääkö se yhtään, mistä on kysymys. Laitoin maahan kasan vääriä tunnarikapuloita ja oman hajuisen kapulan kasan viereen. Vinski meni ensin haistelemaan kasan läpi ja totesi, että vääriä kaikki. Sitten se otti oikean kapulan. Toistin harjoituksen niin, että laitoin oikean kapulan kasan taakse. Taaskin Vinski toi sen oikean. Hei, sillähän taitaa olla aivot!! Kyllä sen herne sitten olikin rasittunut päivän touhuista ja loppupäivä on kulunut enimmäkseen unessa. Ei ole ehkä paras aika opettaa murkkukoiralle uusia asioita, kun laumassa on juoksuinen narttu, mutta toisaalta saapa sitten muutakin ajateltavaa.

Kahden viikon tauon jälkeen suuntasimme taas Keravalle treenailemaan. Jippo ei tällä kertaa päässyt ryhmäpaikallaoloihin juoksun takia, joten otin paikkamakuuseen Vinskin. Se pääsi rivin reunimmaiseksi Puhin vieruskaveriksi. Itse jäin remmin päähän seisomaan. Aika hyvin ja rauhallisena Vinski neliminuuttisen aloillaan makoili. Palkkasin sitä usein. Kerran sillä oli aikeita nousta, mutta ehdin estää. Muiden ohjaajien paluu ei myöskään Vinskiä häirinnyt, mutta siinä vaiheessa kun he siirtyivät koiriensa viereen, Vinski taas aikoi nousta, mutta ehdin sen taaskin estää.

Treenasimme seuraavaksi Vinskin kanssa ruutua ja merkkiä. Ne ovat uusia juttuja, ei olla kuin pari kertaa aiemmin niitä otettu. Veimme Vinskin kanssa yhdessä ruutuun pallon, sitten ruudusta pois ja koira ruutuun. Metalli- ja pk-kapulan noudot sujuivat mallikkaasti. Kaukokäskyjä otimme niin, että olin ihan koiran edessä ja ne menivät hyvin. Seuraamista otimme tällä kertaa pallopalkalla ja se toimikin hyvin, Vinskistä taitaa tulla pallohullu kuten Jiposta. Revittelylelut eivät toimi yhtä hyvin etenkään häiriössä. Vinski keskittyi pikku seuraamispätkiin aika kivasti ja seurasi intensiivisesti. Sitä en yksin treenatessa kunnolla nähnyt, että oliko se suora. Nyt kolmannella kerralla hallissa Vinskin keskittymiskyky oli selvästi parempi kuin ennen, vaikka välillä se kyllä vilkuili ympäristön vilkkaita tapahtumia, mutta enimmäkseen se teki sitä liikkeiden välissä. Ennen liikkeen aloittamista joutui usein odottamaan, että Vinskin huomio oli minussa ja tekemisessä, mutta kuitenkin ihan huomattavaa edistymistä oli havaittavissa. Lopuksi otimme vielä jäävät pk-liikkeet lyhyeltä matkalta ja Vinski teki kaikki asennot oikein ja pysyi paikoillaankin hyvin. Luoksetulo oli aika rauhallinen.

Snoopykin pääsi sitten treenaamaan ruutua ja merkkiä vaihtelun vuoksi ja se tykkäsi kyllä. Kaukokäskyt otimme myös ja Snoopy teki ne hyvin eikä edes liikkunut eteenpäin. Seuraamista teimme sitten aika paljon siten, että heti Snoopyn edistäessä joko käännyin vasemmalle tai peruutin. Toimi kyllä, mutta taitaa tuo keuliminen olla Snoopylla niin selkäytimessä, ettei se sitä koskaan lopeta. Kahden kilon kapulan nouto sujui mallikkaasti. Jäävät menivät myös hyvin.

Lopuksi pääsi vielä Jippo hommiin. Ensin paikalla istuminen, joka sujui hienosti, mutta ei kyllä ollut ryhmääkään häiriönä. Seuraaminen ei itsestäni tuntunut ihan parhaalta Jipolta, se taisi olla hieman yli-innokas ja epätäsmällinen. Merkille lähettämistä treenasimme seuraavaksi ja meni muuten ok, mutta vähän paremmin Jippo saisi hakeutua merkin taakse. Ruutuun lähetin sen ihan ilman mitään apuja ja se meni niin hyvin oikeaan kohtaan ja pysähtyi käskystä seisomaan niin hyvin, ettemme ottaneet ruutua sillä kertaa uudestaan. Ohjatussa noudossa Jipolla oli taas vain se haettava kapula oikealla, haki hyvin. Metallinouto oli hyvä, mutta luovutus taas hieman oikealla puolella. Kaukokäskyissä asennonvaihdot olivat hyvät, mutta Jippo eteni puolisen metriä.

Oli kivat treenit ja oli kiva nähdä koirien nauttivan tekemisestä ja leikkimisestä.

Tällä kertaa pääsimme perille asti hallitreeneihin ja vielä takaisin kotiinkin, jess!

Ajoitin paikalle saapumisen niin, ettei Jippo joutunut ihan kylmiltään paikallaoloihin. Tuskin olin pysäyttänyt auton, kun Jippo jo alkoi täristä huomattuaan missä olimme. Autosta ottamisen jälkeen Jippo ei enää tärissyt, mutta ylenpalttisen innostunut se oli. Sain sen kierroksia hieman lasketuksi ennen paikallaoloja, kun teetin sillä pikku temppuja ja palkkasin namilla. Paikalla istuminen sujui melkein loppuun asti hyvin, mutta palatessani Jipon luokse se meni maahan, mitä se ei ennen ole tehnyt. Ja ennen paikkamakuun alkamista se ehti taas hieman riehaantua. Paikkamakuu meni hyvin, paitsi että Jippo jäi hieman vinoon asentoon.

Menin Jipon kanssa tällä kertaa mukaan ryhmätreeniin, että pääsin hyödyntämään liikkurin palveluita ja saamaan neuvoja muilta. Ensin otimme merkkiä ja ohjatun noudon. Jipolle vietiin vain se noudettava kapula oikealle. Se ei ensin havainnut koko kapulaa, mutta seuraavalla yrityksellä kapula löytyi. Sitten otimme muutaman ruutuun lähetyksen. Ekalla lähetyksellä ruudussa oli pallo, myöhemmillä ei, mutta pallo lensi palkaksi. Jippo meni joka kerta ruutuun hyvin, mutta se hakeutui ruudussa lähelle toista takamerkkiä, siirtyi kyllä keskemmäksi ohjauskäskyllä. Jippo ilmeisesti haki palloa ja kun pallo ei ollut vakipaikallaan, niin se hakeutui merkin luokse. Täytyy treenata niin, ettei ruudussa ole sitä palloa ja ruutu vain näytetään Jipolle. Sitten otimme hyppynoudon metallikapulalla, mikä meni muuten hyvin, mutta Jippo ei tuodessaan istunut keskelle vaan hieman oikealle, ilmeisesti siksi, että oikeassa taskussa sattuivat olemaan namit. Sama toistui uusintayrityksellä, mutta päätin olla liikaa korjaamatta, koska metalli on ollut Jipolle vaikea liike enkä halua pilata sitä nyt kun se on oppinut tuomaan metallikapulan innolla. Tunnarin otimme kisamaisena liikkeenä, se oli hyvä. Sitten kokeilimme ensimmäistä kertaa uutta idaria, kylläkin ilman merkkejä. Jippo suoritti hyvin, ohjaaja kääntyi kerran väärin. Lopuksi vielä kaukokäskyt, joissa asennon vaihdot olivat hyvät ja Jippo enimmäkseen pysyi paikallaan, mutta jonkun vaihdon yhteydessä se siirtyi hieman eteenpäin.

Ryhmätreenin jälkeen treenasin Vinskin. Seuraaminen saatiin taas sujumaan häiriössä parhaiten namien avulla. Kotikeittiössä Vinski seuraa lelupalkalla yleensä paremmin kuin namilla, mutta häiriössä asia on päinvastoin, joskus se kyllä väläyttelee hyviä pätkiä lelupalkallakin. Toivottavasti namitreenaus ei vaikuta negatiivisesti sen vireeseen ja mielentilaan. Leikkiä kyllä pidetään siinä rinnalla häiriötreeneissäkin ja toivottavasti sen osuutta päästään pikkuhiljaa kasvattamaan. Noutoja otimme myös ja pari kertaa Vinski "unohti" noutaa, mutta saimme aikaan onnistuneitakin noutoja pk-kapulalla ja metallikapulalla. Opetin Vinskille noudon takaperin ketjuttamalla ja kerran sitten vain tarjosin sille metallikapulan ja se otti sen mukisematta eikä vielä ole kehittänyt siitä ongelmaa. Viime hallitreeneissä tullutta estoa noutaa maasta asti jouduin vielä kotonakin paikkailemaan ja palaamaan treeneissä taaksepäin, kaikkea se häiriö teettää.  Otimme myös jääviä, luoksetuloa ja lyhyen paikallaolon. Paljon treeniä nämä ja kaikki muutkin liikkeet vielä vaativat, mutta eipä tämän ikäisellä tarvitse liikkeiden ollakaan vielä valmiita. Eiväthän ne ole sitä noilla vanhoillakaan koirilla, itse asiassa

Snoopyn sainkin treenata ihan tyhjässä hallissa, kun pikkuhiljaa kaikki paitsi me olivat häipyneet. Otin sillä vain seuraamista ja kaukokäskyt. Aika hyvin se kaukokäskyt teki, vaikkei niitä juuri olla sellaisenaan treenattu, kotona lelulla leikkiessä kyllä pyydän Snoopya aina tekemään jonkun asennon ja sitten lelu lentää palkaksi.

Tänään olimme Tendingin parkkihallitreeneissä Keravalla. Ei ole tullut pariin vuoteen näissä talvitreeneissä käytyä, mutta nyt päätin taas mennä mukaan. On kiva päästä talvella treenaamaan lämpimään ja tilavaan halliin, jossa saa kaupan päälle häiriötä eikä tarvitse lumestakaan välittää. Ainoa huono puoli on se, että halli on niin rapainen, eivät säily puhtaina koirat eivätkä vaatteet.

Saavuimme paikalle juuri kun paikallaolotreenit olivat alkamassa. Ja sehän ei ollut hyvä juttu, että Jippo joutui suoraan autosta paikalla istumiseen. Se tärisi koko istumisen ajan ja intoutui haukkumaan heti vapautuksen jälkeen. Heti perään oli paikalla makaaminen häirittynä. Nyt Jippo ei tärissyt, mutta ei ollut ihan rentokaan, ja taas paikallaolon päätteeksi se haukkui. Jos olisi ollut kisatilanne, niin kisa olisi varmasti loppunut siihen, kun tokossa ei ääntelyä siedetä. Ei Jippo nuorempana tainnut juurikaan ääntä pitää, ja nytkin se rajoittuu tilanteisiin, joissa se on yli-innokas. Suoraan autosta sitä ei todellakaan pitäisi viedä suorituksiin, eikä kokeissa niin yleensä pääse tapahtumaankaan.

