Jippo oli ilmoitettu tänään tokokokeeseen Vihtiin, mutta dopingongelman takia sen koe peruuntui. Ensin meinasi harmittaa, mutta enää ei, kun on käynyt muutenkin ilmeiseksi, että on ihan hyvä treenata tiettyjä liikkeitä lisää. Korvatippakuuri on jo loppusuoralla ja sen jälkeen on viikon varoaika ennen kuin päästään kokeisiin. Mutta ei me ihan heti varoajan jälkeen vielä olla menossa. Kiitos vaan saamistamme onnitteluista viime viikonlopun tulosten johdosta!

Vaihdoin Jipon tilalle kokeeseen Vinskin, jota ei alunperin ollut ilmoitettu ollenkaan. Tokohypyn verran sitä hyvin uskalsi hyppyyttääkin. Koepaikkana oli Tervalammen koulun kenttä, tuomarina Hannele Pörsti. Sää oli kylmä ja tuulinen, välillä satoikin.

Alo-luokka oli iltapäivästä. Ja näin ne liikkeet menivät:

 1. Luoksepäästävyys: 10

2. Paikalla makaaminen: 10. Kentän vieressä oli skeittiramppi ja siellä lapsia, ja se meteli ja pauke oli valtaisa. Vinskiä ei hetkauttanut, mutta ohjaajasta se kaksiminuuttinen oli loputon! Vinski asetti heti leukansa maahan ja pysyi siinä asennossa loppuun asti.

3. Seuraaminen kytkettynä: 9. Kivaa seuraamista, vire ja kontakti hyvä, jossain käännöksessä ja vauhdin muutoksessa taisi tulla pientä väljyyttä.

4. Seuraaminen taluttimetta: 10. Aika hyvin vissiin.

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10.

6. Luoksetulo: 8. Vauhti oli vähän hidas ja istui eteen hieman vinoon.

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10. Seisoi aavistuksen vinossa, mutta siitä ei sakotettu.

8. Estehyppy: 9. Tuijotti minua ennen lähetystä ja mietin, että tajuaakohan se hypätä. Tajusi kyllä, hyppy ja seisominen olivat hyvät, mennessäni Vinskin viereen se käänsi itseään muutaman sentin vinoon.

Kokonaisvaikutus: 9

Tulos 189 pistettä, 1. palkinto, KP ja sijoitus 1/9. Palkinnoksi saatiin kaksi ruusuketta, Royal Caninin sateenvarjo ja vyölle kiinnitettävä pussi, jossa voi säilyttää vaikkapa makupaloja.

Päätin tosiaan ilmoittaa Vinskin vielä alo-luokkaan, vaikka se saisi mennä myös avoimeen. Mutta päätin, että lähdetään tavoittelemaan TK1-titteliä, jos ei vaikka muita koulareita ikinä saada.  

Ajattelin myös, että Vinskin on hyvä kerätä lisää kisakokemusta ja minun opiskella tuon eläimen käyttäytymistä koetilanteissa ennen vaativampia luokkia. Avo-luokkaan Vinski olisi taitojen puolesta kyllä valmis, mutta sitä ylemmät luokat ovat vielä valovuosien päässä, joten ei meillä ole mikään kiire avo-luokkaankaan.

Koepaikalle tultaessa Vinski vähän haikaili tyttöjen perään ja oli kovin kiinnostunut hajuista. Kehään sain sen viritettyä nyt aika hyvin ja se keskittyi hyvin, vaikka häiriötä riitti ja juuri ennen sen vuoroa satoikin aika reippaasti ja kastuttiin. Meidän suorituksen aikana ei juurikaan satanut. Käskyjä Vinski noudatti nopeasti, mutta luoksetulo sitten oli hidas kuten useimmiten muutenkin. Vinskin kehäkäytös on aika hillittyä, sillä ei todellakaan mene kuppi nurin kokeissa eikä kyllä treeneissäkään. Kiitoksetkin se ottaa tyynesti ja vähäeleisesti vastaan. On ne niin erilaisia nämä meidänkin lauman koirat!

Tämä viikonloppu pyhitettiin tokokokeille. Ohjaajaa jos koskisi dopingsäännöt, niin väliin olisi jäänyt. On tullut vedettyä kahta antibioottia ja kahta tulehduskipulääkettä viime aikoina. Ja on taas ollut kuumeilua iltaisin. Jippoa ei vielä ole doupattu, joten kokeisiin sitten päästiin.

Lauantain tokokoe oli Vihdissä Oinasjoen koulun kentällä. Tuomarina Hannele Pörsti. EVL-luokka oli heti aamusta, viileässä ja pilvisessä säässä. Koeliikkeet menivät seuraavasti:

Istuminen ryhmässä: 10

Paikkamakuu: 8. Itse mokasin kun olin palannut Jipon sivulle ja vähän korjasin omaa sijaintia lähemmäksi koiraa, minkä Jippo tulkitsi istumiskäskyksi ja meinasi nousta.

Tauon jälkeen yksittäisliikkeet:

Vapaana seuraaminen: 8. Ihan perushyvää seuruuta, joissain käännöksissä olisi voinut olla täpäkämpi ja kun liike juoksusta pysähtyi, ei meinannut ottaa perusasentoa.

Luoksetulo: 9.

Ruutu: 8. Merkille meni hyvin, ruutuun lähti myös hyvin, ajautui seiso-käskyn jälkeen vähän ruudun takarajan yli, mistä lisäkäskyllä ruutuun ja loppuliike hyvä.

Ruudun jälkeen tauko ja sitten jatkui:

Ohjattu noutaminen: 10. Saatiin vasen ja kuten pisteistä näkyy, onnistui hyvin.

Metalliesineen noutaminen ja hyppääminen: 9.

Tunnistusnouto: 9. Kääntyi mukanani. Lähti ensin tunnareiden vieressä olevan ruudun reunaan ja jäi kysyvänä katsomaan. Ei tietenkään ollut nähnyt tunnareiden vientiä. En sanonut mitään ja Jippo lähti oma-aloitteisesti tunnareiden suuntaan ja löysi hyvin omansa.

Kauko-ohjaus: 8. Ensimmäisenä oli seisominen, johon tarvitsi kaksoiskäskyn, muuten kelpo suoritus.

Tässä välissä taas tauko ja viimeisenä vielä yksi liike:

Zeta: 10. Järjestys seiso-istu-maahan. Ei lisättävää :)

Kokonaispisteet 284, EVL1, sijoitus 1/6. Saatiin palkinnoksi koiranruokaa ja herkkuja, ruusuke ja juomapullo-kippoyhdistelmä. Jippo yritti heti ryhtyä syömään ruokia ja oli muutenkin niin energinen, että olisi hyvin voinut jäädä vielä suorittamaan voittajaluokankin!

SUNNUNTAITOKO:

Tänään tokoiltiin Kirkkonummella KKK-hallissa, aamusta taas EVL. Tuomarina Harri Laisi. Huomasin jo ennen suoritustamme, että vaikka Jippo vaikutti energiseltä, niin jotenkin se ei ollut yhtä skarppi kuin eilen. Ja siitä tulikin huonoin EVL-suorituksemme tähän asti. Paikallaolot olivat totutusti ensin, sitten kaikki yksilöliikkeet putkeen eri järjestyksessä kuin sääntökirjassa. Muistankohan enää järjestystä oikein..Yritetään:

Istuminen ryhmässä: 9. Oli kuulemma vähän vino. Ei mun mielestä jäänyt vinoon, oli ehkä kääntynyt vähän mun perään, kun menin piiloon. Piilo oli ulkona ja ohjaajat hävisivät sinne oven kautta.

Paikkamakuu: 9. Oli kuulemma ollut vähän levoton.

Tunnistusnouto: 0. Ei kiva, että tää oli eka liike... Jippo kääntyi taas mukana eikä nähnyt tunnareiden vientiä. Meni kuitenkin hyvin tunnareille ja haisteli, käytti vähän oman viereistä tunnaria suussaan, muttei yrittänyt tuoda sitä. Toi hyvin omansa, mutta nolla räpsähti silti.

Zeta: 6,5. Järjestys istu-seiso-maahan. Jäi seisomaan kun piti istua. Itse meinasin jatkaa liikettä vielä loppumerkin jälkeen, kun olin kai sen verran hämääntynyt huonosta alusta.

Ohjattu noutaminen: 9. Saatiin oikea tällä kertaa. Hyvä merkki, hyvin lähti kapuloille, vähän koukkasi ensin liikaa oikealle, mutta korjasi ja toi hyvin.

Seuraaminen: 8. Ei parasta Jippoa muttei ihan kaameatakaan.

Metalliesineen noutaminen ja hyppääminen: 8. Vähän vinoutta.

Luoksetulo: 6. Ei noudattanut seiso-käskyä, vaikka on aina tehnyt koko liikeen hyvin. Juoksi siis ensimmäisen pysähdyspaikan ohi.  Maahanmeno onnistui.

Kauko-ohjaus: 8. Sama kuin eilen, ensimmäiseen seiso-käskyyn tarvittiin kaksoiskäsky, muuten hyvä.

Ruutu: 8,5. Ehkä vähän ylipisteitä tästä. Merkki hyvä, ruutuun lähti hyvin, mutta ajautui taas ulkopuolelle ja parilla lisäkäskyllä sain ruutuun ja maahan. Sijainti ei vieläkään ollut paras mahdollinen, toisen etutassun kärki oli ulkona ruutunauhasta.

Kokonaispisteet 229,5. eli 2. palkinto. Sijoitus 4/9. Mitä tästä opittiin. Ei ehkä kannata lähteä kahtena peräkkäisenä päivänä kokeisiin. Kymppiveen turnauskestävyys ei kuitenkaan ole enää sama kuin nuorempana. Ja tietenkin treeniä lisää!

