Viime aikoina ei monikaan asia ole sujunut ilman jonkinlaista välikohtausta. Huhtikuun viimeisellä viikolla kävin itse kahtena päivänä peräkkäin hammaslääkäripäivystyksessä. Juurihoidetun hampaan juureen oli tullut tulehdus. Hammasta ei suostuttu ottamaan pois, avattiin vain ja vähän rassattiin. No siitäkös särky vain paheni eikä auttanut, vaikka kiskoin särkylääkkeitä kaksin käsin. Takaisin hammaslääkäriin ja hampaanpoistoa vaatimaan. Monenlaisilla pihdeillä väännettiin ja käännettiin ja silti juuret jäivät. Pahin särky alkoi joka tapauksessa hellittää jo saman päivän aikana. Juurenpoistoa kirurgisesti pitäisi vielä kuukausi odottaa. Ei ollut eka kerta kun näin käy, on näköjään avaruustiedettä tuo juurihoito ja hampaanpoisto, kun ei tunnu lääkäreiltä onnistuvan... Kuumetta on meinannut välillä olla kahdesta antibioottikuurista huolimatta. Eli jos blogi hiljenee kokonaan, niin sitten tauti oli kuolemaksi.

Huhtikuun viimeisenä lauantaina aamupäivälenkistämme tuli vähän liian jännä. Rauhamme rikkoutui, kun kulman takaa ryntäsi äkkiä räyhäten vapaana oleva koira. Nyt se ei uskaltanut tulla ihan meidän koirien nenän eteen. Senkin on samainen koira joskus tehnyt. Ja omistaja vaan pitää lenkillä irti, vaikkei se ole käsissä...Tällä kertaa tajusin hölmistyneenä, että yhtäkkiä Jippo säntäsi sanomaan koiralle pari valittua sanaa, vaikka kaikki omat koirat olivat kytkettyinä. Hihna oli katkennut! Sain Jipon kutsuttua pois ja menimme metsään lepuuttamaan hermojamme. Mutta siellä oli vielä jotain pelottavampaa kuin tuo koira, joka ei kuitenkaan tappomeiningillä ole liikkeellä. Iso musta kyy ihan jalkani vieressä. Eli kyyhavainnot jatkuvat lähellä samaa aluetta, mihin ne syksyllä päättyivät. Kuka niitä tänne kärrää?!   Alkuvuosina en kertaakaan tuolla alueella nähnyt kyitä. Ja se on meidän lenkki- ja jälkimetsää. Kesä on kiva juu, mutta kyyt ja punkit eivät. 

Huhtikuun viimeisenä sunnuntaina alkoivat jälkiryhmän treenit Laitamaalla. Omista koirista hommiin pääsi Snoopy, joka ajoi Jennin tekemän lyhyehkön jäljen, jossa keppejä viisi. Jana oli vähän turhan vauhdikas, mutta nosti jäljen oikeaan suuntaan. Jäljestys oli myös hektistä. Ekat kolme keppiä nousivat tosi hyvin, sitten tuli pyörimistä ja vaikka Snoopy suureksi osaksi kai jäljellä olikin, niin ne vikat kepit jäivät löytymättä. Alueella oli lenkillä kaksi ihmistä kolmen koiran kanssa ja todennäköisesti olivat sotkeneet Snoopyn jäljen loppuosan. Ja olivat tietenkin myös sotkeneet toista lähellä olevaa jälkeä, joka ei sekään mennyt ihan putkeen.

Sunnuntaina illansuussa treenasimme pitkästä aikaa tokoa Luukin kentällä parkkiksen sijasta. Seurana Pirjo ja Hannele. Ensin oli ryhmäpaikallaolot, johon osallistuivat Jippo, Bobic ja Myytti. Istuminen meni hyvin. Paikkamakuun aikana sattui ensimmäinen välikohtaus, kun Bobic kiihtyi jostain ja syöksähti pois paikaltaan. Jippo ja Myyttikin nousivat istumaan. Menivät käskystä takaisin maahan. Tilanteen aiheutti se, kun tietä pitkin pusikon takaa tuli juuri silloin kompania aussieita omistajineen. No, tilanne siitä rauhoittui ja ryhdyin ottamaan Jipolla tokoliikkeitä. Liikkeet keskeytyivät alkuunsa, kun aussieseurue halusi ryhtyä ampumaan. Okei, menin siksi ajaksi heittelemään Jipolle palloa kentän laidalle, vaikkei se paukkuarka olekaan. Vai onko sittenkin??!? Nimittäin kun ampuminen alkoi, ryhtyi Jippo ravistelemaan korviaan ja paineistui kovasti. Eikä seurue edes etukäteen varoittanut, että paukkuja tuli tosi monta.

Paukkujen jälkeen minulla oli erittäin paineistunut koira, vain varjo äskeisestä innokkaasta treenaajasta.   Kävi pian ilmeiseksi, ettei Jipolla enää voi treenaamista jatkaa. Ja pojat jäivät kokonaan treenaamatta. Oli pakko viedä Jippo kotiin lepäämään ja rauhoittumaan. Autosta otettaessa kotipihassa se oli vielä vähän paineistuneen oloinen, mutta palasi siitä pikkuhiljaa omaksi itsekseen.

Eihän pk-kentällä ampuminen kiellettyä ole, mutta ei ehkä kuitenkaan ole parasta mahdollista käytöstä tulla keskelle toisten tokotreenejä ampumaan ja sitten vielä varoittamatta niin monta paukkua. Meidän treenit ainakin menivät totaalisen pilalle.   Tietty samalla tuli esille, että jossain on nyt ongelma. Mutta missä? Kentällä lenteli paljon jotain öttiäisiä, menikö joku niistä Jipon korvaan ja teki olon epämukavaksi? Vai onko korvissa muuta vaivaa? Vai onko yllättävään paukkuarkuuteen joku muu syy? Tuli heti mieleen edesmennyt Jason, joka oli melko vanhaksi täysin paukkuvarma joka suhteessa ja sitten äkkiä alkoi pelätä ukkosta ja ilotulitusta. Joskus niin voi käydä vanhallekin koiralle.

Vieläkään ei tosiaan ole täyttä varmuutta, mikä Jipon reaktion aiheutti, mutta yksi melko varteenotettava mahdollisuus sentään. Korviahan eniten alusta asti epäilinkin ja tutkin niitä tarkkaan. Siistit olivat, eikä Jippo enää kotioloissa ravistellut korviaan tai ollut muutenkaan erikoinen. Yksi lyhyt ja lievä reaktio sillä kyllä oli, kun se kuuli pauketta lähistön skeittirampilta ampumista seuraavana päivänä, mutta se olisi voinut johtua ihan ikävästä muistostakin. Asia kuitenkin kaihersi mieltä, joten perjantaina käytiin näyttämässä korvia lääkärille. Hänkin totesi ne päällisin puolin täysin siisteiksi. Sitten hän tsekkasi ne vähän syvemmältäkin. Toisessa korvassa oli tosi syvällä vähän vaikkua, jota ell jo hetken epäili jonkun hyönteisen jämäksi. Toinen korva sitten oli vähän kosteampi ja ihan lievästi tulehtunut. Antibiooteille ei ollut tarvetta. Tippakuurin korviin kuulemma voisi laittaa. Kun mainitsin, että ollaan menossa tokokokeisiin, niin lääkäri sanoi, että tippakuurin ehtii hyvin aloittaa kokeiden jälkeenkin ja Jippo on ihan kisakuntoinen koira. Olisiko sitten noin lievä tulehdus kuitenkin aiheuttanut sen paukkuihin reagoinnin? Se jää nähtäväksi. Hienoa olisi kyllä, jos paukkuarkuus olisi ohimenevää!

Lääkäri myös taivutti Jipon niskaa molempiin suuntiin, kun mainitsin sen taipumuksesta roikottaa päätään autossa. Toiseen suuntaan taivuttamista kuulemma aristi. Olikohan se nyt todellista kipua vai herkkiskoiran reagointia? Kun kuitenkin Piira on juuri Jipon tutkinut, eikä niskasta mitään löytänyt eikä muutenkaan mitään hirveän hälyttävää. Ja Piira on sentään tosi, tosi tarkka!

Tänään pääsivät Vinski ja Jippo Piiran käsittelyyn. Johan sitä oltiinkin monta kuukautta odotettu. Kateellisena pistin merkille, ettei Halikossa eikä pitkään matkaan ennen sitäkään ollut enää yhtään lunta. Ja meidän jälkimetsät ne vaan ovat vielä suureksi osaksi lumen alla! Ei mene tasan nallekarkit...

Vinski käsiteltiin ensin ja sen diagnoosia ja ongelmia tietenkin selvittelin hyvän tovin. Piira totesi ensimmäisenä, että Vinskin vasen puoli on huomattavasti heikompi kuin oikea. Lihasten koossa on noin 20 prosentin ero. Sama asiahan näkyi jo röntgenkuvissa vuosi sitten. Ongelmakohtia kehosta tietenkin löytyi muutenkin, muttei varsinaisia lukkoja. Istumisasentoa kun katsottiin, niin ei sekään ihan suora ollut, useimmiten Vinskin istuminen ja makaaminen on vähän sellaista toispuoleista.

Jatkossa onkin tärkeää vahvistaa kehon vasenta puolta. Meidän pitää ruveta tekemään treeniä, missä Vinski joko istuu tai seisoo ja nostaa oikean etujalkansa ylös. Temppuja opettelemaan siis! Lisäksi kaarroksia ohjaajan ympäri myötäpäivään ja puun kiertoa vastapäivään. Myös hidas mäkikävely on hyväksi. Ja ravilenkit ja uiminen. Pupulaukkaa kannattaa rajoittaa, koska se on vääränlaista liikuntaa ja aiheuttaa kehoon muutoksia. Kytkettynähän Vinski ei koskaan pupulaukkaa käytä, mutta en kyllä rupea sitä koko ajan kytkettynä pitämään. Ehkä löytyy joku keino vähentää pupulaukan määrää vapaanakin. Määrä vaihtelee muutenkin. Parasta aikaa oli viime kesä, jolloin pupulaukkaa esiintyi tosi vähän.

Tulevaisuudesta Piira sanoi, että kaventunut fasettinivelrako saattaa kaventua entisestään ja aiheuttaa muutoksia muihinkin niveliin. Nivelrikon vaara on olemassa. Selän yliliikkuvuus sen sijaan saattaa iän myötä vähentyä, kun selkä muuttuu jäykemmäksi. Nivelaineiden syöttäminen kannattaa aloittaa jo nyt. Vogelin nokkoskalkki voisi tehdä hyvää pehmytkudoksille. Muutenhan Vinski on lisäravinteita jo saanutkin, magnesiumia+B-vitamiinia, öljyjä, Neurobion fortea kuureina ja C-vitamiinia.

Mainitsin myös Vinskin sisarusten diagnoosista ja Piira pohti mahdollisuutta, että sama syy lievempänä vaikuttaisi Vinskinkin ongelmiin. Akupunktiolääkärimme ei usko Vinskillä kyseistä vaivaa olevan. Ja minä maallikkona olen tietenkin ymmälläni. Pitäisi varmistaa joltain myopatia-asiantuntijalta, onko mahdollisuus kuitenkin olemassa. Säännöllistä akupunktiota Piira piti tosi hyvänä juttuna, koska se vaikuttaa aineenvaihduntaan ja voi osaltaan estää tai lieventää esim. nivelrikkomuutoksia.

PK-urasta tietenkin juteltiin myös. Tällä hetkellä Vinskiä ei kannata hyppyyttää ollenkaan, vaan jumpata kroppa ensin parempaan tasapainoon. Metrin hyppy on se haastavin osio pk-liikkeistä. A-este ei ole yhtä paha, koska siihen pystyy opettamaan turvallisen suoritustavan. Mahdollistahan tietysti olisi ottaa kokeessa tahallinen nolla hypystä, mutta aika paljon jäisi kirittävää muiden liikkeiden suhteen, eikä tuolle varmaan mitään huipputottista saa rakennettua. Hypyn voi kyllä koittaa opettaa sitten kun kunto sen sallii, mutta pitkää uraa metrisen hyppääjänä ei voi suunnitella. Jälkeä saa tietenkin vapaasti harrastaa. Hyvin samansuuntaisia ajatuksia on itsellänikin asian suhteen ollut. Koska Vinski hyppää niin etupainoisesti, niin ymmärtäähän tällainen maallikkokin, ettei hyppäämistä kannata harrastaa ylenmäärin.

Jipolta löytyi ongelmaa rintarangasta, jotain traumaperäistä. Esim. toinen koira on saattanut törmätä päin. Kyllä noi pojat välillä ovatkin aika rajuja, vaikka törmäilyt olen koittanut kitkeä pois. L4-L5-välissä oli Piiran mukaan pysyviä muutoksia, mahdollisesti iän tuomia. Voi tuo jollain lailla liittyä myös vuosien takaiseen onnettomuuteen A-esteellä. Hoidon jälkeen Jipon istumisasento muuttui rennommaksi. Saimme suosituksen aloittaa pian markkinoille tulevan uuden nivelvalmisteen käyttö, on kuulemma tutkimusten mukaan hyvä tuote. Ravilenkkejä myös Jipolle. Ja muiden koirien törmäilyt pitää estää.Tokoa saa vielä harrastaa ja kilpaillakin, myös pk:ta saa harrastaa, eikä kisaaminen tässäkään lajissa kiellettyä ole, mutta loukkaantumisriski on otettava huomioon. Sehän nyt onkin selvä, että jos enää ikinä pk-kisoihin eksytään, niin varmistan ennen suoritusta esteiden turvallisuuden enkä päästä Jippoa kentälle, jos jotain epäilyttävää havaitsen. Kunnollisilla esteillä loukkaantumisriski on kuitenkin pieni, koska Jippo on teknisesti niin taitava. Loukkaantumisriski on olemassa aina arjessakin. Mutta saa nyt nähdä, uskalletaanko enää mitään niin vaarallista tehdä kuin mennä pk-kokeeseen!

Ihmettelin myös sitä, ettei Jipolle ole vieläkään kasvanut karvat takaisin mahaan, vaikka leikkauksesta on jo puoli vuotta. Huono aineenvaihdunta, sanoi Piira. Raakalihallahan Jippo on, kypsää kauraa saa lisäksi. Piira kehotti vaihtamaan kauran kaikkeen vihreään, kuten parsakaaliin, salaattiin jne. Myös kuivattu nokkonen on hyvä. Siten voisi keho puhdistua.

Nastastakin kysyin. Sillä kun on ne ylimääräiset "tyynyt" nykyään lanneselässä. Sain niihinkin täsmäselityksen. Liikkuvuuden väheneminen aiheuttaa tällaista. Nastan kohdalla myös sydänvika on osasyynä, koska verenkierto on heikompaa. Lihakset ovat sitten keränneet itseensä kuona-aineita. Hierominen kannattaa ja sitä olen tehnytkin, iltaisin Nasta oikein tarjoaa takapäätään hierottavaksi. Sääli on, että Nasta muun fysiikkansa puolesta pystyisi tekemään pidempääkin lenkkiä kuin mitä sydänvaivojen takia uskallan sen antaa tehdä. Lyhyitä lenkkejä se saa päivässä useita. Rohinoita sillä ei viime aikoina juuri ole ollut eikä pitkiin aikoihin muita kohtauksia kuin yksi viimeviikkoinen. Se lähti  myöhäispissatuksella juoksemaan jonkun hajun perään metsään pitkin pehmeää hankea vähän turhan pitkälle. Ihan ei sydän sitten siitä tykännyt.

Hyödyllinen ja ajatuksia herättävä käynti. Ja olipa virkistävää, ettei Piira ehdottanut magneettikuviin menemistä

Vinski kävi tänään taas vaihteeksi akupunktiossa. Tällä hetkellä se tarvitsee näitä käyntejä noin kuukauden välein, ettei liikkumisen ja kipujen kanssa tule pahempia ongelmia. Vinski ei nyt ole ontunut helmikuun jälkeen, mutta viime aikoina olen pariin otteeseen huomannut, että se on liikkuessaan joutunut miettimään, miten laittaa vasemman takajalkansa takaisin maahan. Se on tehnyt jalalla edestakaisen liikkeen ilmassa ja vasta sitten astunut jalalle. Tällaista se on tehnyt joskus ennenkin. Siltä löytyikin tutkimuksessa kireyttä lanneselän alueelta ja myös ylempää selästä. Erityisesti taas oireilivat polven koukistajat. Tutkimuksen alussa sillä tuli vähäisestä ärsytyksestä potkimisreaktiot. Noin spontaanit refleksit ovat kuulemma harvinaisia. Luonnonlapseksi meidän eläinlääkäri Vinskiä muutenkin kutsuu

Neulat laitettiin ja laseriakin annettiin. Vähän lupsuivat Vinskin silmät, mutta makuulle se ei mennyt, saati sitten nukkumaan kuten joskus alkuaikoina. Se on kuitenkin oppinut, että joskus jonkun neulan laittaminen saattaa tuntua, joten on parempi olla vähän varuillaan. Vaikka tosi hyvin se antaa itseään hoitaa kyllä.

Jippo oli mukana ja kyselin vähän siitäkin, se kun aina vaan roikottaa autossa päätään. Niilo oli sitä mieltä, että niskaongelmiin se viittaa, vaikkei tutkimuksissa mitään isompaa niskasta nyt ole löytynyt. Lavathan sillä olivat kireät fyssarikäynnillä joulukuussa, ja jostainhan sekin kielii. Niilo paineli Jipon selkää ja se reagoi tosi selkeästi yläselän paineluun. Onneksi on osteopaatti tässä kuussa.

Nastasta ja sen paremmasta voinnista myös juteltiin. Kivunhoidolla ilmeisesti on se ratkaisevin osuus asiaan. Luulin, että sen sydän sanoo itsensä irti ihan justiinsa, kun se alkoi saada rasituksessa kohtauksia. Nyt ei ole pitkään aikaan tullut yhtään kohtausta sellaisessakaan tilanteessa, missä niitä aiemmin tuli (ei niitä onneksi hirveän monta kuitenkaan ehtinyt tulla eikä joka päivä). Kipu on saattanut näitäkin kohtauksia olla osaltaan laukaisemassa. Toki sydänlääkitystä myös rukattiin, kun kohtauksia alkoi tulla, Vasotopin annostusta nostin hieman ja nesteenpoistolääkitys aloitettiin. Muita lääkkeitä ei tällä hetkellä Nastalle menekään, lisäravinteita kyllä. Kipu on salakavala oire koirilla, ne kun usein peittävät sen turhankin hyvin  Valppaana saa olla, ettei toistuisi tuo Nastan tilanne. Ja valppaana saa olla noiden muidenkin kanssa. Onneksi on hyviä kipuhoitoja olemassa, minusta on tullut etenkin akupunktio-fani  

Tänä viikonloppuna jätettiin hallitreenit väliin ja treenattiin molempina päivinä parkkiksella ulkona. Seuraksi saatiin Pirjo koirineen. Treenattiin lähinnä perusjuttuja, kuten seuraamista, jääviä liikkeitä, luoksetuloa, kaukokäskyjä ja pikkuisen noutoa. Jippo otti lisäksi ohjattua noutoa pitkästä aikaa pallonheittelytreeninä. Sille on nyt tullut iso ongelma vasemmalle menemisestä. Se ei kertakaikkiaan suostunut aluksi uskomaan, että vasemmalle voi oikeasti mennä, eli sama ongelma, mikä on muutenkin viime aikoina ollut näkyvissä. Pähkäilin, että juttu juontaa varmaankin siihen, että alunperin Jippo halusi aina noutaa nimenomaan vasemmanpuoleista kapulaa, huolimatta siitä minne lähetettiin, ja kun sitä on sitten korjailtu, niin se on päätellyt, ettei vasemmalle kannata mennä ollenkaan. Pallotreeni aukoi tätä ongelmaa melko pian, paitsi että hetken Jippo oli jo sitä mieltä, että nyt varmaan oikea on sitten väärä suunta, kun vasenta painotettiin enemmän. Vaikeaa! Jostain syystä tämä on Jipolle hankala liike. Täytyy yrittää treenata äärimmäisen tasapuolisesti molempia suuntia.

Snoopy toimi kivasti ja häiriötähän se ei ympäristöstä ota, vaikka sitä riitti, kun Pirjo treenasi samaan aikaan ja ympärillä liikkui erilaista kulkijaa. Eikä kyllä Jippokaan häiriöistä piittaa.

Vinski sitten otti häiriötä. Jostain syystä nämä ulkoparkkikset ovat sille hankalampia kuin Keravan halli. Seuraamisessa kontakti pätki välillä, kun Vinski bongasi ympäristöstä jotain häiriötä. Viime aikoina se on myös mielestäni välillä auennut seuraamisessa ja pyysinkin Pirjoa ottamaan kuvia, että voin tarkastella sen menoa. Oli sillä välillä hyvä asento ja kontakti:

Ja sitten taas, kun ympäristöstä tuli häiriötä, saattoi seuraamispaikka seilata tai takapää aueta kuten tässä:

Mutta paljon vaan häiriötreeniä, niin ehkä nuo ongelmat vähenevät. Muut liikkeet Vinski teki aika kivasti.

Nastan kuulumiset sitten. Se on nyt voinut paremmin kuin ennen lääkärikäyntejään. Se liikkuu kauniilla ravilla ja heiluttaa ulkoillessaan taas enemmän häntäänsä kuin vielä hetki sitten. Takapää on vähän voimaton, mutta sohvalle ja nojatuoliin se pääsee hyvin hyppäämään. Rohinoita sille tulee rasituksessa heti ja satunnaista yskää levossakin, mutta viime aikoina sillä ei ole ollut yhtään sellaista inhottavaa kohtausta, jotka jo saivat minut pohtimaan sen elämän mielekkyyttä. Pää sillä on edelleen terävä kuin partaveitsi ja aistit tallella, vaikkakin kuulo vähän heikentynyt. Se nukkuu tietenkin paljon enemmän kuin nuorempana, mutta on hereillä ollessaan pirtsakka. Tiedostan silti, että korkean iän ja sydänvian takia romahdus voi tulla äkkiä, mutta olen iloinen, että se on saanut elää näinkin hyvää jatkoaikaa viime päivinä.

Tänään Nasta teki taas lääkärireissun, tällä kertaa akupunktiota saamaan. Nastan tulevaisuus on ollut vakavan pohdinnan alla viime aikoina. Tulin siihen tulokseen, että katsotaan vielä, hyötyykö se lisähoidoista, mutta jos vointi yhtään huononee, on aika päästä pois.

Muutaman päivän ajan Nasta on saanut sydänlääkkeen ohella nesteenpoistolääkettä. Joskus aiemminkin on nesteenpoistolääkitys ollut kokeilussa, mutta silloin sille ei näyttänyt olevan mitään tarvetta. Oireilu on viime aikoina lieventynyt. Selkäkipujen takia Nasta on saanut päivät pitää yllään BOT-loimea. Ja tänään oli sitten akupunktion vuoro.

Tällä kertaa älysin kantaa Nastan vastaanotolle ja säästää sen pitkien portaiden rasitukselta. Niinpä se ei ollutkaan yhtään hengästynyt saapuessaan lääkäriin. Joidenkin neulojen laittaminen aiheutti sille tuntemuksia ja hetkeksi aikaa raskasta hengitystäkin. Mutta sitten se rentoutui täysin, kävi makuulle ja hengitys oli äänetöntä. Se sai myös laseria. Hoidon jälkeen selän kipureaktiot olivat poissa. Toivottavasti hoidosta on sille vähäksi aikaa selvää hyötyä, koska mitään hoitosarjaa sille ei enää ole järkevää tai kustannusten takia edes mahdollista ottaa. Kipulääkettä se söi yhden kuurin, nyt annetaan uusi kuuri sitäkin.

Sydän ei kuunneltaessa ihan hirveän huonolta kuulostanut, eikä selvyyttä tullut siihenkään, onko keuhkoissa juurikaan nestettä. Jotkut oireet viittaavat siihen suuntaan, että nestettä voisi olla. Osa oireista kuitenkin näyttää edelleen johtuvan nielun alueesta. On mahdollista, että Nastalla on esimerkiksi osittainen kurkunpään halvaus, joka on vanhoilla koirilla aika tavallinen vaiva. Sen oireilukin täsmää hyvin sekä sydänongelmiin että kurkunpään halvaukseen. Toisaalta viime vuoden tähystyksessä ei halvausta löydetty, tosin ei sitä varmaan erikseen etsittykään. Ja kyse voisi olla myös esim. henkitorven rakenteesta, mutta sekin oli toissakesän röntgenissä täysin normaali. On se pirullista, kun joutuu niin usein arvailemaan, mikä näitä koiruuksia vaivaa! Sydänoireet kuitenkin lienevät se merkittävin asia Nastan kannalta. Olen taipuvainen uskomaan, että mitään allergiaperäistä vaivaa sillä ei koskaan ole ollutkaan. Ei ole mitään viitteitä siitä, että Nasta olisi millekään allerginen. Lisääntynyt oireilu kesäisin johtuu luultavasti lämmöstä eikä siitepölystä. Antihistamiini on välillä helpottanut oireilua, mutta toki sen turvotusta lieventävä vaikutus tepsii muihinkin vaivoihin kuin itse allergiaan.

Onneksi Nasta on kotosalla suurimman osan aikaa täysin oireeton. Se saa nukuttua hyvin, syö hyvin ja tulee heti kerjäämään, kun vaan jossain jotain syötävää käsitellään. Ulkoilu täytyy pitää hyvin kevyenä, koska rasituksensieto on jonkun aikaa ollut tosi huono. Erityisesti hankia täytyy vältellä. Niilo sanoi, että nesteenpoistolääkityksen määrää voisi nostaa nykyisestä ja joitain koiria se piristää kovastikin. Katsellaan päivä kerrallaan. Siitä ei ole kauan, kun Nasta vielä oli paljon paremmassa kunnossa, joten surullista tämä tietenkin on. Mutta minkäs teet, ja rajallistahan elämä on. Sentään olen saanut Nastan pitkään pitää ja suurimmaksi osaksi täysin terveenä.

Tänään oli Vinskin akupunktio. Mukaan lääkärille lähti Nasta, koska kaipasin mielipidettä sen voinnista, muutakin kuin omani, koska ulkopuolinen tarkkailija näkee usein paremmin.

Kovien pakkasten jälkeen Nasta on ollut virkeämpi, mutta ulkona se ei edelleenkään kestä kuin hyvin vähäistä rasitusta saamatta oireita. Muutama huolestuttava episodi on ollut. Sisällä Nasta ei paljon oireile, paitsi nyt eläinlääkärillä ollessaan ylimääräisen stressin takia (tai ehkä ennemmin siksi, että vastaanotolle mennessä joutuu kiipeämään älyttömän määrän portaita). Niilo totesi, että sen sydän on tällä hetkellä kovilla, kurkussa on jotain ylimääräistä ja selkä kipeä. Nuo kurkkuoireet varmaan jäävät ikuiseksi arvoitukseksi, koska enää en aio Nastaa rasittaa isoilla tutkimuksilla. Tähystyksessäkään viime vuonna ei mitään erikoista nielun ja nenän alueella näkynyt. Selkää voi hoitaa (ja kipulääkettä olen antanutkin) ja sydänlääkitystä voi muuttaa kattavammaksi, mutta kurkkuoireille ei taida olla juuri mitään tehtävissä. Kokonaisvointi ei mitenkään loistava ole, muttei vielä niin katastrofaalinen, että heti täytyisi lopettaa. Päätöksiä jatkon suhteen täytyy kuitenkin nyt heti vakavasti miettiä.

Vinskin osalta käynti oli iloisempi. Sillä ei ollut kovin pahoja kipukohtia tai jumeja, vaikka toki jotain löytyikin. Ontunutkaan se ei ole yli viikkoon. Muutama neula laitettiin ja Vinskin silmät lupsuivat varsinkin lopussa kiinni. Toivotaan nyt, ettei ontumisia hirveästi tulisi ja että kevään myötä alkaisi hyvä jakso kuten viime vuonnakin. Talvi ja hankiliikunta eivät ole selkävaivaiselle otollisinta aikaa. Niilo sanoi, että Vinski paikkaa ongelmakohtiaan hyvin, koska se on niin ketterä ja hyvän koordinaatiokyvyn omaava. Niinpä, ei edes yhden jalan pois pelistä oleminen hidastaisi sen menoa, ellei emäntä laittaisi koiraa remmiin...

Joopa joo, kahden kuukauden tauon jälkeen Vinski alkoi toissapäivänä taas ontua. Tällä kertaa ontuminen alkoi heti lenkin jälkeen eikä vasta levon jälkeen. Vinski oli loppupäivän lähes kaiken aikaa täysin kolmijalkainen. Pidin sen remmissä ulkona, paitsi tarpeiden tekemistä varten päästin hetkeksi irti. Iloisena se kirmasi kiitolaukkaa kolmella jalalla. Aloin myös antaa Norocarpia.

Eilinen sujui vaihtelevasti. Välillä kipeä jalka oli ilmassa, välillä Vinski ontui sitä mutta varasi sille ja hetkittäin varasi jalalle ontumatta. Tänään tilanne on edelleen mennyt parempaan, ei selkeää ontumista.

Akupunktioaika on muutenkin ollut tarkoitus varata pian, ja tänään sitten soitin lääkärillemme ja saimme ajan karkauspäivälle. Juteltiin muutenkin tilanteesta. Vähän rauhallisemmin pitää nyt ottaa ja sitten karkauspäivänä näkee tilanteen tarkemmin. Mainitsin myös, että Vinskin takapään voimattomuus hypyissä oli herättänyt ihmetystä. Mutta Niilo sanoi sen, minkä jo itsekin tiesin, eli ei Vinski tietenkään pysty saamaan kunnolla voimaa takapäähänsä oireidensa takia. Magneettikuviin ei ole mitään syytä rynniä. Tietenkin joskus tilanne voi muuttua, Niilo piti mahdollisena, että Vinski voi joskus kehittää itselleen välilevytyrän.

Leikattava vika tuntuisi sikäli hyvältä vaihtoehdolta, että koiran ehkä saisi leikkauksella oireettomaksi. Nyt on edessä selkävaivainen loppuelämä. Ja harrastuskoiran ura on vähintäänkin kivikkoinen. Pk-harrastus alkaa tuntua toivottomalta vaihtoehdolta. Milloin tuo olisi edes siinä kunnossa, että pk-hyppyä voisi treenata? Tai edes niitä hypyn perusteita ponnareilla tai matalilla rimoilla? Toko on sopivampi laji, mutta sitäkin tämä selkävaiva rajoittaa. Ontumisjaksoina tulee treenitaukoa. Ontumisten ja lääkekuurien takia voi olla myös  haasteellista päästä kisaamaan. Eikä toko todellakaan ole lempilajini. Pk-jälki on niin paljon monipuolisempaa ja mielekkäämpää. Ja nyt mulla on se tilanne, että Jippo ja Snoopy eläköityvät lähiaikoina, eikä mulla sitten ole enää yhtään täysipainoista treeni- ja kisakoiraa.

Tärkeintä tietenkin olisi, että Vinski saisi elää täyttä elämää mahdollisimman kivuttomana, vaikka sitten ilman tavoitteellisia harrastuksiakin. Surettaa rajoittaa nuoren koiran liikkumista aina kun näitä ontumisjaksoja tulee. Mitähän sitä keksisi. Mietin jo, että pitäisikö Vinskin käydä vähintään kerran kuussa sekä akupunktiossa että fyssarilla. Mutta ei mulla ole sellaiseen edes resursseja ainakaan tällä hetkellä. Eikä aikoja edes saisi rytmitettyä sopivasti, koska akupunktiolääkärillemme on välillä tosi vaikea saada aikoja, samoin kuin parhaille fyssareille. Ja havaintojeni perusteella jotenkin luulen, että niitä huonompia kausia vaan välillä tulee, hoidoilla tai ilman, mutta tietenkin hoidoista on iso hyöty oireiden lievittämisessä ja pahenemisen estämisessä. Ilman hoitoja Vinskin liikkumiskyky menisi varmasti huonompaan suuntaan.