Treenasin sitten Jipolla seuraamista, ok suoritus. Kaukokäskyissä asennonvaihdot menivät hyvin, mutta Jippo eteni parikymmentä senttiä. Metallinouto meni hyvin. Merkille menoa treenasimme ensin erikseen ja sitten vein Jipon merkille ja lähetin sen ohjattuun noutoon, vain noudettavan kapulan laitoin sille, koska liike on vielä vaiheessa. Myöhemmin otin vielä Jipolla kaksikiloisen kapulan noudon, kun se vielä kärkkyi autoon jouduttuaan lisää tekemistä.

Vinskikin pääsi tietenkin treenaamaan. Ensin annoin sen tutustua halliin, koska se oli siellä ensimmäistä kertaa. Se oli uteliaan oloinen. Kun otin sillä lyhyen paikallaolon, sitä kuitenkin jännitti mennä maahan asti, varmaan ympäristöstä johtuen. Houkuttelin namilla ja vapautin heti. Vinski leikki lelulla hyvin, mutta seuraamistreeni ei lelun kanssa mennyt hyvin, joten vaihdoimme namipalkkaan. Namilla onnistuikin hyvin. Liikkeestä istumista treenasimme seuraavaksi ja Vinski yritti taas jatkaa matkaa heti istahtamisen jälkeen, joten treenasimme malttia. Sitten otimme yhden pitämis- ja irrottamistreenin noutokapulalla, jonka jälkeen heitin kapulan parin metrin päähän ja Vinski toi sen hyvin. Sitten sille tuli joku klikki, eikä se enää halunnut suoraan lattialta noutaa, välillä se kyllä otti kapulan suuhun, mutta irrotti heti. Treenasimme sitten pelkkää pitämistä ja irrottamista. Kokeilimme sitten uudestaan paikallaoloa ja nyt se onnistui hyvin, vaikka häiriötä oli aika paljon ympärillä. Annoin Vinskin olla paikalla muutaman minuutin ja palkkasin välillä naksulla ja namilla. Lopuksi vielä leikimme lelulla ja kokeilimme vielä seuraamista sen jälkeen, ja nyt meni seuraamispätkä hienosti ja lelu lensi kainalosta palkaksi.

Snoopy kävi sekin tottistelemassa, vain Nastan jätin kotiin, kun arvelin, että sillä on siellä mukavampaa, mutta ehkä sekin joku kerta pääsee mukaan, treeni-intoa sillä ainakin piisaisi.  Snoopy seurasi hienosti, yrittihän se taas toki keulia, mutta kun peruutin heti, niin se loppuajan pysyi jopa oikealla paikalla. Jäävissä liikkeissä se sitten keuli taas, mutta itse jäävät teki hyvin, luoksetulon samoin. Noutamaan Snoopy vielä pääsi ja sitten ihan huvin vuoksi opetin sille merkille menoa. Snoopy ei ole harrastanut tokoa juuri ollenkaan, enkä ole sille koskaan tokouraa suunnitellutkaan, mutta on ihan hyvää vaihtelua joskus tehdä jotain erilaista.

Lenkkeilyn ja leppoisan oleilun lomassa pidimme tällä viikolla yhden kunnollisen treenipäivänkin omalla pihalla. Pakkasta oli yhdeksän astetta ja luntakin ihan kivasti. Kokeilin Vinskillä ensin esine-etsintää. Kävin Vinskin kanssa heittämässä nahkahanskan hankeen, tulimme kaartaen pois ja lähetin Vinskin hakemaan. Innolla se lähti ja toi hanskan melkein minulle asti, mutta ei ihan. Seuraavaksi piilotin sille silmälasikotelon hankeen, että se joutui käyttämään varmasti hajuaistia esineen etsimiseen. Tosi hyvin Vinski esineen löysi ja lähti tuomaan, mutta ei taaskaan ihan minulle asti. Täytyy opettaa sille vielä noutoa erilaisten esineiden kanssa erikseen, että se tajuaa, että kaikki noudettavat jutut pitää palauttaa käteen asti. Noutokapulalla (650 grammaisella) homma toimii sisätreeneissä hyvin, tosin kun matkaa on pidennetty, niin välillä Vinski haluaisi lähteä itsekseen pelleilemään kapulan kanssa jonnekin (miten yllättävää;), mutta toistaiseksi se on aina palannut ruotuun. Keskikokoista metallikapulaakin Vinski on jo oppinut noutamaan.

Seuraavaksi treenasimmekin Vinskin kanssa tottista. Seuruutin sitä niin, että narupallo oli kainalossani palkkaamista varten. Vinski teki napakat ja innokkaat seuraamiset ja palkkaantui hyvin. Kokeilimme myös jääviä liikkeitä. Ne eivät menneet hyvin, Vinski nousi heti perääni. Näitä liikkeitä ei nyt olla vähään aikaan yhtään treenattukaan, eikä koskaan pitkältä matkalta. Tässäkin siis riittää treenattavaa. Annoin myös ilman mitään käskytystä Vinskin kantaa kaksikiloista kapulaa ja kehuin kovasti, kun sehän reippaasti sitä kantoikin. Pari luoksetuloakin teimme, nämä sujuvat yleensä hyvin, joskus se voisi istua eteen tiivimminkin.

Snoopy pääsi tekemään tottista. Kokeilin seuraamista imuttamalla ja menihän se jotenkin, mutta en ole ihan varma, onko tämä Snoopylle sopiva menetelmä tai lopettaako se tuota keulimista muutenkaan ikinä. Otimme myös jäävät liikkeet, kovasti oli pojassa intoa.

Jippo pääsi sitten tokoilemaan. Otimme ruutua, merkkiä, kaukokäskyt ja ohjatun noudon, kun näitä emme ole sisätreeneissä päässeet tekemään, paitsi kaukokäskyjä lyhyeltä matkalta. Nyt otin pidemmältä matkalta, ja muutaman metrin päässä koiran takana odotti namipalkka. Asennonvaihdot sujuivat hyvin, hitusen Jippo hilasi itseään eteenpäin ja vielä enemmän se siirtyi sivusuunnassa. Ruudussa Jippo ei vielä hahmota oikeaa kohtaa, vaan hakeutuu helposti lähelle sivulaitaa. Yhtään omatoimista maahanmenoa se ei nyt suorittanut, vaan noudatti seiso-käskyjä. Ohjattuun noutoon laitoin vain pallon oikealle puolelle haettavaksi, koska liike on niin kesken, mutta ei olisi pitänyt pyytää Jippoa ensin merkillekään vaan käydä se itse viemässä sinne, kun se tietenkin ryntäsi merkistä välittämättä heti noutamaan. Tietenkin teimme homman sitten uudestaan. Ylempien luokkien liikkeet ovat aivan keskeneräisiä, mutta eipä niitä tosiaan ole viime aikoina treenattukaan. Saa nähdä selviämmekö koskaan kokeissa ylempiin luokkiin asti, VOI-luokkaanhan Jipolla tosin on jo osallistumisoikeus, mutta sieltä tuloksen saaminen ja EVL sitten, huh...  Mitä olen uusista EVL-säännöistä kuullut, niin homma muuttuu entistä vielä tiukemmaksi ja pikkutarkemmaksi monessa suhteessa. Eikä koira saa suoritusten jälkeenkään yhtään innostua tai tulee keltaista tai punaista korttia. Jipolla on tapana pk-kokeissakin purkaa innostustaan esim. pomppimalla ja ottamalla remmiä suuhun kun liikkeet on suoritettu ja mennään odottamaan arvostelua.  Tietenkin rauhoitan sen heti ja päästän riehumaan vasta kun olemme poistuneet kentältä, mutta tokokokeessa lentäisimme jo ulos kehästä tuollaisesta ilon osoittamisesta... Ja liikkeiden arvostelukin on pilkun viilaamista ja liikkeet nollaantuvat aika pienistäkin syistä. Emmekä me ehkä ennen Jipon eläkeikää saavuta sellaista tasoa, että sillä hyviä koetuloksia tehtäisiin. Mutta kyllä me ainakin omaksi iloksemme silti treenaamme tokoakin, koska se on kivaa vaihtelua pk-treeneihin, kokeet ovat asia erikseen.

Treenaaminen on jäänyt kovin vähiin viime aikoina, kun olosuhteetkaan eivät ole niin otolliset. Keittiössä olemme hieman treenanneet ja kerran jopa pihallakin. Vinski on oppinut noutamaan. Hienosäätöä nouto tietenkin vielä vaatii eri osa-alueilla.

Nastan pissanäyte tarkistettiin tänään ja vihdoinkin näyte oli puhdas. Toivottavasti uutta tulehdusta ei ainakaan vähään aikaan tule. Kylmyys on kyllä altistava tekijä ja melko kylmiä kelejä on taas luvassa.

Itse jouduin tänään särkypäivystykseen hampaan takia, eivätkä jouluvalmistelut muutenkaan ole edenneet kovin jouhevasti. Töissäkin on ollut kaikkea ihme vääntöä ja epävarmuutta tulevasta. Mutta kun olen muutaman kerran katsonut ja kuunnellut nauhalta lempilaulajani duetoiman kauniin joululaulun, niin kummasti siinä jo on rauhoittunut joulumielelle. Tulkoon joulu :)

Viime lauantain ryhmätreenit pidettiin Luukin parkkipaikalla lumitilanteen takia. Keli oli melko kirpakka, lähes kymmenen asteen pakkanen.

Useampi koira tottisteli samanaikaisesti, mikä oli tietysti Vinskille iso häiriö. Ei meillä mitään suuria treenisuunnitelmia ollut muutenkaan. Otettiin lyhyitä seuraamispätkiä, jotka sujuivat vaihtelevasti. Palkkasin ja vapautin hyvästä seuraamisesta, mutta välillä Vinski ehti omatoimisesti vapauttaa itsensä kesken liikkeen. Vauhtiluoksetulon otimme, koska parkkis ei nyt ollut kovin liukas. Ja hieman kopelointia taas. Noutokapulan pitämistä ja luovuttamista myös hieman treenasimme, itse noutoon asti emme vielä ole päässeet.  Paikallamakaamista treenasimme jonkun vajaan minuutin pätkän ja siinäkin Vinski ehti pari kertaa nousta ylös. Juu, ei ole viikossa ilmaantunut lisää keskittymiskykyä. Pienenä Vinskin keskittymiskyky oli parempi kuin nyt, joten olen tullut siihen tulokseen, että Vinskiä vaivaa tällä hetkellä murkkuikä. Useimmilla bortsuillani murkkuikä on mennyt ihan huomaamatta ohi, mutta Vinski on päättänyt käydä läpi ihan klassisen murkkuvaiheen monine asiaan kuuluvine oireineen. Treenit pidetäänkin nyt tosi yksinkertaisina.