Koska aina pitää jotain sattua, niin ei kotimatkakaan ihan putkeen mennyt. Poikettiin treffaamaan äitiäni, koska mentiin aika läheltä ohi. Ja siellä ollessa kävi niin, että auton virtalukko jumiutui ihan totaalisesti ja näytti jo siltä, että sinne jäätiin. Avain ei liikahtanutkaan lukossa. Onni onnettomuudessa, että isäkin oli lähellä ja tuli katsomaan. Ja homma hoitui, kun lukko rasvattiin kunnolla. Sinne oli kai mennyt jotain roskaa ja jumitti siksi.

Aamulla ajelimme Kirkkonummelle Veikkolaan tokokokeisiin Vinskin ja Jipon kanssa. Olin jännännyt, pääseekö Vinski kisaamaan vai tuleeko sille este dopingin takia. Mutta ei ole vielä tarvinnut aloittaa antibioottikuuria, kun varvasvamman paraneminen on edistynyt hyvin.

Päivä alkoi alokasluokalla, jossa osallistujia oli 14. Tuomarina oli Harri Laisi. Ja kisapaikkana toimi FinAnin halli, jossa olemme jo pari kertaa treenanneet.

Vinski vinkui ja hötkysi hieman kisapaikalla, kun oli niin paljon vieraita koiria maalaispojalle. Hyvin se rauhoittui kontaktitreeniin silti. Kehään ryhmäliikkeisiin pääsimme toisessa ryhmässä, numeromme oli 9.

VINSKIN KOELIIKKEET:

1 .Luoksepäästävyys: 10. Vinski pysyi rauhallisena.

2. Paikalla makaaminen: 10. Hyvin meni, vaikka viereinen sheltti lähti hiippailemaan kesken pois. Vinski oli rauhallinen ja tarkkaavainen.

3. Seuraaminen kytkettynä: 8. Ei ollenkaan niin hyvää seuraamista kuin eilisessä treenissä, eikä yhtä herpaantumaton kontakti. Ei nyt ihan kaameatakaan. Parissa käännöksessä väljyyttä, minkä takia hihna kiristyi jonkun verran.

4. Seuraaminen taluttimetta: 9. Tää meni paljon paremmin kuin äskeinen, muttei ihan täydellistä vielä.

5. Maahanmeno: 10. Tää meni hyvin ja seuraaminenkin oli täpäkkää.

6. Luoksetulo: 10. Hyvin, vaikka omaan makuun vauhti olisi voinut olla aavistuksen kovempi, mutta Vinskiksi ihan hyvä vauhti.

7. Seisominen: 0. Seuraaminen hyvää, mutta näin heti silmänurkastani, että maahan taisi mennä. Ja niinhän se oli mennytkin. Treeneissä tämä on sujunut viime aikoina hyvin, ja käskyn annoin samalla tavalla kuin ennenkin, joten joku oikosulku.

8. Estehyppy: 9,5. Hyppäsi hyvin ja jäi heti käskystä seisomaan. Loppuasento aavistuksen vino.

9. Kokonaisvaikutus: 9.

Loppupisteet: 170 ja 1.palkinto. Ei sijoituttu tässä kovatasoisessa alo-luokassa.

Ihan kiva kokonaisuus, vaikka eilen treeneissä menikin paremmin  Mutta hienoa, että Vinski pystyi keskittymään noinkin hyvin, eikä ottanut liikkurista häiriötä. Liikkuri olikin ystävällisesti aika kaukana.

Jipon vuoro koitti iltapäivällä. Oli hyvä, että ehdin pitää sitä kisapaikalla niin kauan ennen starttia, koska se ei käynyt ollenkaan niin kuumana hilluttuaan kehän laidalla aamusta asti. EVL-koiria oli viisi. Ja tämä oli Jipon ensimmäinen EVL-luokan koe  Liikkeet tehtiin kahdessa erässä, ruudun jälkeen tuli tauko.

JIPON KOELIIKKEET:

1. Istuminen ryhmässä: 10. Pysyi rauhallisena. Ja kun kisoissa ei kukaan palkkaa riehakkaasti, niin ei revennyt liikkeen jälkeenkään. Pientä levottomuutta oli näkyvissä siinä liikkeiden välissä.

2. Paikalla makaaminen: 10. Tää oli vahinkokymppi, koska Jippo haukahti pari kertaa pian jättämisen jälkeen. Muuten kyllä pysyi hienosti ja teki kaiken moitteetta, vaikka senkin vieruskaveri otti hatkat kesken makuun.

3. Vapaana seuraaminen: 9. Ihan kivasti. Joissain käännöksissä vähän hipaisi.

4. Zeta: 10. Tää oli omaankin silmään moitteeton.

5. Luoksetulo: 9. Hyvin. Jotain pientä epätarkkuutta näemmä jossain, kun piste lähti, en itse tiedä mistä.

6. Ruutu: 8,5. Pelottava liike ja olin varma, ettei Jippo hahmota keltaisia ruutumerkkejä vihreällä alustalla. Mutta meni hienosti merkille ja siitä hienosti ruutuun, mutta juoksi vähän sivuun ja taakse, jolloin annoin suuntakäskyn ja heti maahan-käskyn, kun näytti olevan ruudussa. Hui, sijainti oli edelleen huolestuttavan reunalla, mutta loppujen lopuksi vain häntä oli kokonaan ulkona ruudusta, joten pisteitä saatiin.

7. Ohjattu nouto: 0. Toinen peljätty liike. Arvonnassa saimme oikeanpuoleisen kapulan, mikä sinänsä ei pelottanut, koska Jippo osaa nykyään molemmat puolet yhtä hyvin. Silloin kun se siis ylipäätään osaa liikkeen. Jippo meni merkille hyvin ja siitä lähti hyvin oikealle ja näytti, että tulee nappisuoritus. Pari metriä ennen kapulaa sille tuli uskonpuute, viime aikojen kämmäilyjen takia varmaankin, ja se pysähtyi ja vilkaisi minua. Kun en sanonut mitään, se lähti tulemaan ilman kapulaa takaisin. Olisi heti pitänyt antaa sille lisäkäsky vahvisteeksi, mutta en siinä tilanteessa tajunnut niin tehdä. Jippo tuli merkille asti takaisin, eikä enää lähtenyt käskyllä mihinkään. Juoksin sitten sen kanssa hakemaan kapulaa, että sain vahvistettua, että se olisi ihan oikea kapula ollut.

8. Metallihyppynouto: 10.

9. Tunnistusnouto: 10.

Kauko-ohjaus: 9. Treeni on tuottanut tulosta! Asennonvaihdot olivat hienoja ja etenemistä tapahtui vain muutama sentti.

Yhteispisteet 273 ja 1.palkinto. Neljäs sija, kun oli kova taso tässäkin luokassa. Ohjattu nouto jäi tietenkin harmittamaan. Oli niin lähellä onnistua sekin. Olisi ollut kiva kerran elämässä saada yli 300 pistettä   Mutta ei oikeesti voi liikaa harmitella. Suorituksemme jälkeen en edes tiennyt, että saimme ykkösen, kun en ollut seurannut pisteitä yhtään. Luulin ohjatun nollaantumisen ilman muuta tiputtavan tulostakin. Mutta ne muut liikkeet sujuivatkin aika hyvin! Jippo on edistynyt tokossa paljon. Nyt ei tullut ennakoinnin takiakaan yhtään pistemenetyksiä, kun löysin oikean treenitavan karsia ennakointia!!

Hyvä Jippo ja Vinski! Vinskin osalta en tiedä, vienkö sen seuraavan kerran uudestaan alo-luokkaan vai avoon, mutta sen tiedän, että ihan hetkeen emme mene mihinkään luokkaan. Treenaamme ensin vähän lisää. Jipollakaan ei ole kisoja tiedossa, eikä kisoihin ole tässäkään lajissa helppo saada paikkaa. Mutta katsellaan. Nyt ollaan tyytyväisiä tähän

Tänään oltiin Snoopyn kanssa jälkikokeessa, joka meidän osalta jäi pelkäksi tottiskokeeksi.

Koepäivän alkajaisiksi ohjaaja ensin nollasi päänsä koko kokeesta. Eli olin kuuntelemassa lempilaulajaani livenä ravintolassa. Puolenyön jälkeen kun yleisö odotti keikkaa alkavaksi, alkoi ravintolassa äkkiä jatkuva pärinä. Ajattelin heti, että palohälytys, mutta toisaalta olin epäuskoinen, eikä kukaan muukaan korvaansa lotkauttanut. Paitsi osa henkilökunnasta piti neuvonpitoa. Ja sitten kuulutettiin, että palohälytys ja kaikki ulos. Kukaan ei vaan meinannut uskoa, tosi hitaasti ihmiset sinne ulos valuivat. Mutta siellä sitten kohta kaikki olimme, artistia ja bändiä myöten. Hrr, aika kylmä oli sisävaatteissa. Mutta virkistävä kokemus kyllä ;) Useampi paloauto tuli paikalle ja palomiehiä meni rakennukseen selvittämään tilannetta. Jonkun aikaa pyörittyään häipyivät paikalta. Se oli kai sitten joku väärä hälytys. Keikka pääsi alkamaan vähän vaille yksi yöllä. Kotiin saavuin klo 2.30, koirat vielä pissalle ja nukkumaan klo 3. Ehdin nukkua ruhtinaalliset neljä tuntia, koska koe oli niinkin lähellä kuin Lohjalla. Kivasti nämä kaksi harrastusta pystyy yhdistämään, kun ne aika usein tapahtuvat eri vuorokauden aikoina :D  Koiratkin ovat joskus kyllä keikkareissuille päässeet.

