Kiitokset onnitteluista Vinskin tokotuloksen johdosta! Eilen haettiin vielä postilaatikosta yksi koepalkintokin, joka meille palkintojenjaossa unohdettiin antaa, alennuskortti fyssarille. Tällaiset käytännölliset palkinnot ovat kivoja. Saa nähdä, ehditäänkö tuo alennus hyödyntää kortin voimassaoloaikana.

Kotipihalla ollaan tottisteltu vähän joka päivä. Jipon ruutu sujuu hyvin. Tunnaria otettiin eilen ja sekin sujui tosi hyvin. Kaukokäskyjen seisomiseen Jippo tarvitsi vielä maanantaina lisäkäskyn, eilen ja tänään homma sujui yhdellä käskyllä. Jännä miten aina välillä tulee jotain ihme klikkejä.

Vinskille näyttää sopivan hyvin ruututreeni, jossa se lähtee merkiltä ja minä olen ruudun lähellä valmiina palkkaamaan sen. Vauhti on jopa kasvanut hieman. Omaa tunnaria Vinski on nyt saanut etsiskellä piilosta. Vääriä ei vähään aikaan laiteta esille, koska Vinski nostelee niitä. Hirveän vähän yhteensä ollaan tunnaria Vinskin kanssa treenattukaan. Ollaan myös treenattu luoksetuloja niin, että jätän Vinskin maahan ja juoksen kauas karkuun ja sitten kutsun. Ja kovaahan Vinski silloin tulee! Treeneissä en nyt halua antaa sille edes mahdollisuutta tulla hitaasti, eri asia sitten vaikuttaako se myös koetilanteeseen. Noutoa ollaan myös tehty niin, että pakitan karkuun, kun ei ne noudotkaan mitään niin nopeita ole.

Snoopylle tuli ihme ongelma liikkeestä maahanmenon ennakoinnista, joten ollaan treenattu pelkkää valmistavaa osaa ja siitä suora vapautus, ja nyt näyttäisi ongelma helpottavan.

Maanantaina oltiin myös ryhmätreeneissä Talissa. Treeniin pääsi Snoopy ja kun aikaa jäi, niin kävi Vinskikin kentällä pyörimässä. Snoopy treenasi pk-liikkeistä muut paitsi luoksetuloliikkeet ennakointiongelmansa takia. Seuruu oli nyt aika kivaa eikä edes painanut. Pujottelimme myös kahden hengen henkilöryhmää. Tasamaanoudossa luovutuksen jälkeen Snoopy tapansa mukaan vähän pakitti, pitäisi itse muistaa myös aina pakittaa palkatessa.

Pitkän tauon jälkeen otettiin myös estenoudot. Metrin hypyn kiersi ensin, joten lähetin sen sitten lennosta patukan perään ja hyppäsi hyvin. Sen jälkeen onnistui hyppynoutokin, menohyppy oli hyvä ja palatessa kosketti estettä. A-estenouto sujui heti muuten hyvin, mutta palatessa Snoopylle tuli vähän tasapaino-ongelmia lähellä harjaa, pääsi kuitenkin yli. Uusinta sujui paremmin.

Eteenmenopalkkana oli iso pallo tosi kaukana. Seuraaminen sujui hyvin, vaikka Snoopy taatusti tiesikin, mitä oli menossa tekemään. Eteen lähti hyvin, mutta loppua kohti vauhti vähän hiljeni, kun palkka oli niin kaukana. Lopuksi vielä paikallaolo, joka jäi pikkuisen lyhyeksi. Kun kurkkasin piilosta, niin huomasin, että röyhkeä varis tepasteli ihan Snoopyn vieressä ja melkein jo nokki sitä! Kärsivällisesti Snoopy makasi paikallaan, mutta kävin tietysti pelastamassa sen. Nuo lauman herkemmät koirat olisivat varmaan jo ottaneet ritolat! Talin varikset häiriköivät ihan urakalla koirien treenejä. Heti kun olin jättänyt Leenan koiralle eteenmenopalkaksi maahan ruokapurkin, lennähti paikalle varis syömään ruokaa. Eikä kuulemma ollut eka kerta!

Vinskistä oli hirmu jännää päästä uudelle kentälle. Niin paljon ihania hajuja! Vieraita ihmisiä lähistöllä! Ja vieraita koiria kentällä samaan aikaan! Ja ne kaikki jännät äänet! Eihän sitä sitten saanut parhaalla mahdollisella tavalla keskittymään. Varmaan olisi auttanut, että olisi ensin vain pystynyt hengailemaan paikalla jonkin aikaa. Seuruuta ei sitten otettukaan kuin pikku pätkiä. PK-hyppy saa vielä olla pannassa, mutta A-estettä päätin uskaltautua Vinskin kanssa ottamaan, kun oli niin hyvä tilaisuus treenata erilaisia esteitä. Ensin otimme minikokoisen A-esteen edestakaisin. Sitten normikokoisen mutta loivan, senkin Vinski kiipesi mielellään. Sitten kokeilimme vielä jyrkkää. Heiluttelin patukkaa harjalla houkutukseksi. Ensi yrittämällä Vinski kiersi esteen, mutta toinen yritys onnistui hyvin ja yhteen suuntaan suorittaminen sai tällä kertaa riittää.

Lyhyt paikallaolo onnistui hyvin. Lopuksi vielä vauhtiluoksetulo niin, että Jonna piti Vinskistä kiinni kun juoksin kauas karkuun ja päästi kutsusta irti. Mietin, että näinköhän Vinski välittää ainakaan kovaa tulla luokseni, niin tyytyväisenä se jäi seurustelemaan Jonnan kanssa. Oli kuulemma oikein nojaillut. Mutta tuli se kumminkin ihan lujaa.

Jippo oli ilmoitettu tänään tokokokeeseen Vihtiin, mutta dopingongelman takia sen koe peruuntui. Ensin meinasi harmittaa, mutta enää ei, kun on käynyt muutenkin ilmeiseksi, että on ihan hyvä treenata tiettyjä liikkeitä lisää. Korvatippakuuri on jo loppusuoralla ja sen jälkeen on viikon varoaika ennen kuin päästään kokeisiin. Mutta ei me ihan heti varoajan jälkeen vielä olla menossa. Kiitos vaan saamistamme onnitteluista viime viikonlopun tulosten johdosta!

Vaihdoin Jipon tilalle kokeeseen Vinskin, jota ei alunperin ollut ilmoitettu ollenkaan. Tokohypyn verran sitä hyvin uskalsi hyppyyttääkin. Koepaikkana oli Tervalammen koulun kenttä, tuomarina Hannele Pörsti. Sää oli kylmä ja tuulinen, välillä satoikin.

Alo-luokka oli iltapäivästä. Ja näin ne liikkeet menivät:

 1. Luoksepäästävyys: 10

2. Paikalla makaaminen: 10. Kentän vieressä oli skeittiramppi ja siellä lapsia, ja se meteli ja pauke oli valtaisa. Vinskiä ei hetkauttanut, mutta ohjaajasta se kaksiminuuttinen oli loputon! Vinski asetti heti leukansa maahan ja pysyi siinä asennossa loppuun asti.

3. Seuraaminen kytkettynä: 9. Kivaa seuraamista, vire ja kontakti hyvä, jossain käännöksessä ja vauhdin muutoksessa taisi tulla pientä väljyyttä.

4. Seuraaminen taluttimetta: 10. Aika hyvin vissiin.

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10.

6. Luoksetulo: 8. Vauhti oli vähän hidas ja istui eteen hieman vinoon.

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10. Seisoi aavistuksen vinossa, mutta siitä ei sakotettu.

8. Estehyppy: 9. Tuijotti minua ennen lähetystä ja mietin, että tajuaakohan se hypätä. Tajusi kyllä, hyppy ja seisominen olivat hyvät, mennessäni Vinskin viereen se käänsi itseään muutaman sentin vinoon.

Kokonaisvaikutus: 9

Tulos 189 pistettä, 1. palkinto, KP ja sijoitus 1/9. Palkinnoksi saatiin kaksi ruusuketta, Royal Caninin sateenvarjo ja vyölle kiinnitettävä pussi, jossa voi säilyttää vaikkapa makupaloja.

Päätin tosiaan ilmoittaa Vinskin vielä alo-luokkaan, vaikka se saisi mennä myös avoimeen. Mutta päätin, että lähdetään tavoittelemaan TK1-titteliä, jos ei vaikka muita koulareita ikinä saada.  

Ajattelin myös, että Vinskin on hyvä kerätä lisää kisakokemusta ja minun opiskella tuon eläimen käyttäytymistä koetilanteissa ennen vaativampia luokkia. Avo-luokkaan Vinski olisi taitojen puolesta kyllä valmis, mutta sitä ylemmät luokat ovat vielä valovuosien päässä, joten ei meillä ole mikään kiire avo-luokkaankaan.

Koepaikalle tultaessa Vinski vähän haikaili tyttöjen perään ja oli kovin kiinnostunut hajuista. Kehään sain sen viritettyä nyt aika hyvin ja se keskittyi hyvin, vaikka häiriötä riitti ja juuri ennen sen vuoroa satoikin aika reippaasti ja kastuttiin. Meidän suorituksen aikana ei juurikaan satanut. Käskyjä Vinski noudatti nopeasti, mutta luoksetulo sitten oli hidas kuten useimmiten muutenkin. Vinskin kehäkäytös on aika hillittyä, sillä ei todellakaan mene kuppi nurin kokeissa eikä kyllä treeneissäkään. Kiitoksetkin se ottaa tyynesti ja vähäeleisesti vastaan. On ne niin erilaisia nämä meidänkin lauman koirat!

Eilen oltiin tokoilemassa Nummelassa Miian kanssa. Melkein koko treenin ajan satoi. Jippo treenasi ruutua, tunnaria ja ohjattua noutoa. Nyt pitäisi ruudun keskikohta ottaa tehokäsittelyyn, kun se on Jipolle toisinaan vähän hämärä käsite. Nytkin se ekalla lähetyksellä hakeutui melkein ruudun ulkopuolelle, vaikka keskellä oli lätkä. Uusintayritys paljon parempi. Sitten vielä lähetin sen merkiltä ruutuun niin, että olin itse aika lähellä ruutua ja heitin pallon heti, kun Jippo oli keskikohdassa. Jippo oli hetken, että mitä häh, kun olin ihan väärässä paikassa, mutta hyvin se sitten lähti ruutuun. Näitä täytyy nyt ottaa paljon ja välillä myös näyttöruutua.

Tunnareita laitettiin kaksi riviä ja toisessa se oma. Jippo otti vääriä ihan surutta suuhunsa. Piilotettiin sitten se oma lehtikasan alle ja laitettiin väärien kasa siihen lähelle. Useita toistoja. Homma alkoi pelittää hyvin.

Ohjatun otimme kisamaisesti liikkurin avulla, haettava kapula oli vasen. Tosi hyvä suoritus, tämä on tällä hetkellä kunnossa, mutta nuo em. liikkeet sitten eivät. Sitten jos ne saa kuntoon, niin katoaa taas ohjattu tai joku muu liike hallinnasta, sellaista tämä tuppaa olemaan...

Vinski otti läpi alo-luokan liikkeet liikkuroituna, paikallaoloa ja luoksepäästävyyttä lukuunottamatta. Sitä kiusasi sade kovasti, se ravisteli itseään ja oli vähän poissaoleva. Teki se liikkeet jotenkin kyllä. Vain hyppy ei heti onnistunut ollenkaan. Kotonakin pitkästä aikaa olimme kokeilleet alo-hyppyä ja olin todennut, että hankala on tällä hetkellä. Vinski vain tuijottaa minua eikä tajua heti noudattaa hyppy-käskyä, ihan kuin ei näkisi estettä ollenkaan. Hyppyä ei olla pitkään aikaan treenattu ollenkaan ja silloin kun ollaan, niin Vinski on hypännyt kapulan tai lelun perään. Joten herättelyä vaatii tämä. Kyllä se lisäkäskyillä sitten hyppäsi.

Tänään oltiin tottistelemassa Luukissa Pirjon kanssa. Ihan ensin käytiin kentällä ampumassa Snoopylle kaksi paukkua seuraamisliikkeen aikana. Tosi pitkään aikaan ei olla treeneissä ammuttu. Ekan paukun aikana Snoopy värähti aavistuksen verran, mutta muuten paukuilla ei ollut mitään vaikutusta siihen, seuraaminen jatkui samalla asenteella. Jipon kanssa saatujen kokemusten takia halusin testata, ettei laumassa ole muita korvapotilaita. Vinski tosin on vielä testaamatta. Mutta ei se ainakaan tänään ilotulitukseen reagoinut. Eikä Jippokaan, ei tainnut sattua korviin kuitenkaan samalla tavalla kuin starttipyssy ulkona, vaikka talo ihan jytisi. Kyllä vaan, tuossa ison tien toisella puolella oli jotkut pippalot ja ilotulitus. Ja ihan ilman ennakkovaroitusta, meinasin saada slaagin kun kova pauke alkoi. Siellä on sellainen pirtti, jossa järjestetään kaiken maailman tapahtumia, eikä ollut edes eka ilotulitus uudenvuoden ulkopuolella. Se vaan, että noi varsinaiset uuden vuoden ilotulitukset on oikeasti paljon laimeampia täällä päin... Arvostaisin kyllä, että tuollaisista edes varotettaisiin etukäteen tai mieluiten ei myönnettäisi lupia tuollaiseen ollenkaan! Ei mikään kiva ylläri esim. paukkuarkojen koirien omistajille.   Jos sattuisi vaikka paukkuarka koira olemaan juuri ilotulituksen aikana vapaana pihalla, niin siltä ei kauan kestäisi juosta isolle tielle liikenteen sekaan pelästyksissään, että grr vaan taas ihmisten typeryydelle, kun ei edes tiedottamisen tärkeyttä ymmärretä. 

Muut koirat saivat tyytyä treenaamaan parkkiksella. Vinski otti taas alo-liikkeitä ja ruutuun lähetyksiä. Ensin paikallaolo Inan kanssa, joka meni hyvin. Jossain vaiheessa laski leuan maahan. Seuraaminen ja jäävät menivät hyvin, luoksetulo oli melko hidas kuten yleensäkin. Samoin ruutuun lönkötteli kaikessa rauhassa. Kokeilin silläkin merkiltä lähetystä niin, että itse siirryin lähelle ruutua odottamaan. Sekunnin hämmästyksen jälkeen meni kyllä ruutuun. Mutta vauhti, mihin se katoaa tottistellessa tuolta tuulennopealta ja vilkkaalta koiralta?!?

Jippo otti vain ruutuun lähetyksiä. Snoopy treenasi pk-liikkeitä. Seuruussa vähän painamista kuten yleensäkin, liikkeestä istuminen hyvä. Liikkeestä maahan meni ennen kuin käskin, joten treenattiin sitten muutaman kerran pelkkää seuraamista. Välillä yritti taas tarjota maahanmenoa, mutta jatkoimme treeniä niin kauan, että ennakointi loppui kokonaan. Maahanmenon ja luoksetulon ja seisomisen ja siitä suoran vapautuksen teimme sitten niin, että liikuimme vapaamuotoisesti eikä Snoopy ollut minkään käskyn alla. Onnistuivat hyvin. Kaksikiloisen kapulan nouto oli hieno. Pitkä paikallaolo moitteeton.

Tämä viikonloppu pyhitettiin tokokokeille. Ohjaajaa jos koskisi dopingsäännöt, niin väliin olisi jäänyt. On tullut vedettyä kahta antibioottia ja kahta tulehduskipulääkettä viime aikoina. Ja on taas ollut kuumeilua iltaisin. Jippoa ei vielä ole doupattu, joten kokeisiin sitten päästiin.

Lauantain tokokoe oli Vihdissä Oinasjoen koulun kentällä. Tuomarina Hannele Pörsti. EVL-luokka oli heti aamusta, viileässä ja pilvisessä säässä. Koeliikkeet menivät seuraavasti:

Istuminen ryhmässä: 10

Paikkamakuu: 8. Itse mokasin kun olin palannut Jipon sivulle ja vähän korjasin omaa sijaintia lähemmäksi koiraa, minkä Jippo tulkitsi istumiskäskyksi ja meinasi nousta.

Tauon jälkeen yksittäisliikkeet:

Vapaana seuraaminen: 8. Ihan perushyvää seuruuta, joissain käännöksissä olisi voinut olla täpäkämpi ja kun liike juoksusta pysähtyi, ei meinannut ottaa perusasentoa.

Luoksetulo: 9.

Ruutu: 8. Merkille meni hyvin, ruutuun lähti myös hyvin, ajautui seiso-käskyn jälkeen vähän ruudun takarajan yli, mistä lisäkäskyllä ruutuun ja loppuliike hyvä.

Ruudun jälkeen tauko ja sitten jatkui:

Ohjattu noutaminen: 10. Saatiin vasen ja kuten pisteistä näkyy, onnistui hyvin.

Metalliesineen noutaminen ja hyppääminen: 9.

Tunnistusnouto: 9. Kääntyi mukanani. Lähti ensin tunnareiden vieressä olevan ruudun reunaan ja jäi kysyvänä katsomaan. Ei tietenkään ollut nähnyt tunnareiden vientiä. En sanonut mitään ja Jippo lähti oma-aloitteisesti tunnareiden suuntaan ja löysi hyvin omansa.

Kauko-ohjaus: 8. Ensimmäisenä oli seisominen, johon tarvitsi kaksoiskäskyn, muuten kelpo suoritus.

Tässä välissä taas tauko ja viimeisenä vielä yksi liike:

Zeta: 10. Järjestys seiso-istu-maahan. Ei lisättävää :)

Kokonaispisteet 284, EVL1, sijoitus 1/6. Saatiin palkinnoksi koiranruokaa ja herkkuja, ruusuke ja juomapullo-kippoyhdistelmä. Jippo yritti heti ryhtyä syömään ruokia ja oli muutenkin niin energinen, että olisi hyvin voinut jäädä vielä suorittamaan voittajaluokankin!

SUNNUNTAITOKO:

Tänään tokoiltiin Kirkkonummella KKK-hallissa, aamusta taas EVL. Tuomarina Harri Laisi. Huomasin jo ennen suoritustamme, että vaikka Jippo vaikutti energiseltä, niin jotenkin se ei ollut yhtä skarppi kuin eilen. Ja siitä tulikin huonoin EVL-suorituksemme tähän asti. Paikallaolot olivat totutusti ensin, sitten kaikki yksilöliikkeet putkeen eri järjestyksessä kuin sääntökirjassa. Muistankohan enää järjestystä oikein..Yritetään:

Istuminen ryhmässä: 9. Oli kuulemma vähän vino. Ei mun mielestä jäänyt vinoon, oli ehkä kääntynyt vähän mun perään, kun menin piiloon. Piilo oli ulkona ja ohjaajat hävisivät sinne oven kautta.

Paikkamakuu: 9. Oli kuulemma ollut vähän levoton.

Tunnistusnouto: 0. Ei kiva, että tää oli eka liike... Jippo kääntyi taas mukana eikä nähnyt tunnareiden vientiä. Meni kuitenkin hyvin tunnareille ja haisteli, käytti vähän oman viereistä tunnaria suussaan, muttei yrittänyt tuoda sitä. Toi hyvin omansa, mutta nolla räpsähti silti.

Zeta: 6,5. Järjestys istu-seiso-maahan. Jäi seisomaan kun piti istua. Itse meinasin jatkaa liikettä vielä loppumerkin jälkeen, kun olin kai sen verran hämääntynyt huonosta alusta.

Ohjattu noutaminen: 9. Saatiin oikea tällä kertaa. Hyvä merkki, hyvin lähti kapuloille, vähän koukkasi ensin liikaa oikealle, mutta korjasi ja toi hyvin.

Seuraaminen: 8. Ei parasta Jippoa muttei ihan kaameatakaan.

Metalliesineen noutaminen ja hyppääminen: 8. Vähän vinoutta.

Luoksetulo: 6. Ei noudattanut seiso-käskyä, vaikka on aina tehnyt koko liikeen hyvin. Juoksi siis ensimmäisen pysähdyspaikan ohi.  Maahanmeno onnistui.

Kauko-ohjaus: 8. Sama kuin eilen, ensimmäiseen seiso-käskyyn tarvittiin kaksoiskäsky, muuten hyvä.

Ruutu: 8,5. Ehkä vähän ylipisteitä tästä. Merkki hyvä, ruutuun lähti hyvin, mutta ajautui taas ulkopuolelle ja parilla lisäkäskyllä sain ruutuun ja maahan. Sijainti ei vieläkään ollut paras mahdollinen, toisen etutassun kärki oli ulkona ruutunauhasta.

Kokonaispisteet 229,5. eli 2. palkinto. Sijoitus 4/9. Mitä tästä opittiin. Ei ehkä kannata lähteä kahtena peräkkäisenä päivänä kokeisiin. Kymppiveen turnauskestävyys ei kuitenkaan ole enää sama kuin nuorempana. Ja tietenkin treeniä lisää!

Koska aina pitää jotain sattua, niin ei kotimatkakaan ihan putkeen mennyt. Poikettiin treffaamaan äitiäni, koska mentiin aika läheltä ohi. Ja siellä ollessa kävi niin, että auton virtalukko jumiutui ihan totaalisesti ja näytti jo siltä, että sinne jäätiin. Avain ei liikahtanutkaan lukossa. Onni onnettomuudessa, että isäkin oli lähellä ja tuli katsomaan. Ja homma hoitui, kun lukko rasvattiin kunnolla. Sinne oli kai mennyt jotain roskaa ja jumitti siksi.

Viime aikoina ei monikaan asia ole sujunut ilman jonkinlaista välikohtausta. Huhtikuun viimeisellä viikolla kävin itse kahtena päivänä peräkkäin hammaslääkäripäivystyksessä. Juurihoidetun hampaan juureen oli tullut tulehdus. Hammasta ei suostuttu ottamaan pois, avattiin vain ja vähän rassattiin. No siitäkös särky vain paheni eikä auttanut, vaikka kiskoin särkylääkkeitä kaksin käsin. Takaisin hammaslääkäriin ja hampaanpoistoa vaatimaan. Monenlaisilla pihdeillä väännettiin ja käännettiin ja silti juuret jäivät. Pahin särky alkoi joka tapauksessa hellittää jo saman päivän aikana. Juurenpoistoa kirurgisesti pitäisi vielä kuukausi odottaa. Ei ollut eka kerta kun näin käy, on näköjään avaruustiedettä tuo juurihoito ja hampaanpoisto, kun ei tunnu lääkäreiltä onnistuvan... Kuumetta on meinannut välillä olla kahdesta antibioottikuurista huolimatta. Eli jos blogi hiljenee kokonaan, niin sitten tauti oli kuolemaksi.

Huhtikuun viimeisenä lauantaina aamupäivälenkistämme tuli vähän liian jännä. Rauhamme rikkoutui, kun kulman takaa ryntäsi äkkiä räyhäten vapaana oleva koira. Nyt se ei uskaltanut tulla ihan meidän koirien nenän eteen. Senkin on samainen koira joskus tehnyt. Ja omistaja vaan pitää lenkillä irti, vaikkei se ole käsissä...Tällä kertaa tajusin hölmistyneenä, että yhtäkkiä Jippo säntäsi sanomaan koiralle pari valittua sanaa, vaikka kaikki omat koirat olivat kytkettyinä. Hihna oli katkennut! Sain Jipon kutsuttua pois ja menimme metsään lepuuttamaan hermojamme. Mutta siellä oli vielä jotain pelottavampaa kuin tuo koira, joka ei kuitenkaan tappomeiningillä ole liikkeellä. Iso musta kyy ihan jalkani vieressä. Eli kyyhavainnot jatkuvat lähellä samaa aluetta, mihin ne syksyllä päättyivät. Kuka niitä tänne kärrää?!   Alkuvuosina en kertaakaan tuolla alueella nähnyt kyitä. Ja se on meidän lenkki- ja jälkimetsää. Kesä on kiva juu, mutta kyyt ja punkit eivät. 

Huhtikuun viimeisenä sunnuntaina alkoivat jälkiryhmän treenit Laitamaalla. Omista koirista hommiin pääsi Snoopy, joka ajoi Jennin tekemän lyhyehkön jäljen, jossa keppejä viisi. Jana oli vähän turhan vauhdikas, mutta nosti jäljen oikeaan suuntaan. Jäljestys oli myös hektistä. Ekat kolme keppiä nousivat tosi hyvin, sitten tuli pyörimistä ja vaikka Snoopy suureksi osaksi kai jäljellä olikin, niin ne vikat kepit jäivät löytymättä. Alueella oli lenkillä kaksi ihmistä kolmen koiran kanssa ja todennäköisesti olivat sotkeneet Snoopyn jäljen loppuosan. Ja olivat tietenkin myös sotkeneet toista lähellä olevaa jälkeä, joka ei sekään mennyt ihan putkeen.

Sunnuntaina illansuussa treenasimme pitkästä aikaa tokoa Luukin kentällä parkkiksen sijasta. Seurana Pirjo ja Hannele. Ensin oli ryhmäpaikallaolot, johon osallistuivat Jippo, Bobic ja Myytti. Istuminen meni hyvin. Paikkamakuun aikana sattui ensimmäinen välikohtaus, kun Bobic kiihtyi jostain ja syöksähti pois paikaltaan. Jippo ja Myyttikin nousivat istumaan. Menivät käskystä takaisin maahan. Tilanteen aiheutti se, kun tietä pitkin pusikon takaa tuli juuri silloin kompania aussieita omistajineen. No, tilanne siitä rauhoittui ja ryhdyin ottamaan Jipolla tokoliikkeitä. Liikkeet keskeytyivät alkuunsa, kun aussieseurue halusi ryhtyä ampumaan. Okei, menin siksi ajaksi heittelemään Jipolle palloa kentän laidalle, vaikkei se paukkuarka olekaan. Vai onko sittenkin??!? Nimittäin kun ampuminen alkoi, ryhtyi Jippo ravistelemaan korviaan ja paineistui kovasti. Eikä seurue edes etukäteen varoittanut, että paukkuja tuli tosi monta.

Paukkujen jälkeen minulla oli erittäin paineistunut koira, vain varjo äskeisestä innokkaasta treenaajasta.   Kävi pian ilmeiseksi, ettei Jipolla enää voi treenaamista jatkaa. Ja pojat jäivät kokonaan treenaamatta. Oli pakko viedä Jippo kotiin lepäämään ja rauhoittumaan. Autosta otettaessa kotipihassa se oli vielä vähän paineistuneen oloinen, mutta palasi siitä pikkuhiljaa omaksi itsekseen.

Eihän pk-kentällä ampuminen kiellettyä ole, mutta ei ehkä kuitenkaan ole parasta mahdollista käytöstä tulla keskelle toisten tokotreenejä ampumaan ja sitten vielä varoittamatta niin monta paukkua. Meidän treenit ainakin menivät totaalisen pilalle.   Tietty samalla tuli esille, että jossain on nyt ongelma. Mutta missä? Kentällä lenteli paljon jotain öttiäisiä, menikö joku niistä Jipon korvaan ja teki olon epämukavaksi? Vai onko korvissa muuta vaivaa? Vai onko yllättävään paukkuarkuuteen joku muu syy? Tuli heti mieleen edesmennyt Jason, joka oli melko vanhaksi täysin paukkuvarma joka suhteessa ja sitten äkkiä alkoi pelätä ukkosta ja ilotulitusta. Joskus niin voi käydä vanhallekin koiralle.

Vieläkään ei tosiaan ole täyttä varmuutta, mikä Jipon reaktion aiheutti, mutta yksi melko varteenotettava mahdollisuus sentään. Korviahan eniten alusta asti epäilinkin ja tutkin niitä tarkkaan. Siistit olivat, eikä Jippo enää kotioloissa ravistellut korviaan tai ollut muutenkaan erikoinen. Yksi lyhyt ja lievä reaktio sillä kyllä oli, kun se kuuli pauketta lähistön skeittirampilta ampumista seuraavana päivänä, mutta se olisi voinut johtua ihan ikävästä muistostakin. Asia kuitenkin kaihersi mieltä, joten perjantaina käytiin näyttämässä korvia lääkärille. Hänkin totesi ne päällisin puolin täysin siisteiksi. Sitten hän tsekkasi ne vähän syvemmältäkin. Toisessa korvassa oli tosi syvällä vähän vaikkua, jota ell jo hetken epäili jonkun hyönteisen jämäksi. Toinen korva sitten oli vähän kosteampi ja ihan lievästi tulehtunut. Antibiooteille ei ollut tarvetta. Tippakuurin korviin kuulemma voisi laittaa. Kun mainitsin, että ollaan menossa tokokokeisiin, niin lääkäri sanoi, että tippakuurin ehtii hyvin aloittaa kokeiden jälkeenkin ja Jippo on ihan kisakuntoinen koira. Olisiko sitten noin lievä tulehdus kuitenkin aiheuttanut sen paukkuihin reagoinnin? Se jää nähtäväksi. Hienoa olisi kyllä, jos paukkuarkuus olisi ohimenevää!

Lääkäri myös taivutti Jipon niskaa molempiin suuntiin, kun mainitsin sen taipumuksesta roikottaa päätään autossa. Toiseen suuntaan taivuttamista kuulemma aristi. Olikohan se nyt todellista kipua vai herkkiskoiran reagointia? Kun kuitenkin Piira on juuri Jipon tutkinut, eikä niskasta mitään löytänyt eikä muutenkaan mitään hirveän hälyttävää. Ja Piira on sentään tosi, tosi tarkka!

Tänään piipahdettiin Salmessa ottamassa pari liikettä Jipolla ja Vinskillä. Jippo otti ruudun ja ohjatun noudon. Ruutu oli nappisuoritus. Ohjatussa piti hakea vasen ja Jippo lähti hyvin vasemmalle, mutta vähän ennen kapulaa usko loppui kesken ja se palasi merkille. Uusi lähetys kannustavasti ja nyt toi hyvin. Vielä yksi uusinta, joka myös meni hyvin. Tähän liikkeeseen täytyy saada lisää itsevarmuutta, osaaminen Jipolla on olemassa kun vain uskoo itseensä ja malttaa hetken miettiä mitä on tekemässä.

Vinski otti seuraamista ja ruutuun lähetyksiä. Seuraaminen vaikutti tosi hyvältä, vire ja kontakti säilyivät koko ajan. Vinski palkkaantuu selkeästi aina vaan paremmin saaliilla ja käy jo treenien alussa suorastaan kuumana. Ruutuun Vinski hakeutui hyvin lätkälle, muttei vielä malttanut jäädä seisomaan siihen kuin pariksi sekunniksi. Olisi myös saanut mennä nopeammin ruutuun, mutta tämä nyt vaan on niitä liikkeitä, jotka sillä ovat vähän hitaampia ainakin vielä.

Myöhemmin kotona otettiin vuoden ensimmäinen esineruutu, kooltaan noin 20x50 metriä, esineitä viisi. Vinski aloitti. Kävelytin sitä ensin hetken ruudussa ottamassa hajua esineistä, ettei sen tarvitsisi etsiä niitä jäljestämällä. Se jäljesti koko ajan kun siinä kävelimme ja olin varma, että niin se tekee itse suorituksessakin. Mutta ei, se lähti juoksemaan heti taakse kuono ylhäällä kun lähetin sen ruutuun. Se etsi hetken ja toi oikeasta takakulmasta esineen, pehmeän kotelon, ja luovuttikin sen hyvin. Uusi lähetys ja se näytti pari sekuntia epäröivältä, mutta lähti sitten ruutuun ja haki lähiesineen, jääkiekon, edestä vasemmalta ja luovutti senkin hyvin. Siitä palkka.

Jippo pääsi sitten töihin, intoa puhkuen. Se toi nopeasti molemmat lähiesineet ja sitten kannon päältä pienikokoisen esineen ruudun keskeltä. Lähetin sen vielä kerran ja se toi hetkessä oikeassa takakulmassa olleen esineen. Viidettä en haetuttanut vaan palkkasin.

Snoopy oli myös kovasti innokas, mutta ei tainnut nenä olla heti ihan auki, kun se juoksi oikeanpuoleisen lähiesineen päältä ja haki ensimmäisenä vasemmanpuoleisen lähiesineen. Se lähti esineen kanssa juoksemaan kohti ruudun takaosaa, mutta komensin tuomaan esineen ja toihan se. Se löysi nopeasti samat neljä esinettä kuin Jippokin ja sai niistä palkan. Luovutukset sillä olivat aika huonoja, se ensin pureskeli esineitä ja sitten sylki ne maahan. Vaadin tuomaan käteen asti. Täytyy ruveta treenaamaan esineiden luovutuksia erikseen.

Olipa kiva päästä aloittamaan maastoilut! Vinskin suoritus oli iloinen yllätys, Jippo oli ihan super ja Snoopy vähän vallaton, mutta taitava sekin.

Toissapäivänä oltiin tottistelemassa Luukissa kylmässä ja sateisessa säässä Pirjon kanssa. Jippo otti ensin lyhyet paikallaolot Inan kanssa. Muuten meni hyvin, mutta välillä tärräsi hieman. Ja Pirjon antaessa Inalle istu-käskyä nousi Jippokin puolittain istumaan. Uudestaan maahan ja Pirjo sanoi istu-käskyn uudestaan, nyt ei mennyt Jippo halpaan. Ruutu ihan ok. Kaukokäskyissä pientä sivulle siirtymistä. Suuntatreeniä pallonheittelynä molempiin suuntiin, tosi hyvä.

Vinski treenasi taas ilmoittautumista Bobicin kanssa. Vilkuili välillä nopeasti pariaan, muuten pysyi kyllä hanskassa. Seuruuta, ruutua, kaukokäskyjä, luoksetuloa ja noutoa otettiin myös. Vire oli hyvä ja keskittyminenkin hyvää, jotkut osiot olisi voinut tehdä vähän nopeamminkin. Liikkeestä istumista otettiin pitkästä aikaa ja hups, sehän oli yllättävän haasteellista. Ei ensin osannut edes pysähtyä ja sitten tarjosi väärää asentoa. Kai noita jääviäkin liikkeitä välillä pitää treenata. Pitkä paikallaolo vielä häirittynä. Hyvin pysyi eikä välittänyt märästä maastakaan mitään, vaikka on joskus nyrpistellyt pienillekin lätäköille. Loppuajaksi sai vielä Bobicin viereensä paikkamakuuseen. Kun Pirjo kävi välillä palkkaamassa Bobicia, niin Vinski kuulemma piti pientä ääntä. Itse en kuullut mitään eikä sen suu myöskään liikkunut. Hmm, tosi vaikea sitten puuttuakaan tuollaiseen.

Snoopy sai myös treenata ilmoittautumista Bobicin kanssa. Se oli koko ajan hyvässä kontaktissa ja välinpitämätön ympäristöä kohtaan, vaikka lähistöllä liikkui juuri silloin vieraitakin koiria. Seuruuta ja noutoa pääsi Snoopy vielä hinkkaamaan. Noudon luovutukset ovat nyt sujuneet tosi hyvin. Läpimärkiä olivat niin koirat kuin ohjaajakin treenin jälkeen, mutta ihan kiva, että tuli noinkin viheliäisessä säässä jotain harrastettua.

Eilen otimme pikaisesti tottista omalla pihalla. Vinski ja Jippo treenasivat mm. tunnaria. Jippo toi hyvin omansa, mutta makusteli vääriä läpi ja yksi niistä siirtyi paikaltaan. Vinski taas ei näyttänyt tajuavan tunnarista juuri mitään. Olisin mielelläni jäänyt hinkkaamaan liikettä molempien kanssa, mutta alkoi jo olla kiire. Hieman myöhästyneenä synttärilahjana lähdin kuulemaan lempilaulajaani, joka tällä kertaa tulkitsi toisen hienon artistin kappaleita. Niin hienoa tulkintaa ja upea ääni, että ilta meni kylmillä väreillä ja kaikki treenimurheet unohtuivat

Tänään jatkettiin siitä mihin eilen jäätiin, eli tunnarista. Vinski etsi ensin pelkkää omaa ja sitten oma siirrettiin väärien tunnareiden kasan viereen. Vinski ei oikein tajunnut käyttää nenää ja nosteli vääriä kapuloita kasasta. Tarpeeksi monen toiston jälkeen alkoi pelittää. Jippo mokoma sitten nouti väärän kapulan, omansa viereisen, mikä ei ole yhtään sen tapaista. Toistoja sillekin ja toi hyvin omaansa, mutta vielä kerran myös väärän. No kiva, nyt sitten sain pilattua Jipon tunnarin!?! Ohjattukin oli taas pihassa Jipolle vaikea. Ja ruudussa tarjosi taas oma-aloitteista maahanmenoa ja muutenkin vähän hölmöili. Vinski teki taas aika paljon liikkeitä ja sen työskentely oli oikein kivaa, paitsi ruudussa sekin hölmöili kunnolla. Seuraaminen vaikutti suoralta, mutta tähän edelleen kaipaisin niitä apusilmiä... Snoopy treenasi seuraamista hieman tokomaisesti, sitten pk:n jäävät liikkeet luoksetuloineen, tasamaanouto ja hyppynouto 40 sentistä. Hyvältä vaikutti Snoopyn tekeminen. Jippo taas ei ollut ollenkaan omalla tasollaan tänään. Mutta sen verran hyvällä tuulella olen vielä tänään, etten jaksa liiemmin murehtia treenijuttuja tai arkihuolia  Ehtii sitä myöhemminkin. Jos nyt treeneistä muutenkaan kannattaa turhia murheita ottaa? Pitäisi vaan keskittyä hauskanpitoon koirien kanssa, vaikka toki samalla yrittääkin opettaa ne tekemään asioita oikein!

Pääsiäisenä tottistelimme muutamaan otteeseen. Lauantaina Luukissa Pirjon kanssa, sunnuntaina omalla jengillä Salmessa ja maanantaina Pirjon kanssa Serenan parkkiksella.

Vinski oli aika kivassa vireessä eikä juurikaan ottanut häiriötä ympäristöstä. Maanantain treenissä se harjoitteli pitkästä aikaa ilmoittautumista Bobicin kanssa. Vilkuili vähän Bobicia, mutta muuten ihan hyvin. Se otti myös pitkän paikkamakuun häirittynä. Hyvin pysyi, vaikka ihan aluksi siirtyi muutaman sentin maata pitkin yltääkseen nuuskimaan jotain hajua. Loppuajan piti paikkansa, mutta laski välillä leuan maahan ja välillä taas nosti ylös. Tokossahan tuollainen asennon vaihtelu kesken liikkeen on virhe, mutta en ole ainakaan vielä siihen puuttunut. Ja kohta onkin jo liian myöhäistä  Kun on niitä isompiakin ongelmia, niin ei viitsisi joka asiasta nipottaa... Toisaalta paikallaolossa olisi muutakin korjattavaa, Vinski myös piippasi pariin otteeseen ja makasi hieman kenossa, mikä on yksi sen omituisuuksista.

Snoopy on treenannut erityisesti seuraamista ja kapulan luovutuksia. Oikein hyvin ovat luovutukset sujuneet. Seuruussa välillä pientä painamista. Maanantaina otimme myös eteenmenon, jossa Snoopy teki puolenvälin jälkeen kaarroksen eikä sitten osunut sinne pallon kohdalle.

Jippo on tehnyt paljon ohjattua noutoa, kapuloilla ja palloilla ja pallonheittelytreeninä. Välillä se menee tosi hyvin ja sitten taas yllättäen lähteekin eri suuntaan kuin minne näytetään. Ehkä se kokee esineelle juoksemisen niin palkitsevana, ettei se aina viitsi erikseen miettiä, mihin suuntaan pitäisi juosta. Jippo on treenannut myös mm. paikallaoloja Inan parina. Ei ole äännellyt.

Jälkikepitkin kaivettiin esille ja otettiin ilmaisutreeniä. Jippo ja Snoopy ilmaisivat tosi hienosti kaikki kepit, Vinski ilmaisi vitkutellen osan ja osan ohi olisi pokkana vaan kävellyt, kun jalanjälkien haju hangella oli paljon mielenkiintoisempaa. Vaadin ilmaisemaan kaikki. Paljon ilmaisutreenejä tiedossa vintiölle!

Kauden viimeiset hallitreenit Keravalla ja ulkona kylmä sää, joten mukavaa oli päästä vielä sisätreeneihin.

Halliin saavuttuani totesin jättäneeni namit kotiin. No, yksi taskuun unohtunut pilaantunut namipussi kyllä löytyi, mutta roskiin lensi... Piti sitten pärjätä ilman nameja, ja mikäs siinä, enimmäkseen lelupalkalla koirat ovat. Vain määrätyt jutut, kuten kaukokäskyjen tekniikka tehdään namilla. Ja paikallaolot. Ryhmäpaikallaoloihin pääsi Jippo, koska se oli sille enemmän tarpeen kuin Vinskille. Palkkaustavan muuttamista tässä liikkeessä olen muutenkin pohtinut. Monihan käyttää tässä saalispalkkaa ja olen miettinyt, että auttaisiko se Jippoakin patoamaan ja vähentäisi sen levottomuutta tässä liikkeessä. Toisaalta olen miettinyt, onko järkevää muuttaa sitä, miten koira on palkattu jo lähes kymmenen vuotta. Pk-paikallaoloissa ei koskaan ole ongelmia ollutkaan, mutta tokossa Jippo kiihtyy. Nyt sitten päästiin kokeilemaan pallopalkkaa. Ennen paikallaoloja purettiin kiihtymistä palloleikillä ja molempien paikallaolojen jälkeen tuli pallo palkaksi. Hieman Jippo piippasi ennen jättämistä. Istui hyvin. Myös paikkamakuu hyvä, eikä hämääntynyt liikkurin käskyistä. Ehkä me vaihdamme tokon paikallaolot kokonaan lelupalkalle.

Jippo jatkoi sitten yksittäisliikkeillä. Ensin pitkähkö seuraaminen. Kivaa työskentelyä, yksi täyskäännös oikealle tosi väljä, vasemmalle sujuvat yleensäkin paremmin. Pylvään kiertoa ja yksi stoppi. Kaukokäskyt pitkältä matkalta ja takapalkalla. Takapalkan takia tarjosi vajaita maahanmenoja ja ajautui vähän vinoon. Otettiin vielä kaukokäskyjä lähietäisyydeltä ja ilman takapalkkaa. Ruutuun lähetys oikein hyvä. Ohjattu nouto tehtiin kokonaisena liikkeenä, keskikapulakin oli tauon jälkeen mukana. Ensin vasen puoli, Jippo tosin hakeutui heti keskikapulalle, mutta sain sen käskytettyä pois ja lähetettyä vasemmalle. Uusinta vasemmalle moitteeton. Seuraavaksi oikea puoli, mutta Jippopa lähti vasemman kapulan luokse. Noudatti seiso-käskyä ja lähti sitten oikealle. Otettiin oikea puolikin uudestaan ja hyvin meni. Jospa tuo vielä joskus oppisi katsomaan, minne ohjaaja näyttää, eikä yrittäisi pähkäillä liikaa itse... Vielä metallinoutoa Jipolle, ja tauon jälkeen myös zeta (seiso-istu-maahan). Yllättäen tarjosi seisomista istumisliikkeessä ja kun korjasin, niin tarjosi sitten maahanmenoa. Otimme sitten koko zetan ihan alusta ja nyt meni nappiin.

