Maanantaina tein jäljet Jipolle, Vinskille ja Snoopylle Vaakkoihin. Vinski ajoi omansa noin tunnin vanhana, pituutta ehkä puolisen kilometriä, ison polun ylitys, viisi keppiä. Alkujälki meni hyvin ja ekan kepin ilmaisu erinomainen. Sitten vähän ennen polun ylitystä sitä kyseistä polkua kulki kaksi ihmistä ja monta koiraa. Ja samaan aikaan myös tulimme toiselle kepille. Vinskin huomio tietenkin kiinnittyi polun tapahtumiin eikä se keppiä huomannut. Jarruttelin ja odotin, että huomaa, ja saatiin onnistunut ilmaisu. Polun yli meni omaa jälkeään seuraten, mutta sitten teki stopin ja nuuski seurueen jättämiä hajuja, olisi lähtenyt kulkemaan polkua pitkin jos olisin päästänyt. Otin pari askelta metsän suuntaan ja jouduin odottamaan kauan ennen kuin Vinski jotenkin jatkoi matkaa. Se vain kuikuili ympäriinsä pää ylhäällä. Eikä se jäljestys kovin hyvää ollut, kun se viimein jatkoi matkaa. Parani kyllä, mutta juuri ennen loppua Vinski ajautui jäljeltä sivuun ja ajoi useita metrejä viimeisen kepin ohi. Se sai sitten jäädä.

Jippo pääsi aloittamaan kauden lyhyehköllä, kolmen kepin jäljellä. Ikää reilu tunti. Tosi innokasta ja hyvää jäljestämistä, mutta keskimmäinen keppi jäi nousematta, huoh.

Snoopyn jälki oli lähemmäs kilometrin, yli kaksi tuntia vanha ja sisälsi kulmia, piikin ja kiemuroita ja vaihtelevaa maastoa. Hyvin selvitti sen, mutta yhden kepin jätti sekin. Eipä ollut häävi keppipäivä.

Keskiviikkona pääsi Vinski jäljestämään Halkolammella lyhyehkön jäljen, jossa kolme keppiä. Ikää lähes 1,5 tuntia. Alku hyvä, puolivälissä pientä haahuilua. Ekat kepit ilmaisi hienosti. Vähän ennen viimeistä keppiä haahuili taas vähän, mutta kepin kohdalla palasi jäljen päälle, keppi kuitenkin olisi tainnut jäädä, ellen olisi jarrutellut. Vinskillä taitaa nyt olla paineita, kun joka jäljellä sattuu jotain outoa. Täytyy yrittää jostain löytää lisää rentoutta jälkeen. Itseluottamusta tuo kyllä tarvitsisi lisää!

Torstaina oli jälkiryhmän treenit Vaakkoissa ja oli Snoopyn vuoro päästä jäljelle, jäljen sille talloi taas Jenni. Jälki oli ehkä vajaan kilometrin, keppejä neljä, ikää reilu pari tuntia, maasto vaihtelevaa; metsää, kalliota, jyrkkää nousua ja laskua. Hyvä ja intensiivinen jälki. Yhden pyörähdyksen teki puolivälissä ja jyrkännettä laskeutuessaan ehkä oikaisi hieman, mutta jälkeä ei kadottanut. Kaikki kepit nosti hyvin. Ennen ja jälkeen jäljen oli polun varrella luonnetesti, molemmin puolin polkua noutajia omistajineen pitkin matkaa, kun niilläkin sattui olemaan alueella omat treenit. Etukäteen mietin, että kiihtyykö tuo kuumakalle tuollaisesta hieman erikoisesta ilmiöstä. Mitä vielä, se oli välinpitämätön polkua reunustavia koiria kohtaan, työtähän sinne metsään oltiin menty tekemään!

Viime aikoina ei monikaan asia ole sujunut ilman jonkinlaista välikohtausta. Huhtikuun viimeisellä viikolla kävin itse kahtena päivänä peräkkäin hammaslääkäripäivystyksessä. Juurihoidetun hampaan juureen oli tullut tulehdus. Hammasta ei suostuttu ottamaan pois, avattiin vain ja vähän rassattiin. No siitäkös särky vain paheni eikä auttanut, vaikka kiskoin särkylääkkeitä kaksin käsin. Takaisin hammaslääkäriin ja hampaanpoistoa vaatimaan. Monenlaisilla pihdeillä väännettiin ja käännettiin ja silti juuret jäivät. Pahin särky alkoi joka tapauksessa hellittää jo saman päivän aikana. Juurenpoistoa kirurgisesti pitäisi vielä kuukausi odottaa. Ei ollut eka kerta kun näin käy, on näköjään avaruustiedettä tuo juurihoito ja hampaanpoisto, kun ei tunnu lääkäreiltä onnistuvan... Kuumetta on meinannut välillä olla kahdesta antibioottikuurista huolimatta. Eli jos blogi hiljenee kokonaan, niin sitten tauti oli kuolemaksi.

Huhtikuun viimeisenä lauantaina aamupäivälenkistämme tuli vähän liian jännä. Rauhamme rikkoutui, kun kulman takaa ryntäsi äkkiä räyhäten vapaana oleva koira. Nyt se ei uskaltanut tulla ihan meidän koirien nenän eteen. Senkin on samainen koira joskus tehnyt. Ja omistaja vaan pitää lenkillä irti, vaikkei se ole käsissä...Tällä kertaa tajusin hölmistyneenä, että yhtäkkiä Jippo säntäsi sanomaan koiralle pari valittua sanaa, vaikka kaikki omat koirat olivat kytkettyinä. Hihna oli katkennut! Sain Jipon kutsuttua pois ja menimme metsään lepuuttamaan hermojamme. Mutta siellä oli vielä jotain pelottavampaa kuin tuo koira, joka ei kuitenkaan tappomeiningillä ole liikkeellä. Iso musta kyy ihan jalkani vieressä. Eli kyyhavainnot jatkuvat lähellä samaa aluetta, mihin ne syksyllä päättyivät. Kuka niitä tänne kärrää?!   Alkuvuosina en kertaakaan tuolla alueella nähnyt kyitä. Ja se on meidän lenkki- ja jälkimetsää. Kesä on kiva juu, mutta kyyt ja punkit eivät. 

Huhtikuun viimeisenä sunnuntaina alkoivat jälkiryhmän treenit Laitamaalla. Omista koirista hommiin pääsi Snoopy, joka ajoi Jennin tekemän lyhyehkön jäljen, jossa keppejä viisi. Jana oli vähän turhan vauhdikas, mutta nosti jäljen oikeaan suuntaan. Jäljestys oli myös hektistä. Ekat kolme keppiä nousivat tosi hyvin, sitten tuli pyörimistä ja vaikka Snoopy suureksi osaksi kai jäljellä olikin, niin ne vikat kepit jäivät löytymättä. Alueella oli lenkillä kaksi ihmistä kolmen koiran kanssa ja todennäköisesti olivat sotkeneet Snoopyn jäljen loppuosan. Ja olivat tietenkin myös sotkeneet toista lähellä olevaa jälkeä, joka ei sekään mennyt ihan putkeen.

Sunnuntaina illansuussa treenasimme pitkästä aikaa tokoa Luukin kentällä parkkiksen sijasta. Seurana Pirjo ja Hannele. Ensin oli ryhmäpaikallaolot, johon osallistuivat Jippo, Bobic ja Myytti. Istuminen meni hyvin. Paikkamakuun aikana sattui ensimmäinen välikohtaus, kun Bobic kiihtyi jostain ja syöksähti pois paikaltaan. Jippo ja Myyttikin nousivat istumaan. Menivät käskystä takaisin maahan. Tilanteen aiheutti se, kun tietä pitkin pusikon takaa tuli juuri silloin kompania aussieita omistajineen. No, tilanne siitä rauhoittui ja ryhdyin ottamaan Jipolla tokoliikkeitä. Liikkeet keskeytyivät alkuunsa, kun aussieseurue halusi ryhtyä ampumaan. Okei, menin siksi ajaksi heittelemään Jipolle palloa kentän laidalle, vaikkei se paukkuarka olekaan. Vai onko sittenkin??!? Nimittäin kun ampuminen alkoi, ryhtyi Jippo ravistelemaan korviaan ja paineistui kovasti. Eikä seurue edes etukäteen varoittanut, että paukkuja tuli tosi monta.

Paukkujen jälkeen minulla oli erittäin paineistunut koira, vain varjo äskeisestä innokkaasta treenaajasta.   Kävi pian ilmeiseksi, ettei Jipolla enää voi treenaamista jatkaa. Ja pojat jäivät kokonaan treenaamatta. Oli pakko viedä Jippo kotiin lepäämään ja rauhoittumaan. Autosta otettaessa kotipihassa se oli vielä vähän paineistuneen oloinen, mutta palasi siitä pikkuhiljaa omaksi itsekseen.

Eihän pk-kentällä ampuminen kiellettyä ole, mutta ei ehkä kuitenkaan ole parasta mahdollista käytöstä tulla keskelle toisten tokotreenejä ampumaan ja sitten vielä varoittamatta niin monta paukkua. Meidän treenit ainakin menivät totaalisen pilalle.   Tietty samalla tuli esille, että jossain on nyt ongelma. Mutta missä? Kentällä lenteli paljon jotain öttiäisiä, menikö joku niistä Jipon korvaan ja teki olon epämukavaksi? Vai onko korvissa muuta vaivaa? Vai onko yllättävään paukkuarkuuteen joku muu syy? Tuli heti mieleen edesmennyt Jason, joka oli melko vanhaksi täysin paukkuvarma joka suhteessa ja sitten äkkiä alkoi pelätä ukkosta ja ilotulitusta. Joskus niin voi käydä vanhallekin koiralle.

Vieläkään ei tosiaan ole täyttä varmuutta, mikä Jipon reaktion aiheutti, mutta yksi melko varteenotettava mahdollisuus sentään. Korviahan eniten alusta asti epäilinkin ja tutkin niitä tarkkaan. Siistit olivat, eikä Jippo enää kotioloissa ravistellut korviaan tai ollut muutenkaan erikoinen. Yksi lyhyt ja lievä reaktio sillä kyllä oli, kun se kuuli pauketta lähistön skeittirampilta ampumista seuraavana päivänä, mutta se olisi voinut johtua ihan ikävästä muistostakin. Asia kuitenkin kaihersi mieltä, joten perjantaina käytiin näyttämässä korvia lääkärille. Hänkin totesi ne päällisin puolin täysin siisteiksi. Sitten hän tsekkasi ne vähän syvemmältäkin. Toisessa korvassa oli tosi syvällä vähän vaikkua, jota ell jo hetken epäili jonkun hyönteisen jämäksi. Toinen korva sitten oli vähän kosteampi ja ihan lievästi tulehtunut. Antibiooteille ei ollut tarvetta. Tippakuurin korviin kuulemma voisi laittaa. Kun mainitsin, että ollaan menossa tokokokeisiin, niin lääkäri sanoi, että tippakuurin ehtii hyvin aloittaa kokeiden jälkeenkin ja Jippo on ihan kisakuntoinen koira. Olisiko sitten noin lievä tulehdus kuitenkin aiheuttanut sen paukkuihin reagoinnin? Se jää nähtäväksi. Hienoa olisi kyllä, jos paukkuarkuus olisi ohimenevää!

Lääkäri myös taivutti Jipon niskaa molempiin suuntiin, kun mainitsin sen taipumuksesta roikottaa päätään autossa. Toiseen suuntaan taivuttamista kuulemma aristi. Olikohan se nyt todellista kipua vai herkkiskoiran reagointia? Kun kuitenkin Piira on juuri Jipon tutkinut, eikä niskasta mitään löytänyt eikä muutenkaan mitään hirveän hälyttävää. Ja Piira on sentään tosi, tosi tarkka!

Tänään vihdoinkin pääsimme aloittamaan jälkitreenit. Olisi kai jonnekin saanut jo vähän aiemminkin jäljen tehtyä, mutta odotin, että oma metsämme sulaa. Siellä on lunta varjoisissa kohdissa ollut melkein tähän asti, ja vieläkin on jokunen lumiläntti.

Kauden pääsi nyt aloittamaan Vinski. Jälki oli muutamia satoja metrejä pitkä, kulmia useampi, keppejä kuusi ja ikää reilu tunti.

Janalle Vinski lähti hyvin, mutta nosti hetken päästä nenän ylös ja tähyili nuuskuttaen kauas eteensä. Peura ehkä jossain? Vinski meni nenä pystyssä vähän jäljen yli, mutta koukkasi takaisin päin ja lähti menemään jälkeä. Kuono pyrki alkujäljellä välillä pystyyn ja katse kääntyi suuntaan, mistä joku jännittävä haju tuli. Sitten se jäljesti paremmin, mutta keskivaiheilla taas kuono vähän nousi, hajun lähde ei varmaan kaukana ollut. Kulmat sujuivat hyvin. Paitsi se, jonka jouduin tekemään hankalaan kohtaan rinteeseen ison kiven yli välttääkseni joutumasta lammikkoon. Siinä kohdassa Vinski ei heti ollut kartalla ja pysähdyin odottamaan, että se ratkaisee pulman. Heti vaikean kohdan jälkeen oli kolmas keppi, joka olikin ainoa, jota Vinski ei oma-aloitteisesti ilmaissut.

Keppiasioita on tullut mietittyä paljon, koska Vinskin keppityöskentely jätti viime kaudella aika paljon toivomisen varaa. Minun olisi ehkä pitänyt olla sen kanssa mustavalkoisempi tietyissä jutuissa. Viime aikoina olen miettinyt, että opettaisin Vinskin ilmaisemaan kepit ottamalla ne suuhun. Jippo ja Snoopykin tekevät niin ja se on hirmu kätevää. Ohjaajan ei silloin tarvitse keppiä koskaan etsiskellä, koira palkkaantuu jo kepin löytymisestä ja kepeillä on helppo leikkiä, kun koira ottaa ne suuhun. Vinskillä lisäksi on ilmaantunut tunnarin kanssa jälkikeppisyndrooma, eli se on yrittänyt välillä ilmaista oman tunnarin maahanmenolla. Joten kaikki nämä seikat puhuivat ilmaisutavan muuttamisen puolesta. Mutta mietteeni kokivat pienen kolauksen jäljellä, kun Vinski ilmaisi kepit niin hienosti nimenomaan maahan menemällä. Osaa kepeistä se myös vähän käytti suussa. Ehkä en kuitenkaan yritä sitä vierottaa ilmaisutavasta, joka näyttää sillä jo olevan selkäytimessä. Kannustan sitä vaan myös leikkimään kepeillä ja teen kepeistä mahdollisimman kivan jutun, että keppimotivaatio kasvaisi. Pääasia, että ilmaisee kepit, tyyli voi olla vapaa. Että ei täysin mustavalkoista menoa ole tiedossa vieläkään...

Jippo pääsi tokoilemaan pihalla ja Snoopy treenasi esineiden kaunista luovuttamista. Kyllä nekin saavat lähiaikoina aloittaa jälkikautensa.

Pääsiäisenä tottistelimme muutamaan otteeseen. Lauantaina Luukissa Pirjon kanssa, sunnuntaina omalla jengillä Salmessa ja maanantaina Pirjon kanssa Serenan parkkiksella.

Vinski oli aika kivassa vireessä eikä juurikaan ottanut häiriötä ympäristöstä. Maanantain treenissä se harjoitteli pitkästä aikaa ilmoittautumista Bobicin kanssa. Vilkuili vähän Bobicia, mutta muuten ihan hyvin. Se otti myös pitkän paikkamakuun häirittynä. Hyvin pysyi, vaikka ihan aluksi siirtyi muutaman sentin maata pitkin yltääkseen nuuskimaan jotain hajua. Loppuajan piti paikkansa, mutta laski välillä leuan maahan ja välillä taas nosti ylös. Tokossahan tuollainen asennon vaihtelu kesken liikkeen on virhe, mutta en ole ainakaan vielä siihen puuttunut. Ja kohta onkin jo liian myöhäistä  Kun on niitä isompiakin ongelmia, niin ei viitsisi joka asiasta nipottaa... Toisaalta paikallaolossa olisi muutakin korjattavaa, Vinski myös piippasi pariin otteeseen ja makasi hieman kenossa, mikä on yksi sen omituisuuksista.

Snoopy on treenannut erityisesti seuraamista ja kapulan luovutuksia. Oikein hyvin ovat luovutukset sujuneet. Seuruussa välillä pientä painamista. Maanantaina otimme myös eteenmenon, jossa Snoopy teki puolenvälin jälkeen kaarroksen eikä sitten osunut sinne pallon kohdalle.

Jippo on tehnyt paljon ohjattua noutoa, kapuloilla ja palloilla ja pallonheittelytreeninä. Välillä se menee tosi hyvin ja sitten taas yllättäen lähteekin eri suuntaan kuin minne näytetään. Ehkä se kokee esineelle juoksemisen niin palkitsevana, ettei se aina viitsi erikseen miettiä, mihin suuntaan pitäisi juosta. Jippo on treenannut myös mm. paikallaoloja Inan parina. Ei ole äännellyt.

Jälkikepitkin kaivettiin esille ja otettiin ilmaisutreeniä. Jippo ja Snoopy ilmaisivat tosi hienosti kaikki kepit, Vinski ilmaisi vitkutellen osan ja osan ohi olisi pokkana vaan kävellyt, kun jalanjälkien haju hangella oli paljon mielenkiintoisempaa. Vaadin ilmaisemaan kaikki. Paljon ilmaisutreenejä tiedossa vintiölle!

Eilen tein Vinskille jäljen kotimetsään. Pituutta ainakin puolisen kilometriä, useampi kulma, yksi piikki, kuusi keppiä, ikää noin puolitoista tuntia. Janalta Vinski nosti ensin takajäljen, mutta kääntyi itse tarkisteltuaan takajälkeä lähes liinanmitan. Ekasta kepistä Vinski sai hajun vähän jälkijättöisesti ja meni maahan ainakin metrin päähän kepistä. Pyysin sitä etsimään kepin ja se sitten teki niin ja ilmaisi sen. Jäljestys oli hyvää ja kaikki kepit tulivat ilmaistuksi. Viimeinen keppi oli heti polun ylityksen jälkeen ja sen kanssa meinasi käydä köpelösti, kun Vinski huomasi polulla vähän jäljeltä sivussa taimiverkkoja ja sen piti käydä ne lähempää katsomassa. Sitten se palasi jäljelle, mutta tuli oikaisseeksi sen verran, että keppi jäi taakse, mutta sai siitä kuitenkin hajun ja koukkasi ilmaisemaan sen.

Jäljen jälkeen alkoi sataa räntää ja sitten lunta. Maahankin jäi ohut lumikerros. Tämän talven ensimmäinen lumisade tällä seudulla. Saa nähdä, oliko tuo nyt sitten kauden viimeinen jälki. Koiria lumi tietenkin ilahdutti, ja antoihan se kivasti valoa pimeään maisemaan ja peitti alleen iänikuisen ravan.

Iltamyöhään ajeltiin vielä Veikkolaan, jossa on EPK:n hallivuoro maanantaisin. En ollut aiemmin vuoroa hyödyntänyt, mutta nyt päätin korjata tilanteen. Halli oli sama, jossa helmikuussa oli hyppykurssi.

Vinski aloitti ja pääsi tokoilemaan samaan aikaan kun berni ja tervu treenasivat hallissa. Häiriötä siis riitti ympärillä, välillä haukkuakin. Aloitimme kontaktitreenillä. Pari kertaa Vinski vilkaisi pois päin, mutta otti heti taas kontaktin. Seuraaminen meni hyvin. Sitten otimme paikallaolon, jossa ei myöskään ongelmia. Liikkeestä maahanmeno hyvä, liikkeestä seisomisessa tuli taas ensin väärä asento (istuminen), uusinnat onnistuivat. Luoksetulo ok. Päätin, että nyt jo uskallamme ottaa tokoesteenkin ja kokeilla alo-luokan suoritusta. Vinski ei heti tajunnut hypätä käskystä, kun se on tottunut siihen, että jotain lentää samalla esteen yli. Toisesta käskystä hyppäsi nätin hypyn ja myös jäi käskystä seisomaan esteen taakse. Loppuun teimme kaukokäskyt ihan lähietäisyydeltä, kauempaa Vinski ei vielä käskyjä noudata. Mutta hyvä vaan, jos saadaan tekniikka ensin kuntoon.

Vinski keskittyi aika hyvin koko ajan uudesta paikasta ja häiriöstä huolimatta. Liikkeiden välissä se kyllä oli hyvin kiinnostunut maton hajuista. Ja pari kertaa se vikisi, tai oikeastaan kurnutti, muiden koirien perään. Olisi ollut niin kiva päästä moikkaamaan.

Jippo aloitti paikallaoloilla, jotka menivät ok. Seuruu myös ok. Ruutuun lähetys tehtiin VOI-liikkeenä, kun tila ei oikein muuhun riittänyt. Hyvä suoritus. Merkki erikseen hyvä. Ohjatussa noudossa taas Jippo ei oikein malttanut merkille seisahtaa, vaan halusi rynnätä kapuloille. Komensin takaisin merkille, palkkasin ja vapautin. Silti jatkossakin Jippo yritti varastaa kapuloille, joten sitä saamme työstää jatkossa varmaan paljon. Itse noudot molempiin suuntiin, ensin vasen ja sitten oikea, onnistuivat hienosti, eli siinä treeni on tuottanut tulosta. Vielä hyppynouto metallikapulalla ja kaukokäskyjä ja treeni oli siinä. Liikkeiden välillä Jippoakin kiinnostivat maton hajut, siinä taisi olla jotain erityisen mielenkiintoista.

Eläinlääkärikäynnin jälkeen vietimme monta päivää leppoisaa hiljaiseloa. Palauttavaa lenkkeilyä ja vain jokusen kerran parin minuutin tottistelua pihalla tai keittiössä. Venyttelyä ja hierontaa myös päivittäin koko jengille. Hieromista en varsinaisesti hallitse enkä sitä yritä suuressa mittakaavassa tehdä, mutta mielenkiintoisia huomioita olen silti hieroessani tehnyt.  Ongelmakohdat on helppo havaita. Neurobionit loppuivat jo ja nyt koko jengille menee kuurina tabuja, joissa on yhdistettynä magnesium ja B-vitamiineja. Kaliumin etuihin tutustuin myös, mutta sitä menee banaanien muodossa

Vinski on nyt kolmena päivänä päässyt maistamaan vähän vapautta. Ensin se pääsi kahtena päivänä hetkeksi vapaaksi lenkin päätteeksi. Kiva oli taas Snoopyn kanssa telmiä   Tänään Vinski oli metsälenkillä alku- ja loppuosuuden kytkettynä ja keskiosuuden irti. Kivaa oli taas ja vauhtia piisasi. Eikä mitään levon jälkeistä ontumista ole ilmennyt. Toivottavasti ei tule taas takapakkia, sillä kyllä nuoren koiran pitää saada temmeltää vapaana! Ja vanhan myös, Nastahan ei juuri koskaan remmiä käytä vaan saa omaan tahtiin lenkkeillä ja pysähdellä mielenkiintoisten asioiden kohdalle, kunhan nyt ei koko päivää muita odotuta...

Tänään palasimme vähän treenaamisen pariin. Vinski pääsi jäljestämään Halkolammelle. Pituutta jäljellä oli muutamia satoja metrejä, kulmia useita ja osa tiheämmin kuin 50 metrin välein, kun jouduin väistelemään liian jyrkkiä kallioita ja läpitunkematonta pusikkoa. Yhden melko jyrkän kalliorinteen ylitin. Osa jälkeä kulki ihan lits läts-kosteikossa. Keppejä neljä, ikää puolitoista tuntia, tuuli ajoittain kova, tihkusade.

Janalla Vinski eteni viistoon vasemmalle päin, mutta nosti jäljen oikein. Olin päättänyt, etten puutu keppien jäämiseen mitenkään, mutta kun Vinski reagoimatta ylitti ensimmäisen kepin, niin kumminkin hämmästelin ihan ääneen   Vinski peruutti heti, huomasi kepin ja ilmaisi sen. Loput kepit se huomasi ihan itse, ilmaisi ne ja sai ylitsevuotavat kehut ja lihapullaa. Ennen viimeistä keppiä jäljellä oli myös lihapullapussi, jonka katoamista olin jo ihmetellytkin, sinne siis tippui... Vinski ilmaisi sen istumalla ja sai tietenkin pussista lihapullan palkaksi. Jäljestys oli nättiä, ei pyörinyt kulmissakaan yhtään, loppusuoralla ei ollut nenä ihan tiiviisti maassa vastatuulen takia.

Jippo pääsi Luukin parkkikselle tokoilemaan. Sama paikka, jossa viimeksi treeni sujui huonosti. Nyt meni paremmin. Merkille  ja ruutuun Jippo ei ihan kerrasta osunut tismalleen oikeaan kohtaan, mutta korjasi sijaintinsa nopeasti ja oma-aloitteisesti. Ohjattua kokeilimme molempiin suuntiin kapuloiden kanssa ja molemmat kerrasta oikein, vau. Kaukokäskytkin Jippo teki suorempaan kuin viimeksi.

Oltiin Luukissa jäljestämässä ja vähän tokoilemassa. Tihkusateen jälkeen keli kirkastui sopivasti. Jälkitreenillä aloitettiin ja ensin tositoimiin pääsi Vinski. Sen jälki kulki ensin parisataa metriä pellolla ja sitten saman verran metsässä ja sitten taas palasi pellolle. Kulmia muutama, keppejä neljä. Sen verran kikkailin keppien kanssa, että laitoin niiden alle lihapullanmuruja. Kaikki kepit Vinski huomasikin hyvin ja kolme niistä se myös ilmaisi hyvin maahanmenolla, yhtä tönäisi ja olisi vaan jatkanut matkaa. Jäin odottamaan, että se ilmaisi kunnolla myös sen. Jäljestys oli hyvää, yhdessä metsässä olleessa kulmassa vähän isompi tarkistus, mutta muuten piti jäljen hyvin. Alustan vaihdot eivät tuottaneet mitään ongelmia.

Sitten oli Jipon jälki, joka kulki pelkästään pellolla. Ikää oli reilu tunti kuten kaikilla jäljillä. Jäljestys oli innokasta, mutta muutamaan otteeseen tuli pientä pyörimistä. Keppejä oli kolme, joista ensimmäistä Jippo ei huomannut, loput nosti hyvin. Piikkejä oli kaksi, niissä ei ongelmia.

Snoopylla oli myös piikkejä ja tavallisia kulmia ja kolme keppiä. Innokas ja voimakas suoritus taas kerran ja kepit nousivat tosi hyvin, vaikka olivat vähän heinikon peitossa.

Sitten käytiin isolla parkkiksella tokoilemassa. Lähinnä Jippo tokoili, Vinski otti vain kaukokäskyt ja kapulan ottamistreenin, Snoopy passasi. Jipon treeni olikin sitten tosi karmea. Ensin merkille lähetyksiä ja ei se vaan voi mennä kerrasta oikein... Aina jouduin odottamaan, että se korjaa sijaintinsa paremmaksi. Ja ruutuun se tietty yritti varastaa myös... Sitten otettiinkin ruutuun lähetyksiä ja siellä sama juttu kuin merkillä, ei voi kerrasta mennä oikeaan kohtaan vaan vasta korjausten jälkeen, huoh... Ohjatussa noudossa oli taas vasen ja oikea kapula paikalla ja ensin haettiin vasenta. Jippo se vaan vilkuili oikealle ja oli jo syöksymässä sinne, mutta sain sen kääntymään. Otettiin vielä uudestaan vasen ja kerran oikea. Lähetin Jippoa myös merkin kautta noutamaan ja kun vielä odotin, että se asettuisi kunnolla merkin taakse, niin sepä jo ryntäsi hakemaan kapulaa omin luvin. Käänsin sille selkäni, kun se palasi kapulan kanssa ja pyysin sen menemään autoon. Otin sen muutaman sekunnin päästä taas ulos ja se oli ihan stressaantunut jäähystään. Mutta kun se täytyisi jollain keinolla saada kuuntelemaan!

Kaukokäskyjen helpommat asennonvaihdot etäältä menivät hyvin, mutta lähietäisyydeltä vaikeammat asennot jättivät vähän toivomisen varaa, Jippo teki koko ajan vinoon. Miten voi toko olla näin vaikeeta!!? Ennakointi on aina ollut Jipolle iso ongelma (tai oikeammin emännälle, eihän Jippo siinä mitään ongelmaa näe!), eikä siihen oikein ole kunnon lääkettä löytynyt. Ei ole ikäkään tuonut malttia. Onhan se hienoa, että motivaatiota ja vauhtia riittää vaikka muille jakaa. Mutta ohjaajan motivaatio tokoon alkaa kohta olla koetuksella!

Vinski pääsi Vaakkoihin jäljestämään. Muutama kulma, joista yksi terävä, viisi keppiä, ikää tunti. Maaperä oli aika kovaa pakkasen jäljiltä ja nytkin lämpötila oli vain täpärästi plussan puolella.

Jäljen Vinski nosti hyvin ja ajoi tarkasti. Piikin kohdalla se tarkisteli parin metrin säteellä joka suunnan ennen kuin lähti oikeaan suuntaan. Kepeistä se ilmaisi kolme ja muut kaksi sieppasin minä suurieleisesti.