Koepaikalla sain kuulla, että olemme heti ensimmäisessä tottisparissa. Alkupäässä on ihan kiva olla, mutta ekassa parissa ei, kun jää paljon vähemmän aikaa esim. ottaa tuntumaa koepaikkaan ja virittää koiraa. Ja tuomareiden linjakin on usein vielä hakusessa kokeen alussa. Käytimme sitten hyödyksi sen vähän ajan, mikä meillä oli. Minusta näytti ihan aluksi siltä, että Snoopy oli paineessa, mutta en tiedä olinko vain ylikriittinen, kun takaraivossa oli edellinen koe. Siitä olikin reilu vuosi, mutta silloinhan Snoopy suureksi ällistyksekseni oli paineistuneen oloinen tottiksessa. Syytä en ymmärtänyt, mutta myöhemmin olen keksinyt pätevän selityksen. Ylläri pylläri, syyllinen löytyi peilistä! Ko. kokeessa keskityin ennen tottista vain ottamaan Snoopyn käsiin enkä virittänyt sitä juuri millään lailla, sillä kun vielä oli ensin paikallaolo, jota varten halusin sen ennemmin olevan rauhallisessa mielentilassa ja kuulolla. Mutta Snoopy ei ymmärtänyt, miksi ohjaaja oli sellainen tiukkapipo. Vaikkei se erityisen herkkä koira olekaan, niin on silläkin herkkiä tunteita, välillä aika paljonkin.

Tänään sitten varmistelin, että Snoopylla on hyvä fiilis ja vähän leikinkin sen kanssa ennen tottista, vaikka taas olimme paikallaolossa ensin. Snoopy olikin vapautuneen oloinen, kun menimme kentälle.  Parinamme oli Jipon siskonpoika Capo ja Antti. Tuomarina toimi Tero Oravasaari. Ilmoittautuminen meni hyvin ja paikallaolo samoin. Paukut tulivat tuplana, eli neljä paukkua paikallaolon aikana, koska naapurikentällä pyöri samaan aikaan myös tottis. Paikallaolon jälkeen odottelimme, että pääsemme aloittamaan liikkeet, Capon vielä suorittaessa eteenmenoa ja mennessä sen jälkeen paikkamakuuseen. Äkkiä naapurikentän koira suhahti melkein vierestä ohi,  ihan samalla kentällä kun käytännössä oltiin,  ja Snoopy innostui sen verran äkillisestä liikkeestä, että vaistomaisesti ryhdyin tavoittelemaan otetta sen pannasta, ettei se vahingossakaan saisi itse päähänsä lähteä mihinkään. No, eihän koiraan saisi kokeessa koskea, vaikka emme juuri sillä hetkellä olleet liikkeitä edes tekemässä. Muistin sen ihan itsekin samalla, kun tuomari tuimana saapui paikalle. Ehkä vastaisuudessa muistan antaa vain suullisia käskyjä... Mitään pahoinpitelyähän en toki harrastanut, eikä tuomari arvostelussa tapausta edes maininnut. Mutta olen varma siitä, että tapaus vaikutti pisteisiimme joka tapauksessa, koska tuomari sai heti sen käsityksen, että onpas siinä pöljä ohjaaja, joka ei tiedä sääntöjä. Eikä kai tuo käsitys kokonaan väärä olekaan ;D

Liikkeet menivät mielestäni ihan hyvin ja Snoopy oli hyvässä vireessä. Seuraamisenkin aikana tuli neljä paukkua, ei mitään ongelmaa. Ei keulinut, muttei se seuraaminen mitään täydellistä ollut, keskittyneempää olisi saanut olla. Liikkeestä istuminen hyvä, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo hyvä, liikkeestä seisominen ja luoksetulo myös. Tasamaanouto hyvä ja voimakas suoritus, mutta luovutus ei ollut niin hyvä, Snoopy mälväsi kapulaa eikä istunut ihan korrektisti. Hyppynoudossa ilmava ja hyvä menohyppy, mutta jostain syystä kiersi takaisin tullessa, ja mälväsi taas kapulaa. A-esteen suoritti tosi hyvin ja nouto hyvä, mutta tuodessa luovutti seisten ja taas mälväsi kapulaa. Eteenmeno nopea ja suora, maahanmenokäskyyn reagoi hieman hitaasti. Hyppynoudosta lähti eniten pisteitä, mutta ihan kohtuupisteet olisi vielä jäänyt, ellei ohjaajan toiminta olisi aiheuttanut lisää pistemenetyksiä.

En välttämättä enää muista koko vikaluetteloani, mutta pitkä se on! Paikkamakuuseen jättäessäni olin antanut käskyn viivytellen. Seuraamisessa en tehnyt täyskäännöksiä tarpeeksi napakasti ja ennen henkilöryhmää unohdin käydä lähtöpaikassa tekemässä täyskäännöksen, menin vähän oikoen sinne henkilöryhmään. Jäävissä liikkeissä hidastelin ennen käskyä ja annoin välillä voimakkaitakin vartaloapuja. Noutojen luovutuksia en jaksottanut oikein, minkä tiesin itsekin, väljensin tuota kolmen sekunnin sääntöä siksi, kun Snoopy keksi mälvätä niitä kapuloita. Pisteitä saimme sitten 72. Tiukka oli linja, mutta tiukka se oli ainakin meidän kenttäpuoliskollamme muillekin.

Pitäisi kyllä videoida noita suorituksia joskus, että näkisi itsekin, mitä siellä kentällä oikein tapahtuu. Tahallani kun en esim. vartaloapuja anna. Pitäisi vaan nähdä, miten niitä annan, että tavasta voisi opetella pois.  Marjatan kanssa juttelimme tämän päivän suorituksesta ja hänen silmäänsä oli pistänyt se, että katsoin hyvin paljon Snoopya ja sillä tavalla annoin sille apuja. Koiran suoritusta hänkin piti hyvänä. Ja kyllä minäkin olen Snoopyn suoritukseen tyytyväinen, vaikka sekin mokia teki! Mutta oli aivan loistavaa nähdä, ettei sille ole jäänyt antipatioita kisatilanteita kohtaan ja että se pystyy hyvään suoritukseen ja ennen kaikkea oli iloinen!

Kokeessa karsittiin maastoon pääsijät tottiksen perusteella. 20 kilpailijasta 10 pääsi maastoon. Pitkään olimme siellä kymmenen sakissa, koska huippupisteitä ei juuri tullut, kaikki jäivät alle 90 pisteen. Lopulta maastoon pääsyn rajaksi tuli 74 pistettä ja maastoon piti päästää 11, kun kahdella koirakolla oli se 74. Maastoon olisi ollut kiva päästä, mutta toisaalta ei hirveästi harmittanut, ettei niillä pisteillä päästy. Ykköstä tuskin olisimme saaneet, luultavasti janalta tai esineruudusta olisi yli kaksi pistettä lähtenyt, vaikka kepit olisivatkin nousseet. Vaikka mistä sen koskaan tietää! Mutta toisaalta koko jälkikin olisi voinut mennä pipariksi, kovin usein on Lohjan kisamaastoissa ollut paljon sienestäjiä tai muita metsässä kulkijoita.

Tyly laji, kun kokeisiin ei pääse, ja meidänkin ainoa koe oli nyt tämä tottiskarsintakoe! Keväällä tosin piti olla yksi koe, jonka jouduin perumaan. Tämän vuoden kokeet Snoopyn osalta olivat nyt tässä, koska muualle en yrityksistä huolimatta saanut sitä ilmoitettua, tuuttaavia lankoja vaan olen saanut kuunnella... Jospa ensi vuonna pääsisimme yrittämään, jos vaan koiralla terveyttä riittää.

Vinski pääsi tottissuoritusten loputtua myös kentälle tottistelemaan. Toki se oli jo sitä ennen tutustunut kisapaikkaan ja leikkinyt ja tottistellut hieman. Kenttääkin oli kiva päästä kokeilemaan. Ihan vaan seuraamispätkää, maahanmenoa ja luoksetuloja ja patukkaleikkiä. Kisavalmis Vinski ei todellakaan vielä ole, vieraalla kentällä ja häiriössä se taaskin toimi varovaisemmin kuin tutulla paikalla. Mutta on se edistynyt, kun se kuitenkin pystyi seuraamista tekemään, ja maahanmenot ja luoksetulot olivat vieläpä aikas nopeita. Paljon vaan hyviä kokemuksia ja leikkiä vierailla paikoilla, niin toivottavasti edistyminen jatkuu.

Tänään oltiin Jipon kanssa tokokokeessa Helsingissä Tuomarinkartanossa. Tuomarina oli Timo Pussinen. Liikkeet menivät seuraavanlaisesti:

Paikkamakuu: 7. Jippo ei reagoinut ensimmäiseen maahanmenokäskyyn, jouduin antamaan uuden käskyn. Hyvin pysyi sitten paikalla kahden bernin välissä, mutta oli kuulemma vähän nuuskinut maata.

Seuraaminen: 8. Ihan kivaa seuraamista pienillä kauneusvirheillä, välillä Jippo esim. hieman törmäili jalkaani.

Liikkeestä istuminen: 9. En tiedä mistä tuomari vähensi pisteen, kun ei kertonut :)

Luoksetulo: 9,5.  Oikein kiva suoritus. Eikä olla tätä edes tokomaisesti treenattu. Sivulletulossa oli hieman ennakoinnin makua.

Ruutu: 9. Jippo lähti kuin tykinkuula ja pysähtyi hienosti seisomaan ruutuun käskystä. Odotin itse tässä vaiheessa lupaa seuraavaan käskyyn, mutta hiljaista oli niin liikkeenohjaajan kuin tuomarinkin suunnalla. Sitten muistinkin, että ihan oma-aloitteisesti se koira pitää maahan käskeä :) Hienosti meni Jippo maahan ja pysyi siellä myös luoksetuloon saakka. Mutta ohjaajalla tosiaan black out - tokossa sitä on niin tottunut itsekin vain tottelemaan :D

Hyppynouto: 7. Hyvät hypyt ja nouto. Jotenkin vaan koomista kun se este oli niin matala, kun on pk-esteeseen tottunut ja kapulaksikin valitsin sen eniten pk-kapulan näköisen :) Luovuttaessaan Jippo tuli liiankin lähelle ja istui tassut varpaideni päällä. Sivulletuloa ennakoi. Itse sain noottia siitä, että annoin noutokäskyn Jipon ollessa hyppäämässä, pitäisi kuulemma antaa heti hyppykäskyn jälkeen. No, pk-kokeissa noutokäskyn saa nimenomaan antaa hypyn aikana, eikä mulla ollut harmainta hajua, ettei se tokossa ole sallittua. Voi olla vähän vaikea muistaa lajien erot välillä!