Seuraavaksi pääsi hommiin Snoopy, joka treenasi pk-painotteisesti. Pitkä seuruu alkuun. Innokasta ja hyvää seuraamista, parissa käännöksessä kontakti katkesi hetkellisesti. Liikkeestä istuminen hyvä, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo hyvä, samoin liikkeestä seisominen ja luoksetulo. Kaksikiloisen kapulan nouto oli voimakas suoritus, treenattiin vielä erikseen luovutusta, että saatiin se tarpeeksi lähelle. Eteenmeno oikein hyvä. Loppuun vielä pylväänkiertoa hauskanpitona ja zeta (istu-maahan-seiso), jonka Snoopy teki nyt tosi hyvin, ei kääntynyt seistessäänkään.

Vinski sitten. Se oli taas valmiina kuin partiopoika, leikki innolla ja seurasi hyvin. Seuraamisen loppuvaiheessa huomasin, että sen takapää taas aukeni. Meillä pitäisi selvästi olla oma ope, joka kertoisi milloin koira on suora ja milloin ei, koska itse ei tilannetta koko ajan näe. Pylvään kiertoa ja stoppia sitten. Ruutuun lähetyksiä. Luoksetuloja. Ensimmäinen vähän hidas ja istuminen vähän vino, uusinta parempi. Metallinoutoa. Luovutus vähän vino, joten otimme uudestaan ja sen jälkeen puukapulalla vielä luovutustreenejä. En tiedä, miksi Vinskin on niin vaikea istua täysin suoraan luoksetuloissa ja noudoissa. Fyysinen ongelma tai joku koulutusvirhe, jota en tiedosta? Töitä sain nytkin tehdä, että sain koiran suoraksi. Suuntatreeni meni hyvin. Zeta vielä samassa järjestyksessä kuin Snoopylla. Muuten oikein hyvä, mutta seisomisessa kääntyi vielä hieman, uudestaan otettuna onnistui sekin.

Mentiin tänään taas katsomaan, miten parkkistreenit sujuvat. Paikkana Luukki, seurana Pirjo ja Bobic.

Vinskin kanssa enimmäkseen leikittiin ja otettiin muutaman askeleen seuraamispätkiä ja taas leikkiä. Pidin huolta, ettei tekeminen katkennut hetkeksikään. Hyvin sujui, toivottavasti tätä kautta Vinskin tunnetilan ja keskittymisen saa paremmaksi myös näissä parkkistreeneissä.

Tauon jälkeen Vinski pääsi vielä tekemään vähän muitakin liikkeitä. Ensin paikallaolo häirittynä. Heittelin palloa sen ohitse ja Pirjo otti Bobicilla luoksetulon Vinskin ohi. Hyvin kesti nämä, mutta kerran nousi tilanteessa, missä käänsin sille selän ja olin nokka autolle päin. Jostain syystä mun autolla käyntejä Vinski ei millään muutenkaan jaksaisi odottaa paikalla, vaan herkästi ryntää perään katsomaan, että mitä kivaa se nyt sieltä autosta hakee.

Kokeiltiin tunnariakin. Ensin tarkistin, että tajuaako Vinski vielä tätä liikettä. Laitettiin se oma tunnari sinne väärien kanssa samaan riviin. Kuten vähän arvelinkin, niin ei Vinski tätä liikettä vielä osaa, vääriä tunnareita tarjosi. Hirveän vähän tätä ollaan treenattu. Otettiin sitten pelkkää oman tunnarin etsimistä hangesta. Otettiin myös suuntatreeniä Pirjon heitellessä palloa vuoroin molempiin suuntiin. Ensimmäisen kerran lähti vähän hitaasti, sitten petrasi vauhtia ja lähti joka kerta minne lähetettiinkin.

Jippo aloitti paikallaolotreeneillä. Lyhyt istuminen ja lyhyt paikkamakuu. Pysyi kyllä, mutta varsinkin istumisen alussa suorastaan tärräsi. Sitten ruutua. Hyvin meni merkille ja ruutuun, mutta se ihan oikea paikka ruudussa oli taas vähän hakusessa, joten keskityttiin sitten ruudun keskikohdan löytymiseen muutamia kertoja. Tunnari myös Jipolle, haisteli riviä läpi ja toi oikean, mutta ehti vähän maistella yhtä väärääkin. Suuntatreeniä pallonheittelynä sillekin, joka meni tosi hyvin.

Snoopy otti vain seuraamista ja luoksetulon. Niin, ja olihan Nastakin mukana ja otti vähän seuraamista, luoksetuloa, pyörimistä ja pujottelua ja oli kovin innoissaan.

Viikolla käytiin kahdesti ottamassa parkkistreeniä ja eilen sitten ajeltiin Keravalle. Oli harmaa sadepäivä, joten oli tosi kiva päästä halliin treenaamaan.

Jippo pääsi ryhmäpaikallaoloihin. Edellisestä kerrasta oli aikaa ja se näkyi. Istumisliikkeen loppupuolella Jippo meni maahan ja kävin korjaamassa sen. Makuulla pysyi hyvin, mutta nousi istumaan liikkurin sanoessa "käsky", joten taas korjailtiin. Kyllä se vähän ääntäkin käytti.

Yksittäisliikkeet pääsi aloittamaan Nasta, joka poikkeuksellisesti oli mukana. Muutama askel seuraamista, parin metrin luoksetulo ja parin metrin nouto. Kyllä Nasta vielä muistaa, miten liikkeet tehdään   Suorituksensa jälkeen se vielä katseli kiinnostuneena auton ikkunasta muiden koirien treenejä.

Jippo otti vakisettiä. Ruutu hyvä, kaukokäskyissä pitkältä matkalta hienoista edistämistä. Ohjattu nouto ensin vasemmalle ja tauon jälkeen oikealle, molemmat nappiin, onnistuu tämäkin sentään joskus! Kaksikiloisen nouto ok, mutta kaarsi palauttaessaan. Zeta (istu-maahan-seiso) hieno.

Vinskin esitykset parkkistreeneissä ovat tällä viikolla saaneet minut jokseenkin epätoivon partaalle. Keskittymiskyky on näyttänyt aina vaan huononevan ja kontakti on pätkinyt huolella. Päättelin, että sillä on nyt taas joku sellainen Kausi, että sillä on hirrrveen vaikeeta. Murkkuiän uusi tuleminen tai kevättä rinnassa. Mielenkiintoista olikin nähdä, vieläkö se toimisi Keravalla yhtä hyvin kuin aiemmin tällä kaudella. Jep, se oli ihan eri koira kuin se parkkiksella haahuileva tyyppi. Alusta loppuun asti täpäkkä ja kontakti säilyi. Yhdistääkö se nuo parkkipaikat johonkin ikävään tapahtumaan vai rakastaako se vaan Keravan hallia näin paljon? Ota tuosta nyt selvää. Ei kai noita uroksia koskaan opi ymmärtämään.

Vinski teki pitkät seuraamiset hyvässä vireessä ja paikka näytti koko ajan säilyvän hyvänä. Pylvään kiertoja piti taas kokeilla ja pari stoppiakin siinä yhteydessä, oli taas kivaa Vinskin mielestä. Ruutuun lähetykset sujuivat kivassa vauhdissa, vaikka parkkiksella viimeksi se meni haluttomasti lähes kävelyvauhtia. Liikkeestä seisominen ja luoksetulo hyvä. Avo-luokan kaukokäskyt hienot, lähietäisyydeltä tekniikkatreeninä kaikkia asennonvaihtoja. Suuntatreenin alkeita pallolla taas. 650 grammaisen noutoa, ok. Ja piti Vinskilläkin kokeilla zetaa valmiina liikkeenä, vaikkei olla sitä ennen treenattu. Sama järjestys kuin Jipolla. Meni tosi hyvin seisomiseen asti eikä hämääntynyt, vaikka kiersin sen "väärältä" puolelta, mutta seisomisessa tämä kiertäminen sitten oli vähän liikaa ja se kääntyi. Otettiin seisominen uudestaan ja onnistui sekin.

Snoopyn seuruu vaikutti hyvältä. Liikkeestä seisominen ja luoksetulo ok. Kaukokäskyjä ja pylvään kiertoa hupimielessä sillekin. Kaksikiloisen nouto hyvä. Eteenmeno tosi hyvä, myös valmistava osuus. Loppuun zeta, jonka se teki ihan samalla lailla kuin Vinskikin.

Tänä viikonloppuna jätettiin hallitreenit väliin ja treenattiin molempina päivinä parkkiksella ulkona. Seuraksi saatiin Pirjo koirineen. Treenattiin lähinnä perusjuttuja, kuten seuraamista, jääviä liikkeitä, luoksetuloa, kaukokäskyjä ja pikkuisen noutoa. Jippo otti lisäksi ohjattua noutoa pitkästä aikaa pallonheittelytreeninä. Sille on nyt tullut iso ongelma vasemmalle menemisestä. Se ei kertakaikkiaan suostunut aluksi uskomaan, että vasemmalle voi oikeasti mennä, eli sama ongelma, mikä on muutenkin viime aikoina ollut näkyvissä. Pähkäilin, että juttu juontaa varmaankin siihen, että alunperin Jippo halusi aina noutaa nimenomaan vasemmanpuoleista kapulaa, huolimatta siitä minne lähetettiin, ja kun sitä on sitten korjailtu, niin se on päätellyt, ettei vasemmalle kannata mennä ollenkaan. Pallotreeni aukoi tätä ongelmaa melko pian, paitsi että hetken Jippo oli jo sitä mieltä, että nyt varmaan oikea on sitten väärä suunta, kun vasenta painotettiin enemmän. Vaikeaa! Jostain syystä tämä on Jipolle hankala liike. Täytyy yrittää treenata äärimmäisen tasapuolisesti molempia suuntia.

Snoopy toimi kivasti ja häiriötähän se ei ympäristöstä ota, vaikka sitä riitti, kun Pirjo treenasi samaan aikaan ja ympärillä liikkui erilaista kulkijaa. Eikä kyllä Jippokaan häiriöistä piittaa.

Vinski sitten otti häiriötä. Jostain syystä nämä ulkoparkkikset ovat sille hankalampia kuin Keravan halli. Seuraamisessa kontakti pätki välillä, kun Vinski bongasi ympäristöstä jotain häiriötä. Viime aikoina se on myös mielestäni välillä auennut seuraamisessa ja pyysinkin Pirjoa ottamaan kuvia, että voin tarkastella sen menoa. Oli sillä välillä hyvä asento ja kontakti:

Ja sitten taas, kun ympäristöstä tuli häiriötä, saattoi seuraamispaikka seilata tai takapää aueta kuten tässä:

Mutta paljon vaan häiriötreeniä, niin ehkä nuo ongelmat vähenevät. Muut liikkeet Vinski teki aika kivasti.

Nastan kuulumiset sitten. Se on nyt voinut paremmin kuin ennen lääkärikäyntejään. Se liikkuu kauniilla ravilla ja heiluttaa ulkoillessaan taas enemmän häntäänsä kuin vielä hetki sitten. Takapää on vähän voimaton, mutta sohvalle ja nojatuoliin se pääsee hyvin hyppäämään. Rohinoita sille tulee rasituksessa heti ja satunnaista yskää levossakin, mutta viime aikoina sillä ei ole ollut yhtään sellaista inhottavaa kohtausta, jotka jo saivat minut pohtimaan sen elämän mielekkyyttä. Pää sillä on edelleen terävä kuin partaveitsi ja aistit tallella, vaikkakin kuulo vähän heikentynyt. Se nukkuu tietenkin paljon enemmän kuin nuorempana, mutta on hereillä ollessaan pirtsakka. Tiedostan silti, että korkean iän ja sydänvian takia romahdus voi tulla äkkiä, mutta olen iloinen, että se on saanut elää näinkin hyvää jatkoaikaa viime päivinä.

Keravalla taas. Oli Vinskin vuoro päästä ryhmäpaikallaoloihin. Jäin läheisen pylvään taakse vakoilemaan sitä. Istuminen sujui moitteetta. Perään heti paikkamakuu evl-tyyliin. Noudatti maahanmenokäskyä heti, mutta nousi sitten takaisin istumaan, ilmeisesti tein jonkun eleen, jonka se tulkitsi luvaksi. Uusi käsky vaan ja hyvin pysyi maassa häirittynä neliminuuttisen. Välillä lepuutti päätään maassa ja kerran nuuski maata. Kun palasin sen taakse, se myös ohimennen rapsutti itseään, mutta pysyi makuulla. Malttoi hyvin odottaa istumiskäskyä, vaikka oli viimeisten joukossa.

Vinski sai myös aloittaa yksittäisliikkeet. Ensin taas seuraamista, joka oli täpäkkää ja kontakti hyvä. Ruutuun lähetyksiä. Ensin näyttöruutuna, joka sujui varsin hyvin. Sitten hetken tauon jälkeen lähetys ilman apuja täydeltä matkalta. Siitä Vinski vähän hämmentyi, lähti kyllä hitaasti menemään, mutta usko loppui kesken. Lyhensin matkaa ja homma onnistui taas, kuitenkin Vinski on selvästi oivaltanut ruudun perusteista jotain. Merkkiä otettiin lähietäisyydeltä ja sitten merkiltä lähetykset oikealle ja vasemmalle pallon perässä. Kaukokäskyt onnistuivat jo niin, että etäisyyttä oli vähän enemmän kuin avo-luokassa. Mutta vasta istumista ja maahanmenoa teemme matkan päästä, muut asennonvaihdot tekniikkatreeninä lähietäisyydeltä. Sitten pylvään kiertoa muutama kerta ja yksi seisomaan stoppaaminen. Ihan uusi juttu Vinskille ja se kiersi pylvästä hyvällä vauhdilla, oli selvästi sen mieleen tämä liike. Sen jälkeen liikkeestä seisominen, oikein hyvä. Luoksetulo, joka myös hyvä, paitsi eteenistuminen olisi saanut olla vielä täsmällisempi. Sitten kaksikiloisen kapulan nouto, josta palkkasin heti kun Vinski tuli. Sitten 650 grammaisella nouto kunnollisen luovutuksen kanssa. Vähän hidas suoritus, joten vielä yksi vauhtinouto loppuun.

Jippo oli seuraavaksi vuorossa. Evl-tyylistä seuraamista alkuun ja hyvinhän se näytti sujuvan. Kaikkea ei tietty yksin treenatessaan näe. Ryhmätreeniinkään ei nyt olla kertaakaan tällä kaudella menty, osittain aikateknisistä syistä johtuen. Ruutuun lähetys merkin kautta oli seuraava liike ja se meni niin hyvin, ettei otettu uusintaa.

Ohjattua noutoa sitten saatiin taas vääntää. Oikeanpuoleisen kapulan nouto sujui heti hyvin, mutta kun myöhemmin kokeilimme, miten vasemmanpuoleisen haku sujuu, niin sehän ei sujunut. Laitoin väärien kapuloiden eteen purkit, että homma olisi helpompi. Mutta silti Jippo nouti keskikapulan purkin takaa. Ja vieläpä monta kertaa. En kieltänyt, kävelin vain sitä vastaan ja otin kapulan pois ja vein sen takaisin paikalleen. Kun homma ei silti alkanut sujua, niin otin keskikapulan kokonaan pois ja laitoin tilalle pelkän purkin ja kävin vielä näyttämässä vasenta kapulaa. Johan onnistui sekin. Otimme vielä uusinnan, sekin hyvä. Vasen kapula oli ehkä jotenkin katveessa, eikä Jippo niin hyvin nähnyt sitä. Mutta ei se edes yrittänyt mennä minne lähetettiin. Kieltämistä tai huomauttamista en nyt kertaakaan harrastanut, koska ne vain lisäävät epävarmuutta. Kieltäminen ei edes kuulu treeni-ideologiaani, mutta tässä liikkeessä kieltämistä tuli käytettyä, kun Jippo tuntui aina päättömästi säntäilevän minne sattuu. Olisi homman voinut hoitaa toisinkin, kuten nyt teinkin, mutta ei vain silloin tullut mieleen. Aina pitäisi pysähtyä miettimään vaihtoehtoja.

Jippokin sai noutaa kaksikiloista, oikein hyvä. Ja metallikapulaa, muuten hyvä, mutta eteenistuminen ei ollut täysin korrekti. Juoksusta seisomaan jääminen ja luoksetulo hyvä. Kaukokäskyjä ensin etäältä ja sitten tekniikkatreeninä läheltä, hyvin. Vähän vielä pylvään kiertoa ja temputtelua.

Kun laitoin Jipon takaisin autoon, tunki Vinski sieltä innokkaana ulos ja selvästi halusi jatkaa hommia. Ei se ennen ihan noin ole tehnyt. (Niin no, useimmiten se tietty onkin ollut häkissä, mutta ei enää viime aikoina, kun toinen autohäkki meni turhan huonoon kuntoon. Ja siinä ainoassa matkustaa nyt Snoopy, joka muuten söisi auton...) Pitihän sen sitten vielä hommiin päästä. Vähän seuraamista, jossa mukana myös peruutuksia ja sivuaskelia. Ja vielä yksi ruutuun lähetys. Innokas poika oli Vinski tänään ja keskittyikin hyvin, vaikka ihan lähietäisyydellä oli koko ajan melua ja häiriötä, mm. ruutuun juoksevia koiria.

Snoopy teki hienon ruutusuorituksen sekin. Kaukokäskyt meinasivat ensin mennä penkin alle, kun se käveli monta metriä eteenpäin, mutta rupesi se sitten pysymään paikallakin. Eikä me näitä tokoliikkeitä sen kanssa niin vakavasti oteta. Kaksikiloisen noutoa sillekin, tyyppivirheet tulivat ensimmäisessä suorituksessa jonkun verran läpi, mutta seuraavassa oli tosi nätti luovutus. Pitkä seuruu, jossa paljon peruuttamista, sivuaskelia ja käännöksiä. Hieno kontakti ja piti paikkansa tosi hyvin, välillä painoi vähän jalkaani. Kävelystä seisominen hyvä, juoksusta seisomisessa menikin sitten maahan, joten pari uusintaa, jotka ok. Luoksetulot myös ok.

Koirat ihan selvästi janosivat treeniä. Niin olivat tyytyväisiä treenin jälkeen. Ei olla juuri mitään nyt kotona tehty, ulkona on ollut turhan liukastakin. Saisivat lumet sulaa pois ja äkkiä!

Pitkästä aikaa olimme Keravalla treenaamassa. Jippo pääsi ryhmäpaikallaoloihin. Se oli tietenkin taas riehakkaalla mielellä ja sain tehdä työtä, että se malttoi olla edes suurinpiirtein hiljaa.

Yksilöliikkeistä Jippo pääsi tekemään ruudun, ohjatun, seuruuta, metallinoudon ja kaukokäskyt. Ohjattu oli taas se vaikein liike, Jippo toi ensin keskimmäisen kapulan eikä meinannut sitä oikeaa löytää jostain syystä. Ruutu meni kerralla oikein eikä mitään isompia ongelmia ollut muissakaan liikkeissä.

Vinski otti aluksi ja lopuksi seuraamista, molemmat sujuivat hyvässä vireessä ja kontaktissa. Tässä hallissa Vinski on ennenkin ollut hyvässä vireessä eikä ota ympäristöstä juurikaan häiriötä. Salmen parkkiksella kun oltiin yksi päivä, niin se otti ihan hirveästi häiriötä ympäristöstä. Jännä ilmiö. Vinski teki myös metallinoudon, kaukokäskyjä, luoksetulon, ruutua, liikkeestä seisomista ja merkiltä oikealle lähetystä pallon luokse. Hyvässä vireessä muutkin liikkeet sujuivat ja aika kivasti muutenkin. Luoksetulon ja noudon luovutusasennot sillä voisivat olla jämptimmät, pientä vinoutta tulee usein. Suuntia ei paljon olla vielä treenattu ja ruutuakin määrällisesti aika vähän, mutta nyt näyttää, että joku käsitys ruudusta Vinskillä alkaa olla.

Snoopy sai myös ottaa ruutua ja kaukokäskyjä ja sitten pk-liikkeitä. Innokasta työskentelyä taas kerran eikä isoja virheitä. Tällä kertaa yritin erityisesti saada noudon luovutusta paremmaksi. Snoopy jää usein jo tuodessaan hieman etäälle ja luovutuksen jälkeen pakittaa lisää, ellei palkka tule välittömästi. Snoopyn motto on, että tärkeintä on into ja vauhti, pilkkua voivat viilata muut!

Josko kirjaisi vihdoinkin ylös viime lauantain hallitreenit Keravalla. Ryhmäpaikallaoloihin pääsi tällä kertaa Vinski. Menin puoliksi pylvään taakse piiloon, että saatoin pitää sitä silmällä. Se istui rauhallisena ja ryhdikkäänä. Sitten paikkamakuu evl-tyyliin heti perään. Hyvin pysyi taaskin, välillä laittoi hetkeksi pään maahan ja vaihtoi painoa toiselle lonkalle. Istumaan nousi liikkeen jälkeen naapurikoiran käskystä ja joutui uudestaan maahan odottamaan vuoroaan nousta ylös.

Vinski oli taas hyvässä vireessä tässä hallissa ja sai tehdä aika paljon liikkeitä. Seuraamista, juoksusta maahanmeno ja luoksetulo, liikkeestä seisominen, ruutuun lähetyksiä, metallikapulan ja pk-kapulan noutoja ja kaukokäskyt. Mitään isompia virheitä ei tullut. Noutoihin saatiin nyt lisää vauhtia ja intoa, kun virittelin kunnolla.  Kaukokäskyissä on nyt saatu vähän etäisyyttä kasvatettua. Ruutuun Vinski hölkytteli kaikessa rauhassa ja muutenkin tämä liike on vielä ihan alkeistasolla, kun ei olla siihen paljon panostettu. Vinski sai ruutuun vieraankin. Olin juuri palkkaamassa sitä ruudun keskellä, kun sinne juoksi omasta suorituksestaan karannut pentukoira. Vinski suhtautui vierailijaan ystävällisesti, olisi varmaan mielellään leikkinytkin vieraansa kanssa, jos olisin antanut. Ja pentukin aika pian lähti pois ohjaajansa kutsujen perään.

Jipon kanssa keskityimme erityisesti sen heikoimpiin kisaliikkeisiin, eli ruutuun ja ohjattuun. Ruutu löytyi tällä kertaa hyvin, mutta ensimmäisellä lähetyksellä Jippo jostain syystä meni sinne sivusta. Ohjatussa otimme ensin oikeaa puolta. Itseluottamus oli vielä vähän kateissa ja Jippo odotti varmistusta ja oli välillä menossa keskikapulalle. Tsemppaamisella oikea puoli alkoi sujua mallikkaasti. Väliin teimme muita liikkeitä ja sitten palasimme ottamaan vielä vasenta kapulaa. Taas epävarmuutta aluksi ja sitten alkoi sujua. Jännä liike tämä, aluksi se oli pitkään tosi hankala, sitten alkoi sujua ja sitten tuli taas vaikeuksia.

Jippo sai ottaa myös seuraamista, kaukokäskyjä ja pitkästä aikaa kaksikiloisen kapulan noudon. Hyvin meni, nouto ihan täydellinen.

Snoopy sai tehdä pk-tottista ja vähän tokoakin. Ensin kaukokäskyt ja sitten seuraamista ja kaikki pk:n kolmosluokan jäävät liikkeet. Snoopy teki innolla eikä keulinut, kaikki asennot menivät oikein. Sitten nouto, joka meni hyvin, luovutus olisi voinut olla vähän tiiviimpi. Lopuksi tavallisen eteenmenon sijaan ruutuun lähetys.

Aamulla ajelimme Kirkkonummelle Veikkolaan tokokokeisiin Vinskin ja Jipon kanssa. Olin jännännyt, pääseekö Vinski kisaamaan vai tuleeko sille este dopingin takia. Mutta ei ole vielä tarvinnut aloittaa antibioottikuuria, kun varvasvamman paraneminen on edistynyt hyvin.

Päivä alkoi alokasluokalla, jossa osallistujia oli 14. Tuomarina oli Harri Laisi. Ja kisapaikkana toimi FinAnin halli, jossa olemme jo pari kertaa treenanneet.

Vinski vinkui ja hötkysi hieman kisapaikalla, kun oli niin paljon vieraita koiria maalaispojalle. Hyvin se rauhoittui kontaktitreeniin silti. Kehään ryhmäliikkeisiin pääsimme toisessa ryhmässä, numeromme oli 9.

VINSKIN KOELIIKKEET:

1 .Luoksepäästävyys: 10. Vinski pysyi rauhallisena.

2. Paikalla makaaminen: 10. Hyvin meni, vaikka viereinen sheltti lähti hiippailemaan kesken pois. Vinski oli rauhallinen ja tarkkaavainen.

3. Seuraaminen kytkettynä: 8. Ei ollenkaan niin hyvää seuraamista kuin eilisessä treenissä, eikä yhtä herpaantumaton kontakti. Ei nyt ihan kaameatakaan. Parissa käännöksessä väljyyttä, minkä takia hihna kiristyi jonkun verran.

4. Seuraaminen taluttimetta: 9. Tää meni paljon paremmin kuin äskeinen, muttei ihan täydellistä vielä.

5. Maahanmeno: 10. Tää meni hyvin ja seuraaminenkin oli täpäkkää.

6. Luoksetulo: 10. Hyvin, vaikka omaan makuun vauhti olisi voinut olla aavistuksen kovempi, mutta Vinskiksi ihan hyvä vauhti.

7. Seisominen: 0. Seuraaminen hyvää, mutta näin heti silmänurkastani, että maahan taisi mennä. Ja niinhän se oli mennytkin. Treeneissä tämä on sujunut viime aikoina hyvin, ja käskyn annoin samalla tavalla kuin ennenkin, joten joku oikosulku.

8. Estehyppy: 9,5. Hyppäsi hyvin ja jäi heti käskystä seisomaan. Loppuasento aavistuksen vino.

9. Kokonaisvaikutus: 9.

Loppupisteet: 170 ja 1.palkinto. Ei sijoituttu tässä kovatasoisessa alo-luokassa.

Ihan kiva kokonaisuus, vaikka eilen treeneissä menikin paremmin  Mutta hienoa, että Vinski pystyi keskittymään noinkin hyvin, eikä ottanut liikkurista häiriötä. Liikkuri olikin ystävällisesti aika kaukana.

Jipon vuoro koitti iltapäivällä. Oli hyvä, että ehdin pitää sitä kisapaikalla niin kauan ennen starttia, koska se ei käynyt ollenkaan niin kuumana hilluttuaan kehän laidalla aamusta asti. EVL-koiria oli viisi. Ja tämä oli Jipon ensimmäinen EVL-luokan koe  Liikkeet tehtiin kahdessa erässä, ruudun jälkeen tuli tauko.

JIPON KOELIIKKEET:

1. Istuminen ryhmässä: 10. Pysyi rauhallisena. Ja kun kisoissa ei kukaan palkkaa riehakkaasti, niin ei revennyt liikkeen jälkeenkään. Pientä levottomuutta oli näkyvissä siinä liikkeiden välissä.

2. Paikalla makaaminen: 10. Tää oli vahinkokymppi, koska Jippo haukahti pari kertaa pian jättämisen jälkeen. Muuten kyllä pysyi hienosti ja teki kaiken moitteetta, vaikka senkin vieruskaveri otti hatkat kesken makuun.

3. Vapaana seuraaminen: 9. Ihan kivasti. Joissain käännöksissä vähän hipaisi.

4. Zeta: 10. Tää oli omaankin silmään moitteeton.

5. Luoksetulo: 9. Hyvin. Jotain pientä epätarkkuutta näemmä jossain, kun piste lähti, en itse tiedä mistä.

6. Ruutu: 8,5. Pelottava liike ja olin varma, ettei Jippo hahmota keltaisia ruutumerkkejä vihreällä alustalla. Mutta meni hienosti merkille ja siitä hienosti ruutuun, mutta juoksi vähän sivuun ja taakse, jolloin annoin suuntakäskyn ja heti maahan-käskyn, kun näytti olevan ruudussa. Hui, sijainti oli edelleen huolestuttavan reunalla, mutta loppujen lopuksi vain häntä oli kokonaan ulkona ruudusta, joten pisteitä saatiin.

7. Ohjattu nouto: 0. Toinen peljätty liike. Arvonnassa saimme oikeanpuoleisen kapulan, mikä sinänsä ei pelottanut, koska Jippo osaa nykyään molemmat puolet yhtä hyvin. Silloin kun se siis ylipäätään osaa liikkeen. Jippo meni merkille hyvin ja siitä lähti hyvin oikealle ja näytti, että tulee nappisuoritus. Pari metriä ennen kapulaa sille tuli uskonpuute, viime aikojen kämmäilyjen takia varmaankin, ja se pysähtyi ja vilkaisi minua. Kun en sanonut mitään, se lähti tulemaan ilman kapulaa takaisin. Olisi heti pitänyt antaa sille lisäkäsky vahvisteeksi, mutta en siinä tilanteessa tajunnut niin tehdä. Jippo tuli merkille asti takaisin, eikä enää lähtenyt käskyllä mihinkään. Juoksin sitten sen kanssa hakemaan kapulaa, että sain vahvistettua, että se olisi ihan oikea kapula ollut.

8. Metallihyppynouto: 10.

9. Tunnistusnouto: 10.

Kauko-ohjaus: 9. Treeni on tuottanut tulosta! Asennonvaihdot olivat hienoja ja etenemistä tapahtui vain muutama sentti.

Yhteispisteet 273 ja 1.palkinto. Neljäs sija, kun oli kova taso tässäkin luokassa. Ohjattu nouto jäi tietenkin harmittamaan. Oli niin lähellä onnistua sekin. Olisi ollut kiva kerran elämässä saada yli 300 pistettä   Mutta ei oikeesti voi liikaa harmitella. Suorituksemme jälkeen en edes tiennyt, että saimme ykkösen, kun en ollut seurannut pisteitä yhtään. Luulin ohjatun nollaantumisen ilman muuta tiputtavan tulostakin. Mutta ne muut liikkeet sujuivatkin aika hyvin! Jippo on edistynyt tokossa paljon. Nyt ei tullut ennakoinnin takiakaan yhtään pistemenetyksiä, kun löysin oikean treenitavan karsia ennakointia!!

Hyvä Jippo ja Vinski! Vinskin osalta en tiedä, vienkö sen seuraavan kerran uudestaan alo-luokkaan vai avoon, mutta sen tiedän, että ihan hetkeen emme mene mihinkään luokkaan. Treenaamme ensin vähän lisää. Jipollakaan ei ole kisoja tiedossa, eikä kisoihin ole tässäkään lajissa helppo saada paikkaa. Mutta katsellaan. Nyt ollaan tyytyväisiä tähän

Tällä kertaa muistettiin lähteä Keravalle Tending-treeneihin ajoissa. Jippo kävi aika kuumana heti kun otin sen autosta. Yritin sitä vähän rauhoitella ja otimme mm. kontaktitreeniä ennen paikallaoloja. Hieman Jippo vikisi ennen ryhmässä istumista, itse istuminen sujui hyvin. Ongelma tuli taas siinä vaiheessa, kun muita koiria palkattiin ja vapautettiin. Jippo haukkui ja riehaantui. Paikkamakuu sitten sujui ihan hyvin, mutta taaskin liikkeen jälkeen Jippo sikaili. Vähän huolestutti, kun seuraavana päivänä oli tiedossa kisat.

Treenasin koirat ryhmien ulkopuolella. Jippo aloitti zetalla, joka meni hyvin. Sitten ruutu. Merkille meni hyvin, mutta ruutua ei sitten löytänyt. Jouduin näyttämään ruudun Jipolle. Sitten ohjatussa noudossa Jippo meni oikeaan suuntaan eli vasemmalle hyvin, muttei löytänyt kapulaa. Kävin näyttämässä kapulaa uudestaan, mutta sama toistui. Vasta kolmas yritys onnistui. Nyt olin jo tosi huolissani, sekä kisakunnon suhteen, että sen suhteen näkeekö Jippo enää kunnolla!?! Aika vahvasti epäilen, että sen syvyysnäössä on jotain ongelmaa, vaikka arkielämässä mitään näköongelmia ei olekaan.

Kaukot menivät aika hyvin. Metallinouto tasamaalta myös. Lopuksi leikimme vielä vähän, ja sitten Jippo pääsi vielä Vinskin pariksi paikkamakuuseen.

Vinski otti pienen kontaktitreenin jälkeen tosiaan paikkamakuun Jipon kanssa. Hyvin meni. Sitten seuraamista. Hyvin ja hyvässä vireessä sekin. Vinski ei aristellut hallia, vaikka viimeksi oltiin siellä viime maaliskuussa. Luoksetulo ok. Maahan ja seisomaan jäi hyvin tosi pitkien valmistavien osuuksien jälkeen. Tasamaanouto puukapulalla aika hyvä. Kaukoja Vinski ei oikein vielä osaa tehdä kuin aika läheltä. Istu-maahan sujuu hienosti parin metrin päästä ja muut asennot vähän avustettuna vieläkin lähempää. Ruutuun Vinski sai mennä niin, että siellä oli pallo merkkinä. Meni kyllä mutta hitaasti. Loppuun vielä vähän seuraamista. Vinski oli hyvässä vireessä ja kontaktissa tällä kertaa koko treenin ajan.

Snoopy kävi lopuksi vähän tottistelemassa kaikkea pientä ja sitten ajelimme kotiin valmistautumaan seuraavan päivän tokokokeisiin.

Eilen sentään päästiin halleilemaan Veikkolaan. Vinski pääsi ensin kehiin ja samaan aikaan hallissa touhusi riiseni. Otimme ensin kontaktitreenin ja sitten paikkamakuun, huimalla yhden koiran ryhmällä. Taustalla häärivä toinen koira aiheutti sen, että Vinski vinkui muutaman kerran paikkamakuun aikana. Sen vinkuminen on oikeastaan enemmän sellaista matalaa kurnutusta. Mutta eipä tarvitsisi tokoilun aikana mitään sanoa...

Seuraaminen sujui kohtuullisesti. Minna heilui seuraamisen aikana lähistöllä, että saimme treenattua liikkurin aiheuttamaa häiriötä. Vinski reagoi häiriöön selkeästi, eli tässäpä yksi juttu, mitä pitäisi treenata jatkossa. Liikkeestä maahan ja seisomaan jäi hyvin. Luoksetulo ok, mutta vauhtia olisi voinut enemmänkin olla. Kaukokäskyjä yritimme avo-etäisyydeltä, mutta Vinski ei noussut käskystä istumaan, joten lyhensin matkaa. Sitten onnistui hyvin, mutta itse menin niin mukaan liikkeeseen, että olin maahanmenokäskyjen aikana kuulemma kumarrellut. Enkä huomannut itse mitään... Piti sitten vielä uusia liike niin, että tietoisesti olin patsaana, ja Vinski meni vieläkin hyvin. Hyppy alo-luokan liikkeenä hyvä, seisomaan Vinski meni takaoikealle. Metallia Vinski pääsi noutamaan tasamaalta. Lähti hitaasti, tarttui kapulaan epäröiden, päästi kerran irti, toi sitten, mutta hitaasti. Heitin uudestaan ja innostin samalla ja pakitin vähän Vinskin tuodessa. Paljon parempi suoritus, mutta edelleen aika hidas. Lopuksi vielä pieni pätkä seuraamista, joka oli jostain syystä aika kaamea. Oudossa hallissa ja häiriössä tokoilu tietenkin on paljon haastavampaa kuin ulkona tutussa paikassa.

Jippo otti ensin paikallaolot ihan lyhyesti. Hyvin meni, mutta ne muut koirat puuttuivat, joten vähän turhan helpolla pääsi. Sitten ruutu. Jippo ei taaskaan merkiltä lähtenyt ruutuun. Ruutuun oli esteetön matka ja näkyvyys, mutta sinne piti juosta kohdasta, jota reunustivat väliseinät. Jippo ei hahmottanut kokonaisuutta näiden väliseinien takia. Kun vielä yksi väliseinä otettiin pois, niin Jippo meni ruutuun päin kyllä, mutta ei meinannut selvitä oikeaan kohtaan ruudussa sitten millään, arpoi aika pitkään. Otimme homman vielä uudestaan ja nyt annoin itse maahanmenokäskyn väärään aikaan ja Jippo oli osittain ruudusta ulkona. Vielä kolmas kerta ja Jippo meni hyvin ja seisoi käskystä oikeassa kohdassa, siitä vapautus. Kisatilanteessa ei kolmea yritystä saa, huoh.

Ohjatun teimme liikkurin avulla. Jippo toi hyvin oikeanpuoleisen kapulan. Itse annoin tässäkin vartaloavun, minkä tällä kertaa itsekin tiedostin. Olen tehnyt niin tässä liikkeessä tarkoituksella, mutta pitäisi ryhtyä apua karsimaan. Kisatilanteessa lähtee muuten karseasti pisteitä.

Tunnarin teimme myös liikkurin avulla. Jippo töni vääriä, mutta toi oikean. Metallia Jippo sai noutaa hyppynoutona parikin kertaa. Luovutukset vähän huolimattomia ja kerran paluuhypyssä vähän hipaisi hyppyä. Vielä kaukokäskyjä lähietäisyydeltä ja treeni oli siinä.

Lauantaina oli tarkoitus mennä hallitreeneihin Keravalle. Mutta jonkun ajatushäiriön takia en tajunnut lähteä ajoissa ja muistelin ajomatkan keston alakanttiin. Totuus muistui kyllä mieliin lähtöhetkellä, kun lähtö vielä viivästyi mm. kiinni jäätyneen takaluukun takia. Totesin, että Keravalle ei enää lähdetä yrittämään, kun myöhästytään, mutta treenaamaan mennään kyllä. Niinpä päädyimme Luukin parkkikselle. Onneksi se ei ollut jäinen. Pakkasta oli nelisen astetta.

Ensin Jippo ja Vinski ottivat kaksistaan paikalla istumisen ja paikkamakuun lyhennettyinä versioina ja Jipolla vielä matto mahan alla, kun karvat eivät vielä ole kasvaneet sen mahaan takaisin. Menin auton taakse piiloon. Nätisti pysyivät molemmat.

Jippo otti sitten ruutua kisamaisesti. Merkille meni hyvin, mutta ruutuun ei lähtenyt, katseli vain kysyvänä. Se ei ilmeisesti nähnyt ruutua kunnolla, vaikka olin sen parkkipaikan valaistuun osaan rakentanut. Kävin näyttämässä ruutua erikseen ja liike onnistui, mutta itse käskytin Jipon maahan niin, että se oli osittain ruudun ulkopuolella. Ei sitä ruutua tosiaan ollut helppo hahmottaa hämärässä kauempaa. Vielä kolmas yritys, joka menikin nappiin.

Ohjatussa tuli taas näkyvyysongelma. Jippo ei lähtenyt osoitettuun suuntaan vasemmalle, vaan haki keskikapulan, joka oli helpompi nähdä. Taas väännettiin rautalangasta ja kapula löytyikin. Otimme vielä oikean puolen, että Jippo saisi varmuutta siihen, että osoitettuun suuntaan kannattaa lähteä, vaikkei kohdetta heti näkisikään. Mutta Jippo selkeästi vaatii tuon näkyvyyden, sillä se meni taas keskikapulalle. Ja taas väännettiin rautalangasta. Ei taida pimeällä treenaaminen olla Jipon juttu.

Zeta sujui hienosti. Kaukokäskyt teimme ensin kaukaa ja takapalkalla. Jippo teki vaillinaisia maahanmenoja ennakoidessaan vapautusta, muut liikkeet teki hyvin, eikä nähdäkseni juuri siirtynyt paikaltaan. Odotin, että se rupesi tekemään maahanmenotkin kunnolla ja palkkasin vasta sitten. Sitten otimme kaukokäskyjen tekniikkaa läheltä. On se vaikea liike.

Vielä vähän seuraamista Jipolla ja sitten oli Vinskin vuoro. Vinski otti ensin kontaktitreeniä naksulla. Sitten seuraamista, joka oli aika nättiä. Liikkeestä maahanmenon teimme vähän pk-tyyliin, tosi pitkä valmistava osuus ja käsky juoksusta, hyvin putosi kuten yleensäkin. Seisomisessa myös pitkä valmistava osuus, onnistui. Kaukokäskyt avo-luokan liikkeenä sujuivat ihan tikkana. Luoksetulo ok, pientä vinoutta. Vire oli koko ajan hyvä. Viime aikoina ei ole aina ollut. Vinski on välillä varsinkin seurannut vähän huonossa vireessä ja jätättänyt. Arvelin sen johtuvan osittain tai kokonaan siitä, että olemme treenanneet jääviä liikkeitä ja välillä yhtä lyhyiltä matkoilta kuin tokokokeissa. Vinski rupesi ennakoimaan jääviä ja välillä jäikin oma-aloitteisesti seisomaan kymmenen metrin seuraamisen jälkeen... Sellaisia ne bortsut on! Lääkkeeksi lopetin jäävien treenaamisen hetkeksi kokonaan ja nyt oli tarkoituksella ylipitkät ja pk:maiset valmistavat osuudet.

Snoopy kävi vielä tekemässä omia hupailujuttujaan ja sitten kävimme vielä lenkillä Luukissa. Kiva kun on lunta tullut, ei tarvinnut edes otsalamppua pitää koko ajan päällä, kun näki kulkea iltapimeässäkin.

Ei se talvi vielä tullutkaan. Kovin on ollut synkkää. Vettä on sadellut, piha ja tie ovat mutavelliä. Joten rapaa ovat täynnä myös lattiat, seinät ja huonekalut. Meidän tieltä olen bongannut kastematoja ja metsään oli noussut uusia kantarelleja. Oja tulvii melkein tielle ja jotkut lätäköt ovat tien levyisiä. Tällä viikolla myös ukkosti yhtenä iltana.

Koirien kanssa ei olla tehty paljon mitään. Peruslenkkeilyä ja jotain pientä temppuilua lähinnä keittiössä, kun ulkoilma ei aina kauheasti inspiroi. Tänään tosin oltiin ihan Luukin parkkiksella tokoilemassa Pirjon kanssa, kun päätin ainakin hetkeksi ryhdistäytyä. Eikä varmaan olisi tullut mihinkään lähdettyä, ellei olisi sovittu treeni ollut, koska jo ennen kotoa lähtöä alkoi sataa. Treenin aikana sade ja tuuli vain yltyivät ja sitten sade muuttui piiskaavaksi rännäksi. 

Vinski teki ensin alo-luokan liikkeet, paikkamakuuta ja hyppyä lukuunottamatta. Se teki kaiken ok, mutta kontakti ei ollut ihan täysin herpaantumaton koko aikaa. Bobic touhusi samaan aikaan lähellä ja välillä alueella oli muitakin kulkijoita. Emme olleet ainoat hullut surkeassa säässä ulkoilualueella!

Myös luoksepäästävyyttä treenasimme ja Pirjo katsoi Vinskin hampaat. Nätisti Vinski antoi katsoa, mutta liikkeen päätteeksi se tietenkin halusi moikata Pirjon hyppimällä. Kokeilimme myös suuntatreeniä Pirjon heittäessä palloa vuoroin vasemmalle ja oikealle. Se meni hyvin ja taisi olla Vinskin ihan ensimmäinen suuntatreeni. Merkkiä Vinski sai myös treenata ihan lähietäisyydeltä ohjaamalla.