Huhtikuista osteopaattikäyntiä odotan kuin kuuta nousevaa. On hyvä saada Piirankin mielipide Vinskistä ja sen liikuttamisesta ja hyppyyttämisestä.

EPK järjesti jälleen hyppykurssin Veikkolassa, kouluttajana Ulla Kaukonen kuten viime vuonnakin. Osallistuin Vinskin kanssa jatkoryhmään.

Oli hyvä kerrata teoriaa ja nähdä käytännön treenejä, koska osa asioista oli ehtinyt jo unohtua tai oli jäänyt sisäistämättä ensimmäisellä kerralla. Lauantaina käytännön treenit alkoivat Vinskin osalta set point-harjoituksella. Se ei sujunut kovin hyvin. Vinski hyppäsi korkealle mutta lyhyen loikan ja oli täysin etupainoinen. Sille laitettiin lähtökarsina, jota se ensin kovasti vierasti, eikä sen hyppy siitä paljon parantunut. Seuraava harjoitus oli perussarja, jonka otimme kutsuhyppynä. Se meni paljon paremmin, mutta edelleenkään Vinski ei saanut voimaa takaosaansa, mitä Ulla ihmetteli, koska ulkoiset edellytykset olivat olemassa. Rakenteen ja hyvän lihaskunnon perusteella takaosastakin olisi pitänyt potkua löytyä.

Sunnuntaina aloitimme treenillä, missä hyppysarjan puolivälissä oli umpieste. Ensin kutsuhyppynä, sitten noutotreeninä. Nouto ei heti onnistunut, kun Vinski ei ole ennen hyppysarjan yli noutanut. Hyppääminen sujui edellistä päivää paremmin ja Vinski alkoi käyttää myös takapäätään. Se myös pidensi hyppyään.

Alastuloharjoitus sujui myös aika hyvin. Lähdössä istumisasentoon pitää Vinskin kanssa kiinnittää huomiota, nyt se nojasi toiselle kankulleen. Jatkossa olisi hyvä treenata erityisesti perussarjaa ja alastuloa. Ja vaikka pelkillä ponnareilla, koska Vinski toimi niillä paremmin kuin rimoilla. Täytyy ihan tosissaan askarrella jonkinlainen estesarja omaan käyttöön. Kevään tullen tietenkin pääsee agilitykentällekin hyppimään.

Lauantain perusteella Ulla oli sen verran ihmeissään siitä, ettei Vinski saanut takapäätä käyttöönsä, että ehdotti magneettikuviin menemistä. Ja sanoi, ettei hyppyyttäisi sitä kuin matalalta. Sunnuntaina tilanne näytti jo paremmalta, mutta mahdollisimman pätevälle fyssarille menemistä Ulla suositteli. Jossain vaiheessa yritetään ilman muuta päästäkin, että saadaan samalla yksilölliset jumppaohjeet kropan taka- ja keskiosan vahvistamiseksi. Vaikka lihaksisto onkin hyvä, niin syvätukea varmasti voi vielä parantaa. Mainitsin, että fyssarit ovat aiemmin moittineet Vinskiä laihaksi. Ulla sanoi, että mieluummin laiha kuin läski. Lihasköyhä Vinski ei todellakaan ole, takapäästäkin löytyy vahvat lihakset.

Esteiden saamista ja fyssarille pääsyä odotellessa treenaamme syvätukea kurssilta saaduilla ohjeilla. Ja magneettikuviin emme edelleenkään mene, ellei tule pakottavaa syytä. Jos se olisikin joku ohimennen suoritettava kiva pikku tutkimus, niin toki sen voisi ihan uteliaisuudesta tehdä. Mutta se nyt kuitenkin on anestesiassa suoritettava tutkimus. Ja pirun kallis. Oma pää on välillä ollut ihan  pyörällä sen suhteen, pitäisikö Vinskille tehdä neurologinen tutkimus ja mahdollisesti ottaa magneettikuvat. Yhdessä vaiheessa olin jo itsekin sitä mieltä, että ehkä pitää. Tämänhetkisten tietojen varassa en ajattele samoin. Mitään leikattavaa vikaa ei pitäisi olla (tätä mieltä ovat olleet niin Niilo, Tamara kuin nyt Ullakin) eikä varsinaista neurologistakaan vikaa. Ja Vinskin oireilu kuitenkin määrittää sen, mitä sen kanssa voi tehdä, vaikka magneettikuvissa näkyisi tai olisi näkymättä jotain.

Pitkään aikaan vielä en anna Vinskin hypätä kuin matalia hyppyjä. Korkeisiin siirrytään vain, jos valmiudet ovat ensin kunnossa. Niin fyysiset kuin psyykkisetkin. Vinskihän on myös aika varovainen tyyppi. Se on koira, joka haluaa toimia oikein, mutta on aluksi epävarma siitä mikä se oikea tapa on ja tekee asiat varovasti ja hitaasti. Jännä piirre muuten vilkkaalle koiralle. Ja hämmästyttävää sikäli, että ihan pikkupentuna Vinski oli hyvin rämäpäinen ja rohkea. Sen työminä on sitten vähän erilainen.

Vielä on epävarmaa, tuleeko Vinskistä korkeiden hyppyjen hyppääjää ja pk-koiraa ainakaan kisamielessä. Tähän asti minulla onkin ollut hyvä tuuri koirien kanssa. Ennen Vinskiä koiria on ollut kuusi ja kaikkien kanssa olen päässyt pk-puolelle kisaamaan. Ei ole ollut yhtään risaa tai esim. paukkuarkaa koiraa. Ja se on aika hyvin.

Onpas ollut hirveitä pakkasia. Koirien kanssa on ollut tosi tylsää. Yksi tunnin lenkki on kyllä joka päivä väkisin väännetty, vaikka paleltu ollaan. Muut ulkona piipahdukset ovatkin sitten olleet tosi pikaisia, eikä mitään treenin tapaistakaan ole voinut edes ajatella. Sisällä ollaan vähän yritetty tokoilla, mutta hirveän rajallisesti sisällä mitään pystyy tekemään. Aina samat jutut. Nameja olen myös koirille piilottanut sisällä ja puruluita tarjoillut, ettei tarvitse 23 tuntia vaan olla (tai seinille hyppiä). Mutta kaiken kaikkiaan melkoisen turhauttavaa. Lauantaina olisimme päässeet tottistelemaan lämpimään halliin, mikä olisi ollut enemmän kuin tervetullutta vaihtelua tylsyyteen, mutta emme voineet lähteä, kun autosta on kai termari hajonnut, eikä huvittanut istua koko matkaa pakkasessa. Toissayö oli erityisen kylmä, melkein 30 astetta pakkasta, eikä meille sen jälkeen ole tullut vettä, kun jossain kauempana on ilmeisesti putki jäässä.

Tänään olikin mahtavaa, kun ilma pitkästä aikaa lauhtui tuntuvasti. Otimme siitä kaiken irti. Lenkkeilimme kunnolla ja tokoilimme pihalla. Koirat toimivat kivasti. Kisoja ei näytä olevan ennen huhtikuuta kuin tosi vähän ja nekin kaukana, joten mitään treenipaniikkia ei sikäli ole. Eikä sitä tiedä päästäänkö huhtikuussakaan kisoihin, kun jää nähtäväksi, onko meillä kohta enää kulkuvälinettäkään. Alkaa olla turhan paljon vikoja ikälopussa autossa.

Ikävintä pakkasissa on ollut Nastan vointi. Nasta kävi paukkupakkasilla vain tosi pikaisesti tarpeilla ulkona, enempää se ei pystynyt eikä halunnut. Sen hengitystieoireisiin tuli pahenemisvaihe jo vuodenvaihteessa ja aloitin sille uudestaan pienen kortisoniannoksen. Paukkupakkaset sitten pahensivat oireita lisää. Viime vuonna Nasta selvisi kovista pakkasista paljon vähemmällä, joten aloin olla todella huolissani. Tänään sitten Nastakin taas ulkoili vähän pidempään ja oli muutenkin paljon pirteämpi.

Yleisesti ottaen koirat nauttivat talvesta. Potkukelkka ja sukset on tietenkin kaivettu esiin ja niillä välillä huristelen kotitiellä ja koirat juoksevat vapaana. Vinski vain on turhan kova kyttäämään niin kelkkaa kuin suksiakin, muut koirat eivät niistä piittaa.

Laitetaan vähän tuoreita talvikuvia tännekin.

Vinski kylpee lumessa

Ja ilmeilee kameralle

Jippo

Snoopy

Nasta tänään

Pojat telmivät

Vinski oli tänään akupunktiossa. Ensin näytettiin kuitenkin Niilolle varvasvammaa. Vinski loukkasi itsensä 10. päivä metsälenkillä todennäköisesti oksaan, joka tökkäsi sitä oikeaan takajalkaan kahden varpaan väliin. Se vinkaisi, mutta jatkoi sitten lenkkiä normaalisti ja oirehtimatta, enkä heti tiennyt, mihin oli sattunut. Illemmalla kotona se alkoi varoa jalkaa ja huomasin varpaiden tienoilla punoitusta ja myöhemmin löysin varpaiden välistä ihan reiänkin. Seuraavana päivänä Vinski jo käytti jalkaa normaalisti, joten arvelin, ettei varpaissa mitään murtumia ollut. Varpaat olivat jossain määrin turvoksissa. Ihan putsaamalla hoitelin vammaa, koska selkeitä tulehtumisen merkkejä ei ollut. Ei niitä ollut nytkään, mutta varpaanvälissä oli vähän kosteutta, mikä voi tulehdukselle vielä altistaa. Saimme mukaan antibioottireseptin kaiken varalta, mutta ilman tarvetta ei lääkitystä aloiteta.

Nelipäiset reisilihakset olivat Vinskillä kovin kireät. Lanneselässä oli sama vanha kipukohta ja jotain muutakin pientä löytyi. Vinski sai akupunktion jälkeen myös laseria. Kireys olikin hoidon jälkeen silminnähden helpottanut.

Otin taas esille myös Vinskin mahdolliset jatkotutkimukset. Magneettikuvaus ei Niilon mielestä edelleenkään ole tarpeellinen,  koska leikattavaa vikaa ei ole. Olen itse taipuvainen olemaan pitkälti samaa mieltä. Vinskin hoitoonkaan kuvaustulos tuskin millään lailla vaikuttaisi. Samalla linjalla jatkettaisiin kuin nytkin. Toisaalta jotkut ovat kuvausta suositelleet. Ja sittenpä tietäisi tarkkaan, mikä hermo siellä välillä puristusta saa. Mutta tekeekö sillä tiedolla mitään? Olen kyllä elätellyt toivoa, että tutkimuksista voisi selvitä tarkempaan se, miten pitkälle Vinskiä voi fyysisesti rasittaa. Mutta välttämättä mitään lisävalaistusta tähän ei tulisi. Rikkihän Vinskin ei pitäisi mennä ja Niilo sanoi, että metristäkin sitä voi hyppyyttää. Itse huomaan kyllä, jos se joskus kipeytyy esim. juuri hyppäämisestä ja osaan siihen reagoida. Joten nyt jatketaan sillä linjalla, että Vinski itse kertoo, mikä käy ja mikä ei. Ja niin tekisin, vaikka olisi ne magneettikuvatkin; koiran voinnin mukaan ne treenit ja muu elämä kuitenkin viime kädessä järjestetään.  Mitään ehdotonta kuvaamatta jättämispäätöstä en vielä tee. Mutta hyvin vankat perusteet saa olla, että kuvaukseen lähden Vinskiä viemään. Varmaan kuulostelen ajan mittaan vielä muutamia mielipiteitä asiasta. Mutta nyt jatketaan näin.

Maanantaina Vinskillä olisi ollut fyssari, mutta peruutin sen, kun olisi ollut niin pian akupunktion jälkeen. Lienee enemmän hyötyä pitää vähän väliä.

Käytin tänään Jipon ja Vinskin fyssarin tsekkauksessa. Jo viime kuussa tilasin kahdelle koiralle ajan osteopaatille, mutta saatiin aika vasta huhtikuulle. Yhdelle koiralle olisi saanut ajan peräti jo maaliskuussa. Arvelin kuitenkin ainakin tämän kaksikon tarvitsevan huoltoa jo ennen huhtikuuta, joten päädyin sitten viemään ne Käpylään Tamara Merenvallan vastaanotolle.

Jo matka oli jännittävä. Vesi oli noussut Askistossa Vihdintielle ihan kunnolla ja matkanteko hidastui reippaasti. Käpylässä pääsimme kävelemään keskelle kaupunkiliikennettä ja Vinski kohtasi elämänsä ensimmäisen ratikan. Ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Jippo on tainnut viimeksi pentuna nähdä ratikan Linnanmäen reissullaan.

Käynti tuli etenkin Vinskille tosi tarpeeseen, koska sen kohdalla oli tapahtunut takapakkia. Parina päivänä olin huomannut, että sitä oli vaikeampi venytellä kunnolla, ja eilen se oli sitten taas hetken aikaa kolmijalkainen. Miksi ihmeessä se oli mennyt jumiin, kun oli vielä hetki sitten oikein hyvässä kunnossa... Kireyttä ja jumia löytyi pitkin selkää, mutta lanneselkä oli se pahin kohta kuten ennenkin. Takajaloissa oli kireyttä ja joitain venytyksiä Vinski aluksi vastusti. Mutta hyvin se saatiin lopulta hoidettua. Asentotunto Vinskillä oli nyt normaali. Saman yliliikkuvuuden fyssari havaitsi kuin Niilokin, ja yliliikkuvuus osaltaan ja kaventunut fasettinivelrako osaltaan aiheuttavat näitä kireyksiä ja oireita pitkin selkää.

Tamara arvioi, kuten Niilokin, ettei Vinskillä luultavasti mitään leikkausta vaativaa vikaa ole. Mutta magneettikuvausta hän piti hyvänä ideana, koska siten tilanteesta saisi tarkemman arvion ja tietäisi varmemmin esim. sen, miten paljon Vinskiä pystyy fyysisesti rasittamaan. Pk-esteet ovat joka tapauksessa toistaiseksi pannassa, tokoestettä treenaamme tilanteen salliessa, ja sitä Tamarakin piti turvallisena vaihtoehtona.

Valkuaista Vinskille kuulemma pitäisi antaa lisää, koska laihahan se on, ja kun se saisi lisää lihasmassaa, niin siitä olisi apua sen fysiikalle. Vinski syö jo nyt tosi isoja annoksia ja paljon lihaa ja säännöllisesti myös lihaista rasvaa. Mutta kai lihan määrää pitää sitten vielä yrittää lisätä. Uuteen käsittelyyn Vinskin pitäisi mennä tammikuussa.

Sitten tsekattiin Jippo, joka oli hössöttänyt Vinskin hoidon aikana niin, että jouduin sitomaan sen kiinni ovenkahvaan. Yletti se siitäkin välillä tervehtimään meitä. Oma käsittely Jippoa jänskätti, mutta se rentoutui hyvin aina kun tiettyä kohtaa oli hetki käsitelty. Jipolla oli kireyttä lavoissa ja jotain ihan pientä ristin alueella ja niskassa. Tällä tytöllä on nivelet kunnossa, sanoi fyssari. Lihakset olivat hyvät. Jipon tilanteesta saakin olla kiitollinen. Se on koko ikänsä harrastanut pk:ta ja on käynyt näiden vuosien aikana kolme kertaa osteopaatilla, kaksi kertaa Niilolla, eikä fyssarilla tai hierojalla koskaan ennen tätä. Kuitenkin se on pysynyt lihaksistoltaan hyvässä kunnossa eikä ole tähän päivään mennessä kertaakaan esim. ontunut. Se on aina liikkunut tasapainoisesti eikä sillä ole taipumusta kehittää itselleen pahoja jumeja. Jipolla ei ole tarvetta jatkokäsittelyyn. Molemmilla on nyt edessä kaksi päivää pelkkää remmilenkkeilyä.

Viime aikoina olen viettänyt paljon aikaa netissä ja perehtynyt lihassairauksiin. Nyt pitää taas kääntää katse enemmän Vinskin omiin ongelmiin. Neurologille tai magneettikuviin emme ihan heti huomenna ole menossa, koska se on sen verran iso asia. Eikä fyssarinkaan mielestä kauhea kiirus ole. Toivottavasti Vinskin saa nyt fysioterapian ja akupunktion avulla pidettyä vähintäänkin kohtuullisessa kunnossa, nämä menetelmät varmaan mukavasti tukevat toisiaan.Olikin jo korkea aika mennä fyssarille.

Viikko sitten pitkä epätietoisuus päättyi ja Vinskin kahden sisaruksen mystiset oireet saivat selityksen. Tätä tietoa olin minäkin lähisukulaisen omistajana kaivannut ja pelännyt sitä, ettei se välttämättä selviä koskaan. Mutta vihdoin siskon laajat tutkimukset toivat vastauksen. Kyseessä on harvinainen sairaus, jonka diagnosointi ei ole yksinkertaista. Sairauden nimi on metabolinen myopatia, eli aineenvaihdunnallinen lihassairaus. Sairaus on parantumaton eikä varsinaista hoitoa ole, mutta ravintolisät saattavat auttaa. Vinskin Benno-veli ei ehtinyt nähdä yksivuotispäiväänsä   Nasta-siskolla oireet ovat edenneet hitaammin. Yksi oire molemmilla on ollut pupulaukka, joten minäkin olen välillä pohtinut, että entä jos...Ja kun Vinskillä on ollut lihaskipuja, niin entä jos...

Metabolista myopatiaa on eri muotoja. Myös niiden periytymismekanismi vaihtelee, eikä tiedetä sitä, miten juuri Bennon ja Nastan sairaus on periytynyt. Autosomaali resessiivinen periytyminen on yksi mahdollisuus, eli silloin viallinen geeni tulee molemmilta vanhemmilta. Äärimmäisen huonolla tuurilla kaksi näin harvinaisen sairauden kantajaa olisi siis päätynyt yhteen ja ehkä monien sukupolvien ajan piilossa kulkenut virheellinen geeni päässyt esiin. Mutta periytymismalleja on muitakin, se voi tulla vain emältä tai vain isältä. Joissain tapauksissa kyse saattaa olla myös spontaanisti tapahtuneesta mutaatiosta.

Diagnoosin saaminen on aivan loistava uutinen, mutta harmillista on sitten se, että mitä sillä tiedolla jalostusmielessä tekee, kun periytymisreittiä ei tunneta. Eikä se välttämättä tule selviämään pitkiin aikoihin. Vinskikin on antanut geeninäytteensä Hannes Lohen tutkimusryhmän käyttöön, kuten toivottavasti moni muukin lähisukulainen. Sitä kautta tuo asia saattaisi jonain päivänä selvitä, mutta siihen saattaa kulua kauemmin aikaa kuin yksi koiranikä. Uusia tauteja ja niiden periytymisreittiä ei ihan tuosta vain selvitetä. Mutta tärkeää olisi, että lähisukulaisten näytteet ovat olemassa! Se saattaa jonain päivänä olla mittaamattoman arvokasta tietoa.

Kunnes periytymisasia toivottavasti jonain päivänä selviää, on toimittava olettamusten mukaan. Vinskin suhteen päätös on selvä. Sitä ei tulla jalostukseen käyttämään. Tämä asia liippaa liian läheltä, että mitään järkeä olisi sitä käyttää. Eläinlääkäri oli täysin samaa mieltä. Ja on Vinskillä tuo selkäongelmakin riesana, että eipä senkään puoleen. Jos kyse on resessiivisesti periytyvästä sairaudesta, niin riski siihen, että Vinski on kantaja ja saisi parikseen toisen kantajan, lienee hyvin pieni. Mutta kantajien määrä voisi rodussa siten lisääntyä. Ja kun niitä muitakin periytymistapoja on. Kyseessä on sen verran ikävä, koiran elämää rajoittava sairaus, että riskejä sen lisäämiseksi en ota.

Jalostus tietenkin aina sisältää riskejä, koska perimältään virheetöntä yksilöä ei ole. Eikä liian suurta osaa koirista voi rajata pois jalostuksesta, ettei päädytä ojasta allikkoon. Ja vaikka miten ottaisi terveysnäkökohdat huomioon, niin silti välillä tulee näitä sairauksia ihan puun takaa. Tässä tapauksessa hyvä asia on se, että asiasta on heti kerrottu avoimesti. Niin paljon kuulee siitä, miten sairauksia salataan tai niiden olemassaolo kielletään kokonaan. Bordercollieissakin tiedän olevan koiria, joiden sairaus pidetään salassa. Ja kyllä minä haluaisin kaiken mahdollisen tiedon, jos kasvattaisin tällä hetkellä. Ei olisi kiva kuulla joskus jälkikäteen kasvatin sairastuttua, että juu, kyllähän sekä isän että emän pentuesisaruksilla oli epilepsiaa, mutta kun omistajat eivät sitä halunneet kertoa...

Minulla ei yhtään riitä ymmärrys siihen, että sairauksia, varsinkaan vakavia ja perinnöllisiä, salataan tai kielletään. Aina kuitenkin löytyy kasvattajistakin niitä, jotka väittävät, ettei heidän kasvateillaan ole koskaan mitään terveysongelmia. Tai jos on, niin kaikki on omistajien aiheuttamaa. Kasvatista ollaan kiinnostuneita vain niin kauan kun kaikki menee hyvin, pahan päivän tullessa kasvatti lakkaa olemasta. Onneksi on iso joukko toisenlaisiakin kasvattajia!

Luin englantilaisilta bc-sivuilta, että rodun geenipooli on kaventunut kovasti vuosien saatossa. Ja että sielläkin sairauksien olemassaoloa kielletään ja testeistä kieltäydytään, ja näin tapahtuu työkoirapuolella enemmän kuin näyttelylinjaisissa. Eipä niin hauskaa luettavaa, kun kyseessä on arvokas työrotu ja rodun kotimaa. Olisipa niin, että sairaudet julkistettaisiin itsestäänselvästi kaikkien tietoon ja tarvittavat testit tehtäisiin, kun aihetta on. Kaikki puhaltaisivat yhteen hiileen rodun parasta ajatellen. Mutta se on ihan yhtä utopistista kuin maailmanrauha   Ihminen on sen verran omalaatuinen ja mutkikas eläinlaji. Hienoa silti on, että osa kasvattajista esim. listaa kotisivuilleen kaikki kasvattien terveysongelmat!

Sitä en tiedä, onko tätä nimenomaista sairautta kukaan salannut ja onko tapauksia ollut joskus muitakin. Voin kuvitella, että jos sairautta on ilmennyt, niin se on hyvin voinut jäädä diagnosoimatta. Jalostus ja terveys nyt vaan pohdituttavat minua ihan yleiselläkin tasolla, kun olen kaikkea kurjaa nähnyt. Muutaman vuoden aikana on treenikavereillakin ollut jos jonkinlaista risaa ja nuorena kuollutta koiraa. Jotain tarttis tehdä! Toivottavasti geenitutkimukset jonain päivänä kääntävät kehityksen parempaan suuntaan eikä näyttelyiden annettaisi ohjata jalostusta. Hieman skeptinen olen kyllä, mutta idealistinen puoleni haluaa uskoa kehitykseen edes jollain osa-alueella. Nettiajassa on kyllä se hyvä puoli, että enemmän asioita tulee julkiseen tietoon.

Hysteriaan ei ole aihetta tällaisen harvinaisen sairauden kanssa, mutta sen olemassaolo on hyvä tietää. Etenkin lähisukulaisten keskuudessa, mutta laajemminkin rodussa. Siten jos sairautta vielä joskus ilmenee, niin sitä ehkä osataan epäillä nopeammin. Vaikka toivoa vain voi, ettei tapauksia tule tämän enempää!

Vinskillä itsellään tätä sairautta toivottavasti ei ole, mutta satavarmasti terveeksi en sitä uskalla julistaa. Ainakin ihmispuolella sairaus voi puhjeta eri iässä eri yksilöillä ja olla toisilla oireiltaan lievempi ja paikallisempi. Elellään päivä kerrallaan ja tilanteen mukaan, ja jos jotain ongelmia tulee, niin mietitään lisätutkimuksia, mutta tilanteen niin salliessa jatketaan lenkkeilyä ja treenaamista normaalisti. Liikaa on turha etukäteen murehtia, sillä eihän kukaan meistä muutenkaan huomisesta tiedä.

Metabolisen myopatian yksi oirekuvaus löytyy Bennon blogista: http://pojancoltiaiset.blogspot.com/  (12.7.2011 lähetetty postaus nimeltä Tronic Okerben) ja Nastan sairausblogi löytyy täältä: http://bcnasta.blogspot.com/

Se on kuitenkin positiivista, että yksi iso arvoitus on ratkennut.

Vinski pääsi tänään akupunktioon. Nyt on mennyt jo pidempi pätkä ilman mitään ontumisia, vaikka Vinski on saanut päivittäin olla vapaanakin. Niilo sanoi heti alettuaan tutkia Vinskiä, että se on paremmassa kunnossa kuin viimeksi. Eli kahdessa viikossa oli edistystä tapahtunut. Venyttely on varmaan ollut hyväksi, ja jatkossa ehkä muistan pitää sen säännöllisesti ohjelmassa. Jotenkin ehdin sen välillä unohtaa, vaikka lämmittelyä ja jäähdyttelyä kyllä olen muistanut harrastaa. Onhan lääkkeilläkin oma vaikutuksensa luultavasti ollut, tai tässä tapauksessa lääkkeellä, sillä relaksanttia en vieläkään antanut. Norocarpia vain. Tästä eteenpäin kokeillaan lääkkeetöntä elämää niin Vinskin kuin Jiponkin kanssa.

Vinski pysyi tällä kertaa koko ajan seisaallaan tai istuallaan neulojen vaikuttaessa. Akupunktion jälkeen Niilo totesi tilanteen menneen taas lisää parempaan suuntaan. Vain reisien etupuolella oli vielä pientä kireyttä ja sieltä kannattaa hieroa.

Juttelimme myös Vinskin tilanteesta uusien tietojen valossa. Vinskin kahden sisaruksen mystisten oireiden aiheuttajaksi on nyt selvinnyt metabolinen myopatia, ja tietenkin minua on askarruttanut, voisiko Vinskillä olla sama tauti lievemmässä muodossa. Pupulaukka kun on sisaruksillakin ollut yksi oire. Mutta Niilo oli kyllä sitä mieltä, ettei Vinskillä pitäisi samasta olla kyse, koska sen oireet ovat paikallisia, ja tuo sairaus yleensä aiheuttaa kokonaisvaltaisemmat oireet. Vinskin selkävika tietenkin selittää pupulaukan jo yksinään. Mikäli oireilu jossain vaiheessa pahenee, niin sitten mietitään mitä lisätutkimuksia on tarve tehdä, mutta nyt elellään normaalisti, koiran huoltoa unohtamatta. Aiheena tämä kaikki, erityisesti sisarusten diagnoosi, on sen verran iso, että ansaitsee blogissa myöhemmin ihan oman juttunsa.

Kotona vein ensin Vinskin, Snoopyn ja Jipon rauhalliselle metsäkävelylle ja sitten Snoopyn ja Nastan kahdestaan. Hetken metsäpolkua kytketyn Snoopyn kanssa kuljettuani huomasin, ettei Nastaa taaskaan ollut missään. On ihan tavallista, että sitä saa lenkillä useasti odottaa, koska sillä on matkalla monta multakaivantoa, joihin sen on ihan pakko pysähtyä. Pysähdyin räntäsateeseen sitä odottamaan, mutta sitä ei kuulunut, vaikka se yleensä ottaa muut kiinni melko nopeasti. Palasin takaisin sitä hakemaan, mutta sitä ei ollut missään polun varrella. Se oli siis lähtenyt polulta syvemmälle metsään. Partioin polulla ja tähyilin metsään, ei mitään. Lähdin sitten haravoimaan metsää. Käskin Snoopya etsimään äitinsä, mutta se vain luimi minulle. Eikä Nastaa vieläkään missään. Ilmoitin Snoopylle, että se on tyhmä, kun ei auta minua, ja päätin käydä kotona vaihtamassa koiraa. Jos vaikka Vinski olisi yhteistyöhaluisempi. Snoopy veti koko matkan kotiin. Ja siellä kotipihalla meitä odotti Nasta, joka kovasti ilahtuneena juoksi meitä vastaan. Että kukahan se taas tyhmä olikaan   Aina noiden kanssa sattuu ja tapahtuu! Nasta oli varmaankin seikkaillut hetken umpimetsässä eikä sen jälkeen löytänyt meitä mistään, joten palasi sitten kotiin.

Eläinlääkärikäynnin jälkeen vietimme monta päivää leppoisaa hiljaiseloa. Palauttavaa lenkkeilyä ja vain jokusen kerran parin minuutin tottistelua pihalla tai keittiössä. Venyttelyä ja hierontaa myös päivittäin koko jengille. Hieromista en varsinaisesti hallitse enkä sitä yritä suuressa mittakaavassa tehdä, mutta mielenkiintoisia huomioita olen silti hieroessani tehnyt.  Ongelmakohdat on helppo havaita. Neurobionit loppuivat jo ja nyt koko jengille menee kuurina tabuja, joissa on yhdistettynä magnesium ja B-vitamiineja. Kaliumin etuihin tutustuin myös, mutta sitä menee banaanien muodossa

Vinski on nyt kolmena päivänä päässyt maistamaan vähän vapautta. Ensin se pääsi kahtena päivänä hetkeksi vapaaksi lenkin päätteeksi. Kiva oli taas Snoopyn kanssa telmiä   Tänään Vinski oli metsälenkillä alku- ja loppuosuuden kytkettynä ja keskiosuuden irti. Kivaa oli taas ja vauhtia piisasi. Eikä mitään levon jälkeistä ontumista ole ilmennyt. Toivottavasti ei tule taas takapakkia, sillä kyllä nuoren koiran pitää saada temmeltää vapaana! Ja vanhan myös, Nastahan ei juuri koskaan remmiä käytä vaan saa omaan tahtiin lenkkeillä ja pysähdellä mielenkiintoisten asioiden kohdalle, kunhan nyt ei koko päivää muita odotuta...

Tänään palasimme vähän treenaamisen pariin. Vinski pääsi jäljestämään Halkolammelle. Pituutta jäljellä oli muutamia satoja metrejä, kulmia useita ja osa tiheämmin kuin 50 metrin välein, kun jouduin väistelemään liian jyrkkiä kallioita ja läpitunkematonta pusikkoa. Yhden melko jyrkän kalliorinteen ylitin. Osa jälkeä kulki ihan lits läts-kosteikossa. Keppejä neljä, ikää puolitoista tuntia, tuuli ajoittain kova, tihkusade.

Janalla Vinski eteni viistoon vasemmalle päin, mutta nosti jäljen oikein. Olin päättänyt, etten puutu keppien jäämiseen mitenkään, mutta kun Vinski reagoimatta ylitti ensimmäisen kepin, niin kumminkin hämmästelin ihan ääneen   Vinski peruutti heti, huomasi kepin ja ilmaisi sen. Loput kepit se huomasi ihan itse, ilmaisi ne ja sai ylitsevuotavat kehut ja lihapullaa. Ennen viimeistä keppiä jäljellä oli myös lihapullapussi, jonka katoamista olin jo ihmetellytkin, sinne siis tippui... Vinski ilmaisi sen istumalla ja sai tietenkin pussista lihapullan palkaksi. Jäljestys oli nättiä, ei pyörinyt kulmissakaan yhtään, loppusuoralla ei ollut nenä ihan tiiviisti maassa vastatuulen takia.

Jippo pääsi Luukin parkkikselle tokoilemaan. Sama paikka, jossa viimeksi treeni sujui huonosti. Nyt meni paremmin. Merkille  ja ruutuun Jippo ei ihan kerrasta osunut tismalleen oikeaan kohtaan, mutta korjasi sijaintinsa nopeasti ja oma-aloitteisesti. Ohjattua kokeilimme molempiin suuntiin kapuloiden kanssa ja molemmat kerrasta oikein, vau. Kaukokäskytkin Jippo teki suorempaan kuin viimeksi.