Metallinouto: 8. Vauhdikas ja hyvä nouto, tuodessa Jippo istui hieman oikealle ja tuli sivulle ennen käskyä.

Tunnistusnouto: 8,5. Jippo kääntyi liikkeen alussa mukanani ja olin jo ihan, että apua, mutta koira kuulemma saa kääntyä ohjaajan mukana. Pitäiskö ne säännöt ehkä joskus ihan lukea kunnolla läpi?! Kun käännyin takaisin, kääntyi Jippokin, mutta jäi sivulle seisomaan, mikä sitten olikin ainoa varsinainen virhe. Jippo ampaisi tunnareille vauhdilla ja otti sen oikean haistelematta edes riviä läpi. Niin hyvin sai sitten hajun siitä. Sivulletulossa taisi jälleen olla jotain ennakointia?

Kauko-ohjaus: 6. Jättäessä jouduin taas antamaan kaksi maahanmenokäskyä. Asennonvaihdot tosi hyvät, mutta etenemistä tapahtui melko reilusti.

Kokonaisvaikutus: 10. Muita kymppejä ei tullutkaan, mutta iloinen olen, että se tuli juuri tästä. Vaikkei pisteissä arvokas liike olekaan. Mutta itse arvostan :) Tuomari sanoi, että on ilo katsoa nopeaa ja osaavaa koiraa ja nähdä sekä koiran että ohjaajan nauttivan siitä mitä tekevät.

Yhteispisteet 259, ykköstulos ja toinen sija. Ei mitkään huippupisteet, mutta tyytyväinen olen, että jo toisella yrityksellä saimme voittajasta ykkösen sivulajistamme. Uskaltaakohan sitä lähteä erivoihin räpeltämään, hui! No, räpeltämällä oppii ;D

Sää suosi tokokoetta, aurinko paahtoi kenttää kesäisesti ja tarkeni hyvin T-paidassakin. Vinskin kanssa tietenkin pyörimme myös kisa-alueella ja vähän treenasimmekin. Hyvin meidän maalaispoika sopeutuu suurempiinkin kuvioihin, mutta treeniin ei ole helppo keskittyä tällaisissa paikoissa. Kun on ne kaikki hajut ja tapahtumat ympärillä. Vähän hajamieliseksi Vinski kävi, kun piti treeniin keskittyä. Kaivoin namit naftaliinista ja sitten se rupesikin keskittymään paljon paremmin. Kotona treenaamme nykyään enimmäkseen lelupalkalla.

Palveluskoirien SM-kisat Lahdessa alkoivat avajaisilla eilen 12.8. ja kestävät huomiseen asti. Käytiin siellä kääntymässä mekin, mutta maastoon asti ei tarvitse vaivautua.

Avajaisiin ajellessa ihmetytti hieman, ettei alueella ollut ensimmäistäkään opastetta. Liikennevaloissa sitten lueskelin omista ajo-ohjeistani, että milloin pitäisi kääntyä. Jostain syystä viereisen kaistan autosta viittoiltiin ja tööttäiltiin kovasti - no Elinahan se siellä, ja ikkunan avattuani sain kuulla, että kisapaikalle piti kääntyä juuri siitä kohtaa ja olin väärällä kaistalla... Ei ihan täsmännyt netistä tulostetun ajo-ohjeen kanssa. Mutta U-käännös sitten vaan seuraavassa risteyksessä ja takaisin.

Ilmoittautumisen ja tarkastuksen jälkeen jonotimme Jipon kanssa tosi pitkään, että pääsimme tutustumaan kenttään. Otin Jipolla seuraamista, tasamaanoudon ja estenoudot. Muuten meni hyvin, mutta hyppynoudossa Jippo ei jostain syystä löytänyt kapulaa ja palasi lopulta ilman sitä ja päätti sitten noutaa vieressäni olleen kaksikiloisen... Uusintayritys meni hyvin. Ja A-este oli onneksi tänä vuonna pitävä, sitä tulee nykyään tarkasteltua melkoisen kriittisesti...

Seuraavaksi oli vuorossa avajaiset.  Soittokunnan soittaessa marssimme kuuntelemaan avajaispuheita. Otin mukaani Vinskin. Se käyttäytyi hienosti ja jaksoi tillittää minua puheiden ajan. Viereinen sakemanni sai aina kohtauksen aplodien aikana, mutta se ei Vinskiä häirinnyt.

Yöksi ajoimme kotiin nukkumaan ja tänään aamulla suuntasimme takaisin kisapaikalle. Jipon tottisvuoro oli neljännessä parissa. Jipon vireystaso oli hyvin korkea. Ainahan se innokas on, mutta nyt se vaikutti tavallistakin innokkaammalta, joten jo ennen kentälle menoa yritin ajaa sitä vähän alas, kun sillä vielä oli paikallaolo ensimmäisenä. Paikalla se kyllä pysyi hyvin ja oli ollut rauhallinen, mutta palatessani sen luokse se nousi istumaan ennen kuin ehdin sen viereen.

Ja se muu tottis sitten. Jippo oli hyvin energinen ja iloinen ja teki liikkeet erittäin hyvin. Sääli vain, ettei se aina malttanut odottaa käskyjäni... Loppupisteet olisivat olleet jotain ihan muuta, ellei Jippo olisi ennakoinut. Pari kolme kertaa se tuli liikkeiden päätteeksi sivulle ennen kuin ehdin käskeä. Eteenmenon jälkeen mennessäni sen luokse se taaskin nousi istumaan minun lähestyessäni. Pahin moka oli A-estenouto, jossa Jippo ampaisi liikkeelle samalla kun heitin kapulan, ja jouduin ärjäisemään sen takaisin. Tämän jälkeen se teki liikkeen hienosti, mutta alun ennakointi pudotti arvosanan puutteelliseksi. Loppupisteet olivat 83,5 ja tiesin heti, että niillä tuskin maastoon pääsee, kun karsijia on yli 50 ja maastoon pääsee 20.

Jippo ei ole vielä yhden pk-kisan aikana ennakoinut yhtä paljon. Ihan kivan kisan valitsi tähän tarkoitukseen... No, kivaa sillä oli ja se tosiaan työskenteli hienosti. Hieman turhauttavaa vaan on se, että osaava koira menettää pisteitä ihan turhan takia. Jipon asenne on sellainen, että "ei sun mamma tarvi kertoa mitä seuraavaksi tehdään, kyllä mä tiedän!!" Ja sitten se on niin itseensä tyytyväinen :) Ennakointi tietenkin on bortsuille hyvin tyypillistä. SM-kisoissakin tuli asiasta juteltua muutaman bc-ihmisen kanssa. Jipon Sina-siskollekin on asiaa kuulemma pitänyt kaaliin takoa. Mutta ilmeisen hyvällä menestyksellä, sillä Elinan ja Sinan tottispisteet tänään olivat 99, vautsi!!

Kaikki koirat olivat matkassa mukana ja seuraavaksi pääsinkin niitä pissattamaan. Vinski sitten pääsi kisa-alueelle pidemmäksi aikaa käymään. Se oli ylen kiinnostunut kaikista hajuista ja vinkui välillä muiden koirien perään. Laukauksiakin se kuuli pitkästä aikaa, ei välittänyt mitään.

Muutaman tunnin jouduimme odottamaan, että varmistui se, ettemme maastoon pääse. Melko täpärästi sieltä tipuimme. SM-kisat eivät näemmä ole meitä varten.  Nämä luultavasti jäävät Jipon viimeisiksi SM-kisoiksi. Ja sitähän ei tiedä, yltävätkö muut koirani enää edes SM-tasolle, että itsekään enää niihin pippaloihin pääsisin, mutta se ei ole mikään kauhea menetys. Koirien kanssa on kiva touhuta muutenkin ja nähdä niiden nauttivan tekemisestä ja kehittyvän, kisat eivät ole mikään itseisarvo, eivät suuret eivätkä pienet kisat. Kisojen arvo on siinä, että tulee treenattua enemmän ajatuksen kanssa, monipuolisemmin ja tavoitteellisemmin kuin jos ei aikoisi kisata koskaan ikinä milloinkaan.

Sää oli lämmin ja halusin jo Nastankin takia päästä ajoissa kotimatkalle tulosten selvittyä. Järjestäjät eivät olisi päästäneet, eivät suostuneet ottamaan edes numerolappua takaisin. Sen olisi saanut palauttaa parin tunnin päästä kisakirjaa vastaan. Delegoin sitten homman muille, koska kaksi ylimääräistä tuntia kuumassa on vanhalle koiralle paljon, ja alkoi muunkin lauman viileänä pitäminen jo käydä työstä. Eipä ole huomenna noita ongelmia, kun on luvassa vielä lämpimämpää ilmaa, mutta meidän ei tarvitse kisoissa sitä päivää viettää. Noh, viime vuonna tuli kyllä koettua TOSI lämpimät SM-kisat ihan pitkän kaavan mukaan, että eipä se huominen sikäli olisi ollut mitään ;)

P.S. Lisäys 14.8. Jipon sukulaiset ovat tehneet kylmäävää jälkeä SM-kisoissa. Jäljellä kolmoisvoitto! Ja lähisukuun kaksoisvoitto haussa, Sina sai vihdoinkin kultaa!! Ja Sinan poika Kaiku hopeaa! Etsinnänkin kultamitalisti on sukua. Huh huh, onnea kaikille!! Kyllä vaan bordercollie on aika mainio myös palveluskoirana :)

Edellisistä piirinmestaruuskisoista ei ollut yhdeksää kuukauttakaan, kun jo oli vuorossa seuraavat. Tällä kertaa marjastuskauden ulkopuolella, hyvä niin. Helsingin piirinmestaruudet ratkottiin tänä vuonna jälleen samassa kisassa, toisin kuin viime vuonna.