Teinkin sitten vielä Vinskille lyhyen keppijäljen sen nähden. Nyt se ilmaisi kepit paremmin, muttei täydellisesti vieläkään. Oikeastaan nyt pitäisi panostaa pelkkään keppitreeniin, mutta se kun ei väsytä koiraa samalla lailla kuin kunnon jälki, niin ihan jo terapiamielessä kyllä tehdään noita pidempiä jälkiä niin kauan kuin sää sallii. Keppejä voi sitten treenata siinä ohessa. Ja melkoisen epävarma fiilis on sen suhteen, pääseekö Vinski koskaan kokeilemaan kepinilmaisutaitojaan kisoihin asti. Joka tapauksessa se saa jälkeä harrastaa ja yritän sen keppien ilmaisuakin saada paremmaksi. Jäljestys sillä on hyvällä mallilla, mutta uutta opittavaa riittää siinäkin.

Jippo otti vähän tokoa. Useita merkeille lähetyksiä ja ruutuun lähetyksiä. Jippo yritti välillä varastaa ruutuun, ei malttanut merkillä asettua oikeaan kohtaan ainakaan kerrasta ja juoksenteli useamman kerran ruudun viereen, mutta korjasi kyllä sijaintinsa kun odottelin. Mutta tuli kyllä sellainen fiilis, että eihän se oikeasti osaa vielä mitään!! Ohjattua noutoa otimme pitkästä aikaa kapuloiden kanssa, vain keskikapulan jätin laittamatta. Ensin lähetin oikealle ja Jippo lähti minne pitikin, kapulaa joutui hetken etsimään. Sitten vasemmalle. Jippo koitti ensin vähän kuikuilla oikealle, mutta lähti sitten kuitenkin vasemmallle. Kaukokäskyjä ensin kaukaa istu-maahan ja sitten läheltä muut asennonvaihdot. Muuten ok, mutta maasta seisomaan nousun tekniikka oli vähän hakusessa.

Snoopy otti myös vähän tokoa ja oli kovasti innokas kuten aina. Ja tuli siellä metsässä lenkkikin käveltyä kaikkien kolmen kanssa, kotimetsässä sitten vielä Nasta ja Snoopy tekivät yhteisen lenkin.

Vinski on nyt kolmena päivänä tehnyt aika pitkiä remmilenkkejä, lähes tunnin kerrallaan. Toissapäivänä se käveli lenkkinsä kokonaan metsässä ja joutui muutaman puunrungonkin ylittämään. Eilen lenkki kulki osan aikaa metsässä ja yli puolet ajasta hiekkatietä vuorotellen kävellen ja ravissa. Tänään mentiin ensin metsässä ja sitten kilometrin leppoisa ravilenkki pyörän vieressä. Hyvin on sujunut, mitään ontumista ei ole tullut levon jälkeen tai muutenkaan. Kokonainen viikko ontumatta, ja se viikon takainenkin oli lyhyt episodi. Tosi hyvä, että pystymme tekemään kunnollisia remmilenkkejä! Vapaaksi en tuota aio päästää vielä muutamaan päivään, mutta sitten taas pikkuhiljaa katsotaan, mitä kroppa tykkää vapaana olosta.

Vinski on myös kolmena päivänä ajanut lyhyet keppijäljet nurmikolla ja pellolla. Olen tehnyt jäljet sen nähden ja innostanut sitä keppeihin jo etukäteen. Ihan hyvää työtä Vinski on tehnyt, mutta edelleen näkyy se, että itse jälki kiinnostaa sitä enemmän kuin kepit. Se on ajanut tuoreet ja lyhyet jäljet aivan nenä maassa. Jäljenajon jälkeen olen vielä leikittänyt Vinskiä kepeillä ja se on aika hyvin lähtenyt leikkiin mukaan, mitä se ei todellakaan aina ole tehnyt. Jäljen ajettuaan se ei useinkaan ole välittänyt leikkiä, koska on silloin vielä liikaa hajujen maailmassa.

Pikkuisen ollaan myös tottisteltu koirien kanssa. Nastakin on päässyt tekemään vähän temppuja ja etsimään hanskaa heinikosta. Jipolle laitoin ohjatussa noudossa jo oikeastikin pallon myös vasemmalle ja se toi silti oikeanpuoleisen kuten pitikin. Toivottavasti ei ollut vain tilapäinen häiriö

Vinski on parina päivänä tehnyt lyhyesti niitä liikkeitä, mitä kytkettynä pystyy tekemään. Aika paljonhan sitä pystyykin, kun jäävissä liikkeissäkään ei ole pakko aina luoksetuloja ottaa. Asenne tekemiseen Vinskillä on kohdillaan. Liikkeestä seisomista saa vielä vähän työstää ja monia yksityiskohtia hioa. Mutta sitähän se on vanhemmillakin koirilla, hiomista, ei sitä valmiiksi tule koskaan, ja kovasti keskeneräinen on tuo ohjaajakin vielä

Kaikki koirat paitsi Vinski ovat viime päivinä häipyneet metsässä omille teilleen. Olisihan Vinskikin varmaan häippäissyt, mutta kun se on ollut kytkettynä... Eivät koirat kauas ole menneet. Kun Nasta häippäisi kesken metsälenkin samaan suuntaan, jonne Jippo oli aiemmin hävinnyt ja palannut vasta monen kutsun jälkeen, niin lähdin seuraamaan sitä nähdäkseni, mikä niitä sinne veti. En hämmästynyt, kun tupsahdimme lopulta isojen, veristen luiden äärelle... Snoopylla taas on noin sadan metrin päässä pihasta oma löytönsä, valtavan kokoinen reisiluu, joka vetää sitä vastustamattomasti puoleensa aina pisulenkeillä. Mistä näitä luita nyt tulee tähän tahtiin??!  Tuo reisiluu on kyllä jo vanha ja näköjään ollut maahan hautautuneena, mutta ne veriset luut lienevät ihan tuoreita. Mitähän petoja tuolla metsässä on liikkunut, kun nekin olivat vähintään peuran kokoisen eläimen luita. En nyt oikein tiedä, pitäisikö olla vain iloinen ilmaisista barf-aterioista   Kaikenlaisia raatoja, pääkalloja ja kakkakasoja sitä kyllä on vuosien mittaan päässyt koirien kanssa metsissä liikkuessaan näkemään, ja aina välillä nuo joutuvat suoraan lenkiltä suihkuun, kun ovat kierineet jossain vähemmän ihanassa. Spn Netta toi kerran pihaan karvaisen hirvenjalan. Ja yhden kämpän olohuoneen lattialla kiemurteli kerran sisiliskojen häntiä, kun kissat olivat piipahtaneet pihassa. Tuli surku liskoja, kun se uusi häntä, jonka ne kasvattavat menetetyn tilalle, ei kuulemma ole yhtä hyvä kuin alkuperäinen. Koirat ja kissat tosiaan tuovat luonnon lähelle

Käytiin Vaakkoissa treenaamassa jälkeä auringonpaisteessa   Kaikki jäljet olivat ajettaessa reilut puolitoista tuntia vanhoja.

Vinski aloitti. Sillä oli yksi puoliterävä kulma ja tavallisia kulmia ja kuusi keppiä. Jälki kulki kallioisessa metsämaastossa ja käväisi suomaastossakin. Jana meni hyvin ja jäljestys oli tarkkaa ja motivoitunutta. Keppien suhteen ei niin hyvin mennyt, Vinski ei varmaan olisi ilmaissut puoliakaan kepeistä, ellen olisi pysähtynyt keppien kohdalle. Epäilyttää kyllä itseäkin tuo pysähtelyn mielekkyys ja se mitä koira siitä oppii - miksi koiran täytyisi pitää kepeistä huolta, jos ohjaaja ne löytää paremmin. Varsinkin bortsun kanssa saa olla tarkkana mitä sille opettaa ja yleensä on paras antaa koiran oivaltaa itse. Joten meillä taidetaan nyt enemmän keskittyä palkkaamaan koira superhyvin silloin kun se kepit itse löytää, ja voisihan noita keppejä taas treenata erikseenkin.

Jipon jäljellä oli terävä, puoliterävä ja tavallisia kulmia ja se mutkitteli myös kallioisessa metsämaastossa. Keppejä viisi. Superhyvää jäljestystä ja kaikki kepit nousivat!

Snoopyn jälki kulki ryteikössä. Siitä tuli muutenkin haastava, kun hyppelin välillä sivuaskelia väistellessäni pahimpia risukoita tai isoa lätäkköä. Ei se Snoopyn mielestä kyllä vaikea ollut, se syöksyi epäröimättä eteenpäin ja pysyi jäljellä hyvin. Kolme ensimmäistä keppiä oli ryteikköisessä maastossa ja Snoopy ilmaisi ne hyvin. Neljäs ja viimeinen oli sitten ojanpohjan heinikossa ja siitä Snoopy hiihteli ohi, kun se meni juuri siinä kohtaa hiuksenhienosti jäljen vieressä. Kutsuin sen takaisin päin ja nyt se jäljesti jäljen päältä ja bongasi myös kepin.

Vinski pääsi jäljestämään Nummelassa. Kaksi piikkiä alussa, myöhemmin kaksi tavallista kulmaa, viisi keppiä. Ikää tunti, tuuli melko kovaa. Jana hyvä, piikit hyvin, vain metrin verran meni yli ja palasi heti jäljen päälle. Tavallisia kulmia tarkisteli sitten vähän pidemmältä matkalta, mutta ihan ok nekin. Neljästä kepistä sai heti kohdalla hajun ja ilmaisi, yhdestä sai hajun otettuaan pari askelta ohi ja palasi etsimään keppiä. Asenne oli iloinen   Puolen tunnin metsälenkin Vinski sai myös kävellä huskyvaljaissa ja hihnassa Nummelassa ja kotona sitten lyhyempää pisulenkkiä. Ontumista ei ole ollut. 

Olemme harrastaneet pientä tokoilua lähes päivittäin omalla pihalla ja kerran Salmen parkkiksella. Jippo on treenannut erityisesti merkkiä, ruutua, pallon noutoa oikealta ja kaukokäskyjä. Välillä tuntuu, että liikkeet vain junnaavat paikallaan, mutta välillä sentään näkyy jotain edistystäkin. Palloa Jippo on hyvin noutanut oikealta, vaikka hämäykseksi olen ollut laittavinani myös vasemmalle pallon. Kaukoissa tapahtuu edelleen eteenpäin liikkumista, jos otamme etäältä muita asentoja kuin pelkkää istu-maahan. Enimmäkseen otammekin muut asennonvaihdot lähietäisyydeltä.

Eilen Jippo, Snoopy ja Vinski ottivat pihalla ryhmässä istumista yli kaksi minuuttia ja paikkamakuuta yli neljä minuuttia. Istumisen aikana piipahdin sisällä talossa ja kukahan se meni siinä vaiheessa maahan?? No se ainoa tokossa kisannut koira eli Jippo tietenkin... Pojilla ei mitään ongelmia. Paikkamakuu meni kaikilta hyvin.

Vinski otti paikallaolojen jälkeen tokon alo-liikkeet hyppyä lukuunottamatta, sekä kaukokäskyt (istu-maahan). Liikkeet menivät nätisti läpi, luoksetulossa istui hieman vinoon, mutten muuten huomannut isompia mokia. Kaukokäskyt ovat niin alkeissa vielä, että etäisyyttä on vain pari metriä. Vinski keskittyi hyvin koko ajan ja teki hyvällä asenteella. Eli se alkaisi oikeastaan olla kisavalmis alo-luokkaan, kun vielä opettelisi alo-hypyn (sitä ei olla edes kokeiltu) ja hankkisi vielä vähän lisää häiriötreenikokemuksia. Ennen kaikkea pitäisi kyllä pysyä terveenä, siitä riippuu paljon... Ei me ihan vielä kisaamaan mentäisi, vaikka terveys olisi täysin moitteetonkin, mutta on hienoa nähdä, että valmiudet alkavat olla kunnossa. Sellaista tahkoamista meidän tottistelu pitkään oli, kun piti rämpiä murkkuiän suossa

Snoopykin on tokoillut omaksi ja emännän iloksi, vaikka sille en tokouraa suunnittelekaan. Se on suurien linjojen mies, jolle pk-puoli sopii paljon paremmin   Vaikka kyllä se nuo alempien luokkien liikkeet jo osaisi.

Eilen päästin Vinskin hetkeksi illansuussa irti, lähinnä tarpeiden tekemistä varten. Ja sitten myöhemmin illalla, levon jälkeen, se ontui taas   Onneksi vain hetken aikaa. Loppuillan se taas käytti kaikkia jalkojaan normaalisti ja iltapisulla ulkona myös käveli nätisti. Mutta remmikuurille sen taas laitoin. Oli sittenkin liian varhaista päästää sitä irti. Ja kyllä nyt näyttää aika selvältä, että liikkumisella kuitenkin on yhteyttä ontumisiin, ainakin akuuttivaiheessa. Muistaakseni Vinski ei ole ontunut yhtenäkään sellaisena päivänä, jona se on ulkoillut vain remmissä, vaikka olisi kävellyt aika pitkänkin lenkin. Ja sen väärä liikkumistapa (pupulaukka) myös on tullut esiin aina nimenomaan vapaana liikkuessa, ei silloin, kun se kävelee tai ravaa kytkettynä.

Kesän Vinski oli hyvässä kunnossa ja käytti enemmän ravia vapaana liikkuessaan kuin koskaan ennen. Nyt sitten reilusti takapakkia. Vinskin historian valossa ei myöskään voi sanoa, miten paljon akupunktio auttaa sitä. Varmaan jonkun verran, mutta keväällä se alkoi ontua oltuaan hiljattain akupunktiossa. Sitten taas kesäisen akupunktion jälkeen oli hyvä kausi. Ei voi kuin toivoa, että se edes vähän auttaa. Täytyy varmaan käyttää Vinski vielä näytillä Niilollakin, niin saa arvion nykytilanteesta verrattuna entiseen ja ehkä lisävinkkiä jatkoon. Oireilu varmaan voi selittyä vanhallakin syyllä - selässä on yliliikkuvuutta ja kaventunut fasettinivelrako, jotka aiheuttavat iskiaskipua. Toisaalta mietityttää, että jos selässä on esim. jotain välilevyongelmaa, joka myös on yleinen iskiaksen aiheuttaja. Saa nähdä, päädymmekö vielä neurologisiin tutkimuksiin ja mahdollisesti magneettikuviin.

Lenkit tehdään nyt varmaan aika pitkään remmissä. Onneksi kytkettynä voi tehdä kaikkea muutakin. Tänään Vinski pääsi jäljestämään kotimetsään. Tulin siihen tulokseen, että kaikkea treenaamista en lopeta, koska en halua totaalisen turhaantunutta koiraa, ja jäljestys on mukavan väsyttävää puuhaa koiralle, jonka lenkkeilyä joutuu rajoittamaan.

Jälki oli muutama sata metriä, heti alussa piikki ja sitten tavallisia kulmia kolme. Keppejä neljä. Ikää tunti. Tuuli yltyi aika kovaksi juuri ennen jälkeä. Janalla Vinski oikaisi hieman jäljelle, mutta suunta oli oikea. Piikin se meni kuin juna ja muun jäljen myös. Kolmoskeppiä se ei huomannut ja pyysin sitä palaamaan vähän takaisinpäin ja odotin, että se löytää kepin. Ajattelin nyt muutamalla jäljellä panostaa siihen, ettei yhtään keppiä jätetä. Tiedä sitten onko siitä hyötyä, varsinkaan jos ohitus reagoimatta on jo tapahtunut. Pitäisi olla tarkempi, että pysäyttää koiran vauhdin ennen kuin se on mennyt ohi. Muut kepit Vinski ilmaisi tosi hyvin. Enkä aio noista keppiongelmista stressiä ottaa, on niitä isompiakin stressin aiheita. Keppivarmuus todennäköisesti paranee muutenkin ajan myötä.

Kyllä oli hyväntuulinen ja tyytyväinen koira jäljen jälkeen  Eikä se ole tänään ontunut ollenkaan.

Jippo ja Vinski pääsivät jäljestämään Nummelassa illan hämärtyessä n. 1,5 tunnin ikäiset jäljet. Vinski otti janalta takajäljen ja seurasi sitä ihan tielle asti. Lähetin sen uudestaan janalle vähän edellisen kohdan sivusta ja nyt Vinski lähti oikeaan suuntaan. Jäljestys oli hyvää, piikit ja tavallinen kulma menivät hyvin. Keppejä oli kolme ja niistä kaksi Vinski ilmaisi nopeasti, keskimmäisen ilmaisua piti hetki odotella kun se ei meinannut heti löytyä. Keppi oli vähän haastavassa kohdassa ja pysähdyin itse heti kun saavuimme kepin kohdalle, Vinski olisi muuten ehkä vain kävellyt siitä ohi.

Jipon jäljellä oli useampi piikki ja neljä keppiä. Se jäljesti vallan hienosti ja tällä kertaa myös nosti kaikki kepit.  

Seijan kanssa mentiin pitkästä aikaa Vihtijärvelle jälkitreeneihin. Paikalle saavuttuamme oli tyrmistys melkoinen, kun jälkimaastoissa oli tapahtunut laajat harvennushakkuut ja metsäkoneita oli maastossa silläkin hetkellä. Voihan itku ja hammastenkiristys, yhtään kolkkaa jälkimaastoista ei ollut jätetty hakkaamatta ! Saa nähdä, raivataanko hakkuun jäljet vai ei, jos ei, niin sitten ei enää ikinä päästä maailman parhaaseen jälkimaastoon treenaamaan

Onneksi Vihtijärvi on laaja alue ja jälkimaastoa löytyy muualtakin. Täytyy perehtyä noihin muihin maastoihin tarkemmin tai sitten täytyy pysyä lähempänä kotikulmia jatkossa. Yhtä sivutietä kävimme nyt tutkimassa ja kun sen varrella ei sopivaa maastoa ollut, niin ajoimme muutaman kilometrin päähän alueelle, jossa kesällä oli piirinmestaruuskisojen maastot. Alueena se on minulle tuntematon, vaikka jokusen kerran olen siellä kisaamassa ollutkin.

Seija teki Vinskille puolisen kilometriä pitkän jäljen, jossa oli muutama kulma, joista yksi terävä, ja kuusi keppiä. Jälki merkattiin, että pystyin näkemään, miten tarkasti Vinski jäljestää. Tunnin vanhana jäljen ajoimme, sää oli tihkusateinen. Jana oli hyvä ja tällä kertaa Vinski myös jäljesti tarkasti koko jäljen, ei mitään poikkeamia pois jäljeltä. Siksi se kai sitten ei kaikkia keppejä ilmaissutkaan. Kakkos- ja vitoskepin se ohitti noteeraamatta niitä (enkä minäkään niitä huomannut). Muut neljä keppiä se ilmaisi oikein hyvin. Kepit oli juuri ennen jälkeä tehty märästä oksanpätkästä, jos se nyt yhtään selittää sitä, että kaksi jäi.

Jipolle ja Snoopylle tein itse ihan lyhyet jäljet, kun maasto tosiaan oli tuntematonta eikä siinä kohtaa riittänyt kaikille viidelle koiralle pitkiin jälkiin. Ihan lähellä olisi kyllä ollut tilaa useammalle kolmosluokan jäljellekin, mutta emme ihan kisamaastoon osuneet treenaamaan. Snoopy meni jyrkässä ylärinteessä olleen janan hienosti, jäljesti hienosti ja nosti kaikki kolme keppiä hienosti.

Jippo oli täpinöissään päästessään pitkästä aikaa jäljelle. Se meni janan hyvin ja jäljesti hyvin, mutta ylimotivoituneisuus näkyi siinä, ettei se ehtinyt huomata kahta ensimmäistä keppiä ollenkaan ja ilmaisi vasta kolmannen eli viimeisen, kun oli siinä kohtaa ilmeisesti sen verran rauhoittunut jo. Kyllä olivat niin Jippo kuin Snoopykin ihan onnessaan päästyään pitkästä aikaa jäljelle. Täytyy ottaa uusiksi ennen talvitaukoa.

Tein Vinskille jäljen Vaakkoin maastoon. Pituutta oli ainakin puoli kilometriä, kulmia viisi, keppejä seitsemän. Maasto aluksi harvapuustoista kalliomaastoa ja sitten tiheää metsää. Jälki sai vanheta tunnin.

Jana meni nätisti. Kaksi ensimmäistä keppiä Vinski ilmaisi tosi hyvin, kolmatta se ei noteerannut. Jäljestys oli hyvää pitkälle loppusuoralle asti, jonka aikana Vinski sitten vähän lipsui ajolinjasta. Tällä kertaa jälki oli merkattu, jotta näkisin tarkkaan mitä tapahtuu. Huomasin Vinskin ajautuneen muutaman metrin sivuun jäljeltä paitsi merkkien ansiosta niin myös siitä, että se nosteli päätään. Pysähdyin ja pyysin sitä etsimään jäljen uudestaan. Niin se tekikin, mutta vähän ennen viimeistä keppiä se ajautui taas reilusti sivuun jäljeltä. Tällä kertaa en päästänyt sitä etsimään jälkeä uudestaan, vaan riisuin siltä jälkivaljaat ja palasimme autolle. Loppukeppi ja yksi välikeppi siis jäivät metsään, muut Vinski ilmaisi.

Hassua, että Vinski toistuvasti ajautuu pois jäljeltä suoralla. Onkohan tuollainen pitkä suora sille niin helppo ja tylsä, ettei se viitsi skarpata tarpeeksi. Pitää sitten kai ajaa paljon pitkiä jälkiä, joissa on pitkiä suoria. Suhteellisen lyhyitä Vinskin jäljet ovat enimmäkseen olleet.

Tein Vinskille palautusjäljen kotimetsään eilisen harhailun jälkeen. Pituutta muutama sata metriä, viisi märistä oksista juuri tehtyä keppiä, kaksi tavallista kulmaa ja yksi terävä ja helppo maasto. Jälki sai vanheta lähes kaksi tuntia.

Jana oli hyvä ja jäljestys nättiä. Ensimmäisen kepin ilmaisu oikein hyvä. Toisen kepin kohdalla Vinski kulki sivussa jäljeltä, mutta sai kepin ohitettuaan siitä hajun ja palasi ilmaisemaan sen. Kolmannen kepin se ilmaisi taas heti. Kepin jälkeen se lähti kulkemaan takaviistoon, vaikka jälki tietenkin jatkui suoraan. Annoin sen tehdä töitä liinanmitan päässä ja lopulta se palasi takaisin, mutta joutui silti vielä hetken etsimään jälkeä. Hassua. Neljännen kepin se taas ilmaisi hyvin ja lopussa ollut piikki meni nätisti. Piikin jälkeen se ajautui aavistuksen sivuun jäljeltä, muttei kauas, ja jäljesti lopun hyvin. Viimeisestä kepistä tosin ajoi ensin ohi, mutta kääntyi ja ilmaisi sen hajun saatuaan.

Onkohan nyt niin, että kun keppi-ilmaisu on menossa parempaan suuntaan, niin tasapainon vuoksi jäljestykseen pitää sitten tulla ongelmia. Ihmetyttää tuo, että Vinski noin helpossa kohdassa kadottaa alkuperäisen jäljen. Eilenkin se ensimmäinen hukka ainakin oli tapahtunut helpossa kohdassa. Eilen alueella oli todennäköisesti liikkunut joku ihminen, koska lähistöllä oli ollut autokin parkissa. Mutta tänään syynä harhaan tuskin oli vieras ihminen, vaikkei sitäkään voi pois sulkea. Ehkä Vinski vaihtoikin jonkun eläimen jäljelle, koska eläimiä näissä metsissä piisaa.  Se ainakin on selvä, että nyt Vinskin jäljet on merkattava jonkun aikaa kunnolla, että pääsee näkemään heti kun se lähtee harhaan ja pääsee estämään pitkät harharetket. Eihän se oikein passaa, että se palkkaantuu ajaessaan harhaa ja jätettyään oman jälkensä helpossa kohdassa. Suunniteltuja harhojakin voisi treenata, kunhan on tarpeeksi treeniporukkaa paikalla.

Aamulla olimme Velskolassa Seijan ja Sylvan kanssa jälkitreeneissä. Meidän laumasta pääsi vain Vinski hommiin. Tosin Seija kertoi jäljen tehtyään, että siitä tuli 1,2 km pitkä ja haastava, piikkejä oli useampi ja maastokin hyvin haasteellista ja että kannattaisi siksi laittaa kokenut koira asialle. Jipolle tuollainen jälki olisi tässä vaiheessa ollut todellakin liikaa. Snoopy kyllä olisi voinut homman hoitaa, mutta koska Vinskillä on enemmän opeteltavaa, niin valitsin kuitenkin sen.

Jälki oli puolitoista tuntia vanha. Ja maasto tosiaan hyvin vaihtelevaa, metsää, soista maastoa, kalliota, tosi paljon nousua ja laskua. Jäljen nosto oli hyvä ja alkujälki meni nätisti. Sitten rupesin Vinskin käytöksestä epäilemään, ettei se välttämättä ollut enää alkuperäisellä jäljellä. Se seurasi väärää jälkeä pitkän pätkän kunnes Seija totesi sen olevan maastossa, jota lähelläkään hän ei ollut jälkeä tehdessään käynyt. Palasimme kohtaan, jossa oikea jälki varmasti kulki ja Vinski sai nostaa jäljen uudestaan. Hieman epävarma se aluksi oli, mutta sitten jäljesti oikein hyvin. Ja ilmaisi kakkos- ja kolmoskepit hyvin. Ykköskeppi jäi harhailun takia löytymättä. Kolmoskepin jälkeen Vinski taas harhautui väärälle jäljelle, minkä päättelin hienoisesta muutoksesta jäljestystyylissä ja siitä, ettei keppejä enää löytynyt. Väärä jälki kuitenkin kulki limittäin ja lomittain oikean jäljen kanssa, joten kuljimme Vinskin perässä siinä toivossa, että se vielä löytää oikean jäljen. Jälkeä ei myöskään ollut merkattu lainkaan, joten hieman epävarmaa oli, milloin se mahdollisesti oli oikealla jäljellä tai sen lähellä. Loppujen lopuksi kuljimme metsässä moninkertaisesti oikean jäljen pituisen matkan ja putkahdimme lopuksi tielle, jolla Seija ei ollut kulkenut. Emme edes tienneet, missä olimme, mutta tie johti Velskolantielle. Harmittelin sitä, etten keskeyttänyt jälkeä heti kun kävi ilmeiseksi, että Vinski oli vaihtanut jälkeä. Se pääsi turhan pitkään seuraamaan väärää jälkeä. Kestävyys Vinskillä näköjään on hyvä, se oli ihan hyvävoimainen muutaman kilometrin jäljen jälkeen.

Iltapäivällä oli sitten tottistreenit Serenan parkkiksella. Vinski, Jippo ja Snoopy pääsivät kaikki tekemään jotain. Jippo otti vähän kontaktitreeniä, seuraamispätkän, kaukokäskyjä ja merkiltä lähetyksiä oikealle ja vasemmalle Hannelen heittäessä pallon samaan aikaan käskyn kanssa. Tällä tavalla suunnat toimivat kyllä. Vinski otti myös kontaktia, seuraamista, henkilöryhmää, liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon, noutoja ja paikallaolon. Seuruu muuten hyvää, mutta lopussa takapää aukesi. Kapulalle kerran varasti ja luovutukset olivat vinoja. Paikallaolo hyvä. Snoopy otti seuraamista ja jääviä ja suoritti kivasti.

Vinski pääsi taas Salmeen nurmikkojäljelle. Tein sille kaksi terävää ja yhden tavallisen kulman, kun terävä oli eilen vaikea. Nameja laitoin tällä kertaa taas. Ja kyllä se jälki paremmin nyt sujuikin, Vinski pysyi jäljellä hyvin, mutta olisi voinut olla vieläkin intensiivisempi. Keppi-ilmaisu myös jätti toivomisen varaa, joten tein sille vielä pelkän keppijäljen. Laitoin Vinskin paaluun kiinni, innostin sitä kepeillä ja tein lyhyen jäljen sen katsoessa ja jätin kepit huomiota herättävästi. Sitten heti ajamaan jälki. Vinski huomasi kyllä kepit heti, maahanmenoa vahvistin antamalla siihen käskyn. Kolmannella kepillä se jo putosi maahan vauhdilla ennen käskyä. Ehkä se vain kaipasi jotain uskonvahvistusta tässä asiassa.

Jippo ja Snoopy saivat tyytyä kävelemään pikku lenkin Salmessa Vinskin kanssa, Jippo tosin pääsi pienen kontakti- ja seuraamistreeninkin ottamaan. Nasta lenkkeili kotona poikien kanssa metsässä.

Kotona Vinski vielä tottisteli vähän. Seuruuta, liikkeestä istuminen, liikkeestä seisominen. Ja ruutuun lähetyksiä. Ihan alkeissa vielä ollaan ruudun suhteen eikä Vinski sitä vielä varsinaisesti osaa, kovin vähälle on tokoilu jäänyt.

Vinski sai myös hyppiä. Hyppytreenit olemme aloittaneet ihan alusta. Vinski saa matalilla hypyillä hakea hyppyihin varmuutta ja iloa. Se saa hypätä patukan perään ja paluuhypystä lentää palkaksi vielä pallo, jonka Vinski aluksi mielellään vaihtoi lennosta palkaksi, mutta nyt jää mieluummin rallaamaan patukan kanssa. Välillä vien patukan vinoon esteen taakse ja varmistelen paluuhyppyä tulemalla esteelle vastaan kannustamaan. Tärkeintä on nyt pitää hauskaa. Esteen korkeutta nostetaan yhdellä pykälällä pikkuhiljaa, kun tietyllä korkeudella on harjoiteltu jo hyvän aikaa. Ja vain pari kertaa viikossa hypitään.