Snoopy kävi ottamassa hieman tottista sekin. Kovin oli täpinöissään ja välillä pyrki vähän edistämään seuraamisessa. Kaksi paukkuakin sille ammuttiin, joiden äänen lumi kyllä vaimensi yllättävän hyvin. Silmänurkastani olin huomaavinani, että Snoopyn asento olisi hieman kääntynyt ekan paukun aikana, mutta Laura ei huomannut reaktiota kumpaankaan paukkuun, hyvä niin.

Jippokin pääsi hieman tokoilemaan. Otimme seuraamista, ruudun ja kaukokäskyt. Ruutuun vein ensin pallon, jonka luokse Jippo sai juosta. Sitten otimme ruudun ilman palloa. Jippo juoksi innolla ruutuun ja jopa noudatti seiso-käskyä. Sen sijainti oli lähellä toista laitaa, mutta selkeästi ruudun sisällä. Kyseinen ruutu oli kooltaan 2x2 metriä, eli normaalia pienempi. Jipolta sen verran hyvä suoritus, että ruutua ei treenattu enempää. Kaukokäskyjä otimme ensin lähietäisyydeltä ja sitten lyhyt suoritus kauempaa, ihan ok suoritukset.

Lauantaina puolenpäivän aikaan oli taas tottisryhmän treenit Luukissa. Lumesta johtuen treenasimme parkkipaikalla. Aika huvittavaa, että paikalla oli taas sama jengi kuin jo kolme kertaa peräkkäin. Mutta pääsivätpä tällä kertaa vetäjätkin treenaamaan omat koiransa, kun osanotto pysyi vähäisenä.

Vinski pääsi ensimmäisenä hommiin. Ensin se tervehti paikallaolijoita hyppimällä ja katsasti ympäristön, sitten aloitimme seuraamistreenin. Otimme lyhyitä pätkiä ja pujottelimme välillä kolmen hengen henkilöryhmää. Välillä pidimme taukoa, kun ohi meni perhe pulkan ja sheltin kanssa. Vinski oli kovin utelias näitä kohtaan, mutta muutaman kontaktiharjoituksen onnistuin tämän tapahtuman aikana Vinskin kanssa ottamaan. Seuraaminen sujui taas vaihtelevasti, välillä kauniisti, suorassa ja hyvässä kontaktissa, välillä lepsummin ja takapää aueten. Keskittymiskyky Vinskillä on vielä kovin lyhytkestoista, ja se huomaa kaiken ympärillä tapahtuvan. Totesin huvittuneena, että vähän yli kuukauden päästä Vinskillä olisi iän puolesta osallistumisoikeus tokon alokasluokkaan. Taidollisesti se vaan on vielä valovuosien päässä kisoista niin tokossa kuin pk-puolellakin.  En hämmästyisi, jos Vinski selvittäisi jo 1. luokan jäljen jälkikokeessa, mutta tottiskentälle sillä ei olisi mitään asiaa. Eikä se esineruutuakaan vielä osaa. En sinne tokoonkaan kyllä kymmenkuista edes veisi, vaikka olisi valmiimpikin tapaus. Kypsyköön Vinski rauhassa, mutta toivottavasti se ennen veteraani-ikää sentään jaksaa tehdä kokonaisia tottissuorituksia  

Treenasimme vielä Vinskin kanssa kopelointia vieraiden ihmisten toimesta, mikä sujui hyvin. Vauhtiliikkeitä emme tällä kertaa ottaneet, kun parkkipaikka oli suhteellisen liukas. Muita koiria en treenannut Luukissa, mutta kotona kaikki saivat tottistella. Jippo treenasi erityisesti ruutua ja merkkiä. Pientä edistymistä on tapahtunut, eikä Jippo enää joka kerta automaattisesti heittäydy ruudussa maahan, vaan jopa noudattaa seiso-käskyä. Mutta kovin on vielä keskeneräinen liike silti.

Alkuviikosta oli talvinen keli, ja kerkesimme lenkkeilyn lisäksi harrastaa hieman kotitottistelua. Loppuviikosta sitten taas satoi ja piha ja tie muuttuivat mutavelliksi ja olo nuutuneeksi, eikä tullut enää muuta tehtyä kuin normilenkit. Päässä vaan soivat teemaan sopivasti uuden biisin sanat: mä olen harmaa, päivä on harmaa... Sunnuntaina vihdoin pääsimme treenaamaankin, ja aurinkokin paistoi muutaman tunnin, tosin iltapäivällä alkoi taas sataa.

Luukissa oli puolenpäivän aikaan tottistreenit kera pienen ryhmän, kun suurin osa oli taas estynyt saapumasta paikalle. Vinski treenasi jälleen parinaan kelpie Myytti. Keskittymiskykyä taas jouduimme vähän kaivelemaan, kun Vinski ensialkuun kehitti pientä sijaistoimintaa, kuten ruohonsyöntiä. Kokeilimme seuraamista lelupalkan kanssa, ja Vinski väläyttikin pienen pätkän upeaa seuraamista, parempaa kuin namilla konsanaan. Namilla hommaa kuitenkin jouduimme jatkamaan, koska Vinski häiriössä keskittyy paremmin namin avulla. Täytyy siirtää se saalispalkalle ensin häiriöttömässä tilanteessa. Takapää Vinskillä taas välillä aukeni. Vauhtiluoksetulon otimme taas myös, se meni hienosti. Ja sitten leikimme narupallolla Lauran ampuessa, eikä Vinski laukauksiin nytkään millään lailla reagoinut. Lopuksi menimme paikallaoloon kelpien ryhtyessä tekemään liikkeitä. Tällä kertaa Vinski innostui jostain kelpien tekemisestä niin paljon, että nousi paikallaolosta. Palautin sen takaisin. Ei se enää toista kertaa noussut, mutta vaihtoi välillä painoa puolelta toiselle ja ryömi hieman eteenpäin. Tottis ei meillä mene eteenpäin läheskään samaa tahtia jäljen kanssa. Voisikohan kasvattaja toimittaa ne pari puuttuvaa piuhaa, jotka sinne taisivat silloin luovutusiässä unohtua?? Ai niin, mutta miehethän on putkiaivoja, eli oliko ne piuhat nyt sitten tässä?!  Ei vaan, ihan kakarahan tuo vielä on ja saa ollakin

Snoopy tuli kentälle seuraavaksi. Ensin otimme seuraamista ja paukut. Ensimmäisen paukun aikana pylly hieman kääntyi ja Snoopy otti pari tepastelevaa askelta, toiseen ei mitään reaktiota. Sitten otimme kaikki jäävät liikkeet luoksetuloineen, jotka menivät tosi kivasti. Eteenmenokin meni hyvin, ja lopuksi otimme uudestaan seuraamista ja paukut. Nyt ei näkynyt mitään reaktiota. Häntä Snoopylla ei koskaan laske ja toimintakyky säilyy paukkujenkin aikana ja niiden jälkeen, joten huolissaan ei tarvitse yhtään olla. Kiva vaan olisi vielä päästä takaisin siihen tilanteeseen, ettei koira huomioi paukkuja ollenkaan. Mutta hyvä näinkin.

Tottistreenien jälkeen Jippo pääsi taas tokoilemaan parkkipaikalla. Ensin se pääsi ottamaan paikallamakuun Iitun, Icen ja Myytin seurana. Jippo joutui liian kylmiltään suoraan autosta paikallaoloon ja oli kovin täpinöissään, suorastaan tärisi innosta, mutta pysyi kuitenkin paikalla. Sitten otimme seuraamista, kaukokäskyt je metallinoutoja, joista ensimmäisessä Jippo ryntäsi noutamaan jo kun heitin kapulaa, muuten se teki ihan hyvää työtä.

Koska lumet olivat sulaneet pois, tein Vinskille Luukin reissulla myös peltojäljen, noin 200 metriä pitkän. Laitoin alkuun joka askeleelle nameja ja sen jälkeen erityisesti kulmien jälkeen. Kulmia tein kolme ja keppejä myös laitoin kolme. Namit jossain määrin hukkuivat pellolle, koska ruohikko oli melko pitkää. Ajoimme jäljen noin 20 minuuttia vanhana. Vinski nosti jäljen hyvin, mutta alun nameja se ei syönyt hyvin. Ensimmäisen kulman se näytti ensin ottavan hyvin, mutta sitten se teki tarkistuksia joka suuntaan ja näytti siltä, että paikalla oli häiriönä muitakin hajuja. Lopulta matka kuitenkin jatkui oikeaan suuntaan. Vinski pysyi sen jälkeen jäljellä hyvin, mutta pää sillä välillä nousi, osa jäljestä kulkikin vastatuuleen. Ensimmäisen kepin kohdalla Vinski tippui suoraan maahan, keppiä se ei ollenkaan käyttänytkään suussaan tai edes töninyt. Seuraavaa keppiä Vinski tönäisi ennen maahanmenoa. Kolmannen kohdalla se myös jäi tökkimään keppiä ennen maahanmenoa. Hienosti se kyllä ilmaisi kaikki kepit, minähän en edes tarkkaan tiennyt, missä kepit olivat, kun ei keppien sijaintia ollut merkattu, enkä kovin täsmällisesti niiden sijaintia muistanut. En vaan lakkaa ihmettelemästä sitä, että Vinski on valinnut ilmaisutavakseen nimenomaan maahanmenon, kun en sitä ole sille edes opettanut..

Tottisryhmän treenit olivat tällä kertaa jo puolenpäivän aikaan Luukissa. Vinski pääsi heti kentälle hommiin ja sen parina ollut kelpie meni paikallaoloon. Vinskillä kesti hetken ennen kuin se kunnolla keskittyi tekemiseen, koska häiriötä oli tavallistakin enemmän kauniin auringonpaisteen ansiosta. Viereinen koira-aitaus oli täynnä koiria ja kentän viereistä ulkoilutietä pitkin kulki tasaisesti ihmisiä ja koiria, oli sauvakävelijää ja pyörätuolia. Joka puolella tapahtui. Vinski otti ensin vähän seuraamisharjoituksia, ja kun keskittymiskyky löytyi, niin se teki ihan hyviä pätkiä. Sitten vauhtiluoksetulo, joka sujui hyvin. Sitten leikimme narupallolla ja Vinski keskittyi tosi hyvin leikkiin. Leikin aikana Laura ampui kaksi laukausta, joista Vinski ei piitannut. Sitten olikin kelpien vuoro tulla suorittamaan liikkeitä ja Vinski otti lyhyen paikallaolon. Vinski oli tarkkaavainen mutta rauhallinen, vaikka kelpie touhusi kentällä. En ottanut aikaa, mutta muutaman minuutin paikallaoloon taisimme päästä. Naksutin välillä ja palkkasin namilla.