Aamu alkoi jälkikoirien osalta tottissuorituksilla Espoossa HVK:n ja SPL:n kentillä. Uudeltamaalta kisaan oli ilmoittautunut 14 koirakkoa, joista vain kymmenen saapui paikalle. Liekö muut pelästyneet sateista keliä. Tottelevaisuuden perusteella kuusi koirakkoa pääsisi maastoon. Helsingin piirissä osallistujia on aina vähemmän, nytkin vain viisi jälkikoiraa, joista kaikki siis pääsivät myös maastoon. Uudenmaan jälkikoirien tottikset arvosteli Eeva Linnala.

Jipon vuoro koitti neljännessä parissa, yhdessä malinartun kanssa. Jippo pääsi tekemään ensin liikkeet. Seuraaminen meni ihan hyvin, mutta jotain kauneusvirheitä siinä oli. Asento olisi saanut olla tuomarin mielestä hieman taempana ja suoritus tasaisempi. Itsestäkin tuntui, että Jipon rytmi jotenkin välillä vaihteli, vaikka se paikkansa piti hyvin ja käsittääkseni kontaktin myös. Tästä arvosana hyvä, ja se oli meidän huonoin arvosana tottiksessa tänään.

Liikkeestä istumisessa kuulemma hidastin hieman ennen käskyä, muuten erittäin hyvä. Joo, en tietoisesti hidastellut, mutta sattuuhan noita. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo erittäin hyvä, reagoi käskyihin nopeasti, tullessa tuli aavistuksen liian lähelle. Liikkeestä seisominen ja luoksetulo myös erittäin hyvä, nopea käskyyn reagointi ja taaskin istui tullessaan hieman liian lähelle. Tasamaanoudossa Jippo olisi saanut tarttua kapulaan vieläkin voimakkaammin, tuodessa kaarsi jonkun verran, muuten hyvin. Hyppynouto oli erinomainen, nyt Jipon ote kapulasta oli napakka ja se tuli suoraan luokse, ja hypyt olivat moitteettomat.  A-estenouto myös erinomainen. Eteenmeno nopea, maahanmeno olisi voinut hieman nopeampikin olla. Sitten vielä paikallaolo, jossa ei huomauttamista.

Arvostelussaan tuomari antoi kehuja Jipon energisestä suorituksesta ja korkeasta koulutustasosta. Ohjaaja sai pyyhkeitä siitä, ettei seurauttanut koiraa liikkeiden välissä samalla lailla kuin liikkeiden aikana. Ja minä kun olin luullut, että liikkeiden välissä riittää, että koira on hallinnassa ja suurinpiirtein seuraa. Säännöt ja niiden tulkinnat muuttuvat koko ajan ja sitten vielä kaikilla tuomareilla on oma näkemyksensä sääntöjen suhteen. Juu, no pitäisi varmaan se sääntökirja kerrata joskus. Ja siltikin niitä sääntöjä varmasti tulee rikottua, huokaus... Saimme yhteensä 94 pistettä tottiksesta ja ne olivatkin päivän korkeimmat pisteet, joten maastoon pääsimme sitten myös.

Maastoon Vihtijärvelle oli kentältä pitkä ajomatka. Treenimetsäämme emme kisaamaan päässeet, vaan jäljet olivat eri suunnalla. Kisaamassa samassa metsässä olemme kyllä ennenkin olleet. Jippo pääsi Uudenmaan koirista neljäntenä jäljelle. Jana ei sitten mennyt ihan putkeen, vaikka se on yleensä Jipolla ollut vahva osa-alue. Nyt se lähti kaartamaan aika paljon oikealle heti alussa ja käskytin sitä lähemmäksi janaa. Jälki lähti melko läheltä takamerkkiä ja Jippo otti ensin takajäljen. Tuskin olin ehtinyt itse askeltakaan ottaa pois janalta, kun tuomari jo huusi koiran takaisin janalle. No, siitä sitten lähdimme oikeaan suuntaan. Päivän mittaan oli sadellut ja maasto oli kosteaa. Jälkemme aikana ei satanut. Jippo jäljesti tosi hienosti, nenä maassa koko ajan ja tarkkana, ei juuri mitään tarkisteluja kulmissakaan, ei terävässäkään. Ja kepit nousivat mallikkaasti! Maasto oli vaihtelevaa, meille sattui aika paljon jyrkkää nousua pitkin kallioita ja metsärinteitä. Ei se Jipolle ongelmaa tuottanut, ohjaaja sai kyllä jyrkimmissä nousuissa puuskuttaa naama punaisena. Tien tullessa näkyviin oli keppejä kasassa neljä ja arvelin yhden sitten jääneen matkalle. Mutta seuraavaksi noussut keppi ei ollut vielä kutoskeppi. Jälki mutkitteli vielä tien lähellä, kunnes kutoskeppi löytyi ihan tien läheltä. Jess, kaikki kepit! Jippo sai hyvin ansaitut kehut. Aikaa meni 25 minuuttia ja siinä ajassa ehdimme pitää kunnon tauon joka kepillä, jolloin mm. juotin Jippoa. Janasta lähti kuusi pistettä, eli jäljen pisteet 164.

Esineruutuun sai jonottaa hirmu kauan. No ehtihän siinä sitten koirakin levätä. Ruutu oli maastoltaan avara ja hyvä. Meidän suorituksen aikana satoi vettä ja oli lähes tuuletonta, eli ei mikään ihanteellinen sää. Mutta Jippo toimi hyvin. Lähetin sen tällä kertaa suunnilleen keskeltä ruutuun ja se löysi heti esineen keskeltä melko takaa. Sitten siirryimme oikealle päin ja sieltäkin nousi melko pian esine. Sitten siirryimme lähelle vasenta reunaa ja niin vain löytyi vielä yksi esine. Esineen luovutuksen jälkeen Jippo oli lähdössä takaisin ruutuun ja sain tosissani kutsua sitä takaisin. Motivaatio oli tällä kertaa kohdillaan! Kaksi kertaa Jippo oli esinettä tuodessaan minusta niin kaukana, että varmuuden vuoksi kutsuin sitä, ja tästä tuomari vähensi kaksi työskentelypistettä, eli ruudun loppupisteet olivat 28. Ja yhteispisteet siis 286.

Päivä oli jo tässä vaiheessa ollut hyvin pitkä, joten ennen kentälle paluuta kävin kotona koukkaamassa Nastan ja Snoopyn kyytiin ja pissattamassa ne. Vinski olikin ollut mukana koko päivän. Varsinainen Uusimaa-sightseeing! Saavuimme sopivasti palkintojenjakoon. Uudenmaan piirinmestaruuden ja koko jälkikokeen voitti Jipon serkku Nero. Jippo oli toinen, häviten Nerolle kolmella pisteellä.  Se siis joutui luopumaan piirinmestaruudestaan, vaikka sai muutaman pisteen enemmän kuin viime vuonna. Harmilliseen janasuoritukseen tuo mestaruus ratkesi. Mutta muuten tulos oli tosi kiva ja olen älyttömän tyytyväinen Jipon työskentelyyn. Hyvä Jippo!!  Ja onnittelut myös Nero-serkulle!  Sekä Virvelle ja Vicille, jotka ottivat jälleen piirinmestaruuspronssia, eli siis kolmoisvoitto Tending-bortsuille kuten viime vuonnakin! Tuloksia tuli seurakavereille Helsingin puolellakin, eli onnea sinnekin! 

Jälkikäteen lisään tänne vielä kuvan Jiposta ja Nerosta palkintojenjaon jälkeen. Jippo ihastui kovasti Neroon ja nenitteli tätä. Kuva on vähän heikkolaatuinen, koska se on videokuvan kautta kuvattu. Katsotaan, josko myöhemmin saisin käyttööni parempia kuvia tilanteesta.

Käytiin Jipon kanssa tänään korkkaamassa tokon voittajaluokka. Tiistain treenien jälkeen mietin, ettei kisoihin olisi järkeä lähteä, kun tunnarikaan ei sujunut. Päätin sitten ottaa kisan ihan treenin kannalta, tilaisuutena tehdä kaikki voi-liikkeet liikkurin kanssa läpi ja nähdä, mitä erityisesti pitää jatkossa treenata. Nipinnapin kolmostuloksen vain saimmekin, 195 pistettä.

Tokokoe pidettiin Vihdin Tervalammella koulun kentällä, tuomarina oli Pirkko Bellaoui. Kun saavuimme koepaikalle, oli EVL-luokka juuri päättymässä. Voittajiksi siinä selvisivät tokokouluttajamme Virve ja bc Sigma, ja samalla Sigmasta tuli TVA, hienoa!

Jipon suoritus sujui seuraavanlaisesti:

Paikkamakuu: 8,5. Jippo meni vähän hitaasti maahan ja vaihtoi makuulla pian lonkka-asentoon, mistä pistevähennykset. Olin tyytyväinen, kun Jippo pysyi paikalla hiljaa ja nätisti. Liikkeen jälkeen vapautettaessa se vähän riehaantui, mutta pyysin sen takaisin maahan odottamaan kehästä poistumista.

Seuraaminen: 8. Vasemmalle käännöksissä välillä ajautui melkein törmäyskurssille, mutta kokonaisuus hyvä.

Liikkeestä istuminen: 9. Hyvä suoritus, hidastelusta tuomari rokotti pisteen, mutta vähän epäselväksi jäi, että noudattiko Jippo käskyä hitaasti vai hidastinko minä liikkumista ennen käskyä...

Luoksetulo: 9. Tämä meni hyvin, pysähdykset olivat napakat ja luoksetulo nopea, ei muistikuvaa mistä taas piste lähti.