Tosi kivasti ovat hyppytreenit lähteneet käyntiin ja Vinski nauttii hyppäämisestä. Jos myöhemmin tulee vastaan korkeus, josta se ei pidä, niin sitten lasketaan korkeutta. Koiran ehdoilla mennään ja jos Vinski ei jostain syystä halua metrisiä hyppyjä aikanaan hypätä, niin sitten ei.  En todellakaan siinä tapauksessa aio sitä siihen painostaa. Terveysnäkökohdatkin täytyy huomioida. Vaikka en kyllä usko, että se terveyssyiden takia ryhtyi korkeita hyppyjä arastelemaan. Ennemmin se oli itseluottamuksen puutetta, kun se oli kolauttanut takajalkansa esteeseen ja saanut isommista korkeuksista epämiellyttävän käsityksen. Enkä ole hyppäämisestä huomannut sille koituvan fyysisiä ongelmia. Ne kaksi ontumistapaustakaan eivät hyppäämiseen ole liittyneet; ensimmäisellä kerralla se ei ollut käytännössä eläissään vielä hyppinytkään kuin satunnaisesti vauvakorkeudelta, eikä toisellakaan kerralla ollut hyppinyt päiväkausiin ennen ontumista. Tiettyä varovaisuutta joka tapauksessa hyppyjen kanssa noudatan. Ja Vinski saa liikkua mahdollisimman monipuolisesti, kuten muutkin koirat tietenkin, että lihaskunto pysyisi mahdollisimman hyvänä. Liikkumista metsässä ja hiekkateillä niin vapaana kuin kytkettynä ja useamman kerran viikossa pieni pyörälenkki ravissa. Viimemainitussa on sekin hyvä puoli, että koirat pääsevät välillä olemaan oikealla puolellani, ettei niistä tulisi ihan toispuoleisia.

Jippo tietenkään ei ole pyörälenkeille nyt päässyt, joten pojat ovat juosseet kahdestaan. Pian saa Jippo jo luvan kanssa liikkua vapaana, mutta pyörälenkille en sitä vähään aikaan vie. Enkä aio hyppyyttää sitä pitkään aikaan. Tikkejä ei tarvitse mennä poistattamaan, kun ne ovat itsestään sulavia. Mahaa kyllä kävimme viikko sitten näyttämässä Vihtivetissä, kun se muuttui kovin kirjavaksi. Maha oli reunoistaan ihan punainen ja mahan poikki meni punainen juova. Itse haava oli siisti. Arvelin heti, että homma liittyi jotenkin mahassa olleeseen liimasiteeseen, mutta lääkeaineallergian tai muun vastaavan varalta meidät pyydettiin näytille. No, lääkeallergiaa se ei ollut, vaan liima-allergia. Eli Jippo on yliherkkä liimasiteen liimalle, punainen ihottuma oli juuri niissä kohdissa, missä liima oli ollut. Nyt ihottuma on muuttunut karstaiseksi, kai se siitä pikkuhiljaa pois karisee.

Eilen oli tottisryhmän treenit Serenan parkkiksella. Laura otti meidän toilauksia videolle, että pääsin itse tarkistamaan miten paljon turhia vartaloapuja annoin koirille. Ryhmän palaute oli, että seuraamisessa ei mitään kauhean ihmeellistä näkynyt, mutta Vinskiä maahan jättäessäni heilautin kättäni. Ja suunnilleen siltä se videoltakin näytti, sen mitä ehdin tutkailla. Treenitilanteessa tietenkin tarkoituksellakin tulee esim. katsottua koiraa enemmän kuin kisoissa, varsinkin tuota aloittelevampaa tapausta eli Vinskiä.

Vinski pääsi ensin treenaamaan ilmoittautumista Riku parinaan. Vähän pomppimiseksi ja vilkuiluksi se aluksi meni, kun suoraan autosta joutui hommiin vieraalle kentälle ja melko vieraan koiran parina vielä. Namin avulla saatiin homma jotenkin läpi. Sitten vaihdettiin puolia ja käteltiin uudestaan Pirjoa. Tämä meni jo paremmin. Riku jopa kerran syöksähti siihen ihan viereen, eikä Vinski ollut moksiskaan.

Sitten kontaktitreeniä häiriössä, muutaman kerran kontakti tipahti, mistä ohjaaja huomautti, että kröhöm, ja kontakti palasikin heti. Seuraavaksi vähän leikimme patukalla ja otimme seuraamista. Seuraaminen oli ihan kivaa, mutta ensimmäisessä käännöksessä Vinskin pylly melkein käväisi maassa, eli taisi jotenkin odottaa istumista. Oli kiva videolta nähdä, miten Vinskin häntä heilui koko ajan. Vapautuksen jälkeen se ei välittänyt palkasta, vaan huumaantui täysin kentän hajuista. Ehkä siellä oli joku hemaiseva tyttökoira käynyt.  Otimme sitten vielä juoksusta maahanmenon ja luoksetulon. Maahanmeno Vinskillä on tullut nopeaksi, se ihan putoaa maahan. Luoksetulokin oli melko nopea, se on koko ajan nopeutunut, mutta ehkä vielä vähän voisi nopeutta tulla lisää. Lopuksi vielä pujottelimme henkilöryhmää namilla imuttaen.

Snoopy otti seuraamista, liikkeestä istumisen ja liikkeestä maahanmenoja. Se vähän edisti ja ohjaajalla oli omat sekoilunsa palkkalelun kanssa, mutta hauskaa oli. En videolta huomannut, että olisin Snoopylle erityisiä vartaloapuja antanut jäävissä tai muutenkaan, mutta täytyy vielä ihan suurennuslasin kanssa katsoa.

Jippo oli vielä sairiksella ja remmiliikunnalla, joten se pääsi treenaamaan vain lyhyesti kontaktia ja seuraamista. Kyllä kokeneen koiran kontakti piti häiriössä paremmin kuin sen aloittelijan.

Tänään koirat pääsivät jäljestämään Salmen nurmikoille. Vinskin jälki kulki ensin lyhyellä nurtsilla ja sitten hetken aikaa pidemmässä heinikossa. Kulmia oli kolme, joista yksi terävä, ja keppejä neljä. Nameja ei nyt ollut yhtään ja se näkyi. Jäljestys oli haahuilevampaa. Paitsi etten kyllä ole varma, johtuiko se pelkästään namien puutteesta vai muista olosuhteista. Aika vähän meillä niitä nameja on muutenkaan ollut ja jotain häiriötä oli jäljelläkin, koska Vinski välillä ihan sävähti jotain. Pupuja juossut juuri siitä tai jotain muuta jännää? Kyllä Vinski jäljen selvitti, vaikka hapuiluakin tuli aika paljon, ja erityisesti terävä kulma oli nyt vaikea. Kepit se huomasi heti ja tuuppasi niitä, maahan meni isolla viiveellä. Ehkä märkä nurmi ei miellyttänyt tai sillä on ilmaisukriisi muuten vaan. Viimeisestä kepistä se ensin ajoi ohi kun oli siinä kohtaa vähän jäljeltä sivussa. Jäljen loppuessa sen jälkeen ojaan se kääntyi takaisin ja etsi keppiä hetken ennen kuin paikallisti sen.

Jippokin pääsi ajamaan sellaisen sadan metrin pätkän jälkeä, joka teki pientä siksakkia. Keppejä kaksi. Se ajoi tosi hyvällä draivilla ja nosti kepit pätevästi.

Snoopykin pääsi hommiin. Se ajoi jälkensä kovalla vauhdilla ja innolla, omaan hieman huolettoman näköiseen tyyliinsä, mutta kaikki kolme keppiä se nosti varmasti.

Toissapäivänä Vinski pääsi ajamaan nurmikkojäljen Salmeen. Kulmia oli kolme ja keppejä samoin. Jäljen alussa oli muutamalla askeleella nameja ja kahden ekan kulman jälkeen pari namia, kolmannen jälkeen ei enää. Tuuli oli puuskittaista ja melko navakkaa ja nurmikko melkoisen märkää. Ajoimme jäljen alle puolen tunnin ikäisenä.

Vinski lähti hyvin jäljelle. Ensimmäisessä kulmassa se teki pyörähdyksen, mutta seuraavat kaksi meni ihan junatyyliin. Alkujälki kulki myötätuuleen, sitten tuli sivu- ja vastatuulta, mutta Vinskillä pysyi nenä hyvin maassa. Kaikki kepit se ilmaisi, mutta välillä piti maahanmenoa pohtia pari sekuntia.

Tänään olimme Velskolassa Sylvan ja Seijan kanssa. Seija teki Vinskille 700 metriä pitkän jäljen, jossa oli yksi teräväkin kulma ja neljä keppiä, jotka oli juuri ennen jälkeä tehty märästä puusta. Jälki ennätti vanheta lähes kaksi tuntia ennen ajamista. Pääsimme jäljestämään kisamaisiin olosuhteisiin. Jälkeä ei ollut merkattu mitenkään ja Seija joutui lähtemään muihin rientoihin, joten ihan yksin lähdimme jälkeä ajamaan.

Vinski nosti jäljen hyvin. Alkujälki meni tosi hyvin ja ensimmäinen keppikin löytyi ja ilmaistiin hienosti. Sitten Vinski hetkeksi kadotti jäljen ja haki sitä laajoilla kaarilla uudestaan. Hetken päästä se jo selvästi jäljesti taas ja saatoin vain toivoa, että se oli vielä alkuperäisellä jäljellään, kun maasto oli juuri siinä kohtaa hyvin mielenkiintoista. Nousimme pätkän pystysuoraa kallionseinää ja ylitimme kaksi valtavan kokoista kaatunutta puuta. Sitten jo löytyikin toinen keppi, joten olihan se oikea jälki. Loppujälki nätti ja lopusta löytyi vielä yksi keppi. Yksi siis jäi löytymättä. Kiva kokemus kyllä, kun ei itse tiennyt yhtään missä jälki menee eikä voinut edes jäljentekijältä varmistaa, oliko hukan jälkeinen suunta varmasti oikea. Itse tekemäni jäljetkin useimmiten jätän merkkaamatta, mutta silloin sentään suunnilleen tiedän, mistä olen kulkenut. Mutta vain suunnilleen, maastomuistini ei ole kovin häikäisevä.

Lauantaina oli jälkiryhmän treenit Veikkolassa. Vinski pääsi ajamaan Lauran tekemän jäljen, joka kulki metsärinnettä ylös ja takaisin alas, osittain myös kalliolla. Keppejä oli viisi, sää aurinkoinen ja maasto kostea. Vinski nosti jäljen hyvin ja jäljesti tarkasti koko matkan. Ja ilmaisi kaikki kepit. Keppejä ei ollut merkattu mitenkään, etten itse antaisi vahingossakaan mitään vihjeitä Vinskille ja näkisin todellisuuden. Ekalla kepillä Vinski ei heti mennyt maahan, mutta merkkasi muuten kepin niin selkeästi, että arvasin kepin siinä olevan. Pysähdyin odottamaan ja tajusi Vinski sitten maahankin mennä. Loput kepit se ilmaisi heti maahanmenolla. Hieno jälki!

Illalla kotona Vinski pääsi esineruutuun. Vein ruutuun kolme esinettä. Oikean takakulman esineestä kävimme ottamassa hajun, sitten paluu etulinjalle ja lähetys. Vinski toi esineen vikkelästi. Vasemman takakulman esinettä lähetin sen hakemaan suoraan. Se meni vähän kaartaen ja jäljesti jonkun verran, mutta aika nopsaan löysi ja palautti tämänkin esineen. Keskellä ruutua oli vielä jääkiekko kannon päällä, siitä kävimme taas ottamassa hajun ja sitten lähetys. Hienosti nousi.

Muut koirat eivät nyt maastotreeneihin päässeet, mutta tokoa ja tottista ne pääsivät kotona treenaamaan, kuten kyllä Vinskikin.

Sunnuntaina oli jälkiryhmän treenit Siikajärvellä. Jäljestämään pääsi meidän laumasta vain Vinski. Sylva teki sille jäljen, jossa oli kaksi kulmaa ja pientä mutkittelua muutenkin, keppejä viisi. Alustana normaalia metsämaastoa, kalliota ja kanervikkoa. Jälki meni hyvin, kalliolla ollut kulmakaan ei tuottanut ongelmia. Kepit olivat taas suurin haaste, eli ensimmäisen ja viimeisen kohdalla hieman vinkkasin Vinskiä kepistä, kolme välikeppiä se ilmaisi moitteetta.

Esineruutuun pääsi koko lauma. Nasta aloitti.  Lähetin sen kohdasta, josta oli ehkä viitisentoista metriä matkaa lähiesineelle. Se oli nappisuoritus, hanska nousi heti. Sitten oli Snoopy. Se löysi melko nopeasti yhden esineen. Sitten se pysähtyi nuuskimaan kohtaa, jossa hanska oli, mutta ei tuonut sitä. Vasta juoksenneltuaan hetken alueella se tuli takaisin tähän kohtaan ja nosti hanskan. Haetutin sillä vielä yhden esineen ruudun vasemmalta laidalta. Siltä kesti löytää esine, se nosteli kovasti nenäänsä, kun merkkien hajut häiritsivät sitä. Jostain syystä merkit olivat tavallista häiritsevämpiä tällä kertaa, esim. Miinakin otti niistä häiriötä.

Lähetin Vinskin suoraan hanskan kohdalta ruutuun. Sekin jäi nuuskimaan kohtaa, muttei bongannut esinettä. Seija keksi tässä vaiheessa todennäköisen selityksen: jompikumpi ruudussa käynyt kultsunarttu oli varmaankin pissannut esineen viereen ja uroksilta kytkeytyivät sen takia aivot pois päältä ;D  Vinski juoksenteli nuuskimisepisodin jälkeen pitkin ruutua löytämättä mitään, joten kävimme ottamassa hanskasta hajun ja sitten se tietenkin nousi. Sen jälkeen lähdimme vielä etsimään vasemmalla sivulla olevaa esinettä. Jouduin auttamaan Vinskiä siirtymällä koko ajan lähemmäs esinettä, koska se ei oikein enää irronnut. Alussahan se paitsi irtosi hyvin niin käytti Vinskiksi aika kovaa vauhtiakin. Avustettuna sivuesinekin nousi, mutta ei kyllä ollut Vinskin ruutupäivä tänään. Eipä sillä toisaalta paljon kokemustakaan vielä ole.

Jippokin pääsi ruutuun. Ihan ensin se löysi esineen, jota ei kukaan muu ollut nostanut, eli maitotölkin. Ei olla moisella koskaan edes treenattu ennen. Jippo työskenteli älyttömän hyvin ruudussa ja palautti minulle nopeaa tahtia kaikki neljä ruutuun laitettua esinettä. Tytöt vastaan pojat 6-0 tässä treenissä :D

Eilen oltiin Salmessa Jipon ja Vinskin kanssa. Tein Vinskille jäljen vanhenemaan ja sitten tottisteltiin. Vinski aloitti. Sen vire oli aluksi vähän kateissa, mutta parani kun ryhdyin itse käyttäytymään innostavammin. Olen yrittänyt olla itse passiivisempi ja saada koiraa aktivoitumaan, mutta se ei nyt häiriökokemusten jälkeen enää sujunutkaan niin hyvin. Lopuksi Vinski sai noutaa kaksikiloisen kapulan. Sen se on oppinut nopeasti, nouto oli hyvä ja se myös piti kapulaa hyvin istuessaan edessäni ja luovutuskin oli nätti.

Jippo tokoili. Ensin se sai istua paikalla kaksi minuuttia ja sitten olla makuulla vähän lyhyemmän ajan, ei ongelmia. Sitten ruutua, joka meni edelleen hyvin, ja seuruuta ja kaukokäskyjä. Ohjatussa noudossa laitoin tällä kertaa kaksi palloa ja oikeanpuoleinen oli se, joka piti tuoda. Hyvin meni sekin. Yksi sienestämästä autolleen palannut mummokin jäi katsomaan suoritusta. Mitähän nuo satunnaiset ohikulkijat mahtavat tokoliikkeistä ajatella? Ehkä kuitenkin vielä oudompaa on, kun joku talsii pellolla tai nurmikolla ja kylvää sinne makkaraa tai lihapullia :D

Sitten oli Vinskin nurmikkojälki. Siinä oli kaksi kulmaa, toinen terävä. Keppejä kuusi, koska niitä on syytä treenata. Alkujälki namitettu ja kulmien jälkeen myös nameja. Tuuli oli aika navakkaa. Hyvin Vinski jäljellä pysyi, joskaan sen tyylillä ei ihan FH-puolella välttämättä pärjäisi. Keppien ilmaisu oli totutunlaista, vaihtelevaa. Keppejä ryhdytään nyt kotonakin taas työstämään enemmän.

Tänään olimme Nummelan kentällä. Vinski aloitti treenit agilitykentän puolella. Rakensin sille hyppytekniikkasarjan, jota se pääsi ensin kokeilemaan. Ekalla kierroksella se hyppäsi muuten hyvin, mutta yhteen hyppyyn sen jalka kolahti hieman. Toisella kerralla se jo hätäili liikaa eikä saanut askeleitaan sopimaan ahtaisiin esteväleihin ja pudotti kaksi rimaa. Rimat olivat olleet toiseksi matalimmassa korkeudessaan ja laskin ne matalimpaan. Nyt Vinski hyppäsikin hienosti. Vähän puomia ja pujottelua vielä otimme.

PK-kentän puolella otimme A-estettä ja hyppyä. Kieltoja tuli taas, etenkin A-este epäilytti tänään Vinskiä. Itse sain taas kiivetä harjalle :)  Vinski myös hyppäsi pallon perään jopa paremmin kuin patukan ja toi kerran pallon hyppynoutona takaisinkin toiseksi ylimmästä hyppykorkeudesta. On vähän ikävää, että Vinskillä on ennakkoluuloja pk-esteitä kohtaan, koska sitä useammin niitä sitten pitäisi treenata. Mutta toisaalta korkeaa hyppyä tai A-estettä ei viitsisi terveyssyistä hirmu usein treenata. Tarkka kyllä olen sekä lämmittelystä että jäähdyttelystä aina kun hypimme. Nytkin alla oli kunnon lenkki juuri ennen treeniä ja treenin jälkeen jäähdyttelyä ravissa ja kävellen BOT-loimi päällä. Myöhemmin kotona vielä metsäkävely loimi päällä, ja loppupäivän kotonakin Vinski on saanut loimea pitää. Snoopy saa loimen sitten yöksi, se tykkää kovasti tästä yöpuvustaan :)

Pätkän seuraamista Vinski myös teki ja nyt se sujui hyvässä vietissä.

Jippo tietenkin tokoili. Ohjatussa taas kaksi palloa, joista oikeanpuoleinen piti noutaa. Tällä kertaa Jippo oli yli-innokas ja hieman varasti jo lähdössä ja lähti hakemaan väärää. Noudatti kyllä seiso-käskyä hyvin ja haki sitten oikean, oli selvästi paremmin kuulolla nyt kun asiasta on taitettu peistä. Kaukokäskyt ovat edelleen vaikeita, vähintään sivulle siirtymistä tahtoo aina tulla.

Snoopy toimi sekakäyttäjänä, eli otti pk-liikkeitä ja tokoa sekaisin ;) Erityisesti kiinnitin huomiota noudon luovutukseen, joka oli kokeessa ongelma. No eihän treenissä mitään ongelmaa ollut, Snoopylla ei ollut mitään syytä pitää kapulaa saaliina.

Koko lauman jälkitreenit Vihtijärvellä. Yksi sienestäjän auto oli parkissa tullessamme alueelle, joten häiriöjälkiä oli tiedossa ainakin osalle koiria.

Tein Snoopylle ja Jipolle jäljet, joihin tuli ensin M-kuvio ja sen jälkeen vielä yksi suora kulma ja tien myötäisesti kulkeva loppujälki. Vinskille ajattelin ensin tehdä vähän kiltimmän jäljen kuin noin piikikkään, mutta sitten ajattelin, että mitä turhia ;) M-kuvio siis sillekin ja sen jälkeen pienen metsäautotien ylitys, jonkun matkaa ylityksestä tavallinen kulma ja vielä yksi pitkä suora. Kaikille kolmelle laitoin kuusi keppiä.

Nasta kuitenkin pääsi aloittamaan. Sen jälki oli parisataa metriä pitkä, yksi kulma ja kolme keppiä. Se jäljesti innolla ja piti jäljen hyvin ja ilmaisi kaikki kepit hienosti. Intoilu vaan taas sai vähäksi aikaa sen hengitystieoireet esiin, vaikka normielämässä oireet pysyvät nyt aika piilossa. Enkä oikein ole päässyt perille siitä, aiheuttaako lisääntynyttä oireilua kesäaikaan siitepöly vai lämmin ilma vai molemmat yhdessä. Rasitus ja lämpö ainakin vaikuttavat oireisiin. Mutta nenä Nastalla joka tapauksessa vielä toimii!

Vinski ajoi jälkensä tunnin ikäisenä. Jana oli hyvä ja jäljellä se pysyi hyvin, myös piikeissä. Tien ylitys meni taas ihan huomaamatta. Vasta loppusuoralla Vinski teki pientä kaarrosta jäljen yli ja nosti välillä päänsä taivaisiin kuin sieltä apua pyytäen :) Taisi olla häiriöjälkiä siinä kohtaa. Kaksi ekaa keppiä Vinski ilmaisi hyvin, kahta seuraavaa ei, ja loput kaksi taas vähän paremmin. Paljon on vielä tehtävä töitä keppien kanssa. Eivät ne nyt turhan helppoja olleetkaan, taitoin kaikille koirille kepit märistä oksista juuri ennen kunkin jäljen tekemistä. Vain Nasta sai kuivat kepit autosta, ja sen keppisaldo olikin sitten paras :)

Snoopy ajoi jälkensä kaksituntisena. Janan se meni snoopymaisesti kovaa, mutta jälki löytyi, takajälkeä tarkisti puolen liinanmitan verran ja sitten kääntyi oma-aloitteisesti. Jäljestys oli oikein hyvää. Eka keppi jäi, muut nousivat mallikkaasti.

Jippo meni janan ja alkujäljen hyvin. Eka keppi nousi hyvin, mutta jonkin matkaa ekan kepin jälkeen Jippo kadotti jäljen eikä löytänyt sitä uudestaan, vaikka kovasti teki töitä. Päätin keskeyttää jäljen siihen. Pahiten sotkettu jälki taisi nyt osua Jipolle. Kokeneen koiran voisi kai olettaa pitävän alkuperäisen jäljen, jos se on ehtinyt päästä siihen kunnolla kiinni. Mutta ei se aina niin helppoa ole. Pitäisi kyllä enemmän treenata järjestettyjä harhoja, tällä kaudella onkin jäänyt väliin.

Jälkien jälkeen lähdimme vielä takaisin metsään, koirat lenkille ja minä kantarelleja ja suppilovahveroita poimimaan. Hyvä sienivuosi on kyllä :)

Yritin ottaa koirista myös jälkikuvia. Eiväthän ne onnistuneet, ei ole niin helppoa kuvata yhdellä kädellä, bordercollie toisessa kädessä ja menon ollessa melko rivakkaa. Aika tärähtäneitä kuvia tuli. Snoopysta sentään yksi tällainen vähemmän tärähtänyt keppikuva. Se on löytänyt kepin ja keskittyy tässä syömään sitä :)

Vinski pääsi ensin ajamaan noin tunnin vanhan jäljen. Pituutta oli reilusti, kulmia useampi joista yksi terävä, puiden ylityksiä, tien ylitys ja loppupätkä kulki sitten tien viertä pitkin. Jana meni oikein hyvin, Vinski eteni n. 20 metrin matkan hyvin ja nosti jäljen heti oikeaan suuntaan. Jäljestys oli myös hyvää ja tarkkaa, ei ylimääräistä pyörimistä. Neljästä kepistä kahden ilmaisu oli tosi hyvä, yhdestä Vinski paukkasi yli ja yhden ilmaisi vain nuuskaisemalla ja olisi jatkanut sitten matkaa. Odotin tietenkin kunnon ilmaisua ennen kuin matka jatkui. Vähän on kirjavaa tuo keppi-ilmaisu vielä. Terävä kulma meni hyvin kuten muutkin kulmat, samoin tien ylitys. Lopussa jälki palasi taas tietä kohti, muttei ylittänyt tietä, vaan teki kulman ja jatkoi kulkuaan tien myötäisesti. Eipä aiheuttanut mitään ongelmaa tämäkään, Vinski käytti nenäänsä hyvin eikä pähkäillyt muuta. Ja pallo kelpasi taas hyvin palkaksi.

Jippo ajoi lyhyen jälkensä n. 1,5 tuntia vanhana ja tässä vaiheessa alkoi hieman sataakin. Hienosti jäljesti, mutta kolmesta kepistä yksi jäi. En tiedä, reagoiko se keppiin jollain lailla, kun juuri sen kepin lähistöllä kiinnitin enemmän huomiota suppilovahveroesiintymään...

Snoopyn jälki oli parituntinen ja silloin jo satoi vähän reippaammin. Jana oli vauhdikas, pieni pyörähdys takajäljelle ja sitten oikeaan suuntaan. Kulmia oli useampi ja yksi piikki, tosi hyvin selvitti ne ja koko jäljenkin. Neljä ekaa keppiä nosti tosi hyvin, viidennestä eli viimeisestä meni ensin yli. Jälki päättyi pian kepin jälkeen tielle ja Snoopy tajusi itsekin, että nyt jäi jotain puuttumaan, ja palasi etsimään keppiä ja myös löysi sen.

Tietenkin teimme koirien kanssa myös lenkin metsässä ja keräsin samalla suppilovahveroita ja kantarelleja. Kesken Snoopyn jäljen pyysin sen kerran maahan odottamaan, kun huomasin jäljellä isoja kantarelleja :) 

Aamulla tein Vinskille jäljen kotimetsään. Helppo jälki, jossa kaksi kulmaa, mutta loppusuoralla tien ylitys, mikä oli Vinskille uutta. Tietä pitkin sattui juuri kulkemaan joku kun saavuin tien reunaan, joten saatiin lisähaasteeksi vielä harhakin.  Sää oli poutainen ja metsä kostea. Ajoimme jäljen puolitoista tuntia vanhana.

Lyhyen janan lopussa Vinski kaarsi oikealle ja tupsahti jäljelle sitten jyrkässä kulmassa, mutta nosti jäljen heti oikeaan suuntaan. Oletin jäljen muutenkin olevan tosi helppo, kun keli oli ihanteellinen. Mutta alussa Vinski kaarsi aika kauas sivuun jäljeltä ja molemmissa kulmissa se tarkisteli aika paljon. Että ei se ihan lastenleikkiä ollutkaan. Ensimmäisen kepin ilmaisu oli hyvä, toisen Vinski osoitti huomanneensa, mutta olisi jatkanut vain matkaa. En päästänyt ennen kuin se ilmaisi kepin kunnolla. Kolmannen kepin kohdalla se pyöri jonkun aikaa ennen kuin paikallisti kepin ja ilmaisi sen. Tien ylitys sujui kuin vanhalta tekijältä. Pian ylityksen jälkeen oli neljäs eli viimeinen keppi ryteikköisessä maastossa. Vinski näytti huomaavan kepin, mutta yritti rynniä eteenpäin ryteikössä. Jäin odottamaan, että se asettui ja ilmaisi kepin. Jokaiselta kepiltä tuli namipalkka kuten yleensäkin ja loppupalkaksi Vinski sai lisäksi leikkiä pallolla. Tällä kertaa se palkkautui pallosta hyvin ja kantoi palloa tohkeissaan tietä pitkin. Aina se ei jäljen jälkeen ole halunnut mitään lelupalkkaa. Pallosta on muutenkin pikkuhiljaa tulossa Vinskille oikein mieluisa palkka.

Siinä tiellä oli sellainen vähän isompi kivi, jota Vinski katseli kauempaa hetken sillä silmällä, että onkohan se joku eläin. Sanoin sille, että pöh, kivihän se vain on. Kiven kohdalle tullessamme Vinski ei enää kivestä piitannutkaan, mutta meikä hyppäsi metrin ilmaan ja pinkaisi juoksuun, Vinskin hämmästykseksi. Kiven takaa nimittäin paljastui kyykäärme. Ensi säikähdyksestä toivuttuani menin kurkkaamaan kyytä lähemmin. Sen keskiruumis oli ruhjeilla, joten se olikin vainaa, oli sen näköinen, että oli kesken luikertelun siihen kuollut. Oli tainnut joku ohikulkija sitä kivellä nakata. En ole hirveän pahoillani, että yksi kyy vähemmän luikertelee lähimaastossa. Aika monta niitä vielä ihan varmasti on, tämäkin vaikutti eri käärmeeltä kuin se, jonka toissapäivänä näin. Kolme kyyhavaintoa runsaassa viikossa, byääh! Taitaa olla niin, että tähän aikaan vuodesta kyyt liikkuvat vähemmän ja niitä näkee sen takia useammin.

Illalla oli ryhmän tottistreenit Luukissa. Snoopy pääsi kentälle Icen parina. Otimme ensin ilmoittautumisen, joka meni hyvin, mutta Icea Snoopy kuulemma oli silmäillyt tiukalla katseella. Sitten seuraamista, jonka aikana ammuttiin kolme laukausta. Ei mitään ihmeempää reaktiota, korvaa taisi hieman kääntää jonkun kohdalla. Lopuksi leikittiin. Muuta emme tehneet, kun ei noita samoja pk-liikkeitä liikaa viitsi junnata ja halusin nyt vetää vain lyhyen ja hauskan treenin.