Snoopy kävi seuraavaksi kentällä ottamassa seuraamista paukkujen kera, kaksikiloisen kapulan noutoa ja eteenmenon. Hyvin meni, seuraamisessa Snoopy tosin taas edisti. Ekan paukun aikana se hieman käänsi pyllyä, mutta toiseen ei mitään reaktiota näkynyt. Snoopy löysi kentän reunalta jonkun sinne hylkäämän vähän risan lasten lelupallon ja sillä oli älyttömän hauskaa tämän löytönsä kanssa. Laitoin sen eteenmenon palkaksikin.

Muita koiria ei treeneissä ollutkaan, ja lopuksi siirryimme Lauran kanssa parkkipaikalle hieman tokoilemaan. Jipon kanssa otimme ruutua ja kaukokäskyjä. Eipä ole helppoa saada aikaiseksi suoritusta, jossa koira sekä pysähtyisi täysin oikeaan kohtaan ruutua että myös jäisi seisomaan, mutta kiva kun yleensä edes toinen näistä onnistui.

Kotona lähdimme lenkille ja meidät yllätti sakea lumisade, vähän lunta jäi maahan ja puihinkin ja auringon taas alkaessa paistaa oli oikein postikorttimaisemat.

No eihän nää treenit illalla alkaneet vaan iltapäivällä klo 15, mutta ilta ja pimeä ehtivät treenien kuluessa alkaa. Kyseessä olivat tottistreenit Luukissa kera ryhmän. Osallistujia ei ollut monta, mutta aikaa kului.  Hain Vinskin kentän laidalle odottamaan, kun edellinen koira suoritti liikkeitä. Tämän koiran treeni kesti kauan ja Vinski ehti siinä kentän laidalla jo turhautua ja piipata. Sitten pääsimme kentälle parinamme olleen vesikoiran kanssa, mutta vesikoira oli ensin suoritusvuorossa ja Vinski paikallaolossa. Otimme paikallaolon tosi lyhyen kaavan mukaan, koska enempään eivät taidot vielä riitä, eikä tarvitse kakaralla riittääkään. Sittenpä kävikin niin, että vesikoirankin treeni venyi ja venyi ja lopulta Vinski oli odotellut kentän laidalla omaa vuoroaan yhteensä varmaan ainakin tunnin. Välillä teetin sillä jotain pieniä hommia, mutta kyllä Vinski siinä ehti ihmetellä, miksei pääse oikeasti hommiin ja piipata vähän lisää. Iltakin alkoi hämärtyä. Ohjaajan turhautumisaste alkoi olla melkoinen, koska ideanahan olisi tuoda kakarakoira kentälle ilman turhan pitkää odottelua hyvässä vireessä ja keskittää kaikki energia ja keskittymiskyky varsinaiseen treeniin. Pääsyy turhaan odotteluun oli Luukin parkkipaikan kovin kaukainen sijainti kentästä, eipä siinä enää voinut koiraa autoonkaan palauttaa. Toivottavasti Vinski ei tämän yhden pitkän odottelun takia ota piippaamista tavakseen, kun se ei ole mikään ongelma aiemmin ollut! Otin melkein jo hatkat treeneistä siinä vaiheessa, kun vuoromme viimein koitti, koska oma vire oli laskenut jo melko miinusmerkkiseksi, mikä ei ole niin hyvä lähtökohta treeneille... Mentiin sitten kumminkin kentälle.

Otin Vinskillä ensin lyhyesti seuraamista ja henkilöryhmässä pujottelua. Takapää vähän aukesi, mutta muuten tuo pätkä meni aika hyvin, joten ei Vinski ollut odottelusta pahemmin hyytynyt. Sitten otimme vauhtiluoksetulon Lauran pitäessä Vinskistä kiinni ja minun juostessa karkuun. Vinski tuli kovaa luokse - ja juoksi sitten täysiä ohitseni takana olevan valkoisen ämpärin luokse, joka oli eteenmenon merkkinä! Ämpäri siis vei voiton emännästä, pitäisiköhän loukkaantua... Seuraavaksi treenasimme hampaiden näyttöä ja muutakin kopelointia, jotka sujuivat hyvin. Sitten leikitin Vinskiä narupallolla ja Laura ampui neljä laukausta, ei minkäänlaista reaktiota.

Lopuksi Snoopy tuli kentälle, kun Ice tarvitsi parin treenaamaan ilmoittautumisia. Ne menivät hyvin. Treenasimme sitten paukkujakin seuraamisen aikana, vaikka oli jo aika pimeää. Laura ei huomannut, että Snoopy olisi millään lailla reagoinut paukkuihin, hienoa! Otimme vielä liikkeestä istumisen ja liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon, jotka sujuivat hyvin, Snoopy oli vireessä ja seuraaminen oli tällä kertaa napakkaa. Lopuksi oli pakko ottaa eteenmeno, kun oli oikein ämpäri merkkinäkin, vaikkei sitä siinä vaiheessa enää hyvin nähnyt. Tässäkin ällistyin, kun Snoopy ei edistänyt valmistavan osan seuraamisessa yhtään. Käskyn saatuaan kyllä lähti kuin tykin kuula. Snoopyn osalta treeni oli erittäin onnistunut, eikä Vinskilläkään odottelusta huolimatta ihan penkin alle mennyt.

Luukissa oli tottisryhmän treenit, jotka kutistuivat minitreeneiksi, kun paikalle pääsivät vain ryhmän vetäjät ja minä. Snoopy pääsi ensin tekemään liikkeitä aussie Icen suorittaessa paikallaoloa. Otin Snoopylla ensin seuraamista ja paukut. Ekaan paukkuun Snoopy reagoi pienellä niiauksella, mutta seuraamispaikka ei muuttunut eikä häntä laskenut. Toiseen ei reaktiota tullut. Sitten liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Sen jälkeen kaksikiloisen kapulan nouto. Snoopy nousi seisomaan valmiusasemiin ennen tuo-käskyä, joten hain kapulan itse ja homma tehtiin alusta asti uudestaan, tällä kertaa malttoi hyvin odottaa käskyä ja toi hyvin. Sitten otimme uudestaan seuraamista ja paukut, ei reaktioita. Lopuksi vielä paikallaolo Icen tehdessä liikeitä.

Vinski pääsi myös kentälle Icen ollessa häiriönä. Ei Vinski kyllä siitä häiriötä ottanut, enemmän se kiinnitti aluksi huomiotaan joihinkin kaukaisempiin tapahtumiin ympäristössä. Treenasimme vähän kontaktia häiriössä, pikku seuraamispätkiä ja muutaman sekunnin paikallaoloja. Köysilelulla leikkimisen aikana Laura ampui neljä laukausta. Ensimmäisen aikana Vinski nopeasti vilkaisi Lauran suuntaan, mutta jatkoi koko ajan leikkiä, muihin se ei reagoinut millään lailla.

Treenien päätteeksi Vinski pääsi hetkeksi leikkimään uuden tuttavuuden Icen kanssa. Miten sen kaikki leikkikaverit oman lauman ulkopuolelta ovatkin olleet juuri aussieuroksia!

Sunnuntai alkoi jälkiryhmän treeneillä Nupurissa Ullan kotimetsässä, paikalla Ulla, Laura ja minä. Tein jäljen Lauran koiralle Ronjalle ja tullessani jälkeä tekemästä juoksi jänis jäljen poikki. Oiva tilaisuus katsoa miten koira reagoi riistan jälkeen. Eipä reagoinut mitenkään.

Ulla teki jäljen Vinskille. Jälki sisälsi jyrkkiä mutkia, muutamilla askeleilla oli nameja, välipalkkana pieni namikippo ja jäljen lopussa Vinskin aamuruoka kipossa. Muita esineitä ei tällä kertaa laitettu, mutta heittelin Vinskille erikseen jälkikeppiä ja hanskaa ruohikkoon etsittäväksi. Jälki kulki aika ryteikköisessä maastossa ja lisämausteena monessa kohtaa oli kerros vaahteranlehtiä. Jälki sai vanheta noin tunnin. Hyvin pysyi taas Vinskin nenä maassa, jälki ei kadonnut mutkissakaan ja kippojen luokse Vinski pysähtyi. Muille koirille en ehtinyt tehdä jälkiä, kun piti vielä ehtiä iltapäivän tottistreeneihin.

Tottisryhmän treenit olivat taas Luukissa. Paikalla oli sen verran vähän porukkaa, että treenasin lyhyesti molemmat pojat. Vinskin kanssa kentällä oli samaan aikaan kelpie ja Vinski näytti hetken miettivän, että ollaanko taas tultu kentälle leikkimään. Muitakin ympäristön tapahtumia se kuikuili hetken ennen kuin alkoi keskittyä omaan tekemiseensä. Otettiin hieman namilla seuraamista ja pujoteltiin kahden hengen henkilöryhmässä. Muutaman sekunnin paikallaoloja myös kokeilimme. Pisin suorituksemme oli leikki narupallolla. Leikin aikana Vinskille ammuttiin kolme laukausta, joihin se ei reagoinut millään lailla.

Snoopy otti ensin seuraamista, jonka aikana ammuttiin kaksi laukausta. Ensimmäiseen se ei reagoinut, toisen se osoitti pienellä reaktiolla kuulleensa, kyseinen paukku tuli isolla viiveellä, kun ase ei lauennut heti. Mutta toimintakyky säilyi hienosti ja häntä pysyi ylhäällä koko ajan ja seuraaminen jatkui herpaantumatta. Seuraavaksi otimme maahanmenon ja luoksetulon, minkä jälkeen taas seuraamista ja kaksi laukausta. Nyt Snoopy reagoi aavistuksen ensimmäiseen, mutta ei toiseen, reaktio oli sellainen hienoinen hetkellinen notkahdus ryhdissä. Seuraamisessa Snoopy taas hetkittäin edisti. Kokeilin miten sillä toimisi imuttaminen oikean seuraamispaikan vahvistamiseksi, mutta Snoopy ei sitä ihan heti tajunnut, kun on tottunut erilaiseen palkitsemistapaan. Josko talven aikana enemmänkin tulisi harrastettua imuttamista. En silti elättele paljon toivoa, että tuon ikäinen ja varsinkaan tuon rotuinen kokonaan pääsee irti vanhoista tavoistaan, heh.