Ruutu: 0. Jipon katse ei ollut ruutuun suunnattuna, kun annoin käskyn. Se lähti silti suoraan ruutua kohti, mutta muutamaa metriä ennen muutti suuntaa ohi ruudun, eikä löytänyt ruutua. Kutsuin sen pois ja tuomari antoi vielä treenimielessä lähettää sen ruutuun, jolloin se menikin sinne hyvin ja jäi hyvin seisomaan oikeaan kohtaan. Vähän yllättynyt olin, että ruutu kokonaan hukkui Jipolta. Osasin kyllä odottaa, että ruutu voi nollautua monestakin syystä, mutta olin kuvitellut, että Jippo kuitenkin ruutuun tai vähintään sen viereen löytää tiensä.

Hyppynouto: 9.

Metallinouto: 6,5. Jouduin uusimaan heiton, kun ensimmäinen ei mennyt tarpeeksi pitkälle, ja siitähän niitä pisteitä lähti. Luovutusasennossakin oli jotain pientä huomautettavaa.

Tunnari: 0. Pipariksihan se taas meni. Jippo käytti oikeaakin tunnaria suussaan, mutta toi väärän.

Kauko-ohjaus: 6,5. Yhteen asennonvaihtoon tarvittiin kaksi käskyä. Asennonvaihdot eivät kuulemma olleet puhtaita, vaikka omaan silmään ihan hyvältä näyttivät.

Kokonaisvaikutus: 9. Työskentely oli hyvää ja kuulemma huomasi, että kaikesta huolimatta koira ja ohjaaja ovat osaavia, heh. Pieneen koiran levottomuuteen välillä tuomari oli kiinnittänyt huomiota ja neuvoi karsimaan sen pois. Juu, Jippo on kovin innokas ja välillä malttamaton koira, mutta tuommoinen se on aina ollut, lienee hankalaa kitkeä piirrettä kokonaan pois.

Tokossa emme mitään suuria tavoittele, koska aika ei yksinkertaisesti riitä. Treenattavaa on niin älyttömästi, kun nyt tunnarinkin saa rakentaa ihan alusta uudestaan ja siihen tarvitsisi vielä mielellään aina apuohjaajan, jota meillä harvoin on käytössä... Etusijalla on kuitenkin pk-treenit ja niitäkin pitää ehtiä tehdä useamman koiran kanssa. Mutta toko on Jipolle hauskaa ja haasteellista, joten ei me sitä vielä lopeteta.

Olin alunperin aikonut ilmoittaa Snoopyn Porvooseen jäljelle piirinmestaruuskisoihin. Kun sille kuitenkin osoittautui tarpeelliseksi pitää tuumaustaukoa ja treenata lisää, niin ilmoitin kisoihin Jipon.

Päivä alkoi jälkiosuudella. Siellä metsässä jäljelle pääsyä odotellessa koleassa ja tuulisessa säässä tuli kyllä tosi kylmä, tuli toppapukua ikävä. Onneksi olimme saaneet arvonnassa numeroksi neljä, joten emme niin kauan joutuneet odottamaan kuin loppupään koirakot. Jana meni hyvin, Jippo eteni suoraan ja keskittyneesti ja nosti jäljen hyvin. Siitä tuli täydet pisteet ja tuomari myöhemmin sanoi, että sellainen kuuluu janasuorituksen olla

Jälki meni myös oikein nätisti, kuono pysyi maassa eikä mitään harhailuja tapahtunut. Maasto oli vaihtelevaa, välillä risukkoa, puiden ja ojien ylityksiä, sammaleisien kivien ylityksiä, välillä rinnettä ylös ja alas. Kepit nousivat tosi hyvin. Vitoskeppi oli tien lähellä ja sen jälkeen jälki lähti kaartamaan takaisin metsään päin ja kivikkoista rinnettä ylös. Lopulta kun tulimme taas tien lähelle ja näkyviin tuli järjestäjien autoja ja ihmisiä, luulin jo kutoskepin jääneen jonnekin. Mutta ei, samassa Jippo jo ilmaisi mehiläispesän takana olevan kepin. Juu, siinä paikalla oli aika monta mehiläispesää    Ihmisistä välittämättä kehuin ja palkkasin vielä Jipon ja sitten luovutimme saaliimme, kuusi keppiä. Saimme siis jäljeltä täydet 170 pistettä.

Esineruudun alkua sai odottaa pitkään. Esineruutu oli maastoltaan aika mielenkiintoinen, täynnä isoja kaatuneita puita. Oli vähän hankalaa löytää paikkaa, mistä lähettää koira etsimään, kun puut olivat tiellä joka paikassa, eikä siellä koirankaan ollut vaivatonta liikkua. Itse etulinjalla liikkuessani kiipesin välillä puun yli. Jippo löysi kaksi esinettä melko nopeasti, mutta se ei tutkinut aluetta varsinkaan takaa riittävän tehokkaasti. Eipä mikään ihme, kun esineruutu ei ole sen vahvin osa-alue muutenkaan ja kun maasto oli tällä kertaa niin erikoinen. Ei se silti täysin mahdoton ollut, kolme koiraa taisi tuoda sieltä kaikki kolme esinettä. Jippo ei kolmatta ehtinyt löytää, ja pisteitä se sai 20.

Päivän päätteeksi oli sitten vielä tottis. Jippo oli innokas ja tottis tuntui itsestäni tosi hyvältä. Tuomarin silmään se ei kai niin hyvältä näyttänyt, kun sanoi suoritusta pikkunätiksi? Itse olin oikein tyytyväinen Jipon suoritukseen. Virheetön se ei ollut, mutta itse havaitsin vain osan virheistä, tuomari sitten kertoi loput. Ensin oli paikallaolo, joka sujui hyvin.  Seuraaminen sujui hyvässä kontaktissa, mutta parissa kohdassa tullut hetkellinen väljyys tuotti arvosanaksi hyvän. Liikkeestä istuminen meni hyvin. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo oli muuten tosi hyvä, mutta tuomari sanoi, että koira olisi voinut mennä maahan vieläkin nopeammin. Liikkeestä seisominen ja luoksetulo samoin hyvä, mutta Jippo oli liikkunut pari askelta käskyn jälkeen. Yleensä se on tehnyt jäävät nopeasti. Tasamaanoudossa Jippo päästi kerran kapulasta melkein kokonaan irti, mutta toi sitten hyvin. Estenoudot menivät hienosti. Eteenemenossa tuli seuraamisessa pientä ennakointia, itse eteenmeno oli nopea, mutta olisi tuomarin mielestä voinut olla vieläkin nopeampi, maahanmeno-käskyä Jippo noudatti melko nopeasti.  Tottispisteitä kertyi 92. Kokonaispisteet siis 282, ja se riitti voittoon ja Jiposta tuli Uudenmaan piirinmestari jäljellä! Itse asiassa toiseksi tulleella koiralla, Jipon siskonpojalla Ässällä oli samat pisteet, mutta Jipon parempi maastotulos ratkaisi voiton Jipolle. Kolmanneksi tuli vähän kaukaisempi sukulainen Vic, joten otimme kolmoisvoiton bordercollieille ja Tending-kenneliin!

Oikein kiva päätöskisa tälle jälkikaudelle. Kauden saldona voisi sanoa, että janatyöskentely ja jäljestys Jipolla on enimmäkseen ollut oikein hyvää kautta linjan. Keppien kanssa on ollut välillä ongelmia, mutta kauden loppua kohti kepit ovat alkaneet nousta mallikkaasti. Aiemmilta vuosilta Jipolla on piirinmestaruuskisoista hopeaa ja pronssia, joka nyt sitten kirkastui kullaksi. Kahden edellisen vuoden piirin kisat sujuivat ilman mitaleita ja tulostaso molemmissa kisoissa oli muutenkin huono, koska kisamaastoissa oli niin paljon kulkijoita. Tällä kertaa oli onni olla kisoissa, joissa kenenkään jälki ei tainnut mennä pilalle sienestäjien ja marjastajien takia!

Tässä vielä muutama kuva Jiposta piirin kisoissa.

Tasamaanouto. Kuva: Anna-Mari Matikainen

Hyppynouto. Kuva: Anna-Mari Matikainen

A-esteen yli. Kuva: Anna-Mari Matikainen

Ja takaisin kapulan kanssa. Kuva: Anna-Mari Matikainen

Olin ilmoittanut Snoopyn jälkikokeeseen rotumestiksiin 28.8. Se oli kisa, joka olisi kannattanut jättää väliin, mutta kun ei ole sitä kristallipalloa... Jo aamulla ennen matkaan lähtöä homma lähti vähän lapasesta. Jippo ja Vinski olivat jo autossa valmiina, kun vielä vein Nastaa ja Snoopya pisulenkille omalla tiellämme. Snoopy juoksi edeltä pihaan, ja olin ihan varma, että löytäisin sen auton vierestä kärsimättömänä odottamasta, että se pääsee autoon, se kun on superinnokas matkaan lähtijä. Mutta ei jälkeäkään koko koirasta. Kutsuin sitä, ja vastaukseksi sain riistahaukun jostain metsästä. Mahtavaa. Snoopy on edellisen karkureissun jälkeen tehnyt metsälenkkinsä etupäässä flexissä, mutta näköjään sen pitäisi olla kytkettynä kotipihallakin. Meillä päin on tosi paljon riistaeläimiä. Siinä sitten jänskäsin, että juokseeko koira tielle, tuleeko ajoissa takaisin, että ehditään matkaan jne. No, tämä oli niitä parin minuutin reissuja, joten pääsimme sitten matkaan.

Perillä Lahdessa Snoopy pääsi ensin suorittamaan esineruudun. Ruutu oli ryteikköinen ja näkyvyydeltään huono, ja tuomari oli tästä kovin harmissaan. Snoopy löysi kaikki esineet melko nopeaan tahtiin. Tuodessaan se jäi hieman pureksimaan esineitä, mistä tuomari rokotti kaksi pistettä, eli saimme 28 pistettä, kun muita pistemenetyksiä ei tullut. Tuomari piti koiran työskentelystä ja ohjaamisestani.