Jippo teki ruutua merkin kautta ja se onnistui hyvin. Seuruu muuten ok, mutta yhdessä vasemmalle käännöksessä Jippo ei ollut hereillä ja meinasin talloa sen jalkoihini. Kaukoja lähietäisyydeltä. Ohjattu nouto kokonaisena liikkeenä Pirjon liikkuroidessa. Jippo juoksi merkin ohi, muttei ehtinyt noutamaan asti, kun sentään suostui palaamaan merkille. Vapautus ja uusi yritys, nyt pysähtyi jotenkuten merkille. Itse oikeanpuoleisen kapulan nouto sujui mallikkaasti. Otimme vielä merkkiä erikseen. Ja pitää paljon treenata pelkkää merkkiä, kun ennakointi ja varastaminen on vieläkin noin vahvaa.

Ei ole tullut pitkään aikaan laitettua kuviakaan. Ei kyllä ole mitään kovin hyviä kuvia ollutkaan, mutta laitetaan nyt kuitenkin jotain näitä loppusyksyn ja alkutalven kuvia.

Lapsivieraitakin on käynyt, tässä Vinski seurustelupuuhissa

Snoopy lähentelee

Pojat marraskuun lopussa

Jippo ensilumen aikaan

Vinski

Nasta yhdessä mielipuuhassaan kaivamassa multaa ja syömässä juuria

Lähdetään jo! Ehdottaa Snoopy tapansa mukaan.

Eilen tein Vinskille jäljen kotimetsään. Pituutta ainakin puolisen kilometriä, useampi kulma, yksi piikki, kuusi keppiä, ikää noin puolitoista tuntia. Janalta Vinski nosti ensin takajäljen, mutta kääntyi itse tarkisteltuaan takajälkeä lähes liinanmitan. Ekasta kepistä Vinski sai hajun vähän jälkijättöisesti ja meni maahan ainakin metrin päähän kepistä. Pyysin sitä etsimään kepin ja se sitten teki niin ja ilmaisi sen. Jäljestys oli hyvää ja kaikki kepit tulivat ilmaistuksi. Viimeinen keppi oli heti polun ylityksen jälkeen ja sen kanssa meinasi käydä köpelösti, kun Vinski huomasi polulla vähän jäljeltä sivussa taimiverkkoja ja sen piti käydä ne lähempää katsomassa. Sitten se palasi jäljelle, mutta tuli oikaisseeksi sen verran, että keppi jäi taakse, mutta sai siitä kuitenkin hajun ja koukkasi ilmaisemaan sen.

Jäljen jälkeen alkoi sataa räntää ja sitten lunta. Maahankin jäi ohut lumikerros. Tämän talven ensimmäinen lumisade tällä seudulla. Saa nähdä, oliko tuo nyt sitten kauden viimeinen jälki. Koiria lumi tietenkin ilahdutti, ja antoihan se kivasti valoa pimeään maisemaan ja peitti alleen iänikuisen ravan.

Iltamyöhään ajeltiin vielä Veikkolaan, jossa on EPK:n hallivuoro maanantaisin. En ollut aiemmin vuoroa hyödyntänyt, mutta nyt päätin korjata tilanteen. Halli oli sama, jossa helmikuussa oli hyppykurssi.

Vinski aloitti ja pääsi tokoilemaan samaan aikaan kun berni ja tervu treenasivat hallissa. Häiriötä siis riitti ympärillä, välillä haukkuakin. Aloitimme kontaktitreenillä. Pari kertaa Vinski vilkaisi pois päin, mutta otti heti taas kontaktin. Seuraaminen meni hyvin. Sitten otimme paikallaolon, jossa ei myöskään ongelmia. Liikkeestä maahanmeno hyvä, liikkeestä seisomisessa tuli taas ensin väärä asento (istuminen), uusinnat onnistuivat. Luoksetulo ok. Päätin, että nyt jo uskallamme ottaa tokoesteenkin ja kokeilla alo-luokan suoritusta. Vinski ei heti tajunnut hypätä käskystä, kun se on tottunut siihen, että jotain lentää samalla esteen yli. Toisesta käskystä hyppäsi nätin hypyn ja myös jäi käskystä seisomaan esteen taakse. Loppuun teimme kaukokäskyt ihan lähietäisyydeltä, kauempaa Vinski ei vielä käskyjä noudata. Mutta hyvä vaan, jos saadaan tekniikka ensin kuntoon.

Vinski keskittyi aika hyvin koko ajan uudesta paikasta ja häiriöstä huolimatta. Liikkeiden välissä se kyllä oli hyvin kiinnostunut maton hajuista. Ja pari kertaa se vikisi, tai oikeastaan kurnutti, muiden koirien perään. Olisi ollut niin kiva päästä moikkaamaan.

Jippo aloitti paikallaoloilla, jotka menivät ok. Seuruu myös ok. Ruutuun lähetys tehtiin VOI-liikkeenä, kun tila ei oikein muuhun riittänyt. Hyvä suoritus. Merkki erikseen hyvä. Ohjatussa noudossa taas Jippo ei oikein malttanut merkille seisahtaa, vaan halusi rynnätä kapuloille. Komensin takaisin merkille, palkkasin ja vapautin. Silti jatkossakin Jippo yritti varastaa kapuloille, joten sitä saamme työstää jatkossa varmaan paljon. Itse noudot molempiin suuntiin, ensin vasen ja sitten oikea, onnistuivat hienosti, eli siinä treeni on tuottanut tulosta. Vielä hyppynouto metallikapulalla ja kaukokäskyjä ja treeni oli siinä. Liikkeiden välillä Jippoakin kiinnostivat maton hajut, siinä taisi olla jotain erityisen mielenkiintoista.

Serenan parkkiksella tokoilemassa Pirjon ja Tarjan kanssa. Snoopy kävi ensin tekemässä omia yhdistelmäliikkeitään samalla kun kaksi aussieta touhusi kentällä. Snoopyn kanssa kun ei mitään kisatavoitteita tokossa ole, niin on hauskaa keksiä liikkeistä erilaisia versioita ja treenata ihan vain huvikseen. Toisaalta noin voisi tehdä muidenkin koirien kanssa, voisi vaikka vähentää Jiponkin ennakointia, kun liikkeitä vähän sotkettaisiin!

Jippo otti ensin seuruuta ja sitten Tarja sai heittää sille palloa eri suuntiin. Otin vain kerran molemmat suunnat. Jippo on oppinut tässäkin ennakoimaan. Suuntia se noudattaa nyt hyvin, mutta kun pallo ei lentänyt sillä samalla sekunnilla kun se lähti osoitettuun suuntaan, niin se muutti kurssin kohti Tarjaa, kun tiesi pallon lentävän sieltä. Nopeana koirana se kyllä nopeasti muutti kurssin taas sinne minne piti, kun pallo lensi. Eikä sille toisaalta voi heittää palloa ennen käskyä, koska sitten se oppisi kyttäämään pallonheittäjää eikä niin hyvin seuraisi suuntakäskyjä. Mutta ehkä pallotreenit ovat jo tehtävänsä tehneet, ainakin hetkeksi...

Tarja sai vielä olla liikkurina tunnaritreenissä. Pitkästä aikaa otimme koko liikettä. Jippo malttoi hyvin eikä kääntynyt mukanani. Tunnarikapulat se kävi rauhallisesti nuuskien läpi ja löysi oman heti kun tuli sen kohdalle. Vielä kaukokäskyt lähietäisyydeltä ja lopuksi paikallaolo Bobicin ja Icen välissä. Hyvin meni. Liikkeen jälkeen tuli vinkumista siinä vaiheessa, kun vieruskavereita vapautettiin ja palkattiin, se on aina Jipolle kiihdyttävä asia.

Vinski pääsi treenaamaan yhtä aikaa Trulyn ja Bobicin kanssa. Aloitimme lyhyellä kontaktitreenillä. Seuraaminen meni hyvin, liikkeestä maahanmeno hyvä ja seisominenkin onnistui kerrasta. Kaukokäskyt läheltä ok. Vielä vähän noutotreeniä. Liikkeet sujuivat hyvässä vireessä. Pari kertaa Vinski kiinnitti huomionsa muihin koiriin, kun ne tekivät jotain vähän vauhdikkaampaa. Lopuksi Vinski sai ottaa kaksi lyhyttä paikallaoloa ja pysyi hyvin, mutta luuli hyvä-sanaa liikkeen lopussa luvaksi nousta ylös. Muistuteltiin sitten mieleen, että vapaa-sanaa pitäisi mieluummin odottaa.

Nummelan kentällä tokoilemassa. Aluksi Vinski ja Jippo ottivat kahdestaan paikalla istumisen ja paikkamakuun, joiden aikana olin piilossa. Oikein hyvin pysyivät molemmat.

Sitten Vinski otti seuraamista, luoksetulon, liikkeestä maahanmenon ja seisomisen, ruutuun lähetyksiä ja kaukokäskyt. Seuruussa oli alussa aavistus jätätystä, mutta sitten paikka parani, kontakti oli hyvä koko ajan. Maahanmeno supernopea, seisomisessa jäi istumaan ja otimme muutaman uusinnan, että saatiin sitä seisomistakin. Ruudussa oli ensin pallo merkkinä, sitten yritin ottaa näyttöruutua, mutta Vinski ei ihan osunut ruudun sisälle ja hämmentyi, kun ei tiennyt, mitä teki väärin. Kävin uudestaan näyttämässä ruutua eikä se nytkään osunut sinne ja paineistui selvästi. Aika pehmeä koira se on, muttei mitenkään koko ajan paineistuva. Vein sitten pallon takaisin, että saimme onnistuneen lopun ruututreenille. Täytyisi muistaa kaivaa kosketusalusta esiin ja opettaa ruutu sen avulla, voisi toimia Vinskillä. Kaukokäskyt lähietäisyydeltä ok.

Jippo otti merkkiä ja ruutua ja teki kerrasta sen verran hyvin, ettemme uusineet. Ohjattua noutoa otimme kisamaisesti merkin kautta ja kolmella kapulalla. Ensin oikea ja sitten vasen. Jippo yritti varastaa merkiltä noutamaan ja siitä piti muistuttaa, mutta muuten onnistuneet suoritukset ja siis molemmat suunnat onnistuivat. On se jotain oppinut! Seuruuta, metallinouto, luoksetulo pysäytyksineen ja kaukokäskyt tuli myös otettua, eikä niissä mitään isompia virheitä tapahtunut. Ai niin, ja yritin myös muistella, miten sitä zetaa tehdään ja Jippo teki hienosti ja kaikki asennot oikein, ohjaaja kääntyi kerran väärään suuntaan...

Snoopy pääsi tekemään yhdistelmäliikkeitä, tyyliin pätkä seuraamista, siitä maahanmeno ja ohjaajan siirtyminen muutaman metrin päähän, ja siitä suoraan kaukokäskyt, ja viimeisestä asennonvaihdosta suoraan luoksetulo.

Eläinlääkärikäynnin jälkeen vietimme monta päivää leppoisaa hiljaiseloa. Palauttavaa lenkkeilyä ja vain jokusen kerran parin minuutin tottistelua pihalla tai keittiössä. Venyttelyä ja hierontaa myös päivittäin koko jengille. Hieromista en varsinaisesti hallitse enkä sitä yritä suuressa mittakaavassa tehdä, mutta mielenkiintoisia huomioita olen silti hieroessani tehnyt.  Ongelmakohdat on helppo havaita. Neurobionit loppuivat jo ja nyt koko jengille menee kuurina tabuja, joissa on yhdistettynä magnesium ja B-vitamiineja. Kaliumin etuihin tutustuin myös, mutta sitä menee banaanien muodossa

Vinski on nyt kolmena päivänä päässyt maistamaan vähän vapautta. Ensin se pääsi kahtena päivänä hetkeksi vapaaksi lenkin päätteeksi. Kiva oli taas Snoopyn kanssa telmiä   Tänään Vinski oli metsälenkillä alku- ja loppuosuuden kytkettynä ja keskiosuuden irti. Kivaa oli taas ja vauhtia piisasi. Eikä mitään levon jälkeistä ontumista ole ilmennyt. Toivottavasti ei tule taas takapakkia, sillä kyllä nuoren koiran pitää saada temmeltää vapaana! Ja vanhan myös, Nastahan ei juuri koskaan remmiä käytä vaan saa omaan tahtiin lenkkeillä ja pysähdellä mielenkiintoisten asioiden kohdalle, kunhan nyt ei koko päivää muita odotuta...

Tänään palasimme vähän treenaamisen pariin. Vinski pääsi jäljestämään Halkolammelle. Pituutta jäljellä oli muutamia satoja metrejä, kulmia useita ja osa tiheämmin kuin 50 metrin välein, kun jouduin väistelemään liian jyrkkiä kallioita ja läpitunkematonta pusikkoa. Yhden melko jyrkän kalliorinteen ylitin. Osa jälkeä kulki ihan lits läts-kosteikossa. Keppejä neljä, ikää puolitoista tuntia, tuuli ajoittain kova, tihkusade.

Janalla Vinski eteni viistoon vasemmalle päin, mutta nosti jäljen oikein. Olin päättänyt, etten puutu keppien jäämiseen mitenkään, mutta kun Vinski reagoimatta ylitti ensimmäisen kepin, niin kumminkin hämmästelin ihan ääneen   Vinski peruutti heti, huomasi kepin ja ilmaisi sen. Loput kepit se huomasi ihan itse, ilmaisi ne ja sai ylitsevuotavat kehut ja lihapullaa. Ennen viimeistä keppiä jäljellä oli myös lihapullapussi, jonka katoamista olin jo ihmetellytkin, sinne siis tippui... Vinski ilmaisi sen istumalla ja sai tietenkin pussista lihapullan palkaksi. Jäljestys oli nättiä, ei pyörinyt kulmissakaan yhtään, loppusuoralla ei ollut nenä ihan tiiviisti maassa vastatuulen takia.

Jippo pääsi Luukin parkkikselle tokoilemaan. Sama paikka, jossa viimeksi treeni sujui huonosti. Nyt meni paremmin. Merkille  ja ruutuun Jippo ei ihan kerrasta osunut tismalleen oikeaan kohtaan, mutta korjasi sijaintinsa nopeasti ja oma-aloitteisesti. Ohjattua kokeilimme molempiin suuntiin kapuloiden kanssa ja molemmat kerrasta oikein, vau. Kaukokäskytkin Jippo teki suorempaan kuin viimeksi.

Oltiin Luukissa jäljestämässä ja vähän tokoilemassa. Tihkusateen jälkeen keli kirkastui sopivasti. Jälkitreenillä aloitettiin ja ensin tositoimiin pääsi Vinski. Sen jälki kulki ensin parisataa metriä pellolla ja sitten saman verran metsässä ja sitten taas palasi pellolle. Kulmia muutama, keppejä neljä. Sen verran kikkailin keppien kanssa, että laitoin niiden alle lihapullanmuruja. Kaikki kepit Vinski huomasikin hyvin ja kolme niistä se myös ilmaisi hyvin maahanmenolla, yhtä tönäisi ja olisi vaan jatkanut matkaa. Jäin odottamaan, että se ilmaisi kunnolla myös sen. Jäljestys oli hyvää, yhdessä metsässä olleessa kulmassa vähän isompi tarkistus, mutta muuten piti jäljen hyvin. Alustan vaihdot eivät tuottaneet mitään ongelmia.

Sitten oli Jipon jälki, joka kulki pelkästään pellolla. Ikää oli reilu tunti kuten kaikilla jäljillä. Jäljestys oli innokasta, mutta muutamaan otteeseen tuli pientä pyörimistä. Keppejä oli kolme, joista ensimmäistä Jippo ei huomannut, loput nosti hyvin. Piikkejä oli kaksi, niissä ei ongelmia.

Snoopylla oli myös piikkejä ja tavallisia kulmia ja kolme keppiä. Innokas ja voimakas suoritus taas kerran ja kepit nousivat tosi hyvin, vaikka olivat vähän heinikon peitossa.

Sitten käytiin isolla parkkiksella tokoilemassa. Lähinnä Jippo tokoili, Vinski otti vain kaukokäskyt ja kapulan ottamistreenin, Snoopy passasi. Jipon treeni olikin sitten tosi karmea. Ensin merkille lähetyksiä ja ei se vaan voi mennä kerrasta oikein... Aina jouduin odottamaan, että se korjaa sijaintinsa paremmaksi. Ja ruutuun se tietty yritti varastaa myös... Sitten otettiinkin ruutuun lähetyksiä ja siellä sama juttu kuin merkillä, ei voi kerrasta mennä oikeaan kohtaan vaan vasta korjausten jälkeen, huoh... Ohjatussa noudossa oli taas vasen ja oikea kapula paikalla ja ensin haettiin vasenta. Jippo se vaan vilkuili oikealle ja oli jo syöksymässä sinne, mutta sain sen kääntymään. Otettiin vielä uudestaan vasen ja kerran oikea. Lähetin Jippoa myös merkin kautta noutamaan ja kun vielä odotin, että se asettuisi kunnolla merkin taakse, niin sepä jo ryntäsi hakemaan kapulaa omin luvin. Käänsin sille selkäni, kun se palasi kapulan kanssa ja pyysin sen menemään autoon. Otin sen muutaman sekunnin päästä taas ulos ja se oli ihan stressaantunut jäähystään. Mutta kun se täytyisi jollain keinolla saada kuuntelemaan!

Kaukokäskyjen helpommat asennonvaihdot etäältä menivät hyvin, mutta lähietäisyydeltä vaikeammat asennot jättivät vähän toivomisen varaa, Jippo teki koko ajan vinoon. Miten voi toko olla näin vaikeeta!!? Ennakointi on aina ollut Jipolle iso ongelma (tai oikeammin emännälle, eihän Jippo siinä mitään ongelmaa näe!), eikä siihen oikein ole kunnon lääkettä löytynyt. Ei ole ikäkään tuonut malttia. Onhan se hienoa, että motivaatiota ja vauhtia riittää vaikka muille jakaa. Mutta ohjaajan motivaatio tokoon alkaa kohta olla koetuksella!

Vinski pääsi Vaakkoihin jäljestämään. Muutama kulma, joista yksi terävä, viisi keppiä, ikää tunti. Maaperä oli aika kovaa pakkasen jäljiltä ja nytkin lämpötila oli vain täpärästi plussan puolella.

Jäljen Vinski nosti hyvin ja ajoi tarkasti. Piikin kohdalla se tarkisteli parin metrin säteellä joka suunnan ennen kuin lähti oikeaan suuntaan. Kepeistä se ilmaisi kolme ja muut kaksi sieppasin minä suurieleisesti.

Teinkin sitten vielä Vinskille lyhyen keppijäljen sen nähden. Nyt se ilmaisi kepit paremmin, muttei täydellisesti vieläkään. Oikeastaan nyt pitäisi panostaa pelkkään keppitreeniin, mutta se kun ei väsytä koiraa samalla lailla kuin kunnon jälki, niin ihan jo terapiamielessä kyllä tehdään noita pidempiä jälkiä niin kauan kuin sää sallii. Keppejä voi sitten treenata siinä ohessa. Ja melkoisen epävarma fiilis on sen suhteen, pääseekö Vinski koskaan kokeilemaan kepinilmaisutaitojaan kisoihin asti. Joka tapauksessa se saa jälkeä harrastaa ja yritän sen keppien ilmaisuakin saada paremmaksi. Jäljestys sillä on hyvällä mallilla, mutta uutta opittavaa riittää siinäkin.

Jippo otti vähän tokoa. Useita merkeille lähetyksiä ja ruutuun lähetyksiä. Jippo yritti välillä varastaa ruutuun, ei malttanut merkillä asettua oikeaan kohtaan ainakaan kerrasta ja juoksenteli useamman kerran ruudun viereen, mutta korjasi kyllä sijaintinsa kun odottelin. Mutta tuli kyllä sellainen fiilis, että eihän se oikeasti osaa vielä mitään!! Ohjattua noutoa otimme pitkästä aikaa kapuloiden kanssa, vain keskikapulan jätin laittamatta. Ensin lähetin oikealle ja Jippo lähti minne pitikin, kapulaa joutui hetken etsimään. Sitten vasemmalle. Jippo koitti ensin vähän kuikuilla oikealle, mutta lähti sitten kuitenkin vasemmallle. Kaukokäskyjä ensin kaukaa istu-maahan ja sitten läheltä muut asennonvaihdot. Muuten ok, mutta maasta seisomaan nousun tekniikka oli vähän hakusessa.

Snoopy otti myös vähän tokoa ja oli kovasti innokas kuten aina. Ja tuli siellä metsässä lenkkikin käveltyä kaikkien kolmen kanssa, kotimetsässä sitten vielä Nasta ja Snoopy tekivät yhteisen lenkin.

Serenan parkkiksella tottistelemassa Pirjon ja Tarjan kanssa pakkasessa, hrr. Vinski pääsi ensin ilmoittautumaan Icen parina Pirjo-tuomarille. Meni paljon paremmin kuin viimeksi, kontakti pysyi melko hyvänä eikä Vinski hötkyillyt turhia. Seuraamista, jäävät liikkeet (istu, maahan, seiso), noutokapulan ottamista ja kaukokäskyt Vinski pääsi sitten tekemään. Kivasti teki eikä hirveästi ottanut häiriötä muista samaan aikaan tottistelevista koirista, vain pari kertaa vilkaisi nopeasti muita koiria päin.

Jippo otti merkin ja ruutuun lähetyksen ja meni kerrasta sen verran kelvollisesti, etten pakkasen kovettamalla sora-alustalla enempää ottanut. Seuraamista ja kaukokäskyjä seuraavaksi ja tietenkin ohjatun noudon suuntia Tarjan heittäessä palloa. Oikealle meni hyvin ja pitkästä aikaa otin myös vasemmalle lähetyksen. Näkyi totisesti, että ollaan oikeaa puolta hinkattu, sillä Jippo lähti oikealle, eikä pallo lentänyt. Uusi yritys ja nyt meni oikein. Jippo on niin kova päättelemään itse että oksat pois!

Jippo pääsi myös paikkamakuuseen Icen ja Bobicin kanssa. Hyvä suoritus. Sitten vaihdoin koiraa ja Vinski pääsi paikkamakuuseen kahdeksi minuutiksi samaan sakkiin. Osan aikaa olin piilossa ja osan näkyvissä. Hienosti pysyi Vinski ja oli rauhallinen, kerran se tosin käänsi päätään ja nuuski makuualustaksi laitettua peittoa, mistä huomautin ja se lopetti heti.

Pääsi Snoopykin ottamaan seuruuta, kaukokäskyt ja liikkeestä seisomisen ja luoksetulon ja hyvinhän ne onnistuivat.

Vinski on nyt kolmena päivänä tehnyt aika pitkiä remmilenkkejä, lähes tunnin kerrallaan. Toissapäivänä se käveli lenkkinsä kokonaan metsässä ja joutui muutaman puunrungonkin ylittämään. Eilen lenkki kulki osan aikaa metsässä ja yli puolet ajasta hiekkatietä vuorotellen kävellen ja ravissa. Tänään mentiin ensin metsässä ja sitten kilometrin leppoisa ravilenkki pyörän vieressä. Hyvin on sujunut, mitään ontumista ei ole tullut levon jälkeen tai muutenkaan. Kokonainen viikko ontumatta, ja se viikon takainenkin oli lyhyt episodi. Tosi hyvä, että pystymme tekemään kunnollisia remmilenkkejä! Vapaaksi en tuota aio päästää vielä muutamaan päivään, mutta sitten taas pikkuhiljaa katsotaan, mitä kroppa tykkää vapaana olosta.

Vinski on myös kolmena päivänä ajanut lyhyet keppijäljet nurmikolla ja pellolla. Olen tehnyt jäljet sen nähden ja innostanut sitä keppeihin jo etukäteen. Ihan hyvää työtä Vinski on tehnyt, mutta edelleen näkyy se, että itse jälki kiinnostaa sitä enemmän kuin kepit. Se on ajanut tuoreet ja lyhyet jäljet aivan nenä maassa. Jäljenajon jälkeen olen vielä leikittänyt Vinskiä kepeillä ja se on aika hyvin lähtenyt leikkiin mukaan, mitä se ei todellakaan aina ole tehnyt. Jäljen ajettuaan se ei useinkaan ole välittänyt leikkiä, koska on silloin vielä liikaa hajujen maailmassa.

Pikkuisen ollaan myös tottisteltu koirien kanssa. Nastakin on päässyt tekemään vähän temppuja ja etsimään hanskaa heinikosta. Jipolle laitoin ohjatussa noudossa jo oikeastikin pallon myös vasemmalle ja se toi silti oikeanpuoleisen kuten pitikin. Toivottavasti ei ollut vain tilapäinen häiriö

Vinski on parina päivänä tehnyt lyhyesti niitä liikkeitä, mitä kytkettynä pystyy tekemään. Aika paljonhan sitä pystyykin, kun jäävissä liikkeissäkään ei ole pakko aina luoksetuloja ottaa. Asenne tekemiseen Vinskillä on kohdillaan. Liikkeestä seisomista saa vielä vähän työstää ja monia yksityiskohtia hioa. Mutta sitähän se on vanhemmillakin koirilla, hiomista, ei sitä valmiiksi tule koskaan, ja kovasti keskeneräinen on tuo ohjaajakin vielä

Kaikki koirat paitsi Vinski ovat viime päivinä häipyneet metsässä omille teilleen. Olisihan Vinskikin varmaan häippäissyt, mutta kun se on ollut kytkettynä... Eivät koirat kauas ole menneet. Kun Nasta häippäisi kesken metsälenkin samaan suuntaan, jonne Jippo oli aiemmin hävinnyt ja palannut vasta monen kutsun jälkeen, niin lähdin seuraamaan sitä nähdäkseni, mikä niitä sinne veti. En hämmästynyt, kun tupsahdimme lopulta isojen, veristen luiden äärelle... Snoopylla taas on noin sadan metrin päässä pihasta oma löytönsä, valtavan kokoinen reisiluu, joka vetää sitä vastustamattomasti puoleensa aina pisulenkeillä. Mistä näitä luita nyt tulee tähän tahtiin??!  Tuo reisiluu on kyllä jo vanha ja näköjään ollut maahan hautautuneena, mutta ne veriset luut lienevät ihan tuoreita. Mitähän petoja tuolla metsässä on liikkunut, kun nekin olivat vähintään peuran kokoisen eläimen luita. En nyt oikein tiedä, pitäisikö olla vain iloinen ilmaisista barf-aterioista   Kaikenlaisia raatoja, pääkalloja ja kakkakasoja sitä kyllä on vuosien mittaan päässyt koirien kanssa metsissä liikkuessaan näkemään, ja aina välillä nuo joutuvat suoraan lenkiltä suihkuun, kun ovat kierineet jossain vähemmän ihanassa. Spn Netta toi kerran pihaan karvaisen hirvenjalan. Ja yhden kämpän olohuoneen lattialla kiemurteli kerran sisiliskojen häntiä, kun kissat olivat piipahtaneet pihassa. Tuli surku liskoja, kun se uusi häntä, jonka ne kasvattavat menetetyn tilalle, ei kuulemma ole yhtä hyvä kuin alkuperäinen. Koirat ja kissat tosiaan tuovat luonnon lähelle

Olemme harrastaneet pientä tokoilua lähes päivittäin omalla pihalla ja kerran Salmen parkkiksella. Jippo on treenannut erityisesti merkkiä, ruutua, pallon noutoa oikealta ja kaukokäskyjä. Välillä tuntuu, että liikkeet vain junnaavat paikallaan, mutta välillä sentään näkyy jotain edistystäkin. Palloa Jippo on hyvin noutanut oikealta, vaikka hämäykseksi olen ollut laittavinani myös vasemmalle pallon. Kaukoissa tapahtuu edelleen eteenpäin liikkumista, jos otamme etäältä muita asentoja kuin pelkkää istu-maahan. Enimmäkseen otammekin muut asennonvaihdot lähietäisyydeltä.

Eilen Jippo, Snoopy ja Vinski ottivat pihalla ryhmässä istumista yli kaksi minuuttia ja paikkamakuuta yli neljä minuuttia. Istumisen aikana piipahdin sisällä talossa ja kukahan se meni siinä vaiheessa maahan?? No se ainoa tokossa kisannut koira eli Jippo tietenkin... Pojilla ei mitään ongelmia. Paikkamakuu meni kaikilta hyvin.

Vinski otti paikallaolojen jälkeen tokon alo-liikkeet hyppyä lukuunottamatta, sekä kaukokäskyt (istu-maahan). Liikkeet menivät nätisti läpi, luoksetulossa istui hieman vinoon, mutten muuten huomannut isompia mokia. Kaukokäskyt ovat niin alkeissa vielä, että etäisyyttä on vain pari metriä. Vinski keskittyi hyvin koko ajan ja teki hyvällä asenteella. Eli se alkaisi oikeastaan olla kisavalmis alo-luokkaan, kun vielä opettelisi alo-hypyn (sitä ei olla edes kokeiltu) ja hankkisi vielä vähän lisää häiriötreenikokemuksia. Ennen kaikkea pitäisi kyllä pysyä terveenä, siitä riippuu paljon... Ei me ihan vielä kisaamaan mentäisi, vaikka terveys olisi täysin moitteetonkin, mutta on hienoa nähdä, että valmiudet alkavat olla kunnossa. Sellaista tahkoamista meidän tottistelu pitkään oli, kun piti rämpiä murkkuiän suossa

Snoopykin on tokoillut omaksi ja emännän iloksi, vaikka sille en tokouraa suunnittelekaan. Se on suurien linjojen mies, jolle pk-puoli sopii paljon paremmin   Vaikka kyllä se nuo alempien luokkien liikkeet jo osaisi.

Eilen päästin Vinskin hetkeksi illansuussa irti, lähinnä tarpeiden tekemistä varten. Ja sitten myöhemmin illalla, levon jälkeen, se ontui taas   Onneksi vain hetken aikaa. Loppuillan se taas käytti kaikkia jalkojaan normaalisti ja iltapisulla ulkona myös käveli nätisti. Mutta remmikuurille sen taas laitoin. Oli sittenkin liian varhaista päästää sitä irti. Ja kyllä nyt näyttää aika selvältä, että liikkumisella kuitenkin on yhteyttä ontumisiin, ainakin akuuttivaiheessa. Muistaakseni Vinski ei ole ontunut yhtenäkään sellaisena päivänä, jona se on ulkoillut vain remmissä, vaikka olisi kävellyt aika pitkänkin lenkin. Ja sen väärä liikkumistapa (pupulaukka) myös on tullut esiin aina nimenomaan vapaana liikkuessa, ei silloin, kun se kävelee tai ravaa kytkettynä.

Kesän Vinski oli hyvässä kunnossa ja käytti enemmän ravia vapaana liikkuessaan kuin koskaan ennen. Nyt sitten reilusti takapakkia. Vinskin historian valossa ei myöskään voi sanoa, miten paljon akupunktio auttaa sitä. Varmaan jonkun verran, mutta keväällä se alkoi ontua oltuaan hiljattain akupunktiossa. Sitten taas kesäisen akupunktion jälkeen oli hyvä kausi. Ei voi kuin toivoa, että se edes vähän auttaa. Täytyy varmaan käyttää Vinski vielä näytillä Niilollakin, niin saa arvion nykytilanteesta verrattuna entiseen ja ehkä lisävinkkiä jatkoon. Oireilu varmaan voi selittyä vanhallakin syyllä - selässä on yliliikkuvuutta ja kaventunut fasettinivelrako, jotka aiheuttavat iskiaskipua. Toisaalta mietityttää, että jos selässä on esim. jotain välilevyongelmaa, joka myös on yleinen iskiaksen aiheuttaja. Saa nähdä, päädymmekö vielä neurologisiin tutkimuksiin ja mahdollisesti magneettikuviin.

Lenkit tehdään nyt varmaan aika pitkään remmissä. Onneksi kytkettynä voi tehdä kaikkea muutakin. Tänään Vinski pääsi jäljestämään kotimetsään. Tulin siihen tulokseen, että kaikkea treenaamista en lopeta, koska en halua totaalisen turhaantunutta koiraa, ja jäljestys on mukavan väsyttävää puuhaa koiralle, jonka lenkkeilyä joutuu rajoittamaan.

Jälki oli muutama sata metriä, heti alussa piikki ja sitten tavallisia kulmia kolme. Keppejä neljä. Ikää tunti. Tuuli yltyi aika kovaksi juuri ennen jälkeä. Janalla Vinski oikaisi hieman jäljelle, mutta suunta oli oikea. Piikin se meni kuin juna ja muun jäljen myös. Kolmoskeppiä se ei huomannut ja pyysin sitä palaamaan vähän takaisinpäin ja odotin, että se löytää kepin. Ajattelin nyt muutamalla jäljellä panostaa siihen, ettei yhtään keppiä jätetä. Tiedä sitten onko siitä hyötyä, varsinkaan jos ohitus reagoimatta on jo tapahtunut. Pitäisi olla tarkempi, että pysäyttää koiran vauhdin ennen kuin se on mennyt ohi. Muut kepit Vinski ilmaisi tosi hyvin. Enkä aio noista keppiongelmista stressiä ottaa, on niitä isompiakin stressin aiheita. Keppivarmuus todennäköisesti paranee muutenkin ajan myötä.

Kyllä oli hyväntuulinen ja tyytyväinen koira jäljen jälkeen  Eikä se ole tänään ontunut ollenkaan.

Loppuviikosta oli tarkoitus tehdä Vinskille muutama pitkä jälki, mutta suunnitelmat sitten muuttuivat. Keskiviikkoisen jälkitreenin ja lenkin jälkeen lepäiltyään Vinski ontui loppuillan. Seuraavana päivänä ontuminen oli poissa, mutta sitten sitä seuraavana Vinski oli illalla levon jälkeen parin minuutin ajan kolmijalkainen, sitten taas käytti jalkaa normaalisti. Kerrassaan kurjaa   En viitsinyt pitkiä enkä lyhyitäkään jälkiä sille tehdä, vaikkei jäljestys mitään rajua puuhaa olekaan. Se vaan vähän arvelutti, että Vinski saattaisi yhdistää epämukavan olon jäljestykseen. Vähän hissuksiin ollaan nyt oltu ja Vinski enimmäkseen kytkettynä, lyhyesti välillä vapaaksikin päästetty, eikä se kyllä itseään silloin säästele. Hyppytreenit on tietenkin jätetty tauolle. Kipulääkitys pienellä annoksella aloitettiin taas. Akupunktioaika tilattiin, vaikkei yksikään uusi eläinlääkärikulu millään lailla budjettiin sovikaan. Mutta eihän tuota hoitamattakaan voi pitää. Aikaa vaan ei ihan lähipäiviksi saatu. Hieman tottista Vinski on saanut ottaa, ettei se ihan turhaantuisi, kun lenkkejäkin on vähennetty. Huomenna se pääsee jäljestämäänkin, ellei ontumisen suhteen tule takapakkia.

Tänään oltiin tottistelemassa taas Serenan parkkiksella. Jippo aloitti. Seuruu sujui kivasti, sen mitä itse näin. Merkille lähetykset sujuivat hyvin, mutta Jippo ei aina heti mennyt ihan kohtisuoraan merkin taakse ja odotin mitään sanomatta, että korjaa itse. Ruutuun lähetykset merkin kautta eri suunnista sujuivat hyvin ja ruutu löytyi joka kerta, mutta Jippo hakeutui joka kerta lähelle jompaa kumpaa laitaa, oli kuitenkin selvästi ruudun sisällä. Treenattiin sitten vielä keskikohtaa erikseen. Kaukokäskyt menivät hienosti, istu-maahan-istu-seiso kaukaa ja sitten istumista ja seisomista lähietäisyydeltä ohjaten. Ryhmäpaikallaoloonkin Jippo pääsi Bobicin ja Icen väliin. Se meni hyvin, mutta lopussa kun vieruskavereita vapautettiin, niin Jippo riehaantui ja haukkui. Lopuksi vielä otimme ohjatun suuntia Pirjon toimiessa pallonheittäjänä. Tosin vain yhtä suuntaa pääsimme nyt ottamaan neidin itsepäisyyden takia, se kun lähti aina vasemmalle, vaikka näytin oikealle ja pallo lensi sinne. Se korjasi suunnan kyllä pallon perään, mutta pähkäilimme sitten, ettei liene hyvä juttu, että se saa palloa ollenkaan jos ei kerran ole kuulolla. Niinpä seuraavan kerran kun se rynnisti vasemmalle vaikka käsky oli oikealle, niin pallo ei lentänyt. Sen jälkeen Jippo alkoi noudattaa suuntakäskyä kerrasta ja kahden onnistuneen toiston jälkeen lopetimme treenin. Huh, jos joskus kisoihin asti pääsemme tätä liikettä yrittämään, niin ohjaajalla varmasti kihoaa kylmä hiki otsalle, jos arpa langettaa meille oikeanpuoleisen kapulan

Snoopykin sai tokoilla. Merkille se meni kerrassaan Jippoa paremmin. Ruudusta se juoksenteli ohi, vaikka on kotona tehnyt ihan kivoja ruutusuorituksia. Vein sitten pallon ruudun keskelle. Huvikseni kokeilin Snoopylla luoksetulon pysähdyksiä, joita se ei ole ikinä ottanut. Seiso-käskyn jälkeen se eteni aika lailla ennen seisomista, maahanmeno oli nopea. Seuraaminen oli kivaa, kaukokäskyt hienot.

Vinski aloitti ruututreenistä. Ensin lähetin sen parin metrin päästä ruutuun, jossa oli keskellä pallo, sitten vähän kauempaa jne. Häiriössä kun oltiin, niin tein homman helpoksi, ja kun ei Vinski tätä liikettä vielä kunnolla edes osaa. Hyvin meni nyt ruutuun joka kerta, vauhti ei ollut huippua, muttei varsinkaan juuri nyt ollut niin väliksikään. Muita sellaisia liikkeitä emme tehneetkään, missä olisi tarvinnut askeltakaan juosta. Seuraamis- ja kontaktitreeni meni hyvin. Kapulaa Vinski sai nostaa nenänsä edestä ja välillä kädestäni ja luovuttaa minulle lähietäisyydeltä, nämä menivät kivasti. Liikkeestä istuminen hyvä, liikkeestä maahanmeno samoin, luoksetuloa emme ottaneet. Liikkeestä seisominen tuotti vähän päänvaivaa, kun Vinski istahti pariin kertaan ennen kuin seisominen alkoi sujua. Seisominen onkin vielä keskeneräinen liike.

Aamulla olimme Velskolassa Seijan ja Sylvan kanssa jälkitreeneissä. Meidän laumasta pääsi vain Vinski hommiin. Tosin Seija kertoi jäljen tehtyään, että siitä tuli 1,2 km pitkä ja haastava, piikkejä oli useampi ja maastokin hyvin haasteellista ja että kannattaisi siksi laittaa kokenut koira asialle. Jipolle tuollainen jälki olisi tässä vaiheessa ollut todellakin liikaa. Snoopy kyllä olisi voinut homman hoitaa, mutta koska Vinskillä on enemmän opeteltavaa, niin valitsin kuitenkin sen.

Jälki oli puolitoista tuntia vanha. Ja maasto tosiaan hyvin vaihtelevaa, metsää, soista maastoa, kalliota, tosi paljon nousua ja laskua. Jäljen nosto oli hyvä ja alkujälki meni nätisti. Sitten rupesin Vinskin käytöksestä epäilemään, ettei se välttämättä ollut enää alkuperäisellä jäljellä. Se seurasi väärää jälkeä pitkän pätkän kunnes Seija totesi sen olevan maastossa, jota lähelläkään hän ei ollut jälkeä tehdessään käynyt. Palasimme kohtaan, jossa oikea jälki varmasti kulki ja Vinski sai nostaa jäljen uudestaan. Hieman epävarma se aluksi oli, mutta sitten jäljesti oikein hyvin. Ja ilmaisi kakkos- ja kolmoskepit hyvin. Ykköskeppi jäi harhailun takia löytymättä. Kolmoskepin jälkeen Vinski taas harhautui väärälle jäljelle, minkä päättelin hienoisesta muutoksesta jäljestystyylissä ja siitä, ettei keppejä enää löytynyt. Väärä jälki kuitenkin kulki limittäin ja lomittain oikean jäljen kanssa, joten kuljimme Vinskin perässä siinä toivossa, että se vielä löytää oikean jäljen. Jälkeä ei myöskään ollut merkattu lainkaan, joten hieman epävarmaa oli, milloin se mahdollisesti oli oikealla jäljellä tai sen lähellä. Loppujen lopuksi kuljimme metsässä moninkertaisesti oikean jäljen pituisen matkan ja putkahdimme lopuksi tielle, jolla Seija ei ollut kulkenut. Emme edes tienneet, missä olimme, mutta tie johti Velskolantielle. Harmittelin sitä, etten keskeyttänyt jälkeä heti kun kävi ilmeiseksi, että Vinski oli vaihtanut jälkeä. Se pääsi turhan pitkään seuraamaan väärää jälkeä. Kestävyys Vinskillä näköjään on hyvä, se oli ihan hyvävoimainen muutaman kilometrin jäljen jälkeen.

Iltapäivällä oli sitten tottistreenit Serenan parkkiksella. Vinski, Jippo ja Snoopy pääsivät kaikki tekemään jotain. Jippo otti vähän kontaktitreeniä, seuraamispätkän, kaukokäskyjä ja merkiltä lähetyksiä oikealle ja vasemmalle Hannelen heittäessä pallon samaan aikaan käskyn kanssa. Tällä tavalla suunnat toimivat kyllä. Vinski otti myös kontaktia, seuraamista, henkilöryhmää, liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon, noutoja ja paikallaolon. Seuruu muuten hyvää, mutta lopussa takapää aukesi. Kapulalle kerran varasti ja luovutukset olivat vinoja. Paikallaolo hyvä. Snoopy otti seuraamista ja jääviä ja suoritti kivasti.

Vinski pääsi taas Salmeen nurmikkojäljelle. Tein sille kaksi terävää ja yhden tavallisen kulman, kun terävä oli eilen vaikea. Nameja laitoin tällä kertaa taas. Ja kyllä se jälki paremmin nyt sujuikin, Vinski pysyi jäljellä hyvin, mutta olisi voinut olla vieläkin intensiivisempi. Keppi-ilmaisu myös jätti toivomisen varaa, joten tein sille vielä pelkän keppijäljen. Laitoin Vinskin paaluun kiinni, innostin sitä kepeillä ja tein lyhyen jäljen sen katsoessa ja jätin kepit huomiota herättävästi. Sitten heti ajamaan jälki. Vinski huomasi kyllä kepit heti, maahanmenoa vahvistin antamalla siihen käskyn. Kolmannella kepillä se jo putosi maahan vauhdilla ennen käskyä. Ehkä se vain kaipasi jotain uskonvahvistusta tässä asiassa.

Jippo ja Snoopy saivat tyytyä kävelemään pikku lenkin Salmessa Vinskin kanssa, Jippo tosin pääsi pienen kontakti- ja seuraamistreeninkin ottamaan. Nasta lenkkeili kotona poikien kanssa metsässä.

Kotona Vinski vielä tottisteli vähän. Seuruuta, liikkeestä istuminen, liikkeestä seisominen. Ja ruutuun lähetyksiä. Ihan alkeissa vielä ollaan ruudun suhteen eikä Vinski sitä vielä varsinaisesti osaa, kovin vähälle on tokoilu jäänyt.