Tänään Jippo ja Vinski pääsivät Niilon tsekattavaksi. Aika oli tällä kertaa Jipolle tilattu, koska olen jo jonkin aikaa epäillyt sillä niskaongelmia, ja Vinski tuli mukaan siltä varalta, että sen katsastamiseen jäisi myös kotvanen aikaa.

Jipolla ei ole mitään hirmu pahoja oireita ollut, mutta erityisesti autokäytös on kiinnittänyt huomioni. Heti apukuskin penkille istuessaan se on laittanut etujalat haralleen, painanut päänsä alas ja tullut huonovointisen näköiseksi, usein myös nieleskellyt vähän. Ja jo ennen kuin auto on liikkunut metriäkään. Eikä Jippo ole koira, joka normaalisti voi pahoin autossa. Alkumatkan jälkeen se on yleensä asettunut makuulle. Aikanaan nielutulehdus- ja kipukierteessä sillä oli samanlaista käytöstä autossa ja silloin se usein kesti koko automatkan ajan. Joitain muita, pieniä, epämääräisiä ja hetkittäisiä mahdollisia oireita olen Jipossa viime aikoina nähnyt, kuten rentouden puute pään asennossa aina välillä. Oli siis aika lähteä tohtorisedän pakeille.

Niilo löysi Jipolta ensin yhden kipukohdan rintarangan alueelta. Lähemmässä tutkimuksessa niskastakin paljastui selkeä kipukohta. Ihan samanlaisesta ongelmasta ei ollut kyse kuin viimeksi, mutta ei ole mikään ihme, että niska välillä kipeytyy uudestaan, koska Jippo on jännittäjätyyppi ja ihmisilläkin jännittäminen altistaa niskakivuille. Eikä jäljestäminenkään kaikkein niskaystävällisin laji ole. Jipolle laitettiin hetkeksi muutama akupunktioneula ja se sai myös laserhoitoa. Kaksi viikkoa pitäisi lisäksi syödä tulehduskipulääkettä ja tarvittaessa lihasrelaksanttia. Niilo myös näytti kaulan oikealta puolelta kohdan, jota voin Jipolta hieroa.

Kerroin Vinskin viimeaikaisista ongelmista ja Niilo ehti katsoa senkin pikaisesti. Nyt Vinski on taas ollut täysin ontumatta tämän viikon, mutta sunnuntai-iltana se oli pienen hetken levolta noustuaan kolmijalkainen, mutta vertyi tosiaan äkkiä. Niilo löysi siltä selästä ihan sen saman kipukohdan kuin ennenkin, ja vasemman reiden sisäsivulla oli myös selkeä kipukohta, mikä taas johtuu selästä. Reittäkin voi hieroa ja jalkaa venytellä. Sain myös vinkiksi hankkia hierontalaitteen, jossa on infrapuna. Toisikohan joulupukki sellaisen etukäteisjoululahjaksi  Olisi kyllä laajemminkin käyttöä tämän lauman kanssa, puhumattakaan omasta niskastani.

Vinski sai myös kehotuksen syödä kaksi viikkoa Norocarpia ja myös relaksanttia. Akupunktioaika sille on varattuna kahden viikon päähän. Oireet selittyvät entisellä selkävaivalla, eikä Niilo ollenkaan uskonut, että mitään leikattavaa vikaa olisi, kuten Aistissa väläytettiin. Erilaisiin koulukuntiinhan tämäkin ala on jakautunut, toiset etsivät mitä voisivat leikata ja toiset haluavat hoitaa ensisijaisesti ilman leikkaamista. Tasapainoile siinä eläimen omistajana sitten. Itse en kyllä kannata leikkaamista kepeistä syistä, mutta jos joku vika on hoidettavissa leikkauksella eikä konservatiivinen hoito auta, niin sittenhän se on paikallaan. Vinskillä nyt välttämättä ei ole mitään, mitä edes voisi leikata. Ehkä kuitenkin käymme vielä neurologin tutkimuksissa ja katsotaan sitten, suositteleeko neurologi magneettikuvausta. Mikään kiire ei ole, elleivät oireet tästä pahene. Eikä mikään varsinainen pakkokaan ole lisätutkimuksiin mennä, mutta toisaalta itseäni kiinnostaisi, jos saisi lisävarmuutta siihen, mitä Vinskin kanssa uskaltaa touhuta. Niilokin kyllä taas sanoi, ettei se rikki mene, mutta etenkin pk-esteiden turvallisuus Vinskin kohdalla mietityttää. Mitään fyysisiä ongelmia Vinskille ei tähän mennessä ole hyppytreenien jälkeen tullut, mutta turhia riskejäkään en haluaisi ottaa. Juuri nyt emme tietenkään harrasta edes tokohyppyjä ja kaikki ulkoilu tapahtuu kytkettynä. Tuon takajalan ontumisen Niilo sanoi johtuvan suonenvedosta.

Tuli taas muisteltua Jipon viiden vuoden takaista kipukierrettä, jonka nyt tiedän aiheutuneen Kuusankosken SM-kisoissa liian liukkaalta A-esteeltä putoamisen vuoksi. Se oli onnettomuus, jota ei koskaan olisi pitänyt tapahtua ja joka oli täysin järjestäjien (ja esteet hyväksyneen ylituomarin) syytä, enkä tuon kaltaista virhettä tule koskaan ymmärtämään enkä anteeksi antamaan! (Juu, ei ole kyllä kukaan anteeksi pyytänytkään, sen puoleen... Tilanteeseen syyttömät arvostelutuomarit kyllä pahoittelivat kovasti heti tapahtuman jälkeen.) Koirien turvallisuudella ei vain leikitä, piste. Se kärsimyksen määrä oli jotain hirveää, kun Jippo oli levoton ja säikky 24/7 eikä saanut edes nukuttua. Enkä saanut minäkään. Mutta ällistyttää myös se, etteivät eläinlääkärit löytäneet oireiden aiheuttajaa, vaikka ravasimme tutkimuksissa. Vain nielurisatulehdus löytyi. Viidellä eri eläinlääkärillä kävimme ja kaikenlaista tutkittiin. Lähimpänä totuutta oli ensimmäinen eläinlääkäri, joka huomasi niskassa lihasspasmin, määräsi Norocarpia ja käski tulla uudestaan, mikäli oireet jatkuvat. Hänkään ei mitään kipukohtia löytänyt tai edes yrittänyt etsiä. Olen oikeasti aika huolestunut siitä, miten huonosti eläinlääkärit osaavat etsiä ja tulkita kipua. Sitten käy niin kuin meille; omistaja köyhtyy, koira vaan kärsii eikä mitään selviä. Onneksi on kivunhoidon spesialisteja olemassa, oltaisiinpa jo silloin osuttu sellaiselle! Nytkin vaan on välillä vaikea päästä vastaanotolle heti kun olisi tarvetta, eli kyllä sitä toivoisi, että ihan kaikki eläinlääkärit koulutettaisiin kunnolla kivun etsimiseen ja hoitamiseen! Näin maalaisjärjellä ajateltuna se olisi älyttömän tärkeää ja säästäisi paljolta kärsimykseltä ja turhilta tutkimuksilta ja hoitoyrityksiltä.

Juu, vanhat traumat nousivat taas pintaan... Mutta se viiden vuoden takainen koettelemus on pahin kipuilu, mitä ikinä olen eläimellä nähnyt.

Vinski on nyt kolmena päivänä tehnyt aika pitkiä remmilenkkejä, lähes tunnin kerrallaan. Toissapäivänä se käveli lenkkinsä kokonaan metsässä ja joutui muutaman puunrungonkin ylittämään. Eilen lenkki kulki osan aikaa metsässä ja yli puolet ajasta hiekkatietä vuorotellen kävellen ja ravissa. Tänään mentiin ensin metsässä ja sitten kilometrin leppoisa ravilenkki pyörän vieressä. Hyvin on sujunut, mitään ontumista ei ole tullut levon jälkeen tai muutenkaan. Kokonainen viikko ontumatta, ja se viikon takainenkin oli lyhyt episodi. Tosi hyvä, että pystymme tekemään kunnollisia remmilenkkejä! Vapaaksi en tuota aio päästää vielä muutamaan päivään, mutta sitten taas pikkuhiljaa katsotaan, mitä kroppa tykkää vapaana olosta.

Vinski on myös kolmena päivänä ajanut lyhyet keppijäljet nurmikolla ja pellolla. Olen tehnyt jäljet sen nähden ja innostanut sitä keppeihin jo etukäteen. Ihan hyvää työtä Vinski on tehnyt, mutta edelleen näkyy se, että itse jälki kiinnostaa sitä enemmän kuin kepit. Se on ajanut tuoreet ja lyhyet jäljet aivan nenä maassa. Jäljenajon jälkeen olen vielä leikittänyt Vinskiä kepeillä ja se on aika hyvin lähtenyt leikkiin mukaan, mitä se ei todellakaan aina ole tehnyt. Jäljen ajettuaan se ei useinkaan ole välittänyt leikkiä, koska on silloin vielä liikaa hajujen maailmassa.

Pikkuisen ollaan myös tottisteltu koirien kanssa. Nastakin on päässyt tekemään vähän temppuja ja etsimään hanskaa heinikosta. Jipolle laitoin ohjatussa noudossa jo oikeastikin pallon myös vasemmalle ja se toi silti oikeanpuoleisen kuten pitikin. Toivottavasti ei ollut vain tilapäinen häiriö

Vinski on parina päivänä tehnyt lyhyesti niitä liikkeitä, mitä kytkettynä pystyy tekemään. Aika paljonhan sitä pystyykin, kun jäävissä liikkeissäkään ei ole pakko aina luoksetuloja ottaa. Asenne tekemiseen Vinskillä on kohdillaan. Liikkeestä seisomista saa vielä vähän työstää ja monia yksityiskohtia hioa. Mutta sitähän se on vanhemmillakin koirilla, hiomista, ei sitä valmiiksi tule koskaan, ja kovasti keskeneräinen on tuo ohjaajakin vielä

Kaikki koirat paitsi Vinski ovat viime päivinä häipyneet metsässä omille teilleen. Olisihan Vinskikin varmaan häippäissyt, mutta kun se on ollut kytkettynä... Eivät koirat kauas ole menneet. Kun Nasta häippäisi kesken metsälenkin samaan suuntaan, jonne Jippo oli aiemmin hävinnyt ja palannut vasta monen kutsun jälkeen, niin lähdin seuraamaan sitä nähdäkseni, mikä niitä sinne veti. En hämmästynyt, kun tupsahdimme lopulta isojen, veristen luiden äärelle... Snoopylla taas on noin sadan metrin päässä pihasta oma löytönsä, valtavan kokoinen reisiluu, joka vetää sitä vastustamattomasti puoleensa aina pisulenkeillä. Mistä näitä luita nyt tulee tähän tahtiin??!  Tuo reisiluu on kyllä jo vanha ja näköjään ollut maahan hautautuneena, mutta ne veriset luut lienevät ihan tuoreita. Mitähän petoja tuolla metsässä on liikkunut, kun nekin olivat vähintään peuran kokoisen eläimen luita. En nyt oikein tiedä, pitäisikö olla vain iloinen ilmaisista barf-aterioista   Kaikenlaisia raatoja, pääkalloja ja kakkakasoja sitä kyllä on vuosien mittaan päässyt koirien kanssa metsissä liikkuessaan näkemään, ja aina välillä nuo joutuvat suoraan lenkiltä suihkuun, kun ovat kierineet jossain vähemmän ihanassa. Spn Netta toi kerran pihaan karvaisen hirvenjalan. Ja yhden kämpän olohuoneen lattialla kiemurteli kerran sisiliskojen häntiä, kun kissat olivat piipahtaneet pihassa. Tuli surku liskoja, kun se uusi häntä, jonka ne kasvattavat menetetyn tilalle, ei kuulemma ole yhtä hyvä kuin alkuperäinen. Koirat ja kissat tosiaan tuovat luonnon lähelle

Vinski pääsi jäljestämään Nummelassa. Kaksi piikkiä alussa, myöhemmin kaksi tavallista kulmaa, viisi keppiä. Ikää tunti, tuuli melko kovaa. Jana hyvä, piikit hyvin, vain metrin verran meni yli ja palasi heti jäljen päälle. Tavallisia kulmia tarkisteli sitten vähän pidemmältä matkalta, mutta ihan ok nekin. Neljästä kepistä sai heti kohdalla hajun ja ilmaisi, yhdestä sai hajun otettuaan pari askelta ohi ja palasi etsimään keppiä. Asenne oli iloinen   Puolen tunnin metsälenkin Vinski sai myös kävellä huskyvaljaissa ja hihnassa Nummelassa ja kotona sitten lyhyempää pisulenkkiä. Ontumista ei ole ollut. 

Olemme harrastaneet pientä tokoilua lähes päivittäin omalla pihalla ja kerran Salmen parkkiksella. Jippo on treenannut erityisesti merkkiä, ruutua, pallon noutoa oikealta ja kaukokäskyjä. Välillä tuntuu, että liikkeet vain junnaavat paikallaan, mutta välillä sentään näkyy jotain edistystäkin. Palloa Jippo on hyvin noutanut oikealta, vaikka hämäykseksi olen ollut laittavinani myös vasemmalle pallon. Kaukoissa tapahtuu edelleen eteenpäin liikkumista, jos otamme etäältä muita asentoja kuin pelkkää istu-maahan. Enimmäkseen otammekin muut asennonvaihdot lähietäisyydeltä.

Eilen Jippo, Snoopy ja Vinski ottivat pihalla ryhmässä istumista yli kaksi minuuttia ja paikkamakuuta yli neljä minuuttia. Istumisen aikana piipahdin sisällä talossa ja kukahan se meni siinä vaiheessa maahan?? No se ainoa tokossa kisannut koira eli Jippo tietenkin... Pojilla ei mitään ongelmia. Paikkamakuu meni kaikilta hyvin.

Vinski otti paikallaolojen jälkeen tokon alo-liikkeet hyppyä lukuunottamatta, sekä kaukokäskyt (istu-maahan). Liikkeet menivät nätisti läpi, luoksetulossa istui hieman vinoon, mutten muuten huomannut isompia mokia. Kaukokäskyt ovat niin alkeissa vielä, että etäisyyttä on vain pari metriä. Vinski keskittyi hyvin koko ajan ja teki hyvällä asenteella. Eli se alkaisi oikeastaan olla kisavalmis alo-luokkaan, kun vielä opettelisi alo-hypyn (sitä ei olla edes kokeiltu) ja hankkisi vielä vähän lisää häiriötreenikokemuksia. Ennen kaikkea pitäisi kyllä pysyä terveenä, siitä riippuu paljon... Ei me ihan vielä kisaamaan mentäisi, vaikka terveys olisi täysin moitteetonkin, mutta on hienoa nähdä, että valmiudet alkavat olla kunnossa. Sellaista tahkoamista meidän tottistelu pitkään oli, kun piti rämpiä murkkuiän suossa

Snoopykin on tokoillut omaksi ja emännän iloksi, vaikka sille en tokouraa suunnittelekaan. Se on suurien linjojen mies, jolle pk-puoli sopii paljon paremmin   Vaikka kyllä se nuo alempien luokkien liikkeet jo osaisi.

Eilen päästin Vinskin hetkeksi illansuussa irti, lähinnä tarpeiden tekemistä varten. Ja sitten myöhemmin illalla, levon jälkeen, se ontui taas   Onneksi vain hetken aikaa. Loppuillan se taas käytti kaikkia jalkojaan normaalisti ja iltapisulla ulkona myös käveli nätisti. Mutta remmikuurille sen taas laitoin. Oli sittenkin liian varhaista päästää sitä irti. Ja kyllä nyt näyttää aika selvältä, että liikkumisella kuitenkin on yhteyttä ontumisiin, ainakin akuuttivaiheessa. Muistaakseni Vinski ei ole ontunut yhtenäkään sellaisena päivänä, jona se on ulkoillut vain remmissä, vaikka olisi kävellyt aika pitkänkin lenkin. Ja sen väärä liikkumistapa (pupulaukka) myös on tullut esiin aina nimenomaan vapaana liikkuessa, ei silloin, kun se kävelee tai ravaa kytkettynä.

Kesän Vinski oli hyvässä kunnossa ja käytti enemmän ravia vapaana liikkuessaan kuin koskaan ennen. Nyt sitten reilusti takapakkia. Vinskin historian valossa ei myöskään voi sanoa, miten paljon akupunktio auttaa sitä. Varmaan jonkun verran, mutta keväällä se alkoi ontua oltuaan hiljattain akupunktiossa. Sitten taas kesäisen akupunktion jälkeen oli hyvä kausi. Ei voi kuin toivoa, että se edes vähän auttaa. Täytyy varmaan käyttää Vinski vielä näytillä Niilollakin, niin saa arvion nykytilanteesta verrattuna entiseen ja ehkä lisävinkkiä jatkoon. Oireilu varmaan voi selittyä vanhallakin syyllä - selässä on yliliikkuvuutta ja kaventunut fasettinivelrako, jotka aiheuttavat iskiaskipua. Toisaalta mietityttää, että jos selässä on esim. jotain välilevyongelmaa, joka myös on yleinen iskiaksen aiheuttaja. Saa nähdä, päädymmekö vielä neurologisiin tutkimuksiin ja mahdollisesti magneettikuviin.

Lenkit tehdään nyt varmaan aika pitkään remmissä. Onneksi kytkettynä voi tehdä kaikkea muutakin. Tänään Vinski pääsi jäljestämään kotimetsään. Tulin siihen tulokseen, että kaikkea treenaamista en lopeta, koska en halua totaalisen turhaantunutta koiraa, ja jäljestys on mukavan väsyttävää puuhaa koiralle, jonka lenkkeilyä joutuu rajoittamaan.

Jälki oli muutama sata metriä, heti alussa piikki ja sitten tavallisia kulmia kolme. Keppejä neljä. Ikää tunti. Tuuli yltyi aika kovaksi juuri ennen jälkeä. Janalla Vinski oikaisi hieman jäljelle, mutta suunta oli oikea. Piikin se meni kuin juna ja muun jäljen myös. Kolmoskeppiä se ei huomannut ja pyysin sitä palaamaan vähän takaisinpäin ja odotin, että se löytää kepin. Ajattelin nyt muutamalla jäljellä panostaa siihen, ettei yhtään keppiä jätetä. Tiedä sitten onko siitä hyötyä, varsinkaan jos ohitus reagoimatta on jo tapahtunut. Pitäisi olla tarkempi, että pysäyttää koiran vauhdin ennen kuin se on mennyt ohi. Muut kepit Vinski ilmaisi tosi hyvin. Enkä aio noista keppiongelmista stressiä ottaa, on niitä isompiakin stressin aiheita. Keppivarmuus todennäköisesti paranee muutenkin ajan myötä.

Kyllä oli hyväntuulinen ja tyytyväinen koira jäljen jälkeen  Eikä se ole tänään ontunut ollenkaan.

Maanantai-iltana Vinski alkoi taas ontua, lepäiltyään kotona jälkitreenien ja lenkin jälkeen. Se oli muuten ollut kytkettynä koko päivän, vain tarpeiden tekemistä varten päästin sen hetkeksi irti. Tosin se sitten heti juoksi miljoonaa pitkin meidän tietä ja taisipa taas myöskin kieppua täydessä vauhdissa oman akselinsa ympäri odottaessaan Snoopya juoksukaverikseen. Kun se sitten taas ontui, niin laitoin sen tiukalle remmikuurille. Ei vapaaksi edes tarpeita tekemään, vaikka se tietääkin itselleni epätoivoista rymyämistä remmin perässä pitkin pusikoita määräämättömät matkat ennen kuin herra suostuu kakalla käymään...

Tiistaiaamuna soitin akupunktiolääkärillemme ja kysyin, eikö johonkin väliin mahtuisi akupunktioon jo lähiaikoina, kun meidän aika muuten oli vasta puolentoista viikon päästä ja koira ontui taas. Mutta ei mahtunut, ei. Tilanne ei ollut mukava. Tietenkin halusin mennä eläinlääkärille, joka jo tuntee Vinskin tapauksen ja joka myös on asiantunteva ja pitkän kokemuksen omaava. Mutta en halunnut odottaa avun saamista puoltatoista viikkoa, kun ongelma oli näissä mittasuhteissa. Niinpä tilasin Vinskille ajan torstaiksi Aistiin akupunktioon. Kipulääkettä ja Neurobion fortea se on syönyt koko viikon. Ontumista ei ole maanantain jälkeen ollut.

Eilen sitten menimme Aistiin. Ensin eläinlääkäri tutki Vinskiä. Selkä oli joustava eikä siitä löytynyt painellessa kipukohtia. Takajalkojen asennonkorjausreaktiot olivat viivästyneet, erityisesti oikeanpuoleisen takajalan korjaaminen kesti Vinskiltä joka kerta kauan, kun kokeiluja toistettiin. Oikean jalan lihaksisto myös oli vasemmanpuoleista pienempi. Kuitenkin vasen jalka on se, jota se ontuu. Itse kokeilin tänään kotona tuota asennonkorjausta, mutta Vinski ei ensinkään meinannut edes antaa laittaa oikeaa takajalkaansa nurinpäin ja kun se lopulta onnistui, niin se kyllä korjasi asennon melkein samantien.

Eläinlääkäri halusi myös nähdä Vinskin liikkeet ulkona. Kytkettynä liikkeet olivat normaalit, mutta päästin Vinskin hetkeksi irti, jotta eläinlääkäri näki sen laukkatyylin. Vinski sai juosta meidän väliä muutaman kerran ja kyllähän se rupesi takajalkoja pompottamaan tasajalkaa.

Sitten takaisin sisälle ja neulat koiraan. Vinski antoi hyvin laittaa neulat, mutta selästä löytyi arka kohta, jonne neulaa laitettaessa Vinski reagoi voimakkaasti. Vinski halusi aluksi seisoa, mutta sitten sen oli pakko antaa periksi ja käydä maaten. Se haukotteli välillä, mutta myös läähätti koko ajan ja pysyi valppaana, varmaankin sen takia, kun ympäristöstä kantautui koko ajan ääniä, kuten koiran haukuntaa. Jo odotushuoneessa se olisi halunnut mennä tervehtimään muita koiria. Neulat saivat vaikuttaa kauan ja välillä niitä pyöritettiin. Ja lopulta Vinski simahti täysin, lakkasi läähättämästä, painoi päänsä polvelleni ja nukahti. Kun neulat otettiin pois, se kävi kyljelleen hoitopatjalle nukkumaan ja olisi siihen jäänyt sikeitä vetämään, ellei kelju emäntä olisi komentanut sitä ylös, autoon ja kotimatkalle

Eläinlääkäri sanoi Vinskistä, että se on Mysteerimies. Myös hauskaksi tyypiksi hän Vinskiä kutsui , se kun esitteli omat hassut kiemurtelutemppunsa ja oli pettämättömän hyväntuulinen koko ajan, lopuksi kävi vielä antamassa kiitospusun lääkärille. Mutta tuo sen vaiva on totisesti mysteeri. Asentotuntomuutos viittaa neurologiseen vikaan, mutta sain sen käsityksen, että se voi silti olla "vain" iskiasta, joka sillä on jo diagnosoitu. Mutta sain myös sen käsityksen, ettei tämä lääkäri välttämättä pidä oireiden ainoana selittäjänä röntgenkuvista tehtyä diagnoosia. Hän suositteli neurologista tutkimusta, mikäli oireet vielä jatkuvat tai pahenevat. Myös magneettikuvista tuli puhe, mutta tuosta neurologisesta tutkimuksesta hän kehotti aloittamaan. Ja hän oli vahvasti sitä mieltä, ettei Vinskin tyyppistä koiraa voi alkaa pumpulissa pitää. Ei voi liikaa miettiä, että rikkooko se itsensä jostain revittelystä. Eikä hän edes uskonut liikkumisen suoraan vaikutukseen Vinskin ontumisiin, vaan ennemmin sillä on joku kohta joka vaan välillä menee väärään asentoon. Vähän niin kuin olen itsekin tuumaillut. Magneettikuvista voisi selvitä tarkka syy ja vikahan saattaisi vaikka olla leikattavissa.

Hmm, ihan lähiaikoina en Vinskiä lisätutkimuksiin vie, ellei ongelma pahene. Täytyy katsoa tilanteen mukaan, ja olisi kiva saada jossain vaiheessa myös Vinskiä alunperin hoitaneen eläinlääkärin mielipide. Pelkään, että jos tutkimuksiin ryhtyy, niin niistä ei tule loppua, ja lopputulos voi silti olla se, ettei muuta ole tehtävissä kuin mitä on jo tehty. Vinskin papereihin kirjattiin tulosyyksi "lievä selkäongelma", joten hirmu pahana ei tämäkään lääkäri tilannetta vielä pitänyt. Tietty olisi kiva, jos vika olisi hoidettavissa pois. Akupunktio ei tietenkään itse vikaa poista, vaan lievittää oireita. Mutta eipä läheskään kaikkiin vikoihin sen kummempaa hoitoa ole... Jos noita ontumisia vielä paljonkin tulee, niin toki sitten viimeistään täytyy jatkotutkimuksiin lähteä.

Eilen Vinski nukkui loppupäivän kotona akupunktion jälkeen. Tänään se on vielä liikkunut metsälenkkinsä kytkettynä, mutta viikonlopun aikana se varmaan pääsee jo vähän vapaaksikin. Kipulääke jätetään myös pois ja toivotaan, ettei tarvitse vähään aikaan syöttää.

Loppuviikosta oli tarkoitus tehdä Vinskille muutama pitkä jälki, mutta suunnitelmat sitten muuttuivat. Keskiviikkoisen jälkitreenin ja lenkin jälkeen lepäiltyään Vinski ontui loppuillan. Seuraavana päivänä ontuminen oli poissa, mutta sitten sitä seuraavana Vinski oli illalla levon jälkeen parin minuutin ajan kolmijalkainen, sitten taas käytti jalkaa normaalisti. Kerrassaan kurjaa   En viitsinyt pitkiä enkä lyhyitäkään jälkiä sille tehdä, vaikkei jäljestys mitään rajua puuhaa olekaan. Se vaan vähän arvelutti, että Vinski saattaisi yhdistää epämukavan olon jäljestykseen. Vähän hissuksiin ollaan nyt oltu ja Vinski enimmäkseen kytkettynä, lyhyesti välillä vapaaksikin päästetty, eikä se kyllä itseään silloin säästele. Hyppytreenit on tietenkin jätetty tauolle. Kipulääkitys pienellä annoksella aloitettiin taas. Akupunktioaika tilattiin, vaikkei yksikään uusi eläinlääkärikulu millään lailla budjettiin sovikaan. Mutta eihän tuota hoitamattakaan voi pitää. Aikaa vaan ei ihan lähipäiviksi saatu. Hieman tottista Vinski on saanut ottaa, ettei se ihan turhaantuisi, kun lenkkejäkin on vähennetty. Huomenna se pääsee jäljestämäänkin, ellei ontumisen suhteen tule takapakkia.

Tänään oltiin tottistelemassa taas Serenan parkkiksella. Jippo aloitti. Seuruu sujui kivasti, sen mitä itse näin. Merkille lähetykset sujuivat hyvin, mutta Jippo ei aina heti mennyt ihan kohtisuoraan merkin taakse ja odotin mitään sanomatta, että korjaa itse. Ruutuun lähetykset merkin kautta eri suunnista sujuivat hyvin ja ruutu löytyi joka kerta, mutta Jippo hakeutui joka kerta lähelle jompaa kumpaa laitaa, oli kuitenkin selvästi ruudun sisällä. Treenattiin sitten vielä keskikohtaa erikseen. Kaukokäskyt menivät hienosti, istu-maahan-istu-seiso kaukaa ja sitten istumista ja seisomista lähietäisyydeltä ohjaten. Ryhmäpaikallaoloonkin Jippo pääsi Bobicin ja Icen väliin. Se meni hyvin, mutta lopussa kun vieruskavereita vapautettiin, niin Jippo riehaantui ja haukkui. Lopuksi vielä otimme ohjatun suuntia Pirjon toimiessa pallonheittäjänä. Tosin vain yhtä suuntaa pääsimme nyt ottamaan neidin itsepäisyyden takia, se kun lähti aina vasemmalle, vaikka näytin oikealle ja pallo lensi sinne. Se korjasi suunnan kyllä pallon perään, mutta pähkäilimme sitten, ettei liene hyvä juttu, että se saa palloa ollenkaan jos ei kerran ole kuulolla. Niinpä seuraavan kerran kun se rynnisti vasemmalle vaikka käsky oli oikealle, niin pallo ei lentänyt. Sen jälkeen Jippo alkoi noudattaa suuntakäskyä kerrasta ja kahden onnistuneen toiston jälkeen lopetimme treenin. Huh, jos joskus kisoihin asti pääsemme tätä liikettä yrittämään, niin ohjaajalla varmasti kihoaa kylmä hiki otsalle, jos arpa langettaa meille oikeanpuoleisen kapulan

Snoopykin sai tokoilla. Merkille se meni kerrassaan Jippoa paremmin. Ruudusta se juoksenteli ohi, vaikka on kotona tehnyt ihan kivoja ruutusuorituksia. Vein sitten pallon ruudun keskelle. Huvikseni kokeilin Snoopylla luoksetulon pysähdyksiä, joita se ei ole ikinä ottanut. Seiso-käskyn jälkeen se eteni aika lailla ennen seisomista, maahanmeno oli nopea. Seuraaminen oli kivaa, kaukokäskyt hienot.

Vinski aloitti ruututreenistä. Ensin lähetin sen parin metrin päästä ruutuun, jossa oli keskellä pallo, sitten vähän kauempaa jne. Häiriössä kun oltiin, niin tein homman helpoksi, ja kun ei Vinski tätä liikettä vielä kunnolla edes osaa. Hyvin meni nyt ruutuun joka kerta, vauhti ei ollut huippua, muttei varsinkaan juuri nyt ollut niin väliksikään. Muita sellaisia liikkeitä emme tehneetkään, missä olisi tarvinnut askeltakaan juosta. Seuraamis- ja kontaktitreeni meni hyvin. Kapulaa Vinski sai nostaa nenänsä edestä ja välillä kädestäni ja luovuttaa minulle lähietäisyydeltä, nämä menivät kivasti. Liikkeestä istuminen hyvä, liikkeestä maahanmeno samoin, luoksetuloa emme ottaneet. Liikkeestä seisominen tuotti vähän päänvaivaa, kun Vinski istahti pariin kertaan ennen kuin seisominen alkoi sujua. Seisominen onkin vielä keskeneräinen liike.

Vinski pääsi taas Salmeen nurmikkojäljelle. Tein sille kaksi terävää ja yhden tavallisen kulman, kun terävä oli eilen vaikea. Nameja laitoin tällä kertaa taas. Ja kyllä se jälki paremmin nyt sujuikin, Vinski pysyi jäljellä hyvin, mutta olisi voinut olla vieläkin intensiivisempi. Keppi-ilmaisu myös jätti toivomisen varaa, joten tein sille vielä pelkän keppijäljen. Laitoin Vinskin paaluun kiinni, innostin sitä kepeillä ja tein lyhyen jäljen sen katsoessa ja jätin kepit huomiota herättävästi. Sitten heti ajamaan jälki. Vinski huomasi kyllä kepit heti, maahanmenoa vahvistin antamalla siihen käskyn. Kolmannella kepillä se jo putosi maahan vauhdilla ennen käskyä. Ehkä se vain kaipasi jotain uskonvahvistusta tässä asiassa.

Jippo ja Snoopy saivat tyytyä kävelemään pikku lenkin Salmessa Vinskin kanssa, Jippo tosin pääsi pienen kontakti- ja seuraamistreeninkin ottamaan. Nasta lenkkeili kotona poikien kanssa metsässä.

Kotona Vinski vielä tottisteli vähän. Seuruuta, liikkeestä istuminen, liikkeestä seisominen. Ja ruutuun lähetyksiä. Ihan alkeissa vielä ollaan ruudun suhteen eikä Vinski sitä vielä varsinaisesti osaa, kovin vähälle on tokoilu jäänyt.