Jippo pääsi kentälle tokoilemaan. Otimme ruutua taas evl-tyyliin. Jippo meni tosi hyvin merkille ja ruutuun, mutta tänään se tarjosi ruudussa suoraa maahanmenoa. Vasta kolmannella yrityksellä se jäi käskystä heti seisomaan. Mutta aika hienosti Jippo eilen ja tänään on evl-ruudun selvittänyt. Ja ihan hirmuisella vauhdilla. Ohjattu nouto ei sitten sujunutkaan. Valitsin sen vaikeamman eli oikeanpuoleisen kapulan noudettavaksi, ja Jippohan yritti sitten koko ajan juosta suoraan vasemmanpuoleiselle kapulalle tai keskikapulalle. Pysäytin sen ihan kieltämällä joka kerta. Ihmeissään se oli ja siltä kesti kauan tajuta, että oikealla tosiaan oli kapula ja se piti noutaa, vaikka se oli ihan hyvin nähnyt kapulan viennin. Täytyy treenata pelkkiä suuntia jonkin aikaa, jos Jippo sitten älyäisi, että suuntia on muitakin kuin vasen... Yhden suuntatreenin jo otimmekin pallon avulla. Tietysti voi myös toivoa, että arpaonni kävisi kisoissa ja haettavaksi tulisi se vasen ;D  

 Kaukokäskyjä otimme tekniikkatreeninä ja laitoin Jipolle myös pitkästä aikaa takapalkan. Mutta takapalkka toi taas vanhat ongelmat esiin, kun Jippo poikitti tosi paljon ja rupesi hätäilemään asennonvaihtoja odottaessaan takapalkalle vapautusta. Haasteita tokoilu totisesti tarjoaa.

Vinski pääsi parkkikselle touhuamaan illan jo pimennyttyä. Otimme seuraamista, liikkeestä istumisen ja liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon. Odotin aina ensin Vinskiltä hyvää ja oma-aloitteista kontaktia ennen kuin mitään tapahtui. Tarkoitus kun olisi, että se oppii itse olemaan aktiivinen, eikä minun tarvitsisi liiemmin innostaa ja houkutella sitä. Tänään ainakin treeni sujui hyvin, Vinski oli innolla mukana, otti hyvin kontaktia ja teki liikkeet hyvin.

Aamulla oli jälkiryhmän treenit Laitamaalla, paikalla Svea, Sylva, Laura ja minä. Tein jäljen Bertalle ja Svea teki Vinskille. Jälkien tallaamisen jälkeen alkoi Laitamaalla härdelli, kun paikalle pelmahti autolasteittain sienestäjiä, ja ilmestyi niitä paikalle ilman autoakin.  Lähdimme heti ajamaan jälkiä siinä toivossa, ettei niitä ehdittäisi kokonaan sotkea. Bertan jälki ajettiin ensin, ja aloituspaikalle kävellessämme tuli tiellä vastaan kolme hevostakin ratsastajineen. Bertan jäljen varrella oli sienestävä pariskunta. Mies kertoi meille, että kohdassa, jossa Bertta juuri oli käynyt pyörähtämässä, oli kyy. Tarkistin, että juu, kyy siinä tosiaan oli, ja Svea varoi enää päästämästä Berttaa siihen kohtaan. Mies arveli, että kyy oli kuollut, kun se ei liikkunut, mutta kyllä se erittäin elävältä minusta näytti, pää oli hieman koholla. Keräsi varmaan itseensä vielä lämpöä lähteäkseen liikenteeseen.

Vinski pääsi seuraavaksi jäljestämään noin tunnin vanhan jälkensä. Lyhyen janan se meni nätisti ja nosti jäljen heti oikein. Ensimmäisen kepin se ilmaisi hienosti. Toisesta se meni reagoimatta ohi ja annoin mennä, nostin kepin itse ja näytin Vinskille. Kun se ylitti kolmannenkin kepin ihan muina miehinä, niin kutsuin sen takaisin päin ja se huomasi kepin. Neljännen eli viimeisen kepin se taas ilmaisi tosi hyvin. Jäljestys oli hyvää, toisessa kulmassa tuli pieni oikaisu. Jäljen loppupuolella oli Vinskilläkin sienestäjiä muutaman metrin päässä jäljestä. Vinski vain vilkaisi heitä ja jatkoi jäljestystä. Todennäköisesti itse jäljelläkin on jotain harhoja ollut, mutta eivätpä haitanneet. Itse asiassa kaikkien koirien jäljet menivät ihan hyvin sienestäjien armeijasta huolimatta. Mutta luulen, ettemme vähään aikaan Laitamaalle mene, oli vähän liian jännää ;D

Illalla kotona tottistelimme. Snoopy otti ensin pk-liikkeitä ja kaukokäskyjä. Maahanmenossa sille tuli kämmi ja se jäi seisomaan, uusintayritys ok. Eteenmenossa hidasteli lopussa. Vapautin suoraan pallolle ja toisella yrittämällä Snoopy jo tiesi, että siellä oikeasti on pallo ja meni vauhdilla loppuun asti. Vapautin taas heti. Seuraaminen oli hyvää tänään ja kaksikiloisen nouto onnistui myös hyvin.

Jippo tokoili. Ruutu oli tosi hyvä, kaukokäskyjen tekniikan kanssa tuli pientä ongelmaa, kun Jippo hieman hössötti namin perään. Metallinoutoa ja merkkiä treenasimme myös, ja pitkän seuruun.

Vinski teki hyvää seuraamista ja otimme myös tokomaisia pätkiä. Ruutuun menoa treenasimme myös, vein sinne ensin patukan ja hyvin Vinski lähtikin ruutuun. Toisella kertaa näyttöruutu ja taas Vinski meni hyvin ja myös seisoi heti käskystä. Tunnaria se sai etsiä seuraavaksi ruohikosta, vääriä emme nyt mukaan ottaneet. Liikkeestä istuminen ok, varmistelin vähän hidastamalla itse käskyn antaessani. Maahanmenon otimme hitaasta juoksusta ja se meni hyvin, luoksetulo oli melko nopea. Metallinouto oli nopea. Kaksikiloisenkin sai Vinski noutaa ja melko nopea oli tämäkin nouto, istuen luovutusta en vaatinut, kun liikettä emme paljon ole treenanneet. Vinski oli hyvässä vireessä ja noudoissakin nyt tosiaan vauhtia. Kun vaan saisi aina vireen samanlaiseksi.

Jipon juoksu on enää muisto vain. Se on ollut jo monta päivää yhdessä poikien kanssa. Neljän päivän eristämisen jälkeen huomasin poikien intoilussa tiettyä hiipumista, ja Vinski saikin heti ryhtyä valvotusti tapaamaan Jippoa. Snoopy joutui odottamaan vielä muutaman päivän, sillä vaikka se olikin jo täysin rauhoittunut, niin Jipon liian aikainen tapaaminen olisi saanut sen intoilemaan liikaa. Ja melkein sai nytkin, se yksi intoiluvaihe kai vaan täytyy vielä käydä läpi eristyksen jälkeen ja ottaa Jipolta turpiin ;)

Viikonloppuna vein Snoopyn pyörälenkille, joka päättyi lyhyeen pienen vetämisongelman vuoksi. Nimittäin tiellä edessämme oli jänis, joka lähti juoksemaan tietä pitkin. Ja Snoopy kiri vauhtia siihen malliin, että katsoin parhaaksi kääntyä takaisin. Vaikka olisihan se ihan hyvinkin voinut sujua. Mutta nyt tiedän, miten urheilukilpailuissa kirittäjänä käytetty jänis on saanut alkunsa!

Tottista ollaan otettu kotona ja tänään Salmessa. Vinskiin on tullut lisää vauhtia erityisesti luoksetuloissa. Noudon palautuskin on nopeutunut, mutta kapulalle meno on usein kovin hidas, eikä Vinskillä myöskään ole mitään kiirettä tarttua kapulaan, eli siihen tarttis jotain keksiä. Seuraamista pystymme ottamaan pitkiäkin pätkiä hyvässä kontaktissa, joskus meinaa jo mennä liiankin tiiviiksi. Jäävät liikkeet ovat menneet paljon eteenpäin. Häiriötreeniä tarvitaan vielä paljon, edistystä on kyllä silläkin saralla, mutta välillä tulee häiriössä kesken treenin vilkuilua.

Jippo on ruutuillut, tehnyt ohjattua noutoa ja opetellut kaukokäskyjen tekniikkaa, muunmuassa. Ruudussa se älyää jo jäädä seisomaan, mutta paikan hahmottaminen saisi toisinaan olla varmempaa. Snoopy on hieman tokoillut ja opetellut mm. patoamista.

Vinski ajoi tänään myös nurmikkojäljen Salmessa. Jäljen alun se meni vähän askelten vierestä, sitten pysyi paremmin askelten päällä. Ekassa kulmassa se teki hassun kiepin, luultavasti namien takia, muttei missään vaiheessa poistunut jäljeltä. Toisen kulman meni kuin juna. Kaikki kolme keppiä se huomioi hyvin, mutta maahanmeno ei vieläkään ole nopeaa ja satavarmaa kaikilla kepeillä.

Eilen olimme pitkästä aikaa uimassa. Syksyn ikävimpiä puolia on se, että uimakausi lähestyy loppua. Ihan hyisissä vesissä en noita taida uittaa, joten kovin montaa viikkoa ei taida uimakelejä olla tiedossa. Eikä varsinkaan niin kesäisiä päiviä kuin eilinen :)

Vieläkö on uimakautta jäljellä, kuikuilee Vinski eilisellä uintiretkellä

Sunnuntaina tein Vinskille ja Snoopylle nurmikkojäljet Salmeen. Laitoin Vinskille vähän enemmän nameja kuin aiemmin. Vinski pysyi jäljellä hyvin ja reagoi keppeihin hyvin, kaikkia ei heti ilmaissut maahanmenolla. Ei Vinskin jäljestys sellaista peltojälkityylistä ole, että se huolella tarkistaisi joka askeleen, vaan välillä se ennemminkin seuraa hajuvanaa. Kuten Snoopykin, joka selvisi jäljestään hyvin ja nosti kaikki kepit.

Tänään pääsimme aamulla jäljestämään Leean, Kaikun (Jipon siskonpojan) ja Flyn (Jipon serkun) kanssa. Tein jäljet Leean koirille ja Leea teki Vinskille ja Snoopylle. Itse tallasin vielä lyhyen jäljen Jipolle.

Vinski eteni janaa muutaman metrin nätisti ja suoraan, sitten se otti jonkun väärän jäljen ja lähti sitä seuraamaan. Pyysin sen takaisin janalle ja se eteni janaa nyt huonommin, mutta löysi oikean jäljen, jonka nosti väärään suuntaan. Ekan kepin kohdalla se jäi kovasti nuuskimaan maata, mutta ei ilmaissut, enkä minä nähnyt keppiä. Leeakaan ei muistanut siihen keppiä jättäneensä, mutta myöhemmin selvisi, että siinä se keppi oli ollut. Koko jälki oli täysin merkkaamaton.

Vinski jäljesti loppujäljen hienosti. Loput kolme keppiä se bongasi hyvin ja pysähtyi niiden kohdalla, mutta vain yhden kohdalla se tarjosi nopean maahanmenon.

Snoopy eteni janan hyvin ja lähti sekin takajäljelle, mutta kääntyi itse ympäri liinanmitan mentyään. Jälki oli ainakin kilometrin pituinen, useampi kulma ja yksi piikki, kuusi keppiä, ikää  lähes 2,5 tuntia. Hienosti ajoi Snoopy jäljen, otti piikinkin tarkasti ja nosti kaikki kepit. Snoopy keskittyi hienosti jälkeen heti autosta tultuaan eikä miettinyt juoksujuttuja. Koko jäljen ajan se keskittyi tosi hyvin työhönsä ja oli intensiivinen ja innokas. Vapautuksen jälkeen sille sitten tuli taas mieleen jalan nylkyttäminen. On sillä kyllä hyvä työmoraali ;D  Niinhän se bortsulla pitää ollakin :)

Jippo teki hyvän janan ja jäljesti hyvin ja nosti ensimmäiset kaksi keppiä hyvin. Kolmatta eli viimeistä se ei löytänyt, enkä itsekään nähnyt sitä missään, vaikka kuinka yritin etsiä. Jippokin tuli vielä etsimään, muttei edelleenkään löytänyt. Tajusin sitten, että Fly oli oman jälkensä ajettuaan löytänyt metsästä ylimääräisen jälkikepin ja juossut se suusssaan. Se oli sitten käynyt sieppaamassa juuri Jipon kolmoskepin, joka oli ihan tien vieressä. Otin taskusta kepin ja laitoin Jipon huomaamatta maahan sen löydettäväksi.

Yöllä oli satanut rankasti, mutta olimme onnekkaita ja saimme jäljestää ja lenkkeillä Vihtijärvellä auringonpaisteessa. Eikä marjastajia tai sienestäjiä näkynyt :D

Iltapäivällä tein Vinskille Salmeen jäljen ruohikolle. Tajusin yhtäkkiä jäljen loppupuolella, että olin unohtanut kepit ihan kokonaan. Joku ihme hajamielisyyskohtaus. Jätin esineeksi loppusuoralle pallon ja jäljen päähän muutaman lihapullan pussissa. Jäljen alussa ja kulmien jälkeen oli myös makupalat askelilla. Vinski ajoi jäljen paremmin kuin viimeksi Salmessa, mutta pää nousi muutaman kerran ja Vinski katseli ympärilleen. Palloon se reagoi heti, ilmaisua piti vähän kannustaa. Molemmat kulmat menivät hyvin.

Keppimokan takia tein toisenkin jäljen, pelkän suoran, jossa oli neljä keppiä. Sen verran olin vieläkin hajamielinen, että tajusin jälkeä tehdessäni kulkevani vastatuuleen, kun olisin ihan hyvin voinut valita myötätuulenkin. No, Vinski jäljesti silti ihan hyvin ja reagoi keppeihin kivasti, kaksi niistä se ilmaisi ihan samantien ja kahden kohdalla piti hetki odottaa ilmaisua.

Illalla oli sitten Luukissa ryhmätottista. Vinski pääsi kentälle mustaterrieri Kodan kanssa. Otimme vain lyhyen tottiksen, koska Vinskin vire ja keskittymiskyky eivät olleet tänään ihan parhaasta päästä. Sää oli lämmin ja nihkeä ja Vinski rasittuu aika helposti sellaisessa säässä, joten ei ollut suunnitelmissakaan treenata paljon. Sen lisäksi Koda oli sille oudompi koira, jota piti hieman pitää silmällä, ja Jipon juoksu stressasi myös. Pieni kontaktitreeni aluksi, pieni pätkä seuraamista, luoksetulo, nouto ja eteenmeno heitetyn pallon perään ehdittiin kuitenkin ottaa. Kolme laukaustakin ammuttiin ja leikitin sen aikaa Vinskiä namilla, hienosti meni. Muutaman minuutin paikallaolo oli loppuun sopivan leppoisa treeni. Vinski pysyi hienosti paikalla, vaikka Kodalle kerran heitettiin pallo melkein viereen. Kävin antamassa kaksi välipalkkaa ja toisella kerralla Vinski oli lähdössä perääni, kun en antanut uutta paikallaolokäskyä kuten aiemmalla kerralla.

Snoopy otti kaikki pk-liikkeet samaan aikaan kun kentällä touhusi Ice. Seuraamisen teimme vähän tokotyyliin. Snoopy toimi tosi kivasti, ei keulinut seuratessa eikä tehnyt muissakaan liikkeissä mitään isompia virheitä, ainoastaan eteenmenossa se ennakoi maahanmenoa ja menikin ilman käskyä maahan. Vein sitten pallon kentän reunaan ja tietty se sitten meni hienosti eteen ja vapautin suoraan.

Jippo otti parkkiksella merkkiä, ruutua ja kaukokäskyjä. Merkillä sai vähän tankata merkin taakse menemistä, kun Jippo jäi seisomaan merkin viereen. Ruutuun lähetys meni kerrasta hyvin ja seisominenkin ruudussa onnistui kertakäskystä.

Aamulla Luukin pellolla jäljestämässä, mukana Vinski, Jippo ja Snoopy. Kaikilla muutaman sadan metrin jäljet ja muutama kulma, neljä keppiä.

Vinskillä oli alkujäljellä nami joka toisella askeleella, sitten tauko ja sitten taas nami joka toisella askeleella muutaman metrin matkalla. Loppujälki muuten namiton, mutta kahden kulman jälkeen pari namia. Ekasta kulmasta namit unohtuivat. Ja se kulma olikin tosi vaikea, vaikka ensimmäinen suora meni muuten aika hyvin. Mitä nyt pikkumuurahaiset olivat pilanneet namit, kun jouduin käyttämään lihapullaa Natural Menun loputtua... Kulman selvittäminen kesti Vinskiltä kauan ja siltä loppui hetkeksi uskokin ja se vain seisoskeli ihmettelemässä. Itsekin vain seisoin ja olin hiljaa ja odotin. Lopulta Vinski jatkoi hommia ja löysi jäljen taas. Ekaa keppiä kumpikaan ei huomannut, toisen kohdalla pysähdyin itse odottamaan, että Vinski sen huomaa, kun se ei ainakaan heti siihen reagoinut. Kolmannen kohdalla Vinski sävähti, mutta meni vähän ohi ja pysähdyin taas odottamaan kunnon ilmaisua. Vasta neljännen se sekä huomasi heti että ilmaisi samantien maahanmenolla. Jännä, että sen keppi-ilmaisu on ottanut niin paljon takapakkia. Jäljestys oli nyt paljon parempaa kuin viimeksi ruohojäljellä ja loput kulmat menivät hyvin. Ylimääräiset hajut kyllä kiinnostivat ja kahdesti Vinski nosti jalkaa, mistä kyllä huomautin. Sitä se Jipon juoksu teettää.

Jippo ajoi jäljen tosi hyvin, terävän kulmankin. Ekan kepin se jätti, muuten kepit nousivat.

Snoopykin selvitti jäljen hyvin. välillä hieman siksakkia tehden, eikä koko aikaa aivan jäljen päällä. Mutta missään vaiheessa se ei poikennut kaus jäljeltä ja selvitti kulmat hyvin ja ainoana koirana nosti kaikki kepit. Välillä se pärski jäljestäessään, kuten Jippokin, ilmeisesti pelto pölisi ärsyttävästi.

Illansuussa kävimme Nummelassa ja poikkesimme kentälläkin. Vinski pääsi agilityesteille. Se sai hyppiä neljää hyppyä eri suunnista ja eri kuvioita. Kivasti se ohjautui ja hyppäsi hyvin. Ja malttoi hienosti istua odottamassa lähtölupaa. Puomitreeniin se pääsi toisen kerran urallaan ja kiipesi heti reippaasti ja hyvällä vauhdilla, vasta juuri ennen alasmeno-osuutta tuli hienoinen epäröinti, joka meni samantien ohi. Pujottelua otimme myös. Tässähän alkaa ihan päästä agiliidon makuun :)

PK-kentän puolella otettiin vain kerran hyppy 90 sentistä. Ihan kohtuullinen hyppy, takajalat kyllä hieman osuivat esteeseen. Parkkipaikalla vielä lyhyt kontaktitreeni, enempää ei viitsinyt koiraa rasittaa, kun kenttä oli niin paahteinen. Muut koirat saivat vain turisteina ihmetellä.

Jipon juoksu alkoi kolmisen päivää sitten. Tai silloin sen huomasin, ei siitä aina tiedä tarkkaa alkamisaikaa, kun juoksut ovat niin huomaamattomat. Poikien käytöksestä ja Jipon merkkailusta toki näin juoksun tekevän tuloaan jo useita päiviä sitten, mutta varsinaista alkua on joskus vaikea huomata, kun ei juuri mikään muutu. Astutuspäivät kyllä sitten huomaa ;D  Alkujuoksu menee helposti ja pojat voivat jatkaa normaalieloaan Jipon kanssa, mitä nyt Vinski haistelee Jipon pissoja suu vaahdossa ;)

Pihatottistelua ollaan taas harrastettu kaikkien koirien kanssa. Maanantai-iltana kävimme Jipon ja Vinskin kanssa Salmen parkkiksella tottistelemassa ja Vinskille tein myös nurmikkojäljen.

Jippo treenasi ruutua, seuruuta, ohjattua noutoa ja kaukokäskyjä. Ruudun teimme kerran evl-suorituksena, hyvin meni, muuten sitten voi-luokan mukaisia lähetyksiä. Eniten sai tällä kertaa vääntää ohjattua noutoa. Jippo ei pysähtynyt merkille, vaan ampaisi suoraan noutamaan vasenta kapulaa, joka oli se noudettava kapula. Otin takaisin ja sama homma uudestaan... Kun se vihdoin meni merkille, niin se ei enää osannut seistä vaan meni istumaan, oli kai hämmentynyt, kun olin sanonut niin monta kertaa ei sille. Olen toki ennenkin kyseistä sanaa käyttänyt, mutta enimmäkseen olen vain jättänyt palkkaamatta/kehumatta väärästä suorituksesta ja ottanut uusinnan. Nyt olen ennakoinnin karsimiseksi koettanut entistä selkeämmin kertoa, että käskyjä pitää oikeasti kuunnella eikä rynnätä ominpäin tekemään. Mutta täytyy kyllä palata takaisin hienovaraisempaan viestintään, se toimii Jipolle paremmin. Sikäli kun sen ennakointiin mikään toimii!

Nyt taas muistan, miksi aikanaan lopetin tokoilut Jipon kanssa avo-luokkaan. Sen ennakointi haittasi etenkin ylempien luokkien liikkeiden harjoittelua turhan paljon. Kaikki bortsuni ovat ennakoineet, se on ihan rotuominaisuus, mutta Jipolla tuo ennakointi on omista koiristani kaikkein pahinta. Toisaalta sillä on sitten muuten ollut koiristani paras tottis :) Ylempien luokkien tokoa nyt vaan emme enää taida kummoiseksi saada ennakoinnin, monen vuoden tauon ja lähestyvän eläkeiän takia. Kokeissa kun liikkeet menevät niin helposti nollille, siellä ei uusintoja anneta. Mutta harrastamme sitten vaan ihan omalla tasollamme :) Kun noita tokoliikkeitä oikein mietin, niin eihän niissä hirveästi edes järkeä ole ;D 

Jipon tokoilun aikana satoi ensin jonkun verran, sitten jo ihan reippaasti, ja minulle tuli kiire lähteä Vinskin kanssa ajamaan jälki pois ennen kun sade huuhtelee kepeistä kaikki hajut. Jäljestys olikin sitten melko luokatonta. Ensimmäisellä suoralla Vinski kyllä jäljesti välillä ihan hyvin, mutta nosti usein päätään ja katseli ympärilleen. Ympäristö oli sille haasteellinen. Ainoassa kulmassa Vinskin pasmat sekosivat kokonaan ja se pyrki välillä viereiselle kävelytielle. Jäin odottamaan, että se palasi takaisin jäljelle, mutta kun se palasi, niin se menikin maahan ja tarvitsi kannustusta ja muistutusta jäljestä ennen kuin jatkoi työtä. Ja se loppujäljestys oli aika huonoa. Keppeihin reagointi oli myös tosi huonoa. Aika kaamea jälki. Nyt saa poitsu ajaa muutaman jäljen ruohikolla tai pellolla, kunnes homma alkaa pelittää paremmin. Täytyy varmaan laittaa namejakin jäljelle, nyt niitä ei ollut.

Tottis Vinskiltä sitten meni hyvin :)   Satoi edelleen reippaasti, mutta hienohelma toimi silti. Seuraaminen oli napakkaa. Istumaan jääminen meni sekin hyvin ja maahan jääminen myös. Luoksetulossakin oli jo vauhtia, mutta vielä vähän nopeampi se saisi olla ja eteenistuminen vähän suorempi ja tiiviimpi. Keskittyminen oli hyvää ja patukka kelpasi taas hyvin :)

Nummelan kentällä iltapäivällä tottistelemassa. Vinski pääsi ensin agilitykentän puolelle. Se sai hypätä kahta hyppyä, kiivetä A-estettä ja puomia ja harjoitella pujottelua. Hypyt sujuivat oikein kepeästi. Puomilta Vinski tuli ensin alas parin askelen jälkeen. Seuraavalla kerralla pidin huolella sen pannasta kiinni, ettei se pääse tulemaan kesken alas. Se kiipesi tosi hyvin ylös asti, ylhäällä sitä hieman jänskätti ja se kulki epäröivämmin, alastulo sitten taas oli hyvä.

Ihan vaan huviksi me agilityesteitä saatamme joskus ottaa, ja onhan siitä toisaalta varmaan tukea pk-esteiden treenaamiseen ja muuhunkin. Mutta agilitykoiraa ei Vinskistä tule, eikä mistään muustakaan koirastani enää. Olen itse täysin lahjaton tässä lajissa, ja muutenkin olen sielultani enemmän pk-ihminen, vaikka vuosikaudet tuli innolla agiliitoakin harrastettua. Kaksi ensimmäistä koiraani kisasi kolmosissa, Nasta ehti saada siirto-oikeuden kakkosiin, mutta sen koommin en ole kisannut tässä lajissa. Jipolle tuli opetettua kaikki esteet kyllä, Snoopylle ei enää.

Seuraavaksi hyppytreenit jatkuivat pk-kentän puolella. Vajaasta metristä Vinski sai hypätä, ja sitten kiivetä A-esteitä. A-esteet menivät ihan leikiten, hyppykin kohtuullisesti. Seuraaminen oli taas vähän väljempää kuin mitä se on kotipihalla ollut, mutta keskittynyttä.

Snoopy kävi ottamassa eteenmenon jalkapallolle eilisen ennakoinnin takia. Ensin seuraamista, joka meni muuten hyvin, mutta Snoopy vilkuili jo hieman pallon suuntaan. Eteenmeno kentän päätyyn asti pallolle oli vauhdikas ja suoraviivainen.

Jippo treenasi tokoa. Ruutu meni kerrasta hyvin ja Jippo jopa seisoi heti käskystä. Ohjatussa noudossa Jippo meni merkille hyvin ja lähti sitten kohti keskikapulaa, pysähtyi käskystä ja haki sitten oikeanpuoleisen kapulan kuten pitikin. Seuraaminen ok.

Iltaruoan aikaan Vinski sai kotipihalla ajaa lyhyen keppijäljen, jossa oli kaksi keppiä. Tarkoitus oli tehdä sille ihan kunnon jälki metsään, mutta alkoi sataa kaatamalla juuri kun ajattelin jälkeä lähteä tekemään, enkä sitten viitsinyt liottaa sen keppejä sateessa, kun niiden kanssa on ollut ongelmia. Joten tein lyhyen keppijäljen sateen loputtua. Vinski ilmaisi molemmat kepit ottamalla ne suuhun, maahan se ei halunnut märkään ruohikkoon mennä. Tässäpä uusi probleema; opettaako sille kokonaan uusi ilmaisutapa eli kepin suuhun ottaminen, joka on myös Snoopyn ja Jipon ilmaisutapa, vai vaatia aina maahanmenoa, joka on yleensä sillä vahva ollut. Vai salliako kaikki ilmaisutyylit, kunhan ilmaisee. Meidän vesipeto onkin hienohelma, joka ei pidä märästä maasta!!

Iltapäivällä Jippo, Snoopy ja Vinski pääsivät Luukkiin lenkkeilemään. Kävelimme ja hölkkäsimme viisi kilometriä ulkoilureitillä ja sen lisäksi rämmimme vähän metsässä ja koirat pääsivät lampeen uimaan. Niitä ei tarvinnut veteen käskeä.

Vinski lammessa

Jippo ja Snoopy juuri lammesta nousseina

Vähän illemmalla tottistelimme omalla pihalla. Vinskin seuraaminen oli taas täpäkkää. Jäävissä liikkeissä on tapahtunut paljon edistymistä, mutta valmiita liikkeitä ne eivät vielä ole.

Jippo ruutuili taas ja yritti taas esittää seiso-käskyn ymmärtämättömyyttä. Uusi käsky (jota se noudatti) ja sen jälkeen kutsu pois ruudusta ilman kehuja tai palkkaa ja uusi lähetys. Nyt Jippo alkoikin toimia oikein jo ensi käskystä. Kaukokäskyissä Jippo helposti vaeltaa sivusuuntaan ja tietenkin edistämistäkin tapahtuu. Ja joskus se ei maahanmenossa malta painaa kyynärpäitä maahan asti. Varmaan en ehdi tokoliikkeitä valmiiksi asti kouluttaa ennen kuin Jippo jää eläkkeelle :)

Snoopy otti seuraamista, kaukokäskyjä, jäävät ja kahden kilon kapulan noudon. Seuraamisen oikeaa paikkaa joutui tänään vähän työstämään peruutuksilla ym. Kaukokäskyissä kun otin vähän pidemmän välimatkan, niin Snoopy vaati kaksi käskyä ennen kuin teki asennonvaihdot. Snoopy testasi myös uuden patukan ja tykkäsi kyllä, tarttui tosin usein lenkkiin kiinni, eli vähän turhan lähelle näppejäni...

Vinski sai myös ajaa kotimetsässä muutaman sadan metrin pituisen jäljen, lähes tunnin vanhan. Jäljen teon jälkeen alkoi sataa, sää oli muuten melko tuuleton. Janalla Vinski ensin meinasi lähteä sivusuuntaan. Uusi lähetys ja nyt Vinski meni kauniisti suoraan pitkin janaa ja otti sitten takajäljen, jota annoin tarkistaa liinanmitan verran ja odotin mitään sanomatta, että Vinski päätti itse kääntyä takaisin.