Vinski sai myös hyppiä. Hyppytreenit olemme aloittaneet ihan alusta. Vinski saa matalilla hypyillä hakea hyppyihin varmuutta ja iloa. Se saa hypätä patukan perään ja paluuhypystä lentää palkaksi vielä pallo, jonka Vinski aluksi mielellään vaihtoi lennosta palkaksi, mutta nyt jää mieluummin rallaamaan patukan kanssa. Välillä vien patukan vinoon esteen taakse ja varmistelen paluuhyppyä tulemalla esteelle vastaan kannustamaan. Tärkeintä on nyt pitää hauskaa. Esteen korkeutta nostetaan yhdellä pykälällä pikkuhiljaa, kun tietyllä korkeudella on harjoiteltu jo hyvän aikaa. Ja vain pari kertaa viikossa hypitään.

Tosi kivasti ovat hyppytreenit lähteneet käyntiin ja Vinski nauttii hyppäämisestä. Jos myöhemmin tulee vastaan korkeus, josta se ei pidä, niin sitten lasketaan korkeutta. Koiran ehdoilla mennään ja jos Vinski ei jostain syystä halua metrisiä hyppyjä aikanaan hypätä, niin sitten ei.  En todellakaan siinä tapauksessa aio sitä siihen painostaa. Terveysnäkökohdatkin täytyy huomioida. Vaikka en kyllä usko, että se terveyssyiden takia ryhtyi korkeita hyppyjä arastelemaan. Ennemmin se oli itseluottamuksen puutetta, kun se oli kolauttanut takajalkansa esteeseen ja saanut isommista korkeuksista epämiellyttävän käsityksen. Enkä ole hyppäämisestä huomannut sille koituvan fyysisiä ongelmia. Ne kaksi ontumistapaustakaan eivät hyppäämiseen ole liittyneet; ensimmäisellä kerralla se ei ollut käytännössä eläissään vielä hyppinytkään kuin satunnaisesti vauvakorkeudelta, eikä toisellakaan kerralla ollut hyppinyt päiväkausiin ennen ontumista. Tiettyä varovaisuutta joka tapauksessa hyppyjen kanssa noudatan. Ja Vinski saa liikkua mahdollisimman monipuolisesti, kuten muutkin koirat tietenkin, että lihaskunto pysyisi mahdollisimman hyvänä. Liikkumista metsässä ja hiekkateillä niin vapaana kuin kytkettynä ja useamman kerran viikossa pieni pyörälenkki ravissa. Viimemainitussa on sekin hyvä puoli, että koirat pääsevät välillä olemaan oikealla puolellani, ettei niistä tulisi ihan toispuoleisia.

Jippo tietenkään ei ole pyörälenkeille nyt päässyt, joten pojat ovat juosseet kahdestaan. Pian saa Jippo jo luvan kanssa liikkua vapaana, mutta pyörälenkille en sitä vähään aikaan vie. Enkä aio hyppyyttää sitä pitkään aikaan. Tikkejä ei tarvitse mennä poistattamaan, kun ne ovat itsestään sulavia. Mahaa kyllä kävimme viikko sitten näyttämässä Vihtivetissä, kun se muuttui kovin kirjavaksi. Maha oli reunoistaan ihan punainen ja mahan poikki meni punainen juova. Itse haava oli siisti. Arvelin heti, että homma liittyi jotenkin mahassa olleeseen liimasiteeseen, mutta lääkeaineallergian tai muun vastaavan varalta meidät pyydettiin näytille. No, lääkeallergiaa se ei ollut, vaan liima-allergia. Eli Jippo on yliherkkä liimasiteen liimalle, punainen ihottuma oli juuri niissä kohdissa, missä liima oli ollut. Nyt ihottuma on muuttunut karstaiseksi, kai se siitä pikkuhiljaa pois karisee.

Käytiin vähän näyttämässä ongelmaliikkeitä Riitalle, etenkin noita Jipon tokoliikkeitä. Ihan aluksi otimme kontaktitreeniä häiriössä. Kun Jipon kontakti Riitan häiriköidessä tippui, sanoin korjaussanan ja kontaktin taas palatessa kehuin. On se hassua, että kokeneen koiran kanssa tulee usein unohdettua nuo perustreenit. Jippo on kyllä treeneissä ja kokeissa hyvässä kontaktissa liikkeiden aikana, mutta kontakti ennen liikkeitä ja niiden välissä saisi parantua.

Kaukokäskyjä tietenkin kävimme läpi. Olemme tehneet liikaa pelkkää lähitekniikkaa, koska Jippo vaihtoi asentoa vasta kaksoiskäskyllä kauempaa. Siirryin lähelle ja asennonvaihdot onnistuivat taas. Seisomisesta istumiseen siirtyessään Jipon pitää oppia siirtymään taemmas. Näytin myös, miten vaikeaa takapalkan käyttäminen on - paitsi ettei se juuri tällä kertaa sitten tuottanut erityisiä ongelmia. Mutta neuvona tässä on käyttää takapalkkana mieluummin namia, koska bortsu niin helposti jumittuu palloon. Tekniikkaa kannattaa edelleen treenata lähietäisyydeltä, mutta istu-maahan-asennonvaihtoja myös kaukaa, ettei Jippo unohda taitoa.

Sivulletulon ennakoimisesta tuli myös puhetta. Tässä on ohjeena ottaa enemmän sivulletuloja treeneissäkin, että mahdolliseen ennakointiin pääsee puuttumaan. Minä kun olen välttänyt sivulletuloja juuri siksi, etteivät koirat ennakoisi niitä, mutta pitää sitten ottaa enemmän niitä.

Ohjattu nouto pääsi myös käsittelyyn. Yhdellä pallolla tehtynä ei mitään ongelmaa tietenkään. Sitten teimme sellaista treeniä, ettei mitään viety valmiiksi. Lähetin Jippoa merkiltä oikealle ja kerran vasemmallekin ja samaan aikaan käskyn kanssa Riitta heitti pallon osoitettuun suuntaan. Hyvin toimi, näitä pitäisi saada lisää, kun vaan olisi se apuohjaaja. Pallolla ja osiin pilkottuna on syytä hyvän aikaa vielä treenata.

Merkkiä treenasimme erikseen. Jippo välillä ennakoi ja jäi seisomaan liian eteen eikä odottanut käskyä. Odotin ja pikkuhiljaa Jippo älysi hilata itseään kohti oikeaa kohtaa ja sai palkan. Sitten kävinkin näyttämässä sille merkin takaosaa ja lähetin uudestaan, jolloin se tietenkin meni paremmin.

Tässä välissä treenattiin muita koiria ja lopuksi Jippo tuli vielä kentälle tekemään ruudun. Merkille se meni hyvin ja lähti ruutuun hyvin, mutta meni loppumatkasta vähän ruudun ohi ja jäi seisomaan parin metrin päähän. Odotin ja se lopulta korjasi sijaintinsa ruudun etuosaan. Uusintayritys meni paremmin, mutta vähän jouduin Jippoa vielä lopussa ohjailemaan. Näkyi, ettei olla vähään aikaan ruutua otettu, se kun alkoi sujua niin hyvin, että ollaan keskitytty isompiin ongelmiin. Mutta kun kaikkia tokoliikkeitä vaan on pidettävä yllä kaiken aikaa... Paljon työtä teettävä laji kyllä! Mutta juuri siksi me tokoa treenaammekin, että Jipolla on töitä, se kun todellakin haluaa tehdä, ja on mielekästä opetella nimenomaan uusia juttuja. Kovin keskeneräisiä olemme molemmat vielä.

Vinskiäkin näytin Riitalle. Mainitsin Vinskin häiriöherkkyydestä ja näytin sitten ihan perusjuttuja. Ennen seuraamisliikkeeseen lähtemistä Vinski ehti lukita katseensa kaikkiin lähistöllä liikkuuviin ihmisiin. Sitten se otti kontaktin minuun ja annoin seuraamiskäskyn. Seuraaminen meni hyvin ja hyvässä kontaktissa. Sitten luoksetulo, joka sekin ihan hyvä ja melko nopea, vauhti on tosiaan petraantunut. Vinskin on luoksetuloissa ja noudoissa vaikea avustettunakaan istua ihan suorassa, eikä se niin tehnyt nytkään. Se voi johtua toispuoleisuudesta. Asiaa voisi työstää treenaamalla esim. seinän vieressä. Otimme noudonkin. Kapulalle Vinski lähti vähän hitaasti ja otti kapulan vähän tuumien, toi sitten melko hyvin. Sillä voisi treenata pelkkää kapulaan tarttumista innon lisäämiseksi. Riitta myös näki Vinskissä mahdollisia merkkejä siitä, että se paimenmaisesti jähmettyy vaanimaan kapulaa. Juu, se selittäisi paljon. En ole itse osannut tulkita käytöstä, koska aiemmat viisi bortsuani eivät sitä ole harrastaneet, eikä Vinskikään niin selkeästi, että olisin tajunnut.

Pk-esteitä emme voineet ottaa, kun niitä ei kentällä ollut. Niiden suhteen jatkamme kuten olemme jo aloittaneet, eli palaamme ihan alkeisiin ja hankimme paljon hyviä hyppykokemuksia matalilta hypyiltä ennen kuin kokeilemme korkeampia hyppyjä tai A-estettä. Olin kiinnostunut kuulemaan, tiesikö Riitta hyppyongelmaisia bortsuja, jotka olisi saatu pk-hyppyjä hyvin tekemään. No ei oikeastaan, kun suurin osa kuitenkin harrastaa vain tokoa ja agilitya, niin jos koira ei satu korkeammista hypyistä tykkäämään, niin ei niitä sitten ole sellaiselle koiralle pakko opettaakaan. Hmm, no jos Vinski ei pk-esteistä opi tykkäämän, niin sitten senkin pitää suuntautua tokopuolelle.

Lopuksi otimme vielä seuraamista, joka sujui hyvässä kontaktissa. Ei hirveästi haitannut uusi paikka ja häiriöt. Riittakin totesi, että puolitoistavuotias bortsu-uros on usein ihan kakara vielä. Ja Vinskikin on olemukseltaan vielä jossain määrin pentumainen, joten ihmekös tuo, jos se ottaa häiriötä ympäristöstä ja koulutus on ihan alkutekijöissä. On se kuitenkin nyt edistynyt, kun pahimmat murkkuiän kuohut ovat kaiketi jääneet taakse.

Eilen oltiin Salmessa Jipon ja Vinskin kanssa. Tein Vinskille jäljen vanhenemaan ja sitten tottisteltiin. Vinski aloitti. Sen vire oli aluksi vähän kateissa, mutta parani kun ryhdyin itse käyttäytymään innostavammin. Olen yrittänyt olla itse passiivisempi ja saada koiraa aktivoitumaan, mutta se ei nyt häiriökokemusten jälkeen enää sujunutkaan niin hyvin. Lopuksi Vinski sai noutaa kaksikiloisen kapulan. Sen se on oppinut nopeasti, nouto oli hyvä ja se myös piti kapulaa hyvin istuessaan edessäni ja luovutuskin oli nätti.

Jippo tokoili. Ensin se sai istua paikalla kaksi minuuttia ja sitten olla makuulla vähän lyhyemmän ajan, ei ongelmia. Sitten ruutua, joka meni edelleen hyvin, ja seuruuta ja kaukokäskyjä. Ohjatussa noudossa laitoin tällä kertaa kaksi palloa ja oikeanpuoleinen oli se, joka piti tuoda. Hyvin meni sekin. Yksi sienestämästä autolleen palannut mummokin jäi katsomaan suoritusta. Mitähän nuo satunnaiset ohikulkijat mahtavat tokoliikkeistä ajatella? Ehkä kuitenkin vielä oudompaa on, kun joku talsii pellolla tai nurmikolla ja kylvää sinne makkaraa tai lihapullia :D

Sitten oli Vinskin nurmikkojälki. Siinä oli kaksi kulmaa, toinen terävä. Keppejä kuusi, koska niitä on syytä treenata. Alkujälki namitettu ja kulmien jälkeen myös nameja. Tuuli oli aika navakkaa. Hyvin Vinski jäljellä pysyi, joskaan sen tyylillä ei ihan FH-puolella välttämättä pärjäisi. Keppien ilmaisu oli totutunlaista, vaihtelevaa. Keppejä ryhdytään nyt kotonakin taas työstämään enemmän.

Tänään olimme Nummelan kentällä. Vinski aloitti treenit agilitykentän puolella. Rakensin sille hyppytekniikkasarjan, jota se pääsi ensin kokeilemaan. Ekalla kierroksella se hyppäsi muuten hyvin, mutta yhteen hyppyyn sen jalka kolahti hieman. Toisella kerralla se jo hätäili liikaa eikä saanut askeleitaan sopimaan ahtaisiin esteväleihin ja pudotti kaksi rimaa. Rimat olivat olleet toiseksi matalimmassa korkeudessaan ja laskin ne matalimpaan. Nyt Vinski hyppäsikin hienosti. Vähän puomia ja pujottelua vielä otimme.

PK-kentän puolella otimme A-estettä ja hyppyä. Kieltoja tuli taas, etenkin A-este epäilytti tänään Vinskiä. Itse sain taas kiivetä harjalle :)  Vinski myös hyppäsi pallon perään jopa paremmin kuin patukan ja toi kerran pallon hyppynoutona takaisinkin toiseksi ylimmästä hyppykorkeudesta. On vähän ikävää, että Vinskillä on ennakkoluuloja pk-esteitä kohtaan, koska sitä useammin niitä sitten pitäisi treenata. Mutta toisaalta korkeaa hyppyä tai A-estettä ei viitsisi terveyssyistä hirmu usein treenata. Tarkka kyllä olen sekä lämmittelystä että jäähdyttelystä aina kun hypimme. Nytkin alla oli kunnon lenkki juuri ennen treeniä ja treenin jälkeen jäähdyttelyä ravissa ja kävellen BOT-loimi päällä. Myöhemmin kotona vielä metsäkävely loimi päällä, ja loppupäivän kotonakin Vinski on saanut loimea pitää. Snoopy saa loimen sitten yöksi, se tykkää kovasti tästä yöpuvustaan :)

Pätkän seuraamista Vinski myös teki ja nyt se sujui hyvässä vietissä.

Jippo tietenkin tokoili. Ohjatussa taas kaksi palloa, joista oikeanpuoleinen piti noutaa. Tällä kertaa Jippo oli yli-innokas ja hieman varasti jo lähdössä ja lähti hakemaan väärää. Noudatti kyllä seiso-käskyä hyvin ja haki sitten oikean, oli selvästi paremmin kuulolla nyt kun asiasta on taitettu peistä. Kaukokäskyt ovat edelleen vaikeita, vähintään sivulle siirtymistä tahtoo aina tulla.

Snoopy toimi sekakäyttäjänä, eli otti pk-liikkeitä ja tokoa sekaisin ;) Erityisesti kiinnitin huomiota noudon luovutukseen, joka oli kokeessa ongelma. No eihän treenissä mitään ongelmaa ollut, Snoopylla ei ollut mitään syytä pitää kapulaa saaliina.

Aamulla tein Vinskille jäljen kotimetsään. Helppo jälki, jossa kaksi kulmaa, mutta loppusuoralla tien ylitys, mikä oli Vinskille uutta. Tietä pitkin sattui juuri kulkemaan joku kun saavuin tien reunaan, joten saatiin lisähaasteeksi vielä harhakin.  Sää oli poutainen ja metsä kostea. Ajoimme jäljen puolitoista tuntia vanhana.

Lyhyen janan lopussa Vinski kaarsi oikealle ja tupsahti jäljelle sitten jyrkässä kulmassa, mutta nosti jäljen heti oikeaan suuntaan. Oletin jäljen muutenkin olevan tosi helppo, kun keli oli ihanteellinen. Mutta alussa Vinski kaarsi aika kauas sivuun jäljeltä ja molemmissa kulmissa se tarkisteli aika paljon. Että ei se ihan lastenleikkiä ollutkaan. Ensimmäisen kepin ilmaisu oli hyvä, toisen Vinski osoitti huomanneensa, mutta olisi jatkanut vain matkaa. En päästänyt ennen kuin se ilmaisi kepin kunnolla. Kolmannen kepin kohdalla se pyöri jonkun aikaa ennen kuin paikallisti kepin ja ilmaisi sen. Tien ylitys sujui kuin vanhalta tekijältä. Pian ylityksen jälkeen oli neljäs eli viimeinen keppi ryteikköisessä maastossa. Vinski näytti huomaavan kepin, mutta yritti rynniä eteenpäin ryteikössä. Jäin odottamaan, että se asettui ja ilmaisi kepin. Jokaiselta kepiltä tuli namipalkka kuten yleensäkin ja loppupalkaksi Vinski sai lisäksi leikkiä pallolla. Tällä kertaa se palkkautui pallosta hyvin ja kantoi palloa tohkeissaan tietä pitkin. Aina se ei jäljen jälkeen ole halunnut mitään lelupalkkaa. Pallosta on muutenkin pikkuhiljaa tulossa Vinskille oikein mieluisa palkka.

Siinä tiellä oli sellainen vähän isompi kivi, jota Vinski katseli kauempaa hetken sillä silmällä, että onkohan se joku eläin. Sanoin sille, että pöh, kivihän se vain on. Kiven kohdalle tullessamme Vinski ei enää kivestä piitannutkaan, mutta meikä hyppäsi metrin ilmaan ja pinkaisi juoksuun, Vinskin hämmästykseksi. Kiven takaa nimittäin paljastui kyykäärme. Ensi säikähdyksestä toivuttuani menin kurkkaamaan kyytä lähemmin. Sen keskiruumis oli ruhjeilla, joten se olikin vainaa, oli sen näköinen, että oli kesken luikertelun siihen kuollut. Oli tainnut joku ohikulkija sitä kivellä nakata. En ole hirveän pahoillani, että yksi kyy vähemmän luikertelee lähimaastossa. Aika monta niitä vielä ihan varmasti on, tämäkin vaikutti eri käärmeeltä kuin se, jonka toissapäivänä näin. Kolme kyyhavaintoa runsaassa viikossa, byääh! Taitaa olla niin, että tähän aikaan vuodesta kyyt liikkuvat vähemmän ja niitä näkee sen takia useammin.

Illalla oli ryhmän tottistreenit Luukissa. Snoopy pääsi kentälle Icen parina. Otimme ensin ilmoittautumisen, joka meni hyvin, mutta Icea Snoopy kuulemma oli silmäillyt tiukalla katseella. Sitten seuraamista, jonka aikana ammuttiin kolme laukausta. Ei mitään ihmeempää reaktiota, korvaa taisi hieman kääntää jonkun kohdalla. Lopuksi leikittiin. Muuta emme tehneet, kun ei noita samoja pk-liikkeitä liikaa viitsi junnata ja halusin nyt vetää vain lyhyen ja hauskan treenin.

Jippo pääsi kentälle tokoilemaan. Otimme ruutua taas evl-tyyliin. Jippo meni tosi hyvin merkille ja ruutuun, mutta tänään se tarjosi ruudussa suoraa maahanmenoa. Vasta kolmannella yrityksellä se jäi käskystä heti seisomaan. Mutta aika hienosti Jippo eilen ja tänään on evl-ruudun selvittänyt. Ja ihan hirmuisella vauhdilla. Ohjattu nouto ei sitten sujunutkaan. Valitsin sen vaikeamman eli oikeanpuoleisen kapulan noudettavaksi, ja Jippohan yritti sitten koko ajan juosta suoraan vasemmanpuoleiselle kapulalle tai keskikapulalle. Pysäytin sen ihan kieltämällä joka kerta. Ihmeissään se oli ja siltä kesti kauan tajuta, että oikealla tosiaan oli kapula ja se piti noutaa, vaikka se oli ihan hyvin nähnyt kapulan viennin. Täytyy treenata pelkkiä suuntia jonkin aikaa, jos Jippo sitten älyäisi, että suuntia on muitakin kuin vasen... Yhden suuntatreenin jo otimmekin pallon avulla. Tietysti voi myös toivoa, että arpaonni kävisi kisoissa ja haettavaksi tulisi se vasen ;D  

 Kaukokäskyjä otimme tekniikkatreeninä ja laitoin Jipolle myös pitkästä aikaa takapalkan. Mutta takapalkka toi taas vanhat ongelmat esiin, kun Jippo poikitti tosi paljon ja rupesi hätäilemään asennonvaihtoja odottaessaan takapalkalle vapautusta. Haasteita tokoilu totisesti tarjoaa.

Vinski pääsi parkkikselle touhuamaan illan jo pimennyttyä. Otimme seuraamista, liikkeestä istumisen ja liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon. Odotin aina ensin Vinskiltä hyvää ja oma-aloitteista kontaktia ennen kuin mitään tapahtui. Tarkoitus kun olisi, että se oppii itse olemaan aktiivinen, eikä minun tarvitsisi liiemmin innostaa ja houkutella sitä. Tänään ainakin treeni sujui hyvin, Vinski oli innolla mukana, otti hyvin kontaktia ja teki liikkeet hyvin.

Eilen päädyimme Nummelaan lenkille ja esineitä treenaamaan ihan sattumalta. Tokokokeesta kotiutumisen jälkeen lähdimme ensin normaalisti lenkille kotona. Parinsadan metrin päässä pihasta kohtasimme sen kauhistuksen. Se oli kerällä keskellä tietä. Havaitsin sen vasta kun olimme parin askeleen päässä siitä, mutta en heti sisäistänyt näkemääni, joten ehdimme melkein talloa kyyn jalkoihimme. Melkoisen vilkkaan täyskäännöksen sitten teinkin, koirien suureksi ihmeeksi, ne kun eivät mitään epätavallista olleet havainneet. Kyllähän me melko kyiden keskellä täällä asumme, vaikkei niitä hirmu usein näkemään (onneksi) pääsekään. Tänä vuonna tämä oli ensimmäinen elävä kyy, jonka bongasin näin lähellä kotia. Kuolleen poikasen bongasin kesällä vieläkin lähempänä.

Kyy oli siis keskellä tietä ja sitten siinä tiellä oli parkissa myös auto, mistä tiesin, että viereisellä metsäpläntillä oli sienestäjä tai useampi. Lähimetsässä harvoin liikkuu muita, mutta etenkin syksyllä niin saattaa käydä, ja tämä syksy on ollut erityisen vilkas. Metsäänkään ei tehnyt mieli lähteä, kun ei tiennyt olisiko siellä mukana vaikkapa joku irtokoira kuten eräälläkin seurueella. Joten lähdimme lenkille Nummelaan, jossa vaikka koko lenkin voi tehdä sivistyneesti asfaltilla, jolloin kyiden ja sienestäjien vaara on pienehkö. No, me kyllä uskaltauduimme metsäänkin ja saimme ihan rauhassa olla :)

Lenkin jälkeen pojat pääsivät esineruutuilemaan. Snoopy aloitti. Esineitä oli viisi, joista neljä annoin Snoopyn hakea. Se haki hyvin ja työskenteli nyt ruudussa melko kattavasti. Kerran se pudotti yhden esineen, kun sai tuodessaan hajun toisesta esineestä, ja aikoi mennä vaihtamaan esineen. Onneksi pääsin näkemään tämän tarpeeksi läheltä ja ehdin puuttua asiaan. Sain pysäytettyä Snoopyn ei-käskyllä ja noutokäskyllä se otti pudottamansa esineen uudestaan ja toi sen, parin sekunnin miettimisen jälkeen. Kova veto olisi sinne toiselle esineelle ollut. Mutta oikein onnistunut treeni, kun kerrankin pääsin kunnolla puuttumaan esineen vaihtamiseen.

Vinski pääsi sitten hommiin, ja tällä kertaa se sai ensimmäisen kerran etsiä kolme esinettä. Sen työskentely oli välillä hidasta ja huolellista jäljestämistä, välillä se sai ahaa-elämyksiä ja eteni ruudussa suoraviivaisemmin ja jäljestämättä. Kolme esinettä se onnistui melkoisen ongelmitta löytämään. Epäröimättä se jo tuo kaikenlaisia esineitä, nytkin yksi oli pieni lasten saapas, joka ennen olisi Vinskin mielestä ollut vähän epäilyttävä. Tuota jäljestystä vaan pitäisi saada vähemmäksi.

Tänään olimme Salmessa tokoilemassa. Sää oli taas vaihtunut sateiseksi. Jippo otti ruudun evl-tyyliin ja ohjatun noudon. Nappisuorituksia molemmat, ei mitään huomautettavaa, saatoin vain ihailla koiran menoa. Otimme myös kaukokäskyjen tekniikkaa siten, että eteen ei tulla pätkääkään, seisomaan mennessä saa vähän peruuttaakin. Vaikeaksi se vaan heti tuntuu muuttuvan, kun etäisyys ohjaajaan kasvaa. Jotain idarin tai nykyisen zetan tapaista vielä lopuksi otimme. Onnistunut treeni ja Jippo on niin ihanan innokas tässäkin lajissa. Paljon on kyllä treenattavaa evl-luokkaa varten.

Vinski otti Salmen parkkiksella myös vähän ruututreeniä, seuraamista ja noudon. Ihan aluksi kontaktia ja kontaktista vapauttamista patukalle. Onnistunut treeni Vinskilläkin.

Kotona pääsivät Snoopy ja Vinski häiriöksi Jipolle treenaamaan paikalla istumista ja makaamista. Vinski lähti kerran istumisesta käpälämäkeen ja palautin sen takaisin riviin. Kun olin menossa vapauttamaan koiria, karkasi Vinski toisen kerran. Mutta ei silti hullumpi suoritus, kun oli Vinskille ensimmäinen tuollainen treeni. Snoopy ja Jippo pysyivät hyvin istumassa. Paikkamakuussa koko jengi sai olla neljä minuuttia ja menin itse piiloon. Hyvin meni kaikilta. Vinskin kanssa ei ole piiloa aiemmin treenattu kuin pari kertaa niin, että olen pariksi sekunniksi hävinnyt näkyvistä, joten kivasti sujui.

Tänään oltiin Jipon kanssa tokokokeessa Helsingissä Tuomarinkartanossa. Tuomarina oli Timo Pussinen. Liikkeet menivät seuraavanlaisesti:

Paikkamakuu: 7. Jippo ei reagoinut ensimmäiseen maahanmenokäskyyn, jouduin antamaan uuden käskyn. Hyvin pysyi sitten paikalla kahden bernin välissä, mutta oli kuulemma vähän nuuskinut maata.

Seuraaminen: 8. Ihan kivaa seuraamista pienillä kauneusvirheillä, välillä Jippo esim. hieman törmäili jalkaani.

Liikkeestä istuminen: 9. En tiedä mistä tuomari vähensi pisteen, kun ei kertonut :)

Luoksetulo: 9,5.  Oikein kiva suoritus. Eikä olla tätä edes tokomaisesti treenattu. Sivulletulossa oli hieman ennakoinnin makua.

Ruutu: 9. Jippo lähti kuin tykinkuula ja pysähtyi hienosti seisomaan ruutuun käskystä. Odotin itse tässä vaiheessa lupaa seuraavaan käskyyn, mutta hiljaista oli niin liikkeenohjaajan kuin tuomarinkin suunnalla. Sitten muistinkin, että ihan oma-aloitteisesti se koira pitää maahan käskeä :) Hienosti meni Jippo maahan ja pysyi siellä myös luoksetuloon saakka. Mutta ohjaajalla tosiaan black out - tokossa sitä on niin tottunut itsekin vain tottelemaan :D

Hyppynouto: 7. Hyvät hypyt ja nouto. Jotenkin vaan koomista kun se este oli niin matala, kun on pk-esteeseen tottunut ja kapulaksikin valitsin sen eniten pk-kapulan näköisen :) Luovuttaessaan Jippo tuli liiankin lähelle ja istui tassut varpaideni päällä. Sivulletuloa ennakoi. Itse sain noottia siitä, että annoin noutokäskyn Jipon ollessa hyppäämässä, pitäisi kuulemma antaa heti hyppykäskyn jälkeen. No, pk-kokeissa noutokäskyn saa nimenomaan antaa hypyn aikana, eikä mulla ollut harmainta hajua, ettei se tokossa ole sallittua. Voi olla vähän vaikea muistaa lajien erot välillä!

Metallinouto: 8. Vauhdikas ja hyvä nouto, tuodessa Jippo istui hieman oikealle ja tuli sivulle ennen käskyä.

Tunnistusnouto: 8,5. Jippo kääntyi liikkeen alussa mukanani ja olin jo ihan, että apua, mutta koira kuulemma saa kääntyä ohjaajan mukana. Pitäiskö ne säännöt ehkä joskus ihan lukea kunnolla läpi?! Kun käännyin takaisin, kääntyi Jippokin, mutta jäi sivulle seisomaan, mikä sitten olikin ainoa varsinainen virhe. Jippo ampaisi tunnareille vauhdilla ja otti sen oikean haistelematta edes riviä läpi. Niin hyvin sai sitten hajun siitä. Sivulletulossa taisi jälleen olla jotain ennakointia?

Kauko-ohjaus: 6. Jättäessä jouduin taas antamaan kaksi maahanmenokäskyä. Asennonvaihdot tosi hyvät, mutta etenemistä tapahtui melko reilusti.

Kokonaisvaikutus: 10. Muita kymppejä ei tullutkaan, mutta iloinen olen, että se tuli juuri tästä. Vaikkei pisteissä arvokas liike olekaan. Mutta itse arvostan :) Tuomari sanoi, että on ilo katsoa nopeaa ja osaavaa koiraa ja nähdä sekä koiran että ohjaajan nauttivan siitä mitä tekevät.

Yhteispisteet 259, ykköstulos ja toinen sija. Ei mitkään huippupisteet, mutta tyytyväinen olen, että jo toisella yrityksellä saimme voittajasta ykkösen sivulajistamme. Uskaltaakohan sitä lähteä erivoihin räpeltämään, hui! No, räpeltämällä oppii ;D

Sää suosi tokokoetta, aurinko paahtoi kenttää kesäisesti ja tarkeni hyvin T-paidassakin. Vinskin kanssa tietenkin pyörimme myös kisa-alueella ja vähän treenasimmekin. Hyvin meidän maalaispoika sopeutuu suurempiinkin kuvioihin, mutta treeniin ei ole helppo keskittyä tällaisissa paikoissa. Kun on ne kaikki hajut ja tapahtumat ympärillä. Vähän hajamieliseksi Vinski kävi, kun piti treeniin keskittyä. Kaivoin namit naftaliinista ja sitten se rupesikin keskittymään paljon paremmin. Kotona treenaamme nykyään enimmäkseen lelupalkalla.

Toissapäivänä olimme Nummelan kentällä treenaamassa. Vinski aloitti treenit agilitykentän puolella. Se sai hypätä kolmea hyppyä eri suunnista ja kiivetä puomia ja A-estettä, pujotella ja uutena esteenä tutustua renkaaseen. Hypyt ja kiipeämiset menivät kepoisasti. Vinskistä voisi tulla hyvä agilitykoira, sääli kun emäntä on lajissa niin tumpelo eikä aikakaan kaikkiin lajeihin riitä ;)

Sitten Vinski siirtyi pk-kentän puolelle. Ensin se sai kiivetä jyrkän A-esteen, joka menikin hyvin. Seuraavaksi oli vuorossa hyppytreeniä. Ensin 70 senttistä hyppyä patukan perässä, joka oli tarkoitus palauttaa myös hyppynoutona, mutta Vinski kiersi esteen patukan kanssa, vaikka menohyppy olikin hyvä. Muutaman yrityksen ja tsemppaamisen jälkeen paluuhyppy patukan kanssa sitten onnistui. Ja sitten olikin vuorossa seuraava kynnys. Metrin ylitys ilman patukkaa. Vinski kieltäytyi muutaman kerran kunniasta, mutta kun ohjaaja sinnikkäästi jatkoi tsemppaamista, niin lopulta se ylitti esteen ja vieläpä melko ilmavasti.  Ja sai palkaksi kehut ja patukkaleikin, enempää ei sillä kertaa hypitty. Vähän seuraamistreeniä lopuksi teimme.

Jippo tokoili. Edellisenä päivänä meille oli tarjottu peruutuspaikkaa tokokisasta viikonlopuksi, joten hioimme ruutua ja kaukokäskyjä. Ruutua otimme useampaan kertaan ja hyvin Jippo  löysi ruudun joka kerta. Otimme myös tunnarin, joka meni hyvin, ja metallinoudon ja hyppynoudon puukapulalla. Kaikki ok, pieniä kauneusvirheitä sekaan mahtui.

Snoopy otti pk-liikkeitä. Paikallamakuun aikana ammuin yhden laukauksen, josta Snoopy ei välittänyt, sitten ase menikin jumiin eikä enempää voinut ampua.

Eilen Jippo pääsi viimeistelytreeniin Luukin kentälle. Otimme ruutuun lähetyksiä eri suunnista, kaukokäskyjen tekniikkaa ja pätkän seuraamista. Hyvin ruutu löytyi taas, mutta välillä Jippo hakeutuu lähelle ruudun laitoja tai turhan etualalle. Joskus jopa silloin, kun ruudussa on targetti, joten targetin merkitystä sille muistuttelinkin. Kovasti Jippo innostui asiasta ja sieppasi targetin suuhunsa :)

Pojat pääsivät kotona esineruutuilemaan. Laitoin ruutuun viisi esinettä. Ensin pääsi Vinski hommiin. Se lähti sivusuuntaan seuraamaan tallausjälkiä ja löysikin pian lähiesineen ja toi sen, tuodessa se piti taas sylkäistä maahan. Jäljestäen Vinski lähti seuraavaakin esinettä etsimään, mutta unohti sitten hetkeksi jäljestämisen ja eteni suoraan taakse ja löysi sieltä toisen esineen, lasten sandaalin. Olin ajatellut ottaa Vinskillä kolme esinettä, mutta päätin kuitenkin lopettaa kahteen, että pääsin palkaamaan hyvästä suorituksesta.

Snoopy oli tapansa mukaan vauhdikas. Se löysi kolme esinettä nopeaan tahtiin. Oikea takakulma oli ryteikössä ja sitä Snoopy ei mennyt edes tarkistamaan, vaikka kävi lähellä. Yksi esine oli juuri siellä. Lopulta menimme Snoopyn kanssa ottamaan hajun takakulman esineestä, koska halusin näyttää, että koko ruutu kyllä kannattaisi käydä läpi. Johan nousi sekin esine ja viides sai jäädä hakematta.

Eilen oli taas ryhmätreenit Luukissa. Aluksi oli sateetonta, mutta sitten alkoi taas sataa. Ei onneksi kaatamalla, mutta illan mittaan kuitenkin ihan kohtalaisesti. Viime viikon sadetreenien jälkeen meni vedenpitäviltä (?!) kengiltä viikko kuivua ja nyt ne kastuivat taas läpi asti, kiva.

Vinski pääsi kentälle Icen parina. Otimme ilmoittautumista välillä puolta vaihtaen ja hyvin meni, pylly pysyi maassa. Sitten otimme seuraamista ja paukut. Paukut pamahtivat tavallista kovempaa, liekö panoksissa jotain eroa entiseen tai ehkä erittäin kova tuuli vaikutti myös asiaan. Joka tapauksessa Vinski käännähti pikaisesti katsomaan ampujan suuntaan, eli ihmetteli asiaa. Ei sen enempää välittänyt kylläkään eikä toimintakyky alentunut.

Otimme sitten liikkeestä istumisen, maahanmenon ja luoksetulon ja kaukokäskyjä. Nämä menivät melko hyvin, mutta vähän skarpimpaakin olisi meno voinut olla. Sitten otimme noudon vieraalla kapulalla ja sekin meni melko hyvin, mutta kapulan irrotettuaan Vinski ei innostunutkaan patukasta, jota tarjosin palkaksi. Tässä kohdassa kenttää oli hajuja, jotka veivät sen mielenkiinnon täysin. Pientä seuraamispätkää vielä teimme, mutta Vinski ei ollut ihan täysillä mukana eikä taaskaan innostunut edes patukasta, kun hajuja vain olisi pitänyt saada haistella. Mitä lie juoksunartun hajuja? Urokset!!!

Vein Vinskin autoon ja otin tilalle Snoopyn. Teimme kolmosluokan liikkeet läpi. Snoopy teki pienen väistöliikkeen takapuolella, kun laukaus tuli. Kyllä se omaankin korvaan tosiaan pamahti huomattavasti kovempaa kuin aiemmin. Seuraavaksi ammuttiin sitten kaksi laukausta, joiden jälkeen palkkasin heti, eikä näihin enää samanlaista reaktiota tullutkaan. Liikkeet Snoopy teki ihan hyvin, kauneusvirheitäkin mukaan mahtui, muttei isoja virheitä. Eteenmeno oli hieno ja valmistava osuus erityisesti, Snoopy seurasi ihan tikkana eikä ennakoinut yhtään. Eikä ennakoinut maahanmenoakaan. Kentän päädyssä oli iso pallo palkkana, vapautin suoraan eteenmenon jälkeen. Lopuksi vielä lyhyt paikallaolo, jonka aikana taas ammuttiin. Ei ongelmia.

Jippo pääsi tokoilemaan parkkiksella melko reippaassa sateessa. Se oli niitä treenejä, kun tuntuu, ettei mikään suju kunnolla. Jippo ei osannut merkille mennessään irrota merkin taakse asti, ruudussa se jäi koko ajan ihan etualalle tai jopa ulos ruudusta, ohjatussa noudossa yritti hakea keskikapulaa. Just joo.

Vinski pääsi myös parkkikselle ottamaan vielä vähän kontaktitreeniä, seuraamispätkää ja ruutua. Ihan ok, mutta kontakti olisi saanut olla vähän pidempikestoinen, nyt Vinski teki nopeita vilkaisuja pois päin ennen kuin taas otti kontaktin. Tyypillistä kyllä sille muutenkin.

Tänään pääsivät Jippo ja Vinski Salmen parkkikselle tokoilemaan. Päivä oli siihen asti ollut vähäsateinen, mutta luonnollisesti treenin ajan satoi reippaasti. Jippo teki läpi voittajaluokan liikkeet lukuunottamatta hyppynoutoa. Paikallaolonkin se pääsi ottamaan yhdessä Vinskin kanssa, hyvin meni molempien osalta. Muutenkin Jipon tekeminen oli kivaa, isoimmat ongelmat tulivat ruudussa ja kaukokäskyissä. Ihan vaan arvokkaimmissa liikkeissä noin niin kun kisamielessä... Ruudussa oikean paikan hahmottaminen on taas ihan hakusessa, välillä Jippo pysähtyi seisomaan ruudun eteen ja tarvitsi lisäkäskyjä mennäkseen ruutuun asti. Seisoa se kyllä nykyään osaa ja on pysynyt hyvin ruudussa luoksetuloon asti nyt, kun pari kertaa olemme tehneet liikkeen ihan kisamaisesti. Kaukokäskyissä ongelmana oli reilu eteenpäin siirtyminen, vaikka olemme treenanneet pelkkää tekniikkkaa. Tunnari oli oikein hieno.

Vinski otti vain seuraamista, luoksetuloja ja ruudun alkeita, koska olin jo litimärkä. Vinski suostui ihan hyvin menemään makuulle märälle asfaltille. Sade näyttää kiusaavan sen korvia tällä hetkellä eniten, kovasti pitää korvia käännellä ja ravistaa kun sataa ja pitäisi samalla tottistella.

Lenkillä tänään saimme paljon paukkuharjoitusta samalla, kun jossain lähistöllä pamahteli tai miltei räjähteli sarjatulena useaan otteeseen. En tiedä pitääkö sitten joku metsästysase tuollaista ääntä, kun en muihin aseisiin kuin starttipyssyyn ole perehtynyt. No, oli mitä oli, mutta Nasta, Jippo, Snoopy ja Vinski eivät korvaansa asialle lotkauttaneet.

Aamulla oli jälkiryhmän treenit Laitamaalla, paikalla Svea, Sylva, Laura ja minä. Tein jäljen Bertalle ja Svea teki Vinskille. Jälkien tallaamisen jälkeen alkoi Laitamaalla härdelli, kun paikalle pelmahti autolasteittain sienestäjiä, ja ilmestyi niitä paikalle ilman autoakin.  Lähdimme heti ajamaan jälkiä siinä toivossa, ettei niitä ehdittäisi kokonaan sotkea. Bertan jälki ajettiin ensin, ja aloituspaikalle kävellessämme tuli tiellä vastaan kolme hevostakin ratsastajineen. Bertan jäljen varrella oli sienestävä pariskunta. Mies kertoi meille, että kohdassa, jossa Bertta juuri oli käynyt pyörähtämässä, oli kyy. Tarkistin, että juu, kyy siinä tosiaan oli, ja Svea varoi enää päästämästä Berttaa siihen kohtaan. Mies arveli, että kyy oli kuollut, kun se ei liikkunut, mutta kyllä se erittäin elävältä minusta näytti, pää oli hieman koholla. Keräsi varmaan itseensä vielä lämpöä lähteäkseen liikenteeseen.

Vinski pääsi seuraavaksi jäljestämään noin tunnin vanhan jälkensä. Lyhyen janan se meni nätisti ja nosti jäljen heti oikein. Ensimmäisen kepin se ilmaisi hienosti. Toisesta se meni reagoimatta ohi ja annoin mennä, nostin kepin itse ja näytin Vinskille. Kun se ylitti kolmannenkin kepin ihan muina miehinä, niin kutsuin sen takaisin päin ja se huomasi kepin. Neljännen eli viimeisen kepin se taas ilmaisi tosi hyvin. Jäljestys oli hyvää, toisessa kulmassa tuli pieni oikaisu. Jäljen loppupuolella oli Vinskilläkin sienestäjiä muutaman metrin päässä jäljestä. Vinski vain vilkaisi heitä ja jatkoi jäljestystä. Todennäköisesti itse jäljelläkin on jotain harhoja ollut, mutta eivätpä haitanneet. Itse asiassa kaikkien koirien jäljet menivät ihan hyvin sienestäjien armeijasta huolimatta. Mutta luulen, ettemme vähään aikaan Laitamaalle mene, oli vähän liian jännää ;D

Illalla kotona tottistelimme. Snoopy otti ensin pk-liikkeitä ja kaukokäskyjä. Maahanmenossa sille tuli kämmi ja se jäi seisomaan, uusintayritys ok. Eteenmenossa hidasteli lopussa. Vapautin suoraan pallolle ja toisella yrittämällä Snoopy jo tiesi, että siellä oikeasti on pallo ja meni vauhdilla loppuun asti. Vapautin taas heti. Seuraaminen oli hyvää tänään ja kaksikiloisen nouto onnistui myös hyvin.

Jippo tokoili. Ruutu oli tosi hyvä, kaukokäskyjen tekniikan kanssa tuli pientä ongelmaa, kun Jippo hieman hössötti namin perään. Metallinoutoa ja merkkiä treenasimme myös, ja pitkän seuruun.

Vinski teki hyvää seuraamista ja otimme myös tokomaisia pätkiä. Ruutuun menoa treenasimme myös, vein sinne ensin patukan ja hyvin Vinski lähtikin ruutuun. Toisella kertaa näyttöruutu ja taas Vinski meni hyvin ja myös seisoi heti käskystä. Tunnaria se sai etsiä seuraavaksi ruohikosta, vääriä emme nyt mukaan ottaneet. Liikkeestä istuminen ok, varmistelin vähän hidastamalla itse käskyn antaessani. Maahanmenon otimme hitaasta juoksusta ja se meni hyvin, luoksetulo oli melko nopea. Metallinouto oli nopea. Kaksikiloisenkin sai Vinski noutaa ja melko nopea oli tämäkin nouto, istuen luovutusta en vaatinut, kun liikettä emme paljon ole treenanneet. Vinski oli hyvässä vireessä ja noudoissakin nyt tosiaan vauhtia. Kun vaan saisi aina vireen samanlaiseksi.