Vinski sai myös hyppiä. Hyppytreenit olemme aloittaneet ihan alusta. Vinski saa matalilla hypyillä hakea hyppyihin varmuutta ja iloa. Se saa hypätä patukan perään ja paluuhypystä lentää palkaksi vielä pallo, jonka Vinski aluksi mielellään vaihtoi lennosta palkaksi, mutta nyt jää mieluummin rallaamaan patukan kanssa. Välillä vien patukan vinoon esteen taakse ja varmistelen paluuhyppyä tulemalla esteelle vastaan kannustamaan. Tärkeintä on nyt pitää hauskaa. Esteen korkeutta nostetaan yhdellä pykälällä pikkuhiljaa, kun tietyllä korkeudella on harjoiteltu jo hyvän aikaa. Ja vain pari kertaa viikossa hypitään.

Tosi kivasti ovat hyppytreenit lähteneet käyntiin ja Vinski nauttii hyppäämisestä. Jos myöhemmin tulee vastaan korkeus, josta se ei pidä, niin sitten lasketaan korkeutta. Koiran ehdoilla mennään ja jos Vinski ei jostain syystä halua metrisiä hyppyjä aikanaan hypätä, niin sitten ei.  En todellakaan siinä tapauksessa aio sitä siihen painostaa. Terveysnäkökohdatkin täytyy huomioida. Vaikka en kyllä usko, että se terveyssyiden takia ryhtyi korkeita hyppyjä arastelemaan. Ennemmin se oli itseluottamuksen puutetta, kun se oli kolauttanut takajalkansa esteeseen ja saanut isommista korkeuksista epämiellyttävän käsityksen. Enkä ole hyppäämisestä huomannut sille koituvan fyysisiä ongelmia. Ne kaksi ontumistapaustakaan eivät hyppäämiseen ole liittyneet; ensimmäisellä kerralla se ei ollut käytännössä eläissään vielä hyppinytkään kuin satunnaisesti vauvakorkeudelta, eikä toisellakaan kerralla ollut hyppinyt päiväkausiin ennen ontumista. Tiettyä varovaisuutta joka tapauksessa hyppyjen kanssa noudatan. Ja Vinski saa liikkua mahdollisimman monipuolisesti, kuten muutkin koirat tietenkin, että lihaskunto pysyisi mahdollisimman hyvänä. Liikkumista metsässä ja hiekkateillä niin vapaana kuin kytkettynä ja useamman kerran viikossa pieni pyörälenkki ravissa. Viimemainitussa on sekin hyvä puoli, että koirat pääsevät välillä olemaan oikealla puolellani, ettei niistä tulisi ihan toispuoleisia.

Jippo tietenkään ei ole pyörälenkeille nyt päässyt, joten pojat ovat juosseet kahdestaan. Pian saa Jippo jo luvan kanssa liikkua vapaana, mutta pyörälenkille en sitä vähään aikaan vie. Enkä aio hyppyyttää sitä pitkään aikaan. Tikkejä ei tarvitse mennä poistattamaan, kun ne ovat itsestään sulavia. Mahaa kyllä kävimme viikko sitten näyttämässä Vihtivetissä, kun se muuttui kovin kirjavaksi. Maha oli reunoistaan ihan punainen ja mahan poikki meni punainen juova. Itse haava oli siisti. Arvelin heti, että homma liittyi jotenkin mahassa olleeseen liimasiteeseen, mutta lääkeaineallergian tai muun vastaavan varalta meidät pyydettiin näytille. No, lääkeallergiaa se ei ollut, vaan liima-allergia. Eli Jippo on yliherkkä liimasiteen liimalle, punainen ihottuma oli juuri niissä kohdissa, missä liima oli ollut. Nyt ihottuma on muuttunut karstaiseksi, kai se siitä pikkuhiljaa pois karisee.

Elämä on kummallista. Vaikeuksilla on usein taipumus kasaantua. Eläinten sairastumiset ovat asioita, joille ei koskaan ole oikeaa hetkeä, koska niitä ei todellakaan haluaisi kokea, mutta meille ne sattuivat nyt ihan erityisen pahaan saumaan ja toivat tullessaan isoja ongelmia :(  Kaiken lisäksi tämä oli ihan selvä uusintaesitys - tämä kaikki oli niin nähty jo.

Viime viikon maanantai-iltana Vinski alkoi kotona ontua vasenta takajalkaansa ja ryhtyi sitten kokonaan kolmijalkaiseksi. Vielä yöpissatuksella se oli täysin kolmijalkainen. Tiistaiaamuna soitin akupunktiolääkärillemme ja kysyin akupunktioaikaa. Harvinaista kyllä, mutta samalle päivälle oli vapautunut aika, sitä seuraavat olivat vasta parin viikon päästä. Varasin tietenkin saman päivän ajan.

Vajaa tunti puhelusta huomasin, että Jippo nuoli itseään hännän alta. Kokeilin välittömästi talouspaperilla, tuliko siltä jotain vuotoa. Jep, paperiin jäi iso, limainen, hieman vihertävä ja rusehtava läntti. Soitin heti Vihtivetiin ja sain ajan keskelle päivää. Vinskin eläinlääkärin jouduin perumaan, koska tässä tilanteessa oli pakko priorisoida Jippo. Vinskin tilanne oli muutenkin jo parempi, se kevensi jalkaansa vain kerran aamulla ja muuten käytti jalkaa normaalisti koko päivän.

Hetken näytti siltä, ettei Jippokaan eläinlääkärille asti pääse, kun auto ei suostunut starttaamaan. Pari päivää käyttämättä märässä säässä olivat kai tehneet rakkineelle tepposet. Tilanne näytti synkältä, mutta jatkoin sinnikkäästi kaasuttamista ja lopulta auto lähtikin.

Jipon vuotoa ryhtyi tutkimaan sama eläinlääkäri, joka talvella tutki Nastan vuoto-ongelmaa. Ensin tietysti ultrattiin kohtu - ja sisältöä näkyi, mutta tilanne ei näyttänyt vielä hirmu pahalta, eli ei aihetta päivystysleikkaukseen. Verikokeitakin otettiin ja valkosolut olivat koholla, maksa- ja munuaisarvot normaalit. Leikkausaika varattiin seuraavalle päivälle. Synulox-kuuri aloitettiin heti.

Onneksi vuoto paljasti tilanteen, muuten en mitään olisi huomannut. Jippo oli ihan normaali ja pirteä, söi hyvin, ei juopotellut. Eläinlääkärikäynnin jälkeen vuoto edelleen lisääntyi ja Jippo lutkutti itseään ahkerasti loppupäivän.

Keskiviikkoaamuna 12.10. klo 9.45 vein Jipon märkäkohtuleikkaukseen. Kirurgina oli Tetti Joutsen, joka leikkasi Nastankin. Ihan kuin me oltaisiin nähty näissä merkeissä ennenkin, hän totesi. Sovimme, että Jipon voisi hakea klo 14.

Yhden jälkeen palasin Vihtivetin kulmille lenkittämään Snoopyn ja Vinskin ennen Jipon hakua. Kiinnitin huomioni jalkakäytävällä kykkivään eläintenhoitajaan ja ajoin auton lähemmäs nähdäkseni, mitä tapahtui. No, Jippoahan eläintenhoitaja siinä tsemppasi liikkumaan. Menin avuksi. Jippo-reppana oli vielä ihan zombie, eikä edes kiinnittänyt huomiota saapumiseeni, tunnin verran oli kuulemma hereillä ollut. Kulku oli vielä aika horjuvaista. Kannustin Jippoa kävelemään takaisin asemalle ja menin sitten lenkittämään pojat.

Kun klo 14 hain Jipon, oli se huomattavasti pirteämpi, häntä alkoi vispata kun se näki minut. Se käveli reippaasti autoon. Kohtu oli ollut halkaisijaltaan jo yli 5 cm, eli se oli ilmeisesti laajentunut nopeaa tahtia sitten eilisen. Hyvä että Jippo pääsi mokomasta.

Tarukin oli ehtinyt tulla työvuoroonsa ja iloisena yllärinä Niki oli töissä mukana. Ennen pois lähtöä pääsin ottamaan vastaan pusuja Snoopyn komealta velipojalta.

Kotona yritin laittaa Jipolle kaulurin, mutta se sai sen heti pois. Laitoin tiukemmalle, mutta Jippo sai paniikkikohtauksen, kun ei kaulurin kanssa mahtunut menemään vakipaikalleen sängyn alle. Luovutin ja laitoin Jipolle mahan suojaksi paidan. Täysin se ei estänyt sitä, etteikö Jippo halutessaan olisi voinut repiä sidettä, mutta se ei onneksi osoittanut kiinnostusta sidettä kohtaan. Asemalla se kuulemma oli ruvennut sidettä tutkimaan ja henkilökunnan kieltäessä se oli ollut ihan että "en mä mitään ole tehnyt". Tiedän tasan tarkkaan, millainen ilme sillä on silloin ollut ;)

Muutaman kerran Jippo vähän piippasi illan mittaan, mutta oli yllättävänkin virkeä. Lauantaina liimaside otettiin pois. Toistaiseksi harrastamme vain pisulenkkejä hihnassa.

Nyt on sitten 100% omistamistani nartuista saanut märkäkohdun! Tätä ennen prosentti oli vaivaiset 75. Jippo sairastui nuorimpana. Eihän se kohtua enää mihinkään olisi tarvinnutkaan, ja nyt ei sitten tarvitse tässä huushollissa enää erottaa yhtään juoksunarttua uroksista. Jipon sterilointia olin kyllä vakavasti pohtinut ja hyvin varteenotettavana vaihtoehtona nimenomaan Tetin tekemänä. Mutta ei sen ennalta varoittamatta ja sairastumisen kautta olisi tarvinnut tapahtua!

Vinski on edelleen ollut ontumatta. Pari päivää annoin sille Norocarpia ja pidin kevennetyllä hihnaliikunnalla ja BOT-loimi melkein koko ajan päällä. Nyt liikumme jo ihan normaalisti. Muutenkin olen miettinyt, että liikkuminen ei välttämättä ole se, mikä oireita pahentaa. Itselläni on välillä samantyyppistä vaivaa, eikä se ainakaan liikkumisesta pahene, vaan vihoittelee siitä, jos on aloillaan väärässä asennossa. Tiedä sitten miten Vinskillä. Tämä oli nyt toinen yhden illan ontuminen sillä.

Tänä vuonna molemmilta tytöiltä on leikattu märkäkohtu ja molemmilta pojilta on hoidettu iskiasvaivaa. Samiksia ovat. Elämällä on outo huumorintaju?

Eilen oltiin Salmessa Jipon ja Vinskin kanssa. Tein Vinskille jäljen vanhenemaan ja sitten tottisteltiin. Vinski aloitti. Sen vire oli aluksi vähän kateissa, mutta parani kun ryhdyin itse käyttäytymään innostavammin. Olen yrittänyt olla itse passiivisempi ja saada koiraa aktivoitumaan, mutta se ei nyt häiriökokemusten jälkeen enää sujunutkaan niin hyvin. Lopuksi Vinski sai noutaa kaksikiloisen kapulan. Sen se on oppinut nopeasti, nouto oli hyvä ja se myös piti kapulaa hyvin istuessaan edessäni ja luovutuskin oli nätti.

Jippo tokoili. Ensin se sai istua paikalla kaksi minuuttia ja sitten olla makuulla vähän lyhyemmän ajan, ei ongelmia. Sitten ruutua, joka meni edelleen hyvin, ja seuruuta ja kaukokäskyjä. Ohjatussa noudossa laitoin tällä kertaa kaksi palloa ja oikeanpuoleinen oli se, joka piti tuoda. Hyvin meni sekin. Yksi sienestämästä autolleen palannut mummokin jäi katsomaan suoritusta. Mitähän nuo satunnaiset ohikulkijat mahtavat tokoliikkeistä ajatella? Ehkä kuitenkin vielä oudompaa on, kun joku talsii pellolla tai nurmikolla ja kylvää sinne makkaraa tai lihapullia :D

Sitten oli Vinskin nurmikkojälki. Siinä oli kaksi kulmaa, toinen terävä. Keppejä kuusi, koska niitä on syytä treenata. Alkujälki namitettu ja kulmien jälkeen myös nameja. Tuuli oli aika navakkaa. Hyvin Vinski jäljellä pysyi, joskaan sen tyylillä ei ihan FH-puolella välttämättä pärjäisi. Keppien ilmaisu oli totutunlaista, vaihtelevaa. Keppejä ryhdytään nyt kotonakin taas työstämään enemmän.

Tänään olimme Nummelan kentällä. Vinski aloitti treenit agilitykentän puolella. Rakensin sille hyppytekniikkasarjan, jota se pääsi ensin kokeilemaan. Ekalla kierroksella se hyppäsi muuten hyvin, mutta yhteen hyppyyn sen jalka kolahti hieman. Toisella kerralla se jo hätäili liikaa eikä saanut askeleitaan sopimaan ahtaisiin esteväleihin ja pudotti kaksi rimaa. Rimat olivat olleet toiseksi matalimmassa korkeudessaan ja laskin ne matalimpaan. Nyt Vinski hyppäsikin hienosti. Vähän puomia ja pujottelua vielä otimme.

PK-kentän puolella otimme A-estettä ja hyppyä. Kieltoja tuli taas, etenkin A-este epäilytti tänään Vinskiä. Itse sain taas kiivetä harjalle :)  Vinski myös hyppäsi pallon perään jopa paremmin kuin patukan ja toi kerran pallon hyppynoutona takaisinkin toiseksi ylimmästä hyppykorkeudesta. On vähän ikävää, että Vinskillä on ennakkoluuloja pk-esteitä kohtaan, koska sitä useammin niitä sitten pitäisi treenata. Mutta toisaalta korkeaa hyppyä tai A-estettä ei viitsisi terveyssyistä hirmu usein treenata. Tarkka kyllä olen sekä lämmittelystä että jäähdyttelystä aina kun hypimme. Nytkin alla oli kunnon lenkki juuri ennen treeniä ja treenin jälkeen jäähdyttelyä ravissa ja kävellen BOT-loimi päällä. Myöhemmin kotona vielä metsäkävely loimi päällä, ja loppupäivän kotonakin Vinski on saanut loimea pitää. Snoopy saa loimen sitten yöksi, se tykkää kovasti tästä yöpuvustaan :)

Pätkän seuraamista Vinski myös teki ja nyt se sujui hyvässä vietissä.

Jippo tietenkin tokoili. Ohjatussa taas kaksi palloa, joista oikeanpuoleinen piti noutaa. Tällä kertaa Jippo oli yli-innokas ja hieman varasti jo lähdössä ja lähti hakemaan väärää. Noudatti kyllä seiso-käskyä hyvin ja haki sitten oikean, oli selvästi paremmin kuulolla nyt kun asiasta on taitettu peistä. Kaukokäskyt ovat edelleen vaikeita, vähintään sivulle siirtymistä tahtoo aina tulla.

Snoopy toimi sekakäyttäjänä, eli otti pk-liikkeitä ja tokoa sekaisin ;) Erityisesti kiinnitin huomiota noudon luovutukseen, joka oli kokeessa ongelma. No eihän treenissä mitään ongelmaa ollut, Snoopylla ei ollut mitään syytä pitää kapulaa saaliina.

Koko lauman jälkitreenit Vihtijärvellä. Yksi sienestäjän auto oli parkissa tullessamme alueelle, joten häiriöjälkiä oli tiedossa ainakin osalle koiria.

Tein Snoopylle ja Jipolle jäljet, joihin tuli ensin M-kuvio ja sen jälkeen vielä yksi suora kulma ja tien myötäisesti kulkeva loppujälki. Vinskille ajattelin ensin tehdä vähän kiltimmän jäljen kuin noin piikikkään, mutta sitten ajattelin, että mitä turhia ;) M-kuvio siis sillekin ja sen jälkeen pienen metsäautotien ylitys, jonkun matkaa ylityksestä tavallinen kulma ja vielä yksi pitkä suora. Kaikille kolmelle laitoin kuusi keppiä.

Nasta kuitenkin pääsi aloittamaan. Sen jälki oli parisataa metriä pitkä, yksi kulma ja kolme keppiä. Se jäljesti innolla ja piti jäljen hyvin ja ilmaisi kaikki kepit hienosti. Intoilu vaan taas sai vähäksi aikaa sen hengitystieoireet esiin, vaikka normielämässä oireet pysyvät nyt aika piilossa. Enkä oikein ole päässyt perille siitä, aiheuttaako lisääntynyttä oireilua kesäaikaan siitepöly vai lämmin ilma vai molemmat yhdessä. Rasitus ja lämpö ainakin vaikuttavat oireisiin. Mutta nenä Nastalla joka tapauksessa vielä toimii!

Vinski ajoi jälkensä tunnin ikäisenä. Jana oli hyvä ja jäljellä se pysyi hyvin, myös piikeissä. Tien ylitys meni taas ihan huomaamatta. Vasta loppusuoralla Vinski teki pientä kaarrosta jäljen yli ja nosti välillä päänsä taivaisiin kuin sieltä apua pyytäen :) Taisi olla häiriöjälkiä siinä kohtaa. Kaksi ekaa keppiä Vinski ilmaisi hyvin, kahta seuraavaa ei, ja loput kaksi taas vähän paremmin. Paljon on vielä tehtävä töitä keppien kanssa. Eivät ne nyt turhan helppoja olleetkaan, taitoin kaikille koirille kepit märistä oksista juuri ennen kunkin jäljen tekemistä. Vain Nasta sai kuivat kepit autosta, ja sen keppisaldo olikin sitten paras :)

Snoopy ajoi jälkensä kaksituntisena. Janan se meni snoopymaisesti kovaa, mutta jälki löytyi, takajälkeä tarkisti puolen liinanmitan verran ja sitten kääntyi oma-aloitteisesti. Jäljestys oli oikein hyvää. Eka keppi jäi, muut nousivat mallikkaasti.

Jippo meni janan ja alkujäljen hyvin. Eka keppi nousi hyvin, mutta jonkin matkaa ekan kepin jälkeen Jippo kadotti jäljen eikä löytänyt sitä uudestaan, vaikka kovasti teki töitä. Päätin keskeyttää jäljen siihen. Pahiten sotkettu jälki taisi nyt osua Jipolle. Kokeneen koiran voisi kai olettaa pitävän alkuperäisen jäljen, jos se on ehtinyt päästä siihen kunnolla kiinni. Mutta ei se aina niin helppoa ole. Pitäisi kyllä enemmän treenata järjestettyjä harhoja, tällä kaudella onkin jäänyt väliin.

Jälkien jälkeen lähdimme vielä takaisin metsään, koirat lenkille ja minä kantarelleja ja suppilovahveroita poimimaan. Hyvä sienivuosi on kyllä :)

Yritin ottaa koirista myös jälkikuvia. Eiväthän ne onnistuneet, ei ole niin helppoa kuvata yhdellä kädellä, bordercollie toisessa kädessä ja menon ollessa melko rivakkaa. Aika tärähtäneitä kuvia tuli. Snoopysta sentään yksi tällainen vähemmän tärähtänyt keppikuva. Se on löytänyt kepin ja keskittyy tässä syömään sitä :)

Toissapäivänä Vinski ja Nasta pääsivät uudestaan Leean hierottaviksi. Vinski aloitti, ja ensin katsottiin sen liikkeitä. Se liikkui nyt paremmin kuin viimeksi, steppailu oli poissa, mutta laukan se kyllä heti nosti. Kotonakin se on aika paljon käyttänyt laukkaa, mutta hassu steppailu tosiaan on jäänyt melkein kokonaan pois.

Hieronnasta Vinski taas nautti ihan silmät ummessa. Kun kylkeä käännettiin, niin toisen puolen käsittelyyn se ensin jonkun verran reagoi, siellä siis oli enemmän kireyksiä. Takajalkoja se ei myöskään heti antanut venyttää, vaan potki vastalauseeksi, mutta kun Leea näytti muita venyttelytapoja, antoi se äkkiä tehdä sen aiotunkin venytyksen ihan hyvin.

Nasta pääsi sitten näyttämään liikkeensä. Hyvin liikkui, pientä huteruutta kyllä nähtävillä. Ja Leeakin huomasi sen, minkä olen huomannut ihan viime päivinä, eli Nasta ei enää rohise. Sen kanssa on nyt kiva lenkkeillä, kun lenkin aikana ei ala rohina. Vuodenajan vaihtuminen on tehnyt tehtävänsä. Yskähtää se saattaa satunnaisesti, yleensä levossa ollessaan.

Nastakin nautti käsittelystä. Tällä kertaa sen nikamat käytiin läpi. Hyvässä kunnossa se on ikäisekseen, lihakset ovat aika hyvät eikä nikamissa mitään kauhean hälyttävää. Toinen puoli silläkin on vähän huonompi ja siellä oli joku vähän naksuva nikamakin etusessa. Lonkat vaikuttivat tosi hyviltä käsittelyssä.  Takapäästä löytyi yksi uusi rasvapatti. Rinnassa on jo jonkun aikaa myös sellainen ollut.

Eilen Nasta ja Vinski pääsivät hierottaviksi, kun Leea opiskelee koirahierojaksi ja tarvitsee harjoituskoiria. Ensin katsottiin Vinskin liikkeet ulkona. Hihnassa ei mitään erikoista, vapaaksi päästettynä Vinski sitten esitteli takajalkojen steppausta ja laukkaa. Itse asiassa se on pitkään liikkunut hyvin, käyttänyt entistä enemmän puhdasta ravia ja vain tosi vähän pupulaukkaa. Paitsi ihan viime aikoina pupulaukka ja steppailu ovat taas lisääntyneet, joten oli hyväkin Vinskin päästä käsittelyyn.

Vinski antoi hieroa hyvin ja silmät painuivat välillä kiinni. Alaselässä oli arempia kohtia, joiden käsittelyyn se reagoi nostamalla päätään, eikä niitä kohtia sitten paljon käsiteltykään. Vähän toispuoleinen se oli. Takapään lihakset olivat voimakkaat. Kireyksistä tuo lisääntynyt laukka varmasti on johtunut, ja hieronta näyttää ainakin jonkun verran jo helpottaneen tilannetta.

On se Vinski jännä koira. Todella vilkas ja iloinen vapaalla, mutta työtä tehdessään se muuttuu rauhalliseksi. Samoin se rauhoittuu hyvin käsittelyyn, kuten nyt hierontaan ja aiemmin akupunktioon. Kynsien leikkuusta se ei pidä ja jännä oli huomata, että Leean käsitellessä sen varpaita se myös koki sen epämiellyttävänä joidenkin varpaiden osalta, mutta ei kaikkien. Eri varpaat kuulemma ovat yhteydessä eri asioihin.

Seuraavaksi tsekattiin Nastan liikkeet. Ja sehän liikkui kaunista ravia, ei huomautettavaa. Tiettyä iän tuomaa huteruutta sen liikkumisessa on, muttei mitään hälyttävää, ja se mm. hyppää vielä itse reippaasti autoon (tosin varmuuden vuoksi tuen usein vähän sen takapäätä). Nastalle tehtiin kraniosakraali-käsittely, jonka tarkoitus on mm. virkistää. Sekin antoi oikein hyvin käsitellä itseään. Vähän toispuoleinen oli sekin. Kun sitä koskettiin pisteeseen, joka on yhteydessä sydämeen ja verenkiertoon, nosti se päätään. Samoin tuli pieni reaktio keuhkoihin yhteydessä olevan pisteen koskettamisesta, eli nuo heikot kohdat paljastuivat käsittelyssä. Nastalla on eilen ja tänäänkin ollut oikein hyvä päivä, eli ei hoidosta ainakaan haittaa sille ollut :)

Toissapäivänä Vinski kävi Nummelassa hakemassa rabiesrokotuksen, eli nyt on sitten kaikki yksivuotistehosteet saatu. Odotushuoneessa oli kaksi russelia, joista toinen pentu, ja labbispentu. Vinski olisi kovasti halunnut mennä näitä moikkaamaan, mutta en päästänyt. Se olikin hyvä tilaisuus treenata hetki kontaktia ja muiden koirien unohtamista naksuttimen avulla.

Vinski ei taaskaan malttanut pysyä puntarilla niin kauan liikkumatta, että sen painosta olisi saanut täysin luotettavan lukeman. Mutta ainakaan lisää painoa ei ollut tullut sitten viime käynnin. Lisää painoa saisi tulla, koska laiha poika Vinski edelleen on, vaikka syö isoja annoksia ja myös säännöllisesti lihaista rasvaa ja muita rasvoja. Mutta se nyt vaan on laihaa tyyppiä, kuten Snoopykin.

Risa hammas tsekattiin myös, ei muutoksia sen suhteen, eikä sen puolen imusolmukkeessa suurenemista. Eläinlääkäri kehui Vinskin olemusta sopusuhtaiseksi ja turkkia hyväksi. Ja sisään Vinski kutsuttiin nimellä Vinski Vintiö - mistähän ne jo sielläkin tiesivät sillä nimellä kutsua, vai onko se vaan niin, että Vinski ja Vintiö käyvät käsi kädessä?!?

Nastan astmalääke lopetettiin jo viikon jälkeen, kun en huomannut sillä mitään mainittavaa tehoa. Tosin en päässyt eläinlääkäriä loman takia konsultoimaan, että olisiko pitänyt kauemmin jatkaa, mutta en vaan itse enää nähnyt hommassa järkeä. Nyt Nasta syö taas Heinixiä. Sisällä Nasta on melkein kaiken aikaa oireeton, ulkona lenkillä hengitystieoireita sitten tulee, kun on se vuoden pahin oireiluaika juuri nyt. Norocarpia Nasta sai kaksi viikkoa, eikä näytä millään lailla huonommalta nyt, kun on ollut jo monta päivää ilman. Takapään lihaksia hieron aina välillä ja teen eläinlääkärin näyttämiä venytyksiä. Ne ylimääräiset tyynyt sieltä takapäästä eivät silti todennäköisesti kokonaan katoa. Pienet päivittäiset metsälenkkinsä Nasta pystyy fyysisesti hyvin tekemään, välillä olen saanut perässä juosta, vaikka yleisesti ottaen sen vauhti onkin hidastunut. Eilen teimme Nastan kanssa päivällä vain pisulenkkejä omalla tiellä, kun oli niin kuuma ilmakin. Yöllä viimeisellä pisulenkillä Nasta sitten suunnisti päättäväisesti tieltä kohti vakituista metsälenkkiämme, ja pakkohan se sitten oli yöpimeään metsään lähteä piipahtamaan. Tänään onkin ollut ihan trooppinen sää ja samaa luvassa yöksi, mutta yölenkkiä lienee taas luvassa. Onpahan edes hitusen vilpoisempaa kuin päivällä.

Nastalla sitten onkin päinvastainen ongelma kuin Vinskillä, eli se on jonkun verran lihonut leikkauksensa jälkeen, vaikkei ole saanut enempää ruokaa. Mutta nyt on sitten vähän vähennetty.

Viime aikoina ollaan käyty paljon uimassa, kun ei helteiden takia päiväsaikaan paljon muuta ole viitsinyt tehdäkään. Torstaina olimme menossa uimaan yhteen vakipaikkaamme, mutta siellä olikin viistosti tien toisella puolella poliisiautoja. Yksi poliisi otti valokuvia ja maastoa näyttivät tutkivan tarkkaan. Arvelin ensin, että siellä saattaisi olla tieltä suistunut auto tai jotain vastaavaa, mutta merkkiäkään sellaisesta en huomannut. Kun en tiennyt, millaisesta poliisioperaatiosta oikein oli kyse, niin lähdimme sitten uimaan koirarantaan sillä kertaa. Asia selvisi uutisista seuraavana päivänä. Paikalta oli löydetty jätesäkistä paloiteltu miehen ruumis. Ihmiset... Ollaankohan montakin kertaa ajettu ihan ruumiin vierestä ohi...

Lauantaina uskallettiin palata tälle uimapaikalle. Uinti sujui mainiosti eikä kummituksia näkynyt, mutta itse en selvinnyt ihan ehjänä tästä reissusta. Jipon hammas iskeytyi kämmeneeni, kun Jippo tavoitteli kädessäni olevaa keppiä. Huuhtelin kättä järvessä ja kun verenvuoto ei vain tyrehtynyt, niin painoin haavaan maasta poimimaani lehteä. Tosi hygieenistä. Käsi oli melko toimintarajoitteinen ja pirun kipeä sen päivän.

Eilen sitten Vinski pääsi ihan yksin uimaan lammelle. Arvelin, että kahdenkeskinen aika tekisi sille välillä hyvää. Samalla teimme pikku kävelylenkin ja kokeilin naksuttimen käyttöä oikean hihnakäyttäytymisen opettamiseen. Muun lauman kanssa kun naksutinta ei voi lenkillä käyttää, muuten pitäisi palkita koko lauma joka naksusta. Pääsin kyllä naksuttelemaan, mutta Vinski ei olisi malttanut tulla hakemaan makupaloja, taisi lenkki olla niin jännä sen mielestä. Ja välillä hihna pääsi kiristymään. Taitaa olla ikuisuusprojekti tämä hihnassa vetämättömyystreeni... Kun tulimme lammelle, niin miettiessäni mistä kohtaa laittaisin Vinskin uimaan, oli se jo pulahtanut veteen vielä hihnassa ollessaan. Irrotin hihnan kiireesti ja Vinski ui tyytyväisenä pitkin lampea. Kun päätin, että oli kotiinlähdön aika, niin jouduin käymään melko tiukan palkkaneuvottelun pikku vesipedon kanssa...Eihän se olisi vielä vedestä pois tullut.

Kotona teimme vielä pikku lenkin Vinskin, Jipon ja Snoopyn kanssa. Tämän lenkin jälkeen Vinski oli kotona hirmu levoton, säntäili pitkin taloa ja läähätti. Hetken ihmeteltyäni päätin tutkia koiran läpikotaisin. Kuonon ympäristö sillä oli turvoksissa, muuta en huomannut. Mitään puremajälkeä en löytänyt, mutta arvelin ampiaisen tai jonkun muun hyönteismaailman edustajan purreen sitä. Kyynpurema kävi myös mielessä, mutta kun puremaan sopivia jälkiä ei näkynyt eivätkä oireet pahentuneet, niin sitä pidin epätodennäköisenä. Välillä Vinski hieroi päätään huonekaluihin ja ravisteli sitä. Annoin sille kyytabletin oireiden helpottamiseksi. Yritin myös soittaa eläinlääkäriin siltä varalta, että oireet pahenisivat tai eivät yhtään lievittyisi. Olisi ollut hyvä kaiken varalta tietää, missä kunnan päivystys juuri silloin sattui olemaan tai pääsisikö Aistiin tarvittaessa. Mutta mutta, kännykkä ilmoitti tylysti, ettei verkkoon ollut yhteyttä. Nettikään ei toiminut, ei ollut toiminut koko päivänä. Olikohan joku tukiasema vaurioitunut ukkosessa tai jotain, mutta me ainakin olimme eristyksissä maailmasta. Noin tunnin kuluttua kyytabusta Vinski oli jo täysin rauhallinen, joten onneksi tarvetta eläinlääkäriin ei ollut. Aamulla turvotus oli jo kokonaan poissa ja kännykkä taas verkossa.

Helteinen viikonvaihde kului pikkupuuhastelujen merkeissä, mitään isompia treenejä emme harrastaneet. Koirat tietenkin pääsivät uimaan. Vinskistä on tullut entistäkin innokkaampi vesipeto. Se lähtee uimaan ilman kepinheittoakin ja ui kerrallaan useita minuutteja tulematta välillä rantaan. Sitä on jo hieman vaikea saada pois uimasta, kun pitäisi lähteä kotiin... Se on kyllä kiitollinen kuntoutettava, uiminen kun on oiva tapa ylläpitää sen selän kuntoa   Kaikki koirat nauttivat uimisesta kovasti. Nastan viime kesän uimakausi päättyi kesken, kun sen hengitystieoireet pahenivat keskikesällä. Se oli tosi sääli, koska Nasta on myös todellinen uimamaisteri ja viime kesä oli niin helteinen. Nyt kysyin eläinlääkäriltä, uskaltaisiko Nastaa uittaa. Hänen mielestään uskalsi, kunhan ei ulapalle anna uida, vaan lyhyitä matkoja. Ja uinti olisi sillekin oikein hyvää kuntoutusta. Siispä vein Nastankin uimaan ja se ui tosi mielellään ja kaikki sujui hyvin - kunnes se kesken uinnin joutui selvittelemään kurkkuaan ja oli rantaan päästyään ihan naatti   Kokemus oli sen verran epämiellyttävä, etten kyllä uskalla uittaa Nastaa enää ainakaan tähän aikaan vuodesta, kun oireet ovat voimakkaimmillaan. Kahlaamaan sen voisi helteillä viedäkin, että pääsee vilvoittelemaan.