Eläintenpäivän kunniaksi kaikki koirat pääsivät treenaamaan illalla kotona lenkin jälkeen. Nasta ja Snoopy tottistelivat superinnokkaina. Jippo otti muutaman tokoliikkeen. Metallinouto sujuu tällä hetkellä hyvin. Kaukokäskyt ovat hankalia, ennakointia ja eteenpäin siirtymistä tapahtuu, ja niitä treenataan nyt ihan lähietäisyydeltä.  Ruutu on jätetty tauolle, koska haluan ensin miettiä, millä lailla sitä jatkossa pitäisi treenata, se kun on myös Jipolle hankala liike, kun se ennakoi niin kovasti. Sille on usein vaikeaa malttaa pysähtyä merkille eikä se aina ihan hahmota oikeaa paikkaa ruudun sisällä, ja maahanmenoa se tietenkin tarjoaa heti ehdittyään omasta mielestään sopivaan kohtaan. Vuosia sitten lopetin tokon treenaamisen kokonaan, kun homma alkoi tuntua toivottomalta Jipon valtavan ennakoinnin takia, ja tuntui järkevältä ajankäytönkin kannalta keskittyä pelkkään jälkeen ja pk-tottikseen. Nyt yritän pikkuhiljaa herätellä taas tokoinnostustakin, koska on kiva opettaa Jipolle uusia juttuja kun samoja pk-liikkeitä on jo vuosikaudet tahkottu. Ja Jipolla on niin hauskaa, että tarttuuhan se into väkisinkin myös ohjaajaan!

Vinski teki myös vähän tottiksen perusjuttuja ja leikki jälkikepeillä. Sitten se pääsi viereiseen metsään ajamaan jäljenkin. Jälki oli U:n muotoinen, n. 300 metriä pitkä, vähän yli tunnin ikäinen ja ryteikköisessä maastossa. Laitoin jäljelle kolme keppiä, joiden alle jätin lihapullan palat. Muuten jäljellä ei ollut nameja, koska kotimaastossa namijälki tuottaa tiettyjä vaikeuksia jälkeenpäin - Vinski ja muutkin koirat käyvät jälkeä läpi vielä seuraavana ja sitä seuraavanakin päivänä ja joudun odottamaan niitä lenkillä turhan kauan, kun ne tutkivat joka millin siinä toivossa, että nameja vielä löytyisi.

Vaikeahko maasto ja namittomuus eivät haitanneet Vinskiä yhtään. Suunnan muutokset menivät hyvin, vaikka ne ovat Vinskille melko uusi asia. Kaikille kepeille se pysähtyi hyvin, keppien alta löytyvien namipalojen ansiosta varmaan pitkälti, mutta pääasia että se huomioi kepit. Ja löydöistään se tietenkin sai lisää nameja ja kehuja minulta. Saa nyt nähdä millaiseksi sen suhde keppeihin kehittyy. Jälkihullulta tuo vaikuttaa kuten muutkin koirani, helposti siinä kepit kakkoseksi jäävät...

Sunnuntaina Vinski pääsi pitkästä aikaa leikkimään Urhon kanssa Luukkiin. Pojat leikkivät tosi nätisti keskenään, vaikka molemmat ovat tässä välissä varttuneet. Temmellyspaikkana oli treenikenttä, jonka toisella puolella on koira-aitaus ja toisella kävelytie, ja näin sunnuntaina paikalla oli paljon häiriötä. Tiellä kulki kävelijöitä sauvoilla ja ilman. Kutsuin Vinskin aina pois kun se ajautui turhan lähelle tietä ja kulkijoita, ja hyvin se noudatti kutsuja. Koira-aitauksessa oli monta irlanninsusikoiraa, ja niitä Vinski ensin vähän kyräili, mutta tottui sitten niiden läsnäoloon. Sitten aitaukseen tuli kaksi huskya, jotka uteliaina tulivat katsomaan meitä verkkoaidan läpi. Vinski haukkui ne pystyyn. Kävelin itse aidan viereen tervehtimään uteliaita koiria, jolloin Vinskikin tajusi, ettei niissä ollut pelättävää ja tuli nuuskimaan niitä.  Leikkimisen aikana pojille myös ammuttiin. Laura houkutteli pojat kauemmas minusta ja ammuin kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla Vinski katsoi uteliaana minua ja juoksi iloisena laukauksen jälkeen luokseni. Seuraavat laukaukset saikin ampua Laura. Ei Vinski paukkuja ainakaan pelkää.

Leikkien jälkeen oli vuorossa tottisryhmän treenit. Otin treeneihin Snoopyn. Treenasin sillä ensin seuraamista, jonka aikana ammuttiin kahdesti. Sitten jäävät liikkeet ja lopuksi taas seuraamista ja kaksi paukkua sekä paikallaolo. Jotain pientä reaktiota osaan paukuista tuli, mutta ei mitään väistämistä eikä toimintakyvyn laskemista. Mutta treenata näitä ilman muuta täytyy, sääli vain kun tilaisuuksia yhteistreeneihin pk:ssa on niin harvoin. Kotona ampumiini laukauksiin kun Snoopy ei reagoi vähimmässäkään määrin, niin tuo kotioloissa yksin treenaaminen ei taida paljon sitä hyödyttää

Tänään kävimme Luukissa hieman tottistelemassa. Snoopy treenasi läpi kolmosluokan liikkeet lukuunottamatta tasamaanoutoa ja paikallaoloa. Ne samat snoopymaiset virheet siellä toistuivat, kuten se iänikuinen edistäminen seuraamisessa, mutta energisen tottiksen Snoopy suoritti. Vinski kävi kentällä leikkimässä. Nyt voimme vihdoinkin revitellä kunnolla leluilla, kun hampaiden vaihtuminen on hyvällä mallilla. Vinski leikki hyvin, mutta pitkäkestoiseen leikkiin siitä ei vielä ollut, kun ympäristö kiinnitti liikaa sen huomiota. Kentän hajut olivat mielenkiintoisia, samoin tapahtumat kauempana. Parkkipaikalla otimme Vinskin kanssa tottista namin kanssa, ja se sujui hyvin, keskittyminen oli ihan eri luokkaa kuin lelun kanssa. Jippokin otti parkkipaikalla lyhyen tottiksen omaksi ilokseen.

Kotona tein Snoopylle jäljen, kun tuo kotimetsä on sellainen, ettei siellä paljon ulkopuolisia liiku, ja juuri nyt en kaivannut sotkettua jälkeä. Pituutta jäljellä oli puolisen kilometriä, ikää lähes kolme tuntia, kaksi piikkiä, kaksi suoraa kulmaa, mutkittelua osittain ryteikköisen maaston takia, yksi tien ylitys. Keppejä oli neljä, ja tallasin niitä hieman maahan lisähaasteeksi. Ensimmäinen keppi nousi hyvin, toiseen Snoopy reagoi selkeästi, muttei ihan paikallistanut sitä ja oli menossa ohi, mutten päästänyt. Kolmanteen keppiin ei näyttänyt edes reagoivan, neljäs nousi hyvin. Itse jäljestys sujui hyvin.

On ollut erityisen mukavaa ulkoilla viime päivinä, kun hirmuhelteet ovat hellittäneet.  On mahtavaa, kun voi lähteä vaikka keskellä päivää pidemmällekin lenkille, kun voi pitää koiria välillä tarhassakin, joka ei ole enää pätsi, kun huonelämpötila on alentunut sopivaksi ja treenatakin voi paremmin. Olisivatpa SM-kisat olleet vaikka tänä viikonloppuna...

Jossain mielenhäiriössä menin ilmoittamaan Jipon PK-SM-kisoihin, jotka käytiin Paimiossa 6.-8.8. Helle sitten hankaloitti treenaamista tehokkaasti viikkojen ajan, ja varsinaiset pohjanoteeraustreenit meillä oli viikko ennen kisoja. Treenit menivät huonosti kaikilla koirilla tasapuolisesti. Jippo ja Snoopy treenasivat Luukissa esineruutua lauantaina 31.7. Kumpikaan ei käynyt aluetta järjestelmällisesti läpi ja kummallakin oli erittäin suuria vaikeuksia paikallistaa lähiesine, joka oli kova silmälasikotelo katajan juurella. Se esine oli vaikea muillekin treeneissä oleville koirille. Jipon kohdalla vain lisäongelmia tuottaa se, että se ottaa itseensä, jos ei löydä esineitä, joten paljon jäi paikattavaa ennen kisoja. Vinski treenasi lauantaina jälkeä, joka kulki kuivalta pölisevältä pellolta metsään. Joo, eipä mennyt ihan putkeen sekään.

Sunnuntaina 1.8. lähdimme uudestaan treenaamaaan aamutuimaan Anskin ja Pirjon kanssa Halkolammelle. Anski teki Jipolle n. 700 metriä pitkän jäljen. Jäljestys sujui oikein hyvin, mutta kaikkia keppejä Jippo ei ilmaissut. Treenasimme myös esineruutua kapealla suikaleella ja helpoilla esineillä. Palkkasin Snoopyn ja Jipon kahden esineen jälkeen, ja nyt saatiinkin hyvä motivointitreeni aikaiseksi. Vinski taas sai ansaita aamuruokansa leikkimällä esineen kanssa. Seuraavan viikon aikana sitten leikimme Jipon kanssa kepeillä ruoka-aikaan ja teimme lyhyitä keppijälkiä. Kepit alkoivatkin nousta kivasti. Tottista treenasimme enää vähän ja täysin leikin varjolla. Tulevan viikonlopun sääennustukset vaihtelivat, mutta enimmäkseen kuumaa keliä luvattiin, joten tiedossa oli, että haasteelliset kisat olivat tulossa.

Perjantaina 6.8. ajelin kohti Paimiota Jipon ja Vinskin kanssa, kun normaalit ihmiset samaan aikaan ajelivat kesämökeilleen. Nastaa ei voinut ajatellakaan ottaa mukaan kuumiin olosuhteisiin, ja Snoopy jäi sen seuraksi kotiin. Ilmoittautumisen jälkeen pääsimme Jipon kanssa treenaamaan kentälle. Emme ennen olleet päässeet keinonurmialustalle, yllättävän kimmoisa alusta. Treeni ei mennyt ihan putkeen, kun perusasennoissa oli ongelmia ja Jippo pudotti kaksikiloisen kapulan kesken tuonnin. Telineet menivät hyvin, eikä A-este onneksi vaikuttanut liukkaalta. Osallistuimme vielä avajaisiin ennen kuin ajelimme kotiin yöksi. Vinskikin pääsi mukaan, koska en viitsinyt jättää sitä yksin autoonkaan. Avajaisiin kuului paljon odottelua ja marssi. Vinski jaksoi oikein hienosti, välillä sen piti viihdyttää itseään piehtaroimalla, mutta hyvin sillä riitti maltti ja se taisi nauttia suuren urheilujuhlan tunnelmasta.