Toissapäivänä oli ryhmän tottistreenit Luukissa. Vinski pääsi kentälle Iitun parina illan jo hämärtäessä, joten paukkuja ei enää viitsinyt ottaa. Kaikkea muuta perusjuttua tehtiin. Aluksi treenasimme ilmoittautumista Iitun kanssa. Kerran Vinski nousi perusasennosta, mutta muuten malttoi hyvin olla aloillaan. Seuraamista teimme myös kahden henkilön välistä ja ympäri. Se tuotti pieniä vaikeuksia, kun Vinskin teki mieli käydä moikkaamassa ihmisiä, mutta muutaman kerran ihmisiä pujoteltuamme se jo malttoi keskittyä pelkkään seuraamiseen. Jääviä ja noutoja teimme myös ja lopuksi paikallaolo, joka onnistui hyvin. Muuten hyvä treeni, mutta Vinski oli aika innoissaan Iitun läsnäolosta jo kentälle kävellessämme ja kentälläkin pari kertaa haikaili sen perään. Taitaa olla tytöt mielessä Jipon äskeisen juoksun takia.

Minun oli tarkoitus treenata Jippo ja Snoopy parkkiksella, mutta pieni vesisade yltyi kaatosateeksi juuri kun sain Jipolle ruudun rakennettua. Ruutuun lähetyksen jälkeen pakenimme likomärkinä paikalta.

Eilen oli jälkiryhmän esinetreenit niinikään Luukissa. Vinskille vietiin kaksi vierasta esinettä takarajalle valmiiksi. Se lähti hyvin etsimään ja löysi nopeasti ensimmäisen esineen, tuodessaan irrotti sen parin metrin päässä, pyysin tuomaan käteen asti. Seuraavalla lähetyksellä se lähti jostain syystä takaani etsimään. Lähetin uudestaan ja se eteni tällä kertaa eteen ja löysi toisen esineen, tuodessa esine piti taas tiputtaa. Mutta näyttää tuo jotain esineiden päälle ymmärtävän.

Vinskin suorituksen jälkeen alkoi taas kaatosade, joten Jippo ja Snoopy saivat tyytyä turistin osaan, miten tää aina näin meneekin... Kotiin päästessämme sade oli laantunut sen verran, että kaikki kolme koiraa pääsivät ottamaan pihatottista. Jippo teki mm. tunnaria, joka meni mainiosti.  Vinski sai myös etsiä ensin omaa tunnaria ruohikosta ja sitten kokeilin laittaa väärät siihen viereen. Ei olla taidettu talven jälkeen edes kokeilla ja sen kyllä huomasi, Vinski ei tajunnut mikä kapula on oikea. Pitäisiköhän vähän treenatakin tätä joskus.

Jipon juoksu on enää muisto vain. Se on ollut jo monta päivää yhdessä poikien kanssa. Neljän päivän eristämisen jälkeen huomasin poikien intoilussa tiettyä hiipumista, ja Vinski saikin heti ryhtyä valvotusti tapaamaan Jippoa. Snoopy joutui odottamaan vielä muutaman päivän, sillä vaikka se olikin jo täysin rauhoittunut, niin Jipon liian aikainen tapaaminen olisi saanut sen intoilemaan liikaa. Ja melkein sai nytkin, se yksi intoiluvaihe kai vaan täytyy vielä käydä läpi eristyksen jälkeen ja ottaa Jipolta turpiin ;)

Viikonloppuna vein Snoopyn pyörälenkille, joka päättyi lyhyeen pienen vetämisongelman vuoksi. Nimittäin tiellä edessämme oli jänis, joka lähti juoksemaan tietä pitkin. Ja Snoopy kiri vauhtia siihen malliin, että katsoin parhaaksi kääntyä takaisin. Vaikka olisihan se ihan hyvinkin voinut sujua. Mutta nyt tiedän, miten urheilukilpailuissa kirittäjänä käytetty jänis on saanut alkunsa!

Tottista ollaan otettu kotona ja tänään Salmessa. Vinskiin on tullut lisää vauhtia erityisesti luoksetuloissa. Noudon palautuskin on nopeutunut, mutta kapulalle meno on usein kovin hidas, eikä Vinskillä myöskään ole mitään kiirettä tarttua kapulaan, eli siihen tarttis jotain keksiä. Seuraamista pystymme ottamaan pitkiäkin pätkiä hyvässä kontaktissa, joskus meinaa jo mennä liiankin tiiviiksi. Jäävät liikkeet ovat menneet paljon eteenpäin. Häiriötreeniä tarvitaan vielä paljon, edistystä on kyllä silläkin saralla, mutta välillä tulee häiriössä kesken treenin vilkuilua.

Jippo on ruutuillut, tehnyt ohjattua noutoa ja opetellut kaukokäskyjen tekniikkaa, muunmuassa. Ruudussa se älyää jo jäädä seisomaan, mutta paikan hahmottaminen saisi toisinaan olla varmempaa. Snoopy on hieman tokoillut ja opetellut mm. patoamista.

Vinski ajoi tänään myös nurmikkojäljen Salmessa. Jäljen alun se meni vähän askelten vierestä, sitten pysyi paremmin askelten päällä. Ekassa kulmassa se teki hassun kiepin, luultavasti namien takia, muttei missään vaiheessa poistunut jäljeltä. Toisen kulman meni kuin juna. Kaikki kolme keppiä se huomioi hyvin, mutta maahanmeno ei vieläkään ole nopeaa ja satavarmaa kaikilla kepeillä.

Eilen olimme pitkästä aikaa uimassa. Syksyn ikävimpiä puolia on se, että uimakausi lähestyy loppua. Ihan hyisissä vesissä en noita taida uittaa, joten kovin montaa viikkoa ei taida uimakelejä olla tiedossa. Eikä varsinkaan niin kesäisiä päiviä kuin eilinen :)

Vieläkö on uimakautta jäljellä, kuikuilee Vinski eilisellä uintiretkellä

Iltapäivällä tein Vinskille Salmeen jäljen ruohikolle. Tajusin yhtäkkiä jäljen loppupuolella, että olin unohtanut kepit ihan kokonaan. Joku ihme hajamielisyyskohtaus. Jätin esineeksi loppusuoralle pallon ja jäljen päähän muutaman lihapullan pussissa. Jäljen alussa ja kulmien jälkeen oli myös makupalat askelilla. Vinski ajoi jäljen paremmin kuin viimeksi Salmessa, mutta pää nousi muutaman kerran ja Vinski katseli ympärilleen. Palloon se reagoi heti, ilmaisua piti vähän kannustaa. Molemmat kulmat menivät hyvin.

Keppimokan takia tein toisenkin jäljen, pelkän suoran, jossa oli neljä keppiä. Sen verran olin vieläkin hajamielinen, että tajusin jälkeä tehdessäni kulkevani vastatuuleen, kun olisin ihan hyvin voinut valita myötätuulenkin. No, Vinski jäljesti silti ihan hyvin ja reagoi keppeihin kivasti, kaksi niistä se ilmaisi ihan samantien ja kahden kohdalla piti hetki odottaa ilmaisua.

Illalla oli sitten Luukissa ryhmätottista. Vinski pääsi kentälle mustaterrieri Kodan kanssa. Otimme vain lyhyen tottiksen, koska Vinskin vire ja keskittymiskyky eivät olleet tänään ihan parhaasta päästä. Sää oli lämmin ja nihkeä ja Vinski rasittuu aika helposti sellaisessa säässä, joten ei ollut suunnitelmissakaan treenata paljon. Sen lisäksi Koda oli sille oudompi koira, jota piti hieman pitää silmällä, ja Jipon juoksu stressasi myös. Pieni kontaktitreeni aluksi, pieni pätkä seuraamista, luoksetulo, nouto ja eteenmeno heitetyn pallon perään ehdittiin kuitenkin ottaa. Kolme laukaustakin ammuttiin ja leikitin sen aikaa Vinskiä namilla, hienosti meni. Muutaman minuutin paikallaolo oli loppuun sopivan leppoisa treeni. Vinski pysyi hienosti paikalla, vaikka Kodalle kerran heitettiin pallo melkein viereen. Kävin antamassa kaksi välipalkkaa ja toisella kerralla Vinski oli lähdössä perääni, kun en antanut uutta paikallaolokäskyä kuten aiemmalla kerralla.

Snoopy otti kaikki pk-liikkeet samaan aikaan kun kentällä touhusi Ice. Seuraamisen teimme vähän tokotyyliin. Snoopy toimi tosi kivasti, ei keulinut seuratessa eikä tehnyt muissakaan liikkeissä mitään isompia virheitä, ainoastaan eteenmenossa se ennakoi maahanmenoa ja menikin ilman käskyä maahan. Vein sitten pallon kentän reunaan ja tietty se sitten meni hienosti eteen ja vapautin suoraan.

Jippo otti parkkiksella merkkiä, ruutua ja kaukokäskyjä. Merkillä sai vähän tankata merkin taakse menemistä, kun Jippo jäi seisomaan merkin viereen. Ruutuun lähetys meni kerrasta hyvin ja seisominenkin ruudussa onnistui kertakäskystä.

Jipon juoksu alkoi kolmisen päivää sitten. Tai silloin sen huomasin, ei siitä aina tiedä tarkkaa alkamisaikaa, kun juoksut ovat niin huomaamattomat. Poikien käytöksestä ja Jipon merkkailusta toki näin juoksun tekevän tuloaan jo useita päiviä sitten, mutta varsinaista alkua on joskus vaikea huomata, kun ei juuri mikään muutu. Astutuspäivät kyllä sitten huomaa ;D  Alkujuoksu menee helposti ja pojat voivat jatkaa normaalieloaan Jipon kanssa, mitä nyt Vinski haistelee Jipon pissoja suu vaahdossa ;)

Pihatottistelua ollaan taas harrastettu kaikkien koirien kanssa. Maanantai-iltana kävimme Jipon ja Vinskin kanssa Salmen parkkiksella tottistelemassa ja Vinskille tein myös nurmikkojäljen.

Jippo treenasi ruutua, seuruuta, ohjattua noutoa ja kaukokäskyjä. Ruudun teimme kerran evl-suorituksena, hyvin meni, muuten sitten voi-luokan mukaisia lähetyksiä. Eniten sai tällä kertaa vääntää ohjattua noutoa. Jippo ei pysähtynyt merkille, vaan ampaisi suoraan noutamaan vasenta kapulaa, joka oli se noudettava kapula. Otin takaisin ja sama homma uudestaan... Kun se vihdoin meni merkille, niin se ei enää osannut seistä vaan meni istumaan, oli kai hämmentynyt, kun olin sanonut niin monta kertaa ei sille. Olen toki ennenkin kyseistä sanaa käyttänyt, mutta enimmäkseen olen vain jättänyt palkkaamatta/kehumatta väärästä suorituksesta ja ottanut uusinnan. Nyt olen ennakoinnin karsimiseksi koettanut entistä selkeämmin kertoa, että käskyjä pitää oikeasti kuunnella eikä rynnätä ominpäin tekemään. Mutta täytyy kyllä palata takaisin hienovaraisempaan viestintään, se toimii Jipolle paremmin. Sikäli kun sen ennakointiin mikään toimii!

Nyt taas muistan, miksi aikanaan lopetin tokoilut Jipon kanssa avo-luokkaan. Sen ennakointi haittasi etenkin ylempien luokkien liikkeiden harjoittelua turhan paljon. Kaikki bortsuni ovat ennakoineet, se on ihan rotuominaisuus, mutta Jipolla tuo ennakointi on omista koiristani kaikkein pahinta. Toisaalta sillä on sitten muuten ollut koiristani paras tottis :) Ylempien luokkien tokoa nyt vaan emme enää taida kummoiseksi saada ennakoinnin, monen vuoden tauon ja lähestyvän eläkeiän takia. Kokeissa kun liikkeet menevät niin helposti nollille, siellä ei uusintoja anneta. Mutta harrastamme sitten vaan ihan omalla tasollamme :) Kun noita tokoliikkeitä oikein mietin, niin eihän niissä hirveästi edes järkeä ole ;D 

Jipon tokoilun aikana satoi ensin jonkun verran, sitten jo ihan reippaasti, ja minulle tuli kiire lähteä Vinskin kanssa ajamaan jälki pois ennen kun sade huuhtelee kepeistä kaikki hajut. Jäljestys olikin sitten melko luokatonta. Ensimmäisellä suoralla Vinski kyllä jäljesti välillä ihan hyvin, mutta nosti usein päätään ja katseli ympärilleen. Ympäristö oli sille haasteellinen. Ainoassa kulmassa Vinskin pasmat sekosivat kokonaan ja se pyrki välillä viereiselle kävelytielle. Jäin odottamaan, että se palasi takaisin jäljelle, mutta kun se palasi, niin se menikin maahan ja tarvitsi kannustusta ja muistutusta jäljestä ennen kuin jatkoi työtä. Ja se loppujäljestys oli aika huonoa. Keppeihin reagointi oli myös tosi huonoa. Aika kaamea jälki. Nyt saa poitsu ajaa muutaman jäljen ruohikolla tai pellolla, kunnes homma alkaa pelittää paremmin. Täytyy varmaan laittaa namejakin jäljelle, nyt niitä ei ollut.

Tottis Vinskiltä sitten meni hyvin :)   Satoi edelleen reippaasti, mutta hienohelma toimi silti. Seuraaminen oli napakkaa. Istumaan jääminen meni sekin hyvin ja maahan jääminen myös. Luoksetulossakin oli jo vauhtia, mutta vielä vähän nopeampi se saisi olla ja eteenistuminen vähän suorempi ja tiiviimpi. Keskittyminen oli hyvää ja patukka kelpasi taas hyvin :)

Nummelan kentällä iltapäivällä tottistelemassa. Vinski pääsi ensin agilitykentän puolelle. Se sai hypätä kahta hyppyä, kiivetä A-estettä ja puomia ja harjoitella pujottelua. Hypyt sujuivat oikein kepeästi. Puomilta Vinski tuli ensin alas parin askelen jälkeen. Seuraavalla kerralla pidin huolella sen pannasta kiinni, ettei se pääse tulemaan kesken alas. Se kiipesi tosi hyvin ylös asti, ylhäällä sitä hieman jänskätti ja se kulki epäröivämmin, alastulo sitten taas oli hyvä.

Ihan vaan huviksi me agilityesteitä saatamme joskus ottaa, ja onhan siitä toisaalta varmaan tukea pk-esteiden treenaamiseen ja muuhunkin. Mutta agilitykoiraa ei Vinskistä tule, eikä mistään muustakaan koirastani enää. Olen itse täysin lahjaton tässä lajissa, ja muutenkin olen sielultani enemmän pk-ihminen, vaikka vuosikaudet tuli innolla agiliitoakin harrastettua. Kaksi ensimmäistä koiraani kisasi kolmosissa, Nasta ehti saada siirto-oikeuden kakkosiin, mutta sen koommin en ole kisannut tässä lajissa. Jipolle tuli opetettua kaikki esteet kyllä, Snoopylle ei enää.

Seuraavaksi hyppytreenit jatkuivat pk-kentän puolella. Vajaasta metristä Vinski sai hypätä, ja sitten kiivetä A-esteitä. A-esteet menivät ihan leikiten, hyppykin kohtuullisesti. Seuraaminen oli taas vähän väljempää kuin mitä se on kotipihalla ollut, mutta keskittynyttä.

Snoopy kävi ottamassa eteenmenon jalkapallolle eilisen ennakoinnin takia. Ensin seuraamista, joka meni muuten hyvin, mutta Snoopy vilkuili jo hieman pallon suuntaan. Eteenmeno kentän päätyyn asti pallolle oli vauhdikas ja suoraviivainen.

Jippo treenasi tokoa. Ruutu meni kerrasta hyvin ja Jippo jopa seisoi heti käskystä. Ohjatussa noudossa Jippo meni merkille hyvin ja lähti sitten kohti keskikapulaa, pysähtyi käskystä ja haki sitten oikeanpuoleisen kapulan kuten pitikin. Seuraaminen ok.

Iltaruoan aikaan Vinski sai kotipihalla ajaa lyhyen keppijäljen, jossa oli kaksi keppiä. Tarkoitus oli tehdä sille ihan kunnon jälki metsään, mutta alkoi sataa kaatamalla juuri kun ajattelin jälkeä lähteä tekemään, enkä sitten viitsinyt liottaa sen keppejä sateessa, kun niiden kanssa on ollut ongelmia. Joten tein lyhyen keppijäljen sateen loputtua. Vinski ilmaisi molemmat kepit ottamalla ne suuhun, maahan se ei halunnut märkään ruohikkoon mennä. Tässäpä uusi probleema; opettaako sille kokonaan uusi ilmaisutapa eli kepin suuhun ottaminen, joka on myös Snoopyn ja Jipon ilmaisutapa, vai vaatia aina maahanmenoa, joka on yleensä sillä vahva ollut. Vai salliako kaikki ilmaisutyylit, kunhan ilmaisee. Meidän vesipeto onkin hienohelma, joka ei pidä märästä maasta!!

Iltapäivällä Jippo, Snoopy ja Vinski pääsivät Luukkiin lenkkeilemään. Kävelimme ja hölkkäsimme viisi kilometriä ulkoilureitillä ja sen lisäksi rämmimme vähän metsässä ja koirat pääsivät lampeen uimaan. Niitä ei tarvinnut veteen käskeä.

Vinski lammessa

Jippo ja Snoopy juuri lammesta nousseina

Vähän illemmalla tottistelimme omalla pihalla. Vinskin seuraaminen oli taas täpäkkää. Jäävissä liikkeissä on tapahtunut paljon edistymistä, mutta valmiita liikkeitä ne eivät vielä ole.

Jippo ruutuili taas ja yritti taas esittää seiso-käskyn ymmärtämättömyyttä. Uusi käsky (jota se noudatti) ja sen jälkeen kutsu pois ruudusta ilman kehuja tai palkkaa ja uusi lähetys. Nyt Jippo alkoikin toimia oikein jo ensi käskystä. Kaukokäskyissä Jippo helposti vaeltaa sivusuuntaan ja tietenkin edistämistäkin tapahtuu. Ja joskus se ei maahanmenossa malta painaa kyynärpäitä maahan asti. Varmaan en ehdi tokoliikkeitä valmiiksi asti kouluttaa ennen kuin Jippo jää eläkkeelle :)

Snoopy otti seuraamista, kaukokäskyjä, jäävät ja kahden kilon kapulan noudon. Seuraamisen oikeaa paikkaa joutui tänään vähän työstämään peruutuksilla ym. Kaukokäskyissä kun otin vähän pidemmän välimatkan, niin Snoopy vaati kaksi käskyä ennen kuin teki asennonvaihdot. Snoopy testasi myös uuden patukan ja tykkäsi kyllä, tarttui tosin usein lenkkiin kiinni, eli vähän turhan lähelle näppejäni...

Vinski sai myös ajaa kotimetsässä muutaman sadan metrin pituisen jäljen, lähes tunnin vanhan. Jäljen teon jälkeen alkoi sataa, sää oli muuten melko tuuleton. Janalla Vinski ensin meinasi lähteä sivusuuntaan. Uusi lähetys ja nyt Vinski meni kauniisti suoraan pitkin janaa ja otti sitten takajäljen, jota annoin tarkistaa liinanmitan verran ja odotin mitään sanomatta, että Vinski päätti itse kääntyä takaisin.

Alkujälki meni kauniisti ja tarkasti, sitten toisessa kulmassa Vinski harhautui jäljeltä ja haki sitä uudestaan laajalta alueelta. Jälki löytyi uudestaan, mutta ensimmäinen keppi oli siinä rytäkässä jäädä, kun juuri sen kohdalla Vinski jäljelle palasi. Hieman vihjaisin sitä kepistä. Toisen kepin ohi Vinski hiihteli huomiomatta sitä ja kutsuin sen takaisin päin, mutta annoin sen tietenkin itse löytää kepin. Keppejä oli vain kolme. Päätin, että sitä kolmatta en Vinskille millään lailla vihjaa, jos se jää niin saa jäädä sitten, itse sen pitää oppia kepit heti löytämään. Sen kepin se sitten bongasi heti ja otti suuhun ja toi minulle!? Eikä osoittanut mitään aikeita mennä maahan. Ehkä märkä maa inhotti sitä. Keppejä ja itse jälkeäkin pitää taas treenata vähän useammin, onkin aika vähälle viime aikoina jäänyt.

SM-kisoista tuli ostettua patukka, joka otettiin käyttöön eilen kotipihan treeneissä. Jippo ei siitä ihmeemmin piitannut, mitä en odottanutkaan, se kun on täysin pallohullu. Ja pahan nielutulehduksen jälkeen vuosia sitten se ei enää palkkaantunut kovin hyvin edes köysilelusta, josta oli aiemmin kovasti pitänyt.

Vinski sen sijaan ihastui patukkaan kovasti ja siitä taisi kerralla tulla sille ykköspalkka. Patukka sai toimia noutoesineenä hyppynoudossakin, koska noutokapulaa en muutenkaan vähään aikaan aio hyppynoudoissa käyttää. Hienosti Vinski nouti patukkaa. Seuraaminen oli tiivistä ja keskittynyttä patukkapalkalla.

Tänään olimme Nummelan kentällä treenaamassa. Edelleen patukka toimi Vinskillä hyvin. Se kiipesi sekä loivaa että jyrkkää A-estettä epäröimättä ja hyppäsi hyppyestettä eri korkeuksista, kerran metristäkin. Metrin hypyssä se vähän kolisteli estettä. Otin yhden laudan pois ja hyppy sujui hyvin. Metriin täytyy vaan hakea oikea tekniikka. Vinski sai myös noutaa taas patukan hyppynoutona, paluuhypyn se kiersi ensi yrittämällä, mutta toisella kerralla hyppäsi myös takaisin. Ja loivan A-esteen se sai kiivetä edestakaisin patukka suussa.

Seuraaminen oli taas mallikasta. Luoksetuloon ja tasamaanoutoon noutokapulalla olisin kaivannut enemmän vauhtia. Saa nähdä, löytyykö näihin liikkeisiin ajan myötä lisää vauhtia patukkatreenien avulla tai jollain muulla keinolla, vai onko se nyt vaan Vinskin tyyli tehdä nuo liikkeet vähän hitaammin.

Jippo on saanut treenata enimmäkseen tokoliikkeitä nyt. Ruutuun lähetykset menevät muuten hyvin, mutta sitkeästi Jippo menee ruudussa maahan, vaikka komennan seisomaan. Korjaa kyllä asennon käskystä, mutta kun pitäisi mennä heti oikein... Tänään vasta monen toiston jälkeen se alkoi kertakäskystä jäädä seisomaan. Ohjatussa noudossa se ryntäsi jo keskikapulalle, mutta uskoi kieltoa ja malttoi jopa katsoa, minne näytin ja toi oikeanpuoleisen kapulan, kuten oli tarkoituskin. Tunnari pitkästä aikaa meni hyvin.

Snoopy pääsi tekemään pk-tottista ja oli hieman hätäinen ja epätäsmällinen. Pidemmät treenit ja tokoliikkeitä seassa toimisi sillä paremmin, mutta ohjaaja innostui liikaa patukkatreeneistä, eikä keskittymiskyky enää riittänyt Snoopyn kunnolliseen treenaamiseen;)  Snoopylla en patukkaa vielä kokeillut, kun se palkkaantuu tosi hyvin ihan kaikista leluista, mutta täytyy kai se silläkin vielä koeajaa.

Tänään iltapäivällä menimme Nummelaan ja ihan ensin teimme tunnin lenkin, koirat osan lenkkiä remmissä kadulla ja osan vapaana metsässä. Vinski käveli remmissä pitkiä matkoja ilman, että remmi kiristyi. Silloin kun se meni erityisen hienosti, niin Snoopy vuorostaan ryhtyi vetämään, minkä tietenkin heti katkaisin pysähtymällä. Näköjään vetämisen määrä laumassa on nykyään vakio, se on joku luonnonlaki...

Seuraavaksi siirryimme kentälle tottistelemaan. Vinski pääsi taas kiipeämään A-esteitä. Ensin loivaa, mikä meni hyvin. Sitten jyrkkää, joka myös meni hyvin, ja tällä kertaa molempiin suuntiin. Hyppynoudon otimme 60 sentin korkeudelta. Hyvä suoritus, paluuhyppyä vielä vähän varmistelen siirtymällä esteen taakse houkuttelemaan, ettei Vinski kiertäisi estettä. 90 sentin hypystä ilman kapulaa Vinski kieltäytyi, kun olin lelun kanssa vastassa. Kun keksin vaihtaa namiin, niin se hyppäsi. Enempää hyppäämistä tai kiipeämistä emme sitten ottaneetkaan. Tosi hienoa, että hyppynouto tällä kentällä onnistuu ja A-esteestä on tullut mieluinen, edistystä on siis tapahtunut.

Treenasimme sitten kontaktia, seuraamista ja maahanmenoa. Seuraaminen olisi saanut olla täpäkämpää, mutta muuten ok suoritukset. Lopuksi vielä otimme kontaktitreeniä parkkiksella, jossa oli sillä hetkellä autoja ja äänekkäitä koiria parkissa (muitakin kuin omani..) ja viereisellä kentällä lisäksi agilitytreenit. Kontakti ei mitenkän katkeamaton edelleenkään häiriössä ole, mutta pääasia että Vinski kuitenkin kontaktia tarjoaa ja pystyy välillä sulkemaan ympäristön pois.

Jippo pääsi treenaamaan ruutua ja ohjattua noutoa ja pk-liikkeitä. Ruudun se haki melko hyvin. Kosketusalusta oli käytössä, välillä Jippo otti oikeaoppisesti tassukosketuksen, välillä seisoi alustan vieressä. Nyt se ei kertaakaan ottanut alustaa suuhunsa :) Ohjattu sujui taas hyvin, Jippo on tainnut jo vähän tajuta, että kannattaa tiedustella suuntaa minulta. Merkille menon Jippo hahmottaa hyvin, mutta välillä se ei malta mennä taakse asti, kuten olisi tarkoitus, mutta tajuaa kyllä korjata sijaintinsa, kun jään odottamaan.

Seuruussa käännökset olisivat voineet olla tiukempia. Liikkeestä istumisessa Jippo meni maahan, käsky taisi olla normaalia vahvempi. Uusinta ok, muita jääviä emme ottaneet. Tasamaanouto kaksikiloisella hyvä, hyppynouto 90 sentistä hyvä, A-estenouto hyvä.

Snoopy pääsi sekin pk-liikkeitä tekemään. Seuraaminen oli innokasta ja Snoopy piti paikkansa hyvin, mutta välillä painoi hieman jalkaani. Kaikki jäävät ja luoksetulot onnistuneita. Hyppynouto 90 sentistä muuten hyvä, mutta paluuhypyssä pieni kosketus. A-estenouto oikein hyvä.

Kaiken kuumassa ilmassa rehkimisen jälkeen koirat pääsivät Hiidenrantaan uimaan. Siellä en olekaan muutamaan vuoteen koiria uittanut. Muutama utelias lapsi tuli seuraamaan koirien uintia, avuliaasti yksi tyttö aina ojensi minulle uuden kepin Jipolle heitettäväksi, kun Jippo ei viitsinyt entisiä palauttaa. Poislähtiessämme lapset parveilivat hieman, hmm, tunkeilevasti auton ympärillä, ja yksi tyttö halusi hyvästellä pelkääjän paikalla istuvan Jipon. No, mikäs siinä, Jippo antoi lähtiäispusut tytölle, joka työnsi itsensä autoon. Ei olisi onnistunut Netta-sakemannin aikana ;)  Eikä ehkä nytkään, ellen itse olisi ollut läsnä. Utelias tenavalauma, kovasti kyselivät koirista kaikenlaista.

Viime aikoina treenit ovat jääneet melko vähälle, osittain ihan kuuman ilmankin takia. Jäljestys taas on jäänyt kokonaan väliin erityisesti siksi, että metsät ovat nyt vääränään marjastajia. Kotimetsässä marjastajia tosin on harvemmin, mutta aina ei viitsi jäljestää samassa liiankin tutussa ja jäljestysalaltaan pienessä metsässä. No, täytyy kai tässä lähiaikoina vaan uskaltautua marjastajien sekaan, jos aikoo lajia harrastaa vielä tänä vuonna. Ei ne ole vaan ne mustikat, kun on vielä sienet ja puolukatkin...

Vinski on treenannut esineitä iltaruoan aikaan muutamana iltana. Se on saanut etsiä kahta piharuohikkoon piilotettua esinettä ja löydettyään ne se on saanut iltaruokansa palkaksi. Sen motivaatio on selvästi noussut ja se on koko ajan paremmin ruvennut hakemaan toistakin esinettä. Seuraavaksi siirrämme esineruudun läheiselle metsäalueelle.

Koirat ovat myös tottistelleet kotipihalla jonkun verran, ja toissapäivänä kävimme vaihteeksi Nummelan kentällä treenaamassa. Jippo teki siellä ensimmäistä kertaa kokonaisen ohjatun noudon merkille lähettämisineen kaikkineen, ja se jopa tällä kertaa malttoi seurata suuntaohjaustani ja toi oikean kapulan. Vinski pääsi kiipeämään ensin loivaa A-estettä ja se oli niin innokas, että kiipesi välillä ilman lupaakin. Päätinkin sitten kokeilla sillä ensimmäisen kerran jyrkkää A-estettä, joka tällä kentällä vaikutti pätevältä ja turvalliselta. Ensin Vinski kieltäytyi, mutta pienellä houkuttelulla kiipesi esteen. Siitä se sai kehut ja palkaksi se sai vielä kiivetä loivan A-esteen edestakaisin, jyrkkää en vielä ottanut sillä edestakaisin. Hyppyä otimme myös, hyppynoutoa ensin puolen metrin korkeudelta ja sitten pelkkää hyppyä 70 ja 90 sentin korkeudelta.

Uimassa ollaan tietenkin käyty. Viime viikolla painelin itse koirien perässä järveen vaatteet päällä uimaan, kun kävi kateeksi, eikä ollut uimapuku mukana ;D Lähimmässä järvessä on nyt sinilevää, mutta onneksi muitakin uimapaikkoja on, että voidaan jatkossakin muutama kerta viikossa käydä uimassa näiden maanisten vesipetojen kanssa. Piti oikein tsekata Vinskin horoskooppimerkki, ja juu, kalat on sen merkki :)

Olemme myös kyläilleet Nummelassa siskon perheen luona ja koirat ovat päässeet telmimään lasten kanssa. Vinskikin innostui lasten heittämästä pallosta. Perheen Vili-koiran ja Vinskin ystävyys ei oikein ole edennyt, Vinskistä riippumattomista syistä, harmi.

Jippo on aina valmiina pallon perään

Vinski paapottavana

Kotona Snoopy uuvahti kesken jalkapallopelin

Vinski, Snoopy ja Jippo paikallaolotreenissä kotipihalla

Tänään ja eilen ollaan tottisteltu kotosalla ja vähän parkkiksella myös. Jippo on ottanut erityisesti ruututreeniä. Se myös tajusi kosketusalustan niin hyvin, että se siirrettiin ruutuun. Kyllä Jippo hakeutui kosketusalustan luokse, muttei asettanut tassuja sen päälle, ja välillä otti alustan suuhunsa ja seisoi ruudussa tyytyväisen näköisenä. Ei se ehkä ihan loppuun asti ollut sisäistänyt alustan merkitystä. Mutta hällä väliä, hirveän hauskaa sillä oli!

Vinski on treenaillut kaikkea perushuttua. Hyppyjä ei nyt olla otettu, kun välillä on parempi antaa asioiden hetki hautua, eikä ylenpalttinen hyppyytys varmaan ole Vinskille fyysisestikään hyväksi. Yksi lyhyt kontakti- ja seuraamistreeni otettiin tänään Salmen parkkiksella. Naksuttelin taas hyvästä kontaktista. Ja Vinski esitti aika kivaa kontaktia ja seuraamista häiriössä. Naksutintreeni on selvästi tehnyt sille hyvää. Naksua on aiemminkin käytetty, mutta nyt olen ollut systemaattisempi ja antanut Vinskin enemmän itse oivaltaa asioita. Vinski selvästi nauttii siitä, kun saa oivaltaa itse. Se on saanut opetella esim. kosketusalustaa. Olemme myös leikkineet narulelun lisäksi tennispallolla, ja Vinskistä saattaa vielä pallohullukin kuoriutua. Jipollehan pallo on leluista ihan ykköspalkka. Meillä molemmilla on ollut hauskaa. Olen joutunut miettimään näitä koulutusjuttuja paljon Vinskin kanssa. Tajuan, että olen liikaa myötäillyt sen ajoittaista varovaisuutta joissain asioissa ja etten ole aiemmin antanut sen tarpeeksi päätellä asioita itse. Paljon on vielä ohjaajalla opiskeltavaa Vinskin koulutuksen suhteen, ja koirien koulutuksen suhteen yleensäkin, mutta se on kyllä palkitsevaa, kun joskus oivaltaa jotain ja saa jonkun asian toimimaan. Jokainen koira on yksilö ja ohjaajalle tilaisuus oppia uutta.

Snoopykin on tottistellut. Välillä sekin saa ottaa tokoliikkeitä, ja olen miettinyt, että tokoilun osuutta voisi kasvattaakin, koska se on niin hyvää vaihtelua aina samoina pysyviin pk-liikkeisiin ja tilaisuus voida oppia jotain ihan uutta.

Yhden yhteisliikkeenkin koirat pääsivät tekemään, kun otin niillä ryhmäpaikkamakuun. Kävin vielä itse pujottelemassa koirien lomitse. Hienosti pysyivät, paitsi Vinski vaihtoi painoa lonkalta toiselle kun ohitin sitä ja tultuani ohi yritti nousta.

Nummelan kentällä tottistelemassa. Vinski pääsi ensin taas kiipeämään agilitykentän A-estettä. Seuraavaksi pk-kentän A-estettä. Mitään epäröintiä ei ollut, Vinski on tosiaan tykästynyt kiipeämiseen. Sitten taas kontakti- ja seuraamistreeniä. Ja hyppynoutoa 60 sentistä. Hyvä menohyppy, otti kapulan hyvin, mutta kiersi esteen tullessaan. Teki saman uudestaan, eli selvästi jännittää hyppyä kapulan kanssa. Otimme sitten hyppyä pallo suussa ja se sujui. Lopuksi metrin ylitys ilman kapulaa tai mitään muutakaan. Vinski hyppäsi, mutta otti tukea esteestä. Takaisin se ei halunnut enää hypätä, joten madalsin estettä, että sain vielä yhden onnistuneen hypyn. Ja heti perään vielä A-este edestakaisin pallo suussa, että Vinski pääsi tekemään jotain kivaa. Metrin hyppyä ja hyppynoutoa saadaan vielä työstää paljon. Enemmän taidamme nyt keskittyä hyppyvarmuuden hakemiseen matalammilla korkeuksilla. Hieno homma, ettei Vinski enää kieltäytynyt noudosta, ainoastaan esteestä kapula suussa. Taannoinen kieltäytyminen on ilmeisesti  liittynyt hyppyjännitykseen, ei olisi pitänyt yrittää hyppynoutoa esteellä, jonka Vinski oli juuri nähnyt ensimmäistä kertaa. Ohjaajan moka. Eteenmenoa vielä niin, että veimme yhdessä pallon merkiksi ja sitten lähetin Vinskin pallolle. Se meni kyllä pallolle, mutta vauhtia olisi saanut olla paljon enemmän. Tein sitten niin, että heitin pallon ja lähetin eteen samanaikaisesti ja nyt löytyi vauhtiakin kunnolla. Täytyisi vaan löytää sellainen treenitapa, missä palkka voi olla valmiina maassa ja koiran vauhti silti olisi hyvä.

Jippo otti ohjatun noudon. Se sai hakea vasemman kapulan ja haki sen tosi hyvin, vasen onkin sen parempi puoli. Kosketusalustaa ja seuraamista myös. Snoopyn kanssa vain pätkä seuraamista tällä kertaa.

Samalla reissulla Vinski pääsi taajamakävelylle Nummelassa. Hieman kontaktitreeniä siinä samalla ja lyhyt paikallaolo vilkkaalla parkkipaikalla. Ja reissun jälkeen koirat pääsivät vielä uimaan. Jouduin suostuttelemaan ne kaikki vedestä pois, vaikka ne saivat uida ihan kunnolla. Viettäisivätköhän ne koko päivän vedessä, jos asuisimme järven rannalla?

Tottistelimme kotipihalla. Jippo harjoitteli kosketusalustaa. Välillä se teki niin kuin pitikin, eli asetti etujalkansa alustalle, mutta välillä se kuopsutti alustaa ja toi sitä minulle. No, hauskaa sillä ainakin oli. Niin vähän ollaan alustaa treenattu, ettei vieläkään olla päästy yhdistämään sitä varsinaiseen treeniin. Mutta on kyllä hauskaa antaa Jipolle välille mahdollisuus oppia päättelemällä jotain ihan uutta. Se pääsi myös treenaamaan seuraamista ja merkkiä. Se osaa merkin jo muuten hyvin, mutta ei aina mene merkin taakse, joten sitä työstämme naksulla. Jippo on aina valmis yrittämään seuraavaa temppua, ellei ensimmäinen ollut se mitä haettiin. Joskus se tarjoaa eri vaihtoehtoja turhankin vikkelään.

Vinski leikki ensin narulelullaan. Sitten vähän kontaktitreeniä. Heitin sille kaksikiloista kapulaa, mutta en antanut mitään käskyä. Se toi sen minulle. Laitoin kapulan maahan takaisin ja suunnittelin jo seuraavaa tehtävää, mutta Vinskihän haki kapulan oma-aloitteisesti ja luovutti sen ihan istuma-asennosta. Eli ei se hirveästi noutamista tai noutokapuloita arastele. Hyppynoutoa se pääsikin tekemään seuraavaksi, ja nouti hyvin. Yhden hypyn ilman kapulaa se sai tehdä melkein metristä ja hyppy onnistui hyvin. Kosketusalustaa se myös pääsi kokeilemaan ja hoksasi välillä tehdä oikein. Muutamia luoksetuloja lyhyeltä matkalta. Nopeutta näissä olisi saanut olla enemmän, mutta kaikkiaan onnistunut ja hyvävireinen treeni Vinskiltä. Treeni päättyi antaumukselliseen leikkiin.

Snoopy treenasi liikkeestä istumista, joka meni hyvin. Liikkeestä maahanmenossa se jäi seisomaan, joten uusimme liikkeen, emmekä seisomista ottaneetkaan, kuten oli ollut tarkoitus seuraavaksi tehdä. Lopuksi hyppynouto, joka oli muuten hyvä, mutta paluuhypyssä pieni kosketus.

Illalla tottistelemassa Nummelan kentällä. Pk-kentälle ei päästy, kun siellä jotkut tyypit ulkoiluttivat koiria koko treenin ajan, pöh. Treenasimme sitten parkkiksella ja agilitykentällä. Vinski pääsi ensin pari kertaa kiipeämään A-esteen edestakaisin. Hyvin meni, Vinski selvästi jo tykkää esteestä. Parkkiksella sitten hieman kontaktitreeniä niin, että naksutin ja annoin namin aina kun Vinski tarjosi itse kontaktia. Sitten sama perusasennossa ja parin askelen seuraamistreenissä. Vinski tarjoaa kontaktia kivasti, vaikka välillä pää kääntyy hetkeksi muualle. Sitten tasamaanouto. Edellisenä päivänä olimme omalla pihalla kokeilleet noutoa ihan pelkällä lihapullapalkalla ja se meni hyvin. Nyt olimme samassa paikassa, jossa Vinski oli noudosta toissapäivänä kieltäytynyt. Heitin kapulan ja Vinski meni sen luokse melko hitaasti, mutta tarttui kapulaan, jolloin naksutin ja Vinski irrotti samantien kapulasta ja sai palkan. Sitten uusi heitto ja tällä kertaa en naksuttanut kun Vinski otti kapulan ja se toi kapulan minulle melko reipasta vauhtia. Hyvä homma. Taitaa joku herkkyyskausi olla kumminkin, joka saa Vinskin välillä epävarmaksi eri asioihin, eikä kyse niinkään ollut noutokapulasta itsestään. Taisi vaan olla liikaa uutta samalla kertaa. Tässä välissä laitoin Vinskin autoon ja hetken levättyään se pääsi vielä treenaamaan hieman kontaktia ja eteenmenon alkeita pallolla.

Jippo treenasi ruutua, kaukokäskyjä, seuraamista ja ohjattua noutoa. Se meni hyvin ruutuun, mutta ei aina osunut ihan keskelle, vaikka ruudun sisällä olikin. Ohjatussa noudossa se toi ensin väärän kapulan, kun ei malttanut kunnolla seurata minne näytin. Kovin vähän ollaan näitä treenattukaan.

Snoopy otti taas seuraamista kaikkiin mahdollisiin suuntiin, eli peruuttamista, sivuaskelia ja käännöksiä suoraan perusasennosta, ettei pääsisi keulimaan ja ennakoimaan. Ruutua ja kaukokäskyjä otimme myös. Intoa ja tekemisen meininkiä ei tietenkään puuttunut.

Helteinen viikonvaihde kului pikkupuuhastelujen merkeissä, mitään isompia treenejä emme harrastaneet. Koirat tietenkin pääsivät uimaan. Vinskistä on tullut entistäkin innokkaampi vesipeto. Se lähtee uimaan ilman kepinheittoakin ja ui kerrallaan useita minuutteja tulematta välillä rantaan. Sitä on jo hieman vaikea saada pois uimasta, kun pitäisi lähteä kotiin... Se on kyllä kiitollinen kuntoutettava, uiminen kun on oiva tapa ylläpitää sen selän kuntoa   Kaikki koirat nauttivat uimisesta kovasti. Nastan viime kesän uimakausi päättyi kesken, kun sen hengitystieoireet pahenivat keskikesällä. Se oli tosi sääli, koska Nasta on myös todellinen uimamaisteri ja viime kesä oli niin helteinen. Nyt kysyin eläinlääkäriltä, uskaltaisiko Nastaa uittaa. Hänen mielestään uskalsi, kunhan ei ulapalle anna uida, vaan lyhyitä matkoja. Ja uinti olisi sillekin oikein hyvää kuntoutusta. Siispä vein Nastankin uimaan ja se ui tosi mielellään ja kaikki sujui hyvin - kunnes se kesken uinnin joutui selvittelemään kurkkuaan ja oli rantaan päästyään ihan naatti   Kokemus oli sen verran epämiellyttävä, etten kyllä uskalla uittaa Nastaa enää ainakaan tähän aikaan vuodesta, kun oireet ovat voimakkaimmillaan. Kahlaamaan sen voisi helteillä viedäkin, että pääsee vilvoittelemaan.

Lauantaina olin Helkutinkorvessa EPK:n estetalkoissa värkkäämässä seuralle hyppyestesarjoja. Koirat Nastaa lukuunottamatta olivat mukana. Vinski pääsi välillä vapaana tutkimaan pihaa. Se kohtasi ohimennen talon riisenipennun Hepun ja vähän pidempään se sai moikata airis Kerttua. Vinski oli ensin vähän varuillaan, mutta huomattuaan Kertun naispuoliseksi tyypiksi se tykästyi siihen kovasti. Vinskillä on kovin vähän ollut oman lauman ulkopuolisia koirakontakteja, joten oli tosi kiva, että se pääsi vähän lähemmin näkemään muita koiria. Eipä tuo vieraita ihmisiäkän välillä näe päiväkausiin, mutta sosiaalinen se on aina ihmisten suhteen ollut.  Jippokin pääsi vähäksi aikaa Vinskin kanssa vapaaksi ja kiersi hössöttämässä ja kerjäämässä makupaloja. Jippo on kyllä sen verran ahne tyyppi, että ottaa ihan omin luvin sen ulottuville jätetyt syötävät. Vinski ei niinkään tällaista harrasta, se ei ole niin älyttömän ahne. Snoopy sitten taas kiipeää vaikka pöydälle varastamaan syötävää, jos silmä välttää. Sitä en vapaaksi päästänytkään, kun en joutanut seuraamaan sen edesottamuksia.