Lauantaina olin Helkutinkorvessa EPK:n estetalkoissa värkkäämässä seuralle hyppyestesarjoja. Koirat Nastaa lukuunottamatta olivat mukana. Vinski pääsi välillä vapaana tutkimaan pihaa. Se kohtasi ohimennen talon riisenipennun Hepun ja vähän pidempään se sai moikata airis Kerttua. Vinski oli ensin vähän varuillaan, mutta huomattuaan Kertun naispuoliseksi tyypiksi se tykästyi siihen kovasti. Vinskillä on kovin vähän ollut oman lauman ulkopuolisia koirakontakteja, joten oli tosi kiva, että se pääsi vähän lähemmin näkemään muita koiria. Eipä tuo vieraita ihmisiäkän välillä näe päiväkausiin, mutta sosiaalinen se on aina ihmisten suhteen ollut.  Jippokin pääsi vähäksi aikaa Vinskin kanssa vapaaksi ja kiersi hössöttämässä ja kerjäämässä makupaloja. Jippo on kyllä sen verran ahne tyyppi, että ottaa ihan omin luvin sen ulottuville jätetyt syötävät. Vinski ei niinkään tällaista harrasta, se ei ole niin älyttömän ahne. Snoopy sitten taas kiipeää vaikka pöydälle varastamaan syötävää, jos silmä välttää. Sitä en vapaaksi päästänytkään, kun en joutanut seuraamaan sen edesottamuksia.

Talkoiden jälkeen Vinski pääsi viereiselle kentälle treenaamaan esteitä. Siellä on loiva A-este, jota treenasimme ensin. Sain Vinskin kerran suorittamaan esteen, kun kiipesin itse harjalle houkuttelemaan. Kokemus oli kai Vinskistä liian jännittävä, kun se ei toista kertaa halunnut kiivetä. Emäntä sen sijaan kiipesi aika monta kertaa sinne harjalle koiraa houkuttelemaan   Loivia A-esteitä on turhan harvalla kentällä ja jyrkällä ei ole järkeä alkeita opettaa, mutta jostain niitä treenimahdollisuuksia nyt pitää löytää. Helkutinkorven kentällä on myös säädettävä hyppyeste, jota myös otimme. Ensin muutama lauta pois ja sitten korkeutta aina metriin asti lisäten. Vain yhden hypyn otin metristä. Se olikin ihka ensimmäinen kerta täydestä metristä. Vinski hyppäsi sen epäröimättä, mutta hyppy ei ollut kauhean onnistunut, vaan jalat kolisivat esteeseen. Kehuin silti, ettei hypystä jäisi mitään traumoja, ja poistin pari lautaa ja otin heti perään uuden hypyn. Hyvin hyppäsi, eli ei ainakaan heti jäänyt mitään kammoa.

Sunnuntaina kävimme Luukissa, jossa pidimme lyhyet parkkistreenit. Jippo treenasi kosketusalustaa ja alkoi päästä jyvälle. Montaa kertaa ei sitä vielä olla treenattu. Seuraamista ja kaukokäskyjä myös. Vinski treenasi kontaktia ja parin askelen seuraamispätkiä ja myöskin tutustui kosketusalustaan. Häiriötä oli paljon, ohi meni mm. perhe koiran kanssa, ja kauempana oli hyvin vilkasta. Vinski vilkuili välillä kovasti ympäristöä, mutta pääsin monta kertaa palkkaamaan hyvästä kontaktista. Käytin naksua ja se näytti toimivan Vinskillä hyvänä vahvisteena. Vinskin kanssa saa koko ajan miettiä omia toimintatapojaan, kun se ei toimi koulutuksessa ihan samalla tavalla kuin muut koirani. Ohjaajalla pitäisi siis jopa jotain aivotoimintaakin olla... Juu, toki kaikki koirani ovat keskenään erilaisia ja ne erot pitää yrittää koulutuksessa muistaa, mutta Vinski on kyllä enemmän erilainen koulutettava kuin nuo muut

Mustikat (nuo jälkiharrastajan viholliset!) sinertävät jo, joten koirien marjastuskausi on alkanut. Tässä Nasta marjastaa näitä Jipon nimikkomarjoja

Vinski ja Jippo uintiretkellä

Eilen kiikutin Nastan, Snoopyn ja Vinskin lääkärille. Alunperin minun oli tarkoitus viedä Vinski jatkohoitoon ja tsekkauttaa Snoopyn tilanne siinä samalla ja hoitaa jos on tarvetta. Mutta kun havaitsin, että Nastan takapään lihakset olivat muuttuneet koviksi, niin oli selvä juttu, että se oli otettava mukaan ja että siitä tuli se ensisijainen hoidettava.

Nasta pääsikin tutkittavaksi ensimmäisenä. Itse en ollut löytänyt siitä kipukohtia ja Nasta oli hyvin antanut minun hieroa kovia lihaksiaan. Mutta Niilo löysi selvät kipukohdat sen selästä. Kääk, melkein koko lauma selkävaivaisia koiria! No, Niilo sanoi, että ihmisistäkin 80 prosenttia potee joskus selkäänsä ja koirillakin selkävaivoja on tosi paljon, eli eipä tässä mitään niin kummallista ole... Nasta sai akupunktiohoitoa. Joidenkin neulojen laittoon se reagoi aika vahvasti. Tulehduskipulääkettä (Norocarp) on myös syytä antaa kahden-kolmen viikon kuuri. Iltaisin voi myös antaa lihasrelaksanttia. Katsotaan, miten sen suhteen käy, en uskaltanut kyseistä lääkettä syödä itsekään, kun lääkäri määräsi sitä niskajumiin. Tuli luettua liikaa kauhutarinoita netistä  Enkä ole Snoopylle ja Vinskillekään vielä uskaltanut syöttää, vaikka nekin ovat aikanaan reseptin saaneet...

Nastan hengitystieoireista tuli myös puhetta. On melkoisen selvää, että taustalla on allergiaperäinen tulehdus. Siksi oireet eivät ole antibiooteista koskaan laantuneet. Ja kun oireita on etenkin kesällä, niin sekin sopii kuvaan, kun silloin on siitepölyjä. Pieni kortisoniannos on jo jätetty kokonaan pois, kun  siitä ei ollut mainittavaa apua. Nyt saimmekin mukaan astmalääke-reseptin.  Kyseinen Montelukast on ihmislapsille tarkoitettu lääke. Saa nähdä, miten tepsii. Astmaahan Nastan oireet muistuttavat, vaikka varsinainen astma koirilla harvinainen onkin. Mutta krooninen hengitystietulehdus on melkein sama asia.

Seuraavaksi tutkimuspöydälle pääsi Vinski. Se on ollut hyvässä kunnossa. Omaa laukkaansa se vieläkin paljon käyttää liikkuessaan, mutta ravin määrä on lisääntynyt omaehtoisessa liikkumisessa. Mitään ontumista ei ole ollut pitkään aikaan. Mutta kipulääkäri tietenkin tietää, mistä pitää painaa ja löysi aran kohdan selästä. Saman kuin ennenkin. Myös Vinskiin laitettiin muutama akupunktioneula. Niilo myös tarkisti sen röntgenkuvat, jotka toin mukana. Kuvannut eläinlääkärihän ei löytänyt selkäkuvista mitään vikaa, mutta Niilo löysi kuvista selityksen Vinskin oireille. Eikä magneettikuvia ole tarpeen ottaa, koska kuvien antama diagnoosi täsmää täysin kliinisten oireiden kanssa. Diagnoosi on seuraavanlainen: L6-7-fasettinivelrako kaventunut, L-S liitos liikkuva. Vika on pieni ja on mahdollista, että selkä on välillä ihan oireetonkin. Normaalielämää vika ei estä. Hyppiäkin saa, kunhan lihakset ovat lämpimät, ja siitä olenkin aina pitänyt huolen. Ja kun Vinskiä on hoidettu nuoresta asti, niin sen kroppa tuskin jumittaa koskaan samalla tavalla kuin Snoopy-raukalle kävi. Fyssari- tai osteopaattikäynnistä Vinski saattaisi myös hyötyä.

Näytin taas Vinskin viallista hammastakin. Sen poistolla ei kuulemma ole kiire, mutta kuuma kahvi tai jäätelö saattavat vähän vihloa  Sydämestäkin tietenkin kysyin, kun se selkäkuvissa näkyi, ja kuvannut eläinlääkäri oli sanonut sitä tavallista suuremmaksi. Urheilijan sydän, sanoi Niilo.

Snoopykin pääsi käymään pöydällä, suureksi harmikseen. Sen hoitamiseen ei aika enää olisi riittänyt, mutta ei ollut niin tarviskaan. Vaikka siltäkin löytyi selästä aristava kohta, niin aristus oli hyvin lievä ja Snoopyn lihakset hyvässä kunnossa. Ontumista tai muuta ongelmaa ei ole ollut. Meidän ei edes tarvinnut keväällä uusia Aistin akupunktiokäyntiä, koska tilanne oli jo yhden käynnin jälkeen niin hyvä. Niilo vielä lyhyesti hieroi Snoopyn lanneselkää, jotta Snoopylle jäisi positiivinen kuva käynnistä. Kyllä sillä silti kiire ulos oli  

Tiistain alkajaisiksi suunnistimme Nummelaan ja rokotusjonoon. Vain pieni hetki tarvitsi jonottaa. Kerkesin sinä aikana käyttää Nastaa vähän ulkona ihmettelemässä maailman menoa. Pitkästä aikaa sekin pääsi mukaan auton kyytiin, kun sää oli viilentynyt hirmuhelteiden jälkeen. Rokotukseen ei Nasta päässyt, vaan oli Vinskin vuoro hakea yksivuotis tehosterokote. Rabiesta ei vielä annettu. Painoa Vinskillä oli noin 20 kg, ehkä vähän alle, vaa'an viisari heittelehti kovasti, kun ei punnittavakaan malttanut kauan aloillaan olla. Näytin eläinlääkärille myös Vinskin viallisen etuhampaan, jonka jokin aika sitten huomasin. Se on johonkin hampaan telonut, todennäköisesti autohäkin kaltereihin, ja nyt hammas on ruskea ja on jo lyhentynyt siitä kun sen ekan kerran huomasin. Eläinlääkäri katsoi, että hampaassa oli avoin kanava infektioille, mutta merkkejä infektiosta ei vielä ollut, kun imusolmukkeet eivät olleet suurentuneet. Joten Vinski sai rokotuksensa ja hammas täytyy jossain vaiheessa poistaa. Ellei se irtoa sitä ennen itsekseen. Eläinlääkäri kirjoitti Vinskin korttiin tiedon hampaasta siltä varalta, että se sattuu irtoamaan ja tarvitaan eläinlääkärin todistus siitä, että hammas on ollut olemassa.  Melkoinen vintiö, kun nuo vanhemmat koirat eivät ole yhtään hampaita vielä menettäneet! Hammas ei näytä vielä tuottavan Vinskille ongelmia, se syö puruluitaan ilman aristelua ja repii remmiään ja narupalloaan yhtä antaumuksella kuin aina.

Tänään lenkkeilimme kotimetsässä ensin Jipon, Snoopyn ja Vinskin kanssa. Jippo oli irti ja pojat hihnassa. Eilen pojatkin pääsivät juoksemaan metsässä vapaana, mutta tänään päätin pitää ne kiinni, että ne hyötyisivät rauhallisesta metsäliikunnasta. Snoopy on vain pari kertaa ollut vapaana ontumisensa jälkeen. Ontuminen on pysynyt poissa. Tämän lenkin jälkeen vein Jipon kotiin, otin Nastan tilalle ja pojat pääsivät vielä sen kanssa kävelemään metsään pikku lenkin. Tyttöjä kun ei, valitettavasti, voi vieläkään lenkittää tai pitää yhdessä. Onneksi Nasta ei enää hirmu pitkiä lenkkejä tarvitse. Myöhemmin illalla kävin vielä Vinskin ja Jipon kanssa pikku pyörälenkillä. Vinski on aiemmin pari kertaa pyöräillyt muutaman sadan metrin matkan. Vähän sillä on ollut pyrkimystä paimentaa renkaita, mutta yllättävän vähän, ja springerin avulla pyöräily on sujunut helposti. Tänään pyöräilimme kilometrin. Jippo kävi vähän pidemmän lenkin. Hirveän pitkiä matkoja emme yleensä pyöräilekään, kun pyöräily on meillä vain täydentävää liikuntaa. Se on myös hyvä keino saada koirat liikkumaan ravissa. Välillä kyllä hölkkään itse niiden kanssa pätkiä, että saan ne liikkumaan ravissa, mutta pyörällä on paljon helpompi saada ne ravaamaan kerralla vähän pidempiä pätkiä, ilman että joku yrittää pysähtyä ihanan hajun perään tai että Vinski ryhtyy vetämään, jolloin minä joudun pysähtymään. Joo, voisihan sille laittaa valjaat, mutta olen nyt pitänyt sen pannassa muulloin kuin pyöräillessä, kun pelkään, että sen vetämisinto muuten kasvaisi ilmiömäisiin mittasuhteisiin eikä se osaisi enää pantaa käyttääkään.

Päivällä koirat olivat mukana asioilla Nummelassa ja Vinski pääsi hetkeksi Prisman parkkipaikalle leikkimään ja tottistelemaan. Hyvin se seurasi suoraan leikistä ja treenasi eteenistumisia innolla. Lyhyen paikallaolon otimme myös ja sekin onnistui häiriöistä huolimatta. Vinski pääsee asiointireissuilla aina välillä ulos autosta, ettei se ihan metsittyisi, kun periferiassa asumme. Se ei arastele taajaman ilmiöitä ollenkaan, mutta jos olen ottanut tottista samalla, niin keskittyminen on ollut hieman hankalaa. Kuten ryhmätreeneissäkin. Mutta innostava leikki toimii mainiona apuna.

Illalla treenasimme kotipihallakin. Vinski otti ensin seuraamista, liikkeestä istumisen, liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon, jotka menivät innolla, kun oli taas leikillä viritelty. Kotipihalla Vinski on muutenkin vapautuneempi. Noutoa otimme suoraan vauhtinoutona, hyvä suoritus muuten, mutta luovutusta odottaessaan Vinski siirsi kapulaa suussaan taaksepäin. Kaksikiloista kapulaa kokeilimme niin, että heitin kapulaa enkä antanut mitään käskyä, mutta päästin Vinskin irti. Haki se kaksikiloisenkin, mutta kantoi sitä aika matalalla. Ruutua otimme ensin pallon avulla ja sitten näyttöruutuna. Ruutu löytyi kyllä ja Vinski seisoi siellä käskystä, mutta vähän hitaasti se meni ruutuun. Sitten vielä heitin jälkikeppiä korkeaan ruohikkoon ja Vinski sai etsiä sitä. Hyvinhän se löytyi ja Vinski toi keppiä minulle hyvin. Lopuksi vielä lyhyt paikallaolo ja sitten Vinski pääsi lepäämään Jipon treenin ajaksi. Sen jälkeen se pääsi vielä ottamaan ensimmäiset hyppynoutotreeninsä. Madalsin hypyn kolmen laudan korkuiseksi, koiralle kapula suuhun ja hyppyjä yli esteen. Kerran kokeilin heittää kapulan esteen yli ja lähettää Vinskin noutamaan, ja suorittihan se ihan oikean hyppynoudonkin.

Jippo sai harjoitella ruutuun menemistä ensin suoraan ja melko läheltä, myöhemmin kauempaa ja vähän mutkan takaa, ja osasihan se hakeutua ruutuun. Kaukokäskyt ok, seisomisessa ei edistystä kun eleillä työnsin koiraa taakse. Jälkikeppejä Jippokin pääsi etsimään ruohikosta ja hyvin löytyivät. Myös merkille lähettämistä treenasimme. Siinä on hankaluutena, että ilman apuja Jippo ennakoi ja jää seisomaan kauas merkin eteen, eikä taakse, kuten olisi tarkoitus. Puun kiertoakin treenasimme, se on vielä vähän vaiheessa, kun ei olla paljon sitä otettu.

Snoopy otti seuraamista niin, että perusasennosta lähdin milloin ottamaan sivuaskelia, milloin peruuttamaan tai kääntymään heti vasemmalle. Hyvin meni. Ruutuun lähetykset menivät hyvin. Ja tietysti Snoopykin pääsi etsimään jälkikeppiä ruohikosta ja hyvin se käytti nenäänsä. Ja pääsi Nastakin ottamaan vähän seuraamista, pyörimistä, jalkojen välistä pujottelua, istu-maahan-kaukokäskyjä ja lyhyitä luoksetuloja. Kovasti se on innokas tekemään hommia namipalkalla, se on suorastaan älyttömän ahne vanhoilla päivillään. Toki sille ruoka ja makupalat aina ovat hyvin maittaneet.

Keskiviikkoiltana 18.5. Snoopy rupesi ontumaan levättyään lenkin jälkeen. Välillä se piti oikeaa takajalkaansa kokonaan ilmassa. Ja sehän on juuri se jalka, jota se toissatalvena alkoi ontua ja jossa on ollut iskias. Ikävästi toistui sama asia kuin Vinskin kohdalla. Ensiavuksi annoin Norocarpia ja seuraavana aamuna soitin hoitavalle eläinlääkärille, jotta saisimme akupunktioajan. Mutta aikoja ei ollut enää tälle kuulle. Tylsä tilanne, kun halusin ehdottomasti heti saada ensiavun vaivaan, mutta tietenkin olisin halunnut viedä Snoopyn lääkärille, joka tuntee sen ja sen historian jo valmiiksi. Nyt oli kuitenkin pakko etsiä toinen akupunktioeläinlääkäri, ja sainkin tilattua Snoopylle jo samaksi päiväksi ajan akupunktioon Aistiin, joka oli meille paikkanakin ihan uusi tuttavuus.

Eläinlääkäri katsoi ensin Snoopyn liikkeet ulkona. Snoopy ei juuri silloin ihmeemmin ontunut, mutta varasi kuitenkin vasemmalle puolelle enemmän. Kotona se oli kävellyt pienen lenkin ontumatta, mutta ennen lenkkiä se oli ontunut ja roikottanut hetken jalkaa ilmassa. Mistähän Snoopy nyt tämän vaivan sai, kun se on ollut hyvässä kunnossa, paitsi ihan viime aikoina olen huomannut sen liikkeissä ajoittain pientä raahustamisen makua. Ihmettelin sitä ja oikeastaan epäilin silmiäni. Ehkä hoitoväli edellisestä akupunktiosta, joka oli joulukuun lopulla, on kuitenkin ollut liian pitkä, kun tässä on ollut kylmä ja runsasluminen talvikin välissä. Selkä Snoopylla oli joustava, kun eläinlääkäri tunnusteli sen läpi, mutta lannealueen lihaksissa oli kireyttä. Snoopylle laitettiin neuloja selän alueelle, mutta myös lapoihin ja polviin. Se antoi hyvin laittaa neulat, jotka olivat isommat kuin mitä Niilo on sille käyttänyt. Jo tutkimuksen ajaksi silti pyysin sille kuonokopan, koska arimpien kohtien ronkkimiseen Snoopy joka tapauksessa suhtautuu epäluuloisesti. Neulojen annettiin vaikuttaa ja kerran eläinlääkäri kävi pyörittämässä niitä. Tämänkin Snoopy antoi hyvin tehdä ja silmät lupsuivat samaan aikaan. Jaloillaan Snoopy silti koko käsittelyn ajan pysyi, kuten sillä tapana on, sen on vain pakko saada olla tilanteen tasalla koko ajan. Kun neulat oli irrotettu, Snoopy vielä sai eläinlääkäriltä makupaloja, jotka se innoissaan söi ja suhtautui lääkäriin ystävällisesti. Vaikka se välillä saattaa hermostua, jos joku sen mielestä satuttaa sitä, ei sille jää mitään kaunoja. Ohjeeksi saimme uusia akupunktiokäsittelyn 1-2 viikon kuluttua.

Eilisen käsittelyn jälkeen Snoopy on ollut ontumatta. Norocarpin antamisen aion kokeeksi lopettaa viikonlopun aikana, mutta palataan asiaan jos on aihetta. Back on Track-loimi otetaan tietenkin ahkeraan käyttöön. Aina kivampi, jos pärjätään ilman lääkkeitä. Voi vain toivoa, että ontuminen nyt todellakin loppuisi alkuunsa, kun tilanteeseen puututtiin heti, eikä Snoopy nyt ole niin kipeä kuin silloin kun koko ruljanssi toissatalvena alkoi.

Viime viikon keskiviikkona iltalenkillä Nasta söi ruohoa ja sai kakomiskohtauksen, joka ei sitten mennytkään ohi. Kurkun selvittely jatkui yön ylikin, mutta seuraavana päivänä tilanne alkoi rauhoittua. Oireita kuitenkin tuli aina välillä, ja oli mahdollista, että nielun alueelle oli jäänyt ruohonkorsi kiinni. Kun perjantainakin oireita vielä oli, niin Nasta päätyi taas Vihtivetiin tutkittavaksi. Nasta rauhoitettiin ja sen nenän ja nielun tähysti sama lääkäri, joka sen leikkasikin. Mitään ruohoa tai muutakaan vierasesinettä ei missään näkynyt, mutta ärhäkkä tulehdus kyllä. Mistä lie johtuva, sitä eläinlääkärikin ihmetteli, mutta on siellä voinut olla ruohonkorsikin ärsyttämässä. Ja onhan Nastalla toki kroonisesti hengitystieoireita, jotka kesällä voimistuvat ja joiden aiheuttajaa ei tiedetä, mutta allergia on yksi mahdollinen selitys, koska antihistamiini auttaa. Nämä oireet alkoivat vasta vanhalla iällä, muuten en toki olisi Nastaa jalostukseenkaan käyttänyt. Hoidoksi Nasta sai antibioottikuurin, taas, ja ihan pienen annoksen kortisonia. Ja antihistamiinia tarpeen mukaan kuten ennenkin. Jos oireet eivät helpottaisi, niin sitten pitäisi ottaa koepalakin. Toivottavasti ei tarvitse taas rauhoittaa ja ronkkia vanhaa koiraparkaa! Enkä oikein usko, että koepalasta löytyisi sellaista diagnoosia, mihin olisi joku ihmeparannus olemassa. Ja onneksi parin päivän jälkeen ruohon syönnistä lauenneet ylimääräiset oireet loppuivat kokonaan ja muutkin oireet ovat etenkin levossa pysyneet poissa, lenkillä on välillä röhkimistä ollut.  Eläinlääkäriin en vähään aikaan välittäisi mennä, vaikka taas törmäsimme Vihtivetissä vanhaan tuttuun, kun siellä oli hoitajana vuosien takainen tokoryhmätuttavuus Kirkkonummen ajoilta.

Lämpimät kelit ovat Nastalle nyt vanhana hankalia, lenkkeily täytyy silloin pitää vähäisenä. Nyt kun ilma taas viileni, niin Nasta on ollut kovin pirtsakka. Tänäänkin se suorastaan vaati päästä mukaan Luukkiin ja oli perilläkin koko ajan innolla änkeämässä ulos autosta. Pääsihän se toki ihmisiä moikkaamaan ja vähän temppuja tekemään.

Tällä viikolla yksi Nastan veljistä nukkui pois. Aiemmin on kuollut yksi sisko. En tiedä, ovatko kaikki loput pennut kahdeksanpäisestä katraasta vielä elossa, koska suurin osa omistajista ei enää pidä yhteyttä, mutta osa ainakin on. Paljon lämpimiä ajatuksia vain sisaruksille, jos joku sattuu tänne blogiin eksymään!   Muille kasvateille, eli Nastan omille pennuille myös!  Ihan ekasta pentueesta ei taida ketään olla elossa, vaikka ei se täysin mahdotonta olekaan, elihän  Nastan isoäitikin yli 16-vuotiaaksi. Jos joku vielä löytyy, niin toivottavasti ilmoittaa itsestään!! On harmi, että yhteys kasvatteihin niin usein katkeaa viimeistään vanhemmiten, olisin kyllä kovin kiinnostunut kuulumisista ja terveys- ja elinikäasioista, eli huhuu kaikki!!!

Tänään suuntasimme oman lauman kesken Vihtijärvelle treenaamaan. Oli ensimmäinen käynti Vihtijärvellä tänä vuonna. Kivaa oli, aurinko lämmitti ja käkikin kukkui

Tein Snoopylle, Jipolle ja Vinskille ensin jäljet. Jipolla ja Snoopylla oli useampi kulma, joista yksi terävä. Vinskillä kolme suoraa kulmaa. Kaikki jäljet tulivat loppuvaiheessa metsäautotielle, tekivät kulman tien kohdalla ja kulkivat hetken ennen viimeistä keppiä tien vieressä. Jippo ja Snoopy ajoivat jäljet kaksituntisina ja Vinski tunnin vanhana. Maasto oli hyvin kuivaa, tuuli kohtalainen.

Ensin pääsi hommiin Vinski. Se nosti jäljen itsenäisesti lyhyeltä janalta heti oikeaan suuntaan. Jäljestys oli hyvää, kaksi ensimmäistä kulmaa menivät nätisti. Viimeinen kulma oli hieman haasteellisempi ja Vinski kävi ensin tutkimassa tietä, mutta palasi sitten jäljelle. Kepeissä ei ollut tapahtunut ihmeempää edistystä, neljästä kepistä Vinski ilmaisi kaksi pysähtymällä nuuskaisemaan niitä ja kahta muuta se ei juuri noteerannut. Kun kehuin sitä keppien havaitsemisesta, se meni maahan, mitä se ei tänä vuonna vielä ole tehnyt. Tämähän menee jännittäväksi, että mikä se Vinskille ominainen ilmaisutapa mahtaakaan olla... Leikimme kepeillä taisteluleikkiä Vinskin ollessa maassa ja sitten Vinski sai vielä lihapullaa. Keppitreeniä täytyy nyt tehdä ja paljon, mikä ei suinkaan tarkoita sitä, että Vinskille laitettaisiin kymmenen keppiä joka jäljelle...

Snoopyn vuoro oli seuraavaksi. Sen jana meni pipariksi, kun se poimi jonkun väärän jäljen. Alueella kävi pyörähtämässä välillä jokunen ihminen, joten mahdollisesti joku heistä oli käväissyt Snoopyn janalla. Mutta löytyi se oikeakin jälki sieltä, tosin Snoopy oli ihan kysymysmerkkinä, että miksei sen ensin tarjoama jälki kelvannut. Itse jälki meni hienosti, kulmatkin ilman tarkistuksia, niin terävä kuin tien vieressä olevakin. Valitettavasti kaikki kepit eivät nousseet. Kuudesta kepistä neljä nousi hienosti, mutta kahteen ei mitään reaktiota. Keppisulkeisia tiedossa Snoopyllekin.

Jipon jana oli hieno. Jäljestys oli innokasta ja varmaa, mutta terävässä kulmassa ja sen jälkeisessä kulmassa Jippo teki hakukaaria. Kolme ensimmäistä keppiä Jippo ilmaisi loistavasti ja luulin jo, että nyt tulee päivän paras keppisuoritus. Mutta sitten kahta viimeistä keppiä se ei ilmaissutkaan. Turhan monta keppiä jäi koirilta tänään. Vinski nyt tietenkin on melko vasta-alkaja keppiasioissa. Nuo vanhemmat taas ovat niin kovin jälkihulluja, että kepit eivät ilmeisesti aina pysty rikkomaan niiden keskittymistä itse jälkeen. Kävi mielessä sekin, että niillä on joku fyysinen syy siihen, että keppejä jää, esim. nielutulehdus. Nastalla todettiin sellainen eilen ja eläinlääkäri pohti sen alkuperää ja kysyi, onko muilla koirilla oireita. No en ole havainnut, mutta joillain koirilla ainoa näkyvä oire saattaa olla nimenomaan heikentynyt hajuaisti. Toivottavasti ei kuitenkaan koko laumalla ole samaa tautia. Onhan noita keppiongelmia ennenkin ollut, kun näille se suurin palkinto on itse jälki.

Lopuksi koirat pääsivät vielä esineruutuun, jonka tein lähes täysimittaiseksi. Laitoin kaksi esinettä taakse ja kaksi keskemmälle. Ensin pääsi hommiin Snoopy. Se löysi oikeasta takareunasta esineen nopeasti. Sitten siltä kesti melko kauan löytää toinen takaesine, jota tuodessaan se taasen bongasi toisen lähiesineen ja pudotti suustaan takaesineen aikoen vaihtaa sen lähiesineeseen, mutta muutti mielensä ja toi alkuperäisen esineen. Se sai vielä hakea bongaamansa lähiesineen ja sai palkaksi rasiasta maksalaatikkoa.

Jippo löysi nopeaan tahtiin samat kolme esinettä kuin Snoopykin. Koska se suoriutui niin hyvin, niin laitoin sen etsimään vielä neljättäkin. Sitä se ei niin nopeasti bongannutkaan. Päätinkin mennä Jipon kanssa ottamaan hajun esineestä, ettei se vaan ehdi hyytyä ja turhautua, kun oli kuitenkin tehnyt jo niin hyvää työtä. Hyvä niin, sillä Jippo ei heti meinannut kohdallakaan saada esineestä hajua, kovin pieni se nahanpalanen olikin. Innolla Jippo vielä sen haki hajun saatuaan ja sai myös palkaksi maksalaatikkoa.

Vinskin kanssa vein sille esineen mielikuvana. Kävelimme takakulmaan, josta heitin esineen muutaman metrin päähän takareunaa pitkin. Sitten kävelimme takaisin ruudun alkuun sivurajaa pitkin ja siirryin lähettämään Vinskiä kohtisuoraan esinettä kohti, asianmukaisesti kannustaen. Vinski lähtikin matkaan, mutta ei edennyt aivan suoraviivaisesti vaan kaartaen ja aluetta tutkien. Esineen se kuitenkin kävi hakemassa ja toi minulle ja leikimme sillä. Otimme vielä toisen esineen samaan tyyliin mutta eri kohdassa. Nyt Vinski lähtikin jäljestämään ruudussa eikä mennyt esineelle. Kävin sitten vielä sen kanssa ottamassa hajun esineestä, mutta vieläkään se ei mennyt suoraviivaisesti esineelle, vaan ruudussa olevat jäljet kiinnostivat sitä kovasti. Mutta tuli se esinekin sieltä sitten. Tuo ruudussa jäljestäminen on kovin tyypillistä jälkikoirille, mutta kovin tehokasta se ei ole. Ja esinemotivaatiota täytyy Vinskille ryhtyä rakentamaan. Koko esineruutu on sille vielä uutta.

Tänään tosiaan saapuivat Kennelliiton viralliset lausunnot Vinskin kuvista. Kyynärät 0-0 ja lonkat A-A. Tosi kiva, ettei Kennelliitossakaan löydetty kuvista huomauttamista. Vinskin luusto kyllä kestää elämää ja treenejä, ja toivottavasti muukin kroppa. Muutama päivä on nyt mennyt ilman kipulääkitystä ja lenkit ovat jo normaalitasolla, eikä mitään ontumista ole ollut.