Alkujälki meni kauniisti ja tarkasti, sitten toisessa kulmassa Vinski harhautui jäljeltä ja haki sitä uudestaan laajalta alueelta. Jälki löytyi uudestaan, mutta ensimmäinen keppi oli siinä rytäkässä jäädä, kun juuri sen kohdalla Vinski jäljelle palasi. Hieman vihjaisin sitä kepistä. Toisen kepin ohi Vinski hiihteli huomiomatta sitä ja kutsuin sen takaisin päin, mutta annoin sen tietenkin itse löytää kepin. Keppejä oli vain kolme. Päätin, että sitä kolmatta en Vinskille millään lailla vihjaa, jos se jää niin saa jäädä sitten, itse sen pitää oppia kepit heti löytämään. Sen kepin se sitten bongasi heti ja otti suuhun ja toi minulle!? Eikä osoittanut mitään aikeita mennä maahan. Ehkä märkä maa inhotti sitä. Keppejä ja itse jälkeäkin pitää taas treenata vähän useammin, onkin aika vähälle viime aikoina jäänyt.

Hissuksiin ollaan treenattu viime aikoina kaikkea muuta paitsi tokoa, kaikkia treenejä ei vaan aina viitsi erikseen kirjata ylös.

Tottista olemme treenanneet omalla pihalla ja Nummelan ja Luukin kentillä. Treenit ovat sujuneet kivasti. Vinskin kohdalla suurin haaste tällä hetkellä on saada se hyppäämään kapula suussa. Vain matalat hypyt kapulan kanssa onnistuvat, vähänkään korkeampiin Vinskillä on joku kammo, varmaan on sattunut joku kolaus kapula suussa, joka tähän vaikuttaa. Jyrkän A-esteen Vinski kiipesi Nummelan kentällä jo ilman lupaakin. Tosin myöhemmin luvan kanssa kiivetessään se kieltäytyi kiipeämästä paluusuuntaan ja vaadittiin houkuttelurupeama. Ennakkoluuloja esteitä kohtaan siis löytyy, vaikka edistystä on paljon tapahtunutkin. Hankalaa asiassa on se, ettei korkeita hyppyjä ja jyrkkää A-estettä olisi hyvä liian usein treenata, mutta melko säännöllisesti on pakko treenata, jos aikoo edistyä.

Vinski seuraa entistä pidempiä pätkiä hyvässä kontaktissa. Ainakin kahden kesken treenatessa, tiedä sitten mitä ryhmätreeneissä tapahtuisi, kun sellaisia ei ole pitkään aikaan ollut. Snoopy ja Jippo ovat toimineet tottistreeneissä hyvällä motivaatiolla kuten yleensäkin, välillä omia pieniä tyyppivirheitään tehden, mutta enimmäkseen tosi kivasti.

Jäljellä olemme viime aikoina olleet kerran ja lisäksi kerran treenasimme erikseen janoja. Vinskille janatreeni oli ensimmäinen kerta. Se sai ottaa yhden näkölähtöjanan, jossa jätin ruokakipon janalle, ja yhden valmiiksi tehdyn. Kiva oli nähdä, ettei ruokakippo janalla lisännyt sen vauhtia, kun rauhallinen janasuoritus on vaihteeksi ihan kiva juttu. Muilla koirillani ei sellaista ole ollutkaan, vaan janat on aina tehty vauhdilla, onnistuuhan se kyllä niinkin.

Esineitäkin olemme treenanneet. Jippo ja Snoopy ovat toimineet hienosti, Snoopy tosin kerran taas vaihtoi yhden esineen, seikka, jota täytyy ryhtyä työstämään. Vinskin ongelma on, että se seuraa liikaa tallausjälkiä. Ja onhan se yleisesti ottaenkin hyvin keskeneräinen esine-etsinnässä, vasta-alkaja vasta.

Meillä kävi lapsivieraitakin, nuorimmainen oli konttaava yksivuotias. Snoopy, Jippo ja Nasta ovat tottuneita konttaaviinkin lapsiin, mutta Vinski ei ollut ennen sattunut moista näkemään. Se seurasikin vauvaa hyvin kiinnostuneena ja välillä kiemurteli hassun näköisenä pitkin lattiaa vauvan perässä. Ihan siitä kiemurtelusta en ehtinyt kuvaa ottaa, mutta tässä yksi otos pojista lattialla:)

Tässä kuvassa taasen on suosittu kerrossänky:) Ostin viime kesänä Vinskille autokäyttöön kevythäkin, mutta se teki häkkiin jo ensimmäisellä käyttökerralla reiän, joten häkki päätyi sänkykäyttöön koirille ja kissoille. Ei huono juttu sekään, kuten Jippo, Milla ja Nella tässä todistavat:)

Sain vihdoin siirrettyä vanhat kuvat kännykästä koneelle. Tällainen kuva oli Snoopysta ja Vinskistä huhtikuulta 2010. Ei mitenkään hyvälaatuinen kuva, mutta ajan kulumista tästä voi ihmetellä... Voih...

Käytiin Vihtijärvellä jäljestämässä. Sää oli kiva, aurinkoa ja tuulta, mutta ei yhtään tukalaa, vaan oikein passeli treenisää. Tein koirille mahdollisimman pitkät jäljet, en nyt mitään voittajapituuksia kuitenkaan.

Kun tulin tekemästä Vinskin jälkeä, paineli sen jäljen suuntaan juuri marjastajia. Eivät sitten kai olleet pahasti jälkeä sotkeneet kuitenkaan, kun ei Vinskillä ongelmia ollut. Se nosti lyhyeltä janalta jäljen hyvin ja jäljestys oli paljon itsevarmempaa kuin viimeksi. Keppejä oli viisi, niistä Vinski ilmaisi kaksi nopealla maahanmenolla, mutta muita se sitten ei ilmaissutkaan. Kahdesti pyysin sen takaisin päin, jolloin se huomasikin jääneet kepit, yhden kepin tyydyin poimimaan itse. Keppien ilmaisun kanssa on tullut takapakkia, joten täytyy varmaan taas ottaa keppitreeniä erikseen. Mutta muuten Vinski selvitti jäljen hyvin.

Jippo eteni janalla vauhdikkaasti ja lähti janalta jäljen suuntaan useita metrejä ennen leikkauskohtaa, oikaisi siitä jäljelle oikeaan suuntaan. Jäljen alkupäässä oli kaksi terävää kulmaa, ne menivät hyvin. Mutta niiden lähellä olleen ensimmäisen kepin Jippo jätti. Muut neljä keppiä se nosti hyvin ja pysyi jäljellä hyvin.

Snoopy tarkisti takajälkeä liinanmitan verran ja olisi mennyt kauemmaskin, mutta jäin itse janalle odottamaan, että se älyää kääntyää. Jäljestys oli vauhdikasta ja innokasta kuten aina ja kepit nousivat hyvin. Kolmannen kepin jälkeen Snoopy muutti suuntaa jyrkästi viistoon, jonne en varmasti ollut jälkeä tehnyt, ja yritti ylittää läheisen tien, vaikkei sille tien ylitystä ollut tehty. Jipon jälki sillä puolen tietä kyllä oli. En päästänyt Snoopya tien yli ja yritin saada sen löytämään oman jälkensä uudestaan. En ihan tarkkaan itsekään tiennyt, missä jälki kulki, koska se oli merkkaamaton, kuten kaikkien koirien jäljet tänään. Vain Vinskillä keppien paikat merkattu. Mielestäni Snoopy ei oikeaan suuntaan lähtenyt, vaan pyrki takajäljelle, joten katsoin parhaaksi keskeyttää jäljenajon siihen. Olikohan sielläkin joku marjastajan jälki riesana, mene tiedä.

Tein kotimetsään jäljet Jipolle ja Vinskille. Sää oli ällöttävän nihkeä, mutta tuuli oli kohtuullinen, ei vaan silti paljon vilvoittanut.

Vinski ajoi jälkensä tunnin vanhana. Annoin sen edetä janaa liinanmitan verran ennen kuin lähdin perään, ja jana meni hyvin, Vinski eteni rauhallisesti nenä maassa suoraan ja nosti jäljen oikeaan suuntaan epäröimättä. Jäljestys sitten oli paikoitellen hieman hapuilevaa, Vinski teki laajoja hakukaaria ja oli epävarman oloinen.  Kepit olin taitellut märästä oksasta juuri ennen jäljen tekoa, eivätkä ne olleetkaan ihan helppoja Vinskille. Yhden se ilmaisi heti, yhtä ei huomannut ollenkaan ja kahdesta se ajoi hieman ohi, sai sitten hajun, mutta joutui etsimään keppejä. Jäljen loppupäässä oli terävä kulma ja sen Vinski meni hienosti, mutta vähän kulman jälkeen olisi palannut takaisin, mutta en päästänyt paria metriä enempää.

Jippo ajoi kaksituntisen jäljen, keppejä neljä, yksi terävä kulma. Jana meni hyvin, nosti jäljen heti oikein. Jäljestys oli pääosin hyvää ja kepit nousivat hyvin. Loppupään suoralla Jippo sitten haahuili kahteen kertaan metrien päähän jäljestä, mutta palasi lopulta takaisin. Taisi olla metsässä kulkenut joku muukin, kun molemmat koirat välillä hapuilivat.

Tänään emme jälkeä harrastaneet, koska lähimetsät ihan varmasti olivat sotkettuja, ryhdyin nimittäin omaksi vihollisekseni ja kävin poimimassa mustikoita ja kantarelleja ;)

Jälkiryhmä on pitkällä kesätauolla, vaikka itse kyllä soisin ryhmän toimivan läpi kesänkin. On hullua pitää treenitaukoa parhaaseen aikaan, kun valoisia tunteja vuorokaudessa riittäisi yllinkyllin ja useimmilla on aikaa muutenkin enemmän käytössään, ja kun pakollinen talvitauko joka tapauksessa on niin pitkä. Ei vuodessa kovin monia ryhmätreenejä saa pidettyä, jos kesätaukokin on pari kuukautta pitkä, ja ne vieraan tekemät jäljet olisivat tärkeitä...Mutta minkäs teet, kun suurin osa ryhmästä haluaa kesätauon.

 Onneksi tänään sentään pääsimme jälkitreeneihin Seijan kanssa. Seija teki jäljen Vinskille ja minä Mollalle, muut koirat pitivät vapaata jäljestämisestä. Vinski nosti janalta ensin jonkun muun kuin oman jälkensä. Ohjasin sen omalle, mutta jäljestys oli vaikeaa alusta asti ja Vinski jäljesti pitkät matkat väärää jälkeä. Seijan tekemälläkin se kävi, mutta vaihtoi kohta taas jälkeä. Ilmeisesti koko matkan janalta asti alueella risteili toinen jälki tai jälkiä. Emme edes tarkkaan tienneet, milloin Vinski oli oikealla ja milloin väärällä jäljellä, koska Vinskin jälki oli täysin merkkaamaton. Tästä opin ainakin sen, että pahimpaan marjastusaikaan Vinskin jäljet kannattaa merkata. Merkkaaminenkaan sinänsä ei olisi sitä jälkeä pelastanut, mutta olisin ainakin ajoissa keskeyttänyt touhun, jos olisin nähnyt, ettei omalla jäljellä pysyminen onnistu. Yhtään keppiä Vinski ei löytänyt ja lopulta se jäljestys jätettiin kesken, kun kävi ilmeiseksi, ettei se niissä olosuhteissa onnistu. Eipä siitä koiraa voi ainakaan syyttää, jos jo janalta asti alueella on useampi jälki, mistäpä se tietäisi mikä on se oikea. Kun ei tuota ID-puolta olla treenattu... Vähän hämmentynyt Vinski jäljen aikana välillä olikin. Mutta kokemus tämäkin ja hyvä on koiran sekin oppia, että näitä sattuu, eikä se maata kaada.

Seija teki sitten Vinskille uuden, merkatun jäljen tien toiselle puolelle ryteikköön. Ajoimme sen vähän yli puolen tunnin ikäisenä. Keppejä oli vain kaksi ja jälki aika lyhyt. Nyt jäljestys onnistui hyvin ja kepitkin Vinski huomasi heti. Maahanmenoa siltä piti oikein odottaa, jostain syystä se ei enää putoa suoraan maahan. Ehkä se inhoaa märkää maata? Maa oli märkää ja välillä satoikin reippaasti, ja tuuli oli tänään kova.

Jälkitreenin jälkeen jäin vielä oman lauman kanssa treenaamaan esineitä. Ensin vein Jipolle viisi esinettä n. 40x50 metrin ruutuun. Jippo teki hyvää työtä ruudussa ja löysi nopeaan tahtiin esineistä kolme. Tällä kertaa palkkasin sen jo kolmesta.

Vinskikin pääsi isoon ruutuun. Se sai odottaa puuhun kytkettynä, kun sen nähden vein esineitä ruutuun. Sitten se lähtikin niin hyvällä motivaatiolla, että otti varaslähdön. Se sai pian hajun lähiesineestä, joka oli mättään päällä, mutta ei oikein tiennyt, miten sitä lähestyisi, vaan kiersi ja kaarsi mätästä. Lopulta se reippaasti kiipesi mättäälle ja toi esineen. Lähetin sen hakemaan vielä toista esinettä. Se löysikin selvästi takakulman esineen, muttei tuonut sitä. Lähdin yhdessä Vinskin kanssa takakulmaan esinettä hakemaan, mutta esine ei enää ollut siellä. Eli Vinski oli kuitenkin kuljettanut sitä jonkun matkaa johonkin suuntaan. Menimmekin sitten ottamaan hajun toisesta takaesineestä. Sen hakeminen sitten vähän takkusi, Vinskin vire oli ehtinyt laskea, mutta onnistui se lopulta ja Vinski sai palkkansa.

Snoopy teki ruudussa kovasti töitä, mutta ei löytänyt esineitä kovin tehokkaasti, ei oikein ollut nenä auki. Varsinkaan lähiesineiden suhteen, koska se toi ensin kaikki kolme takaesinettä. Eikä se käynyt koko ruutua kattavasti läpi, vaan jumitti samoilla reiteillä. Päätin, että toisen lähiesineen se saa luvan vielä etsiä ennen loppupalkkaa. Ja löytyihan se toinen esine mättäältä lopulta. Toista lähiesinettä ei kukaan koirista löytänyt, se olikin varvikossa pienen mättään takana.

Illalla Vinski sai vielä kotipihassa ruoka-aikana etsiä kaksi esinettä, eli litteän silmälasikotelon, jota se oli aiemmin ruudussa siirtänyt paikaltaan, ja jääkiekon. Se toi jääkiekon ensin, mutta pudotti sen jonkun matkan päähän, toi sitten pyynnöstä lähemmäs. Silmälasikotelon se selvästi löysi, muttei halunnut ottaa sitä. Outoa, koska se oli pehmeä esine. Kävimme vielä yhdessä sitä katsomassa ja sen jälkeen Vinski toi sen ja sai ruokakuppinsa. Täytyy leikittää Vinskiä mahdollisimman erilaisilla esineillä, että niistä tulisi oikein kiva juttu.

Tänään meillä oli Kaikki koirat jäljestää-päivä. Tein kotimetsään kaikille koirille jäljet ja kun olin ovela, niin onnistuin saamaan jäljille kivasti pituuttakin. Paitsi Nastan jälki oli noin satametrinen.

Sää oli sateinen, mutta taittelin silti kepit märistä oksista juuri ennen kunkin jäljen tekemistä. Vinskin jäljelle tein useamman kulman ja yhdelle suoralle pientä siksakkia. Keppejä neljä ja loppuesineeksi pallo. Viimeisellä suoralla jälkeä tehdessäni edestäni pinkaisi juoksuun jänis, eli päästiin testaamaan Vinskin reagointi tähän. On jäljillä tietenkin ennenkin liikkunut riistaa, mutta harvoin sitä pääsee itse näkemään, että tietää tarkan kohdan.

Vinski otti vasemmalle lähtevän jäljen hyvin janalta. Jäljellä oli ikää reilu tunti. Jälki kulki mäkisessä maastossa, alustana sammalta, varvikkoa ja ruohikkoa. Ensimmäisen kepin kohdalla Vinski oli pari metriä jäljestä sivussa ja se keppi jäi. En yrittänyt korjata asiaa. Toisen kepin Vinski ilmaisi hyvin. Seuraavatkin se ilmaisi, mutta maahanmenossa oli viivettä, yhden kepin kohdalla näytti, ettei se maahan aio mennäkään. Mutkainen osuus ja kulmat menivät hyvin. Kun tultiin alueelle, jossa oli ollut jänis, terästäytyi Vinskin olemus, mutta jäljestys jatkui. Paikkaa, jossa jänis oli ollut se jäi nuuskimaan pitempään, mutta pyysin jatkamaan jälkeä. Pallon Vinski huomasi heti, muttei ilmaissut sitä maahanmenolla. Eikä välittänyt leikkiä pallolla, kun tärkeämpää sen mielestä oli jäljestää paluujälkeäni.

Jippo ajoi jälkensä n. 1,5. tunnin ikäisenä. Jälki lähti janalta oikealle, kun molemmat viime aikojen takajäljet ovat olleet nimenomaan oikealle lähteviä jälkiä. Tällä kertaa jana meni hyvin eikä Jippo erehtynyt takajäljelle. Jäljen alussa oli kaksi piikkiä, ne Jippo selvitti hyvin. Ensimmäinen keppi nousi hyvin, samoin toinen. Kolmannen Jippo jätti. Viidennestä eli viimeisestä se sai heti hajun, mutta kepin löytyminen kesti silti tovin, vaikka se oli aivan näkyvissä ja Jippo meni ihan päältä ohi. Paikallistui sekin, kun Jippo hetken sitä intensiivisesti haki. Sade oli juuri vähän yltynyt ja ilmeisesti nämä märät kepit eivät haisseet kauhean selkeästi.

Snoopyn jälki oli taas ryteikössä, ojan ylityksiä muutama ja keppejä neljä. Janakin oli ryteikössä, mutta se sujui vauhdikkaasti, Snoopy jopa hieman ylitti jäljen janalla, mutta lähti kyllä oikeaan suuntaan ja korjasi ajolinjansa tarkemmaksi. Sitten vaan pidin lujaa liinasta kiinni ja pidättelin innokkaan jäljestäjän vauhtia ja keskityin pysymään pystyssä. Snoopy pysyi kyllä jäljellä hyvin, mutta kepeistä se ilmaisi vain kaksi eli puolet.

Nasta pääsi ajamaan kahden kepin jäljen. Ekasta kepistä se ajoi ensin ohi, mutta sai hajun ja palasi takaisin ilmaisemaan. Toisen kepin se huomasi heti. Ja niin onnellinen se taas oli keppejä ilmaistessaan. Päivän ainoa kaikki kepit nostanut koira itse asiassa!

Jälkien jälkeen ohjaaja oli likomärkä, mutta paljon liikuntaa saanut.

Pitkästä aikaa taas Vihtijärvellä. Vakipaikassamme oli marjastajia vähän siellä sun täällä, joten menimme vähän syrjemmälle alueelle, joka ei ollut niin tuttu. Lämpötila oli mukavasti vähän viilentynyt hellelukemista, noin 21 astetta ja sää oli aurinkoinen ja tuulinen, välillä pilveilevä.

Vinski ajoi ensin jälkensä tunnin ikäisenä. Pituutta muutama sata metriä, kolme kulmaa ja kolme keppiä. Jana meni hienosti ja Vinski lähti heti oikeaan suuntaan. Pian janan jälkeen sille tuli joku ongelma ja se pyöri hetken ympäri, kunnes jatkoi jälkeä oikeaan suuntaan. Loppujäljen se taas meni kuin juna, kulmat myös. Ja kaikki kepit se ilmaisi tosi hyvin.

Jippo ajoi jälkensä noin tunti 40 minuuttia vanhana. Sille olin tehnyt useamman piikin ja jälki oli ainakin puolisen kilometriä pitkä. Keppejä neljä. Jana oli pitkä, jälki n. 40 metrin päässä. Jippo eteni janaa vähän viistosti ja otti takajäljen. Annoin sen seurata takajälkeä melko pitkään ennen kuin pyysin kääntymään. Jipon oli jotenkin vaikea silti ottaa jälkeä oikeaan suuntaan, kai siellä jotain häiriöhajuja oli seassa. Kyllä se jälkeen kiinni aika pian pääsi ja sitten seurasikin sitä tiukasti koko matkan, ei tarkistellut kulmissa ja piikeissäkään kuin kerran pari metriä. Ja kepit nousivat hienosti.

Snoopyn jälki oli vähän lyhyempi. Heti ensimmäisen suoran jälkeen jälki tuli suolle ja sieltä melko pian takaisin tielle, koska en halunnut eksyä vihtijärveläiselle suolle... Kompassi oli kyllä mukana ja tuli todella tarpeeseen, kun en ollut tutussa paikassa. Mutta en kompassinkaan kanssa turhan kauas halunnut lähteä. Jälki oli niin lyhyt siinä vaiheessa, kun tulin tielle, että sain tuuman jatkaa jälkeä tien yli. Niinpä heti kolmoskepin jälkeen jälki teki kulman tien suuntaan ja ylitti tien, tienylityksen jälkeen lyhyt suora ja taas kulma ja vähän pidempi suora ja sen jälkeen viimeinen eli neljäs keppi. Ajattelin että siinä olisi Snoopylle vähän haastetta, kun tien ja kepin lähellä oli kulmia ja jälki ylitti liikennöidyn asfalttitien, kun aiemmin olemme treenanneet vain hiekkatien ylityksiä.

Snoopy meni janan muuten hyvin, mutta otti takajäljen, jota seurasi liinanmitan ja kääntyi sitten itse ympäri. Ensimmäinen keppi oli suolla ja näytti, että Snoopy oli menossa siitä ohi, ja hieman tahattomasti vinkkasin sitä kepistä. Olisi se saattanut sen itsekin huomata, kun sillä on tapana usein ajaa kepin taakse ja huomata sitten, että haa, tuollahan se keppi on. Kepin jälkeen Snoopy yritti vähän oikaista ja jouduin hetken odottamaan, että se ymmärsi lähteä jälkeä suoraan eteenpäin, vaikka oli saanut hajun jo läheisestä kulmasta. Muuten jälki sujui hyvin ja Snoopy ilmaisi kakkos- ja kolmoskepit hyvin. Kolmoskepin jälkeen se otti kulman kuin juna ja jäljesti itsevarmasti asfalttitien yli. Että se siitä haasteellisuudesta... Loppujälki hyvin ja neljäs keppi nousi hyvin.

Tänään puolenpäivän maissa olimme jäljestämässä Velskolassa Seijan kanssa. Sillä aikaa kun tein jäljen Mollalle, teki Seija jäljet Vinskille ja Jipolle. Vinski sai ajaa jälkensä n. 45 minuuttia vanhana. Sää oli aurinkoinen ja tuulinen, lämpötila vähän yli 20 astetta. Jälki oli n. 400 metriä pitkä, keppejä neljä, normaali metsämaasto ja lopussa soista maastoa suopursuineen. Janalta Vinski nosti ensin ihan jonkun muun kuin oman jälkensä, mutta palasi sitten takaisin päin ja nosti oikean jäljen. Jäljestys oli hyvää ja nenä maassa, vaikka jälki olikin vähän tavallista tuoreempi ja tuuli kohtuullista. Vinski myös pysyi jäljellä hyvin, paitsi kerran kulman läheisyydessä se kadotti hetkeksi jäljen. Kaikki kepit se ilmaisi kerrassaan hienosti   Eikä se tänään jäänyt jäljestäessään nuuskimaan mitään ylimääräistä.

Jipon jälki oli n. 1,5 tunnin ikäinen, 500 metriä ja vaihtelevassa maastossa. Varvikkoa, kanervikkoa, paljasta ja kuivan jäkälän peittämää kalliota, suota. Jana oli pöpelikössä ja jälki n. 30 metrin päässä. Jippo eteni janaa viivasuoraan osoitettuun suuntaan, sai jäljestä hajun jo kauempaa ja oikaisi jonkun verran, mutta suunta oli oikea. Jippo jäljesti tosi hienosti koko jäljen. Ja sekin nosti kaikki neljä keppiä hyvin. Koiralla ei ollut kerrassaan mitään ongelmia, ohjaaja sai kerran kiskoa jalkansa mutaisesta suo-ojasta  

Kotimatkalla koirat pääsivät uimaan, Snoopykin, joka ei jäljestämään nyt päässyt.

Viime päivinä olemme harrastaneet lähinnä lenkkeilyä ja pientä tottistelua kotipihalla. Tänään sitten treenasimme jälkeä kotimetsässä. Kun tekee jäljen kaikille koirille, niin siinä on se hyvä puoli, ettei tarvitse odottaa jälkien vanhenemista sen jälkeen kun ne on tehty, koska ensimmäinen jälki on siinä vaiheessa jo riittävän vanha  Ainakin nyt vielä, kun Vinskin jälkeä ei yleensä vanhenneta kaksituntiseksi.

Ilma oli aurinkoinen, välillä pilveilevä, tuulta jonkun verran. Vinski ajoi jälkensä vajaa puolitoistatuntisena. Jäljellä oli useampi kulma, joista kaksi ensimmäistä puoliteräviä. Keppejä neljä, pituutta muutama sata metriä. Janallakin oli pituutta viitisentoista metriä. Jälki lähti janalta oikealle melko janansuuntaisesti. Ja helppohan se jälki olikin nostaa. Janan jälkeen Vinski jäljesti muutaman askelen korkealla nenällä, sitten nenä pysyikin tiiviisti maassa. Ensimmäisen kepin se ilmaisi hyvin menemällä maahan. Paikalla pyöri paljon muurahaisia ja Vinski nousikin melkein samantien ylös sen näköisenä, että yäk, murkkuja! Mutta se meni takaisin maahan ihan oma-aloitteisesti. Ensimmäinen puoliterävä kulma meni hienosti, mutta kulman selvitettyään Vinski pyörähti takaisin nuuskimaan kulmaa ja haukkasi vähän ruohoakin ennen kuin jatkoi matkaa. Taisi vähän kuormittua kulmasta. Matka jatkui hyvin ja Vinski ilmaisi toisen kepin yhtä hienosti kuin ensimmäisenkin. Välillä se pysähteli muutenkin nuuskimaan ja tutkimaan joitain maastonkohtia. Jonkun aikaa ollaan nyt treenattu keppi-ilmaisua ruoka-aikoina ja tehty ihan muutaman metrin keppijälkkiä ruohikkoon. Nämä ilmaisutreenit ehkä ovat saaneet Vinskin jotenkin huolekkaaksi siitä, ettei keppejä vaan jää, koska ei se ennen ole jäljestäessään tuolla lailla tehnyt. Toisaalta kaikki koirat joskus tekevät noin, löytyyhän maastosta varmaan vaikka mitä hajuja ja arvoituksia. Ja Vinski tarvitsee varmasti nyt lisää kokemusta ja varmuutta, kun keppien merkitystä on korostettu. Toinen puoliterävä kulma meni hienosti, suorat kulmat myös. Kolmanteen keppiin Vinski reagoi heti, mutta kaarsi sen taakse ja vilkaisi minuun, en sanonut mitään, mutta odotin paikoillani. Ja Vinski meni sitten maahan ihan oma-aloitteisesti. Neljännen kepin kohdalla se putosi maahan välittömästi. Kaikilta kepeiltä tuli palkaksi lihapullaa ja viimeiseltä lisäksi narupallolla revittelyä. Jippo ja Snoopy saavat jäljestyksen päätteeksi aina tennispallon, mutta Vinski ei palkkaannu yhtä hyvin pelkästä pallosta. Kivasti olivat kyllä kepit pojan kaaliin menneet   Muu jälki oli ehkä vähän turhan haastava nyt, kun pääteemana oli kepit, mutta hyvinhän tuo sujui silti.

Nasta pääsi ajamaan seuraavaksi pätkän jälkeä. Se lähti innolla matkaan ja jäljesti alun hyvin, sitten jälki jostain syystä katosi ennen kulmaa, ja hetken pyörittyään Nasta lähti päättäväisesti takaisin alkua kohti. Siitä ohjasin sen kulman jälkeiselle suoralle ja se nostikin jäljen siitä hyvin ja löysi kepin palkaksi ja oli siitä kovin tohkeissaan. Ensimmäinen kahdesta kepistä jäi harhailun takia löytymättä. Mutta eivät Nastan jäljestys- ja kepinilmaisutaidot mihinkään hävinneet ole

Snoopy ajoi jälkensä vajaa kaksituntisena. Sillä oli useita kulmia, joista yksi terävä. Pian terävän kulman jälkeen tuli jyrkänne, josta en päässyt etenemään suoraan alas, vaan jouduin ottamaan sivuaskelia eli tekemään heti kulman siihenkin. Puolivälissä jälkeä oli tien ylitys ja loppujälki sitten kulkikin ryteikköisessä maastossa, jossa oli paljon ohuita kaadettuja puunrankoja maassa ja useampi ojanylitys. Snoopy selvitti janan hyvin ja nosti jäljen heti vasemmalle, jonne se lähtikin. Kulmat se ampaisi epäröimättä läpi, terävä kulmakaan ja sen jälkeinen jyrkänne ja uusi kulma eivät tehneet siihen mitään vaikutusta. Tien ylitys sujui varmasti, eikä sen jälkeinen maasto Snoopya myöskään hetkauttanut. Itse yritin vaan pitää liinasta kiinni ja pysyä pystyssä liukkaiden ja märkien puiden päällä taiteillessani. Onnistuinkin   Kaikki kepit Snoopy ilmaisi tosi hienosti  

Jippo pääsi janatreeneihin, kun kerran jana oli kisoissa sen heikoin kohta. Janoja oli kaksi, ensimmäinen jälki lähti vasemmalle ja toinen oikealle n. 20 metrin etäisyydeltä. Molemmat jäljet olivat lyhyet ja päättyivät keppiin. Ensimmäisellä janalla Jippo eteni suoraan lähetettyyn suuntaan ja nosti jäljen epäröimättä oikeaan suuntaan. Loppukepin se ilmaisi hyvin. Toisella janalla se niinikään eteni suoraan ja nosti jäljen hyvin ja lähti oikeaan suuntaan, mutta kääntyi sitten ympäri ja kävi tarkistelemassa takajälkeä kolmisen metriä. Sitten se taas kääntyi oikeaan suuntaan. Ja toisenkin jäljen keppi nousi hyvin. Kisaikäiset koirat ilmaisivat kepit tänään sataprosenttisesti, hienoa!