Sitten oli tottiksen vuoro. Snoopy sai parikseen hallitsevan Suomenmestarin Neron, eikä vastakohta olisi voinut olla räikeämpi. Niin kaamea siitä tottiksesta meidän osalta tuli. Snoopy joutui ensin paikallaoloon. Jo maahan sitä käskiessäni se oli outo, ei laittanut kyynärpäitä aivan maahan asti ja oli levottoman oloinen. Annoin toisen käskyn ja jätin sen. Se oli kuulemma sitten heti noussut istumaan ja liikkui jonkin matkaa vielä eteenpäinkin. Sain kehotuksen mennä kytkemään koira, enkä meinannut uskoa korviani. Snoopy ei ole koskaan ennen lähtenyt paikallaolosta! Sitä ennen jokunen muukin koira oli suorittanut paikallaolon istuen vastoin tapojaan, joten jotain kummallista siinä paikassa täytyi olla, mutta kaikki koirat eivät kuitenkaan siihen reagoineet. Tässä vaiheessa mietin jo tottiksen keskeyttämistä, kun olin niin kertakaikkisen hämmentynyt, ja tätä sisäistä ääntä olisi kyllä kannattanut kuunnella. Ei se tottis siitä paremmaksi muuttunut. Seuraaminen oli alusta asti kaameaa, kontakti puuttui, ja Snoopy teki reilun sivupoikkeaman ensimmäisen paukun aikana, toisen kohdalla ei enää. Tuomari oli sitä mieltä, että tottis meni pilalle nimenomaan sen paukun jälkeen, mutta asiaa mietittyäni olen itse sitä mieltä, että kyllä se meni pilalle jo ennen ensimmäistäkään paukkua. Snoopy paineistui jostain syystä jo ennen paikallaoloa tai sitten se paineistui siitä, kun tiesi mokanneensa paikallaolon. Oli miten oli, Snoopy ei yleensä paineistu juuri mistään eikä ole pehmeä koira, vaikka silläkin se pehmeämpi ja herkempi puolensa on. Joten suuri arvoitus on, mistä kaikki johtui. Kipuja sillä ei nyt pitäisi olla, ei ainakaan isommin, mutta olisiko se kuitenkin jotenkin loukannut selkänsä aamuisella karkumatkalla? Snoopyn edellisestä kokeesta on lähes vuosi, ja sehän on ainoa kerta tähän asti, kun se on isommin reagoinut laukauksiin. Toiseen laukaukseen se reagoi silloin jo vähemmän, ja sille ammuttiin vielä kolmaskin, josta se ei enää piitannut mitään. Seuraamisliikkeen jälkeen se kuuli vielä naapurikentänkin paukut, eikä reagoinut niihin lainkaan, ei myöskään paikallaolon aikaisiin laukauksiin. Se kokosi itsensä hyvin ja suoritti hyvän tottiksen, vaikka sen saamat 85 pistettä itse asiassa olivat tähän asti sen huonoimmat tottispisteet. Ennen viime syksyn kisaa Snoopy oli altistunut autossa ollessaan kovalle ilotulitukselle, ja silloinhan sillä tietämättäni oli myös kipuja. Niinpä tuo laukaukseen reagointi oli ymmärrettävää. Tämänhetkistä tilannetta on vaikeampi ymmärtää. Paukkuja ollaan kyllä treenattu liian vähän tottistilanteissa, kun ei kertakaikkiaan saada treeniseuraa niin usein kuin tarve olisi. Mutta paukkujen sieto treeneissä on vaikuttanut hyvältä, ja kotipihalla kun olen koirille joskus ampunut, niin ei se ole korvaansa lotkauttanut. Joten muistiko se nyt kisatilanteessa edellisen vastaavan kisatilanteen, vai johtuiko reagointi muusta paineistumisesta... Jo esineruutuun jonottaessaan ja ruudussa ollessaan Snoopy kuuli laukauksia tottiskentältä, eikä välittänyt niistä. Kisojen jälkeen ammuin taas kotipihalla muutaman laukauksen, ei mitään. Joten sikäli en ole huolissani sen paukkujen siedosta, mutta ilman muuta täytyy enemmän päästä treenaamaan paukkuja nimenomaan tottiksen aikana.

Menin itse niin sekaisin Snoopyn oudosta käytöksestä tottiksen aikana, että en muistanut laskea askeleitani ja ohjasin muutenkin vähän sinne päin. Enkä silti älynnyt keskeyttää. Liikkeestä istuminen kyllä meni hyvin, valmistavassa osuudessa vain reilua edistämistä. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo oli myös melko hyvä. Liikkeestä seisomisessa Snoopy ei heti reagoinut käskyyn, vaan tarvitsi toisen käskyn. Tasamaanoudossa se ensin käskystä irrotti kapulasta, mutta tarttui siihen sitten uudestaan ja puri sitä ja tarvitsi toisen irti-käskyn. Tämä toistui kaikissa noudoissa. Hyppynoudossa menohyppy oli hyvä, palatessa Snoopy kolautti vähän estettä. A-estenoudossa Snoopy kiersi esteen takaisin tullessaan ja sitten tuli istumaan vinoon ja aika kauas. Eipä ole ennen kiertänyt. Eteenmeno oli hyvä, maahanmeno olisi voinut olla nopeampi. Suorittihan Snoopy sentään jotkut liikkeet melko kelvollisesti, mutta ei se ollut oma itsensä, ja nuo muutamat isommat virheet ja paikallaolon nolla antoivat loppupisteiksi 57.

En vienyt Snoopya jäljelle, vaikka sen olisi toki voinut ottaa maksetun treenin kannalta. Mutta tuntikausien odottaminen ei houkutellut, kun tulosta emme enää voineet saada, joten ajelimme kotiin. Jossain vaiheessa varmaan menemme vielä jälkikokeeseen, mutta jos silloinkin tottis menee huonosti, niin kisaura saa sitten olla siinä. Jos Snoopy ei jostain syystä enää nauti kisatottiksesta, niin miksi kiusaisin sitä. Treenaamista emme jätä, ei noin innokasta koiraa mitenkään voi vielä eläkkeelle laittaa. Ymmälläni vain olen, kun koira käyttäytyi nyt täysin luonteensa vastaisesti kisatilanteessa. Osaisipa se puhua, ei tarvitsisi arvailla syitä...

Jossain mielenhäiriössä menin ilmoittamaan Jipon PK-SM-kisoihin, jotka käytiin Paimiossa 6.-8.8. Helle sitten hankaloitti treenaamista tehokkaasti viikkojen ajan, ja varsinaiset pohjanoteeraustreenit meillä oli viikko ennen kisoja. Treenit menivät huonosti kaikilla koirilla tasapuolisesti. Jippo ja Snoopy treenasivat Luukissa esineruutua lauantaina 31.7. Kumpikaan ei käynyt aluetta järjestelmällisesti läpi ja kummallakin oli erittäin suuria vaikeuksia paikallistaa lähiesine, joka oli kova silmälasikotelo katajan juurella. Se esine oli vaikea muillekin treeneissä oleville koirille. Jipon kohdalla vain lisäongelmia tuottaa se, että se ottaa itseensä, jos ei löydä esineitä, joten paljon jäi paikattavaa ennen kisoja. Vinski treenasi lauantaina jälkeä, joka kulki kuivalta pölisevältä pellolta metsään. Joo, eipä mennyt ihan putkeen sekään.

Sunnuntaina 1.8. lähdimme uudestaan treenaamaaan aamutuimaan Anskin ja Pirjon kanssa Halkolammelle. Anski teki Jipolle n. 700 metriä pitkän jäljen. Jäljestys sujui oikein hyvin, mutta kaikkia keppejä Jippo ei ilmaissut. Treenasimme myös esineruutua kapealla suikaleella ja helpoilla esineillä. Palkkasin Snoopyn ja Jipon kahden esineen jälkeen, ja nyt saatiinkin hyvä motivointitreeni aikaiseksi. Vinski taas sai ansaita aamuruokansa leikkimällä esineen kanssa. Seuraavan viikon aikana sitten leikimme Jipon kanssa kepeillä ruoka-aikaan ja teimme lyhyitä keppijälkiä. Kepit alkoivatkin nousta kivasti. Tottista treenasimme enää vähän ja täysin leikin varjolla. Tulevan viikonlopun sääennustukset vaihtelivat, mutta enimmäkseen kuumaa keliä luvattiin, joten tiedossa oli, että haasteelliset kisat olivat tulossa.

Perjantaina 6.8. ajelin kohti Paimiota Jipon ja Vinskin kanssa, kun normaalit ihmiset samaan aikaan ajelivat kesämökeilleen. Nastaa ei voinut ajatellakaan ottaa mukaan kuumiin olosuhteisiin, ja Snoopy jäi sen seuraksi kotiin. Ilmoittautumisen jälkeen pääsimme Jipon kanssa treenaamaan kentälle. Emme ennen olleet päässeet keinonurmialustalle, yllättävän kimmoisa alusta. Treeni ei mennyt ihan putkeen, kun perusasennoissa oli ongelmia ja Jippo pudotti kaksikiloisen kapulan kesken tuonnin. Telineet menivät hyvin, eikä A-este onneksi vaikuttanut liukkaalta. Osallistuimme vielä avajaisiin ennen kuin ajelimme kotiin yöksi. Vinskikin pääsi mukaan, koska en viitsinyt jättää sitä yksin autoonkaan. Avajaisiin kuului paljon odottelua ja marssi. Vinski jaksoi oikein hienosti, välillä sen piti viihdyttää itseään piehtaroimalla, mutta hyvin sillä riitti maltti ja se taisi nauttia suuren urheilujuhlan tunnelmasta.