Eilenkin olivat terveysasiat tapetilla. Töiden jälkeen suuntasimme ensin koirien kanssa Kennelrehun autolle Siippooseen hakemaan lihoja pakkaseen ja sen jälkeen mietin, että viitsisikö sitä ajella vielä Nummelaan hakemaan Nastalle lisää Vasotopia eläinlääkäriltä, kun se kuitenkin kohta loppuisi. Siinä juolahti sitten mieleen tarkistaa koirien rokotukset, kun hämärästi muistelin, että joskus keväällä tai kesällä Snoopyn ja Jipon rokotukset ovat menossa vanhaksi. Koin lievän järkytyksen, kun rokotukset olivatkin menossa vanhaksi jo 6.5. Vanhenemaan en niitä halunnut päästää mahdollisten kisojen ja varoaikojen takia, joten Nummelan reissuhan siitä seurasi. Tiistai kun sattui olemaan se päivä, kun rokotuksiin pääsi ilman ajanvarausta ja poliklinikkamaksua. Sinne siis, ja samalla sain Nastalle sen Vasotopinkin. Nastaan en enää rokotuksia lykkää, kun vanhan koiran elimistö on muutenkin ollut tarpeeksi kovilla, vaikka leikkauksesta se onkin toipunut oikein hyvin. Jippoon ja Snoopyyn lykättiin Duramunet. Samalla kyselin eläinlääkäriltä, voiko tavallista suurempi sydän olla normaali ilmiö muillakin koirilla kuin vinttareilla tai rekikoirilla. Hänen mielestään voi, ja onhan bordercollietkin jalostettu juoksemaan lampaiden perässä päivät pitkät. En kyllä ole kuullut, että ilmiö olisi bortsuilla tavallinen, mutta eipä monilta liene sydämiä kuvattukaan. Ehkä Vinskillä on vinttikoiraa perimässään, kova se on juoksemaan ainakin ja on vinttarimaisen laiha, vailla rasvakerrosta.  

Tänään oli vielä eilistäkin vähän lämpimämpi päivä, yli 20 astetta näytti meidän mittari. Kiva sää ollut näin pääsiäisenä. Nautiskelimme auringosta lenkkeilemällä lähimaastossa. Vinski on nyt ollut kaksi viikkoa ontumatta, toivottavasti se yhden päivän ontuminen oli vain joku tilapäinen häiriö. Nyt olemme varovaisesti lisänneet lenkkeilyn määrää. Vapaana pitoa rajoitan vielä aika paljon, ja metsälenkinkin Vinski käveli hihnassa, vapaaksi se pääsi vain parin minuutin ajaksi. Luulen, että hihnakävelyt metsässä ovat muutenkin sille hyväksi, kun se pääsee liikkumaan epätasaisessa maastossa, muttei kuitenkaan pääse laukkaamaan. Joten tuollaista liikkumista varmaan harrastamme paljon jatkossakin, vaikka toki Vinskin täytyy vapaanakin saada liikkua. Uintikelejä odotan myös jo kovasti, uiminen on varmasti hyväksi Vinskille ja tuolle toisellekin selkävaivaiselle. Snoopy on kyllä ollut hyvässä kunnossa, eikä sen tarvitse mennä akupunktioonkaan kuin vasta lumien tullessa seuraavan kerran.

Illalla taas tottistelimme omassa pihassa. Nasta sai ensin tehdä pari temppua ja etsiä metsänreunaan heitetyn hanskan. Kovasti tärkeänä se oli hanskaa etsiessään ja sen löydettyään. Jippo aloitti treeninsä seuraamisella ja  ruudulla. Lähetin sen merkin kautta ruutuun, jossa ei ollut palkkaa, ja hyvin se meni sinne, paitsi ajautui vähän yli, mutta korjasi sijaintinsa pyynnöstä. Harvemmin se heti osuu oikeaan kohtaan. Otimme sitten ruutua niin, että seisomisen jälkeen käskin Jipon maahan tarkoituksena kutsua se luokse. Mutta se ennakoi ja karkasi ruudusta, joten sitten treenasimme pelkkää paikalla pysymistä ruudussa ja vasta sen jälkeen otimme luoksetulon. Metallinoudon teimme hyppynoutona, muuten hyvä, mutta luovutus vähän sivussa. Kaukokäskyt ok, vain muutaman sentin edistys. Lopuksi lyhyet paikallaolot, ok.

Snoopy aloitti vaihteeksi ruututreenillä, hyvin sujuu kun on pallo palkkana. Sitten seuraamista, jossa teimme tokomaisia sivuttaisaskelia ja peruuttamista, jotka ovat Snoopylle hieman hankalia, mutta kyllä se ne ihan kohtuullisesti tekee. Seuraaminen oli kokonaisuutena hyvää. Jäävät menivät hyvin, paitsi seisominen juoksusta ei onnistunut, Snoopy ei reagoinut käskyyn, vaan juoksi mukanani. Sitä sitten tahkosimme. On hankalaa, kun on erilaisia koiria; Jipolle riittää hyvin vieno seiso-käsky, mutta Snoopylle pitää antaa tosi jämäkkä käsky samassa liikkeessä, että se noudattaa sitä. Vinskille olisi ollut järkevää opettaa käskyt, jotka eroavat toisistaan niin paljon, ettei erehtymisen vaaraa ole, mutta en uskaltanut lähteä käskysanoja muuttamaan, jossain vaiheessa kuitenkin antaisin väärälle koiralle väärän käskyn... Parempi pitää käskysanat kaikille samoina, kun vaan muistaisi ne vivahde-erot... Snoopy otti vielä hyppynoudon puolen metrin hypyllä. Ihan ensin se päätti kiertää hypyn mennessä ja uusintayrityksellä tullessa. Mutta löytyihän se kokonaissuoritus sieltä. Pihaesteen tekee vaikeaksi sen kapeus, se on todella helppo kiertää.

Vinski aloitti sekin ruututreenillä, veimme yhdessä lelun ruudun keskelle ja lähetin Vinskin 25 metrin päästä ruutuun, hyvin meni ja meni ruudun keskelle makaamaan ja leikkimään lelulla. Sitten otimme seuraamista, joka olikin kaunista. Liikkeestä istuminen meni maahanmenoksi, joten treenasimme pelkkää istumista, emme muita jääviä. Muita asentoja treenasimme sitten kaukokäskyjen yhteydessä, kun namilla ohjasin Vinskiä tekemään asennonvaihtoja. Vinski sai vaihteeksi noutaa metallikapulan ja hyvin se sen toi. Lopuksi vielä lyhyt paikallaolo minun ollessa osittain puun takana, hyvin meni. Vinski tekee omalla pihalla tottista hyvällä motivaatiolla ja hyvässä vireessä ja myös keskittyy hyvin, mutta liikkeiden välissä se usein tarkkailee ympäristöä ja käy nuuskimassa maata ym.

Lopuksi vielä laitoin Jipon, Snoopyn ja Vinskin tarhaan, heitin muutaman namin etsittäväksi ja ammuin kolme laukausta. Eivät reagoineet. Kivampi olisi, kun joku ampuisi seuraamisliikkeen aikana, mutta kun enimmäkseen joudumme yksin treenaamaan, niin täytyy tyytyä tällaiseen harjoitteluun sitten. Ryhmätreeneissäkään kun ei vielä olla päästy ampumaan tällä kaudella, kun treenit ovat olleet paikoissa, joissa ei voi ampua.

Maanantai-iltana huomasin sivusilmällä kotona, että Vinski liikkui jotenkin oudosti. Se oli tehnyt normaalin lenkin, josta osan kytkettynä ja osan vapaana ja ollut sen jälkeen vähän yli tunnin tarhassa. Ja hetken sisällä lepäiltyään sen liikkuminen muuttui hassun näköiseksi, jotenkin varovaiseksi, ja välillä se meni ikään kuin kesken liikkeen äkisti maahan. Se myös venytteli paljon takajalkojaan, vaikka viime aikoina en ole nähnyt sen juuri venyttelevän, mikä myös on ollut huolen aihe. Vasemman reiden lihakset tuntuivat kireiltä ja Vinski aristi kosketusta. Ja sitten se alkoi ontua vasenta takajalkaansa ihan kunnolla.  Ikinä ennen Vinski ei ole ontunut. Tietenkin huolestuin, että sillä on sittenkin luultua isompi vika. Tietenkin venähdyskin oli mahdollinen, mutta kun kyseessä oli nimenomaan se selän takia jo oireileva jalka, jossa on iskias, niin vahva epäilys oli, että ontuminen johtui tästä perussyystä. Konsultoin akupunktiolääkäriämme ja hän oli samaa mieltä. Selän rakenteessa saattaisi sittenkin näkyä röntgenkuvissa jotain ongelmaa, ja kuvat oli syytä ottaa lähiaikoina. Olin joka tapauksessa aikonut viedä Vinskin kuviin kuunvaihteessa, mutta tämä tapaus sai minut aikaistamaan kuvausaikataulua. Halusin mahdollisimman pian tietää, olisiko selässä ja/tai lonkissa jotain sellaista vikaa, että se rajoittaisi koiran elämää. Ontumisen takia tietenkin muutama päivä meni rajoitetummin muutenkin. Tiistaina Vinski ei enää ontunut, mutta sen kanssa on ontumisesta asti tehty rauhallisia remmilenkkejä. Välillä se on päässyt pariksi minuutiksi irti, koska se on äärimmäisen huono tekemään tarpeensa remmin päässä. Snoopyn kanssa sitä ei ole irti pidetty, kun pojilla on heti niin kova meno päällä.

Eilen sitten ajelimme luustokuviin Jokikuntaan. Omalla akupunktiolääkärillämme ei ollut antaa röntgenaikaa ennen toukokuuta, joten siksi siis menimme muualle. Tämä vastaanotto onkin ihan keskellä landea, auton ikkunasta ihailin mm. tulvivaa Vanjärveä ja lintupaljoutta, joutseniakin oli useampi. Eläinlääkäri halusi ensin nähdä Vinskin liikkeet pihalla.  Remmissähän Vinski liikkuu ainakin omaan silmääni normaalisti, joten ehdotin, että päästäisin sen irti, jolloin sen laukkaamistyyli näkyisi. Eläinlääkäri oli huolissaan, että Vinski karkaisi tielle. No ei nyt sentään, kun osoitin sille, missä halusin sen liikkuvan. Remmissäkin hetki yritettiin liikkumista näyttää, mutta se alkoi heti mennä pelleilyksi, kun Vinski tyypilliseen tapaansa kääntyi ympäri ja tarttui remmiin. Irti ollessaan se parin raviaskeleen jälkeen nosti heti laukan, joten eläinlääkäri pääsi näkemään sen tyypilliset liikkeet. Edellisen akupunktion jälkeen Vinski käytti enemmän ravia parin päivän ajan, mutta sen jälkeen se taas palasi entisiin tapoihinsa. Sisällä eläinlääkäri vielä väänteli ja tunnusteli Vinskiä. Nivelten liikeradat olivat taivutuksissa normaalit, mutta ihan samat kipukohdat hän löysi kuin akupunktiolääkärikin, eli lanneselän ja vasemman lonkan, joten  selkä- ja lonkkakuvat olivat todellakin paikallaan. 

Vinski taintui nopeasti rauhoituspiikistä ja nostettiin röntgenpöydälle. Ensin otettiin selästä kaksi kuvaa ja eläinlääkäri tutkaili niitä tarkkaan. Mutta mitään huomautettavaa hän ei selästä löytänyt. Muita huomioita hän kyllä teki. Sydän oli kuulemma jonkun verran normaalia suurempi. Kuunnellessa sydän oli aivan normaali. Ei kuulemma tarvitse vielä olla huolissaan, mutta sydän kannattaa pyytää aina kuuntelemaan eläinlääkärikäyntien yhteydessä. Suolistossa taas sitten näkyi Vinskin nielemä kivi tai vastaava, joka kuulemma tulee kyllä aikanaan läpi. Mitähän kaikkea vintiön suoliston läpi on jo kulkenut... 

Sitten kuvattiin lonkat.  Eikä lonkissakaan näkynyt mitään, mikä selittäisi oireet. Lonkkakuvia otettiin vielä useampi, että saatiin myös Kennelliitolle kelpaava, täysin suora kuva. Lonkissa kun ei mitään sellaista nuoruuden löysyyttä tai muuta ollut, etteikö olisi samalla rauhoituksella kannattanut ihan virallisetkin kuvat ottaa. Eläinlääkärin arvio lonkista oli B. Kennelliitosta sitten aikanaan tulee takaisin mitä tulee, Jipollakin muuttuivat terveeksi kuvatut lonkat matkalla C:ksi. Mutta sen ainakin tiedän, ettei lonkissa ole mitään, mikä aiheuttaisi Vinskille ongelmia, kuten on ollut myös Jipon kohdalla. Lonkkakuvistakin selvisi kyllä myös jotain ylimääräistä. Eli Vinskin vasemman reiden lihakset ovat hieman heikommat kuin oikean reiden. Hieman yllättävää, koska en itse ole huomannut, että se käyttäisi vasenta jalkaansa vähemmän. Sääli, ettei vaivan perimmäinen syy vieläkään selvinnyt, mutta hieno homma tietenkin, että luusto on kunnossa. Mikäli oireet vielä jatkuvat, joutuu harkitsemaan magneettikuviin menemistä, josko sitten siellä selviäisi jotain.

Vinskiltä kuvattiin vielä kyynärät ja olatkin, kaikki puhtaita. Mukaan saimme kahden viikon kuurin Norocarpia hieman eri annostuksella kuin Vinski aiemmin on saanut, eli 50 mg tabletti kerran vuorokaudessa. B-vitamiinikuuria suositeltiin, ja aloitin samana iltana Vinskille Neurobion forte-kuurin. Aiemmin Vinski on jo syönyt yhden B-vitamiini- ja magnesiumkuurin. Liikuntaa pitäisi rajoittaa parin viikon ajan, mutta eläinlääkärikin totesi, ettei tämäntyyppistä koiraa ihan hirveän vähällä liikunnalla voi pitää, ettei pää hajoa. Jatkamme siis samalla linjalla, rauhallisia hihnalenkkejä ja rajoitettu vapaana liikkuminen. Ja ehdottomasti välillä jotain treeniä, ettei  koiran pää hajoa

Viime torstaina meidän koko koirajengi suuntasi Vantaan Heurekaan ottamaan osaa koirien geenitestaamiseen. Skeptinen puoleni ei uskonut, että koirat saisivat mennä sisään Heurekan pääovesta, joten ihan ensin kiersimme koko rakennuksen kovassa vesisateessa katsastamassa olisiko testipaikka jossain sivummalla. Mutta ihan pääovestahan sinne piti sitten mennä, ja aika kuraisia koiria testiin sitten saapui. Kaikki neljä koiraa antoivat näytteensä Hannes Lohen tutkimusryhmän käyttöön, jolla on erilaisia terveys- ja käytöstutkimuksia meneillään niin bordercollieiden suhteen kuin yleisestikin. Meidän jengillä ei tutkittavia sairauksia ole, eikä kaiketi käytösongelmiakaan, kun olen tullut siihen tulokseen, että Vinskikin on vain osa-aikaisesti adhd-tapaus   Mutta meidän koirien näytteet toimivat sitten kontrollinäytteinä. Varsinkin Nastan näyte on siksikin arvokas, kun se on vanha koira, joten sen osalta jo tiedetään varmasti, ettei sillä ole perinnöllisiä sairauksia. Lisäksi osa meidän koirista edustaa hieman harvinaisempia geeniyhdistelmiä, joten niiden näytteet ovat sikälikin varmaan hyvä lisä geenipankkiin. Paikalla oli kaksi koirakuvioista ennestään tuttua tutkimusryhmän jäsentä, joten hädintuskin huomasin, että koirilta sitä vertakin otettiin, kun juttua riitti. Apukäsiä tarvittiin pitämään muita koiria sillä aikaa, kun yhdeltä otettiin näytettä. Koirista oli kivaa tavata vieraita ihmisiä. Vinskiä ja Jippoa piti käyttäytymistutkija itse ja hän totesi, etteivät ne kovin arkoja olleet, Vinskikin kovasti teki lähempää tuttavuutta. Tapasi hän Nastan ja Snoopynkin, ja on aiemmin tavannut Snoopya ja Jippoa treeneissä. Hän kannustikin meitä osallistumaan arkuustutkimukseen, kontrollinäytteenä ei-aroista koirista.  Vinskin osalta näytteellä kyllä on vielä ihan erityinen funktio, kun sen parilla sisaruksella on ollut mystisiä oireita, joita aiotaan tutkia. Vaikkei olekaan satavarmaa, että syy on siellä geeneissä, niin hyvä että tutkitaan. Ikäviä asioita on jo ehtinyt sattua, osanottoni vielä näin jälkikäteen asianosaisille   Testauksen jälkeen vein koirat autoon ja marssin itse vielä planetaarioon kuuntelemaan Hannes Lohen luentoa geenitutkimuksista. Hienoa, jos joitain pahoja sairauksia onnistutaan testien myötä jalostamaan pois koirakannasta, vaikkei sairauksista koskaan kokonaan eroon päästäkään.

Lähimetsämme on yhä paksun hangen peitossa, mutta joitain maalänttejä sentään on tullut näkyviin. Ja sehän on koirista hauskaa, kun pääsee kaivamaan ja maistelemaan multaa. Lähin, varjoinen tienpätkämme oli pitkään jään peitossa, mutta nyt alkaa sielläkin maa pilkottaa ja potkukelkkakautemme on auttamatta ohi. Lintulajisto on runsastunut ja viime viikolla bongasin joutseniakin. Jälkikauden alkukin lähenee koko ajan. Jotkut tienpientareet ovat jo lumesta vapaita, mutta ihan niin kiire minulla ei ole jäljestämään, että pientareelle ryntäisin

Jee, maata näkyvissä!

Mutta lumikin on ihanaa!

Ja vielä ihan äsken pääsi bortsuvaljakko kelkkailemaan

Tänään oli vuorossa Nastan eläinlääkärikäynti. Siltä otettiin tikit pois ja suoritettiin loppukatsastus. Haava oli parantunut hyvin. Viikonloppuna haava mielestäni hieman turposi ja alkoi punoittaa, mutta ei se onneksi mitään pahempaa ollutkaan. Nyt Nasta saa olla ilman kauluria ja huonekalutkin saadaan kääntää oikeinpäin, kun Nastalla ei ole enää hyppykieltoa tuoleille ja sohvalle. On mukavaa päästä kaulurista, vaikkei se Nastaa juuri vaivannutkaan. Nasta mennä touhotti kauluri päällä eikä ollut moksiskaan, jos se välillä juuttui kaulurin reunasta ovenkulmaan. Sillä on niin ihana elämänasenne, turhia ei murehdita ja ihmisten omituisuudet kohdataan tyynesti. Eläinlääkäriäkään Nasta ei muistellut yhtään pahalla, vaan meni sisään reippaasti ja antoi tehdä hoitotoimenpiteet hienosti kuten aina.  

Eilen Vinski pääsi taas akupunktioon. Eläinlääkärin vastaanotolle johtavat kadulta pitkät portaat, jotka Vinski yleensä on kulkenut suurimmaksi osaksi etuperin. Tällä kertaa se kulki portaat takaperin ja eläinlääkäri sattui ovelta tämän näkemään. Ja nämä portaat siis ovat jyrkät ja ylämäkeen... Tämä takaperin kulkeminen kuulemma on kytköksissä Vinskin fyysisiin oireisiin eikä siis ole pelkästään pelleilyä. Vaikka kyllä eläinlääkärikin sanoi Vinskiä koiraksi, jolla on hauskaa. Jo aiemmin hän on sanonut, että Vinskillä on varsin osuva nimi, vaikkei se punapää olekaan

Vinskiltä löytyi vanhan kipukohdan lisäksi arka paikka ja kireä, muljahteleva lihas taempaakin, seurauksena vääristä liikeradoista. Röntgenkuvat selästä ja lonkista ym. alkavat kohta olla ajankohtaisia, sittenpä nähdään sekin, löytyykö niistä jotain. Paremmassa kunnossa Vinski kuitenkin nyt oli kuin ensimmäisellä kerralla. Neulakäsittely meni hyvin, Vinski rauhoittui hyvin käsittelyn ajaksi muttei nukahtanut kuten viimeksi. Vinski on ollut jonkun aikaa ilman kipulääkitystä, mutta nyt Niilo suositteli taas parin kolmen viikon kuuria. Sitä ei tiedä alkaako Vinski koskaan liikkua täysin normaalisti, mutta ainakin se pystytään pitämään muuten hyvässä kunnossa. Remmissä se kyllä liikkuu kaunista ravia, mutta vapaana enemmän omaa laukkaansa. Toisen akupunktion jälkeen en selkeästi huomannut, että se olisi vapaana muuttanut omaa liikkumistaan kuten ensimmäisen käsittelyn jälkeen, mutta eilen ja tänään Vinski on vapaana liikkuessaan käyttänyt selvästi enemmän ravia kuin ennen.

Tuli puhetta myös Jipon osteopaattikäynnistä ja Niilo oli sitä mieltä, että kyllä Jipon pääasiallinen ongelma nimenomaan niskassa oli ja oireet olivat pahat, eivätkä ole siirtyneet niskaan lannealueelta. Kun ne niskaongelmat kuitenkin jäivät jo suurimmaksi osaksi silloin sinne eläinlääkärin pöydälle laserkäsittelyn seurauksena, niin eihän osteopaatti ole ongelman suuruutta edes nähnyt. Ei voi kuin ihmetellä laserin nopeaa vaikutusta, kun on omin silmin nähnyt. Myös Vinski sai taas laseria.

Tänään Jippo vihdoin pääsi osteopaatille. Koska emme onnistuneet saamaan edes peruutusaikaa Jippoa aiemmin hoitaneelle Piiralle, niin kävimme tällä kertaa Kaiperlalla.

Jipon ongelmakohdat löytyivät lumbosakraalialueelta ja niskasta. Näistä lumbosakraalialue oli se suurempi ongelma ja ilmeisesti niskaongelmat ovat olleet seurausta tästä. Kaiperla sanoi, että Jipolla on täytynyt olla päänsärkyä. Isoja eivät ongelmat olleet ja kertakäsittelyn pitäisi tässä vaiheessa riittää. Kyllähän ne isommat oireet jo eläinlääkärin laserkäsittelyyn loppuivat.

Kaiperla sanoi, että Jippo on hyvin perusterve koira. Onkin harmi, ettei sillä ole pentuja.

Nasta sitten lopulta sairastui märkäkohtuun, mikä ei yllättänyt minua. Maaliskuun alussa Nasta kävi ultrassa ja silloin kohtu ei vielä ollut laajentunut. Pissanäytteessä ei ollut tulehdussoluja, mutta hieman verta löytyi. Antibioottikuuri oli silloin juuri loppunut.

Myöhään lauantai-iltana 19.3. huomasin Nastalla harmaata vuotoa. Tiesin heti mitä se tarkoitti. Ja tietenkin taas kerran oli viikonloppu ja lähes puoliyö. Aikaisin sunnuntaiaamuna soitin kunnan eläinlääkäripäivystykseen ja sain apteekkiin kahta lääkettä, Amoxival vet ja Metronidazol Actavis. Leikkaukseen kunnan päivystykseen ei varmasti olisi päässytkään, eikä muutenkaan juuri minnekään sunnuntaina. Lääkitys aloitettiin heti, mutta tiesin kyllä, etteivät lääkkeet enää riittäisi koiraa parantamaan. Leikkaukseen en silti suhtautunut myönteisesti, kun kyseessä oli iäkäs koira, jonka terveys ei muutenkaan ollut ihan priimaa. Riskit olivat mielestäni suuret ja pelkäsin, että leikkauksesta toipuminen olisi hyvin vaikeaa, jos koira leikkauksesta vielä henkiin jäisikin.

Nasta oli päällisin puolin melko hyväkuntoinen, ruokahalu oli erinomainen kuten aina eikä juominen ollut lisääntynyt. Välillä se kuitenkin sai läähätyskohtauksia, joten tukala sen olo kuitenkin oli, ja tiesin, etten voisi antaa sen kärsiä tilastaan kauan. Tiistaina olin jo miettimässä sen lopettamista ja soitin eläinlääkärille kysyäkseni hänen mielipidettään. Eläinlääkäri oli hämmästynyt ja kysyi enkö aikonut leikata koiraa?? Koska eläinlääkäri oli niin vahvasti leikkauksen kannalla tässä tilanteessa ja ehdotti jo leikkausaikaa seuraavaksi päiväksi, niin leikkaus alkoi tuntua ihan itsestään selvältä vaihtoehdolta. Koska kyseiseen sairauteen oli toimiva hoito, niin koira ansaitsi mahdollisuuden. Mieluiten olisin leikkauttanut Nastan heti, mutta odotimme kuitenkin seuraavaan päivään. Selityksenä yleiseen leikkauskammooni on synkkä historia. Ensimmäinen koirani, spn Netta, sairastui märkäkohtuun vajaa 12-vuotiaana ja kuoli leikkausta seuraavana päivänä ikävien vaiheiden jälkeen. Nastan emä Jessi sai myös märkäkohdun 11-vuotiaana ja se selvisi leikkauksesta hyvin, mutta ei silti poistanut leikkauskammoani. Nasta sinnitteli vanhemmaksi ennen kuin se sairastui samaan vaivaan, mutta näköjään kaikki narttuni tämän taudin saavat. Inhottava ja inhottavan yleinen sairaus, nartuissa on kyllä joku suunnitteluvirhe...

Keskiviikkona 23.3. meillä oli leikkausaika klo 12.15. Vihtivetissä. Ensin vielä märkäkohtu todennettiin ultralla ja selkeä tapaushan se oli. Sitten vaan leikkuriin, jossa operaation suoritti Tetti ja hoitajana sattuikin olemaan vanha tuttu, joka oli hiljattain aloittanut työt klinikalla, eli Nastan pojan Nikin omistaja Taru. Jätin Nastan sinne loppujen lopuksi ihan luottavaisena. Viiden jälkeen menin hakemaan Nastan kotiin. Märkäkohtu oli ollut jo paha, kohdun halkaisija n. 5 cm ja kohdussa muitakin muutoksia. Nastalta oli myös poistettu ihan hiljattain ilmestynyt nisäkasvain. Nasta oli jo hereillä ja oli jo noussut jaloilleen, mutta ei ollut suostunut lähtemään eläinlääkärin kanssa käymään pissalla. Minä sain Nastan kävelemään, mutta hankalaahan se koiraparalle oli. Käväisimme vielä apteekissa hakemassa kipulääkkeeksi Tramalia, koska klinikalla ei saanut säilyttää huumaavia lääkkeitä. Apteekistakaan emme saaneet enää reseptiä mukaamme samasta syystä. Tramalia Nasta sai siksi, että se on munuaisystävällisempää kuin perinteiset kipulääkkeet.

Nasta oli tietenkin hyvin väsynyt ja liikkui hankalasti. Eikä se suostunut käymään pissalla minunkaan kanssani, vaikka oli saanut nesteitä leikkauksen yhteydessä. Vihdoin klo 23 illalla se suostui pissaamaan. Seuraavanakin päivänä Nasta enimmäkseen nukkui. Jossain välissä se yllättäen hyppäsi nojatuoliin, mikä oli ehdottoman kiellettyä leikkauksen jälkeen. Käänsin heti nojatuolit seinään päin ja laitoin sohvan eteen pöydän. Sohvan sivuille jäi muutaman sentin raot, mutta arvelin, ettei Nasta niistä millään lailla kaulurinsa kanssa sopisi menemään eikä edes yrittäisi mennä. Mutta kun tulin ulkoiluttamasta muita koiria niin sohvallahan Nasta nukkui. Sitä seuraavana päivänä Nasta säikäytti minut hyppäämällä vieläkin korkeammalle sängylle. Nostin sen alas ja se hyppäsi heti uudestaan. Viritin sitten sängyn eteen kompostiverkon.

Nyt kun leikkauksesta on muutama päivä ja Tramal on lopetettu, on Nasta jo pirteämpi. Ihan entisensä se ei toki vielä ole. Kovasti hemmottelua se on viime aikoina saanut osakseen. Nastan tapaus on saanut minut miettimään enemmän Jippoakin ja sen mahdollista leikkauttamista. Ainakin jos Jipolle tulee hormonihäiriöitä tai enenevässä määrin pissatulehduksia juoksun jälkeen, täytyy se leikkauttaa ajoissa, koska nämä oireet Nastankin tapauksessa vääjäämättä johtivat märkäkohtuun.

Tänään Vinski pääsi taas akupunktiokäsittelyyn. Liikunnallisesti se oli palannut takaisin lähtöpisteesen, mutta eläinlääkärin tutkimuksessa selvisi, että kropaltaan se ei ollut palannut kokonaan takaisin hoitoa edeltävään tasoon. Ongelmakohtia löytyi, mutta ei mitään hälyttävää. Vinskin pääongelma on L7-alueella, ja vaikka ollaan lähellä aluetta, missä Snoopynkin vaiva on, niin silti poikien vaivat ovat erilaiset. Saimme venyttelyohjeita kotiin. Vinskin on lupa viettää aktiivista ja liikkuvaa elämää, mutta esim. ennen hyppytreenejä se pitää lämmitellä hyvin ja muutenkin muistaa huoltaa hyvin, eli taas palaamme hyppytekniikkakurssinkin antiin. Nyt jonkun aikaa akupunktion jälkeen pidän Vinskin lähinnä remmiliikunnalla, ettei se liialla revittelyllä tee tyhjäksi hoidon vaikutuksia.

Vinski antoi laittaa neulat hyvin. Kohta sen silmät alkoivat lupsua, sitten se asettui makuuasentoon ja viihtyi siinä hoidon ajan rentona ja silmät kiinni. Myös laseria Vinski sai. Harmittelin, kun ei ollut kameraa mukana, että olisin saanut todistusaineistoa siitä, että Vinski osaa rauhoittua. Muistin sitten kännykkäkameran, ja sillä nappasin allaolevan kuvan. Kohde kyllä avasi silmänsä, kun ryhdyin kuvaamaan, mutta uninen ja rento tunnelma säilyi.

Vinskin kahden viikon pituinen Norocarp-kuuri oli jo päättynyt, mutta Niilo suositteli antamaan siihen nyt vähän jatkoa. Myös relaksanttireseptin Vinski sai mukaansa. Ja kun yleensä relaksantti suositellaan annettavaksi illalla, niin Vinskin tapauksessa lääkkeen voi eläinlääkärin mielestä antaa aamulla liiallisen remontti-innostuksen hillitsemiseksi   No, katsotaan mitä tehdään. Viimeksi akupunktion jälkeen Vinski rauhoittui joksikin aikaa kotona, mutta vaikutus ei ollut pysyvä. Tämäkin päivä on hoidon jälkeen mennyt rauhallisissa merkeissä.

Paukkupakkaset sitten palasivat takaisin. Tiistaiaamunakin koirat tekivät aamupisulenkin -26 asteen pakkasessa, joka on 60 astetta kylmempi lukema kuin viime kesän korkein lämpötila meillä päin. Onneksi sain itse kaivautua takaisin vällyjen alle, koska yön aikana minuun oli iskenyt tavallista tujumpi flunssa. Koko päivä meni silti palellessa ja kylmä tuntui tavallista sietämättömämmältä. Talo oli kuin jääkaappi ja ulkona vasta mielipuolisen kylmä olikin. Mutta se kaiketi johtui vain siitä, että kuume hilautui 39 asteeseen ja pysyi siinä seuraavan päivän puolelle. Koiranhoito siinä kunnossa oli hieman mielenkiintoista, ja koirat joutuivat tinkimään lenkkeilystä. Lääkkeenjakoaikaan skarppasin parhaani mukaan, että oikeat lääkkeet menivät oikeille koirille. Kerran ihan terveenä ollessani annoin Nastan sydänlääkkeen Snoopylle   Noh, pari kertaa Snoopy on omatoimisesti ja salamannopeasti varastanut Nastan lääkkeen, kun on epäillyt, että pöydän reunalle odottamaan laitettu lääke on ihan varmasti joku superherkku, jonka kelju emäntä yrittää siltä pimittää.  Sittemmin lääkkeitä ei ole pöydän reunoille jätetty...