Edellisistä piirinmestaruuskisoista ei ollut yhdeksää kuukauttakaan, kun jo oli vuorossa seuraavat. Tällä kertaa marjastuskauden ulkopuolella, hyvä niin. Helsingin piirinmestaruudet ratkottiin tänä vuonna jälleen samassa kisassa, toisin kuin viime vuonna.

Aamu alkoi jälkikoirien osalta tottissuorituksilla Espoossa HVK:n ja SPL:n kentillä. Uudeltamaalta kisaan oli ilmoittautunut 14 koirakkoa, joista vain kymmenen saapui paikalle. Liekö muut pelästyneet sateista keliä. Tottelevaisuuden perusteella kuusi koirakkoa pääsisi maastoon. Helsingin piirissä osallistujia on aina vähemmän, nytkin vain viisi jälkikoiraa, joista kaikki siis pääsivät myös maastoon. Uudenmaan jälkikoirien tottikset arvosteli Eeva Linnala.

Jipon vuoro koitti neljännessä parissa, yhdessä malinartun kanssa. Jippo pääsi tekemään ensin liikkeet. Seuraaminen meni ihan hyvin, mutta jotain kauneusvirheitä siinä oli. Asento olisi saanut olla tuomarin mielestä hieman taempana ja suoritus tasaisempi. Itsestäkin tuntui, että Jipon rytmi jotenkin välillä vaihteli, vaikka se paikkansa piti hyvin ja käsittääkseni kontaktin myös. Tästä arvosana hyvä, ja se oli meidän huonoin arvosana tottiksessa tänään.

Liikkeestä istumisessa kuulemma hidastin hieman ennen käskyä, muuten erittäin hyvä. Joo, en tietoisesti hidastellut, mutta sattuuhan noita. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo erittäin hyvä, reagoi käskyihin nopeasti, tullessa tuli aavistuksen liian lähelle. Liikkeestä seisominen ja luoksetulo myös erittäin hyvä, nopea käskyyn reagointi ja taaskin istui tullessaan hieman liian lähelle. Tasamaanoudossa Jippo olisi saanut tarttua kapulaan vieläkin voimakkaammin, tuodessa kaarsi jonkun verran, muuten hyvin. Hyppynouto oli erinomainen, nyt Jipon ote kapulasta oli napakka ja se tuli suoraan luokse, ja hypyt olivat moitteettomat.  A-estenouto myös erinomainen. Eteenmeno nopea, maahanmeno olisi voinut hieman nopeampikin olla. Sitten vielä paikallaolo, jossa ei huomauttamista.

Arvostelussaan tuomari antoi kehuja Jipon energisestä suorituksesta ja korkeasta koulutustasosta. Ohjaaja sai pyyhkeitä siitä, ettei seurauttanut koiraa liikkeiden välissä samalla lailla kuin liikkeiden aikana. Ja minä kun olin luullut, että liikkeiden välissä riittää, että koira on hallinnassa ja suurinpiirtein seuraa. Säännöt ja niiden tulkinnat muuttuvat koko ajan ja sitten vielä kaikilla tuomareilla on oma näkemyksensä sääntöjen suhteen. Juu, no pitäisi varmaan se sääntökirja kerrata joskus. Ja siltikin niitä sääntöjä varmasti tulee rikottua, huokaus... Saimme yhteensä 94 pistettä tottiksesta ja ne olivatkin päivän korkeimmat pisteet, joten maastoon pääsimme sitten myös.

Maastoon Vihtijärvelle oli kentältä pitkä ajomatka. Treenimetsäämme emme kisaamaan päässeet, vaan jäljet olivat eri suunnalla. Kisaamassa samassa metsässä olemme kyllä ennenkin olleet. Jippo pääsi Uudenmaan koirista neljäntenä jäljelle. Jana ei sitten mennyt ihan putkeen, vaikka se on yleensä Jipolla ollut vahva osa-alue. Nyt se lähti kaartamaan aika paljon oikealle heti alussa ja käskytin sitä lähemmäksi janaa. Jälki lähti melko läheltä takamerkkiä ja Jippo otti ensin takajäljen. Tuskin olin ehtinyt itse askeltakaan ottaa pois janalta, kun tuomari jo huusi koiran takaisin janalle. No, siitä sitten lähdimme oikeaan suuntaan. Päivän mittaan oli sadellut ja maasto oli kosteaa. Jälkemme aikana ei satanut. Jippo jäljesti tosi hienosti, nenä maassa koko ajan ja tarkkana, ei juuri mitään tarkisteluja kulmissakaan, ei terävässäkään. Ja kepit nousivat mallikkaasti! Maasto oli vaihtelevaa, meille sattui aika paljon jyrkkää nousua pitkin kallioita ja metsärinteitä. Ei se Jipolle ongelmaa tuottanut, ohjaaja sai kyllä jyrkimmissä nousuissa puuskuttaa naama punaisena. Tien tullessa näkyviin oli keppejä kasassa neljä ja arvelin yhden sitten jääneen matkalle. Mutta seuraavaksi noussut keppi ei ollut vielä kutoskeppi. Jälki mutkitteli vielä tien lähellä, kunnes kutoskeppi löytyi ihan tien läheltä. Jess, kaikki kepit! Jippo sai hyvin ansaitut kehut. Aikaa meni 25 minuuttia ja siinä ajassa ehdimme pitää kunnon tauon joka kepillä, jolloin mm. juotin Jippoa. Janasta lähti kuusi pistettä, eli jäljen pisteet 164.

Esineruutuun sai jonottaa hirmu kauan. No ehtihän siinä sitten koirakin levätä. Ruutu oli maastoltaan avara ja hyvä. Meidän suorituksen aikana satoi vettä ja oli lähes tuuletonta, eli ei mikään ihanteellinen sää. Mutta Jippo toimi hyvin. Lähetin sen tällä kertaa suunnilleen keskeltä ruutuun ja se löysi heti esineen keskeltä melko takaa. Sitten siirryimme oikealle päin ja sieltäkin nousi melko pian esine. Sitten siirryimme lähelle vasenta reunaa ja niin vain löytyi vielä yksi esine. Esineen luovutuksen jälkeen Jippo oli lähdössä takaisin ruutuun ja sain tosissani kutsua sitä takaisin. Motivaatio oli tällä kertaa kohdillaan! Kaksi kertaa Jippo oli esinettä tuodessaan minusta niin kaukana, että varmuuden vuoksi kutsuin sitä, ja tästä tuomari vähensi kaksi työskentelypistettä, eli ruudun loppupisteet olivat 28. Ja yhteispisteet siis 286.

Päivä oli jo tässä vaiheessa ollut hyvin pitkä, joten ennen kentälle paluuta kävin kotona koukkaamassa Nastan ja Snoopyn kyytiin ja pissattamassa ne. Vinski olikin ollut mukana koko päivän. Varsinainen Uusimaa-sightseeing! Saavuimme sopivasti palkintojenjakoon. Uudenmaan piirinmestaruuden ja koko jälkikokeen voitti Jipon serkku Nero. Jippo oli toinen, häviten Nerolle kolmella pisteellä.  Se siis joutui luopumaan piirinmestaruudestaan, vaikka sai muutaman pisteen enemmän kuin viime vuonna. Harmilliseen janasuoritukseen tuo mestaruus ratkesi. Mutta muuten tulos oli tosi kiva ja olen älyttömän tyytyväinen Jipon työskentelyyn. Hyvä Jippo!!  Ja onnittelut myös Nero-serkulle!  Sekä Virvelle ja Vicille, jotka ottivat jälleen piirinmestaruuspronssia, eli siis kolmoisvoitto Tending-bortsuille kuten viime vuonnakin! Tuloksia tuli seurakavereille Helsingin puolellakin, eli onnea sinnekin! 

Jälkikäteen lisään tänne vielä kuvan Jiposta ja Nerosta palkintojenjaon jälkeen. Jippo ihastui kovasti Neroon ja nenitteli tätä. Kuva on vähän heikkolaatuinen, koska se on videokuvan kautta kuvattu. Katsotaan, josko myöhemmin saisin käyttööni parempia kuvia tilanteesta.

Jälkiryhmä treenasi pitkästä aikaa Siikajärvellä, mukana yhtä vaille koko ryhmä. Ilma oli hieman mielenkiintoinen, kun juuri ennen treenejä tuli kaatamalla vettä ja ennen omaa suoritusvuoroa alkoi taas kohtalainen vesisade. Sylva teki Jipolle jäljen ja ajoimme sen jo tunnin vanhana, kun ei ollut isompaa halua seisottaa ryhmäläisiä kovin pitkään vesisateessa tai seistä siellä itsekään. Jippo jäljesti taas hyvin, mutta viidestä kepistä se ilmaisi kunnolla vain kaksi. Keppitreeneissä se on toiminut hyvin ja ihmettelin huonoa keppisaldoa. Ehkä kepit eivät ehtineet hajustua kunnolla ennen kun sade huuhteli niistä hajua pois, mene tiedä.

Vinskille tein itse alle satametrisen keppijäljen. Nätisti ajoi, mutta ainoassa kulmassa se etsi jäkeä vähän joka suunnasta ennen kun sitten valitsi oikein. Keppeihin se reagoi kivasti ja meni pienellä viiveellä maahan.

Seuraavan päivän tottistreenien yhteydessä Laura teki Jipolle muutaman metrin pituisen keppijäljen, että pääsimme treenaamaan vieraan hajuisia keppejä. Hyvin Jippo ne nosti. Otimme myös kotiin ilmaisutreenejä varten muutaman vieraan hajuisen kepin, etteivät koirat totu pelkästään minulle haiseviin keppeihin. Minun hajuni kun niissä yleensä on ja sitten vielä erikseen treenataan tunnaria, missä vieraat hajut ovat vääriä, niin tuli vaan mieleen, että niitä vieraan hajuisia jälkikeppejä pitää useammin treenata. Tuskin kokenut jälkikoira ryhtyy noin vaan pitämään vieraan hajuisia keppejä väärinä, mutta ei liene pahitteeksi vahvistaa niitä sillekin. Ja tuolle junnulle se ainakin on hyvä.

Torstaiaamu alkoi jälkitreenien merkeissä Luukissa kera Seijan ja Miinan. Minulla oli matkassa Vinski ja Jippo, joille tein jäljet itse. Edellisenä päivänä olimme kotona ajaneet lyhyet metsäjäljet, joilla oli melko monta keppiä. Sitä ennen olimmekin muutaman päivän treenanneet pelkkiä keppejä. Jäljet menivät ihan hyvin, mutta keppien ilmaisu jätti vielä hieman toivomisen varaa molempien koirien kohdalla. Snoopy ei viikonlopun jälkeen ole jäljestämään päässytkään, mutta eiköhän sen vuoro lähiaikoina koita.

Vinskin peltojälki oli n. 300 metriä, kulmia kolme ja keppejä neljä. Jäljen alussa oli namit jokaisella askeleella, sen jälkeen ei. Paitsi kolmen viimeisen kepin alla oli myös namit, ensimmäisen alla ei. Tuuli oli kohtuullisen kova ja lämpötila hipoi hellerajaa jo aamusta. Vinski oli innokas lähtemään jäljelle ja ajoi jälkeä nenä maassa. Se pysähtyi ensimmäiselle kepille tönimään keppiä ja kun kehuin, se putosi samantien maahan. Loput kepitkin se bongasi, osittain varmasti namien ansiosta, ja pysähtyi syömään namit ja sen jälkeen ilmaisi menemällä maahan. Kahdessa kulmassa tuli pientä tarkistelua, mutta kaikkiaan ihan hyvä jälki pitkäksi kasvaneessa heinikossa.

Jipon jälki oli vähän pitempi ja se ajoi jälkensä vajaan tunnin ikäisenä kuten Vinskikin. Kulmia oli useita, osa teräviä, keppejä seitsemän. Ekat askeleet namitettu ja muuten täysin namiton jälki. Hyvin meni Jippo, parissa kulmassa reilut tarkistukset, mutta muuten hienoa työtä. Ja se nosti kaikki seitsemän keppiä!

Jo viikko on kulunut kesäloman merkeissä.   Sää on ollut vähän turhankin hieno ja kuuma. Koirien kanssa ollaan lenkkeilty, käyty uimassa ja treenailtu niin kotosalla kuin välillä muuallakin. Viime sunnuntaina piipahdin Montturockissa kuuntelemassa lempilaulajaani. Kun lähes kaiken vapaa-ajan viettää koirien kanssa ja niiden ehdoilla, niin joskus on kiva nollata pää koiristakin.   Loman jälkeisestä ajasta ei vielä ole tietoa, kun loman päätteeksi päättyy myös määräaikainen työsuhde eikä uutta työtä ole vielä katsottuna. Voipi vähän lomailu venyä, kun työsuhteet harvemmin alkavat heinäkuussa.

Oli kiva hiljattain kuulla uutisia Nastan Heppu-veljestä, joka porskuttaa hyvissä voimissa, kuulo vain on huonontunut. Terkkuja vaan niin Hepulle kuin muillekin Nastan sisaruksille sekä Nastan pennuille!

Kotitreeneissä olemme keskittyneet erityisesti esineisiin ja jälkikeppeihin. Pari kertaa koirat ovat saaneet ansaita iltaruokansa esineruututreeneissä. Ja jälkikeppejä ne ovat saaneet etsiä pihan viidakon mittaan kasvaneelta nurmikolta, jolloin ne joutuvat todellakin käyttämään hajuaistiaan, kun näköaistilla keppejä on mahdotonta löytää. Ilmaisutreenejä kepeillä kyllä otamme niinkin, että kepit ovat näkyvillä. Mutta kaiken kaikkiaan tarkoitus on tehdä kepeistä koirille tärkeämpiä. Jos tepsisi edes tuohon junioriin, mikäli vanhemmat ovat jo menetettyjä tapauksia.

Snoopy

Vinski

Nasta

Yritin ottaa Jiposta poseerauskuvan poikien kanssa ja tulos oli taas tämän näköinen, kun Jippo ahdistui yhteiskuvasta

Milla ja Nella, talon hiirien ja pakasteiden kauhu

Tänään oli jälkiryhmän treenit Vihtijärvellä. Paikalla vain minä, Seija ja Sylva, kun muut mökkeilemässä tai muissa riennoissa. Mutta aikaa kului silti ja paljon, eikä mennyt kaikki ihan putkeen...

Tein itse jäljen Snoopylle. Päättäessäni jälkeä lähdin seuraamaan pienen pientä polkua, jonka oletin johtavan metsäautotielle, josta olin tullut. Poikkeuksellisesti kun olin kävellyt alueelle, jossa metsäautotie muuttuu kapenevaksi poluksi. No eihän se polku ollut oikea. Yritin palata polkua takaisin, mutta polku oli niin olematon, etten löytänyt takaisin jäljen loppuun. Eikä siitä paljon apua olisi ollutkaan, kun en silti olisi tiennyt, missä olin. Paitsi että keskellä korpea. Enkä hölmö ollut ottanut kompassia edes mukaan, kun Vihtijärven maastot ovat minulle niin tuttuja, helppoja ja selkeitä.   Juu, no, se helppous ja tuttuus koskee erittäin pientä alaa loppujen lopuksi... Lähdin sitten vaan kävelemään johonkin suuntaan. Yritin soittaa Seijalle ja Sylvalle, mutta eivät vastanneet kun olivat keskittyneet esineruudun tekemiseen. Lähdin seuraamaan hakkuukaistaletta ja aikanaan tupsahdin sieltä pikkuiselle hiekkatielle. Oli mukavaa löytää tie, vaikken silti yhtään tiennyt, missä olen. Pelkkää korpea vaan ympärillä. Tie päättyi kohta keskelle metsää, joten käännyin ympäri. Tie johti vähän isommalle hiekkatielle, jota lähdin kulkemaan oikealle siinä toivossa, että joskus tulisi isompikin tie vastaan. Tässä vaiheessa Seija soitti minulle ja ehdotti, että jäisin paikoilleni odottamaan, kun he Sylvan kanssa pähkäilevät, mitä pitäisi tehdä. En kyllä neuvoa noudattanut, kun halusin kovasti selvittää, johtaisiko hiekkatie jonnekin. Koiristakin oli huoli, kun olivat autossa ja keli oli lämmin. Seija sitten työnsikin kätensä avoimesta auton ikkunasta sisään ja avasi nupista oven, Sylvan syöttäessä samalla toisesta ikkunasta etupenkillä olevalle Jipolle nameja mahdollisen näppäisyinnon ehkäisemiseksi.  Hyvin Jippo sitten päästi Seijan autoon sisälle. Se sai vesikupin ja auto peiteltiin vilteillä. Pojilla oli muutenkin viileämpää peitetyissä häkeissään. Onneksi en ollut yksin matkassa!!

Kaikkiaan sain marssia loputonta hiekkatietä pitkän taipaleen, eikä mitään muuta kuin korpea ollut ympärillä. Ja aina välillä tuli eteen risteäviä teitä, joten sai vain arvailla, mitä tietä kannattaisi seurata... Mutta hullummin olisivat olleet asiat, jos olisin umpimetsään jäänyt tarpomaan. Vihtijärvellä tuota metsää riittää... Lopulta tuli näkyviin pieni mökki järvenrannalla. Se näytti autiolta, joten jatkoin kävelyä. Ja sitten tuli näkyviin pariskunta raivaamassa tienvarren risukkoa. Kysyin tietenkin, missä mahdoin olla, ja siinä vaiheessa olin enää puolen kilometrin päässä Kytäjäntiestä ja 1,5 km lähtöpisteestä. Ehdin juuri kävellä Kytäjäntielle, kun Seija ja Sylva kävivät poimimassa minut kyytiin. Siinä vaiheessa olin seikkaillut Vihtijärven metsissä tunnin ja kymmenen minuuttia, josta jäljen tekemiseen ei paljon yli kymmentä minuuttia mennyt. Mitä haaskausta olla pitkällä metsälenkillä ilman koiria!

En lepäämään ehtinyt, kun piti lähteä katsomaan Sylvan koiran jälkeä. Vaikea oli jälki, ihan kuin joku olisi käynyt sotkemassa maaston. Sitten oli Vinskin jälki, jonka Sylva oli tehnyt. Ikää sillä oli seikkailusta johtuen lähes kaksi tuntia. Maasto oli kuivaa. Vinski nosti jäljen hyvin ja jäljesti muuten hyvin, mutta kuono oli välillä hieman ylhäällä, mitä hieman ihmettelin noinkin iäkkäällä jäljellä. Keppejä oli laitettu 4-5, mutta niistä Vinski ilmaisi vain kakkoskepin, sen kyllä ihan hyvin. Viimeinen keppi olikin tosi vaikeassa paikassa, ihan kaatuneen puun vieressä, ja jätetty siihen ennen puun ylitystä, joten ei ihme, että se jäi. Keppi heitettiin vähän parempaan kohtaan ja Vinski pääsi sen etsimään, että sai palkkansa. Vinskin jäljestys on tällä hetkellä hyvällä mallilla, enkä kepeistä jaksa vielä olla huolissani. Sen verran aloittelevasta koirasta on kuitenkin kyse.

Snoopyn jälkeä en uskaltanut ajaa loppuun asti.  Vain kolmoskepille ajoimme, siinä vaiheessa kun olin vielä hyvin kartalla. Melkein kaksi ja puoli tuntia oli jäljellä ikää. Snoopy ajoi hyvin ja innolla. Kakkoskeppi jäi, muut nousivat hyvin. Yhden ison kiven vierestä lehahti äkkiä iso kanalintu lentoon ihan Snoopyn nenän edestä, mutta Snoopy ei siihen juuri reagoinut. Sitten Snoopy pääsi kerran irtikin, kun jälkiliinan kiinnitys yllättäen petti. Sain liinan solmittua auttavasti takaisin valjaisiin.

Jippo jäi seikkailuni takia ilman jälkeä, mutta esineruutuun se pääsi. Lähetin sen ensin oikeasta etukulmasta, mutta se ei irronnut, vaan seilasi etualalla edestakaisin. Keskemmältä se irtosi paremmin ja löysi esineenkin. Toisenkin se löysi, mutta jotenkin tahmaista oli työskentely tänään. Esineitä olisi ollut neljä, mutta palkkasin kahden jälkeen.

Snoopy irtosi hyvin esineruudussa oikeasta etukulmasta ja muutenkin. Se työskenteli hyvällä motivaatiolla ja löysi melko nopeasti kolme esinettä, tehden vain yhden tuloksettoman piston. Neljättä en haettanut.

Vinski pääsi esineruudun reunaan katsomaan, kun Seija vei esineitä. Se lähtikin hyvin ruutuun ja juoksenteli pitkin ruutua, meni ihan lähiesineen vierestäkin bongaamatta sitä. Ei ihan tainnut tietää, mitä oli tekemässä. Seija meni sitten ruutuun nuuskuttamaan Vinskille malliksi. Ja johan Vinski bongasi lähiesineen ja toi sen vauhdilla - Sylvalle! Koska se vaikutti innokkaalta, vein sen uudestaan ruudun etureunaan ja katsoin, josko se lähtisi oma-aloitteisesti etsimään lisää. Ei se lähtenyt, joten Seija lähti juoksemaan sen kanssa takareunaan takaesineelle, ja johan Vinski yhtyi kilpaan, bongasi takaesineen ja palautti sen innolla, joskin yritti taas viedä sitä Sylvalle... Mutta ihan kivasti muuten. Menee vaan hankalaksi, jos joudutaan pitämään aina Seijaa mukana ruututreeneissä!

Kotiin palatessamme totesin, että pakastin oli pois päältä ja pakasteet alkaneet sulaa. Että sellainen päivä. Kissat aina välillä sorkkivat pakastimen käynnistysnappulaa, lienevät syypäitä nytkin, ketaleet.

Kolme jälkiryhmäläistä saapui treeneihin, kaksi ei löytänyt treenipaikalle, joten treenasivat muualla... Meidän laumasta jäljestämään pääsivät Vinski ja Jippo, joille jäljet teki Seija. Vinskin jälki oli 550 metriä pitkä (jotkut osaavat laskea tarkkaan;) ja harvinaisen vaihtelevassa maastossa mutkitteleva, oli suota, kalliota ja metsää. Seija sanoi itsekin epäilleensä jälkeä talloessaan, että se on liiankin haastava. Keppejä oli neljä, joista ensimmäisen alla ei ollut makupaloja, mutta kolmen viimeisen alla oli kuivanappuloita. Vinskin janalähtö oli onnistunut. Ja itse jälki oli ihan super! Vinski ei reagoinut millään lailla maaston vaihteluun, jäljesti hienosti ja selvitti kulmat ja mutkatkin hienosti. Ekan kepin kohdalla se pysähtyi seisomaan ja tutkimaan keppiä. Kaksi seuraavaa se ilmaisi melko samalla tavalla, ja niillä sitten oli makupalojakin. Neljättä keppiä se ei löytänyt, vaikka reagoi voimakkaasti. Ilmeisesti kepin ylitettyään sille vasta syttyi kepin kuva aivoihin ja se etsi keppiä väärästä kohdasta. Emme me Seijankaan kanssa sitä löytäneet. Seija heitti Vinskille sitten yhden kepin löydettäväksi, että muuten upea jälki saatiin onnistuneeseen päätökseen, eikä koira turhaantuisi liikaa.

Jipon jälki oli 800 metriä vaihtelevassa metsämaastossa, mutta ei ihan niin paljon vaihtelua kuin Vinskillä sentään. Kulmia ja piikki löytyi, ja lopussa sain laskea persmäkeä todella jyrkkää rinnettä alas. Ikää pari tuntia ja keppejä kuusi. Jipon jana oli hyvä ja jäljestys intensiivistä ja hyvää. Ekat kaksi keppiä se ilmaisi tosi hyvin. Kolmannen yli se jäljesti, mutta huomasin sen itse ja poimin Jipon nähden. Neljännenkin yli Jippo pokkana meni, ja taas huomasin kepin itse ja tällä kertaa pyysin Jipon palaamaan jäljellä takaisin päin, jolloin se huomasikin kepin ja ilmaisi sen. Viides keppi meni meidän kummankaan huomaamatta sitä. Kuudennen Jippo taas ilmaisi. Ei ollut häävi keppisaldo Jipolla tällä kertaa. Ihmetyttää vähän, että heikentääkö joku seikka sen hajuaistia vai onko se niin rapakunnossa, ettei jaksa keskittyä sekä jälkeen että keppeihin samalla kertaa. On vähän vaikea uskoa, että se jättäisi peräti puolet kepeistä ihan vain motivaatio-ongelmien vuoksi. Mutta hienoja jälkikoiria olivat Jippo ja Vinski tänään, keppien kanssa täytyy vaan edelleen tehdä työtä.

Lauantai-iltana tein vielä jäljet koko laumalle kotimetsään. Kevätilta oli kaunis ja tuuli leppoisa. Vinski ajoi jälkensä vähän yli tunnin ikäisenä, muut vajaa kaksituntisina.

Vinski käveli janalla pientä siksakkia ja otti sitten takajäljen. Se tarkisti takajälkeä melkein tielle asti ja jouduin kutsumaan sen takaisin. Jäljen se ajoi nätisti. Jäljellä oli kaksi suoraa kulmaa ja ensimmäinen ihan tarkoituksella tehty terävä kulma. Epähuomiossa jonkun asteen teräviä voi välillä tulla... Kulmat menivät hyvin, terävänkin Vinski otti kuin juna, mutta sitten näytti, että se palaa tekemään tarkistusta (kuten muutkin koirat joskus tekevät, jotain ihme varmistelua), mutta ei se sitten puolta metriä enempää palannut kun jo jatkoi jäljestystä. Keppejä oli neljä ja kahden alla oli makupalat. Makupalat Vinski seisahtui syömään, mutta mielenkiinto keppejä kohtaan oli melko vähäistä, vaikka ennen jälkeä sain sen innolla leikkimään kepillä ja etsimään varvikkoon heitettyä keppiä. Viimeisen, namittoman kepin yli Vinski jäljesti, mutta sai pian kepin jälkeen hajun, mutta ei meinannut millään löytää takanaan olevaa keppiä.

Jipolla oli pitkä jana, se meni tosi hyvin ja Jippo nosti jäljen heti oikeaan suuntaan. Terävä kulma ja muut kulmat sujuivat hyvin ja jäljestys oli kovin innokasta kuten yleensäkin. Mikä hienointa, kaikki kepit nousivat varmasti!

Snoopykin pääsi jäljestämään lyhyen jäljen. Teki sille hyvää, kun se on ollut vähän vähemmällä liikunnalla nyt. Keppejä sillä oli kolme ja kulmia kaksi. Hienosti meni sekin ja nosti kepit varmasti (ja söi yhden kepin miltei kokonaan...), vaikka ne olivat aika ohuita ja vasta metsästä otettuja (kuten Jipolla ja Vinskilläkin) ja vieläpä varvikossa piilossa. Onkohan sisällä suoritettu keppitreeni tehonnut näin hyvin?!

Myös Nasta pääsi hommiin nyt, kun sen hengitystieoireet on saatu taas aisoihin. Kovin oli Nastakin innokas ja jäljesti hyvin, vaikkei sen maasto ollut mitään helppoa. Ja kaikki kolme keppiä sekin nosti. Oli kiva nähdä, miten se vielä syttyy työntekoon ja nauttii työnsä tuloksista

Mukava saldo, kun kaikki kepit löytyivät, Vinskin osalta tosin rimaa hipoen. Siinä onkin haastetta saada Vinskin keppi-ilmaisut kuntoon. Eikä muidenkaan koirien osalta jäädä laakereille lepäämään yhden treenin perusteella.

Jälkiryhmällä oli tällä kertaa treenit pienellä porukalla Halkolammella. Laura teki jäljen Vinskille, muilla en treenannut. Keppejä oli neljä, juuri metsästä poimittuja. Kahden alle jätettiin rasiat, joissa oli makupaloja. Jälki sai vanheta tunnin. Metsä oli sateesta kostea, eli jälkisää oli mainio. Vinski jäljesti nätisti, mutta se pysähtyi vain niille kepeille, jotka olivat rasioiden luona. Ei siinä vieläkään mitään intohimoa keppejä kohtaan näy. Ennemminkin sen asenne keppejä (ja muutamaa muutakin asiaa kohtaan) on vähän sellainen, että "ei tehrä tästä ny numeroo". Johtuuko sitten sen synnyinpaikasta vai mistä tämä asenne , mutta mielenkiintoista on, että sillä on se höselö puolensa joissain asioissa ja sitten tämä virkamies-puoli toisissa. Jäljestä Vinski oli hyvinkin kiinnostunut, eikä se halunnut lopettaa jäljestystä viimeisen kepinkään jälkeen. Jotenkin onnistun aina kouluttamaan koirani jälkihulluiksi, joille kepit ovat toissijaisia. Tai ehkä ne ovat sellaisia luonnostaankin, mutta kai niistä vähän keppihullumpia olisi voinut saada tekemällä jotain toisin...