Talkoiden jälkeen Vinski pääsi viereiselle kentälle treenaamaan esteitä. Siellä on loiva A-este, jota treenasimme ensin. Sain Vinskin kerran suorittamaan esteen, kun kiipesin itse harjalle houkuttelemaan. Kokemus oli kai Vinskistä liian jännittävä, kun se ei toista kertaa halunnut kiivetä. Emäntä sen sijaan kiipesi aika monta kertaa sinne harjalle koiraa houkuttelemaan   Loivia A-esteitä on turhan harvalla kentällä ja jyrkällä ei ole järkeä alkeita opettaa, mutta jostain niitä treenimahdollisuuksia nyt pitää löytää. Helkutinkorven kentällä on myös säädettävä hyppyeste, jota myös otimme. Ensin muutama lauta pois ja sitten korkeutta aina metriin asti lisäten. Vain yhden hypyn otin metristä. Se olikin ihka ensimmäinen kerta täydestä metristä. Vinski hyppäsi sen epäröimättä, mutta hyppy ei ollut kauhean onnistunut, vaan jalat kolisivat esteeseen. Kehuin silti, ettei hypystä jäisi mitään traumoja, ja poistin pari lautaa ja otin heti perään uuden hypyn. Hyvin hyppäsi, eli ei ainakaan heti jäänyt mitään kammoa.

Sunnuntaina kävimme Luukissa, jossa pidimme lyhyet parkkistreenit. Jippo treenasi kosketusalustaa ja alkoi päästä jyvälle. Montaa kertaa ei sitä vielä olla treenattu. Seuraamista ja kaukokäskyjä myös. Vinski treenasi kontaktia ja parin askelen seuraamispätkiä ja myöskin tutustui kosketusalustaan. Häiriötä oli paljon, ohi meni mm. perhe koiran kanssa, ja kauempana oli hyvin vilkasta. Vinski vilkuili välillä kovasti ympäristöä, mutta pääsin monta kertaa palkkaamaan hyvästä kontaktista. Käytin naksua ja se näytti toimivan Vinskillä hyvänä vahvisteena. Vinskin kanssa saa koko ajan miettiä omia toimintatapojaan, kun se ei toimi koulutuksessa ihan samalla tavalla kuin muut koirani. Ohjaajalla pitäisi siis jopa jotain aivotoimintaakin olla... Juu, toki kaikki koirani ovat keskenään erilaisia ja ne erot pitää yrittää koulutuksessa muistaa, mutta Vinski on kyllä enemmän erilainen koulutettava kuin nuo muut

Mustikat (nuo jälkiharrastajan viholliset!) sinertävät jo, joten koirien marjastuskausi on alkanut. Tässä Nasta marjastaa näitä Jipon nimikkomarjoja

Vinski ja Jippo uintiretkellä

Puolenpäivän aikaan treenasimme esineitä Nummelassa. Ruutu oli noin 20x50 metriä. Laitoin esineet oikeaan takakulmaan, vasempaan takakulmaan, keskelle lähelle takarajaa ja yhden lähiesineen. Snoopy pääsi ensin töihin. Se löysi ensin oikeassa takakulmassa olevan esineen ja bongasi sitä tuodessaan keskiesineen ja vaihtoi sitten esinettä. Seuraavalla pistolla se ensin oli lähdössä muualle, mutta muisti sitten vaihtamansa esineen ja haki sen. Loput esineet löytyivät sitten nopeasti ja pätevästi.

Vinski pääsi seuraavaksi hommiin. Kaikki neljä esinettä olivat valmiina Jippoa varten, mutta Vinski treenaa vielä yhtä esinettä, joten kävin nostamassa oikean takakulman esinettä sille malliksi. Vinski lähti innolla ruutuun ja sattui bongaamaan lähiesineen ja sen se myös toi. Tietenkin se sitten sai palkan siitä.

Jippo työskenteli hyvin ja toi ensin lähiesineen, sitten keskiesineen ja sitten takakulmien esineet.

Iltapäivällä lähdimme sitten vielä tottistelemaan Röylään Seijan kanssa. Jippo kävi kentällä ottamassa vain seuraamista ja leikkimässä.  Käännöksissä kun on esiintynyt hieman loitontumista tai välillä törmäilyä, niin keskityin nyt Jipon skarppaamiseen käännöksissä. Ja ihan kivasti se meni. Jännä tieto oli se, että Jippo kuulemma peitsasi koko seuraamisen ajan. Muuten liikkuessaan se ei peitsaa eikä kukaan ole ennen maininnut, että se peitsaisi seuratessaan.

Vinski pääsi tekemään myös pk-liikkeitä ja tokoliikkeistä ruudun. Tämäkään kenttä ei ole Vinskille enää ihan vieras ja se toimikin aika hyvin. Seuraamispätkät olivat välillä oikein kivoja. Luoksetuloissa ja noudossa Vinski usein hidastelee, jotain varovaisuutta se on. Liekö koirapoika vielä jotenkin epävarma siitä mitä siltä odotetaan. Ruutuunkin se meni hitaasti. Seija arveli, että kyseessä saattaa olla joku ikäänkin liittyvä juttu. No, saa nähdä auttaako vanheminen tuohon. Tai löytyykö muita lääkkeitä. Vinski pääsi lopuksi ottamaan paikallaolon Mollan kanssa ja se sujui oikein hyvin.

Pääsi Snoopykin vielä kentälle hommiin ja hyvin meni, seuraamisessa yritti aluksi hienoisesti keulia, mutta kun teimme ahkerasti käännöksiä ja välillä tokomaisia sivuaskelia ja peruutuksia, niin pysyi oikea paikkakin seuratessa.

Ettei tiistai kävisi tylsäksi, niin lähdimme vielä illalla tokoilemaan Hyvinkäälle Virven oppeihin. Viime kerralla emme päässeet näihin treeneihin mukaan ja nyt olikin jo viimeinen treenikerta, ainakin tällä erää. Jipolla otin vain uuden idarin, tai mikä lie sen liikkeen nimi nykyään onkaan. Eipä ollut helppo tuo yksi vaivainen liike. Siis ohjaajalle ainakaan. Suunnistin kaksi kertaa ihan väärään suuntaan. No kun ei ole tuo suuntavaisto niin kummoinen, onhan se tullut ennenkin todettua... Jippo teki muut jäävät hyvin, mutta seisomisessa tuli ensin väärä asento ja sitten vielä minun palatessani sen luokse se kääntyi poikittain.

Tällä kertaa treenasin enemmän Vinskiä. Eihän se vieraalla kentällä ja häiriössä toiminut yhtä hyvin kuin kotona, mutta sitäkin tärkeämpää näitä häiriökokemuksia on kerätä. Töitä sai tehdäkin, että Vinskin sai mukaan seuraamisliikkeeseen, kun halusin arvion siitä, missä mennään tämän liikkeen suhteen. Ihan hyvällä mallilla oli kuulemma, ei auennut takapää. Isoin työsarka tosiaan on siinä, että Vinskin saa häiriössäkin keskittymään seuraamiseen. Nyt sillä on välillä esiintynyt jätättämistä tai maahanmenoa seuraamisen aikana. Paimenongelmia siis hyvin pitkälti. Metallinoutoa vieraalla kapulalla kokeilimme seuraavaksi. Vinski lähti hyvin kapulan perään, mutta juoksi ohi ja meni haistelemaan kentänreunan hajuja. Laitoin sitten kapulan sen nenän eteen ja otin pari noutoa siitä. Sitten jo onnistui oikea noutokin. Liikkeestä istumista ja seisomista seuraavaksi. Ne oli tarkoitus ottaa seuraamisesta, mutta Vinski lähti niin huonosti mukaan seuraamisliikkeeseen, että liikuimme sitten ihan ilman seuraa-käskyä, ja liikkeet tulivat tehdyiksi. Luoksetulon teimme makuuasennosta. Olisi saanut tulla nopeammin, mutta odotti käskyä hyvin ja istui eteen hyvin. Paljon saadaan häiriötreenejä harrastaa, ja toivottavasti kentän hajutkin joskus kiinnostavat Vinskiä vähän vähemmän treenien aikana.  No, nuorten miesten elämä ei ole helppoa, totesi Virvekin.

Treenien jälkeen jäimme vielä kentälle omalla ajalla treenaamaan. Vinski otti puolimetristä hyppyä. Ensin se taas kieltäytyi oudosta hypystä, mutta kun ylitin esteen malliksi, se hyppäsi mielellään. Ja sitten onnistui hyppynoutokin oikein hyvin. Seuraamista vielä vähän kokeilimme ja Vinski jätätti jostain syystä oikein kunnolla. Onnistuneeseen pätkään tietenkin lopetimme.

Jippo kävi tekemässä läpi pk-kaavion paikallaoloa lukuunottamatta. Seuraamisen käännöksissä tuli törmäyksiä, eli Jippo ei ollut skarpeimmillaan. Hyppynoudossa se lähti hakemaan väärää kapulaa, eli A-esteen vieressä odottavaa kaksikiloista, ja jouduimme uusimaan liikkeen kokonaan. Muuten liikkeet menivät hyvin. Snoopy pääsi lopuksi kentälle vähän leikkimään ja seuraamaan ja ottamaan jääviä.

Torstai-iltana oli tokotreenien vuoro Röylässä, tosin vähän pk-tottistakin taas sotkimme sekaan. Treeniseurana Seija ja Hanna. Jippo treenasi ensin seuraamista, joka ei edelleenkään mielestäni ollut parasta Jippoa. Sitten tunnari ja tällä kertaa taas namikasan kera. Jippo meni suoraan tutkimaan tunnareita ja vasta sitten bongasi namit ja kävi syömässä ne. Sitten se palasi haistelemaan tunnareita keskittyneesti, tönäisi kerran yhtä väärää ja toi sitten siitä vierestä sen oikean. Ruututreenit sujuivat totutun kaavan mukaan. Seuraavaksi taidan toden teolla keskittyä kosketusalustan opettamiseen ja yhdistää sen ruutuun, josko se auttaisi petraamaan oikean kohdan hahmottamista. Kaukoja myös otimme ja ohjattua noutoa pallon avulla ihan suuntaharjoituksena. Ja lopuksi paikallaolot Miinan ja Tessu-sprinkun kanssa. Hyvin muuten, mutta Jippo ei kestä sitä, kun muita koiria palkitaan ja vapautetaan paikallaolon jälkeen, vaan se riehaantuu siitä. Ja se ei ole kiva etenkään liikkeiden välissä.

Vinski otti kontaktitreeniä namilla ja pitkästä aikaa myös seuraamista namilla. Toimii Vinskillä ja vähentää sen häiriöherkkyyttä tosi paljon. Hyppyä otimme kolmella laudalla ja Vinski on hyppäämisestä jo tosi innoissaan. Myös hyppynoudot 650 gramman kapulalla onnistuivat. Kaksikiloista Vinski sai myös kantaa ja noutaa ilman käskyä. Leikimme myös köysilelulla ja treenasimme eteen istumista leikin lomassa. Lopuksi lyhyt paikallaolo, joka meni ok.

Snoopy kävi kentällä tekemässä läpi pk-kaavion lukuunottamatta estenoutoja ja paikallaoloa. Eikä seuraaminen ollut ihan pk-kaavion mukainen vaan enempi tokomainen. Ihan hyvin meni, paitsi eteenmeno jäi jostain syystä vajaaksi, kun Snoopy ennakoi ja melkein pysähtyi odottamaan maahanmenokäskyä. Uusintayrityksellä vein pallon kentän reunaan, kun ensin yritimme ilman. Se oli parempi suoritus, mutta lopussa Snoopy taas hidasti, kaarsi vasemmalle, eikä meinannut löytää palloa. Loppuun otimme vielä tokoliikkeen eli kaukokäskyt.

Helatorstaina pääsimme tokoilemaan Röylään Seijan ja Hannan kanssa. Snoopy teki kentälle vain pikavisiitin, Jippo ja Vinski treenasivat enemmän. Jippo treenasi ensin seuraamista, joka meni muuten hyvin, mutta käännöksissä pientä lipsumista. Sitten ruutuun lähetyksiä, jotka suht ok, vaikkei aina ihan keskelle osunut. Merkille lähettämistä, hyppynouto metallikapulalla, kaukokäskyt ihan hyvin. Perusasennoissa oli tällä kertaa useampaan kertaan vaikeuksia, vinoon istui mokoma. Paikalla istumisen ja paikkamakuun Jippo otti siskontyttönsä Miinan kanssa. Pientä vikinää ennen liikkeitä, muuten hyvin. Sitten Jippo pääsi vielä kokeilemaan tunnaria. Tällä kertaa ei laitettu namikasaa, jotta yleisökin näki missä mennään. Jippo meni vauhdilla ja tutki kapuloita vauhdilla, mutta hienosti se toi oikean. Ensi kerralla varmaan taas namikasa peliin, että vauhti hieman vähenisi.

Vinski sai taas riehua köysilelulla ja lähteä siitä seuraamiseen. Ympäristön vilkuilua esiintyi välillä, olihan kenttäkin Vinskille ihan vieras. Namilla kun tein pelkkää kontaktitreeniä, niin kyllähän se kontakti silloin oikein hyvin pysyi. Tässä onkin miettimistä, että miten pitäisi treenata missäkin tilanteessa, kun namilla ja lelulla on omat hyvät puolensa... Jättävät liikkeet (istuminen, maahanmeno) hieman hitaat, luoksetulo nopea ja iloinen. Metallinouto tasamaalla ok. Hyppyä treenasimme ensin kolmen laudan korkuisena. Ensin Vinski kiersi, kun oli erilainen hyppy kuin ennen. Sitten se hyppäsi hyvin. Korotin korkeuden 50 senttiin ja edelleen hyvin. Sitten hyppynoutoa 650 gramman kapulalla, ei ongelmia. Vinskillä oli ilmavat ja vaivattomat hypyt. Pari ruutuun lähetystä ok, mutta hieman hitaasti. Lyhyt paikallaolo ok.

Kotona kävimme pyöräilemässä reilun kilometrin matkan kokeeksi yhtä aikaa Jipon ja Vinskin kanssa. Molemmat vaan springeriin kiinni kahden koiran hihnalla, ja sehän meni tosi hyvin, koirat ravasivat nätisti rinnakkain. Kiva, että voi välillä viedä kaksi koiraa kerralla, kun meillä kumminkin on kolme pyörälenkeillä käyvää koiraa. Snoopy on nyt vaan ollut tauolla. Matkaakin voisi varmaan vähän pidentää kohta.

Tänään lenkkeilimme kotimetsässä ensin Jipon, Snoopyn ja Vinskin kanssa. Jippo oli irti ja pojat hihnassa. Eilen pojatkin pääsivät juoksemaan metsässä vapaana, mutta tänään päätin pitää ne kiinni, että ne hyötyisivät rauhallisesta metsäliikunnasta. Snoopy on vain pari kertaa ollut vapaana ontumisensa jälkeen. Ontuminen on pysynyt poissa. Tämän lenkin jälkeen vein Jipon kotiin, otin Nastan tilalle ja pojat pääsivät vielä sen kanssa kävelemään metsään pikku lenkin. Tyttöjä kun ei, valitettavasti, voi vieläkään lenkittää tai pitää yhdessä. Onneksi Nasta ei enää hirmu pitkiä lenkkejä tarvitse. Myöhemmin illalla kävin vielä Vinskin ja Jipon kanssa pikku pyörälenkillä. Vinski on aiemmin pari kertaa pyöräillyt muutaman sadan metrin matkan. Vähän sillä on ollut pyrkimystä paimentaa renkaita, mutta yllättävän vähän, ja springerin avulla pyöräily on sujunut helposti. Tänään pyöräilimme kilometrin. Jippo kävi vähän pidemmän lenkin. Hirveän pitkiä matkoja emme yleensä pyöräilekään, kun pyöräily on meillä vain täydentävää liikuntaa. Se on myös hyvä keino saada koirat liikkumaan ravissa. Välillä kyllä hölkkään itse niiden kanssa pätkiä, että saan ne liikkumaan ravissa, mutta pyörällä on paljon helpompi saada ne ravaamaan kerralla vähän pidempiä pätkiä, ilman että joku yrittää pysähtyä ihanan hajun perään tai että Vinski ryhtyy vetämään, jolloin minä joudun pysähtymään. Joo, voisihan sille laittaa valjaat, mutta olen nyt pitänyt sen pannassa muulloin kuin pyöräillessä, kun pelkään, että sen vetämisinto muuten kasvaisi ilmiömäisiin mittasuhteisiin eikä se osaisi enää pantaa käyttääkään.

Päivällä koirat olivat mukana asioilla Nummelassa ja Vinski pääsi hetkeksi Prisman parkkipaikalle leikkimään ja tottistelemaan. Hyvin se seurasi suoraan leikistä ja treenasi eteenistumisia innolla. Lyhyen paikallaolon otimme myös ja sekin onnistui häiriöistä huolimatta. Vinski pääsee asiointireissuilla aina välillä ulos autosta, ettei se ihan metsittyisi, kun periferiassa asumme. Se ei arastele taajaman ilmiöitä ollenkaan, mutta jos olen ottanut tottista samalla, niin keskittyminen on ollut hieman hankalaa. Kuten ryhmätreeneissäkin. Mutta innostava leikki toimii mainiona apuna.

Illalla treenasimme kotipihallakin. Vinski otti ensin seuraamista, liikkeestä istumisen, liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon, jotka menivät innolla, kun oli taas leikillä viritelty. Kotipihalla Vinski on muutenkin vapautuneempi. Noutoa otimme suoraan vauhtinoutona, hyvä suoritus muuten, mutta luovutusta odottaessaan Vinski siirsi kapulaa suussaan taaksepäin. Kaksikiloista kapulaa kokeilimme niin, että heitin kapulaa enkä antanut mitään käskyä, mutta päästin Vinskin irti. Haki se kaksikiloisenkin, mutta kantoi sitä aika matalalla. Ruutua otimme ensin pallon avulla ja sitten näyttöruutuna. Ruutu löytyi kyllä ja Vinski seisoi siellä käskystä, mutta vähän hitaasti se meni ruutuun. Sitten vielä heitin jälkikeppiä korkeaan ruohikkoon ja Vinski sai etsiä sitä. Hyvinhän se löytyi ja Vinski toi keppiä minulle hyvin. Lopuksi vielä lyhyt paikallaolo ja sitten Vinski pääsi lepäämään Jipon treenin ajaksi. Sen jälkeen se pääsi vielä ottamaan ensimmäiset hyppynoutotreeninsä. Madalsin hypyn kolmen laudan korkuiseksi, koiralle kapula suuhun ja hyppyjä yli esteen. Kerran kokeilin heittää kapulan esteen yli ja lähettää Vinskin noutamaan, ja suorittihan se ihan oikean hyppynoudonkin.

Jippo sai harjoitella ruutuun menemistä ensin suoraan ja melko läheltä, myöhemmin kauempaa ja vähän mutkan takaa, ja osasihan se hakeutua ruutuun. Kaukokäskyt ok, seisomisessa ei edistystä kun eleillä työnsin koiraa taakse. Jälkikeppejä Jippokin pääsi etsimään ruohikosta ja hyvin löytyivät. Myös merkille lähettämistä treenasimme. Siinä on hankaluutena, että ilman apuja Jippo ennakoi ja jää seisomaan kauas merkin eteen, eikä taakse, kuten olisi tarkoitus. Puun kiertoakin treenasimme, se on vielä vähän vaiheessa, kun ei olla paljon sitä otettu.

Snoopy otti seuraamista niin, että perusasennosta lähdin milloin ottamaan sivuaskelia, milloin peruuttamaan tai kääntymään heti vasemmalle. Hyvin meni. Ruutuun lähetykset menivät hyvin. Ja tietysti Snoopykin pääsi etsimään jälkikeppiä ruohikosta ja hyvin se käytti nenäänsä. Ja pääsi Nastakin ottamaan vähän seuraamista, pyörimistä, jalkojen välistä pujottelua, istu-maahan-kaukokäskyjä ja lyhyitä luoksetuloja. Kovasti se on innokas tekemään hommia namipalkalla, se on suorastaan älyttömän ahne vanhoilla päivillään. Toki sille ruoka ja makupalat aina ovat hyvin maittaneet.

Näytti siltä, että tottisryhmä pääsisi treenaamaan sateessa, mutta pitkään kestänyt sade loppui juuri kun treenit alkoivat.  Snoopy pääsi kentälle treenaamaan ilmoittautumista Icen kanssa. Sitten se otti seuraamista ja paukut, jotka menivät hyvin, korvaa taisi aavistuksen kääntää. Noutamaan Snoopy vielä pääsi, mutta enempää en sillä treenannut.

Vinski aloitti leikkimisellä ja siitä suoraan seuraamaan. Töitä sen kanssa saa tehdä, ettei kontakti katkea, mutta edistystä on tapahtunut. Liikkeestä istuminen seuraavaksi, muuten hyvä mutta vähän hidastelun makua. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo oli sitten jo vauhdikkaampi. Tasamaanouto ei ensin onnistunut, kun Vinski kyllä meni kapulalle, muttei halunnut sitä ottaa. Vieras kenttä, vieras kapula ja häiriöt kai olivat vähän liikaa. Tai sitten Vinski yksinkertaisesti kaipaa enemmän nostatusta tähänkin liikkeeseen.  Laitoin sitten kapulan Vinskin eteen ja pyysin tuomaan, ja se toikin, muttei järin innokkaasti. Kokeiltiin sitten pari kertaa sellaista, että heitin kapulan ja lähetin Vinskin samaan aikaan kapulan perään ja peruutin karkuun Vinskin lähtiessä tuomaan kapulaa. Johan sujui. Koska kentällä oli matala ja loiva A-este, niin sitä piti tietenkin kokeilla. Vinski ei ole koskaan ennen A-estettä suorittanut. Nyt se ensin kiersi esteen. Kiipesin itse harjalle houkuttelemaan sitä, ja johan se ylitti esteen. Sitten Laura piti Vinskistä kiinni, kun menin esteen toiselle puolelle ja nostin köysilelun harjalle ja kutsuin Vinskiä. Kiipesihän se. Sama uudestaan ja kun se onnistui hyvin, niin harjoitus päätettiin siihen. Otimme vielä vauhtiluoksetulon ja lyhyen paikallaolon. Kerran paikallaolon aikana Vinski päätti nousta rapsuttamaan itseään ja menin laittamaan sen takaisin maahan.

Jippo käväisi vielä lopuksi kentällä ottamassa seuraamista, jäävät liikkeet, eteenmenon ja kaukokäskyt. Kovasti oli taas täpinöissään ja ok suoritukset.

Eilen hyppyytin Vinskiä omalla pihalla. Ensin seitsemän lautaa, sitten kahdeksan, jonka Vinski ensin kiersi, mutta pienen houkuttelun jälkeen ylitti senkin korkeuden. Sitten yhdeksän lautaa ja kerralla yli! Siihen oli hyvä lopettaa. Jatkossa aion madaltaa hyppyä reilusti ja ottaa treeneihin mukaan noutoharjoitukset. Ja jos ikinä näyttää siltä, että Vinski kroppa vihoittelee hyppytreenien takia, niin sitten ei hypitä. Vielä ei ole ongelmia ilmennyt. Mittasin tämänpäiväisen hypyn korkeuden ja 96 cm se oli.

Treenattiin sitten vielä tunnaria. Ensin pääsi Jippo käyttämään nenäänsä. Tunnareiden edessä oli taas namikasa, jota Jippo ei heti huomannut, kun meni suoraan tunnareiden taakse, nuuski hetken tunnareita, sai hajun nameista ja kävi syömässä ne ja sitten toi oikean tunnarin. Kokeiltiin uusintaa ja taas nousi oikea. Myös Vinski pääsi yrittämään. Ensin se etsi ruohikosta yhtä tunnaria, sitten muiden joukosta. Oikean sekin löysi, ja kun kokeiltiin uudestaan, niin taas oikea.

Illalla päästiin Luukkiin taas tottistelemaan Lauran ja Tarjan kanssa. Vinski ja Ice aloittivat hommat ilmoittautumistreenillä, joka meni Vinskinkin osalta hyvin, namilla vähän autettuna. Sitten Vinski leikki hetken narupallollaan ja otti pätkän seuraamista. Leikin jälkeen jouduin odottamaan aika pitkään, että Vinski otti kontaktin ja saatoin antaa sille seuraa-käskyn, eikä seuraaminen ollut ihan parasta Vinskiä. Vinski pitäisi aina häiriössä ottaa kesken leikin seuraamisliikkeeseen, jolloin sen keskittymiskyky ei ehdi herpaantua. Otimme sitten liikkeestä istumisen, joka meni muuten hyvin, mutta oli aika hidas suoritus. Sitten vauhtiluoksetulo Lauran pitäessä Vinskiä, se oli innokas ja nopea suoritus. Hyppyäkin kokeilimme. Ensin nostimme hyppytelineen yläosan maahan ja Vinski treenasi hyppyä sen yli, kun se oli sopivan matala. Kiersi aluksi esteen, mutta kun hyppäsin itse malliksi yli ja houkuttelin toisella puolella, hyppäsi Vinskikin. Isoa hyppyäkin kokeilimme madallettuna versiona, mutta siitä Vinski kieltäytyi. Hyppykokemusta Vinskillä ei paljon olekaan. Muutaman kerran olemme nyt kotona treenanneet hyppyä. Aloitimme ihan matalalta ja sitten aina lisättiin yksi lauta lisää. Seitsemän laudan korkeudelta Vinski on jo ennättänyt hypätä, mutta kahdeksasta laudasta se kieltäytyi. Johtuen kai siitä, että se kolautti jalkansa ylimpään lautaan hypätessään seitsemän laudan hyppyä. Muuten se on hypännyt ihan hyvin, ketterän ja vaivattoman oloisesti, mutta korkeus täytyy vielä treenata ajan kanssa. Otimme vielä eteenmenon Lauran viedessä Vinskille pallon kentän päätyyn ämpärin päälle. Vinski eteni ihan hyvin, mutta vauhti ei ollut huimaavaa, eikä se lopussa heti tajunnut, missä se pallo oli. Ihan lopuksi vielä otimme kolmen minuutin paikallaolon Icen tehdessä liikkeitä. Kerran Vinski yritti nousta, ötökät taisivat kiusata ja niitä oli paljon.

Jippo pääsi tokoilemaan. Pk-tyyliin kyllä aloitimme, kun Jippo pääsi ilmoittautumaan Iitun kanssa. Sitten otimme seuraamista sillä aikaa kun Iitulle paikallaolon aikana ammuttiin hurja määrä paukkuja. Toko-osuuden aloitimme ruututreenillä, jonne vein ensin pallon Jipon kanssa ja sitten otin näyttöruudun. Sitten pari lähetystä ilman apuja. Hyvin Jippo ruutuun löysi, maahanmenoa se kyllä taas enimmäkseen suoraan tarjosi. Sitten otimme tunnaria Virven neuvojen mukaan, eli tunnarikasan edessä oli namikasa. Jippo keskittyi hyvin syömään namit, käytti hyvin nenää, nuuski tunnarit rauhassa läpi ja toi joka kerta oikean, kun treeni toistettiin. Kaukokäskyt ok, paitsi että Jippo hieman poikitti. Lopuksi vielä lähetin Jipon ruutuun vähän tavallista kauempaa, hyvin meni.

Snoopykin pääsi käymään kentällä. Seurautin sitä samalla, kun sille ja Trulylle ammuttiin kolme paukkua. Snoopy ei reagoinut millään lailla paukkuihin. Sitten otimme liikkeestä istumisen ja seisomisen, luoksetuloja parin metrin päästä ja kaukokäskyjä. Juuri muuta ei sitten viitsinyt hiljattain ontuneella koiralla ottaa, mutta hyvä sen oli edes tuon verran päästä tekemään.

Käytiin Jipon kanssa tänään korkkaamassa tokon voittajaluokka. Tiistain treenien jälkeen mietin, ettei kisoihin olisi järkeä lähteä, kun tunnarikaan ei sujunut. Päätin sitten ottaa kisan ihan treenin kannalta, tilaisuutena tehdä kaikki voi-liikkeet liikkurin kanssa läpi ja nähdä, mitä erityisesti pitää jatkossa treenata. Nipinnapin kolmostuloksen vain saimmekin, 195 pistettä.

Tokokoe pidettiin Vihdin Tervalammella koulun kentällä, tuomarina oli Pirkko Bellaoui. Kun saavuimme koepaikalle, oli EVL-luokka juuri päättymässä. Voittajiksi siinä selvisivät tokokouluttajamme Virve ja bc Sigma, ja samalla Sigmasta tuli TVA, hienoa!

Jipon suoritus sujui seuraavanlaisesti:

Paikkamakuu: 8,5. Jippo meni vähän hitaasti maahan ja vaihtoi makuulla pian lonkka-asentoon, mistä pistevähennykset. Olin tyytyväinen, kun Jippo pysyi paikalla hiljaa ja nätisti. Liikkeen jälkeen vapautettaessa se vähän riehaantui, mutta pyysin sen takaisin maahan odottamaan kehästä poistumista.

Seuraaminen: 8. Vasemmalle käännöksissä välillä ajautui melkein törmäyskurssille, mutta kokonaisuus hyvä.

Liikkeestä istuminen: 9. Hyvä suoritus, hidastelusta tuomari rokotti pisteen, mutta vähän epäselväksi jäi, että noudattiko Jippo käskyä hitaasti vai hidastinko minä liikkumista ennen käskyä...

Luoksetulo: 9. Tämä meni hyvin, pysähdykset olivat napakat ja luoksetulo nopea, ei muistikuvaa mistä taas piste lähti.

Ruutu: 0. Jipon katse ei ollut ruutuun suunnattuna, kun annoin käskyn. Se lähti silti suoraan ruutua kohti, mutta muutamaa metriä ennen muutti suuntaa ohi ruudun, eikä löytänyt ruutua. Kutsuin sen pois ja tuomari antoi vielä treenimielessä lähettää sen ruutuun, jolloin se menikin sinne hyvin ja jäi hyvin seisomaan oikeaan kohtaan. Vähän yllättynyt olin, että ruutu kokonaan hukkui Jipolta. Osasin kyllä odottaa, että ruutu voi nollautua monestakin syystä, mutta olin kuvitellut, että Jippo kuitenkin ruutuun tai vähintään sen viereen löytää tiensä.

Hyppynouto: 9.

Metallinouto: 6,5. Jouduin uusimaan heiton, kun ensimmäinen ei mennyt tarpeeksi pitkälle, ja siitähän niitä pisteitä lähti. Luovutusasennossakin oli jotain pientä huomautettavaa.

Tunnari: 0. Pipariksihan se taas meni. Jippo käytti oikeaakin tunnaria suussaan, mutta toi väärän.

Kauko-ohjaus: 6,5. Yhteen asennonvaihtoon tarvittiin kaksi käskyä. Asennonvaihdot eivät kuulemma olleet puhtaita, vaikka omaan silmään ihan hyvältä näyttivät.

Kokonaisvaikutus: 9. Työskentely oli hyvää ja kuulemma huomasi, että kaikesta huolimatta koira ja ohjaaja ovat osaavia, heh. Pieneen koiran levottomuuteen välillä tuomari oli kiinnittänyt huomiota ja neuvoi karsimaan sen pois. Juu, Jippo on kovin innokas ja välillä malttamaton koira, mutta tuommoinen se on aina ollut, lienee hankalaa kitkeä piirrettä kokonaan pois.

Tokossa emme mitään suuria tavoittele, koska aika ei yksinkertaisesti riitä. Treenattavaa on niin älyttömästi, kun nyt tunnarinkin saa rakentaa ihan alusta uudestaan ja siihen tarvitsisi vielä mielellään aina apuohjaajan, jota meillä harvoin on käytössä... Etusijalla on kuitenkin pk-treenit ja niitäkin pitää ehtiä tehdä useamman koiran kanssa. Mutta toko on Jipolle hauskaa ja haasteellista, joten ei me sitä vielä lopeteta.

Tottisryhmämme kokoontuu muutaman kerran Hyvinkäällä saamassa toko-oppia Virveltä. Tiistaina oli ensimmäinen kerta. Treenipaikka oli vinttikoiraradan tuntumassa ja häiriötä tosi paljon, kun vinttareita ja muita koiria liikkui koko ajan pitkin kenttää ja viereisellä radalla juostiin koko ajan ja musiikki raikasi.

Jippo esitteli Virvelle ensin ruutua. Se meni ruutuun ihan hyvin, mutta asettui taas vaihteeksi lähelle vasenta takanurkkaa. Ja meni maahan, vaikka seistä piti. Jippo ei ihan täysin vielä hahmota sitä oikeaa kohtaa ruudussa ja neuvoksi saimme käyttää ruudussa esim. palloa. Myöskin voisi treenata lähiruutua, eli koira lähetetään ruutuun ihan läheltä ja annetaan sen itse etsiä oikea kohta ruudussa ja merkataan heti esim. naksulla, kun koira on oikeassa kohdassa.

Tunnaria kokeilimme seuraavaksi, koska Jippo viimeksi hammasteli tunnarit läpi. No, tällä kertaa se sorkki tunnareita oikein kunnolla ja nouti vääriä, ei vahingossakaan oikeaa. Olin ällistynyt, sillä vaikka toki olemmekin aika vähän tunnaria treenanneet, niin ei Jippo vääriä ole tuonut. Sille on kuitenkin jo pentuna opetettu tähänkin liikkeeseen hyvät pohjat, sittemmin vain olimme monta vuotta kokonaan tokoilematta. Ilmeisesti tällä kertaa vain häiriötä oli liikaa ja Jipon keskittymiskyky herpaantui. Neuvoksi saimme kokeilla tunnarikapuloiden edessä esim. namikasaa, jonka pitäisi rauhoittaa koiran työskentelyä.

Kaukokäskyjä näytimme myös. Teknisesti Jippo teki hyvin ja lähietäisyydellä piti paikkansa. Kun siirryin kauemmas, Jippo eteni asentoja vaihtaessaan n. 15 senttiä. Edistämistä tapahtuu nimenomaan seisomisen yhteydessä ja tässä on neuvona itse esim. eleillä työntää koiraa taaksepäin käskyä antaessaan.  Hyppynoudon vieraallla metallikapulalla otimme vielä ja se meni muuten hyvin, mutta luovutus tapahtui hieman sivussa, kun olin itse vähän turhan lähellä estettä.

Yksilösuoritusten jälkeen Jippo, Iitu ja Ice ottivat vielä paikalla istumisen ja paikkamakuun. Meni ok, mutta hiukan Jippo piippasi. Sitten vielä treenasimme erikseen EVL-käskytystä, jossa koirat käsketään yksitellen maahan ja paikkamakuun jälkeen istumaan. Jippo nousi istumaan toisen ohjaajan käskystä, joten treeniä vaatii tuokin vielä.

Vinski pääsi virallisen osuuden jälkeen hetkeksi kentälle leikkimään ja ottamaan seuraamista. Vieraat kentät täytyy tietenkin hyödyntää Vinskin kanssa.

Tänään jaksoin jo hyvin lähteä Luukkiin tottistreeneihin. Snoopy pääsi aloittamaan hommat paikallaololla, samaan aikaan kentällä liikkeitä tekivät Tarja ja Ice. Snoopyn paikallaolon aikana siitä ihan vierestä kävelytietä pitkin kävelivät Tuuli ja mustaterrieri Koda. Ihan tarkoituksella otin tällaisen treenin, kun samassa kohdassa kaksi viikkoa aiemmin tapahtui pikkuterrierin hyökkäys, ja halusin nähdä olisiko Snoopy jotenkin varuillaan, kun taas paikallaolon aikana ohi menisi koira, vaikka tällä kertaa kiltti. Varuiksi laitoin Snoopyn hihnasta puuhun kiinni, vaikken uskonutkaan, että se mitään tekisi, kun tuli hyökkäävän terrierinkin luota pois käskyllä. Ohitus menikin hienosti, Snoopy vain hieman vilkaisi Kodaa ja makasi ihan rauhassa maassa. Sitten ohi meni sattumalta vielä joku vieraskin koira, ei mitään ongelmaa.

Seuraaminen meni kivasti, ampumiset myös. Liikkeestä istuminen hyvä, maahanmenossa Snoopy sitten ryhtyi arpomaan mikä asento sen oikein pitäisi ottaa, ja uusimme liikkeen. Luoksetulo hyvä. Juoksusta seisominen hyvä, luoksetulokäskyä odottaessaan Snoopy vähän ennakoi ja tepsutti takajalkojaan. Hyppynouto vajaalla metrisellä oli ilmava ja ketterä. A-estenouto hyvä ja muuta emme tänään tehneetkään.

Jippo otti tokoa. Ensin seuraamista samaan aikaan Iitun kanssa. Laukauksiakin ammuttiin, joten pk:takin tuli sivuttua.  Sitten otimme ruutua, johon Jippo ajautui useamman kerran sivusta, kun eteenmenopaikassa samalla suunnalla häämöttävä ämpäri veti sitä puoleensa. Vaihdoin lähetyssivua ja ongelma korjaantui. Jippo hahmottaa jo oikean kohdan ruudussa hyvin, mutta seiso-käskyä se ei malttanut tänään oikein noudattaa, vaan tepasteli käskyn saatuaan ja sitten tarjosi maahanmenoa. Tunnarin otimme pitkästä aikaa. Se oikea löytyi hyvin, mutta etsiessään Jippo hammasteli läpi väärätkin kapulat. Ei se niitä suuhun asti ottanut, mutta todellakin hammasteli ne. Siirryimme vielä parkkikselle ottamaan paikallaolon Iitun kanssa, se meni hyvin. Alussa otettuna ei varmaan olisi mennyt, koska Jippo oli taas kovin täpinöissään. Tarjakin sanoi sitä pentumaiseksi, meidän veteraani-ikäistä

Vinski tuli vielä kentälle kuuntelemaan paukkuja Tarjan pennun Trulin kanssa. Leikitin Vinskiä, eikä se taaskaan noteerannut koko ampumista. Seuraamispätkä meni hyvin, kontakti pysyi hyvänä eikä Vinskillä enää peräpääkään aukea. Toisen pätkän aikana se yritti kerran ruveta haistelemaan maata, mutta houkuttelin sen taas mukaan seuraamiseen. Vinski on kovin kiinnostunut hajuista ja kävi mm. pissaamassa eteenmenopaikalla olevan ämpärin päälle, joten nyt saa ruveta tosissaan kiinnittämään huomiota, ettei se kentällä pääse tuollaisia urosjuttuja tekemään. Otimme vauhtiluoksetulon Lauran pitäessä Vinskistä kiinni. Vinski oli ihan viilipytty, kun juoksin lelun kanssa karkuun, mutta tuli kuitenkin lujaa luokse. Treenasimme myös tuomarille ilmoittautumista ja kopelointia. Eteenmenoakin kokeilimme. Veimme yhdessä pallon ämpärin päälle (ensin putsasin pissit pois...), sitten koiran kanssa lähetyspaikalle, vihjesanat, eteen-käsky ja sinnehän se lähti. Olisi voinut nopeampikin olla, mutta ihan hienosti meni. Lopuksi vielä paikallaolo. Maahanmeno-käskyä Vinski noudatti viiveellä. Sillä on hassu tapa joskus jäädä miettimään ennen kuin se noudattaa käskyä. Hassu siksi, kun bortsujen kanssa olen tottunut siihen, että jos ne käskyn ovat ymmärtäneet ja sitä aikovat noudattaa, niin se tapahtuu salamana. Lyhyt paikallaolo meni hyvin. 

Maanantaina kävimme koirien kanssa pikku kävelyllä Salmessa. Pellon reunassa ihan kävelyreitin vieressä kohtasimme kevään ensimmäisen kyyn. Tai mistä minä tiedän, miten monta kyytä koirat jo ovat kohdanneet... En tiedä, havaitsivatko koirat kyyn, Vinski oli ainoa, joka vilkaisikaan siihen suuntaan, vaikkei kyy metriä kauempana ollutkaan. Eivät koirat yleensä ole luikerteleviinkaan kyihin reagoineet. Paitsi että yli kymmenen vuotta sitten Nasta aivan ekstaasissa paimensi pihaan eksynyttä kyytä silloisessa asuinpaikassa.   Nastan mielestä otus oli kiehtovin ilmestys ikinä. Itse mieluummin olisin noihin törmäämättä ja toivon, etteivät koiratkaan törmäisi... Kävelyn jälkeen vielä käytin Vinskin kevään ensimmäisellä uinnilla viereisen järven koirarannassa, muut koirat eivät vielä päässeet uimakautta aloittamaan. Salmen parkkiksella Jippo pääsi vielä treenaamaan ruutua, kaukokäskyjä ja ohjattua noutoa, jotka menivätkin aika kivasti. Vinski sai vähän leikkiä ja ottaa seuraamista.

Muinakin päivinä oli tarkoitus treenata ja Snoopylla varsinkin, koska se oli ilmoitettu lauantaina Harjavaltaan jälkikokeeseen. Mutta ohjaajalle iski sellainen väsymys, että koirat saivat tyytyä pelkkään lenkkeilyyn. Keskiviikkona alkoivat flunssaoireet ja torstaina työpäivän aikana alkoi kuume, joka illalla nousi sitten korkeaksi. Väsymys sai selityksen - ja Snoopyn jälkikoe meni peruutukseen, kun en perjantaina jaksanut ajatellakaan, että pitäisi ruveta etsimään kimpsuja ja kampsuja kisapäivää varten ja nousta aamulla aikaisin ja ajella rääkkäämään itseään päiväksi kisoihin. Ja kun en ollut jaksanut treenatakaan mitään, niin ei sikälikään tuntunut hyvältä ajatukselta lähteä kisoihin. Vaikka Snoopy kokenut koira onkin, niin jotain olisin halunnut ehtiä sen kanssa tehdä. No niitä keppejä sentään olemmekin tällä viikolla kotona treenanneet. Mutta harmittaa, kun kolmosluokan jälkikokeisiin on niin vaikea päästä, ja nyt jouduimme jättämään kokeen väliin.

Iltapäivällä oli vuorossa tottistreenit Luukissa Lauran kanssa. Snoopy ja Iitu ottivat kisamaisen treenin kentällä, tuomarina ja ampujana hääri Anski. Aloitimme ilmoittautumisella. Sitten Snoopy meni paikkamakuuseen ja Iitu liikkeisiin. Paikallaolon aikana kentän ohi kävelytietä kulki seurue, jolla oli vapaana lauma koiria. Yksi terrieri ehti juosta kentän reunalle ihan Snoopyn lähelle räyhäämään sillä aikaa kun ihmiset ottivat muita koiria äkkiä kiinni. Eivät selvästi olleet varautuneet, että kentällä olisi joku treenaamassa. Snoopy syöksyi ylös aikeenaan sanoa pari valittua sanaa terrierille moisesta röyhkeydestä. Kutsuin sen luokse ja se totteli.  En viitsinyt komentaa sitä suoraan takaisin maahan, kun häiriö oli vähän turhan suuri ja konfliktin mahdollisuus olemassa. Kun räyhäkoirakin oli otettu kiinni ja seurue poistunut näkyvistä, vein Snoopyn takaisin paikkamakuuseen, jossa se pysyi hyvin.