Kuumeen hellittäessä aloin taas pärjätä kylmän ilmankin kanssa paremmin, mutta en todellakaan ole äärilämpötilojen ystävä. Kova kylmyys ja kuumuus ovat koirillekin hankalia, etenkin Nastan ulkoilua on joutunut rajoittamaan niin kesän hirmuhelteillä kuin nyt talven paukkupakkasillakin. Ja kyllä nyt saisi jo olla keväisempi sää, kun talvea on kestänyt niin kauan!

Pojat eivät enää moneen päivään ole olleet sitä mieltä, että Nastalla on juoksu, ja meillä on elelty normaalia elämää. Nastan yleiskunto on pysynyt hyvänä. Sen todennäköinen endometriitti siis on reagoinut lääkitykseen hyvin. Kysyin hoitavalta eläinlääkäriasemalta jatkoa sen antibioottikuuriin, mutta sieltä sanottiin, että kymmenen päivän kuuri on riittävä ja märkäkohtu kehittyy joka tapauksessa jos on kehittyäkseen. Eipä ole ensimmäinen asia, josta eläinlääkärit ovat erimielisiä. Jippo taitaa nyt jakaa osan 20 päivän antibioottikuuristaan Nastalle. Ja pidän silti itsekin erittäin todennäköisenä, että Nasta tulee märkäkohdun vielä saamaan tällä historialla.

Vinskistä huomasin eilen, että se pariin otteeseen jätti vasemman takajalkansa ilmaan parin askeleen ajaksi. Epäilin, ettei kyse ollut välttämättä kylmään reagoimisesta, koska se ei ennen ole kylmässä jalkojaan nostellut (kuten etenkin Jippo ja Nasta tekevät) ja koska kyseessä oli nimenomaan vasen jalka. Se on nyt ehkä liikaa rasittanut jalkaansa, kun kivunhoito on saatu alulle. Hirmuista kiitolaukkaa se on viime aikoina liikkunut, mielestäni tavallistakin enemmän, eikä tämä paukkupakkanen mitenkään helpota asiaa. Nyt Vinski on laitettu remmilenkkikuurille ja kipulääkeannosta nostettu, kun siitä minimistä aloitimme. Myös Snoopyn BOT-loimea Vinski saa käyttää päivisin, Snoopy sitten käyttää sitä öisin. Pitäisi ostaa Vinskille oma loimi, mutta se vintiö jo puri loimesta yhden nyörin ja vähän toistakin poikki... Tänään Vinskillä ei ole ollut mitään ongelmia liikkumisen kanssa, paitsi että sille oli kova pala, kun se ei päässyt lainkaan irti. Ja oli pirun kylmä, aurinko ei lämmittänyt yhtään iltapäivälläkään.

Sitä olen harmitellut, etten vieläkin nopeammin vienyt Vinskiä Snoopyn lääkärille. Vaikka tiedostin kivun mahdollisuuden, niin silti kuitenkin osittain kielsin sen, ja moni muukin fyssaria myöten tuumi, että Vinskin pupulaukka voi johtua ihan vain kehittymättömyydestä. Hyvä kumminkin, että se saa hoitoa nyt, Snoopy eleli kipujen kanssa tietämättäni vuosia. Nyt onkin ilo katsoa, miten sen liikkuminen on muuttunut, kun sen kivut on hoidettu. Kivunhoitoon erikoistuneita eläinlääkäreitä tarvittaisiin paljon enemmänkin, koska kaikki eläinlääkärit eivät edes osaa kipua kunnolla etsiä saati hoitaa.

Vähän siis terveystilanneseurantaa, vaikka nämä tilanteet välillä vaihtuvatkin vähän turhan nopeasti.

Jippo: Antibiootti puri heti ja virtsatulehdusoireet hävisivät. Viljelytulos osoitti pissassa runsasta kolibakteerikasvua, joka on useille eri antibiooteille herkkä, joten Synulox-kuuri jatkuu. Niskaa olen varovasti hieronut ja tänään Jippo sai kokeilla Snoopyn Back On Track-loimea, se vain ei niskan kohdalta istunut kovin hyvin. Osteopaatille jonotetaan peruutusaikaa, kun ensimmäiset vapaat ajat ovat vasta kesäksi. Pahimmat oireet kyllä helpottivat jo laserkäsittelyn jälkeen.

Vinski: Pupulaukka ei tietenkään ole heti loppunut, mutta Vinski ottaa nyt enemmän raviaskeleita kuin ennen ja nimenomaan siinä vauhdissa, missä sen kuuluisikin ravata ja missä se on aiemmin käyttänyt lähes pelkästään laukkaa. Kotona Vinski on mielestäni ollut aiempaa rauhallisempi, ulkona ihan yhtä villi kuin aina ennenkin. Norocarp-kipulääkekuuri aloitettiin tänään. Seuraava akupunktiohoito on luultavasti parin kolmen viikon kuluttua. Kiireempi ei ole, koska kyseessä ei ole akuutti kipu.

Nasta: Verinen ja runsas vuoto päättyi, kun Nasta oli syönyt antibioottia pari päivää. Turvotus sen sijaan on vieläkin lisääntynyt ja Snoopykin on jo sitä mieltä, että kyllä Nastalla nyt oikea juoksu on. Rasittavaa. Ei tästä hormonihäiriöstä saa mitään selvää, mutta Nasta on yhä pirteä ja iloinen.

Snoopy: Tällä hetkellä lauman tervein koira. Kop kop puuta.

Milla ja Nella: Kissoistakin sen verran, että ne porskuttavat terveinä ja olen usein toivonut, että koirat voisivat olla yhtä terveitä ja pitkäikäisiä kuin kissani ovat olleet (kun tapaturmia ei lasketa mukaan).

Ruoka-aikoina menee lääkkeet siis kolmelle koiralle, tulee ihan sairaanhoitajafiilis.

Minulla on sairas lauma. Tiistain vastaisena yönä havahduin Jipon vinkumiseen ja päästin sen ulos. Aamulla menin itsekin sen kanssa ulos ja totesin, että Jippo pissasi hätäisesti useita liruja. Jep jep, selvä pissatulehdus. Minulla sattui olemaan tiistai-illaksi tilattu eläinlääkäri Vinskiä varten, joten selvää oli, että Jippo pääsi mukaan. Ja jo jonkin aikaa olin ihmetellyt Jipon muitakin oireita, pientä nieleskelyä ja pään pitämistä omituisessa asennossa makuuasennossa. Nuo oireet kyllä olivat tuttuja neljän vuoden takaisesta pahasta nielutulehduskierteestä, joten sitä nytkin epäilin. En kiidättänyt Jippoa pikana eläinlääkärille heti oireiden alettua siitä yksinkertaisesta syystä, etteivät sen nielutulehdukset ennenkään reagoineet mihinkään antibiootteihin tai penslauksiin, vasta pitkä aika ne paransi. 

Illalla 8.2. siis ajelimme Vantaan Martinlaaksoon Snoopyn akupunktiolääkärin Niilo Tammisalon luokse tällä kertaa ilman Snoopya. Huonolta näytti lääkärille pääsy, kun kehä kolmosen liikenne seisoi ja kesti ikuisuuden edetä pikku pätkä seuraavaan liittymään eli Petikkoon, mistä pääsi pakenemaan kehätietä. No, ei se paljon matkaa nopeuttanut, kun aika moni muukin oli paennut Petikkoon. Tietenkin myöhästyimme, mutta pääsimme sentään joskus perille.

Ihan ensin löin pöytään Jipon pissanäytteen, jonka Niilo heti totesi mielenkiintoisen sameaksi ja mikroskoopissa myös näkyi tulehdus heti. Näyte jätettiin viljelyyn. Kerroin myös mahdollisista nieluoireista ja aiemmasta tulehduskierteestä. Niilo oli sitä mieltä, etteivät niin pahat oireet kuin Jipolla (pahimpaan aikaan hyppi seinille 24 h vuorokaudessa eivätkä mitkään kipulääkkeet auttaneet) voi johtua pelkästä nielutulehduksesta. Hän tunnusteli Jipon läpi ja löysi aika pahan kipualueen niskasta. Diagnoosin mukaan CT-liitosalueella on terävä nikamaperäinen kipu. Siitä nämä oireet nyt ovat johtuneet, ja jotain tuollaista on voinut olla nielutulehduskierteen aikanakin. Osteopaatillakin silloin aikanaan kävimme ja hän silloin löysi Jipolta vamman, jonka laatu ja ikä täsmäsivät sen kokemaan onnettomuuteen, kun se Kuusankosken SM-kisoissa tipahti aika rumasti A-esteeltä. Ja siitä silloinen kipuoireilu varmasti on aiheutunut ja nielutulehduskierre on ehkä ollut vain asian seuraus. Tämä nykyinen oireilukin voi vielä pohjata tuohon vanhaan tapaukseen. Ja kun koko vamma oli niin täysin turha!! Jippo ei ole ikinä ennen sitä eikä sen jälkeen tippunut A-esteeltä, mutta Kuusankoskella A-esteet olivat luokattoman liukkaita ja tosi tosi monet koirat liukastelivat esteellä. Jipon osalta kisa päättyi A-esteeseen, kun pisteet eivät riittäneet maastoon pääsyyn, vaikka ilman tapaturmaa se olisi maastoon päässyt kolmanneksi parhailla pisteillä tehtyään erittäin hyvän tottiksen ensimmäisissä SM-kisoissaan.  Eipä tuo epäoikeudenmukainen maastopaikan menetys harmita yhtään niin paljon kuin koiran terveyden menettäminen. Kaikki se tuska minkä Jippo joutui läpikäymään ja rahaakin meni tosi rumasti vain sen takia, ettei SM-tason kisoihin ollut rakennettu koirille mahdollisimman turvallisia ja pitäviä esteitä. Ja tässä minun mielipiteeni asiasta vielä vuosien jälkeen: GRRR!!!  Pakko oli päästä tämä sanomaan...

Jippo sai laserhoitoa niskaansa, ei tosin suoraan niskaan vaan etujalassa oleviin niskan heijastuspisteisiin. Yhteen kohtaan Jippo reagoi selvästi sen kohdan hermoärsytyksen vuoksi, normaalistihan laser ei tunnu miltään, minkä sain itsekin kokeilla. Jipon niskan asento parantui silminnähden käsittelyn jälkeen. Kipulääkekuurille Jippo myös laitettiin, mutta välttämättä kipulääke ei paljon auta tuohon. Sain neuvoksi myös hieroa. Osteopaatin käsittely saattaisi myös auttaa, mutta kaikkea rajua käsittelyä pitää välttää. Virtsatulehdukseen Jippo sai antibioottipiikin, joka vaikuttaa vuorokauden, ja jatkossa Synuloxia tabletteina, joka vaihdetaan toiseen lääkkeeseen, jos viljely osoittaa sen tarpeelliseksi. Jippo on kerran aiemmin saanut juoksun jälkeen virtsatulehduksen, toivottavasti eivät yleisty sillä kuten Nastalla on käynyt.

Sitten oli vuorossa Vinski, jolle aika oli alunperin tilattu sen liikkumistavan selvittelemiseksi. Ja löytyihän siltäkin jotain. Lanneselässä oli kipeä kohta, josta kipua heijastui etenkin vasempaan takajalkaan. Eli Vinskillä on iskiaskipua kuten Snoopyllakin ja se johtuu lanneselästä kuten Snoopyllakin. En ole yllättynyt, koska oireetkin ovat samat. Vinskin kohdalla puutuin asiaan paljon aiemmin Snoopyn kanssa saamieni kokemusten ansiosta. Vinskillä olivat etenkin vasemman jalan pakaralihakset kireät, minkä sain itsekin kokeilla. Tästä varmaan johtuu se vasemman kintereen jäykkyys, jonka fyssari joulukuussa huomasi. Vinskin vika ei ole iso, Niilo sanoi, ettei se välttämättä edes röntgenissä näy. Tietenkin röntgenkuvat aikanaan otetaan, mutta ei niillä kuulemma kiirettä ole. Ja Vinskistä pitäisi kuulemma ihan hyvä tulla. Sille laitettiin muutama akupunktioneula lanneselkään, ja varmaan uusintakäsittelyitä on tulossa. Kipulääkettä myös Vinskille määrättiin. Hyvä että syy laukkaamistyyliin löytyi ja hyvä, ettei vaiva ole kovin paha. No tietenkään ei voi tietää löytyykö aikanaan röntgenkuvista jotain, mutta se on sen ajan murhe. Vinskillä kuulemma myös on selässä yliliikkuvuutta.

Konsultoin eläinlääkäriä myös Nastan suhteen. Hän oli sitä mieltä, että antibioottikuurin pitäisi olla 30 päivän pituinen, ettei vaiva uusi samantien. Täytyy pyytää jatkoa, ellei mitään dramaattista tapahdu ensin. Tämänpäiväinen käynti kahden koiran hoitoineen tuli halvemmaksi kuin edellispäiväinen Nastan eläinlääkäri. Mutta suunnilleen pyhällä hengellä saa loppukuun silti elellä.

Ihmettelin etukäteen, miten onnistun viemään Vinskin ja Jipon yhtäaikaa eläinlääkärille Jipon juoksun takia. Mutta eipä ollut mitään ongelmaa. Vinski ei intoillut yhtään Jipon perään eikä Jippo enää tyrkyttänyt itseään Vinskille. Saatoin yhdistää ne kotonakin samantien. Tänään testasin Snoopyn reaktion Jippoon. Snoopy kyllä innostui ja ryntäsi peräpään kimppuun, mutta Jippo antoi hammasta. Snoopyn käytöksestä kyllä luin, että sekin ymmärsi Jipon juoksun olevan ohi, kunhan kävi läpi patoumiaan. Ei kestänyt kauan, kun Snoopy asettui ja pojat pääsivät lenkille Jipon kanssa. Tosi kiva, ettei tarvinnut eristää viikkoakaan.

Ihmetytti niin paljon tuo Nastan juoksuaikainen käytös ja turpoaminen, että aina välillä tarkistin, oliko sillä vuotoa. Mitään en havainnut ennen kuin myöhään eilen illalla hieman melko väritöntä vuotoa. Mutta sitten tänä aamuna vähän ennen töihin lähtöä Nasta alkoi vuotaa verta ja ihan kunnolla, suorastaan lätäköitä. Sen verran säikähdin, etten lähtenyt töihin vaan tilasin ajan eläinlääkärille. Sainkin aamuajan uudelta eläinlääkäriasemalta Vihtivetistä.

Nasta pääsi ultraan, jossa selvisi, ettei kohtu ole laajentunut eikä siellä näy nestettä. Kuumetta ei ollut eikä vatsa aristanut. Verikokeissa maksa- ja munuaisarvot olivat normaalit, mutta tulehdusarvo koholla. Sydäntäkin kuunneltiin tarkkaan, eikä nytkään kuulunut mitään sivuääntä, mutta sydän oli välillä epärytminen. Todennäköinen diagnoosi hormonaalinen häiriö ja epäily, että kohdun limakalvo on tulehtunut. Koska Nastan yleistila oli hyvä, se laitettiin 10 päivän antibioottikuurille (Clamovet). Se joko auttaa tai ei, mutta pysyvä ratkaisu se ei ole. Vaikka vaiva nyt korjaantuisi, se suurella todennäköisyydellä uusii. Siksi kohdunpoisto olisi paras hoitovaihtoehto, mutta ei eläinlääkärikään sitä suoralta kädeltä suositellut, kun huomioidaan Nastan ikä ja sydämen mahdollisesti aiheuttamat ongelmat anestesiassa. Ja kun ei tiedä, paljonko lisäaikaa ja minkälaatuista leikkauksella voisi ostaa, vaikka se menisi hyvinkin. Vaikeita, vaikeita kysymyksiä. Että minä inhoan narttujen hormonihäiriöitä! Osasin kyllä odottaa, että Nastakin lopulta pahempia ongelmia saa, kun sen juoksut ovat vanhana muuttuneet niin tiheiksi ja pari kertaa esikiima on pitkittynyt eikä varsinaista kiimaa välttämättä ole edes tullut. Kun olisi tiennyt leikkauttaa sen ennen sydänongelmien alkua, mutta kun ei sitä kristallipalloa ole... Enkä ole ilman terveydellisiä syitä lähtenyt nartuilta kohtua etukäteen poistamaan, vaikka kokemusten valossa olisi kyllä kannattanut. Jippoakaan en haluaisi leikkauttaa ilman painavaa syytä, koska Jippo on kipuherkkä ja muutenkin herkkä tyttö, eikä leikkauksesta toipuminen varmaan olisi sille helppoa.

Eläinlääkärireissun jälkeen ehdin vielä muutamaksi tunniksi töihin. Kun palasin, oli Nasta vastassa pirteänä ja iloisena.  Se pääsi lenkille poikien kanssa ja Jippo teki lenkkinsä yksin minun kanssani. Nyt sillä ainakin on tärppipäivät, minkä seikan minulle tiedotti Snoopy. Onneksi viestintä pelaa meidän laumassa noin hyvin, tosin ikävää, että Snoopy kertoi tietonsa nylkyttämällä jalkaani...

Vinski on ihan rakastunut Nastaan. Sen mielestä Nasta haiseekin vallan hurmaavalle, vaikka Snoopy ymmärtää hyvin, ettei Nastalla oikeaa kiimaa ole.

Eilen Nummelassa asioilla käydessäni punnitsin taas Vinskin eläinkaupan vaa'alla. Olen lisännyt nyt Vinskin ruokaan entistä enemmän lihaista rasvaa ja tulostakin on tullut. Laihahan Vinski vieläkin on, mutta jotain on kylkiluidenkin peitoksi kertynyt ja vaakakin sen vahvisti, paino oli nyt 18,8-18,9 kg - punnittava ei oikein malttanut seistä vaa'alla. Ja myöhemmin seistessämme valjastelineen vieressä huomasin äkkiä, että lattialle ilmestyi lätäkkö  Eivätpä ole muut koirat koskaan eläinkaupassa tai muuallakaan sisätiloissa pissanneet, ja Vinskikin on kotona sisäsiisti, mutta nyt sitten näin. Eläinkaupan pitäjä kertoi juuri pohtivansa ottaisiko vaihteeksi urospennun, ja annoin neuvoksi, että eipä kannata  Onneksi Vinski ei osunut valjaisiin, olisi tullut pikkaisen kalliiksi se kauppareissu muuten...

Tänä uutena vuotena en kuullut kertaakaan ennen aattoa paukkuja, mikä onkin uusi ennätys. Tosin enimmäkseen pysyinkin omassa periferiassamme. Toki sitten aattona jossain matkan päässä paukkui luvattomasti jo viiden aikaan, kun käytin koiria pissalla. Pientä jännitystä oli ilmassa, koska oli Vinskin ensimmäinen uusi vuosi. Kolme muuta koiraa eivät raketeista piittaa tuon taivaallista. Jippo pelkäsi raketteja vain sinä uutena vuotena, kun se oli kovasti kipeänä ja kärsi kivuista. Edesmenneetkään koirani eivät ole uutta vuotta pelänneet, paitsi Jason kehitti jostain 8-9-vuotiaana pelon raketteja ja ukkosta kohtaan, vaikka se oli siihen asti ollut täysin varma, eikä koskaan yhtään paukkuarkakaan. Syytä en tänä päivänäkään tiedä, mutta olen pohtinut, että ehkä sen kuulossa tapahtui tuohon aikaan jotain muutoksia. Myöhemmin sen kuulo heikkeni niin paljon, että viimeiset uudet vuotensa ja ukkosensa se taas sai viettää rauhassa  Mutta kun olen läheltä nähnyt, mitä tuollainen pelko voi olla, niin myötätuntoni on kaikkien pelkäävien eläinten ja niiden omistajien puolella. Ei harmittaisi yhtään, jos raketit kiellettäisiin kokonaan yksityishenkilöiltä (tai edes valvontaa tehostettaisiin radikaalisti), koska aina ja joka paikasta löytyy niitä idiootteja, jotka ampuvat raketteja väärään aikaan tai muuten väärinkäyttävät niitä. Ja murhenäytelmiä näytellään jokaisen uuden vuoden taitteessa. Edesmenneiden koirienikin jalkoihin heitettiin kerran papatteja ja kerran niiden perään ammuttiin raketti, onneksi olivat niin varmoja tapauksia, ettei niille mitään traumoja jäänyt, eivätkä siinä tilanteessakaan säikkyneet, mutta emännässä kyllä heräsi murhanhimoisia ajatuksia

Uudenvuoden aaton kunniaksi saatiin oikein tuvan täydeltä vieraita, kun siskon seitsenlapsinen perhe tuli kylään. Vinski ja Jippo saivat ensin seurustella pitkään vieraiden kanssa, myöhemmin Nasta ja Snoopykin saivat osansa. Jippo kävi välillä antamassa pusun vauvalle, 5 kk, mitä nyt pöydän herkkujen kyttäämiseltä ehti. Vauva oli nähnyt koiria muutaman kerran ohimennen kotonaankin, mutta ei oikein ollut osannut päättää, mitä mieltä niistä pitäisi olla, että pitäisikö kuitenkin pelätä. Tarvittiin vain yksi kunnon altistus ja asia kirkastui vauvalle: koirat ovat kivoja! Vauva nauroi välillä ihan suu korvissa, kun koirat änkesivät lähelle ja pusutkin vain naurattivat. Vinski on aina ollut kiinnostunut vauvasta, se on yrittänyt ymmärtää mikä tämä otus on, kun se on niin erilainen kuin isommat lapset. Nyt pääsi Vinskikin entistä lähemmin tutustumaan vauvaan ja se todellakin käytti tilaisuuden hyväkseen, samoin kuin vauva tilaisuuden tutustua siihen.

Yhdeksän maissa käytin koiria taas pissalla ja jostain kauempaa kuului jonkun verran pauketta, jolle kukaan ei korvaansa lotkauttanut. Sisälle taloon raketteja ei siihen mennessä ollut kuulunut, radio ja muu melu peittivät niiden äänet. On onni asua taajaman ulkopuolella! Vasta kymmenen korvilla pauke kuului jonkun aikaa sisälle asti, kun ilmeisesti lähempänä asuvatkin innostuivat tulittamaan. Seuraava piikki oli tietenkin puolenyön aikaan. Eivät lotkauttaneet korvaansa meidän koirat. Puoli kahdelta kävimme vielä kerran ulkona ja jostain kauempaa kuului yksittäisiä paukahduksia. Ei vieläkään reaktioita koirilta. Pelottavampaa oli, kun puusta tömähti äkkiä iso lumikuorma alas, silloin Vinski teki väistöliikkeen ja sanoi, että urrr!

Vielä tänään iltapäivälenkilläkin jostain kuului pari pamausta, mutta koiria ei kiinnostanut. Saa nähdä mitä uusi vuosi muuten tuo tullessaan, työkuviot ainakin menevät osaltani täysin uusiksi, joten myllerrystä heti vuoden alkuun on tiedossa. Uuden vuoden lupauksia en harrasta, eipä sitten tarvitse niitä rikkoakaan  

Vinski ja vauva tutustuvat

Joulu sujui hyvin ja välipäivätkin sujunevat leppoisasti lomailun merkeissä. Koirat saivat joululahjaksi perinteiset siankorvat. Vanhemmat koirat avasivat pakettinsa tottuneesti, mutta Vinski ei oikein tiennyt, mitä se olisi paketilleen tehnyt, joten autoin sitä avaamisessa. Pukki toi koirille myös muutaman lelun, joilla pojat innostuivatkin leikkimään, tytöt eivät niinkään, se ei muutenkaan kuulu niiden tapoihin. Vinskin ehdoton suosikki oli röhkivä possu, jonka kanssa se on viettänyt jo monta hauskaa hetkeä.

Tänään Snoopy pääsi jälleen akupunktioon. Mitään ontumista tai muuta hälyttävää ei ole ollut, ja myöskin eläinlääkäri koiran tutkittuaan totesi sen olevan hyvässä kunnossa, lähtötasoon nähden jopa yllättävän hyvässä. Mutta onhan tässä aikaakin kulunut.  Lannealueen lihaksissa ja reidessä vain oli pientä kireyttä, ja niihin tökättiin neulat. Snoopy sieti käsittelyn hyvin ja silmätkin välillä lupsuivat, mutta yksi neula osui ilmeisen arkaan kohtaan ja sitä Snoopy protestoi suuttumalla ja hyppäämällä pois pöydältä. Onneksi sain siitä kiinni, että sain vähän hidastettua sen matkaa lattialle.

Juttelin eläinlääkärin kanssa myös Vinskin pupulaukasta. Vinskillä kun tosiaan on takaperoinen tapa liikkua; siinä kun muut koirat menevät joskus pari askelta pupulaukkaa askellajia vaihtaessaan, niin Vinski ennemminkin menee vaihtoaskeleet ravissa ja sitten pitkät pätkät pupulaukalla. Näin se tekee vapaana, remmissä se kulkee hyvin ja liikuttaa jalkojaan normaalisti, ei peitsaa eikä pompota takajalkojaan tai mitään. Joo, no tietty sillä on ne omat metkunsa, kuten takaperin remmi suussa kävely, jonka emäntä kyllä yrittää aina katkaista lyhyeen... Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että pupulaukka voi olla oire jostain häiriöstä tai sitten se voi johtua siitä, että kehitys on vielä niin kesken. Hänen mielestään Vinski kannattaisi tutkia ihan kliinisesti, koska siten ongelmien syy voi löytyä paremminkin kuin esim. röntgenkuvissa. Hän ehdotti, että tilaisin Vinskille ajan loppiaisen jälkeen. Niinpä taidan tehdäkin, Snoopyn lääkäri on varmasti pätevä tekemään tarkkoja havaintoja. Ja Snoopy on todellakin apua saanut, ennen sekin liikkui hurjaa pupulaukkaa, mutta nykyään se liikkuu tasapainoisesti.

Tässä Vinski esittelee rakkaan jouluporsaansa :)

Treenaaminen on jäänyt kovin vähiin viime aikoina, kun olosuhteetkaan eivät ole niin otolliset. Keittiössä olemme hieman treenanneet ja kerran jopa pihallakin. Vinski on oppinut noutamaan. Hienosäätöä nouto tietenkin vielä vaatii eri osa-alueilla.

Nastan pissanäyte tarkistettiin tänään ja vihdoinkin näyte oli puhdas. Toivottavasti uutta tulehdusta ei ainakaan vähään aikaan tule. Kylmyys on kyllä altistava tekijä ja melko kylmiä kelejä on taas luvassa.

Itse jouduin tänään särkypäivystykseen hampaan takia, eivätkä jouluvalmistelut muutenkaan ole edenneet kovin jouhevasti. Töissäkin on ollut kaikkea ihme vääntöä ja epävarmuutta tulevasta. Mutta kun olen muutaman kerran katsonut ja kuunnellut nauhalta lempilaulajani duetoiman kauniin joululaulun, niin kummasti siinä jo on rauhoittunut joulumielelle. Tulkoon joulu :)

Eilen pyrytti lisää lunta koko päivän. Eipä muistu mieleen, että marraskuussa satanut lumi olisi ennen pysynyt maassa näin kauan ja että ennen joulukuun puoliväliä olisi jo ollut näin paljon lunta. Pyrystä huolimatta suunnistin asioille Nummelaan kolmen koiran jengin kanssa. Nasta täytyi jättää kotiin, ettei se olisi altistunut kylmälle. Vinski kävi eläinkaupassa vaa'alla ja painoa sillä oli nyt 18,1 kg. Kahlasimme myös Nummelassa pienen metsälenkin hangessa ja sen päälle remmilenkin katuja pitkin.  Kerrankin Vinski oli kunnolla väsynyt kotona. Toivottavasti Snoopylla ei taas mene koko kroppa jumiin ja rupea selkä vihoittelemaan hangessa liikkumisen takia kuten viime talvena kävi.  Hankiliikunta täytyy tietenkin pitää maltillisena ja Snoopy myös käyttää tosi paljon Back On Track-loimeaan.

Lauhemman jakson jälkeen tänään oli taas kipakka pakkanen ja ulkoilimme kotimaastossa -15 asteen kelissä. Nasta vain piipahti ulkona, koska sille keli oli liian kylmä, mutta muilla kolmella oli hauskaa. Snoopy on jo muutaman kerran kunnolla leikkinyt Vinskin kanssa, ja pojilla on myös hurjia juoksukisoja.  Snoopy on aina leikkinyt mielellään leluilla ja minun kanssani, mutta muiden koirien kanssa se ei ole kunnolla antautunut leikkimään enää vuosiin. Ennen kuin nyt.

Vinski on viime aikoina kunnostautunut vähemmän toivottavissa asioissa.  Viime viikolla se repi sohvaa ihan kunnolla.  Tänään se aiheutti pari kappaletta oikosulkuja talossa.  Se oli jossain vaiheessa purrut poikki eteisessä olleen auton sisätilalämmittimen johdon.  Kun sitten kytkin lohkolämmittimen ja sisälämmittimen jatkojohdon kautta talossa olevaan pistorasiaan, niin oikosulkuhan siitä seurasi, sulake hyppäsi pois paikaltaan ja osa talosta pimeni.  En heti tajunnut missä vika oli, vaan kytkin johdon vielä keittiönkin pistorasiaan, kun edellinen pistorasia ei kerran sähköä tuottanut, ja osa keittiöstäkin sitten pimeni. Mokomakin murkkukoira!

Ja lumikuvia on taas tullut otettua. Allaoleva kuva on tärähtänyt ja koirilla kiiluvat silmät kuin pedoilla (tai tietyillä sarvipäillä;), mutta juoksemisen riemu tästä välittynee, vauhdissa siis Snoopy, Jippo ja Vinski

Vinski osaa heittäytymisen taidon

Pojat

Vinski teki itselleen kivan piehtaroimiskolon

Vinski näyttää miten paljon metsässä jo on lunta

Lumiukko-Vinski

Tällä kertaa Nastan virtsatulehdus ei sitten mennyt ohi yhdellä kuurilla. Ei kulunut kauan kuurin loppumisesta, kun tihentyneestä pissailusta arvasin, että tulehdus vaivaa yhä. Ja tietenkin oli juuri itsenäisyyspäivän takia tavallista pitempi viikonloppu eikä päästy heti lääkäriin. Kaksi Synulox-tabua löytyi vielä varastosta ja niiden varassa piti taiteilla tähän päivään saakka, ja sen verran ne auttoivatkin, että pissaaminen muuttui melko normaaliksi. Tänään kiikutin pissanäytteen hoitavalle eläinlääkärille, ja näytteessä oli yhä tulehdussoluja kuten epäilinkin. Uusi 15 päivän Synulox-kuuri saatiin. Antibiootin vaihto olisi ehkä ollut järkevää, mutta kun sekään ei ole ongelmatonta. Synuloxin Nasta on sietänyt hyvin, Oriprimin jälkeen sille tuli pitkäksi aikaa valkuaista virtsaan ja Xedenin se oksensi. Toivottavasti tulehdus nyt jo paranee, riittäisi jo tuo antibioottien popsiminen  C-vitamiinia ja karpalotabuja on taas annettu tukihoidoksi, vaan eivätpä näköjään auta tässä tapauksessa.

Käytin eilen Vinskin fysioterapeutilla tsekkauksessa. Halusin tietää onko sillä jossain jumeja tai muuta häikkää, koska sen tyyli liikkua ei ole ihan normaali. Vauhdissa, jossa sen kuuluisi ravata, se kauhoo vauhtia etujaloilla ja hyppyyttää takajalkoja perässä tasajalkaa. Epänormaaliksihan tuollaista liikkumistapaa kutsutaan ja sitä pidetään merkkinä kivusta. Vinskin tapauksessa olen ajatellut sen johtuvan mahdollisesti kehittymättömyydestä ja malttamattomuudesta, mutta päätin kumminkin tarkistuttaa sen siltä osin mitä nyt fyssarilla pystyy. Lonkka- ja selkäviat ovat nekin kyllä mielessä kummitelleet.