Viime sunnuntaina otin kaikilla koirilla paitsi Nastalla keppitreenin, kun kerran keppejä maastoon jättävät. Kokeilin sellaista treeniä, että ensin innostin kutakin koiraa kepillä, laitoin koiran kiinni puuhun ja tein koiran katsellessa lyhyen jäljen, jolle jätin kaksi keppiä suurieleisesti. Sitten jäljestämään. Juu ei ollut hyvä metodi. Varsinkin Snoopylla ja Jipolla vauhti ja into itse jälkeen vain kasvoivat ja ensimmäisten keppien yli kaahattiin surutta, vasta toinen keppi kerettiin huomioida. Vinskiin vaikutus ei ollut niin radikaali, mutta eipä senkään keppimotivaatio noussut. Sen kohdalla vielä uusin treenin niin, että kaivoin keppien alle filmipurkit, joissa oli makupaloja. Siitä sain ajatuksen, että seuraavaksi palaan sen kanssa vaiheeseen, että jäljellä on makupalakipot ja mahdollisesti niiden päällä kepit, ja varsinaista keppi-ilmaisua harjoitellaan sitten vielä erikseen. Koska Vinski on nyt taas tarjonnut ilmaisuksi maahanmenoa, niin sitä ryhdyn vahvistamaan. Jälkeä ei kukaan ole nyt viikkoon tehnyt, mutta keppi-ilmaisua on otettu päivittäin ihan kotona ja varsinkin ruoka-aikoina. Palkinnoksi keppi-ilmaisusta tulee sitten ruokakuppi.

Iltapäivällä vielä kävimme Luukissa tottistelemassa Tarjan kanssa, tosin Tarja tuli kentälle ilman koiraa. Snoopy teki taas kisamaisesti pk-liikkeet läpi ja ihan ok kaikki meni, istumisessa tosin tarjosi maahanmenoa ensin ja paluuhypyssä kapulan kanssa osui vähän esteeseen, tällä kertaa otin täyskorkean hypyn. Ampuminen ok. Treenin jälkeen viereiseen koira-aitaukseen tuli borzoi, joka kiipesi aitaa vasten ja työnsi päänsä aidan yli, muu kroppa ei sentään seurannut perässä. Snoopy hieman hermostui tästä ja kun lähdimme kävelemään pois kentältä, se vielä korvat luimussa kääntyili katsomaantaakseen. Arvelin sen muistelevan edellistä treeniä, kun ohikulkeva koira tuli sille paikallaolon aikana uhoamaan, ja päätin, että asiaa on jatkossa työstettävä.

Vinskille ja Jipolle vain ammuttiin samalla kun leikitin niitä. Kotona ne sitten saivat vähän tottistellakin.

Tänään suuntasimme oman lauman kesken Vihtijärvelle treenaamaan. Oli ensimmäinen käynti Vihtijärvellä tänä vuonna. Kivaa oli, aurinko lämmitti ja käkikin kukkui

Tein Snoopylle, Jipolle ja Vinskille ensin jäljet. Jipolla ja Snoopylla oli useampi kulma, joista yksi terävä. Vinskillä kolme suoraa kulmaa. Kaikki jäljet tulivat loppuvaiheessa metsäautotielle, tekivät kulman tien kohdalla ja kulkivat hetken ennen viimeistä keppiä tien vieressä. Jippo ja Snoopy ajoivat jäljet kaksituntisina ja Vinski tunnin vanhana. Maasto oli hyvin kuivaa, tuuli kohtalainen.

Ensin pääsi hommiin Vinski. Se nosti jäljen itsenäisesti lyhyeltä janalta heti oikeaan suuntaan. Jäljestys oli hyvää, kaksi ensimmäistä kulmaa menivät nätisti. Viimeinen kulma oli hieman haasteellisempi ja Vinski kävi ensin tutkimassa tietä, mutta palasi sitten jäljelle. Kepeissä ei ollut tapahtunut ihmeempää edistystä, neljästä kepistä Vinski ilmaisi kaksi pysähtymällä nuuskaisemaan niitä ja kahta muuta se ei juuri noteerannut. Kun kehuin sitä keppien havaitsemisesta, se meni maahan, mitä se ei tänä vuonna vielä ole tehnyt. Tämähän menee jännittäväksi, että mikä se Vinskille ominainen ilmaisutapa mahtaakaan olla... Leikimme kepeillä taisteluleikkiä Vinskin ollessa maassa ja sitten Vinski sai vielä lihapullaa. Keppitreeniä täytyy nyt tehdä ja paljon, mikä ei suinkaan tarkoita sitä, että Vinskille laitettaisiin kymmenen keppiä joka jäljelle...

Snoopyn vuoro oli seuraavaksi. Sen jana meni pipariksi, kun se poimi jonkun väärän jäljen. Alueella kävi pyörähtämässä välillä jokunen ihminen, joten mahdollisesti joku heistä oli käväissyt Snoopyn janalla. Mutta löytyi se oikeakin jälki sieltä, tosin Snoopy oli ihan kysymysmerkkinä, että miksei sen ensin tarjoama jälki kelvannut. Itse jälki meni hienosti, kulmatkin ilman tarkistuksia, niin terävä kuin tien vieressä olevakin. Valitettavasti kaikki kepit eivät nousseet. Kuudesta kepistä neljä nousi hienosti, mutta kahteen ei mitään reaktiota. Keppisulkeisia tiedossa Snoopyllekin.

Jipon jana oli hieno. Jäljestys oli innokasta ja varmaa, mutta terävässä kulmassa ja sen jälkeisessä kulmassa Jippo teki hakukaaria. Kolme ensimmäistä keppiä Jippo ilmaisi loistavasti ja luulin jo, että nyt tulee päivän paras keppisuoritus. Mutta sitten kahta viimeistä keppiä se ei ilmaissutkaan. Turhan monta keppiä jäi koirilta tänään. Vinski nyt tietenkin on melko vasta-alkaja keppiasioissa. Nuo vanhemmat taas ovat niin kovin jälkihulluja, että kepit eivät ilmeisesti aina pysty rikkomaan niiden keskittymistä itse jälkeen. Kävi mielessä sekin, että niillä on joku fyysinen syy siihen, että keppejä jää, esim. nielutulehdus. Nastalla todettiin sellainen eilen ja eläinlääkäri pohti sen alkuperää ja kysyi, onko muilla koirilla oireita. No en ole havainnut, mutta joillain koirilla ainoa näkyvä oire saattaa olla nimenomaan heikentynyt hajuaisti. Toivottavasti ei kuitenkaan koko laumalla ole samaa tautia. Onhan noita keppiongelmia ennenkin ollut, kun näille se suurin palkinto on itse jälki.

Lopuksi koirat pääsivät vielä esineruutuun, jonka tein lähes täysimittaiseksi. Laitoin kaksi esinettä taakse ja kaksi keskemmälle. Ensin pääsi hommiin Snoopy. Se löysi oikeasta takareunasta esineen nopeasti. Sitten siltä kesti melko kauan löytää toinen takaesine, jota tuodessaan se taasen bongasi toisen lähiesineen ja pudotti suustaan takaesineen aikoen vaihtaa sen lähiesineeseen, mutta muutti mielensä ja toi alkuperäisen esineen. Se sai vielä hakea bongaamansa lähiesineen ja sai palkaksi rasiasta maksalaatikkoa.

Jippo löysi nopeaan tahtiin samat kolme esinettä kuin Snoopykin. Koska se suoriutui niin hyvin, niin laitoin sen etsimään vielä neljättäkin. Sitä se ei niin nopeasti bongannutkaan. Päätinkin mennä Jipon kanssa ottamaan hajun esineestä, ettei se vaan ehdi hyytyä ja turhautua, kun oli kuitenkin tehnyt jo niin hyvää työtä. Hyvä niin, sillä Jippo ei heti meinannut kohdallakaan saada esineestä hajua, kovin pieni se nahanpalanen olikin. Innolla Jippo vielä sen haki hajun saatuaan ja sai myös palkaksi maksalaatikkoa.

Vinskin kanssa vein sille esineen mielikuvana. Kävelimme takakulmaan, josta heitin esineen muutaman metrin päähän takareunaa pitkin. Sitten kävelimme takaisin ruudun alkuun sivurajaa pitkin ja siirryin lähettämään Vinskiä kohtisuoraan esinettä kohti, asianmukaisesti kannustaen. Vinski lähtikin matkaan, mutta ei edennyt aivan suoraviivaisesti vaan kaartaen ja aluetta tutkien. Esineen se kuitenkin kävi hakemassa ja toi minulle ja leikimme sillä. Otimme vielä toisen esineen samaan tyyliin mutta eri kohdassa. Nyt Vinski lähtikin jäljestämään ruudussa eikä mennyt esineelle. Kävin sitten vielä sen kanssa ottamassa hajun esineestä, mutta vieläkään se ei mennyt suoraviivaisesti esineelle, vaan ruudussa olevat jäljet kiinnostivat sitä kovasti. Mutta tuli se esinekin sieltä sitten. Tuo ruudussa jäljestäminen on kovin tyypillistä jälkikoirille, mutta kovin tehokasta se ei ole. Ja esinemotivaatiota täytyy Vinskille ryhtyä rakentamaan. Koko esineruutu on sille vielä uutta.

Jälkiryhmämme treenit alkoivat taas vappuaattona. Paikalla oli yhtä vaille koko ryhmä ja kahdella uudet pennutkin mukana. Omista koiristani jäljelle pääsivät Vinski ja Snoopy, joille jäljet teki Seija. Treenien alussa sää oli aurinkoinen, mutta tuuli oli kylmä, jäljet ajoimme reippaassa sateessa. Molempien poikien jäljet olivat noin puolen kilometrin mittaiset, keppejä viisi ja kulmia muutama.

Vinski ajoi jälkensä aika vanhana, lähes parituntisena. Se nosti jäljen nätisti. Jäljestäminenkin oli kaunista, pari kertaa se joutui jälkeä vähän hakemaan, mutta muuten selvitti jäljen hienosti. Sellaista aika hillittyä Vinskin jäljestäminen on, se ei ainakaan vielä ilmennä jäljestäessään samanlaista viettiä kuin vanhemmat koirani. Ja kepeistä se ilmaisi vain kaksi, nekin pienellä tönäisyllä, jonka jälkeen se olisi heti ollut jatkamassa matkaa. Se oli vähän vaivautuneen oloinen, kun ryhdyin leikittämään sitä kepeillä ja palkkaamaan nameilla, mutta lähti se sitten jotenkin leikkiin mukaan. Ennen jälkeä leikin sen kanssa myös kepillä. Paljon työtä vielä vaaditaan, että kepit innostaisivat Vinskiä jäljelläkin. Hmh, joo, kyllähän noille vanhemmillekin koirille itse jälki on keppejä tärkeämpi asia.

Snoopy ajoi jälkensä yli kaksituntisena. Sen meno oli taas innokasta. Pari kertaa sekin tuli vaihtelevassa maastossa tilanteeseen, että joutui hakemaan jäljen uudelleen, mutta hyvin löytyi. Snoopy on erittäin taistelutahtoinen ja sitkeä koira, joka ei helposti lakkaa yrittämästä. Kepeistä se ilmaisi kolme, itse huomasin yhden, jonka yli se reagoimatta käveli. Ei siis hirveän hyvä keppisaldo tänään yhteensä.

Eilen suunnistimme Luukkiin pellolle jäljestämään. Tein jäljet Vinskille, Jipolle ja Snoopylle ja ajoimme ne melko tuoreina, Vinskin jälki oli vajaat puoli tuntia eikä muillakaan paljon sitä vanhemmat. Laitoin kaikille alkuun makupaloja askeleille, mutta loppujäljelle en.

Vinski jäljesti hieman huolimattomasti ja ajoittain erittäin korkealla nenällä. Suuri osa sen jäljestä kyllä kulki vastatuuleen ja tuuli oli kohtalainen. Jäljen tekeminen myötätuuleen olisi vaatinut enemmän järjestelyjä sijoittelun vuoksi, mutta olisi varmaan kannattanut, näin jälkiviisaasti ajatellen.   Keppejä oli kolme, joista ensimmäiseen Vinski ei reagoinut ollenkaan. Eikä toiseenkaan, mutta pysähdyin itse sen kohdalle ja jäin odottamaan, mitä tapahtuu. Yleensä en puutu siihen, että koirilta jää keppejä, sillä jos ne eivät laisinkaan reagoi johonkin keppiin, ne eivät ehkä ole saaneet siitä hajua, eikä asiaa paljon auta, että ohjaaja huomauttaa asiasta. Joskus teen poikkeuksen ja nyt oli sellainen hetki, koska Vinskin kepit oli hyvin hajustettu ja halusin selvittää, eikö se tosiaan piittaa kepeistä yhtään tai ymmärrä niistä enää mitään.  Seisoin ja odotin ja näytti, ettei Vinski tosiaan aio keppiä noteerata. Sitten se nuuskaisi keppiä ohimennen ja heittelin keppiä vielä palkaksi, mutta Vinski ei siitä hirveästi innostunut.  Kolmanteen keppiin Vinski reagoi heti nuuhkaisulla. Keppi-ilmaisu on meidän aloittelijalla kateissa talvitauon jälkeen, joten tiedämmepä mitä treeneissä nyt täytyy painottaa.

Jipon jäljellä oli neljä keppiä ja neljä kulmaa, joista yksi terävä. Jipon jäljestys oli intensiivistä ja hyvää, paitsi kulmatyöskentely oli aika kaameaa ja Jippo haki jälkeä laajoilla kaarilla ja loittoni kauas. Kepit se ilmaisi oikein hyvin. Mutta meidän koirista kyllä huomaa, että ne ovat metsäjälkikoiria ja ikänsä nimenomaan metsässä treenanneita.

Snoopylla oli melko samanlainen jälki kuin Jipollakin. Jäljen alku silläkin oli intensiivistä ja hyvää työskentelyä. Ensimmäinen keppi nousi hyvin. Ensimmäinen kulma meni ensin loistavasti, mutta sitten Snoopy palasi takaisin tekemään tarkistusta. Seuraavaksi se ilmaisi kepin, jota minä en ollut jättänyt, mutta palkan se siitä sai, koska kepissä selvästi oli ihmisen haju ja se oli Snoopyn jäljellä. Sitten toinen kulma, joka meni hyvin ja sen jälkeen toinen oma keppi. Sen jälkeen alkoivat suuret vaikeudet, Snoopy hukkasi oman jäljen ja söi maasta makupaloja, joita minä en ollut jättänyt. Joku muu jälki siis, en tiedä olivatko makupalat ja se keppi joltain koiralta sinne jääneet vai pilasimmeko samalla jonkun koiran ajamattoman jäljen. Ainakaan alueella ei näkynyt silloin muita jälkikoiria. Mutta Snoopy ei yrityksistä huolimatta enää omaa jälkeään löytänyt, joten keskeytin sen jäljestämisen sitten siihen. Snoopylle on turhan usein sattunut näitä harhoja treeneissään.

Olisi varmaan hyödyllistä keskittyä peltojälkeen lähemminkin, mutta käytännössä se on kovin hankalaa, kun peltoja ei juuri ole saatavilla, ja Luukkikin on niin kovassa käytössä, että siellä noita harhoja riittää. Pitäisi kai hyödyntää kaikki ruohikkoiset pientareet sun muut. Illemmalla kotona vielä hyödynsinkin omaa pihaamme. Nurmea (jos sitä edes sillä nimellä voi kutsua) meillä on kovin pieni ala, mutta siihen tein Vinskille U:n muotoisen jäljen, koska halusin vielä kerrata keppejä sen kanssa.  Keppejä laitoin kaksi. Ennen jälkeä vielä leikin Vinskin kanssa kepillä ja heittelin sitä etsittäväksi muistin virkistämiseksi. Jäljen Vinski ajoi tosi kauniisti. Ensimmäisen kepin se osoitti huomaavansa nuuskaisulla. Sieppasin kepin ja innostin Vinskiä kunnolla leikkimään sillä, ja se lähtikin täysillä leikkiin mukaan. Seuraavaakin keppiä se nuuskaisi, eli nyt se ainakin noteerasi kepit. Leikimme tietenkin silläkin kepillä kunnolla. Syksyllä näytti, ettei Vinski niinkään innostu kepeillä leikkimään ja että maahanmenosta saattaisi muodostua sille ominainen ilmaisutapa. Nyt ollaankin sitten ihan eri tilanteessa. Mutta jos Vinski kerran kepeillä innostuu noin hyvin leikkimään, niin tätä palkkaus- ja ilmaisutapaa lähdemme nyt työstämään. Namipalkkaa emme jätä pois sitäkään, mutta nyt näytti siltä, että leikkiminen meni selvästi namien edelle. Saa sitten nähdä miten jatkossa.

Aamupäivällä olimme jäljestämässä Seijan kanssa Veikkolan lähellä. Koska maastoa ei ollut paljon käytössä siinä kohdassa, niin minun koiristani jäljestämään pääsi vain Snoopy, eli nyt ovat kaikki päässeet aloittamaan jälkikauden. Seija teki Snoopylle puolen kilometrin jäljen, jossa oli muutama kulma, yksi terävä aika alussa ja viisi keppiä. Tullessaan jälkeä tekemästä hän kertoi törmänneensä metsässä kulkijoihin ja jäljen loppupäähän oli tullut hakuihmisiä. Mahtavaa. Ajoimme jäljen puolisentoista tuntia vanhana. Snoopy nosti jäljen janalta todella varmasti ja alkujäljestys oli hyvää työtä. Ensimmäinen keppi nousi varmasti. Sitten oli terävä kulma, jossa Snoopy eksyi kunnolla ja lähti laajalta alueelta etsimään jälkeä uudelleen kunnes lopulta löysi sen. Sitä ei tiedä, oliko siinä kohdassa harhajälkiä lisäkiusana. Eksyminen verotti Snoopya sen verran, ettei se nostanut kakkos- eikä kolmoskeppiä. Ilmakin oli hyvin lämmin ja Snoopy vaikutti hieman väsähtäneeltä. Kolmoskepin jälkeen tuli näkyviin ihminen ja vapaana oleva koira hakualueella. Ja neloskeppi oli hakualueen suunnalla. Lähdettiin sitä kuitenkin hakemaan ja sen Snoopy nosti ja sai palkkansa. Vitoskeppiä emme niissä olosuhteissa enää lähteneet hakemaan.  Metsästä pois tullessamme Snoopy vielä sai lutrata vedessä vilvoitukseksi.

Illalla kotona vähän tottistelimme. Vinski teki pk-tottiksen alokasluokan liikkeet niiltä osin kuin meidän pihassa pystyy. Seuraamista emme tehneet kaavion mukaan emmekä kauhean pitkään, tärkeämpää on ehtiä palkkaamaan koira kun se vielä seuraa hyvin. Jäävät menivät hyvin, ei vääriä asentoja, ja luoksetulo hyvä. Noutokin 650 gramman kapulalla meni hyvin, nyt sain palkattua Vinskin lelulla noudostakin namin sijasta. Lelupalkka on nyt saatu siirrettyä melkein kaikkeen tekemiseen ja se on jo tuonut lisää vauhtia tottikseen ja varmaan tuo jatkossa vieläkin lisää. Namipalkkaa emme kokonaan ole hylänneet, mutta sitä käytetään lähinnä paikallaoloissa ja joissain teknisissä jutuissa ja maastossa. Hyppynoudon meidän pihalla pystyisi ottamaan, kun sieltä löytyy säädettävä, pk-hyppyä kapeampi este. Mutta hyppynoutoa ei Vinskillä ole koskaan otettu eikä hyppyjäkään kuin joskus tosi matalalta, selkäongelmien takia. Hyppynoudon sijaan annoin Vinskin kerran juosta 20 senttisen esteen yli. Ketterästi se tuli. Toivottavasti sitä pystyisi jo lähitulevaisuudessa hyppyyttämään vähän korkeammaltakin, mutta nyt on ontumisesta kulunut sen verran vähän aikaa, ettei ole syytä mitään varsinaisia hyppytreenejä vähään aikaan aloittaa. Eteenmenoakaan emme ennen ole treenanneet, nyt sitten ihan lyhyellä matkalla kokeilimme. Veimme yhdessä pallon merkiksi ja sitten vaan lähetys pallon luo, ei vaikeuksia. Lopuksi vielä lyhyt paikallaolo. Kävelin sen aikana auton ympäri ja Vinskille oli vähän liikaa, kun katosin näkyvistä, ja se oli noussut seisomaan. Palautin sen maahan ja kiersin uudestaan auton, nyt se pysyi paikallaan.

Jippo sai ottaa seuraamista, kaukokäskyjä ja puun kiertoa. Tuota kiertoa se ei vielä kunnolla osaa, joten siinä taas yksi uusi opeteltava asia. On kiva, kun voi välillä opettaa tuon ikäisellekin jotain ihan uutta eikä vain hioa vanhoja juttuja. Ja ovathan monet tokoliikkeetkin vielä aika uusia Jipolle, kun ei niitä montaa kertaa ole tehty.

Snoopy otti seuraamista, jäävät ja kaksikiloisen kapulan noutoa. Kivasti meni. Kapulan luovutusta treenasimme namin avulla, kun siinä on ilmennyt loitontumisongelma.

Tänään tein jäljet Jipolle ja Vinskille Nummelassa käydessämme. Enempää jälkiä ei ko. pienelle metsäalueelle saanut sopimaan, joten kaikki eivät hommiin päässeet. Jippo pääsi aloittamaan jälkikautensa synttärisankarin etuoikeudella, Snoopy jäi vielä odottamaan vuoroaan.

Vinskin jäljellä oli ensin pitkä suora, sitten lyhyt suora ja taas pitkä suora. Keppejä kolme ja jäljellä ikää reilu tunti. Jana oli hyvä, takajälkeä Vinski tarkisti pari metriä ja kääntyi sitten oikeaan suuntaan. Jäljestys oli tänään kaunista, mutta kahteen ensimmäiseen keppiin Vinski ei reagoinut ollenkaan. Kolmannen eli viimeisen se sitten ilmaisi. Jäljellä oli kaksi puun ylitystä, ei mitään ongelmia. Ja jäljen toinen pitkä suora kulki vilkkaan ison tien vieressä, mikä ei häirinnyt Vinskin keskittymistä. Kepit sitten vaan jostain syystä eivät haisseet tänään sen nenään.

Koska Jipon jälki oli melko lyhyt ja maastoltaan helppo, tein siihen haastetta laittamalla useamman kulman, joista kaksi teräviä. Yksi leveän polun ja yksi tien ylitys myös tuli eteen. Ikää jäljellä oli puolisentoista tuntia, keppejä neljä.  Jippo oli hirmu innokas päästessään pitkästä aikaa jäljestämään. Janan se meni hyvin, tarkisti takajälkeä metrin pari kuten Vinskikin, mutta kääntyi sitten nopeasti. Jäljestys oli hienoa, ei mitään ongelmia terävissä kulmissa tai muutenkaan. Kepit nousivat varmasti, paitsi kolmonen, josta Jippo kyllä sai hajun ylitettyään sen, koska se palasi takaisin tutkimaan aluetta, mutta ei kuitenkaan löytänyt keppiä.  En itsekään huomannut, miten lähellä keppiä Jippo kävi, koska en ollut merkannut kepin sijaintia enkä sitä itsekään huomannut. Sekä Vinski että Jippo ajoivat tänään merkkaamattomat jäljet, vain janalla oli merkit.

Eilen pääsivät jäljestämään taas Nasta ja Vinski. Ensin oli Nastalla parin sadan metrin jälki, jossa oli kaksi kulmaa ja kolme keppiä. Tällä kertaa Nasta tiesi heti mitä ollaan tekemässä ja jäljesti tosi hienosti ja ilmaisi kepit ihan tikkana. Ja viimeisellä kepillä se halusi jäljestyksen jälkeen vielä leikkiä pitkään.

Vinskillä oli muutamia satoja metrejä pitkä jälki, kolme kulmaa ja viisi keppiä, ikää reilu tunti. Jana meni hyvin. En vielä lähetä Vinskiä pitkällä liinalla janalle, vaan kävelen itse lähituntumassa. Vinski näyttää sisäistäneen hyvin sen, että jälki löytyy, kun etenee suoraan, joten kohta varmaan kokeilemme lähettämistä pidemmältä matkalta. Itse jäljestys oli jossain määrin vaikeaa heti alusta asti, Vinski teki välillä aika laajaakin siksakkia ja oli jotenkin hajamielisen oloinen, välillä nenä korkealla. Alueella oli ilmeisesti melko tuoretta riistanhajua. Keppeihin Vinski kyllä reagoi, kaikki löytyivät, mutta kepeilläkin se oli hajamielinen, ei keskittynyt kunnolla keppeihin. Viimeisellä suoralla se hukkasi jäljen ihan kunnolla. Kävelin vaan perässä minne se menikin ja katsoin mielenkiinnolla, mitä tapahtuu. Olin jo valmistautunut keskeyttämään jäljen tarvittaessa. Kaksi hirven jättämää papanakasaa Vinski löysi, jäljeltä se oli silloin aika kaukana. Mutta niin vain se lopulta löysi jäljen uudestaan ja löysi viimeisen kepinkin.

Kotimetsässämme on vielä aika paljon lunta, mutta talon läheltä oli pieni metsäalue kuitenkin jo lähes kokonaan sulanut, joten oli aika tehdä ensimmäiset jäljet. Jippo ja Snoopy saavat odottaa, että vähän isompi metsäalue sulaa, tänään pääsivät kauden aloittamaan Vinski ja Nasta. Molemmat ajoivat noin tunnin vanhat jäljet.

Vinski tiesi heti mitä ollaan menossa tekemään ja jäljesti jo tiellä. Janan kävelimme taas yhdessä, hyvin oli muistissa janasuoritus, mutta Vinski otti takajäljen. Jäin itse janalle odottamaan, että Vinski päättää kääntyä ympäri, koska takajälki oli ryteikössä.  Kulmia ja keppejä olin laittanut kaksi. Vinski jäljesti nätisti kuono maassa, mutta ensimmäisestä kepistä se ei saanut ollenkaan hajua. Loppukepin se ilmaisi ottamalla kepin suuun. Tästä se lähtee!

Nasta ajoi lyhyen suoran jäljen ihan pihan vieressä, kaksi keppiä olin sillekin laittanut. Siltä kesti muutama sekunti tajuta, mitä sen pitäisi tehdä, mutta sitten se ryhtyi jäljestämään ja ilmaisi kepitkin vallan hienosti. Ja odotti lihapullapalkkaa niin innokkaasti. Nastan jäljeltä bongasin kevään ensimmäiset sinivuokotkin.

Alkuviikosta oli talvinen keli, ja kerkesimme lenkkeilyn lisäksi harrastaa hieman kotitottistelua. Loppuviikosta sitten taas satoi ja piha ja tie muuttuivat mutavelliksi ja olo nuutuneeksi, eikä tullut enää muuta tehtyä kuin normilenkit. Päässä vaan soivat teemaan sopivasti uuden biisin sanat: mä olen harmaa, päivä on harmaa... Sunnuntaina vihdoin pääsimme treenaamaankin, ja aurinkokin paistoi muutaman tunnin, tosin iltapäivällä alkoi taas sataa.

Luukissa oli puolenpäivän aikaan tottistreenit kera pienen ryhmän, kun suurin osa oli taas estynyt saapumasta paikalle. Vinski treenasi jälleen parinaan kelpie Myytti. Keskittymiskykyä taas jouduimme vähän kaivelemaan, kun Vinski ensialkuun kehitti pientä sijaistoimintaa, kuten ruohonsyöntiä. Kokeilimme seuraamista lelupalkan kanssa, ja Vinski väläyttikin pienen pätkän upeaa seuraamista, parempaa kuin namilla konsanaan. Namilla hommaa kuitenkin jouduimme jatkamaan, koska Vinski häiriössä keskittyy paremmin namin avulla. Täytyy siirtää se saalispalkalle ensin häiriöttömässä tilanteessa. Takapää Vinskillä taas välillä aukeni. Vauhtiluoksetulon otimme taas myös, se meni hienosti. Ja sitten leikimme narupallolla Lauran ampuessa, eikä Vinski laukauksiin nytkään millään lailla reagoinut. Lopuksi menimme paikallaoloon kelpien ryhtyessä tekemään liikkeitä. Tällä kertaa Vinski innostui jostain kelpien tekemisestä niin paljon, että nousi paikallaolosta. Palautin sen takaisin. Ei se enää toista kertaa noussut, mutta vaihtoi välillä painoa puolelta toiselle ja ryömi hieman eteenpäin. Tottis ei meillä mene eteenpäin läheskään samaa tahtia jäljen kanssa. Voisikohan kasvattaja toimittaa ne pari puuttuvaa piuhaa, jotka sinne taisivat silloin luovutusiässä unohtua?? Ai niin, mutta miehethän on putkiaivoja, eli oliko ne piuhat nyt sitten tässä?!  Ei vaan, ihan kakarahan tuo vielä on ja saa ollakin

Snoopy tuli kentälle seuraavaksi. Ensin otimme seuraamista ja paukut. Ensimmäisen paukun aikana pylly hieman kääntyi ja Snoopy otti pari tepastelevaa askelta, toiseen ei mitään reaktiota. Sitten otimme kaikki jäävät liikkeet luoksetuloineen, jotka menivät tosi kivasti. Eteenmenokin meni hyvin, ja lopuksi otimme uudestaan seuraamista ja paukut. Nyt ei näkynyt mitään reaktiota. Häntä Snoopylla ei koskaan laske ja toimintakyky säilyy paukkujenkin aikana ja niiden jälkeen, joten huolissaan ei tarvitse yhtään olla. Kiva vaan olisi vielä päästä takaisin siihen tilanteeseen, ettei koira huomioi paukkuja ollenkaan. Mutta hyvä näinkin.