Lauantaina tottikset alkoivat jo kello viisi aamulla helteen takia. Jippo oli toiseksi viimeisessä parissa, joten sen vuoro koitti vasta yhdeksän jälkeen, kun oli jo melko kuuma, mutta ei kuitenkaan mikään mahdoton helle. Jippo oli hyvässä vireessä ja teki hyvän tottiksen. Seuraamisen jotkut käännökset olisivat voineet olla napakampia, yksi luoksetuloasento oli aika vino ja eteenmenon maahanmeno-käskyyn Jippo olisi voinut reagoida hieman nopeammin. Muut virheet olivat lähinnä ohjaajan virheitä. Tuomari moitti, että "vänttäsin" perusasentoja useassa liikkeessä ja rokotti jokaisesta erikseen yhden pisteen. Hmm, taisi jäädä takaraivoon eiliset ja muut menneet treenit, joissa perusasento ei ole ollut aivan korrekti, ja yritin siksi avittaa koiraa. Seuraamiskaaviossa taasen unohdin L-sakarasta tullessani tehdä käännöksen ja menin suoraan henkilöryhmään. Hmm, olen tainnut tehdä niin monta kertaa aiemminkin, jos henkilöryhmä on ollut siinä hollilla, eikä siihen ennen ole tuomarit edes puuttuneet, enkä itsekään ole tiedostanut toimivani väärin.  Pisteitä kertyi 89 ja niillä pääsi maastoon, mikä oli meille jo saavutus sinänsä aiempien SM-kisojen epäonnen jälkeen.

Jippo tuomassa 2-kiloista kapulaa. Kuva: Birgit Halkio

A-estenouto  Kuva: Birgit Halkio                            

Tottiksen jälkeen Jippo pääsi heti suihkuun. Kuva: Birgit Halkio

Sunnuntain vastainen yö oli sangen mielenkiintoinen, erittäin lämmin ja kostea, ja hiki norui vaikkei tehnyt mitään. Olosuhteet jälkeä ajatellen olivat siis vähintäänkin mielenkiintoiset.  Päätinkin, että tärkein tavoite on, että koira selviää terveenä ja hyväkuntoisena, vaikka se sitten vaatisi keskeyttämistä. Jälkikoirakot kokoontuivat aamuseitsemältä Paimion Nesteellä. Arvonnassa sain loppupään jälkinumeron, mikä tiesi aina vain kuumempia olosuhteita. Maasto sijaitsi Salossa. Ensimmäiset koirat starttasivat yhdeksältä ja Jipon vuoro koitti joskus kymmenen jälkeen. Jippo lähti janalle määrätietoisesti, mutta teki pienen sivupoikkeaman, ja jouduin vähän kelaamaan liinaa. Jäljen se nosti varmasti oikeaan suuntaan, ja pisteitä janalta kertyi 39. Heti jäljen alussa tuntui kuin olisi sukeltanut trooppiseen sademetsään. Ilma oli todella kuuma, kostea ja painostava, metsä tiheää ja eilisen sateen jälkeen märkää, joten kastuin samantien melkoisen märäksi. Jippo joutui jäljen alussa hakemaan jälkeä, mutta sitten tuli hyvää jäljestystä ja löytyi keppikin. Vähän myöhemmin sitten taas tuli vaikeuksia. Jälkityöskentely oli sen näköistä, ettei Jippo enää ollut omalla jäljellään, eikä keppejäkään enää löytynyt. Kun tätä oli jatkunut tarpeeksi kauan, päätin keskeyttää jäljenajon, koska mitään saavutettavaa ei ollut enkä halunnut näännyttää koiraa. Ongelma oli vain siinä, että kaiken pyörityksen jälkeen en yhtään tiennyt, missä olimme, enkä ole tullut opettaneeksi koiria etsimään autoa. Olin kyllä ottanut kompassilla suunnan, mutta minusta alkoi tuntua, että neula ihan varmasti vippasi. Monta kompassia minulta onkin jo hajonnut. Pieni pelko meinasi iskeä, että sulammeko Jipon kanssa sinne kuumankosteaan metsään ennen kuin löydämme ulos, ja miten Vinski pärjää autossa, vaikka olikin pusikossa takaluukku auki ja kylmäkallet ja vesikuppi häkissään. Tie olikin syvyyssuunnassa todella kaukana, mutta lopulta putkahdimme tielle ja vieläpä automme lähelle. Jippo selvisi seikkailusta yllättävänkin hyvävoimaisena, kun se ei ole ihan kaikkein kuumankestävin koira, mutta nesteytys ja viilennys näköjään onnistuivat hyvin. Tuomarin arvio Jipon jäljestyksestä oli, että se olisi eksynyt peuran jäljille. Treenimetsissämmekin liikkuu riistaa, eikä Jippo treeneissä ole vaihtanut riistan jäljelle, mutta kaikkihan on sinänsä mahdollista. Eiköhän pääsyy vaikeaan jälkeen kuitenkin ollut kelissä, Jippo ei ole ollut parhaassa iskussa hellekisojen maastosuorituksissa aiemminkaan, ja tällä kertaa olosuhteet olivat ihan omaa luokkaansa.

Saimme pian kuulla, ettei muillakaan ollut mennyt kovin hyvin. Keppejä jäi metsään valtavasti. Vain kaksi koiraa ylsi koulutustunnukseen, eikä pronssimitalia edes jaettu. Vain yksi koira oli niin nerokas ja sinnikäs, että löysi kaikki kuusi keppiä, ja kyseessähän oli Jipon Nero-serkku, onnea!! Jäljen jälkeen olisi ollut vuorossa esineruutu, mutta sinne en tietenkään Jippoa vienyt niissä olosuhteissa. Sen sijaan lähdimme uimaan. Mahtavaa, että vieressä oli uintimahdollisuus, ja kyllä monet koirat ja osa ohjaajistakin sitä hyväkseen käyttivät. Se olikin ansaittu päätös erikoiselle kisaviikonlopulle. Olosuhteille ei mitään voinut, mutta meillä oli kyllä muuten ihan hauska viikonloppu. Kiitos vielä Anskille  ja muillekin treeniavusta ja Anskille myös Nastan ja Snoopyn ulkoiluttamisesta sunnuntaina!

Näihin kuviin ja vilvoittaviin tunnelmiin:))

Jippo jäljestyksen jälkeen ansaitulla uimatauolla Lehmijärvessä

Jippo odottaa, että jostain lentäisi vielä parempi keppi ja Vinski se vaan polskii menemään

Mikäs tässä vilvoitellessa

Tiistaina oli unikeonpäivä, joten täysin loogisesti en ensimmäistä kertaa lomani aikana ollut yhtään unikeko, vaan nousin jo ennen seitsemää ja olin kahdeksalta Järvenperässä tokoilemassa Seijan kanssa. Meidän laumassa ei ole juurikaan tokoiltu vuosiin, joten nyt sitten Jipon kanssa muisteltiin, miten niitä tokoliikkeitä tehdään. Ensin Jippo otti paikalla istumisen ja makaamisen Miinan kanssa, ei ongelmia niissä. Sitten treenasimme merkkiä ja ruutua. Jipolla oli kova pyrky ruutuun, mutta ei se kuitenkaan ihan hahmottanut, mihin sen pitäisi itsensä sijoittaa, vaan tarjosi iloisesti maahanmenoa ruudun ulkopuolella. Treenasimmekin sitten oikeaa paikkaa ruudussa. Otimme myös tunnarin, joka meni hyvin. Hmm, pitääköhän tässä ruveta tokoilemaan... Huomaa kyllä, että on pitkä tauko ollut, aika ruosteessa olin itsekin...

Vinski otti kolme luoksetuloa niin, että Seija piti siitä kiinni, minä juoksin karkuun ja kutsuin sitten luokse. Vinski ei näitä paljon olekaan päässyt tekemään. Snoopy kävi kentällä ottamassa pk-tottista.

Kotimatkalla pysähdyin uittamaan koiria Vihdintien varrella. Uimapaikka on ihan tien vieressä, mutta jyrkän rinteen alla. Tuskin olimme päässeet uimaan, kun rinnettä juoksi alas vieras koira. Tuumin, että taas joku ajattelematon ihminen päästää koiransa suoraan vieraiden koirien sekaan vaivautumatta kysymään, tulevatko nämä edes toimeen muiden koirien kanssa. Mutta kun aika kului, niin vieraan koiran emäntää tai isäntää ei vain kuulunut paikalle. Onneksi koira oli kiltti nuori uros, en tiedä edustiko se jotain rotua, mutta sellainen eurasier-tyyppinen. Koira pyöri lammenrannassa ja rinteessä, onneksi se ei mennyt tielle asti. Kun vein omia koiria autolle, se seurasi meitä, ja koiria autoon lastatessani se oli osittain ajoradalla. Yksi auto ehti ajaa ohi ja kuski tööttäsi, ihmetteli varmaan nuijaa tyyppiä, joka pitää koiraansa irti tiellä... Otinkin irtokoiran heti Vinskin remmiin kiinni, kun remmi vapautui, eihän sitä koiraa tietenkään voinut jättää vaaralliselle, vilkkaalle ja kapealle Vihdintielle seikkailemaan. Koiralla olikin pannassaan puhelinnumero, johon soitin. Sain tietää, että koira oli lähtenyt karkureissulleen vähän kauempaa kesämökiltä ilmeisesti tuttua metsäpolkua pitkin ja sitten Vihdintien yli. Isäntä oli parhaillaan Espoossa ja jouduimme odottamaan hänen saapumistaan yli puoli tuntia. Loppu hyvin kaikki hyvin, onneksi sattui kiltti karkuri, jolla myös oli puhelinnumero pannassa, joten ei ollut kovin monimutkaista tuo kiinniotto ja isännälle palauttaminen.

Illalla vielä käväisimme Helkutinkorvessa ottamassa tottista pienen porukan kanssa. Jippo otti ilmoittautumistreenin, hieman seuraamista, jäävät liikkeet, tasamaanoudon, eteenmenon ja paikallaolon. Kaikki aika lyhyesti, koska sää oli edelleen kuuma. Seuraaminen oli aluksi hieman haahuilua, ja kontakti Jipolla on välillä muutenkin ollut kateissa etenkin liikkeiden alussa. Olen yrittänyt houkutella kontaktia, mutta nyt sain hyvän neuvon, että minun pitää itse olla passiivinen ja aktivoitua vasta sitten kun koira ottaa kontaktin. Muut liikkeet menivät melko hyvin. Lopuksi vielä Vinskille ammuttiin ja se pääsi pikaisesti katsomaan lampaita. Snoopy sai huilia, vaikka ei se kyllä itse olisi halunnut

Jotain pientä olemme sentään tehneetkin. Torstaina olimme Vihtijärvellä esineruututreeneissä Seijan ja koiriensa kanssa. Vinski pääsi mukaan tallaamaan ruutua, Snoopy ja Jippo pääsivät tositoimiin. Molemmille laitettiin viisi esinettä, palkan ne saivat kun neljä esinettä oli löytynyt. Kumpikaan koira ei tuonut takarajalla keskellä ollutta esinettä, pientä kengänpohjallista. Takakulmissa olleet esineet ja ruudun keskellä ollut esine löytyivät molemmilta helpoiten, lähiesineenä olleen muovisen kannen molemmat toivat viimeisenä. Erityisesti Jipolle viimeinen esine tuotti ongelmia, se alkoi jo olla vakuuttunut, ettei ruudussa enempää esineitä ole ja ryhtyi hiippailemaan. Kävimme ottamassa esineestä hajun, jolloin sekin sitten nousi.