Ennen seuraamiskaaviota otimme lyhyen seuraamisen, yhden laukauksen ja heti leikin, koska oli ensimmäinen tottiksen aikainen ampuminen moneen kuukauteen. Snoopy ei reagoinut laukaukseen. Sitten lähdimme tekemään kaaviota, jonka alussa ammuttiin normaalit kaksi laukausta, ei reaktiota. Ja seuraaminenkin oli hyvää, ei keulimista. Liikkeestä istuminen hyvä, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo hyvä, luoksetuloasento ei tosin ollut täysin korrekti.  Liikkeestä seisominen ja luoksetulo myös hyvä. Tasamaanouto hyvä, luovutusasento olisi voinut olla parempi. Hyppynoudon otimme alle metrin korkeudelta, kun oli kolea ilmakin. Kapula lensi niin lähelle estettä, että paluuyppy oli vähän hankala ja Snoopy kolautti estettä, mutta muuten hyvä suoritus. A-esteellä heitin kapulan vinoon, mutta päätin silti ihan harjoituksen vuoksi lähettää Snoopyn noutamaan. Hankalasta kulmasta se joutui nousemaan A-esteelle kapulan kanssa, mutta suoriutui liikkeestä. Otimme liikkeen uudestaan, mutta tällä kertaa niin, että heitin kapulan keskelle. Eteenmenossa Snoopy ennakoi eteenmenoa seuraamisosuudessa ja eteenmenon loppuvaiheessa se hidasti vauhtia, kun ennakoi maahanmenoa. Seuraavaksi otimmekin eteenmenon niin, että veimme yhdessä palkaksi kentän päähän pallon ämpärin päälle. Sillä täytyy enemmän ottaa näitä eteenmenoja, missä se vapautetaan palkalle eikä käsketä maahan.

Jippo pääsi seuraavaksi vähän tokoilemaan parkkipaikalla. Ensin otimme ruutuun lähetystä merkin kautta. Jipolla oli kova veto ruutuun eikä se olisi halunnut pysähtyä merkille. Kun merkki viimein onnistui ja lähetin Jipon ruutuun, niin se meni tosi hyvin keskelle ruutua seisomaan.  Seuraavaksi otimme metallinoudon, hyvä, mutta luovutusasento ei ollut ihan korrekti. Sitten otimme ohjattua noutoa tarkoituksena noutaa oikeanpuoleinen kapula. Taaskaan Jippo ei halunnut pysähtyä merkille, kun noutaminen on niin paljon kivampaa. Vein sen merkille seisomaan ja lähetin noutamaan, ja se haki vasemmanpuoleisen kapulan. Ja sitä vasenta se tarjosi jatkossakin. Kun vasen kapula poistettiin kentältä, se nouti keskimmäisen kapulan. Kun keskimmäinenkin kapula otettiin pois, juoksi Jippo kauas taakseni ja nouti sinne jätetyn metallikapulan. Kun rautalangasta väännettiin, niin lopulta Jippo toi oikean kapulan. Oikealta noutaminen on Jipolle muutenkin haasteellista, mutta nyt kapula ehkä oli jotenkin vielä varjossa, eikä Jippo kunnolla nähnyt sitä. Ei se silti kaikkea pelleilyä selitä. Taitaa Jippo olla vähän kuriton. Se kun on ollut arjessa niin helppo ja nöyrä koira, niin sille on ehkä tullut antaneeksi vähän liikaakin vapauksia. Ja tietenkin tokokoulutuskin on vasta alkutekijöissä, merkistä pitää tehdä sille tärkeämpi ja treenata niitä oikeanpuoleisia noutoja ja kaikkea. Lopuksi otimme kaukokäskyt ja jätin Jipon melko kauas. Yhden puolittaisen istumisen se teki ja kerran siirtyi vähän poikittain, mutta muuten asennonvaihdot olivat hyvät eikä se tainnut juuri tulla eteenpäin.

Vinski pääsi leikkimään ja ottamaan vähän seuraamispätkiä, muuta emme tällä kertaa sen kanssa tehneet. Perusasennossa ennen seuraamista Vinskin kontakti ei taaskaan häiriössä ollut katkeamaton, vaan se vilkuili ympäristöä kovasti. Mutta hienoa, että se kuitenkin pystyy keskittymään leikkimiseen ja tekemiseen häiriössäkin.

Tänään oli vielä eilistäkin vähän lämpimämpi päivä, yli 20 astetta näytti meidän mittari. Kiva sää ollut näin pääsiäisenä. Nautiskelimme auringosta lenkkeilemällä lähimaastossa. Vinski on nyt ollut kaksi viikkoa ontumatta, toivottavasti se yhden päivän ontuminen oli vain joku tilapäinen häiriö. Nyt olemme varovaisesti lisänneet lenkkeilyn määrää. Vapaana pitoa rajoitan vielä aika paljon, ja metsälenkinkin Vinski käveli hihnassa, vapaaksi se pääsi vain parin minuutin ajaksi. Luulen, että hihnakävelyt metsässä ovat muutenkin sille hyväksi, kun se pääsee liikkumaan epätasaisessa maastossa, muttei kuitenkaan pääse laukkaamaan. Joten tuollaista liikkumista varmaan harrastamme paljon jatkossakin, vaikka toki Vinskin täytyy vapaanakin saada liikkua. Uintikelejä odotan myös jo kovasti, uiminen on varmasti hyväksi Vinskille ja tuolle toisellekin selkävaivaiselle. Snoopy on kyllä ollut hyvässä kunnossa, eikä sen tarvitse mennä akupunktioonkaan kuin vasta lumien tullessa seuraavan kerran.

Illalla taas tottistelimme omassa pihassa. Nasta sai ensin tehdä pari temppua ja etsiä metsänreunaan heitetyn hanskan. Kovasti tärkeänä se oli hanskaa etsiessään ja sen löydettyään. Jippo aloitti treeninsä seuraamisella ja  ruudulla. Lähetin sen merkin kautta ruutuun, jossa ei ollut palkkaa, ja hyvin se meni sinne, paitsi ajautui vähän yli, mutta korjasi sijaintinsa pyynnöstä. Harvemmin se heti osuu oikeaan kohtaan. Otimme sitten ruutua niin, että seisomisen jälkeen käskin Jipon maahan tarkoituksena kutsua se luokse. Mutta se ennakoi ja karkasi ruudusta, joten sitten treenasimme pelkkää paikalla pysymistä ruudussa ja vasta sen jälkeen otimme luoksetulon. Metallinoudon teimme hyppynoutona, muuten hyvä, mutta luovutus vähän sivussa. Kaukokäskyt ok, vain muutaman sentin edistys. Lopuksi lyhyet paikallaolot, ok.

Snoopy aloitti vaihteeksi ruututreenillä, hyvin sujuu kun on pallo palkkana. Sitten seuraamista, jossa teimme tokomaisia sivuttaisaskelia ja peruuttamista, jotka ovat Snoopylle hieman hankalia, mutta kyllä se ne ihan kohtuullisesti tekee. Seuraaminen oli kokonaisuutena hyvää. Jäävät menivät hyvin, paitsi seisominen juoksusta ei onnistunut, Snoopy ei reagoinut käskyyn, vaan juoksi mukanani. Sitä sitten tahkosimme. On hankalaa, kun on erilaisia koiria; Jipolle riittää hyvin vieno seiso-käsky, mutta Snoopylle pitää antaa tosi jämäkkä käsky samassa liikkeessä, että se noudattaa sitä. Vinskille olisi ollut järkevää opettaa käskyt, jotka eroavat toisistaan niin paljon, ettei erehtymisen vaaraa ole, mutta en uskaltanut lähteä käskysanoja muuttamaan, jossain vaiheessa kuitenkin antaisin väärälle koiralle väärän käskyn... Parempi pitää käskysanat kaikille samoina, kun vaan muistaisi ne vivahde-erot... Snoopy otti vielä hyppynoudon puolen metrin hypyllä. Ihan ensin se päätti kiertää hypyn mennessä ja uusintayrityksellä tullessa. Mutta löytyihän se kokonaissuoritus sieltä. Pihaesteen tekee vaikeaksi sen kapeus, se on todella helppo kiertää.

Vinski aloitti sekin ruututreenillä, veimme yhdessä lelun ruudun keskelle ja lähetin Vinskin 25 metrin päästä ruutuun, hyvin meni ja meni ruudun keskelle makaamaan ja leikkimään lelulla. Sitten otimme seuraamista, joka olikin kaunista. Liikkeestä istuminen meni maahanmenoksi, joten treenasimme pelkkää istumista, emme muita jääviä. Muita asentoja treenasimme sitten kaukokäskyjen yhteydessä, kun namilla ohjasin Vinskiä tekemään asennonvaihtoja. Vinski sai vaihteeksi noutaa metallikapulan ja hyvin se sen toi. Lopuksi vielä lyhyt paikallaolo minun ollessa osittain puun takana, hyvin meni. Vinski tekee omalla pihalla tottista hyvällä motivaatiolla ja hyvässä vireessä ja myös keskittyy hyvin, mutta liikkeiden välissä se usein tarkkailee ympäristöä ja käy nuuskimassa maata ym.

Lopuksi vielä laitoin Jipon, Snoopyn ja Vinskin tarhaan, heitin muutaman namin etsittäväksi ja ammuin kolme laukausta. Eivät reagoineet. Kivampi olisi, kun joku ampuisi seuraamisliikkeen aikana, mutta kun enimmäkseen joudumme yksin treenaamaan, niin täytyy tyytyä tällaiseen harjoitteluun sitten. Ryhmätreeneissäkään kun ei vielä olla päästy ampumaan tällä kaudella, kun treenit ovat olleet paikoissa, joissa ei voi ampua.

Aamupäivällä olimme jäljestämässä Seijan kanssa Veikkolan lähellä. Koska maastoa ei ollut paljon käytössä siinä kohdassa, niin minun koiristani jäljestämään pääsi vain Snoopy, eli nyt ovat kaikki päässeet aloittamaan jälkikauden. Seija teki Snoopylle puolen kilometrin jäljen, jossa oli muutama kulma, yksi terävä aika alussa ja viisi keppiä. Tullessaan jälkeä tekemästä hän kertoi törmänneensä metsässä kulkijoihin ja jäljen loppupäähän oli tullut hakuihmisiä. Mahtavaa. Ajoimme jäljen puolisentoista tuntia vanhana. Snoopy nosti jäljen janalta todella varmasti ja alkujäljestys oli hyvää työtä. Ensimmäinen keppi nousi varmasti. Sitten oli terävä kulma, jossa Snoopy eksyi kunnolla ja lähti laajalta alueelta etsimään jälkeä uudelleen kunnes lopulta löysi sen. Sitä ei tiedä, oliko siinä kohdassa harhajälkiä lisäkiusana. Eksyminen verotti Snoopya sen verran, ettei se nostanut kakkos- eikä kolmoskeppiä. Ilmakin oli hyvin lämmin ja Snoopy vaikutti hieman väsähtäneeltä. Kolmoskepin jälkeen tuli näkyviin ihminen ja vapaana oleva koira hakualueella. Ja neloskeppi oli hakualueen suunnalla. Lähdettiin sitä kuitenkin hakemaan ja sen Snoopy nosti ja sai palkkansa. Vitoskeppiä emme niissä olosuhteissa enää lähteneet hakemaan.  Metsästä pois tullessamme Snoopy vielä sai lutrata vedessä vilvoitukseksi.

Illalla kotona vähän tottistelimme. Vinski teki pk-tottiksen alokasluokan liikkeet niiltä osin kuin meidän pihassa pystyy. Seuraamista emme tehneet kaavion mukaan emmekä kauhean pitkään, tärkeämpää on ehtiä palkkaamaan koira kun se vielä seuraa hyvin. Jäävät menivät hyvin, ei vääriä asentoja, ja luoksetulo hyvä. Noutokin 650 gramman kapulalla meni hyvin, nyt sain palkattua Vinskin lelulla noudostakin namin sijasta. Lelupalkka on nyt saatu siirrettyä melkein kaikkeen tekemiseen ja se on jo tuonut lisää vauhtia tottikseen ja varmaan tuo jatkossa vieläkin lisää. Namipalkkaa emme kokonaan ole hylänneet, mutta sitä käytetään lähinnä paikallaoloissa ja joissain teknisissä jutuissa ja maastossa. Hyppynoudon meidän pihalla pystyisi ottamaan, kun sieltä löytyy säädettävä, pk-hyppyä kapeampi este. Mutta hyppynoutoa ei Vinskillä ole koskaan otettu eikä hyppyjäkään kuin joskus tosi matalalta, selkäongelmien takia. Hyppynoudon sijaan annoin Vinskin kerran juosta 20 senttisen esteen yli. Ketterästi se tuli. Toivottavasti sitä pystyisi jo lähitulevaisuudessa hyppyyttämään vähän korkeammaltakin, mutta nyt on ontumisesta kulunut sen verran vähän aikaa, ettei ole syytä mitään varsinaisia hyppytreenejä vähään aikaan aloittaa. Eteenmenoakaan emme ennen ole treenanneet, nyt sitten ihan lyhyellä matkalla kokeilimme. Veimme yhdessä pallon merkiksi ja sitten vaan lähetys pallon luo, ei vaikeuksia. Lopuksi vielä lyhyt paikallaolo. Kävelin sen aikana auton ympäri ja Vinskille oli vähän liikaa, kun katosin näkyvistä, ja se oli noussut seisomaan. Palautin sen maahan ja kiersin uudestaan auton, nyt se pysyi paikallaan.

Jippo sai ottaa seuraamista, kaukokäskyjä ja puun kiertoa. Tuota kiertoa se ei vielä kunnolla osaa, joten siinä taas yksi uusi opeteltava asia. On kiva, kun voi välillä opettaa tuon ikäisellekin jotain ihan uutta eikä vain hioa vanhoja juttuja. Ja ovathan monet tokoliikkeetkin vielä aika uusia Jipolle, kun ei niitä montaa kertaa ole tehty.

Snoopy otti seuraamista, jäävät ja kaksikiloisen kapulan noutoa. Kivasti meni. Kapulan luovutusta treenasimme namin avulla, kun siinä on ilmennyt loitontumisongelma.

Tänään oli tottisryhmän treenit Malminkartanon sirkuskentällä. Häiriötä oli kiitettävästi, kun samalla kentällä oli vilkas skeittiramppi, vieressä treenasi ryhmä vehnäterriereitä ja kentän ohi kulki melko vilkas kävelytie. Otin kehiin taas ensin Vinskin. Tällä kertaa leikitin sitä niin, että olin itse mahdollisimman aktiivinen, nopea ja innostava. Ja kas vain, Vinski oli heti leikissä hyvin mukana. Niin pienestä se voi olla kiinni, ohjaajan pitää osata muuttaa omaa käytöstään koiran mukaan. Jipon ja Snoopyn kanssa olen tottunut siihen, että tarvitsee vain tuoda koira kentälle ja se virittää itse itsensä. Leluakin niille tarvitsee vain vilauttaa, kun ne jo ovat leikkimässä täysillä, vaikka ohjaaja olisi passiivinen. Mutta Vinskihän on vasta kakara ja muutenkin oma yksilönsä, joten ohjaajan pitää osata temmata se mukaan.

Seuraaminen leikin jälkeen meni Vinskiltä hyvin, pari kertaa huomasin siinä pieniä hiipumisen merkkejä, jolloin lähdin juoksemaan, ja se oli taas hyvin mukana. Liikkeestä istumisessa Vinski tarjosi maahanmenoa, joten työstimme sitä, emmekä ottaneet liikkeestä maahanmenoa ollenkaan. Sen sijaan otimme vauhtiluoksetulon Tarjan pitäessä Vinskiä ja minun juostessa karkuun lyhyen matkan. Noutoa kokeilimme ensimmäistä kertaa vieraalla kapulalla ja se oli ehkä Vinskille liikaa siinä ympäristössä, kun se ei halunnut noutaa. Otimme sitten vieraalla kapulalla ihan pitämisharjoituksia ja siitä noutoja ohjaajan peruuttaessa. Sitten otimme tilalle oman kapulan, jota Vinski myöskään ei suoraan noutanut, joten sama treeni toistettiin. Sitten vielä lyhyt paikallaolo, jonka alussa Vinski nousi ylös rapsuttamaan jotain kutisevaa kohtaa, mutta pysyi loppuajan hyvin maassa. Ennen kentältä poistumista vielä leikin Vinskin kanssa.

Jippo treenasi lähinnä tokoa. Ensin pitkähkö seuraaminen, jossa teimme myös parin askeleen sivulle siirtymisiä, peruuttamista ja täyskäännöksiä paikalla. Ihan ok, mutta ei mielestäni parasta Jippoa. Sitten otimme merkin ja kun Jippo meni merkille hyvin, lähetin sen siitä suoraan ruutuun. Ruudussa ei ollut palkkaa enkä ollut käynyt näyttämässä ruutua etukäteen Jipolle. Se meni ruutuun hyvin, hakeutui ruudussa hieman vasemmalle, mutta oli kuitenkin hyvin ruudun sisällä. Seuraavalla lähetyksellä suoritus oli aika samanlainen. Maahanmenoa Jippo taas yritti ennakoida, mutta noudatti korjauskäskyjäni. Kaukokäskyt menivät kohtuullisesti, pientä edistämistä. Todella pitkästä aikaa kokeilimme luoksetulon pysäytyksiä, tosi hyvät pysähdykset, mutta kyynärpäät eivät heti olleet maassa asti, tarvittiin lisäkäsky siihen. Lopuksi otin Jipolla paikallaolot. Viimeiseksi siksi, ettei Jippo enää ollut yli-innokas, kun siltä pitäisi nyt saada sikailu pois. Eikä sen tarvitse enää odottaa, että kaikki kiva on vielä edessä, kun paikallaolot ovat tästä lähtien viimeisenä. Jippo sai ensin istua paikalla vähän yli kolme minuuttia. Hyvin meni, mutta vähän maansa myyneeltä se näytti. Paikkamakuu meni hyvin, Laura kävi alussa Jippoa häiriköimässäkin, ja annoin Jipon olla maassa melkein vartin. Toivottavasti se oppii, että tokossa on ihan yhtä tylsää olla paikalla kuin pk:ssakin.

Snoopy kävi vielä yhtä aikaa Urhon kanssa kentällä tekemässä läpi pk-liikkeet lukuunottamatta hyppynoutoja ja paikallaoloa. Seuraamista emme tehneet kaavion mukaan, vaan teimme paljon käännöksiä ja vauhdin muutoksia ja Snoopy seurasi hienosti ja keulimatta. Jäävät ja luoksetulot hyvät. Tasamaanouto muuten hyvä, mutta luovutus aika kaukana. Eteenmeno muuten hyvä, mutta olisi voinut olla nopeampi.

Ryhmätreenit jatkuivat pitkästä aikaa eilen Luukin parkkiksella. Kentälle ei vielä ole mitään asiaa lumitilanteen takia.

Vinski pääsi ensin toimiin. Yritin leikittää sitä, mutta sepä ei halunnut leikkiä, kun ympäristö vei sen huomion. Paitsi että remmillä se kyllä halusi leikkiä... Lopulta heitin remmin pois. Jossain vaiheessa Vinski innostui hetken leikkimään lelullakin ja otimme heti lyhyen leikin perään seuraamispätkän. Se sujui varsin hyvin ja kontakti oli hyvä, joten toistimme vielä saman. Kun ryhmä jäi tauolle, oli Vinskin seuraaminen paljon huonompaa, joten edistystäkin on tapahtunut jossain asiassa. Yleisesti keskittyminen vaan on vielä huonoa. Nytkin kun kokeilimme vielä jääviä liikkeitä ja ruutua, niin eivät ne kovin hyvin menneet. Täytyy vain treenata usein häiriössä nyt kun treenipaikat pikkuhiljaa tulevat esiin lumen alta. Ja pitää odottaa ajan kulumista, kun Vinskillä tuntuu aina olevan meneillään joku vaikea Ikä tai Kausi. Tänään otimme lyhyesti tottista omalla pihalla ja meininki oli ihan erilainen. Jospa sama meno siirtyy jonain päivänä vieraisiin paikkoihinkin.

Jippo teki myös seuraamista ja ruutua. Ensin suoraan ruutuun ja sitten merkin kautta lähetettynä. Aika hyvin se ruutu löytyi, merkille meno meinasi mennä sähläykseksi, kun lähellä oli muita esineitä, joita Jippo luuli merkiksi. Otimme myös ohjatun noudon. Jippo ei pysähtynyt kunnolla merkille, vaan ryntäsi jo kohti vasenta kapulaa, joka oli kyllä se haettava kapula. Mutta kutsuin sen takaisin merkille ja sitten vasta luvan kanssa noutamaan. Jipolla ei tuo ennakointi näytä vähenevän.

Snoopy sai treenin ulkopuolella tehdä seuraamista, jääviä ja kaukokäskyjä. Kivasti meni, seuraaminenkin ilman keulimista. Mukavaa päästä taas säännöllisesti ryhmätreeneihin.

Ryhmäpaikallaoloihin pääsi taas Vinski. Koska istuminen meni viimeksi hyvin, niin Vinski pääsi nytkin istumistreeniin. Nyt se sitten menikin kaksi kertaa istumisen aikana maahan.  Paikkamakuussa se pysyi maassa, mutta siirteli painoa jalalta toiselle ja kellahti välillä melkein kyljelleen ja piti välillä päätä maassa. Ei ihan vintiön lempiliikkeitä nämä paikallaolot.

Seuraamispätkät menivät Vinskiltä melko hyvin, mutta se olisi saanut olla intensiivisempi. Siltä muutenkin puuttuu vielä se vauhti ja intohimo, jolla Jippo ja Snoopy tekevät liikkeet. Katsotaan josko se vauhti sieltä perästä tulee tottissuorituksiinkin, kun ei sitä muuten tältä tyypiltä puutu. Kotitreeneissä Vinski kyllä on vähän sähäkämpi kuin häiriötreeneissä. Mutta on se hyväkin asia, ettei vauhti heti ole hirmuinen, esim. ruutuun lähetykset sujuivat hyvin ja sain Vinskin jopa seisomaan keskellä ruutua käskystä, kun se ei Jipon tavoin ampaissut nanosekunnissa ruudun laitamille tai ruudusta ulos. Noudoissa treenasimme pitämistä ja kapulan kuljettamista peruuttavan ohjaajan luokse ja se näyttikin parantavan Vinskin pitämisotetta. Jääviä liikkeitä ja luoksetuloa otimme lopuksi.

Jippo sai taas treenata paikallaolot yksityisesti. Se meni istumisen aikan maahan, mitä ei ole paljon harrastanut aiemmin. Ohjatussa noudossa oli tarkoitus noutaa vasen kapula, mutta Jippo toi päättäväisesti oikean, jota olemme enemmän tainneet treenatakin. Uusi yritys vaan, ja nyt Jippo toi vasemman kuten pitikin. Ruudussa Jippo edelleen targetista huolimatta ajautui vääriin kohtiin, osaa kyllä olla hankala liike. Jippo kyllä osaa korjata sijaintinsa ruudussa, mutta saisi se kerrasta mennä oikein eikä vasta lisäkäskyillä. Treenasimme myös seuraamista, luoksetulon pysäytyksiä (ilman luoksetuloa), merkkiä, kaukokäskyjä ja pk-luoksetuloa. Kaikki sujui suurella innolla kuten aina.

Snoopy sai myös treenata ruutua ensin suorapalkalla ja sitten niin, että pyysin sen seisomaan ruudun keskelle ja sitten palkkasin. Jippoa paremmin toimi tämäkin poika ruudussa. Seuraamisessa teimme paljon käännöksiä, peruutusta ja sivuaskelia. Auttaa tosi paljon edistämiseen, mutta vaikutus tuskin ulottuu tilanteeseen, missä Snoopy laitetaan seuraamaan pidempää suoraa. Kahden kilon kapulaa Snoopy sai noutaa ja jostain syystä se luovutti kaukana ja toisti virheen uusintayrityksellä, piti kaivaa palkka näkyviin, että luovutus onnistui lähempänä. Jäävät ja luoksetulo sujuivat hyvin, kaukokäskyt samaten.

Päästiin taas hallissa käymään. Ryhmäpaikallaoloihin pääsi Vinski. Kahden viikon poissaolo hallista oli saanut minut unohtamaan, että paikallaolot alkavat istumisella, joten asia tuli minulle yllätyksenä, eikä Vinski ole varsinaisesti paikalla istumista treenannut. Jätin sen kuitenkin hihnanmitan päähän istumaan siihen kahden bc-nartun väliin ja hyvin se pysyi siinä kaksiminuuttisen. Paikkamakuu tehtiin myös niin, että jäin itse siihen hihnanmitan päähän.

Sitten otimme pätkän seuraamista, jossa Vinskin takapää hieman aukeni. Teimme myös jäävät liikkeet ja noutoja, joissa Vinskin ote kapulasta saisi usein olla parempi, sillä on taipumusta löperöön otteeseen. Ruutua treenasimme myös. Ja kokeilin, vieläkö Vinski muistaa tunnarin, mutta tein treenistä vähän turhan vaikean, kun laitoin heti monta kapulaa enkä vahvistanut sitä oman etsimistä ensin erikseen. Vinski otti vääriä kapuloita suuhunsa ja kuljetti niitä ennen kuin päätyi oikeaan. Ei se ole montaa kertaa tunnaria treenannut, joten ei se sitä vielä kunnolla osaa. Lopuksi otimme uudestaan seuraamista ja nyt se sujuikin paremmin.

Jipolla ja Snoopylla treenasin myös aika tavanomaisia asioita. Jotain uutta sentään opetin Jipolle, eli targetin, jonka siirsin myös ruutuun. Ja näytti toimivan aika hyvin. En tiedä onko fiksua sotkea ruutuun eri menetelmiä enkä varmaan opettanut targettia sille oikeaoppisesti, mutta eipä haittaa, kun en tiedä menemmekö kisoihin asti tässä lajissa ja jos menemmekin, niin ihmeempiä tulospaineita en ota. Tärkeintä on, että Jippo pääsee treenaamaan ja että sille voi vielä opettaa jotain uutta välillä. Otin Jipolla myös paikalla istumisen ja makaamisen, jotka menivät hyvin. Ryhmäpaikallaoloissa sen ei nyt tarvitsekaan päästä sikailemaan, treenatkoon yksin jonkun aikaa ennen kuin kokeilen joko ryhmässäkin onnistuu yhtä hiljaa. Ohjatun noudon teimme kokonaisena liikkeenä niin, että lähetin Jipon ensin merkille ja sitten noutamaan oikeanpuoleista kapulaa. Vain keskikapulan jätin laittamatta, vasemmanpuoleinen kapula oli paikallaan. Siitä tuli ihan nappisuoritus.

Sunnuntaina koirat Nastaa myöten ottivat vähän pihatottista. Otin Vinskillä uudestaan tunnarin, mutta tällä kertaa se sai ensin etsiä oman tunnarin hangesta ja vasta sitten muiden seasta, ja nyt treeni menikin hyvin. Muistin myös pitkästä aikaa ampua koirille. Laitoin Jipon, Snoopyn ja Vinskin tarhaan syömään sinne heitettyjä nameja samalla kun ammuin kolme laukausta. Kukaan ei korvaansa lotkauttanut.                                                                                                                    

Olipa erityisen kiva päästä lämpimään halliin treenaamaan nyt paukkupakkasten aikana. Jippo pääsi pitkästä aikaa mukaan ryhmäpaikallaoloihin. Ennen istumisen alkamista se vinkui ja tärisi jonkun verran, istui sitten ihan hyvin. En vapauttanut Jippoa ennen paikkamakuuta, mutta vinkua se siinä välissä taas ehti. Itse liike meni hyvin.

Ruutuun mennessään Jippo hakeutui koko ajan vasempaan reunaan ja myös tarjosi maahanmenoa, vaikka tarkoitus oli seistä. Se kyllä käskystä korjaa sijaintinsa ruudussa, mutta jotain tarttis keksiä, että se menisi kerralla oikein. Merkille lähetykset menivät hyvin. Seuraaminen oli Jipolla tänään hyvää. Sen jälkeen otimme omasovelteisen idarin, jossa Jippo jäi ensin istumaan, sitten maahan ja sitten seisomaan ja minä kiertelin pylväiden ympäri. Se meni tosi hyvin seisomiseen saakka, siinä Jippo kääntyi poikittain, kun hävisin pylvään taakse. Tunnarin otimme pitkästä aikaa ja Jippo toi jonosta epäröimättä oikean. Kaukokäskyt olivat muuten tosi hyvät, mutta Jippo tuli eteenpäin parikymmentä senttiä.

Vinski pääsi ensin kävelemään hallin ympäri ja ottamaan vähän kontaktitreeniä namilla. Sitten otin esiin lelun ja Vinski oli hyvin leikissä mukana. Leikin lomassa otimme pikku seuraamispätkiä, jotka sujuivat hienosti, paitsi että Vinski oli hienohelma ja loittoni minusta lätäkön kohdalla. Tällä pakkasella halli oli enimmäkseen kuiva, vain jokunen pieni lätäkkö jossain, ja Vinskin piti siitä vähästä sitten nirsoilla. Liikkeestä istuminen meni ensin tosi hyvin, mutta äkkiä huomasin Vinskin lähteneen perääni. Samaa se yritti uudestaankin, mutta saatiin lopulta liike onnistumaankin. Liikkeestä maahanmeno oli hyvä eikä Vinski karannut perään, luoksetulo oli muuten hyvä, mutta vähän varovainen. Liikkeestä seisominen onnnistui tällä kertaa vain niin, etten jatkanut itse matkaa kuin puoli askelta. Ruutuun menoa treenasimme ensin pallon avulla ja sitten niin, että kävin näyttämässä Vinskille ruutua. Hyvin meni molemmilla kerroilla. Kaksikiloista kapulaa Vinski sai taas noutaa. Hyvin onnistui ja kapula vaihtui heti palkkaan, en vielä odota eteen istumista ja kapulan pitämistä tuon kaksikiloisen kanssa. Metallin otimme perään, sen ottamista Vinski hetken mietti, jotenkin hajamielisen oloisena, mutta toi sitten hyvin. Vielä tunnariakin kokeilimme. Ensin Vinski sai kerran hakea oman tunnarin ihan noutoliikkeenä. Sitten laitoin jonoon niitä vääriäkin ja lähetin Vinskin etsimään. Se ei heti ymmärtänyt lähteä vaan tarvitsi lisäkäskyn. Se aloitti jonon haistelemisen takaa ja otti takimmaisen kapulan suuhunkin ja siirsi sen paikkaa, mutta ei minulle asti tuonut. Se jatkoi haistelua, löysi oikean kapulan ja toi sen. Siinä takimmaisessakin ehkä oli vähän minun hajuani, koska sormeni hipaisi kapulan päätyä kun otin kapuloita rasiasta. Koiran nenävärkki on niin tarkka, että minun olisi tietenkin pitänyt hylätä se kapula heti, mutta muistanpa sitten ensi kerralla, jos noin käy. Siirsin vielä tunnarin sijaintia jonossa ja Vinski sai vielä kahdesti sen etsiä ja oikean se toi molemmilla kerroilla. Lopuksi otimme vielä paikallaolon. Häiriötä ympärillä oli kiitettävästi, mutta noin kolmen minuutin paikallaolo meni hyvin. Kävin kaksi kertaa kiertämässä pylvään ympäri paikallaolon aikana, eikä Vinski siitäkään häiriintynyt. Palkkasin tiheästi. Vinski jaksoi hyvin treenata noinkin pitkän treenin, emme me muuten sellaista olisi tehneetkään. Keskittyminen oli nyt hyvää, liikkeiden alkua perusasennossa odottaessaan Vinski saattoi välillä katsella kovasti ympärilleen, mutta liikkeiden aikana se ei ottanut ympäristöstä häiriötä.

Snoopy pääsi tekemään seuraamista, johon kuului paljon käännöksiä, peruuttamista ja pylväiden pujottelua. Meni suht hyvin, vain lievää keulimista. Sitten sekin otti sovelletun idarin samassa järjestyksessä kuin Jippo ja muuten meni hyvin, mutta seiso-käskyä se ei heti noudattanut vaan jatkoi matkaa. Ruutuun lähetin sen ensin pallon perään ja sitten ilman ja hienosti se meni sinne, ilman palloakin juuri ruudun keskelle. Merkille se meni mallikkaasti. Kahden kilon kapulan Snoopy nouti hyvin. Lopuksi vielä kaukokäskyt, jotka nekin menivät hienosti, eikä Snoopy siirtynyt paikaltaan tuumaakaan. Ihan rupeaa ihmetyttämään, että pitääkö Snoopystakin oikeasti tehdä tokokoira, kun se tekee niin hyvin näitä liikkeitä, mitä nyt on otettu. Saisi Jippo ottaa mallia sen kaukokäskyistä ja ruudusta!

Kyllä oli kiva taas noiden kolmen kanssa touhuta, mainioita koiruuksia

Oli pakko päästä tuulettamaan omaa päätä hallitreeneihin, vaikka treenattavat eivät täysin terveitä olleetkaan. Kyllä se tuulettuminen hyvää teki koirillekin, ne kaipasivat tekemistä, eikä niiltä sitä ole kielletty.

Vinski treenasi pariin otteeseen paikallaoloa lyhyesti. Toisella kerralla siirryin itse kauemmaksi kuin olen ennen ollut ja kiinnitin Vinskin hihnan kaiteeseen, ettei se pääsisi kauas karkuun. Se siirteli vähän jalkojensa asentoa ja vilkuili välillä ympärilleen, kerran se ennätti nousta seisomaankin. Ei mikään helppo liike Vinskille. Sitten otimme ruutuun lähetystä ja seuraamista ihan pikku pätkiä, joissa Vinski ei nyt ollut ihan skarpeimmillaan. Liikkeestä istuminen ja maahanmeno menivät hyvin. Kokeilimme kahden kilon kapulan noutamista ja sehän rupesi sujumaan kivasti, Vinski nouti mielellään ja ote kapulasta oli hyvä. Metallinouto myös hyvä. Kotiläksyksi itselleni annoin, että minun täytyy enemmän ihan vaan leikkiä Vinskin kanssa.

Jippo treenasi merkkiä, joka meni oikein hyvin, ja ruutua, joka meni vaihtelevasti. Ohjatun noudon teimme niin, että mukana olivat kaikki kapulat ja Jipon piti hakea oikeanpuoleinen. Jippo yritti ensin sinnikkäästi hakea vasemmanpuoleista, mutta ymmärsi lopulta hakea sen oikean. Muita noutoja en Jipolla tehnytkään niskaongelmien takia ja ehkä ohjattu noutokin saa jäädä pikku tauolle, vaikka ohjatun kapulat ovatkin höyhenenkevyitä. Kaukokäskyt Jippo teki hyvin, kun  olin tarpeeksi lähellä, mutta heti etäisyyden kasvaessa se hilasi itseään minuun päin. Seuraaminen oli suht hyvää, lyhyt paikalla istuminen ok. Intoa piisasi.

Snoopy otti myös merkkiä ja ruutua ja ne menivät hienosti. Seuraaminen oli Snoopyksi hyvää. Kaukokäskyt menivät hyvin enkä huomannut, että Snoopy olisi yhtään siirtynyt paikaltaan. Kahden kilon kapulan nouto oli hyvä, luovutus olisi voinut olla vähän tarkempi. Tällä kertaa kävi niin, että parhaan tottiksen teki Snoopy.

Vinskillä on tänään riittänyt touhua. Tietenkin ulkoilua Snoopyn ja Nastan kanssa, mutta myös omaa puuhaa. Käväisimme Luukissa ihan pikku kävelyllä ja kohtasimme hiihtäjiä ja pääsimme jopa ohittamaan yhden koiran. Mitenköhän monta viikkoa onkin jo kulunut edellisestä vieraan koiran näkemisestä..? Noin niin kun lenkillä, hallitreeneissä sentään ollaan vieraita koiria nähty. Ohitus meni hyvin, intoa Vinski kyllä osoitti ja ohituksen jälkeen se ryhtyi hyppimään.

Kotitiellä harjoittelimme hiihtämistä ihan muutaman sadan metrin verran. Ostin eilen huskyvaljaat siinä tarkoituksessa, että ne yllään Vinski voi lenkillä luvan kanssa vetää silloin kun en itse jaksa koko ajan pysähdellä vetämisen vuoksi. Päädyin siihen, etten salli sille vetämistä tavallisissa valjaissa, koska se tuntuu itsestä niin epämiellyttävälle. Viime aikoina Vinski on lenkkeillyt leveässä pannassa, jossa se ei mitenkään hirveällä voimalla yritä vetää, mutta remmi kuitenkin kiristyy monta kertaa joka lenkin aikana. Aina ei viitsi lenkin sujuvuuden vuoksi olla itse pysähtelemässä, ja nyt kun on huskyvaljailla pari lenkkiä tehty, niin ratkaisu tuntuu miellyttävältä. Toivottavasti tuon eläimen kaaliin menee vielä jonain päivänä se, että vain huskyvaljaissa saa vetää! Päätin sitten valjaiden innoittamana kokeilla myös hiihtämistä. Mitään varsinaisia vetoharrastuksia ei ole tarkoitus aloittaa ennen terveystarkastuksia, vaikka vetäähän tuo tosiaan lenkillä jo nyt. Kiinnitin Vinskin valjaista vetonaruun ja vetovyöhön ja sitten vaan itselle sukset jalkaan. Ihan ensin Vinski päätti paimentaa suksia, mutta luopui siitä pian. Vetämistä se ei kyllä harrastanut, jolkotteli vain vierelläni ja takanani ja yritti jäädä haistelemaan kaikkea (Jipon juoksu tietty vielä edesauttoi asiaa). Hihkuin ja kannustin sitä menemään eteeni, mutta Vinski-raukka paineistui, kun ei käsittänyt, mitä halusin. Ja lenkeillä sillä ei ole kerrassaan mitään ongelmia vetää!! Ihan vasta pikku hiihtomme lopulla Vinski pysyi edelläni ja sai paljon kehuja, mutta ei se juurikaan vetänyt.

Pihalla treenasimme ihan lyhyesti tottista. Vinski teki pikku seuraamispätkiä ja pallo lensi palkaksi. Se seurasi hyvin ja otti pallon innoissaan, mutta menetti aina nopeasti mielenkiinnon palloon ja meni haistelemaan hajuja. Sitten annoin Vinskin etsiä lumella peitetyn tunnarin pari kertaa. Kolmisen kertaa tätä ennen olen sillä tunnaria etsityttänyt, ja nyt päätin kokeilla, ymmärtääkö se yhtään, mistä on kysymys. Laitoin maahan kasan vääriä tunnarikapuloita ja oman hajuisen kapulan kasan viereen. Vinski meni ensin haistelemaan kasan läpi ja totesi, että vääriä kaikki. Sitten se otti oikean kapulan. Toistin harjoituksen niin, että laitoin oikean kapulan kasan taakse. Taaskin Vinski toi sen oikean. Hei, sillähän taitaa olla aivot!! Kyllä sen herne sitten olikin rasittunut päivän touhuista ja loppupäivä on kulunut enimmäkseen unessa. Ei ole ehkä paras aika opettaa murkkukoiralle uusia asioita, kun laumassa on juoksuinen narttu, mutta toisaalta saapa sitten muutakin ajateltavaa.

Kahden viikon tauon jälkeen suuntasimme taas Keravalle treenailemaan. Jippo ei tällä kertaa päässyt ryhmäpaikallaoloihin juoksun takia, joten otin paikkamakuuseen Vinskin. Se pääsi rivin reunimmaiseksi Puhin vieruskaveriksi. Itse jäin remmin päähän seisomaan. Aika hyvin ja rauhallisena Vinski neliminuuttisen aloillaan makoili. Palkkasin sitä usein. Kerran sillä oli aikeita nousta, mutta ehdin estää. Muiden ohjaajien paluu ei myöskään Vinskiä häirinnyt, mutta siinä vaiheessa kun he siirtyivät koiriensa viereen, Vinski taas aikoi nousta, mutta ehdin sen taaskin estää.

Treenasimme seuraavaksi Vinskin kanssa ruutua ja merkkiä. Ne ovat uusia juttuja, ei olla kuin pari kertaa aiemmin niitä otettu. Veimme Vinskin kanssa yhdessä ruutuun pallon, sitten ruudusta pois ja koira ruutuun. Metalli- ja pk-kapulan noudot sujuivat mallikkaasti. Kaukokäskyjä otimme niin, että olin ihan koiran edessä ja ne menivät hyvin. Seuraamista otimme tällä kertaa pallopalkalla ja se toimikin hyvin, Vinskistä taitaa tulla pallohullu kuten Jiposta. Revittelylelut eivät toimi yhtä hyvin etenkään häiriössä. Vinski keskittyi pikku seuraamispätkiin aika kivasti ja seurasi intensiivisesti. Sitä en yksin treenatessa kunnolla nähnyt, että oliko se suora. Nyt kolmannella kerralla hallissa Vinskin keskittymiskyky oli selvästi parempi kuin ennen, vaikka välillä se kyllä vilkuili ympäristön vilkkaita tapahtumia, mutta enimmäkseen se teki sitä liikkeiden välissä. Ennen liikkeen aloittamista joutui usein odottamaan, että Vinskin huomio oli minussa ja tekemisessä, mutta kuitenkin ihan huomattavaa edistymistä oli havaittavissa. Lopuksi otimme vielä jäävät pk-liikkeet lyhyeltä matkalta ja Vinski teki kaikki asennot oikein ja pysyi paikoillaankin hyvin. Luoksetulo oli aika rauhallinen.

Snoopykin pääsi sitten treenaamaan ruutua ja merkkiä vaihtelun vuoksi ja se tykkäsi kyllä. Kaukokäskyt otimme myös ja Snoopy teki ne hyvin eikä edes liikkunut eteenpäin. Seuraamista teimme sitten aika paljon siten, että heti Snoopyn edistäessä joko käännyin vasemmalle tai peruutin. Toimi kyllä, mutta taitaa tuo keuliminen olla Snoopylla niin selkäytimessä, ettei se sitä koskaan lopeta. Kahden kilon kapulan nouto sujui mallikkaasti. Jäävät menivät myös hyvin.

Lopuksi pääsi vielä Jippo hommiin. Ensin paikalla istuminen, joka sujui hienosti, mutta ei kyllä ollut ryhmääkään häiriönä. Seuraaminen ei itsestäni tuntunut ihan parhaalta Jipolta, se taisi olla hieman yli-innokas ja epätäsmällinen. Merkille lähettämistä treenasimme seuraavaksi ja meni muuten ok, mutta vähän paremmin Jippo saisi hakeutua merkin taakse. Ruutuun lähetin sen ihan ilman mitään apuja ja se meni niin hyvin oikeaan kohtaan ja pysähtyi käskystä seisomaan niin hyvin, ettemme ottaneet ruutua sillä kertaa uudestaan. Ohjatussa noudossa Jipolla oli taas vain se haettava kapula oikealla, haki hyvin. Metallinouto oli hyvä, mutta luovutus taas hieman oikealla puolella. Kaukokäskyissä asennonvaihdot olivat hyvät, mutta Jippo eteni puolisen metriä.