Lauantaina tottikset alkoivat jo kello viisi aamulla helteen takia. Jippo oli toiseksi viimeisessä parissa, joten sen vuoro koitti vasta yhdeksän jälkeen, kun oli jo melko kuuma, mutta ei kuitenkaan mikään mahdoton helle. Jippo oli hyvässä vireessä ja teki hyvän tottiksen. Seuraamisen jotkut käännökset olisivat voineet olla napakampia, yksi luoksetuloasento oli aika vino ja eteenmenon maahanmeno-käskyyn Jippo olisi voinut reagoida hieman nopeammin. Muut virheet olivat lähinnä ohjaajan virheitä. Tuomari moitti, että "vänttäsin" perusasentoja useassa liikkeessä ja rokotti jokaisesta erikseen yhden pisteen. Hmm, taisi jäädä takaraivoon eiliset ja muut menneet treenit, joissa perusasento ei ole ollut aivan korrekti, ja yritin siksi avittaa koiraa. Seuraamiskaaviossa taasen unohdin L-sakarasta tullessani tehdä käännöksen ja menin suoraan henkilöryhmään. Hmm, olen tainnut tehdä niin monta kertaa aiemminkin, jos henkilöryhmä on ollut siinä hollilla, eikä siihen ennen ole tuomarit edes puuttuneet, enkä itsekään ole tiedostanut toimivani väärin.  Pisteitä kertyi 89 ja niillä pääsi maastoon, mikä oli meille jo saavutus sinänsä aiempien SM-kisojen epäonnen jälkeen.

Jippo tuomassa 2-kiloista kapulaa. Kuva: Birgit Halkio

A-estenouto  Kuva: Birgit Halkio                            

Tottiksen jälkeen Jippo pääsi heti suihkuun. Kuva: Birgit Halkio

Sunnuntain vastainen yö oli sangen mielenkiintoinen, erittäin lämmin ja kostea, ja hiki norui vaikkei tehnyt mitään. Olosuhteet jälkeä ajatellen olivat siis vähintäänkin mielenkiintoiset.  Päätinkin, että tärkein tavoite on, että koira selviää terveenä ja hyväkuntoisena, vaikka se sitten vaatisi keskeyttämistä. Jälkikoirakot kokoontuivat aamuseitsemältä Paimion Nesteellä. Arvonnassa sain loppupään jälkinumeron, mikä tiesi aina vain kuumempia olosuhteita. Maasto sijaitsi Salossa. Ensimmäiset koirat starttasivat yhdeksältä ja Jipon vuoro koitti joskus kymmenen jälkeen. Jippo lähti janalle määrätietoisesti, mutta teki pienen sivupoikkeaman, ja jouduin vähän kelaamaan liinaa. Jäljen se nosti varmasti oikeaan suuntaan, ja pisteitä janalta kertyi 39. Heti jäljen alussa tuntui kuin olisi sukeltanut trooppiseen sademetsään. Ilma oli todella kuuma, kostea ja painostava, metsä tiheää ja eilisen sateen jälkeen märkää, joten kastuin samantien melkoisen märäksi. Jippo joutui jäljen alussa hakemaan jälkeä, mutta sitten tuli hyvää jäljestystä ja löytyi keppikin. Vähän myöhemmin sitten taas tuli vaikeuksia. Jälkityöskentely oli sen näköistä, ettei Jippo enää ollut omalla jäljellään, eikä keppejäkään enää löytynyt. Kun tätä oli jatkunut tarpeeksi kauan, päätin keskeyttää jäljenajon, koska mitään saavutettavaa ei ollut enkä halunnut näännyttää koiraa. Ongelma oli vain siinä, että kaiken pyörityksen jälkeen en yhtään tiennyt, missä olimme, enkä ole tullut opettaneeksi koiria etsimään autoa. Olin kyllä ottanut kompassilla suunnan, mutta minusta alkoi tuntua, että neula ihan varmasti vippasi. Monta kompassia minulta onkin jo hajonnut. Pieni pelko meinasi iskeä, että sulammeko Jipon kanssa sinne kuumankosteaan metsään ennen kuin löydämme ulos, ja miten Vinski pärjää autossa, vaikka olikin pusikossa takaluukku auki ja kylmäkallet ja vesikuppi häkissään. Tie olikin syvyyssuunnassa todella kaukana, mutta lopulta putkahdimme tielle ja vieläpä automme lähelle. Jippo selvisi seikkailusta yllättävänkin hyvävoimaisena, kun se ei ole ihan kaikkein kuumankestävin koira, mutta nesteytys ja viilennys näköjään onnistuivat hyvin. Tuomarin arvio Jipon jäljestyksestä oli, että se olisi eksynyt peuran jäljille. Treenimetsissämmekin liikkuu riistaa, eikä Jippo treeneissä ole vaihtanut riistan jäljelle, mutta kaikkihan on sinänsä mahdollista. Eiköhän pääsyy vaikeaan jälkeen kuitenkin ollut kelissä, Jippo ei ole ollut parhaassa iskussa hellekisojen maastosuorituksissa aiemminkaan, ja tällä kertaa olosuhteet olivat ihan omaa luokkaansa.

Saimme pian kuulla, ettei muillakaan ollut mennyt kovin hyvin. Keppejä jäi metsään valtavasti. Vain kaksi koiraa ylsi koulutustunnukseen, eikä pronssimitalia edes jaettu. Vain yksi koira oli niin nerokas ja sinnikäs, että löysi kaikki kuusi keppiä, ja kyseessähän oli Jipon Nero-serkku, onnea!! Jäljen jälkeen olisi ollut vuorossa esineruutu, mutta sinne en tietenkään Jippoa vienyt niissä olosuhteissa. Sen sijaan lähdimme uimaan. Mahtavaa, että vieressä oli uintimahdollisuus, ja kyllä monet koirat ja osa ohjaajistakin sitä hyväkseen käyttivät. Se olikin ansaittu päätös erikoiselle kisaviikonlopulle. Olosuhteille ei mitään voinut, mutta meillä oli kyllä muuten ihan hauska viikonloppu. Kiitos vielä Anskille  ja muillekin treeniavusta ja Anskille myös Nastan ja Snoopyn ulkoiluttamisesta sunnuntaina!

Näihin kuviin ja vilvoittaviin tunnelmiin:))

Jippo jäljestyksen jälkeen ansaitulla uimatauolla Lehmijärvessä

Jippo odottaa, että jostain lentäisi vielä parempi keppi ja Vinski se vaan polskii menemään

Mikäs tässä vilvoitellessa

Meidänkin koirat saivat nyt sitten oman blogin. Tänne on tarkoitus tarinoida ihan arkisia kuulumisia ja ehkä treeneistäkin tulee jotain kerrottua. Tämä kevät on laumassa tosiaan ollut tapahtumarikasta aikaa, eikä vähiten uuden tulokkaan ansiosta. Vinski liittyi laumaan 17.4. eikä sen jälkeen ole montaa rauhallista hetkeä ollut   Melkoisen toimelias riiviöpentu siis on kyseessä  Erittäin vilkkaaksi pennuksi Vinski keskittyy yllättävän hyvin pikku treenihetkiin, namit ovat kova sana. Vinskin parhaat kaverit laumassa ovat Jippo ja Nella-kissa, 9 kk, joka välillä antaa Vinskin retuuttaa itseään mielinmäärin. Milla-kissa, 15, hyväksyi pennun nopeammin, siinä samassa kun se taloon astui, mutta koirien kanssa leikkimisestä se ei niin perusta.

 Tällä viikolla ollaan käyty jo kolme kertaa uimassa, ja Vinski meni heti ensimmäisellä kerralla oma-aloitteisesti uimaan.

Jälkikoekausi tuli korkattua Jipon osalta PK-tapahtumassa 8.5. Snoopy saa odottaa kauden ensimmäistä koetta vielä kotvan, koska se on selkävaivan takia joutunut syömään kipulääkettä, mutta kesällä hoitojen pitäisi olla sillä mallilla, että kokeisiinkiin päästään. Snoopy lenkkeilee täysillä eikä treenaaminenkaan ole kiellettyä, vain korkeita hyppyjä ja A-estettä vielä vältellään. Jipon kanssa vietimme PK-tapahtumassa pitkän ja melko viluisen päivän, ohjaajalla toppapuku päällä koko päivän, ei uskoisi tämän päivän helteessä, että samasta kuusta on kyse! Mutta koirien kannalta sää oli melko ihanteellinen. Jipon tottis sujui ihan jippomaiseen tyyliin ja pisteitä kertyi 93. Seuraamisessa se ei heti ollut täysin hereillä, pari hieman vinoa perusasentoa luoksetulojen jälkeen, maahanmeno-käskyn noudattamista vitkasteli eteenmenon jälkeen (juokseminen vaan on niin paljon hauskempaa...) ja paikallaolossa oli alussa ollut jotain pientä levottomuutta, siinä ne isoimmat virheet.

 Maasto-osuutta pääsimme suorittamaan omaan kuntaan Vihtijärven metsiin, vaikka kotimetsistä aika kaukana silti oltiinkiin. Esineruutu oli monelle koiralle kompastuskivi, eikä se Jiponkaan osalta alkanut kovin lupaavasti, kun aikaa haaskaantui haahuiluun. Mutta sitten Jippo petrasi työskentelyä ja toi kaksi esinettä, joista toinen oli kiven päällä. Jippo oli lähellä kolmannen esineen sijaintia ajan loppuessa, joten saldoksi jäi kaksi esinettä ja 21 pistettä. Jäljellä jana sujui todella mallikkaasti, siitä täydet pisteet. Maasto oli vaikeakulkuista ryteikköä ja kaksi kertaa jälki kulki melkoisen jyrkkää rinnettä ylämäkeen, jolloin ohjaaja meni hapoille. Jippo jäljesti hyvin koko ajan, mutta yksi keppi sinne maastoon jäi, mikä on Jipolle aika tyypillistä. Yhteensä maastosta kertyi 171 pistettä ja kokonaispisteet  siis 264. Ykköstulos olisi tietenkin ollut kiva, kun ei kauhean monta pistettä jäänyt siitä puuttumaan, mutta tyytyväinen olen tähänkin.  Päivän päätteeksi kentällä ei enää ollut lainkaan yleisöä eikä näyttelyväkeä, eikä niitä paljon ollut tottisten alkaessakaan, joten tosi pitkän päivän pk-kisaajat tekivät.