Perjantaina sitten otin Jipolla esineitä Luukissa. Talloimme Pirjon kanssa kapean ruudun, jonne laitoimme sekä Pirjon koiralle että Jipolle yhden esineen taakse ja yhden lähelle. Ideana oli, että eilisen koetuksen jälkeen Jippo saisi helpon, hauskan ja nopean treenin ja palkan jo kahdesta esineestä. Kaikki ei mennyt käsikirjoituksen mukaan, mutta hauskaa kyllä oli  Jippo löysi takaesineen salamana. Sitten se meni takaisin takarajalle ja juoksenteli siellä, mahdollisesti hieman tallatun alueen ulkopuolellakin - ja palasi ison nahkahanskan kanssa. Joku aiempi treenaaja näemmä oli jättänyt löytämättä niinkin helpon esineen. Jo ruutua tallatessamme löysin ruudusta yhden sinne joltakulta jääneen ison esineen. No, ylimääräisen löydön jälkeen Jippo edelleen juoksi päättäväisesti taakse eikä saanut hajua lähiesineestä. Onneksi se palatessaan vihdoin sai siitä hajun, joten se ehti saada palkan ennen kuin sen into ehti yhtään hiipua. Täytyy nyt vähän aikaa treenata erityisesti lähiesineitä. Toivottavasti siitä ei ole seurauksena taakse irtoamisen vaikeus, kuten joskus on käynyt. Hankalaa tämä koirankoulutus

Jippo otti Luukissa myös tottista maanantaina ja perjantaina samaan aikaan aussie Inan kanssa. Aika tarkka tyttö Jippo liikkeissä oli. Luoksetuloasento sillä oli ajoittain hieman vino, muuta ihmeempää en huomannut, tosin kukaanhan ei ollut perään katsomassa ja koiran tai ohjaajan töppäilystä huomauttamassa, itse ei kaikkea huomaa...  Noutoja tuli treenattua vain tasamaanoudon verran maanantaina, eikä perjantaina sitten sitäkään. Hyppynoutoa ei kentällä ole voinut vähään aikaan ottaakaan, koska hyppyesteessä on ampiaispesä   Snoopy pääsi perjantaina tottistelemaan Luukin parkkipaikalla samanaikaisesti Bobicin kanssa. Se yritti jälleen kerran edistää seuraamisessa, joten harrastin ahkerasti käännöksiä. Vinskikin sai hieman tottistella parkkipaikalla. Ensin se ei keskittynyt millään, kun sen leikkikaveri Bobic oli juuri kadonnut kulman taakse, mutta kun Bobic taas tuli näkyviin, pystyi Vinskikin jo keskittymään pikku treeniin.

 Näin kesälomalla ollessani minulla oli aikeissa treenata koiria mahdollisimman paljon, kun kerrankin on aikaa. Vaan kuinkas sitten kävikään, tulivat pitkälliset hirmuhelteet, ja suunnitelmat menivät uusiksi. Treenit ovat jääneet viime aikoina aika vähälle, kun lämpötila on joka päivä ollut jotain 31-34 asteen välillä. Lenkillä ollaan käyty vasta myöhään illalla tai yöllä, kun ei ole ihan niin kuuma, lämmintä toki on piisannut silloinkin. Koiria on välillä vilvoiteltu suihkussa - tai ämpäristä vettä lappamalla, jos vettä ei suihkusta ole tullut. Talossa on sopivasti näillä helteillä ollut jatkuvia ongelmia veden kanssa. Sunnuntai-iltana veden tulo lakkasi jälleen kokonaan, mikä olikin hyvä syy lähteä uimaan. Koirat uivat ensin yhdessä lammessa ja minä seuraavassa puolenyön aikaan

Maanantaina tein Jipolle ja Snoopylle jäljet viereiseen metsään iltapäivällä. Pituutta jäljillä oli tuollaiset 300-400 metriä ja keppejä kuusi. Ideana oli laittaa melko tiheästi keppejä sen takia, että koirat saavat useamman lepo- ja juomistauon. Hyvin koirat jaksoivat jäljestää helteellä. Jippo meni janan hyvin, lopussa se vähän oikaisi jäljelle, kun sai hajun. Jäljestys sujui nätisti, yksi keppi jäi nostamatta. Snoopy meni myös janan hyvin, takajälkeä se tarkisti metrin verran ja kääntyi sitten ripeästi. Jäljellä se pysyi hyvin, mutta ne kepit... Niitä jäi nostamatta kolme, myös kuutoskeppi. Snoopylle ei oikeastaan pitäisi tehdä liian helppoja jälkiä, koska silloin sen vauhti kasvaa, keskittyminen kärsii ja keppejä jää. Ei meillä keppejäkään kauhean hyvin hajusteta, ne otetaan metsästä juuri ennen jäljen tekoa, mutta se tuskin on ongelman ydin. Koiran nenävärkki on kuitenkin aika hyvä, ja nytkin ensimmäinen eli vähiten hajustunut keppi nousi kyllä, kauimmin hajustunut ei... 

Vinskin sosiaalistamiskoulutuskin on ollut retuperällä, kun lähimmät taajamat ovat meiltä kaukana, enkä ole koirien kanssa helteellä viitsinyt niihin ajella, kun ei edes ole mitään takeita, että törmäisimme esim. yhteenkään koiraan, joita meidän erityisesti pitäisi tavata. Mieleen tulikin tarkistaa, olisiko jossain kohtuullisen matkan päässä vaikka agilitykisoja, jotta päästäisiin takuuvarmasti kokemaan tarpeeksi häiriötä ja näkemään koiria. Ja Purina Areenalla olikin keskiviikkona kisat, sinnehän me Vinskin kanssa mentiin. Kiihkeästi haukkuvat koirat herättivät Vinskissä pientä ihmetystä, mutta se viihtyi yleisön joukossa kyllä. Monia koiria se olisi suoraan mennyt moikkaamaan, joitain sitten taas ei.

Torstaina saatiin nauttia hieman sellaista ihanuutta kuin sadetta, ja lämpötilakin laski illaksi alle hellelukemien. Hyödynsimme heti tilanteen ja lähdimme lenkille, ja sen jälkeen otimme pihatottista. Kaikki koirat pääsivät treenaamaan jotain. Nasta oli ylimotivoitunut, luulin jo, että se syö minut innoissaan. Sen lenkit on pidetty lyhyempinä kuin muiden, eikä se ole päässyt edes uimaan terveysongelmiensa takia, mutta jotain aktiviteettia se ilmiselvästi helteelläkin kaipaa, vaikka näennäisen rauhallisena nukkuukin päivät sängyn alla.

Mustikkasato ei meillä päin ole kovin runsas, mutta koirien syötäväksi mustikoita hyvin riittää. Kaikki koirani ovat aina olleet innokkaita marjastajia, eikä Vinskiltäkään mennyt kauan keksiä mustikoiden olemassaolo, eli koko jengi käy metsälenkkien lomassa mustikassa  

Torstai kului hellettä ihmetellen. Myöhään illallakin oli vielä niin lämmin, ettei tehty kovin pitkiä lenkkejä. Kaiken lisäksi veden tulo taloon lakkasi illalla, mikä näin helteellä on vielä ärsyttävämpää kuin muulloin. Yhdeltä yöllä koirien käydessä iltapissalla olisi keli jo ollut passeli lenkkeilyä tai vaikka treenaamista varten, mutta nukkumatti kutsui. Perjantaina totesin, että pitää vissiin ruveta taas jotain tekemäänkin, kun helteet eivät heti ole loppumassa kuitenkaan. Illansuussa suuntasimme siis kohti Helkutinkorpea treenaamaan jälkeä ja tottista ja moikkaamaan lampaita.

Perille saavuttuamme huomasin, että olin unohtanut koirien remmit kotiin. Ja Vinski on tähän asti aina jäljestänyt pannassa ja remmissä. Autossa kulkee aina ensiapuna yksi ylimääräinen remmi (juu, ei tosiaan ole ensimmäinen kerta kun meikä unohtaa remmit kotiin), mutta kun kyseessä on noutajaremmi kiristyspannalla, niin jäljelle sitä ei voinut ajatellakaan. Niinpä Vinski sai pukea ylleen ensimmäistä kertaa aikuisten koirien jälkivaljaat ja liinan. Upposihan se niihin valjaisiin kyllä, mutta ihan hyvin ne päällä pysyivät. Tein Vinskille vähän yli 30 metriä pitkän jäljen ruohikkoon. Alkuun jouduin tekemään lievän kaarroksen, kun halusin tehdä jäljen myötätuuleen ja tuuli pyöri jonkun verran. Ajoimme jäljen tuoreeltaan. Ja Vinski teki ihan todella hienoa työtä. Se jäljesti erittäin keskittyneesti, nenä tiukasti maassa koko ajan, kävi läpi jokaisen askeleen ja söi makupalat rauhassa. Olin odottanut, että suurin osa nameista jäisi taas maahan, joten ällistyin kyllä moista muutosta. Edellisestä ruokailusta oli vähän tavallista pidempi väli, joten ehkä nälkä motivoi Vinskin syömään kaikki makupalat. Tai sitten jälkivaljailla oli siihen taikavaikutus

Snoopylle ja Jipolle tein noin sadan metrin jäljet ruohikkoon. Pidempiin jälkiin ei tilaa ollut, kun en korkeaan heinikkoon halunnut jälkiä tehdä. Laitoin kummallekin kolme keppiä ja 2-3 kulmaa, makupaloja en laittanut kuin pari ihan alkuun. Ajoimme jäljet vähän yli puoli tuntia vanhoina. Jippo jäljesti myös tosi hyvin ja matalalla nenällä. Kaksi ekaa keppiä nousivat hyvin, viimeistä se joutui hetken hakemaan, kun oli juuri kohtalainen vastatuuli. Eipä tarvinnut seisovasta ilmasta kärsiä, kuten edellisellä jäljellä. Snoopy jäljesti sekin hyvin ja yllättävän matalalla nenällä Snoopyksi, mutta hektisemmin kuin muut. Kepit se nosti (lue:silppusi) tosi hyvin.

Snoopy ja Jippo ottivat myös lyhyesti tottista; lyhyen seuraamisen, jäävät ja tasamaanoudon. Jippo lisäksi maahanmenoja vauhdista pallopalkalla, mikä ei taida olla sille sopivin metodi, koska palloa odotellessa se kyllä teki useimmat maahanmenot nopeasti, muttei aina viitsinyt laittaa kyynärpäitä maahan asti.