Oli kivat treenit ja oli kiva nähdä koirien nauttivan tekemisestä ja leikkimisestä.

Tällä kertaa pääsimme perille asti hallitreeneihin ja vielä takaisin kotiinkin, jess!

Ajoitin paikalle saapumisen niin, ettei Jippo joutunut ihan kylmiltään paikallaoloihin. Tuskin olin pysäyttänyt auton, kun Jippo jo alkoi täristä huomattuaan missä olimme. Autosta ottamisen jälkeen Jippo ei enää tärissyt, mutta ylenpalttisen innostunut se oli. Sain sen kierroksia hieman lasketuksi ennen paikallaoloja, kun teetin sillä pikku temppuja ja palkkasin namilla. Paikalla istuminen sujui melkein loppuun asti hyvin, mutta palatessani Jipon luokse se meni maahan, mitä se ei ennen ole tehnyt. Ja ennen paikkamakuun alkamista se ehti taas hieman riehaantua. Paikkamakuu meni hyvin, paitsi että Jippo jäi hieman vinoon asentoon.

Menin Jipon kanssa tällä kertaa mukaan ryhmätreeniin, että pääsin hyödyntämään liikkurin palveluita ja saamaan neuvoja muilta. Ensin otimme merkkiä ja ohjatun noudon. Jipolle vietiin vain se noudettava kapula oikealle. Se ei ensin havainnut koko kapulaa, mutta seuraavalla yrityksellä kapula löytyi. Sitten otimme muutaman ruutuun lähetyksen. Ekalla lähetyksellä ruudussa oli pallo, myöhemmillä ei, mutta pallo lensi palkaksi. Jippo meni joka kerta ruutuun hyvin, mutta se hakeutui ruudussa lähelle toista takamerkkiä, siirtyi kyllä keskemmäksi ohjauskäskyllä. Jippo ilmeisesti haki palloa ja kun pallo ei ollut vakipaikallaan, niin se hakeutui merkin luokse. Täytyy treenata niin, ettei ruudussa ole sitä palloa ja ruutu vain näytetään Jipolle. Sitten otimme hyppynoudon metallikapulalla, mikä meni muuten hyvin, mutta Jippo ei tuodessaan istunut keskelle vaan hieman oikealle, ilmeisesti siksi, että oikeassa taskussa sattuivat olemaan namit. Sama toistui uusintayrityksellä, mutta päätin olla liikaa korjaamatta, koska metalli on ollut Jipolle vaikea liike enkä halua pilata sitä nyt kun se on oppinut tuomaan metallikapulan innolla. Tunnarin otimme kisamaisena liikkeenä, se oli hyvä. Sitten kokeilimme ensimmäistä kertaa uutta idaria, kylläkin ilman merkkejä. Jippo suoritti hyvin, ohjaaja kääntyi kerran väärin. Lopuksi vielä kaukokäskyt, joissa asennon vaihdot olivat hyvät ja Jippo enimmäkseen pysyi paikallaan, mutta jonkun vaihdon yhteydessä se siirtyi hieman eteenpäin.

Ryhmätreenin jälkeen treenasin Vinskin. Seuraaminen saatiin taas sujumaan häiriössä parhaiten namien avulla. Kotikeittiössä Vinski seuraa lelupalkalla yleensä paremmin kuin namilla, mutta häiriössä asia on päinvastoin, joskus se kyllä väläyttelee hyviä pätkiä lelupalkallakin. Toivottavasti namitreenaus ei vaikuta negatiivisesti sen vireeseen ja mielentilaan. Leikkiä kyllä pidetään siinä rinnalla häiriötreeneissäkin ja toivottavasti sen osuutta päästään pikkuhiljaa kasvattamaan. Noutoja otimme myös ja pari kertaa Vinski "unohti" noutaa, mutta saimme aikaan onnistuneitakin noutoja pk-kapulalla ja metallikapulalla. Opetin Vinskille noudon takaperin ketjuttamalla ja kerran sitten vain tarjosin sille metallikapulan ja se otti sen mukisematta eikä vielä ole kehittänyt siitä ongelmaa. Viime hallitreeneissä tullutta estoa noutaa maasta asti jouduin vielä kotonakin paikkailemaan ja palaamaan treeneissä taaksepäin, kaikkea se häiriö teettää.  Otimme myös jääviä, luoksetuloa ja lyhyen paikallaolon. Paljon treeniä nämä ja kaikki muutkin liikkeet vielä vaativat, mutta eipä tämän ikäisellä tarvitse liikkeiden ollakaan vielä valmiita. Eiväthän ne ole sitä noilla vanhoillakaan koirilla, itse asiassa

Snoopyn sainkin treenata ihan tyhjässä hallissa, kun pikkuhiljaa kaikki paitsi me olivat häipyneet. Otin sillä vain seuraamista ja kaukokäskyt. Aika hyvin se kaukokäskyt teki, vaikkei niitä juuri olla sellaisenaan treenattu, kotona lelulla leikkiessä kyllä pyydän Snoopya aina tekemään jonkun asennon ja sitten lelu lentää palkaksi.

Tänään olimme Tendingin parkkihallitreeneissä Keravalla. Ei ole tullut pariin vuoteen näissä talvitreeneissä käytyä, mutta nyt päätin taas mennä mukaan. On kiva päästä talvella treenaamaan lämpimään ja tilavaan halliin, jossa saa kaupan päälle häiriötä eikä tarvitse lumestakaan välittää. Ainoa huono puoli on se, että halli on niin rapainen, eivät säily puhtaina koirat eivätkä vaatteet.

Saavuimme paikalle juuri kun paikallaolotreenit olivat alkamassa. Ja sehän ei ollut hyvä juttu, että Jippo joutui suoraan autosta paikalla istumiseen. Se tärisi koko istumisen ajan ja intoutui haukkumaan heti vapautuksen jälkeen. Heti perään oli paikalla makaaminen häirittynä. Nyt Jippo ei tärissyt, mutta ei ollut ihan rentokaan, ja taas paikallaolon päätteeksi se haukkui. Jos olisi ollut kisatilanne, niin kisa olisi varmasti loppunut siihen, kun tokossa ei ääntelyä siedetä. Ei Jippo nuorempana tainnut juurikaan ääntä pitää, ja nytkin se rajoittuu tilanteisiin, joissa se on yli-innokas. Suoraan autosta sitä ei todellakaan pitäisi viedä suorituksiin, eikä kokeissa niin yleensä pääse tapahtumaankaan.

Treenasin sitten Jipolla seuraamista, ok suoritus. Kaukokäskyissä asennonvaihdot menivät hyvin, mutta Jippo eteni parikymmentä senttiä. Metallinouto meni hyvin. Merkille menoa treenasimme ensin erikseen ja sitten vein Jipon merkille ja lähetin sen ohjattuun noutoon, vain noudettavan kapulan laitoin sille, koska liike on vielä vaiheessa. Myöhemmin otin vielä Jipolla kaksikiloisen kapulan noudon, kun se vielä kärkkyi autoon jouduttuaan lisää tekemistä.

Vinskikin pääsi tietenkin treenaamaan. Ensin annoin sen tutustua halliin, koska se oli siellä ensimmäistä kertaa. Se oli uteliaan oloinen. Kun otin sillä lyhyen paikallaolon, sitä kuitenkin jännitti mennä maahan asti, varmaan ympäristöstä johtuen. Houkuttelin namilla ja vapautin heti. Vinski leikki lelulla hyvin, mutta seuraamistreeni ei lelun kanssa mennyt hyvin, joten vaihdoimme namipalkkaan. Namilla onnistuikin hyvin. Liikkeestä istumista treenasimme seuraavaksi ja Vinski yritti taas jatkaa matkaa heti istahtamisen jälkeen, joten treenasimme malttia. Sitten otimme yhden pitämis- ja irrottamistreenin noutokapulalla, jonka jälkeen heitin kapulan parin metrin päähän ja Vinski toi sen hyvin. Sitten sille tuli joku klikki, eikä se enää halunnut suoraan lattialta noutaa, välillä se kyllä otti kapulan suuhun, mutta irrotti heti. Treenasimme sitten pelkkää pitämistä ja irrottamista. Kokeilimme sitten uudestaan paikallaoloa ja nyt se onnistui hyvin, vaikka häiriötä oli aika paljon ympärillä. Annoin Vinskin olla paikalla muutaman minuutin ja palkkasin välillä naksulla ja namilla. Lopuksi vielä leikimme lelulla ja kokeilimme vielä seuraamista sen jälkeen, ja nyt meni seuraamispätkä hienosti ja lelu lensi kainalosta palkaksi.

Snoopy kävi sekin tottistelemassa, vain Nastan jätin kotiin, kun arvelin, että sillä on siellä mukavampaa, mutta ehkä sekin joku kerta pääsee mukaan, treeni-intoa sillä ainakin piisaisi.  Snoopy seurasi hienosti, yrittihän se taas toki keulia, mutta kun peruutin heti, niin se loppuajan pysyi jopa oikealla paikalla. Jäävissä liikkeissä se sitten keuli taas, mutta itse jäävät teki hyvin, luoksetulon samoin. Noutamaan Snoopy vielä pääsi ja sitten ihan huvin vuoksi opetin sille merkille menoa. Snoopy ei ole harrastanut tokoa juuri ollenkaan, enkä ole sille koskaan tokouraa suunnitellutkaan, mutta on ihan hyvää vaihtelua joskus tehdä jotain erilaista.

Lenkkeilyn ja leppoisan oleilun lomassa pidimme tällä viikolla yhden kunnollisen treenipäivänkin omalla pihalla. Pakkasta oli yhdeksän astetta ja luntakin ihan kivasti. Kokeilin Vinskillä ensin esine-etsintää. Kävin Vinskin kanssa heittämässä nahkahanskan hankeen, tulimme kaartaen pois ja lähetin Vinskin hakemaan. Innolla se lähti ja toi hanskan melkein minulle asti, mutta ei ihan. Seuraavaksi piilotin sille silmälasikotelon hankeen, että se joutui käyttämään varmasti hajuaistia esineen etsimiseen. Tosi hyvin Vinski esineen löysi ja lähti tuomaan, mutta ei taaskaan ihan minulle asti. Täytyy opettaa sille vielä noutoa erilaisten esineiden kanssa erikseen, että se tajuaa, että kaikki noudettavat jutut pitää palauttaa käteen asti. Noutokapulalla (650 grammaisella) homma toimii sisätreeneissä hyvin, tosin kun matkaa on pidennetty, niin välillä Vinski haluaisi lähteä itsekseen pelleilemään kapulan kanssa jonnekin (miten yllättävää;), mutta toistaiseksi se on aina palannut ruotuun. Keskikokoista metallikapulaakin Vinski on jo oppinut noutamaan.

Seuraavaksi treenasimmekin Vinskin kanssa tottista. Seuruutin sitä niin, että narupallo oli kainalossani palkkaamista varten. Vinski teki napakat ja innokkaat seuraamiset ja palkkaantui hyvin. Kokeilimme myös jääviä liikkeitä. Ne eivät menneet hyvin, Vinski nousi heti perääni. Näitä liikkeitä ei nyt olla vähään aikaan yhtään treenattukaan, eikä koskaan pitkältä matkalta. Tässäkin siis riittää treenattavaa. Annoin myös ilman mitään käskytystä Vinskin kantaa kaksikiloista kapulaa ja kehuin kovasti, kun sehän reippaasti sitä kantoikin. Pari luoksetuloakin teimme, nämä sujuvat yleensä hyvin, joskus se voisi istua eteen tiivimminkin.

Snoopy pääsi tekemään tottista. Kokeilin seuraamista imuttamalla ja menihän se jotenkin, mutta en ole ihan varma, onko tämä Snoopylle sopiva menetelmä tai lopettaako se tuota keulimista muutenkaan ikinä. Otimme myös jäävät liikkeet, kovasti oli pojassa intoa.

Jippo pääsi sitten tokoilemaan. Otimme ruutua, merkkiä, kaukokäskyt ja ohjatun noudon, kun näitä emme ole sisätreeneissä päässeet tekemään, paitsi kaukokäskyjä lyhyeltä matkalta. Nyt otin pidemmältä matkalta, ja muutaman metrin päässä koiran takana odotti namipalkka. Asennonvaihdot sujuivat hyvin, hitusen Jippo hilasi itseään eteenpäin ja vielä enemmän se siirtyi sivusuunnassa. Ruudussa Jippo ei vielä hahmota oikeaa kohtaa, vaan hakeutuu helposti lähelle sivulaitaa. Yhtään omatoimista maahanmenoa se ei nyt suorittanut, vaan noudatti seiso-käskyjä. Ohjattuun noutoon laitoin vain pallon oikealle puolelle haettavaksi, koska liike on niin kesken, mutta ei olisi pitänyt pyytää Jippoa ensin merkillekään vaan käydä se itse viemässä sinne, kun se tietenkin ryntäsi merkistä välittämättä heti noutamaan. Tietenkin teimme homman sitten uudestaan. Ylempien luokkien liikkeet ovat aivan keskeneräisiä, mutta eipä niitä tosiaan ole viime aikoina treenattukaan. Saa nähdä selviämmekö koskaan kokeissa ylempiin luokkiin asti, VOI-luokkaanhan Jipolla tosin on jo osallistumisoikeus, mutta sieltä tuloksen saaminen ja EVL sitten, huh...  Mitä olen uusista EVL-säännöistä kuullut, niin homma muuttuu entistä vielä tiukemmaksi ja pikkutarkemmaksi monessa suhteessa. Eikä koira saa suoritusten jälkeenkään yhtään innostua tai tulee keltaista tai punaista korttia. Jipolla on tapana pk-kokeissakin purkaa innostustaan esim. pomppimalla ja ottamalla remmiä suuhun kun liikkeet on suoritettu ja mennään odottamaan arvostelua.  Tietenkin rauhoitan sen heti ja päästän riehumaan vasta kun olemme poistuneet kentältä, mutta tokokokeessa lentäisimme jo ulos kehästä tuollaisesta ilon osoittamisesta... Ja liikkeiden arvostelukin on pilkun viilaamista ja liikkeet nollaantuvat aika pienistäkin syistä. Emmekä me ehkä ennen Jipon eläkeikää saavuta sellaista tasoa, että sillä hyviä koetuloksia tehtäisiin. Mutta kyllä me ainakin omaksi iloksemme silti treenaamme tokoakin, koska se on kivaa vaihtelua pk-treeneihin, kokeet ovat asia erikseen.

Viime lauantain ryhmätreenit pidettiin Luukin parkkipaikalla lumitilanteen takia. Keli oli melko kirpakka, lähes kymmenen asteen pakkanen.

Useampi koira tottisteli samanaikaisesti, mikä oli tietysti Vinskille iso häiriö. Ei meillä mitään suuria treenisuunnitelmia ollut muutenkaan. Otettiin lyhyitä seuraamispätkiä, jotka sujuivat vaihtelevasti. Palkkasin ja vapautin hyvästä seuraamisesta, mutta välillä Vinski ehti omatoimisesti vapauttaa itsensä kesken liikkeen. Vauhtiluoksetulon otimme, koska parkkis ei nyt ollut kovin liukas. Ja hieman kopelointia taas. Noutokapulan pitämistä ja luovuttamista myös hieman treenasimme, itse noutoon asti emme vielä ole päässeet.  Paikallamakaamista treenasimme jonkun vajaan minuutin pätkän ja siinäkin Vinski ehti pari kertaa nousta ylös. Juu, ei ole viikossa ilmaantunut lisää keskittymiskykyä. Pienenä Vinskin keskittymiskyky oli parempi kuin nyt, joten olen tullut siihen tulokseen, että Vinskiä vaivaa tällä hetkellä murkkuikä. Useimmilla bortsuillani murkkuikä on mennyt ihan huomaamatta ohi, mutta Vinski on päättänyt käydä läpi ihan klassisen murkkuvaiheen monine asiaan kuuluvine oireineen. Treenit pidetäänkin nyt tosi yksinkertaisina.

Snoopy kävi ottamassa hieman tottista sekin. Kovin oli täpinöissään ja välillä pyrki vähän edistämään seuraamisessa. Kaksi paukkuakin sille ammuttiin, joiden äänen lumi kyllä vaimensi yllättävän hyvin. Silmänurkastani olin huomaavinani, että Snoopyn asento olisi hieman kääntynyt ekan paukun aikana, mutta Laura ei huomannut reaktiota kumpaankaan paukkuun, hyvä niin.

Jippokin pääsi hieman tokoilemaan. Otimme seuraamista, ruudun ja kaukokäskyt. Ruutuun vein ensin pallon, jonka luokse Jippo sai juosta. Sitten otimme ruudun ilman palloa. Jippo juoksi innolla ruutuun ja jopa noudatti seiso-käskyä. Sen sijainti oli lähellä toista laitaa, mutta selkeästi ruudun sisällä. Kyseinen ruutu oli kooltaan 2x2 metriä, eli normaalia pienempi. Jipolta sen verran hyvä suoritus, että ruutua ei treenattu enempää. Kaukokäskyjä otimme ensin lähietäisyydeltä ja sitten lyhyt suoritus kauempaa, ihan ok suoritukset.

Lauantaina puolenpäivän aikaan oli taas tottisryhmän treenit Luukissa. Lumesta johtuen treenasimme parkkipaikalla. Aika huvittavaa, että paikalla oli taas sama jengi kuin jo kolme kertaa peräkkäin. Mutta pääsivätpä tällä kertaa vetäjätkin treenaamaan omat koiransa, kun osanotto pysyi vähäisenä.

Vinski pääsi ensimmäisenä hommiin. Ensin se tervehti paikallaolijoita hyppimällä ja katsasti ympäristön, sitten aloitimme seuraamistreenin. Otimme lyhyitä pätkiä ja pujottelimme välillä kolmen hengen henkilöryhmää. Välillä pidimme taukoa, kun ohi meni perhe pulkan ja sheltin kanssa. Vinski oli kovin utelias näitä kohtaan, mutta muutaman kontaktiharjoituksen onnistuin tämän tapahtuman aikana Vinskin kanssa ottamaan. Seuraaminen sujui taas vaihtelevasti, välillä kauniisti, suorassa ja hyvässä kontaktissa, välillä lepsummin ja takapää aueten. Keskittymiskyky Vinskillä on vielä kovin lyhytkestoista, ja se huomaa kaiken ympärillä tapahtuvan. Totesin huvittuneena, että vähän yli kuukauden päästä Vinskillä olisi iän puolesta osallistumisoikeus tokon alokasluokkaan. Taidollisesti se vaan on vielä valovuosien päässä kisoista niin tokossa kuin pk-puolellakin.  En hämmästyisi, jos Vinski selvittäisi jo 1. luokan jäljen jälkikokeessa, mutta tottiskentälle sillä ei olisi mitään asiaa. Eikä se esineruutuakaan vielä osaa. En sinne tokoonkaan kyllä kymmenkuista edes veisi, vaikka olisi valmiimpikin tapaus. Kypsyköön Vinski rauhassa, mutta toivottavasti se ennen veteraani-ikää sentään jaksaa tehdä kokonaisia tottissuorituksia  

Treenasimme vielä Vinskin kanssa kopelointia vieraiden ihmisten toimesta, mikä sujui hyvin. Vauhtiliikkeitä emme tällä kertaa ottaneet, kun parkkipaikka oli suhteellisen liukas. Muita koiria en treenannut Luukissa, mutta kotona kaikki saivat tottistella. Jippo treenasi erityisesti ruutua ja merkkiä. Pientä edistymistä on tapahtunut, eikä Jippo enää joka kerta automaattisesti heittäydy ruudussa maahan, vaan jopa noudattaa seiso-käskyä. Mutta kovin on vielä keskeneräinen liike silti.

Alkuviikosta oli talvinen keli, ja kerkesimme lenkkeilyn lisäksi harrastaa hieman kotitottistelua. Loppuviikosta sitten taas satoi ja piha ja tie muuttuivat mutavelliksi ja olo nuutuneeksi, eikä tullut enää muuta tehtyä kuin normilenkit. Päässä vaan soivat teemaan sopivasti uuden biisin sanat: mä olen harmaa, päivä on harmaa... Sunnuntaina vihdoin pääsimme treenaamaankin, ja aurinkokin paistoi muutaman tunnin, tosin iltapäivällä alkoi taas sataa.

Luukissa oli puolenpäivän aikaan tottistreenit kera pienen ryhmän, kun suurin osa oli taas estynyt saapumasta paikalle. Vinski treenasi jälleen parinaan kelpie Myytti. Keskittymiskykyä taas jouduimme vähän kaivelemaan, kun Vinski ensialkuun kehitti pientä sijaistoimintaa, kuten ruohonsyöntiä. Kokeilimme seuraamista lelupalkan kanssa, ja Vinski väläyttikin pienen pätkän upeaa seuraamista, parempaa kuin namilla konsanaan. Namilla hommaa kuitenkin jouduimme jatkamaan, koska Vinski häiriössä keskittyy paremmin namin avulla. Täytyy siirtää se saalispalkalle ensin häiriöttömässä tilanteessa. Takapää Vinskillä taas välillä aukeni. Vauhtiluoksetulon otimme taas myös, se meni hienosti. Ja sitten leikimme narupallolla Lauran ampuessa, eikä Vinski laukauksiin nytkään millään lailla reagoinut. Lopuksi menimme paikallaoloon kelpien ryhtyessä tekemään liikkeitä. Tällä kertaa Vinski innostui jostain kelpien tekemisestä niin paljon, että nousi paikallaolosta. Palautin sen takaisin. Ei se enää toista kertaa noussut, mutta vaihtoi välillä painoa puolelta toiselle ja ryömi hieman eteenpäin. Tottis ei meillä mene eteenpäin läheskään samaa tahtia jäljen kanssa. Voisikohan kasvattaja toimittaa ne pari puuttuvaa piuhaa, jotka sinne taisivat silloin luovutusiässä unohtua?? Ai niin, mutta miehethän on putkiaivoja, eli oliko ne piuhat nyt sitten tässä?!  Ei vaan, ihan kakarahan tuo vielä on ja saa ollakin

Snoopy tuli kentälle seuraavaksi. Ensin otimme seuraamista ja paukut. Ensimmäisen paukun aikana pylly hieman kääntyi ja Snoopy otti pari tepastelevaa askelta, toiseen ei mitään reaktiota. Sitten otimme kaikki jäävät liikkeet luoksetuloineen, jotka menivät tosi kivasti. Eteenmenokin meni hyvin, ja lopuksi otimme uudestaan seuraamista ja paukut. Nyt ei näkynyt mitään reaktiota. Häntä Snoopylla ei koskaan laske ja toimintakyky säilyy paukkujenkin aikana ja niiden jälkeen, joten huolissaan ei tarvitse yhtään olla. Kiva vaan olisi vielä päästä takaisin siihen tilanteeseen, ettei koira huomioi paukkuja ollenkaan. Mutta hyvä näinkin.

Tottistreenien jälkeen Jippo pääsi taas tokoilemaan parkkipaikalla. Ensin se pääsi ottamaan paikallamakuun Iitun, Icen ja Myytin seurana. Jippo joutui liian kylmiltään suoraan autosta paikallaoloon ja oli kovin täpinöissään, suorastaan tärisi innosta, mutta pysyi kuitenkin paikalla. Sitten otimme seuraamista, kaukokäskyt je metallinoutoja, joista ensimmäisessä Jippo ryntäsi noutamaan jo kun heitin kapulaa, muuten se teki ihan hyvää työtä.

Koska lumet olivat sulaneet pois, tein Vinskille Luukin reissulla myös peltojäljen, noin 200 metriä pitkän. Laitoin alkuun joka askeleelle nameja ja sen jälkeen erityisesti kulmien jälkeen. Kulmia tein kolme ja keppejä myös laitoin kolme. Namit jossain määrin hukkuivat pellolle, koska ruohikko oli melko pitkää. Ajoimme jäljen noin 20 minuuttia vanhana. Vinski nosti jäljen hyvin, mutta alun nameja se ei syönyt hyvin. Ensimmäisen kulman se näytti ensin ottavan hyvin, mutta sitten se teki tarkistuksia joka suuntaan ja näytti siltä, että paikalla oli häiriönä muitakin hajuja. Lopulta matka kuitenkin jatkui oikeaan suuntaan. Vinski pysyi sen jälkeen jäljellä hyvin, mutta pää sillä välillä nousi, osa jäljestä kulkikin vastatuuleen. Ensimmäisen kepin kohdalla Vinski tippui suoraan maahan, keppiä se ei ollenkaan käyttänytkään suussaan tai edes töninyt. Seuraavaa keppiä Vinski tönäisi ennen maahanmenoa. Kolmannen kohdalla se myös jäi tökkimään keppiä ennen maahanmenoa. Hienosti se kyllä ilmaisi kaikki kepit, minähän en edes tarkkaan tiennyt, missä kepit olivat, kun ei keppien sijaintia ollut merkattu, enkä kovin täsmällisesti niiden sijaintia muistanut. En vaan lakkaa ihmettelemästä sitä, että Vinski on valinnut ilmaisutavakseen nimenomaan maahanmenon, kun en sitä ole sille edes opettanut..

Tottisryhmän treenit olivat tällä kertaa jo puolenpäivän aikaan Luukissa. Vinski pääsi heti kentälle hommiin ja sen parina ollut kelpie meni paikallaoloon. Vinskillä kesti hetken ennen kuin se kunnolla keskittyi tekemiseen, koska häiriötä oli tavallistakin enemmän kauniin auringonpaisteen ansiosta. Viereinen koira-aitaus oli täynnä koiria ja kentän viereistä ulkoilutietä pitkin kulki tasaisesti ihmisiä ja koiria, oli sauvakävelijää ja pyörätuolia. Joka puolella tapahtui. Vinski otti ensin vähän seuraamisharjoituksia, ja kun keskittymiskyky löytyi, niin se teki ihan hyviä pätkiä. Sitten vauhtiluoksetulo, joka sujui hyvin. Sitten leikimme narupallolla ja Vinski keskittyi tosi hyvin leikkiin. Leikin aikana Laura ampui kaksi laukausta, joista Vinski ei piitannut. Sitten olikin kelpien vuoro tulla suorittamaan liikkeitä ja Vinski otti lyhyen paikallaolon. Vinski oli tarkkaavainen mutta rauhallinen, vaikka kelpie touhusi kentällä. En ottanut aikaa, mutta muutaman minuutin paikallaoloon taisimme päästä. Naksutin välillä ja palkkasin namilla.

Snoopy kävi seuraavaksi kentällä ottamassa seuraamista paukkujen kera, kaksikiloisen kapulan noutoa ja eteenmenon. Hyvin meni, seuraamisessa Snoopy tosin taas edisti. Ekan paukun aikana se hieman käänsi pyllyä, mutta toiseen ei mitään reaktiota näkynyt. Snoopy löysi kentän reunalta jonkun sinne hylkäämän vähän risan lasten lelupallon ja sillä oli älyttömän hauskaa tämän löytönsä kanssa. Laitoin sen eteenmenon palkaksikin.

Muita koiria ei treeneissä ollutkaan, ja lopuksi siirryimme Lauran kanssa parkkipaikalle hieman tokoilemaan. Jipon kanssa otimme ruutua ja kaukokäskyjä. Eipä ole helppoa saada aikaiseksi suoritusta, jossa koira sekä pysähtyisi täysin oikeaan kohtaan ruutua että myös jäisi seisomaan, mutta kiva kun yleensä edes toinen näistä onnistui.

Kotona lähdimme lenkille ja meidät yllätti sakea lumisade, vähän lunta jäi maahan ja puihinkin ja auringon taas alkaessa paistaa oli oikein postikorttimaisemat.

Heti aamulla kävin tekemässä kolme jälkeä kotimetsään. Sitten aamukahville ja kohta sen jälkeen jälkiä ajamaan.

Ensimmäisen jäljen ajoi Vinski vähän yli tunnin vanhana. Tarkoituksena oli tehdä sille reilusti aiempia pitempi jälki, mutta ei se sitten tainnut paljon yli 300 metriä olla, kun jotenkin vaan ajauduin metsästä ulos. Suoria kulmia oli kaksi, nameja en laittanut. Keppejä oli kolme ja loppuesineenä pallo. Halusin testata reagoiko Vinski yhtä hyvin keppeihin, joissa ei ole nameja alla, joten laitoin vain kakkoskepin alle yhden pienen namin, siltä varalta, ettei Vinski namittomille kepeille pysähdy. Ei olisi tarvinnut pelätä, se pysähtyi hyvin kepeille ja jäi seisomaan ja tökkimään niitä. Ja sitten se taas tarjosi maahanmenoa ja sai paljon lihapullaa palkaksi. Áinoa keppi, josta se ensin käveli pari askelta ohi, mutta palasi hajun saatuaan takaisin, oli juuri se kakkoskeppi, jonka alla se nami oli   Ei tuo ihan namista riippuvaiseksi ole tainnut oppia.  Pallon se myös ilmaisi hyvin ja palkkaantui siitä hyvin. Ensimmäisen kulman se meni taas kuin juna, toisessa vähän oikaisi, tuuli oli jälleen kohtalainen ja edesauttoi asiaa. Jäljellä oli myös kahden pienen kaatuneen puun ylitykset ja polun ylitys. Puut menivät ihan huomaamatta, mutta polun kohdalla Vinski teki pari pyörähdystä ennen kuin jatkoi jälkeä. Vinski sai myös taas nostaa jäljen itse. Kävelimme yhdessä melko pitkän janan kohtisuoraan kohti jälkeä, mutta vasta aika lähellä jäljen alkua annoin Vinskille käskyn, vaikka se ihan selvästi tiesi jo aiemmin, mitä se oli tekemässä. Jäljen Vinski nosti heti oikeaan suuntaan.

Nasta pääsi pitkästä aikaa jäljestämään sekin aika samanlaisen jäljen kuin Vinskikin. Se otti ensin takajäljen. Jäljellä se oli innoissaan ja ilmaisi kepit tosi hyvin.  Hyvin se vielä pystyy töihin.

Snoopyn jäljen jouduin tekemään ryteikköön, mutta eipä se Snoopya millään lailla haitannut. Kulmia tuli kolme ja lisäksi tein sille kiemuroita, ettei tulisi turhan helppo ja suoraviivainen jälki. Keppejä laitoin viisi. Snoopykin otti ensin takajäljen, joten päivän ainoa etujäljen nostaja oli porukan kuopus  Jäljen Snoopy ajoi tuttuun tyyliin voimakkaasti ja suurella innolla. Kepit nousivat muuten hyvin, mutta neloskeppiin se ei reagoinut.

Jipolle en tehnyt jälkeä, mutta se pääsi tokoilemaan. Ruudussa se taas tarjosi koko ajan maahanmenoa seiso-käskyistä huolimatta,  vaikka miten yritin antaa käskyt ajoissa. Kun lyhensin matkaa reilusti, niin kas vaan, ensimmäistä kertaa Jippo noudatti seiso-käskyä. Käytin naksua vahvisteena.  Ohjatun suunta, seuraaminen ja kaukokäskyt sujuivat hyvin. Myös merkille menemistä harjoittelimme naksun avulla.

Tiistaina häippäisin aikaisin töistä ja ajelin koirien kanssa Sipooseen hakemaan tokoneuvoja Jipon kasvattajalta. Kävimme Jipon kanssa läpi ylempien luokkien liikkeitä Riitan valvovan silmän alla. Aloitimme ruudusta, jonne vietiin pallo palkaksi. Riitta neuvoi, että ruutua voi opettaa myös targetin avulla, jota emme koskaan ole kokeilleetkaan, mutta täytyy varmaan ottaa työn alle.  Myös naksun voisi tässä ottaa käyttöön oikean paikan merkkaamiseksi, kuten olen ajatellut tehdäkin.   Jippo meni ruutuun muutaman kerran pallon avulla ja sitten niin, että kävin ruudussa näyttämässä oikeaa paikkaa ja sanomassa "hyvä ruutu". Jippo myös esitteli ruudussa maahanmenon ennakointiaan; minä kun hihkuin että seiso, niin sehän jo meni maahan. Tähän sain neuvoksi antaa vielä nopeammat seiso-käskyt ja korjata koiran väärä asento joka kerta. Joo, ohjaaja on kyllä vähän hidas hämäläinen.

Tunnari meni hyvin. Ohjaajan mukana kääntymisen estämiseen sain neuvoksi kääntyä vain osittain ja kehua koiraa koko ajan, eikä Jippo tällä kertaa kääntynytkään mukana. Ohjattu nouto on aivan keskeneräinen liike ja siinä harjoittelimme vain suuntaa. Vein Jipon merkille ja se sai hakea palloa ohjauksen mukaan. Luoksetulon pysähdyksiä kokeilimme erikseen. Seisominen oli hyvä, maahanmeno hitaampi ja siihen saimmekin neuvoksi treenata liikettä niin, että palkaksi lentää nami. Kaukokäskyt on täysin keskeneräinen liike, johon saimme neuvoksi tehdä kuten olemme tehneetkin, eli treenata tosi lyhyeltä matkalta. Välillä Jippo liikkuu sivusuunnassa asentoja vaihtaessaan, mutta se ei kuulemma ole niin paha kuin edistäminen. Tekniikka Jipolla oli Riitan mielestä kunnossa.

Metallinoudon teimme vieraalla kapulalla. Se meni hyvin, tosin luovutusasento ei ollut aivan moitteeton, mutta en puuttunut siihen, koska metalli on ollut Jipolle pitkään ällöttävä liike. Lopuksi otimme vielä seuraamista Riitan käskyttäessä. Meni ihan ok, hitaassa kävelyssä tuli jotain pientä loitontumista. Pitää kai tätä tokoa jatkossakin treenata, kun Jipolla on niin kivaa ja kasvattaja käskee

Näytin Riitalle myös hieman Vinskin seuraamista. Olen huomannut, että sen takapää välillä aukeaa seuratessa ja halusin tietää, onko palkka jotenkin väärin sijoitettu vai mistä kiikastaa. Riitta ei huomannut palkkauksessa ongelmaa ja sanoi aukeamisen voivan johtua siitä, että koira vain on vielä kesken kehityksen. Seuraamisessa voisi tehdä ympyrää myötäpäivään ja takapään käyttöharjoituksia. On kyllä kiva välillä olla valvovan silmän alla, kun enimmäkseen joutuu treenaamaan yksin eikä näe kaikkea mitä pitäisi.

Eläintenpäivän kunniaksi kaikki koirat pääsivät treenaamaan illalla kotona lenkin jälkeen. Nasta ja Snoopy tottistelivat superinnokkaina. Jippo otti muutaman tokoliikkeen. Metallinouto sujuu tällä hetkellä hyvin. Kaukokäskyt ovat hankalia, ennakointia ja eteenpäin siirtymistä tapahtuu, ja niitä treenataan nyt ihan lähietäisyydeltä.  Ruutu on jätetty tauolle, koska haluan ensin miettiä, millä lailla sitä jatkossa pitäisi treenata, se kun on myös Jipolle hankala liike, kun se ennakoi niin kovasti. Sille on usein vaikeaa malttaa pysähtyä merkille eikä se aina ihan hahmota oikeaa paikkaa ruudun sisällä, ja maahanmenoa se tietenkin tarjoaa heti ehdittyään omasta mielestään sopivaan kohtaan. Vuosia sitten lopetin tokon treenaamisen kokonaan, kun homma alkoi tuntua toivottomalta Jipon valtavan ennakoinnin takia, ja tuntui järkevältä ajankäytönkin kannalta keskittyä pelkkään jälkeen ja pk-tottikseen. Nyt yritän pikkuhiljaa herätellä taas tokoinnostustakin, koska on kiva opettaa Jipolle uusia juttuja kun samoja pk-liikkeitä on jo vuosikaudet tahkottu. Ja Jipolla on niin hauskaa, että tarttuuhan se into väkisinkin myös ohjaajaan!

Vinski teki myös vähän tottiksen perusjuttuja ja leikki jälkikepeillä. Sitten se pääsi viereiseen metsään ajamaan jäljenkin. Jälki oli U:n muotoinen, n. 300 metriä pitkä, vähän yli tunnin ikäinen ja ryteikköisessä maastossa. Laitoin jäljelle kolme keppiä, joiden alle jätin lihapullan palat. Muuten jäljellä ei ollut nameja, koska kotimaastossa namijälki tuottaa tiettyjä vaikeuksia jälkeenpäin - Vinski ja muutkin koirat käyvät jälkeä läpi vielä seuraavana ja sitä seuraavanakin päivänä ja joudun odottamaan niitä lenkillä turhan kauan, kun ne tutkivat joka millin siinä toivossa, että nameja vielä löytyisi.

Vaikeahko maasto ja namittomuus eivät haitanneet Vinskiä yhtään. Suunnan muutokset menivät hyvin, vaikka ne ovat Vinskille melko uusi asia. Kaikille kepeille se pysähtyi hyvin, keppien alta löytyvien namipalojen ansiosta varmaan pitkälti, mutta pääasia että se huomioi kepit. Ja löydöistään se tietenkin sai lisää nameja ja kehuja minulta. Saa nyt nähdä millaiseksi sen suhde keppeihin kehittyy. Jälkihullulta tuo vaikuttaa kuten muutkin koirani, helposti siinä kepit kakkoseksi jäävät...

Viime sunnuntaina olimme Järvenperässä tokoilemassa Seijan kanssa. Jippo treenasi ensin ruutua ja merkkiä. Ihan alkeissa ollaan niiden suhteen, pallon avulla homman saa toimimaan. Treenasimme myös metallikapulan noutoa, joka oli Jipon inhokkiliike jo silloin vuosia sitten kun viimeksi tokoa treenasimme. Nyt Jippo lopulta nouti metallia aika kivasti, kun annoin sille aikaa ja tilaa. Tunnarin otimme myös ja se meni tosi hyvin, vain alkuun pääseminen oli vaikeaa, kun Jippo aina halusi tehdä täyskäännöksen ohjaajan perässä. Lopuksi Jippo otti lyhyen paikalla istumisen ja makaamisen Miinan kanssa. Jippo oli niin riehakkaassa mielentilassa palatessaan autosta takaisin kentälle, että se varmuuden vuoksi suoritti istumisen hihnassa. En usko, että se muutenkaan olisi istumista mokannut, mutta kuten Seija totesi, tuollainen mielentila ei ole hyvä lähtökohta paikallaololle. Ainakin Jipolla oli hauskaa

Snoopy kävi kentällä vähän seuraamassa ja ottamassa luoksetulon, mutta ennen kaikkea leikkimässä kunnolla ja pitämässä hauskaa edellispäivän kisatottiksen nollaamiseksi. Vauhtia ja iloa Snoopylla riittikin. Ja se onkin tärkeämpää kuin mitkään kisatulokset.

Vinski kävi ottamassa vauhtiluoksetuloja. Kyllä se kovaa tulikin   Otin sillä myös ruudun lyhyeltä matkalta. Tätä ennen olemme kokeilleet ruutua vain kerran kotipihassa, joten koko tokon maailma on Vinskille aivan uutta, pk-painotteisesti olemme tottiksen alkeita opetelleet. Ensimmäistä kertaa myös hyppyytin Vinskiä. Tokoesteeseen jätettiin vain kaksi lautaa. Vinskillä oli pieniä ennakkoluuloja hyppyestettä kohtaan, mutta äkkiä ne karisivat ja se hyppäsi iloisesti molempiin suuntiin.

Tiistaina oli unikeonpäivä, joten täysin loogisesti en ensimmäistä kertaa lomani aikana ollut yhtään unikeko, vaan nousin jo ennen seitsemää ja olin kahdeksalta Järvenperässä tokoilemassa Seijan kanssa. Meidän laumassa ei ole juurikaan tokoiltu vuosiin, joten nyt sitten Jipon kanssa muisteltiin, miten niitä tokoliikkeitä tehdään. Ensin Jippo otti paikalla istumisen ja makaamisen Miinan kanssa, ei ongelmia niissä. Sitten treenasimme merkkiä ja ruutua. Jipolla oli kova pyrky ruutuun, mutta ei se kuitenkaan ihan hahmottanut, mihin sen pitäisi itsensä sijoittaa, vaan tarjosi iloisesti maahanmenoa ruudun ulkopuolella. Treenasimmekin sitten oikeaa paikkaa ruudussa. Otimme myös tunnarin, joka meni hyvin. Hmm, pitääköhän tässä ruveta tokoilemaan... Huomaa kyllä, että on pitkä tauko ollut, aika ruosteessa olin itsekin...

Vinski otti kolme luoksetuloa niin, että Seija piti siitä kiinni, minä juoksin karkuun ja kutsuin sitten luokse. Vinski ei näitä paljon olekaan päässyt tekemään. Snoopy kävi kentällä ottamassa pk-tottista.

Kotimatkalla pysähdyin uittamaan koiria Vihdintien varrella. Uimapaikka on ihan tien vieressä, mutta jyrkän rinteen alla. Tuskin olimme päässeet uimaan, kun rinnettä juoksi alas vieras koira. Tuumin, että taas joku ajattelematon ihminen päästää koiransa suoraan vieraiden koirien sekaan vaivautumatta kysymään, tulevatko nämä edes toimeen muiden koirien kanssa. Mutta kun aika kului, niin vieraan koiran emäntää tai isäntää ei vain kuulunut paikalle. Onneksi koira oli kiltti nuori uros, en tiedä edustiko se jotain rotua, mutta sellainen eurasier-tyyppinen. Koira pyöri lammenrannassa ja rinteessä, onneksi se ei mennyt tielle asti. Kun vein omia koiria autolle, se seurasi meitä, ja koiria autoon lastatessani se oli osittain ajoradalla. Yksi auto ehti ajaa ohi ja kuski tööttäsi, ihmetteli varmaan nuijaa tyyppiä, joka pitää koiraansa irti tiellä... Otinkin irtokoiran heti Vinskin remmiin kiinni, kun remmi vapautui, eihän sitä koiraa tietenkään voinut jättää vaaralliselle, vilkkaalle ja kapealle Vihdintielle seikkailemaan. Koiralla olikin pannassaan puhelinnumero, johon soitin. Sain tietää, että koira oli lähtenyt karkureissulleen vähän kauempaa kesämökiltä ilmeisesti tuttua metsäpolkua pitkin ja sitten Vihdintien yli. Isäntä oli parhaillaan Espoossa ja jouduimme odottamaan hänen saapumistaan yli puoli tuntia. Loppu hyvin kaikki hyvin, onneksi sattui kiltti karkuri, jolla myös oli puhelinnumero pannassa, joten ei ollut kovin monimutkaista tuo kiinniotto ja isännälle palauttaminen.

Illalla vielä käväisimme Helkutinkorvessa ottamassa tottista pienen porukan kanssa. Jippo otti ilmoittautumistreenin, hieman seuraamista, jäävät liikkeet, tasamaanoudon, eteenmenon ja paikallaolon. Kaikki aika lyhyesti, koska sää oli edelleen kuuma. Seuraaminen oli aluksi hieman haahuilua, ja kontakti Jipolla on välillä muutenkin ollut kateissa etenkin liikkeiden alussa. Olen yrittänyt houkutella kontaktia, mutta nyt sain hyvän neuvon, että minun pitää itse olla passiivinen ja aktivoitua vasta sitten kun koira ottaa kontaktin. Muut liikkeet menivät melko hyvin. Lopuksi vielä Vinskille ammuttiin ja se pääsi pikaisesti katsomaan lampaita. Snoopy sai huilia, vaikka ei se kyllä itse olisi halunnut