Fyssari halusi ensin nähdä Vinskin liikkeet ulkona. Oli aika haasteellista saada Vinski näyttämään eri askellajit nätisti, koska sillä oli kovin hauskaa, minkä se ilmaisi pomppimalla ja ottamalla välillä remmin suuhunsa ja liikkumalla takaperin.  Kävelytin myös fyssarin pyynnöstä Vinskin ylös ja alas portaita. Ylös se riensi enimmäkseen etuperin, mutta alas se tuli koko matkan takaperin. Fyssari sanoi, ettei ole ennen moista nähnyt ja tulee varmasti muistamaan tapauksen lopun ikäänsä  Koordinaatio siis oli varsin hyvällä mallilla

Siirryimme sitten sisälle vääntelemään ja kääntelemään koiraa. Raajojen lihakset Vinskillä olivat varsin kehittyneet. Fyssari piti Vinskin saamaa liikuntaa sopivan kuuloisena. Syvät lihakset olivat vielä huonosti kehittyneet. Vasemmassa kintereessä oli jäykkyyttä, mistä lie johtuvaa. Muuta erikoista ei löytynyt, Vinski ei missään vaiheessa osoittanut kipureaktioita. Fyssari oli myös sitä mieltä, että Vinskin luonteen huomioiden (on se sellainen adhd-pellefantti ) se ei vain malta miettiä, miten pitäisi liikkua. Kunhan vaan kovaa pääsee. Luuston tilannetta nyt tietenkään ei tiedä ennen kuin luusto päästään kuvaamaan. Välikuvia en ole ottamassa, kun viralliseen kuvausikään ei ole montaa kuukautta ja kun ei Vinski ole koskaan ontunut tms. Fyssari antoi kotijumppaohjeita syvien lihasten kehittämiseksi ja painotti, että liikkeet pitää tehdä hitaasti. Joopa joo... Laihaksi fyssari Vinskiä myös sanoi ja käski antaa lisää ruokaa. Joo-o, se syö huimasti enemmän kuin lauman kukaan muu koira, mutta se vain ei näy missään. Snoopy on myös aina ollut laiha koira, joka ei liho millään. Jippo taas lihoo herkästi vaikka se saa vähiten ruokaa koko laumasta. Ei mene tasan nää jutut...

Juu, tilanteet muuttuvat välillä äkkiä, ja edellisen päivityksen jälkeenkin on ehtinyt muutoksia tulla.

Nasta sairastui virtsatulehdukseen maanantai-iltana. Se läähätti sisällä levottomana, mistä jo arvasin tulehduksen jälleen iskeneen, ja sitten se pissasikin aika tiheästi ulkona. Olinkin jo ihmetellyt, eikö se tämän juoksun aikana saa tulehdusta. Jo yli vuoden ajan Nasta on sairastanut virtsatulehduksen jokaisen juoksun yhteydessä, ja joskus juoksun ulkopuolellakin. Edellinen tulehdus alkoi juhannuksena juoksun yhteydessä. Tällaisia tapauksia varten pidän aina jemmassa yhtä tai kahta antibioottitabua, että päästään aloittamaan hoito heti, vaikkei eläinlääkärille päästäisikään välittömästi. On hieman mielenkiintoista metsästää eläinlääkäriä esim. juhannuksena.. Viime joulunakin Nastalla alkoi yksi tulehdus juuri ennen joulua.

Annoin Nastalle varastosta Synulox-tabletin yötä vasten, ja heräsin pari kertaa yöllä päästämään sen pissalle. Aamulla menin seitsemäksi töihin, mutta livistin sieltä puolen päivän aikaan, että pääsin pissattamaan Nastan ja viemään pissanäytteen eläinlääkärille Nummelaan.  Tulehdussoluja ja vertahan siitä virtsasta löytyi, ja Nasta sai kymmenen päivän Synulox-kuurin. Se on aina parantunut virtsatulehduksista yhdellä kuurilla, mutta eihän noita kuureja ole kiva syöttää sille. C-vitamiini ja karpalovalmistekaan eivät ole estäneet tulehduksia, joten eipä sitten muutakaan voi tehdä kuin antibioottia lykätä, kun tulehdus iskee. Ainahan tämän ikäisellä (ja nuoremmallakin) koiralla voi terveystilanne muuttua silmänräpäyksessä, joten kiitollinen olen, että olen saanut pitää Nastan hyväkuntoisena tähän asti ja terveysongelmien kanssa olemme toistaiseksi pärjänneet hyvin.

Heräsin myös miettimään, että onko laumaa tosiaan pakko hoitaa kolmessa erässä Nastan juoksun ajan. Lauma on ollut luontevaa erottaa kahtia sen jälkeen, kun Jippo ja Nasta taas päättivät, etteivät enää ole kavereita. Yksin kun en ole halunnut ketään jättää, niin Nasta ja Snoopy ovat olleet parina, ja vastaavasti Vinski ja Jippo. Sisällä portti välissään ja ulkona lenkit erillään. Nastan juoksun aikana epäröin yhdistää kolmea muuta koiraa nimenomaan juoksun takia, pelkäsin esim. että Snoopy saattaa astua Vinskiä. Skismaahan pojilla ei sinänsä ainakaan tähän asti ole ollut. Eilen sitten vaan kyllästyin ajatukseen, että joudun tekemään ensin kaksi pitkää lenkkiä ja sitten yhden lyhyen Nastan kanssa. Niinpä tempaisin Snoopyn, Vinskin ja Jipon yhtä aikaa lenkille. Ja hyvinhän se meni. Ensin remmilenkkeiltiin, sitten kaikki saivat juosta metsässä vapaana ja lopuksi vähän potkukelkkailtiin omalla tiellä. Vinski mielisteli välillä kovasti Snoopya. Metsässä se yritti välillä ottaa saman kepin kuin Snoopy, mutta Snoopy teki arvovallallaan tiettäväksi, että keppi kuuluu sille. Kerran Snoopy oli menossa astumaan Vinskiä, mutta menin väliin. Snoopy joskus astuu vääriä kohteita narttujen juoksuaikoina, mutta muuten se on kestänyt juoksut hyvin. Ruokahalu tai työhalu eivät katoa minnekään, eikä se juuri ääntelekään. Maastotreenit onnistuvat ihan normaalisti, mutta tottistreeneissä keskittymiskyky hieman kärsii.

Nyt on kolmen koiran jengi ehtinyt jo lenkkeillä lisää yhdessä (mm. lumimyrskyssä!) ja viettää aikaa sisälläkin yhdessä. Toivottavasti saan vielä Nastan ja Jiponkin yhdistettyä. Aiempien välirikkojen jälkeen tämä on aina onnistunut, mutta nyt en ole pitänyt yhdistämisen yrittämiselläkään mitään kiirettä, kun laumassa on ollut pentu, jota ei ole viitsinyt altistaa turhan voimakkaille kokemuksille. Siitä ei ole kauan, kun minulla oli viisi koiraa, jotka tulivat aina keskenään toimeen. Nastalle ja Jipolle tuli ensimmäinen välirikko kuuden vuoden yhteiselon jälkeen. Välirauha solmittiin, mutta pysyvää rauhaa ei ole saatu aikaan, vaikka viimeisin välirauha olikin noin vuoden mittainen. Toivottavasti edes pojat tulevat toimeen jatkossakin, mutta mitenkään itsestään selvänä en sitä ota. Tänään näin sellaisenkin ihmeen, että Snoopy hetken leikki Vinskin kanssa. Snoopy kun ei enää ole leikkimistä harrastanut Jiponkaan kanssa, joka muuten on aina ollut sen ehdoton bestis. Ehkä Snoopy halusi leikkimällä opettaa Vinskille jotain, tai sitten se vaan yksinkertaisesti halusi leikkiä kakaran kanssa.

Tällä viikolla tuli sitten kunnon talvi. Eipä tuo lumi yleensä tässä vaiheessa täällä etelässä pysyvää ole, mutta jälkikausi päättyi nyt oletettavasti tähän. Eipä tuo niin harmita, koska ehdin jo Vinskin kanssa treenata ihan riittävästi ensimmäisen kauden aikana, eikä noilla vanhemmilla koirilla liikaa edes kannata jäljestää. Ja on ehdottoman tervetullutta, ettei rapa lennä pihalla ja lenkillä ja kulkeudu koirien mukana pitkin kämppää. Ja lenkkeily iltapimeällä on noin sata kertaa mukavampaa, kun lumi valaisee maiseman.  Potkukelkkakin kaivettiin jo esiin. Vinskillä tietysti heräsivät paimennusvaistot, kun potkukelkka lähti liikkeelle, mutta ei se ihmeekseni käynyt siihen kiinni, kaarteli vain. 

Nastalle tuli taas juoksu. Sillä on harmillisen lyhyet juoksuvälit vanhaksi koiraksi, yleensä neljä kuukautta, eikä nytkään ollut kuin vähän yli neljän kuukauden väli. En vaan sitä enää halua leikkauttaakaan, kun ikää on, eikä sydän ole aivan terve. Märkäkohdun pelossa saa tietenkin elää   Toistaiseksi Nasta on ollut hyvässä kunnossa. Hengitystieoireetkin ovat enimmäkseen pysyneet aisoissa, eikä antihistamiinia ole tarvinnut antaa koko ajan. Juoksuajat tälläisessa sekalaumassa ovat melko mielenkiintoista aikaa. Nyt kun Nastalla on jo varsinaiset astutuspäivät käsillä, niin se on tietenkin erotettu Snoopysta. Jiposta se on pidetty erillään välirikon takia jo pidempään. Vain Vinskiä Nasta on nyt välillä tavannut, ja vaikka Vinski on jo kiinnostunut narttujen hajuista, ei se Nastan juoksua kyllä huomioi vielä millään tavalla. Tällä hetkellä joudun lenkittämään ja hoitamaan koirat kolmessa erässä. Eipä ole vapaa-ajan ongelmia. Jos joku haluaa ottaa hoitoonsa juoksuaikaisen nartun, on erittäin lämpimästi tervetullut täältä sellaisen hakemaan

Jippo torstaiaamun lumisateessa

Vinski perjantaina lumitouhuissa

Vinski ja Jippo ottavat taas erää

Nasta

Snoopy

Vinski

Eilen Snoopy kävi eläinlääkärillä kuudetta kertaa akupunktiossa. Aika hyvässä kunnossa se oli. Lanneselän yksi nikamaväli oli vähän arka ja lonkan koukistajissa ja reisilihaksissa oli jännitystä, mutta eipä muuta. Akupunktion lisänä Snoopy sai jälleen laserhoitoa. Ei tuo koira vieläkän ilahtunut joutuessaan lääkärille, mutta antoi käsitellä itseään eikä yrittänyt syödä eläinlääkäriä. Varmuuden vuoksi hoitojen ajaksi aina laitettavan kuonokopan se onnistui tällä kertaa irrottamaan kahdesti, mutta sen verran kohtelias se oli, että teki niin vain ennen neulojen laittoa ja neulojen poistamisen jälkeen, kun se oli nostettu pois pöydältä ja varmaan itsekin tiesi homman olevan ohi. Käsittelyn aikana se ei edes yrittänyt päästä kopasta eroon. Seuraavaa hoitoa eläinlääkäri suositteli loppuvuodesta, jolloin ilman kylmyys saattaa pahentaa selkävaivoja. Snoopy on nyt ollut pari kuukautta kokonaan ilman kipulääkkeitä, ja sitä ennenkin mentiin pitkään pienellä ylläpitoannoksella.

Snoopylla tosiaan oli äiti mukana lääkärillä   Otin Nastan mukaan, koska sen hengitystieoireet ovat taas viime aikoina pahentuneet. Hengästymisen lisäksi sillä on ollut kovaäänistä kurkun selvittelyä ja siinä yhteydessä kurlaavia ja hinkuvia ääniä. Hoitava ell nosti puhelimitse sydänlääkkeen annosta ja ehdotti nesteenpoistolääkkeen lisäämistä. Sitä en heti lähtenyt antamaan. Sen sijaan edellisenä päivänä olin antanut Nastalle puolikkaan Heinixin, joka ei sinä päivänä näyttänyt vaikuttavan mitään, mutta tietenkin sitten eläinlääkärille seuraavana päivänä mentäessä oireet olivat tosi paljon lieventyneet, emmekä päässeet esittelemään lääkärille niitä pahempia oireita, mikä oli ollut tarkoitus. Pääasia tietenkin, että Nastan olo varmasti oli parempi, ja antoihan tuo antihistamiinin tepsiminen lisävarmistusta siihen, mitä eläinlääkäri arveli oireiden syyksi. Oireiden ja kurkun alueen painelututkimuksen perusteella hän oli sitä mieltä, että oireet johtuvat nimenomaan nielun alueesta ja saattavat olla allergiaperäisiä. Sydän kuunneltiin myös ja työtä sydän kuulemma joutuu tekemään, eli sydänlääkityskään ei turha ole, mutta kauhean huonossa kunnossa pumppu ei ole. Tarkkaa diagnoosia ei vieläkään ole, kun ei nielun aluetta ole perusteellisesti rauhoituksessa tutkittu, mutta vähän viisaampia taas ollaan. Antihistamiinia jatketaan ja muita jatkotoimia harkitaan. Eläinlääkäri sanoi, että Nasta on hyväkuntoinen vanhus. En itse osaa käyttää siitä sanaa vanhus, vaikka vanhahan se toki on. Kiva oli saada Snoopyn lääkärin arvio tilanteesta, kun omalle lääkärille ei saanut aikoja täksi viikoksi. 

Eilen sitten käytiin eläinlääkärillä hakemassa viimeinen puuttuva rokotus eli rabies. Samalla Vinski kävi puntarilla ja painoa oli 14,75 kg. Miltei Nastan painoinen siis, ja kevyimmillään Nastan aikuispaino on ollut tuota alempikin. Vinskin maitokulmureista yksikään ei vielä ollut irronnut, vaikka uudet jo tekivät tuloaan viereen. Eläinlääkäri kiskaisi toista alakulmuria ja saikin sen melkein irti. Tänään molemmat alakulmurit ovatkin jo irronneet. Eilisiltainen leikkituokio Urhon kanssa varmaan avitti asiaa.  Urhon naamaan ilmestyi leikin aikana verta. Sääli kun en ottanut kuvaa, otsikoksi olisi voinut laittaa vaikka: Tappajabortsu iskee   Kivaa pojilla taas oli ja leikkivät kyllä tosi nätisti.

Torstaina 29.7. Suomessa lyötiin kaikkien aikojen lämpöennätys. Meillä päin ei ollut kesän kuumin päivä, mutta Snoopy valitettavasti löi oman henkilökohtaisen lämpöennätyksensä.

Käytin Snoopya ja Nastaa pikku pisulenkillä lähimetsässä illalla ennen kahdeksaa. Ilman lämpötila oli silloin jotain 26-27 asteen välillä, aurinko oli pilvessä ja ilmankosteus korkea. Äkkiä huomasin, ettei Snoopy enää ollut näkösällä, eikä se myöskään reagoinut kutsuun. Se ei ole hävinnyt pitkäksi aikaa sen jälkeen, kun se kymmenkuisena katosi yli tunniksi ja palasi maijan kyydissä. Minulla on tapana kutsua se heti luokse, kun se häviää näkyvistä, ja homma pelittää yleensä hyvin. Kun vaan kutsuu ajoissa, niin Snoopy tulee pois vaikka laukkaavan pupunkin perästä. Joskus harvakseltaan se silti ehtii saada mielenkiintoisen hajun ja ehtii kadota juuri ennen kun sen saisi vielä kutsulla takaisin, mutta yleensä se palaa parissa minuutissa. Tämä oli toinen kerta tänä vuonna, kun se hävisi. Kun se ei parissa minuutissa palannut, kävin viemässä Nastan takaisin kotiin, ettei se näänny metsään. Otin Jipon mukaan metsään siinä toivossa, että se voi auttaa näyttämään minne päin Snoopy on lähtenyt. Mutta Snoopy tuli meitä jo tiellä vastaan. Se läähätti hulluna, koska oli tietenkin juossut täysiä koko 11 minuuttia kestäneen karkureissunsa ajan. Se myös jotenkin raahasi takajalkojaan, ja ihmettelin, onko se rikkonut itsensä juostessaan. Talon lähellä se löi maihin, eikä millään olisi jatkanut matkaa.  Tajusin heti, että kyse oli vähän muusta kuin venähdyksestä tai vastaavasta. Kiskoin Snoopyn välittömästi kylmään suihkuun. Suihkussa se hoiperteli, jatkoi hullua läähätystään ja kuolasi. Tarkistin limakalvot, ne olivat hyvän väriset. Hetki suihkun jälkeen mittasin siltä lämmön ja mittari löi lukemaksi 40,7 astetta. Mikähän se lukema olisi ollut ennen suihkua... Takaisin suihkuun vaan hieman pidemmäksi aikaa tällä kertaa. Juotin myös Snoopya ja annoin sille NutriPlus-geeliä. Tämän suihkun jälkeen Snoopy oli virkeämpi, pysyi jo hyvin jaloillaan ja hankasi itseään tarmokkaasti huonekaluihin kuivatakseen itseään. Lämpö oli laskenut 39,1 asteeseen. Vajaa tunti tapahtuneesta Snoopy raahasi minulle iloisesti lelua. Huh, selvisimme säikähdyksellä, mutta entä jos koira olisi viipynyt reissullaan vähänkään kauemmin... Yön kynnyksellä Snoopylla oli lämpöä enää 38,1 astetta.

Tuo oli aika konkreettinen opetus siitä, että emme todellakaan turhaan ole ottaneet helteellä iisimmin. Rankkaa rasitusta emme ole harrastaneet, koiria on nesteytetty ja kuumimpina päivinä niitä on kasteltu. Minulla on ollut koiria 21 vuotta ja ensimmäisen kerran jouduin tekemisiin lämpöhalvauksen kanssa. Toista kertaa en välittäisi joutua... Toivottavasti tällaiset kesäkelit eivät yleisty Suomessa, vähän viileämmät kesät ovat enemmän minun ja koirien mieleen!

Nasta teki eilen visiitin eläinlääkärille, koska sillä on ollut kroonista yskää ja viime aikoina oireet ovat pahentuneet. Nasta on ollut sydänlääkityksellä helmikuusta lähtien, koska sillä todettiin nopeutunut sydän ja oireet viittasivat sydämen vajaatoimintaan ja tutkimuksissa moni muu sairaus oli jo pois suljettu. Lääkitys (Vasotop) auttoikin ja Nasta sai takaisin menettämäänsä painoa, mutta yskä ei täysin loppunut. Sivuääntä Nastalla ei koskaan ole todettu. Eilen siltä tutkittiin röntgenillä sydän ja keuhkot. Kuvat pystyttiin helposti ottamaan hereillä, koska Nasta on niin helppo käsiteltävä. Se makasi rentona ja kaikessa rauhassa pöydällä ensin kyljellään ja sitten selällään. Se on antanut tutkia nielunsakin hereillä, mitä ei moni koira taida suvaita.  Sydän oli kuvissa normaalin kokoinen, mutta muodoltaan hieman poikkeuksellinen. Keuhkoissa oli lievää tiivistymää. Antibioottikuuria ei heti määrätty, koska Nastalla loppui vasta eilen virtsatulehdukseen syöty kuuri. Pahentuneeseen yskään määrättiin keskushermostoon vaikuttavaa yskänlääkettä. Lääke tehosi tosi hyvin ja yskiminen ja kurkun selvittely loppuivat kokonaan, mutta sen sijaan Nasta on tänään läähättänyt entistä enemmän ja takajaloissa on ollut pientä vapinaa, eli ilman sivuvaikutuksia se ei lääkkeestä selvinnyt. Jos Nastan oireita ei saada hallintaan, niin sille pitäisi tehdä vielä jatkotutkimuksia (sydänultra, ekg), jotta löydösten perusteella voisi sitten määrätä vielä yksilöidymmän lääkityksen. Yleiskunto Nastalla on vielä hyvä ja mieli pirteä. Vanhat koirat ovat ihania, mutta sääli kun tuppaavat usein saamaan kaiken maailman vaivoja riesakseen.

Tiistaina olimme Tending-porukan kanssa treenaamassa tottista ja esineitä helteessä Hyvinkäällä. Jätin Jipon kanssa tottistreenin väliin. Sillä oli juoksu ja tärppipäivät, mikä ei sen omaan työskentelyyn kyllä vaikuta minkään vertaa, mutta muihin kentällä kävijöihin sitten enemmän tai vähemmän kumminkin. Tottistreeniin pääsi Snoopy. Se oli Jipon tärppipäivistä johtuen ylenpalttisen kiinnostunut kentän hajuista, mutta teki sitten liikkeet (ilmoittautuminen, paikallaolo, seuraaminen, jäävät, tasamaanouto ja hyppynouto) ihan hyvin. Hyppynouto oli ohjelmassa pitkästä aikaa nyt, kun kipuhoidot on saatu hyvälle mallille. Rikkihän tuo koira ei muutenkaan hypyistä mene, kuten eläinlääkärikin tänään totesi, kun hyppylupaa kyselin.

Vinski pyörähti lopuksi kentällä saamassa siedätyshoitoa vieraisiin koiriin. Se on nyt ihan tällä viikolla alkanut reagoida entistä enemmän vieraisiin koiriin, tosin se oli muutaman päivän niitä kokonaan näkemättäkin ja on turhan harvakseltaan muutenkin niitä nähnyt. Me kun asumme periferiassa, ja taajamakäynneilläkin olemme aika harvakseltaan törmänneet koiriin. Eikä ole aina treeneissäkään tullut hyödynnettyä paikalla olevia koiria. Nyt otetaan asia kunnolla työn alle. Hyvinkään kentällä oli aika huvittavaa, että Vinski reagoi bortsuihin enemmän kuin maliherraan, joka oikeastaan oli sen mielestä melkeinpä kiva

Esineruudussa pääsivät kehiin sekä Snoopy että Jippo. Snoopyn suoritusta tarkkaili oikein virkavaltakin, kun tien viereen pysähtyi poliisiauto, josta käsin poliisit jäivät hetkeksi treenejä seuraamaan, kyseltyään ensin treeneistämme. Me kun jo luulimme, että tulivat meitä pois häätämään, kun autot olivat parkissa kävelytien varrella   Snoopylla on aiempaa vähän läheisempääkin kokemusta virkavallasta, kun se kymmenkuisena joutui maijan kyytiin lähdettyään metsässä kiinnostavan hajun perään ja päädyttyään Hangontielle, joka on ainoastaan Suomen vilkkain kaksikaistainen tie   Esinetreeni meni Snoopylta hyvin, melko tehokkaasti se neljä esinettä löysi. Myös Jipolle laitettiin neljä esinettä. Sekin toimi hyvällä motivaatiolla ja löysi kaikki esineet. Sivurajalle jouduin lähettämään sen kaksi kertaa, ennen kuin se bongasi siellä olevan esineen. Koetilanteessa esine olisi saattanut jäädä löytymättä, ellen olisi ajan puitteissa ehtinyt palata takaisin päin haetuttamaan uudestaan jo etsittyjä alueita yhden esineen puuttuessa. Mutta sehän juuri kokeista niin jänniä tekeekin

Vinskillä on mittarissa nyt neljä kuukautta, ja korvat ovat olleet kokonaan pystyssä jo useita päiviä. Tiistaina Vinski Vintiö kävi eläinlääkärillä hakemassa tehosterokotteet. Painoa 16-viikkoisella oli 11,4 kg. Koivetkin ovat tietenkin kasvaneet hurjasti lisää ja niillä pääsee kovaa ja kauas. Vinski on jo pari kertaa nostanut jalkaa pissatessa. Juoksuisista nartuista se ei sentään vielä ymmärrä mitään, niitä meiltä löytyy tällä hetkellä kaksi kappaletta.

Snoopy kävi keskiviikkona viidettä kertaa eläinlääkärillä akupunktiossa selkävaivansa vuoksi. Hoito sujui hyvin ja koiran vointi todettiin sangen hyväksi.  Snoopyhan alkoi ontua oikeaa takajalkaansa levon jälkeen liikkeelle lähtiessään helmikuun alussa. Tutkimuksissa siltä löytyi vikaa lanneselän alueelta ja ontuminen johtui jalkaan menevästä hermokivusta. Kysyin heti eläinlääkäriltä voisiko fysioterapiasta tai akupunktiosta olla apua vaivaan. Vastaus oli kieltävä. Jos vaiva pahenisi, leikkausta voisi kuulemma yrittää, mutta tulos olisi epävarma. Ainoaksi hoidoksi saimme mukaan kipulääke Norocarpia. Saimme luvan elää ihan normaalia elämää.  Järkeilin kuitenkin, että fysioterapiasta voisi olla ainakin epäsuoraa apua, ja halusin myös saada fysioterapeutin arvion koiran tilasta. Niinpä varasin ajan fyssari/osteopaatti Leena Piiralta, jonka vastaanotolla sitten kävimme maaliskuun alussa. Snoopy ei olisi antanut hoitaa itseään, koska se oli niin kivulias. Koko kroppa oli jäykkä ja jumissa. Snoopy oli muutaman viikon ajan ennen ontumisen alkamista ehtinyt juoksennella hangessa, mikä oli kaikin puolin pahentanut tilannetta ja varmaan juuri se oli laukaissut ontumisen. Selkäongelma kun Snoopylla ilmeisesti on ollut aina, mutta koskaan ennen se ei ole ontunut. Viime talven lumimäärä sitten lopulta koitui sen kohtaloksi, mutta parempi niin kuin että se eläisi hermokipujen kanssa tietämättäni vieläkin. Piira antoi kotihoito-ohjeeksi pelkkää remmilenkkeilyä ja mielellään ravissa. Kun mainitsin miettineeni akupunktiota, Piira suositteli sen aloittamista mahdollisimman pian. Vielä samana päivänä tilasin akupunktioajan. Piira suositteli myös Back On Track-loimen käyttämistä, jollainen hankittiin ja otettiin käyttöön seuraavana päivänä. Snoopy on käyttänyt sitä mielellään.

Ensimmäinen akupunktiohoito oli 10.3. Pyysin Snoopylle kuonokopan, koska jo tiesin sen mielipiteen käsittelyä kohtaan. Ja niin siinä kävikin, että Snoopy koppa päässä kävi välienselvittelyn eläinlääkärin kanssa. Ell lopulta voitti taistelun, mutta itse akupunktiota varten Snoopy jouduttiin rauhoittamaan. Käsittelyn jälkeen ensimmäinen havaittava vaikutus oli, että Snoopy piehtaroi usein, ja kolmen päivän päästä ontuminen väheni todella paljon. Siihen mennessä ontuminen olikin koko ajan pahentunut ja Snoopy ei välillä levon jälkeen ollenkaan varannut jalalle ja ontui joskus lenkilläkin.  Snoopyn liikkeet myös muuttuivat joustavammiksi ja taka-askel pidemmäksi hoidon jälkeen. Muutaman päivän päästä ontuminen taas paheni, minkä ell kertoi olevan tyypillinen reaktio. Yksi hoitokerta ei vielä riitä pitkälle.  Seuraava akupunktio oli 24.3. Snoopy rauhoitettiin jälleen ja ell sanoi koiran tutkittuaan olevansa tyytyväinen kehitykseen.

Kolmas akupunktio oli 8.4. En halunnut Snoopylle turhan monia rauhoituksia, joten ehdotin, että kokeiltaisiin edes yhden neulan laittamista ennen rauhoittamista, jotta selviäisi, voisiko sitä joskus hoitaa hereillä. Eläinlääkäri oli minua yllättyneempi, kun koko hoito pystyttiin tekemään ilman rauhoittamista tällä kertaa! Ell käytti ohuimpia neuloja. Snoopy ei hoidosta vieläkään nauttinut, mutta alistui kohtaloonsa. Kipukohdat selästä edelleen löytyivät, joista yksi oli muita pahempi, ja siihen koskemista Snoopy protestoi. Muualta kropasta kipukohtia ei enää löytynyt. Tämän hoidon jälkeen Snoopy ontui enää satunnaisesti parina päivänä ja on sen jälkeen aina tähän asti ollut täysin ontumaton. Tässä vaiheessa ohjelmaan lisättiin hieman vapaana liikkumista metsässä, kun lumen määräkin alkoi olla inhimillisempi. Ällistyin kun Snoopysta oli tullut metsässä aiempaa rauhallisempi liikkuja. Kyllä se vielä vapaana osaa pistellä täysiä menemään, koska sillä on tuo vauhti veressään, mutta kuitenkin välillä se etenee rauhallisesti, mitä se ei aiemmassa elämässään juuri harrastanut, näin jälkikäteen ajateltuna kipujen vuoksi.

Neljäs akupunktio oli 29.4. ja taas hereillä. Snoopy jännitti hoitoa vähän edellistä kertaa vähemmän. Ensimmäistä kertaa tapahtui, että se endorfiinien vaikutuksesta miltei nukahti.  Nyt pidettiinkin tähän asti pisin tauko hoitojen välillä, kun viides hoito oli 9.6. Hereillä taaskin. Snoopy ei edelleenkään ollut innoissaan joutuessaan eläinlääkärille, mutta sen hoitomyönteisyys on selvästi kasvanut joka kerta. Hoidossa on käytetty neulojen lisäksi laseria. Snoopy haluaa olla selvillä kaikesta mitä sille tehdään, joten se saa aina ensin tutkia laserin ja neulat, ja toistaiseksi se on aina antanut niille hyväksyntänsä   Hereillä ei voi tehdä ihan kaikkia sellaisia hoitoja, joita rauhoituksessa voisi, joten ehkä vielä joskus Snoopy rauhoitetaan hoidon tehostamiseksi. Nyt tämä hereillä ja ohuimmilla neuloilla saavutettu 70-80 prosentin hoitoteho on kuitenkin ollut varsin hyvä. Hirvittää ajatella missä kunnossa koira olisi, jos olisin uskonut ensimmäistä eläinlääkäriä ja jatkanut normaalia elämää hakematta koiralle mitään apua. Se varsinainen selkävika ei koskaan parane ja ell on sanonut, että huonoja päiviä voi aina välillä tulla, mutta tärkeintä on, että nyt on keinot kivun hallintaan. Pelkkä Norocarp ei varmasti olisi auttanut. Kesän lämpö ja uintimahdollisuudet myös ovat hyväksi selkävaivaiselle   Ja onneksi Snoopyn selkävika on kuitenkin sen verran lievä, että se voi tällä hetkellä elää aivan normaalia elämää ja myös jatkaa pk-harrastusta.

Vinskillä tuli mittariin kolme kuukautta torstaina, ja tänään se on tasan 13 viikkoa. Se on kasvanut kohisten, koivilla on jo pituutta. Korvat elävät omaa elämäänsä, välillä molemmat melkein pystyssä, välillä enemmän lupassa, ja aika usein toinen korva on hyvin kevyt ja toinen luppa, saa nähdä mihin tässä päädytään!

Alkuviikosta käytiin eläinlääkärillä hakemassa rokotukset. Vinski käyttäytyi hienosti ja eläinlääkäri kehui sitä rauhalliseksi pennuksi. Oikaisin kyllä tämän harhaluulon... Vinski kävi uteliaana tutkimassa myös eläinlääkärin takahuoneen, ja odotustiloissa se kohtasi kiltin vinttikoiran. Vaa'allakin Vinski kävi ja painoi noin 9 kg, eli ei mikään höyhensarjalainen 12-viikkoiseksi.

Päivittäin olemme pitäneet lyhyitä treenihetkiä, joissa harjoitellaan ihan perusjuttuja; perusasentoa, seuraamista, maahanmenoa, istumista, seisomista, luoksetuloa ja kontaktia. Namin avulla treenit sujuvat erittäin keskittyneesti, ja kun joskus olen häiriön keskellä kokeillut esim. lyhyttä seuraamistreeniä, on sekin sujunut ihan yhtä keskittyneesti kuin kotikeittiössä. Etupäässä Vinski saa kuitenkin olla ihan pentu vaan, ja kyllä se sitä osaa ollakin. Se leikkii, riehuu ja repii kaikkea sydämensä kyllyydestä pitkin päivää. Onneksi Jippo leikkii sen kanssa muutaman painileikin joka päivä, säästyvät sillä aikaa tavarat ja minä naskalihampailta  

Tässä on kuva tältä päivältä.

Ja vertailun vuoksi, tässä on kuva Vinskistä 5 viikon iässä