Illalla taloon alkoi taas tulla nikotellen vettä, jee. Nikottelu jatkui vielä lauantainakin, mutta kunhan nyt jotain hanoista tulee ja voi koiriakin välillä kastella   Lauantai-iltana kävimme Helkutinkorvessa ottamassa uusintakierroksen lampaita, tottista ja jälkeä. Ilta oli edellistä kuumempi, joten tottis oli vielä eilistäkin lyhyempi. Jipolle ja Snoopylle en tehnyt jälkiä, mutta Vinski sai taas ajaa samantyyppisen jäljen kuin perjantainakin. Ja jälkivaljaat päällä, kun ne kerran jo pysyvät sillä   Tällä kertaa emme ajaneet jälkeä tuoreeltaan vaan noin 20 minuuttia vanhana. Vinski jäljesti taaskin hyvin, mutta nyt se jätti osan nameista syömättä. Ei tainnut olla yhtä nälkäinen kuin eilen

Vinski perjantaisella jäljellä, ensi kertaa valjaissa

Vinski lauantain jäljellä. Loppupalkka näkyy jo, mutta Vinski keskittyy silti jäljestämiseen.

Jippo tuli imuroimaan Vinskiltä jääneet makupalat

Perjantaina meillä oli tottistreenit Luukissa Anskin ja Lauran kanssa. Jippo otti ensin liikkeet parinaan Tahvo. Teimme kaikki kolmosluokan liikkeet ja lisäksi treenasimme erikseen maahanmenoja vauhdista, koska maahanmeno eteenmenon jälkeen on sellainen liike, jonka Jippo usein tekee hitaasti. Jippo ei tehnyt liikkeissä mitään isompia virheitä, äkäiset paarmat aluksi vähän haittasivat sen seuraamista ja niitä piti yrittää napsia. Paikallaolon jälkeen Jippo ennakoi istumisen, mitä se aina välillä tekee, kun on muutenkin ennakoinnin ammattilainen.

Snoopy sai parikseen aussie Iitun. Snoopy teki myöskin kaikki kolmosluokan liikkeet. Seuraamisessa se edisti useampaan otteeseen, luoksetulokäskyä ennakoi ja joutui uusimaan liikkeen, hyppynoudossa osui esteeseen paluuhypyn aikana. A-esteen se suoritti ensimmäistä kertaa tänä vuonna, ja hyvin meni.

Vinski harjoitteli vieraisiin koiriin tutustumista. Ennen treenejä se käveli pikku lenkin minun, Anskin ja sakemanni Tahvon kanssa. Alussa se oli varauksellinen ja haukahteli, mutta vapautui pikkuhiljaa ja teki loppulenkin täysin vapautuneena ja luottavaisena. Treenien jälkeen Vinski tutustui kentällä Lauran nuorempaan aussieen, kymmenkuiseen Urhoon. Jälleen aluksi oli pientä pöhinää ja varovaisuutta, mutta pian Vinski huomasi, ettei myöskään Urhoa tarvitse pelätä ja hyvästä käytöksestä se tietenkin palkittiin makupaloilla. Vinski rentoutui niin paljon, että aloitti leikin Urhon kanssa, ja välillä pojat juoksivat villisti pitkin kenttää. Pojille ammuttiin leikin lomassa, eikä kumpikaan ollut moksiskaan.

Vinski ja Urho tutustuvat

Välillä pojat hakivat viilennystä A-esteen varjosta

Kotona Vinski harrastaa kissapainia Nellan kanssa

Tiistaina olimme Tending-porukan kanssa treenaamassa tottista ja esineitä helteessä Hyvinkäällä. Jätin Jipon kanssa tottistreenin väliin. Sillä oli juoksu ja tärppipäivät, mikä ei sen omaan työskentelyyn kyllä vaikuta minkään vertaa, mutta muihin kentällä kävijöihin sitten enemmän tai vähemmän kumminkin. Tottistreeniin pääsi Snoopy. Se oli Jipon tärppipäivistä johtuen ylenpalttisen kiinnostunut kentän hajuista, mutta teki sitten liikkeet (ilmoittautuminen, paikallaolo, seuraaminen, jäävät, tasamaanouto ja hyppynouto) ihan hyvin. Hyppynouto oli ohjelmassa pitkästä aikaa nyt, kun kipuhoidot on saatu hyvälle mallille. Rikkihän tuo koira ei muutenkaan hypyistä mene, kuten eläinlääkärikin tänään totesi, kun hyppylupaa kyselin.

Vinski pyörähti lopuksi kentällä saamassa siedätyshoitoa vieraisiin koiriin. Se on nyt ihan tällä viikolla alkanut reagoida entistä enemmän vieraisiin koiriin, tosin se oli muutaman päivän niitä kokonaan näkemättäkin ja on turhan harvakseltaan muutenkin niitä nähnyt. Me kun asumme periferiassa, ja taajamakäynneilläkin olemme aika harvakseltaan törmänneet koiriin. Eikä ole aina treeneissäkään tullut hyödynnettyä paikalla olevia koiria. Nyt otetaan asia kunnolla työn alle. Hyvinkään kentällä oli aika huvittavaa, että Vinski reagoi bortsuihin enemmän kuin maliherraan, joka oikeastaan oli sen mielestä melkeinpä kiva

Esineruudussa pääsivät kehiin sekä Snoopy että Jippo. Snoopyn suoritusta tarkkaili oikein virkavaltakin, kun tien viereen pysähtyi poliisiauto, josta käsin poliisit jäivät hetkeksi treenejä seuraamaan, kyseltyään ensin treeneistämme. Me kun jo luulimme, että tulivat meitä pois häätämään, kun autot olivat parkissa kävelytien varrella   Snoopylla on aiempaa vähän läheisempääkin kokemusta virkavallasta, kun se kymmenkuisena joutui maijan kyytiin lähdettyään metsässä kiinnostavan hajun perään ja päädyttyään Hangontielle, joka on ainoastaan Suomen vilkkain kaksikaistainen tie   Esinetreeni meni Snoopylta hyvin, melko tehokkaasti se neljä esinettä löysi. Myös Jipolle laitettiin neljä esinettä. Sekin toimi hyvällä motivaatiolla ja löysi kaikki esineet. Sivurajalle jouduin lähettämään sen kaksi kertaa, ennen kuin se bongasi siellä olevan esineen. Koetilanteessa esine olisi saattanut jäädä löytymättä, ellen olisi ajan puitteissa ehtinyt palata takaisin päin haetuttamaan uudestaan jo etsittyjä alueita yhden esineen puuttuessa. Mutta sehän juuri kokeista niin jänniä tekeekin

Tänään kävimme tottistelemassa pienellä porukalla Luukissa. Ensin suoritti liikkeita Snoopy parinaan sakemanni Tahvo. Snoopy seurasi tikkana, mutta juoksuosuudessa tuli edistämistä. Ampumiseen ei reagoinut. Paikallaolossa Snoopy ei koskaan ole ampumiseen reagoinutkaan, mutta seuraamisessa se yllättäen reagoi viime syksyn jälkikokeessa. Tämä sen jälkeen, kun se oli vähän ennen koetta altistunut autossa ollessaan ilotulitukselle, ja tietämättäni sillä oli myös hermokipuja. Aika vähällä treenillä tilanne on taas saatu normaaliksi ainakin treeniolosuhteissa. Jäävissä liikkeissä Snoopy edisti reilusti seuraamisosuuksissa, istuminen, maahanmeno ja luoksetulo sujuivat hyvin. Ensimmäistä seiso-käskyä Snoopy ei noudattanut kovin ripeästi. Otimme vielä kaksi toistoa, ne menivät hyvin. Kahden kilon kapulan nouto ok. Eteenmeno hyvä mutta maahanmeno sen jälkeen hidas. Paikallaolo hyvä.

Jippo teki liikkeet parinaan aussi Iitu. Otimme liikkeet kisamaisesti. Seuraaminen hyvä, jäävät liikkeet ja luoksetulot hyvät. Tasamaanoudossa irrotti tuodessaan otteen kapulasta, mutta poimi kapulan heti maasta ylös ja toi. Estenoudot menivät hyvin. Eteenmenoa ennakoi edistämällä seuraamisessa, itse eteenmeno hyvä ja maahanmenokin melko nopea. Paikallaolo hyvä.

Vinski pääsi myös kentälle. Treenasimme ampumista, joka menikin hyvin kun leikitin Vinskiä sillä aikaa nameilla. Otimme myös luoksetulon avustajan pitäessä pentua pannasta ja minun juostessa karkuun. Ne olivatkin treenin pääaiheet. Teimme sitten vielä samoja perusjuttuja, joita kotonakin teemme, ja Laura otti kuvia, jotka ovatkin ihan ensimmäisiä Vinskistä otettuja treenikuvia. Ja täytyyhän niitä tähänkin laittaa tietty!

Ja treenien jälkeen Vinski ja Jippo rentoutuivat kotipihalla

Vinskillä tuli mittariin kolme kuukautta torstaina, ja tänään se on tasan 13 viikkoa. Se on kasvanut kohisten, koivilla on jo pituutta. Korvat elävät omaa elämäänsä, välillä molemmat melkein pystyssä, välillä enemmän lupassa, ja aika usein toinen korva on hyvin kevyt ja toinen luppa, saa nähdä mihin tässä päädytään!

Alkuviikosta käytiin eläinlääkärillä hakemassa rokotukset. Vinski käyttäytyi hienosti ja eläinlääkäri kehui sitä rauhalliseksi pennuksi. Oikaisin kyllä tämän harhaluulon... Vinski kävi uteliaana tutkimassa myös eläinlääkärin takahuoneen, ja odotustiloissa se kohtasi kiltin vinttikoiran. Vaa'allakin Vinski kävi ja painoi noin 9 kg, eli ei mikään höyhensarjalainen 12-viikkoiseksi.

Päivittäin olemme pitäneet lyhyitä treenihetkiä, joissa harjoitellaan ihan perusjuttuja; perusasentoa, seuraamista, maahanmenoa, istumista, seisomista, luoksetuloa ja kontaktia. Namin avulla treenit sujuvat erittäin keskittyneesti, ja kun joskus olen häiriön keskellä kokeillut esim. lyhyttä seuraamistreeniä, on sekin sujunut ihan yhtä keskittyneesti kuin kotikeittiössä. Etupäässä Vinski saa kuitenkin olla ihan pentu vaan, ja kyllä se sitä osaa ollakin. Se leikkii, riehuu ja repii kaikkea sydämensä kyllyydestä pitkin päivää. Onneksi Jippo leikkii sen kanssa muutaman painileikin joka päivä, säästyvät sillä aikaa tavarat ja minä naskalihampailta  

Tässä on kuva tältä päivältä.

Ja vertailun vuoksi, tässä on kuva Vinskistä 5 viikon iässä