Tottistreenien jälkeen Jippo pääsi taas tokoilemaan parkkipaikalla. Ensin se pääsi ottamaan paikallamakuun Iitun, Icen ja Myytin seurana. Jippo joutui liian kylmiltään suoraan autosta paikallaoloon ja oli kovin täpinöissään, suorastaan tärisi innosta, mutta pysyi kuitenkin paikalla. Sitten otimme seuraamista, kaukokäskyt je metallinoutoja, joista ensimmäisessä Jippo ryntäsi noutamaan jo kun heitin kapulaa, muuten se teki ihan hyvää työtä.

Koska lumet olivat sulaneet pois, tein Vinskille Luukin reissulla myös peltojäljen, noin 200 metriä pitkän. Laitoin alkuun joka askeleelle nameja ja sen jälkeen erityisesti kulmien jälkeen. Kulmia tein kolme ja keppejä myös laitoin kolme. Namit jossain määrin hukkuivat pellolle, koska ruohikko oli melko pitkää. Ajoimme jäljen noin 20 minuuttia vanhana. Vinski nosti jäljen hyvin, mutta alun nameja se ei syönyt hyvin. Ensimmäisen kulman se näytti ensin ottavan hyvin, mutta sitten se teki tarkistuksia joka suuntaan ja näytti siltä, että paikalla oli häiriönä muitakin hajuja. Lopulta matka kuitenkin jatkui oikeaan suuntaan. Vinski pysyi sen jälkeen jäljellä hyvin, mutta pää sillä välillä nousi, osa jäljestä kulkikin vastatuuleen. Ensimmäisen kepin kohdalla Vinski tippui suoraan maahan, keppiä se ei ollenkaan käyttänytkään suussaan tai edes töninyt. Seuraavaa keppiä Vinski tönäisi ennen maahanmenoa. Kolmannen kohdalla se myös jäi tökkimään keppiä ennen maahanmenoa. Hienosti se kyllä ilmaisi kaikki kepit, minähän en edes tarkkaan tiennyt, missä kepit olivat, kun ei keppien sijaintia ollut merkattu, enkä kovin täsmällisesti niiden sijaintia muistanut. En vaan lakkaa ihmettelemästä sitä, että Vinski on valinnut ilmaisutavakseen nimenomaan maahanmenon, kun en sitä ole sille edes opettanut..

Jälkiryhmän treenit hajautettiin kahdelle päivälle, koska viikonloppuisin on hankalaa löytää ajankohtaa, joka kävisi kaikille tai edes enemmistölle. Niinpä lauantaina Vihtijärvellä olimme treenaamassa Seijan kanssa kahdestaan, toki kera useamman koiran.

Jälkien tekemisen jälkeen teimme täyskokoisen esineruudun, jossa ennen jälkien ajoa ehtivät käydä Jippo ja Molla. Jippo löysi ensimmäiset kaksi esinettä nopeasti. Toinen niistä oli vähän erikoisempi, tyhjä maitotölkki. Esineruudussa oli jäljellä vielä toiset kaksi esinettä, mutta Jippo ei meinannut löytää kumpaakaan. Oikeassa reunassa se teki kovasti töitä ja siellä olisi takana yksi esine ollutkin, mutta ilmeisesti Jippo ei vain saanut siitä hajua. Siirryimme etsimään keskellä olevaa lähiesinettä, jonka yli Jippo juoksi reagoimatta, kun tuulen suuntakaan ei ollut suotuinen eikä se vain saanut siitä hajua. Jippo yritti välillä turvautua helppoon ratkaisuun ja kävi hakemassa esineitä ruudun edessä olleesta korista   Lopulta se kolmannenkin esineen sieltä ruudusta toi ja sai palkan. Kiva oli nähdä, ettei Jippo tällä kertaa näyttänyt yhtään paineistuvan, vaikka joutui niin kauan etsimään ilman löytöjä.

Seuraavaksi kävimme ajamassa Seijan Vinskille tekemän jäljen, jolla oli ikää lähes puolitoista tuntia. Pituutta oli noin 500 metriä, keppejä neljä ja kulmia peräti viisi. Kävelimme taas janan yhdessä, loppupäässä päästin Vinskin edelle pitkällä liinalla nostamaan jälkeä itsenäisesti. Se tarkisti takajälkeä pari metriä ja kääntyi sitten oikeaan suuntaan. Ensimmäinen kulma oli jostain syystä hankala ja Vinski joutui hetken selvittämään jäljen suuntaa. Muut kulmat sujuivat paremmin. Kaksi ensimmäistä keppiä Vinski ilmaisi nopealla maahanmenolla ja käyttämällä keppiä suussaan. Se makasi kerrassaan nätisti keppi etujalkojen välissä.  Kaksi seuraavaakin keppiä se bongasi heti, mutta tyytyi vain tökkäisemään niitä ja olisi sitten jatkanut pokkana matkaa. Kannustin sitä tietenkin jäämään paikalle ja ilmaisemaan vähän paremmin. Seija kulki taas perässämme, eikä Vinski tällä kertaa ottanut hänestä häiriötä. Mutta yksi mörkö mahtui tällekin jäljelle, kun matalalla puussa oleva iso linnunpönttö sai Vinskin haukkumaan. Hetken haukuttuaan Vinski jatkoi matkaa muina miehinä.

Vinskin jälkeen oli vuoro ajaa Miinalle tekemäni pitkä jälki. Tähän asti olimme saaneet olla paikalla kaikessa rauhassa, mutta nyt paikalle ilmaantui metsästysporukka, joka ilmoitti laskevansa alueelle kaksi metsästyskoiraa irti. Lähdimme siis kiireesti ajamaan jälkeä. Jälki meni hyvin, mutta vitoskepin kohdalla huomasimme, että yksi metsästäjä oli asettunut passiin lähistölle. Seija päätti lopettaa jäljen siihen. Kävimme vielä ajamassa Seijan Mollalle tekemän jäljen. Tämän jäljen lopussa tapasimme metsästyskoiran, joka laiskasti liikkui alueella. Se siirtyi pikkuhiljaa esineruudun läheiseen maastoon, jolloin totesin, että en todellakaan ota Snoopylla tai Vinskilläkään esineruutua, vaikka olin aikonut. Vaikka metsästyskoira olikin välinpitämätön muita koiria kohtaan, niin en ollut vakuuttunut, että Snoopyn huumori riittäisi, jos sen esineruutuun pölähtäisi vieras koira. Ja Vinskille vieras koira olisi ollut liian iso häiriö. Seijakaan ei ottanut enää esineitä Miinalla, ja totesimme huvittuneina, että ainoa koira, joka pääsi treenaamaan sekä esineitä että jälkeä, oli porukan ainoa ei-pk-rotuinen koira Molla   Sääli kun Snoopy ei päässyt tekemään mitään. Viime aikoina on Vihtijärven maastoissa ollut muita kulkijoita kiusaksi asti, vaikka joskus muinoin siellä saattoi treenata usein törmäämättä kehenkään. Tykkään tästä maastosta paljon, koska siellä on tilaa tehdä vaikka useampi voittajaluokan jälki ja siellä riittää sellaista ihanan avaraa maastoa, johon tällainen tumpelompi tyyppikään ei helpolla eksy. Ja harvaan maastoon saa niin hyvin tehtyä täyskokoista esineruutua. Kas tässä kuva sikäläisestä maastosta, josta Jippo muuten on käynyt pari kertaa kiskomassa ykköstuloksenkin jälkikokeissa:

Kotona lenkitin ensin Jipon ja Vinskin, minkä jälkeen Nasta ja Snoopy tekivät pienemmän lenkin, minkä jälkeen Snoopy kävi vielä pyörälenkillä. Sitten otin Nastan ja Snoopyn kanssa hieman tottista ja esine-etsintää, kun pitihän niidenkin päästä tekemään jotain. Vihtijärvellä jo tuli käveltyä muutama kilometri metsässä, joten ohjaaja olikin hieman tattis loppupäivän. Vinskille sen sijaan riitti lyhyempi lepohetki, kun se jo taas lensi emännän kimppuun

Meillä on kotonakin pätkä hyvää treenimetsää, mutta vastapainoksi myös paljon ryteikköä. Tässä Vinski ja Jippo lauantain iltapäivän hämärässä lenkillä kotimetsässä, joka usein myös jälkimetsänä palvelee:

Tänään Vinski pääsi ajamaan jäljen Nummelassa. Pituutta oli runsaat 300 metriä, kaksi kulmaa, kolme keppiä, melko tuulinen sää. Jälki vanheni puolitoista tuntia. Ensin taas kävelimme yhdessä muutaman metrin janan ja Vinski sai nostaa jäljen itse. Se tarkisti takajälkeä pari metriä ja kääntyi sitten oikeaan suuntaan. Ensimmäisestä kepistä se meni yli ilman reagointia, jolloin kutsuin sen takaisin ja päästin lyhyemmällä liinalla jäljestämään. Nyt se huomasikin kepin ja ilmaisi sen maahanmenolla ja ottamalla kepin hetkeksi suuhun.  Ellei se olisi keppiä bongannut toisellakaan yrittämällä, niin olisin antanut asian olla, mutta tulipa nyt kokeiltua tämmöistäkin. Ensimmäinen kulma meni vähän pitkäksi mutta muuten hyvin, toinen kulma hyvä. Toiseen keppiin Vinski reagoi hyvin ja ilmaisi taas maahanmenolla ja käyttämällä keppiä suussaan. Kolmannesta kepistä se sai hajun ennen kuin paikallisti sen, hetken se joutui pyörimään, ja sitten se ilmaisi seisten ja käyttäen keppiä suussaan. Kahdesta ekasta kepistä se sai palkaksi lihapullia, kolmannesta ruokapurkin taskustani.

Saa nähdä vakiintuuko Vinskin ilmaisutavaksi tuo maahanmeno. Se ei osoita jäljen aikana juuri minkäänlaista halua leikkiä kepeillä. Sillä on ilmeisen vakava suhde työntekoon   Maahanmeno on ihan sen oma päätös, en ole sitä koskaan pyytänyt. Nasta myös aikanaan halusi oma-aloitteisesti ilmaista kepit maahanmenolla, ja olen aina antanut koiran itse valita ilmaisutyylin.  Tosi tyytyväinen olen, että Vinski jo näinkin hyvin ilmaisee kepit, kun on kuitenkin vielä aivan vasta-alkaja.

No niin, nyt sain tehtyä Vinskille vähän pidemmän jäljen, varmaan lähelle 500 metrisen kotimetsäämme. Maasto oli enimmäkseen avaraa sammalmetsää, mutta yksi heinikko ja ja loppusuoran tiheikkö antoivat hyvää vaihtelua. Kaatuneiden puiden ylityksiä ja yksi polun ylitys tulivat myös vastaan. Keppejä ja 90 asteen kulmia laitoin molempia neljä kappaletta. Sää oli melko tuulinen. Annoin jäljen vanheta vähän yli tunnin.

Vinski sai taas suorittaa pienen janan ja nosti jäljen epäröimättä oikeaan suuntaan. Ensimmäisen kepin kohdalla se pysähtyi seisomaan ja tökkimään keppiä. Toisen kepin kohdalla se meni heti maahan ja otti kepin hetkeksi suuhun. Kulmat menivät hienosti, yhden kohdalla se teki pienen tarkistuslenkin, mutta muut se meni kuin juna. Kolmanteen keppiin Vinski ei reagoinut ollenkaan. Kyseinen keppi olikin painunut osittain pehmeän sammalen alle ja tuuli oli lisäksi lennättänyt sen päälle lehtiä. Kolmannen kepin jälkeen Vinski hetkeksi hukkasi jäljen, mutta etsi sen itsenäisesti uudelleen. Hyvä oli päästä tämäkin treeneissä kokemaan. Epäilemättä hukkia tulee jatkossakin, koska se kuuluu lajin luonteisiin jo pelkästään olosuhteiden suuren vaihtelun takia. Mutta kiva oli nähdä, että Vinski selvitti tilanteen kyselemättä ohjaajalta apuja, juuri kuten on tarkoituskin!

Neljännestä kepistä Vinski ajautui ensin metrin ohi, mutta sai siitä sitten hajun ja palasi tökkimään sitä. Nämä loppusuoran kepit eivät ilmeisesti haisseet sen nenään niin hyvin epäsuotuisan tuulensuunnan vuoksi.

Heti aamulla kävin tekemässä kolme jälkeä kotimetsään. Sitten aamukahville ja kohta sen jälkeen jälkiä ajamaan.

Ensimmäisen jäljen ajoi Vinski vähän yli tunnin vanhana. Tarkoituksena oli tehdä sille reilusti aiempia pitempi jälki, mutta ei se sitten tainnut paljon yli 300 metriä olla, kun jotenkin vaan ajauduin metsästä ulos. Suoria kulmia oli kaksi, nameja en laittanut. Keppejä oli kolme ja loppuesineenä pallo. Halusin testata reagoiko Vinski yhtä hyvin keppeihin, joissa ei ole nameja alla, joten laitoin vain kakkoskepin alle yhden pienen namin, siltä varalta, ettei Vinski namittomille kepeille pysähdy. Ei olisi tarvinnut pelätä, se pysähtyi hyvin kepeille ja jäi seisomaan ja tökkimään niitä. Ja sitten se taas tarjosi maahanmenoa ja sai paljon lihapullaa palkaksi. Áinoa keppi, josta se ensin käveli pari askelta ohi, mutta palasi hajun saatuaan takaisin, oli juuri se kakkoskeppi, jonka alla se nami oli   Ei tuo ihan namista riippuvaiseksi ole tainnut oppia.  Pallon se myös ilmaisi hyvin ja palkkaantui siitä hyvin. Ensimmäisen kulman se meni taas kuin juna, toisessa vähän oikaisi, tuuli oli jälleen kohtalainen ja edesauttoi asiaa. Jäljellä oli myös kahden pienen kaatuneen puun ylitykset ja polun ylitys. Puut menivät ihan huomaamatta, mutta polun kohdalla Vinski teki pari pyörähdystä ennen kuin jatkoi jälkeä. Vinski sai myös taas nostaa jäljen itse. Kävelimme yhdessä melko pitkän janan kohtisuoraan kohti jälkeä, mutta vasta aika lähellä jäljen alkua annoin Vinskille käskyn, vaikka se ihan selvästi tiesi jo aiemmin, mitä se oli tekemässä. Jäljen Vinski nosti heti oikeaan suuntaan.

Nasta pääsi pitkästä aikaa jäljestämään sekin aika samanlaisen jäljen kuin Vinskikin. Se otti ensin takajäljen. Jäljellä se oli innoissaan ja ilmaisi kepit tosi hyvin.  Hyvin se vielä pystyy töihin.

Snoopyn jäljen jouduin tekemään ryteikköön, mutta eipä se Snoopya millään lailla haitannut. Kulmia tuli kolme ja lisäksi tein sille kiemuroita, ettei tulisi turhan helppo ja suoraviivainen jälki. Keppejä laitoin viisi. Snoopykin otti ensin takajäljen, joten päivän ainoa etujäljen nostaja oli porukan kuopus  Jäljen Snoopy ajoi tuttuun tyyliin voimakkaasti ja suurella innolla. Kepit nousivat muuten hyvin, mutta neloskeppiin se ei reagoinut.

Jipolle en tehnyt jälkeä, mutta se pääsi tokoilemaan. Ruudussa se taas tarjosi koko ajan maahanmenoa seiso-käskyistä huolimatta,  vaikka miten yritin antaa käskyt ajoissa. Kun lyhensin matkaa reilusti, niin kas vaan, ensimmäistä kertaa Jippo noudatti seiso-käskyä. Käytin naksua vahvisteena.  Ohjatun suunta, seuraaminen ja kaukokäskyt sujuivat hyvin. Myös merkille menemistä harjoittelimme naksun avulla.

Lauantaina palasimme jälkiryhmän kanssa maastoon, jossa Vinski edellisen kerran teki hieman epäonnisen jäljen. Nyt Seija teki sille noin 300 metriä pitkän jäljen, johon pyysin laittamaan nameja aina silloin tällöin siltä varalta, että taas törmäisimme vaikeuksiin. Keppejä oli kolme ja niiden alla myös nameja, yksi 90 asteen kulma ja toinen vähän loivempi. Tuuli oli kohtalainen ja enimmäkseen sivuttainen. Ajoimme jäljen tunnin vanhana. Vinskin jäljestys oli enimmäkseen kaunista, mutta ilmeisesti riistaeläimiä oli taas lähistöllä, koska jonkinlaista reaktiota näkyi. Vinski myös vilkaisi pari kertaa perässä kulkevaa Seijaa puhahtaen. Ei se ennen ole välittänyt perässä kulkijoista, mutta murkkuikä ja mörköily näköjään nostaa päätään. Kepeille Vinski pysähtyi hyvin. Suuhun se ei keppejä ota, muuten kuin ehkä ohimennen, mutta tökkäisee keppejä ja tarjoaa herkästi myös maahanmenoa kepeillä ihan oma-aloitteisesti. Saa nähdä kehittyykö sen keppi-ilmaisu vielä tästä ja mihin suuntaan. Ihan jäljen lopussa oli aika leveä polku, joka kovasti häiritsi Vinskiä ja se seisoi pitkään tutkimassa polkua ja kävelikin sitä pitkin jonkun matkaa. Siitä oli ilmeisesti joku mennyt, mahdollisesti eläin. Lopulta Vinski tuli pois polulta, palasi jäljelle ja löysi viimeisen kepin palkakseen.

Vinskille oli tarkoitus tehdä palautusjälki mahdollisimman pian huonosti menneen jälkitreenin jälkeen, mutta kolme päivää kului niin, etten valoisaan aikaan ehtinyt jälkeä tekemään. No, en siitä viitsinyt stressata, koska arvelin Vinskillä olevan jo sen verran rutiinia ja hyvä motivaatio, ettei se yhdestä huonommasta jäljestä ota itseensä tai taannu mihinkään.

Keskiviikkona vihdoin pääsin tekemään jäljen. Sekin päivä oli yhtä matalalentoa, kun piti töiden jälkeen ennättää Nummelaan kiertämään läpi kaupat ja kirjasto. Sitten jouduin vielä ajelemaan muutamia kymmeniä kilometrejä levyostoksille Espoon perukoille, kun kotikuntani kauppojen hyllyiltä ei lempiartistini levyä löytynyt, ja minähän olin päättänyt hankkia sen juuri tänä päivänä. Koirat joutuivat taas nekin osallistumaan levyn kuunteluun niin autossa kuin kotonakin, mutta eivät ne ainakaan vielä ole osoittaneet mieltään emännän musiikkimakua vastaan

Ennen Espoon reissua ehdimme sentään tehdä kivan lenkin Nummelassa. Ja siellä tein Vinskille myös jäljen kangasmetsään. Pituutta n. 200 metriä, yksi kulma, kaksi keppiä, joiden alla makupalat, ikää noin tunti. Vinski sai nostaa jäljen taas itse lyhyen matkan päästä, lähetin sen vähän vinottain, jolloin sen oli helppo nostaa jälki oikeaan suuntaan. Itse jälki sujui tällä kertaa hienosti. Kepeille Vinski pysähtyi hyvin ja kulman se meni kuin juna. Vinskin jäljestys on ihan kivalla mallilla ennen kohta koittavaa talvitaukoa (no onhan joskus päässyt tammikuussakin jäljestämään, mutta jotkut ovat ennustaneet ankaraa talvea, joten jää nähtäväksi...). Jäljen pituutta voisi ehkä vielä kasvattaa ennen taukoa ja keksiä jotain muutakin vaihtelua.

Vinskihän on pian jo kahdeksan kuukauden ikäinen, niin se aika rientää. Sellainen riiviö se on vieläkin   Ja se osaa olla myös itsepäinen ja aika itsenäinenkin, kuten on aina ollut. Hyppimis- ja puremisvimma sillä ei tunnu hirveästi laantuvan. No onhan pureminen kyllä pikkupentuajoista aika paljon vähentynyt, mutta hyppiminen ei, eivätkä tavanomaiset menetelmät hyppimisen estämiseksi tehoa tähän tyyppiin. Nartut eivät ole koskaan edes olleet kovia hyppimään, ja Snoopyynkin on tepsinyt se, että sille kääntää selän, kun se alkaa hyppiä. Mutta käännäpä selkäsi Vinskille, niin sehän hyppii sitten selkää vasten ja parhaassa tapauksessa näykkii käsivarsia samalla! Hihnassa se vetää aika tavalla, silloin kun ei kävele takaperin hihna suussaan  Mutta nyt kun hankin sille valjaat, on ulkoilu kyllä helpottunut ratkaisevasti. Vapaanahan se on enimmäkseen liikkunutkin, mutta nyt on kävelylenkkejä lisätty ihan senkin takia, että Vinski kävellessä käyttää tasapainoisemmin kaikkia jalkojaan kuin vapaana laukatessa. Se on aika löysän oloinen ja kasvoi nopeaan tahtiin, mikä saa tietysti pelkäämään kaiken maailman kasvuhäiriöitä, mutta ei se kyllä ontunut ole. Nopeasta kasvusta huolimatta siitä ei ole mitään kauhean kookasta tullut. Kotimittauksessa sen säkä on pyörinyt tuossa 51 sentin tuntumassa, mutta kovin tarkkaa tulosta kotona mittanauhan kanssa ei kyllä taida saada. Painoa oli kotipunnituksessa 16,4 kg, hoikassa kunnossa Vinski on.

Edelleenkin Vinski leikkii hurjia retuutusleikkejä Nella-kissan kanssa, mutta eipä Nellalla ole mitään sitä vastaan. Jipon kanssa se myös viihtyy edelleen hyvin. Toivoinkin pennusta kaveria nimenomaan Jipolle, koska Jippo on turhaan etsinyt leikkikaveria laumasta. Snoopykaan ei ole enää vuosiin varsinaisesti leikkinyt muiden koirien kanssa, puhumattakaan Nastasta, jonka välit Jipon kanssa muutenkin ovat nykyään viileät. Niinpä onkin lämmittänyt mieltä, että Jippo sai kaipaamansa leikkikaverin Vinskistä. Tottiskoulutus on vieläkin siellä alkeissa. Intoa ja taistelutahtoa riittää, ja joissain asioissa Vinski on ollut tosi nopea oppimaan, eli koiran eväät eivät ihan heti lopu kesken, emännästä en sitten mene takuuseen

Tässä Vinskistä kolmen viikon takainen kuva.

Jälkiryhmällä piti olla treenit Siikajärvellä, mutta siellä oli jo parikin eri ryhmää treenaamassa, joten ajelimme sitten Seijan ja Sylvan kanssa läheiselle Laitamaalle treenaamaan. Tein jäljen Sylvan koiralle ja Sylva Vinskille. Kun Sylvaa ei ruvennut kuulumaan takaisin, niin ihmettelin ensin tekeekö hän jotain kilometrin jälkeä ja sitten aloin jo olla varma, että hän on eksynyt. No ei, soittamalla selvisi, että hän oli vain löytänyt hienon suppilovahverosaaliin

Vinskin jälki oli tuttuun tapaan U:n muotoinen ja n. 250 metriä pitkä, kolme keppiä, joista kahden alla lihapullanpalat ja kolmannen alla muovikipossa Vinskin ruoka. Ajoimme jäljen alle tunnin ikäisenä. Vinski sai taas nostaa jäljen itse minijanalta, se sujui hyvin. Jäljen alku myös sujui hyvin, mutta sitten Vinski ajautui vaikeuksiin ja jäljestä tuli huonoin tähän asti. Melko navakka tuuli ja jäljen tuoreus painoivat Vinskin välillä syrjään jäljeltä. Lisähäiriönä alueella oli selvästi joku tuore riistaeläimen jälki, koska Vinski pysähtyi välillä seisomaan ja nuuskuttamaan ilmaa ja katselemaan intensiivisesti suuntaan, jossa eläin varmaan oli. Välillä Vinski myös söi maasta jotain, ilmeisesti papanoita, kun nameja ei jäljellä ollut. Ensimmäisestä kepistä se oli menossa ohi, kun tuuli juuri siinä kohtaa veti sen pois jäljen päältä. Kutsuin sen takaisinpäin, jolloin se korjasikin ajolinjaansa ja pysähtyi kepille. Ensimmäisessä kulmassa oli myös hieman vaikeuksia ja lopulta Vinski hieman oikaisi siinä. Toinen meni paremmin. Jäljestys oli suureksi osaksi sellaista aika laajaa siksakkia, mutta loppuun päästiin kuitenkin.

Lopuksi otimme vielä esineruudun. Snoopy pääsi koiristani ensimmäisenä kehiin etsimään kolmea taakse ja kahta eteen laitettua esinettä. Se ei etsinyt aluetta läpi kovin järjestelmällisesti eikä löytänyt esineitä ihan niin nopeasti kuin yleensä. Kaksi takaesinettä nousi ensin, sitten lähiesine, jonka jälkeen palkkasin sen. Jippo kävi aluetta vähän paremmin läpi ja löysi myös kaksi takaesinettä ja yhden lähiesineen ennen kuin palkkasin sen. Se löysi vasemmalla olleen takaesineenkin, vasen sivu oli jostain syystä se, jonne Snoopy ei tällä kertaa välittänyt tutkimusmatkojaan ulottaa. Myös Vinski pääsi kokeilemaan, vaikkei osaa vielä varsinaisesti noutoakaan. Seija vei sen nähden ruutuun pehmoleijonan. Vinski lähti hyvin sitä hakemaan, mutta ei osunut kohtaan, missä leijona piileskeli. Lähdin kävelemään ruutuun sen avuksi, jolloin se kohta bongasikin leijonan ja lähti reippaasti juoksemaan se suussaan ruudun ulkopuolelle, sinne missä olisin ollut vastaanottamassa sitä, ellen olisi lähtenyt ruutuun mukaan. Seuraavaksi Vinskille vietiin ruutuun villasukka. Se löysi sen nopeasti, muttei ottanut suuhun. Innostamalla sitten otti sukan suuhun ja kuljetti sen pois ruudusta, mutta juoksi aarteensa kanssa vähän ohitseni. Palkaksi tietenkin sukkaleikkiä ja nameja.

Vinski pääsi taas jäljestämään kotimetsässä U:n muotoisen jäljen varvikossa. Kolme keppiä, joiden alla pienet lihapullanpalat, muuten ei nameja. Vinski sai itse etsiä jäljen alun lyhyeltä matkalta, innokkaasti se eteni ja nosti jäljen oikeaan suuntaan. Jälkikin sujui taas hyvin ja Vinski pysähtyi kepeille hyvin.

Sunnuntai alkoi jälkiryhmän treeneillä Nupurissa Ullan kotimetsässä, paikalla Ulla, Laura ja minä. Tein jäljen Lauran koiralle Ronjalle ja tullessani jälkeä tekemästä juoksi jänis jäljen poikki. Oiva tilaisuus katsoa miten koira reagoi riistan jälkeen. Eipä reagoinut mitenkään.

Ulla teki jäljen Vinskille. Jälki sisälsi jyrkkiä mutkia, muutamilla askeleilla oli nameja, välipalkkana pieni namikippo ja jäljen lopussa Vinskin aamuruoka kipossa. Muita esineitä ei tällä kertaa laitettu, mutta heittelin Vinskille erikseen jälkikeppiä ja hanskaa ruohikkoon etsittäväksi. Jälki kulki aika ryteikköisessä maastossa ja lisämausteena monessa kohtaa oli kerros vaahteranlehtiä. Jälki sai vanheta noin tunnin. Hyvin pysyi taas Vinskin nenä maassa, jälki ei kadonnut mutkissakaan ja kippojen luokse Vinski pysähtyi. Muille koirille en ehtinyt tehdä jälkiä, kun piti vielä ehtiä iltapäivän tottistreeneihin.

Tottisryhmän treenit olivat taas Luukissa. Paikalla oli sen verran vähän porukkaa, että treenasin lyhyesti molemmat pojat. Vinskin kanssa kentällä oli samaan aikaan kelpie ja Vinski näytti hetken miettivän, että ollaanko taas tultu kentälle leikkimään. Muitakin ympäristön tapahtumia se kuikuili hetken ennen kuin alkoi keskittyä omaan tekemiseensä. Otettiin hieman namilla seuraamista ja pujoteltiin kahden hengen henkilöryhmässä. Muutaman sekunnin paikallaoloja myös kokeilimme. Pisin suorituksemme oli leikki narupallolla. Leikin aikana Vinskille ammuttiin kolme laukausta, joihin se ei reagoinut millään lailla.

Snoopy otti ensin seuraamista, jonka aikana ammuttiin kaksi laukausta. Ensimmäiseen se ei reagoinut, toisen se osoitti pienellä reaktiolla kuulleensa, kyseinen paukku tuli isolla viiveellä, kun ase ei lauennut heti. Mutta toimintakyky säilyi hienosti ja häntä pysyi ylhäällä koko ajan ja seuraaminen jatkui herpaantumatta. Seuraavaksi otimme maahanmenon ja luoksetulon, minkä jälkeen taas seuraamista ja kaksi laukausta. Nyt Snoopy reagoi aavistuksen ensimmäiseen, mutta ei toiseen, reaktio oli sellainen hienoinen hetkellinen notkahdus ryhdissä. Seuraamisessa Snoopy taas hetkittäin edisti. Kokeilin miten sillä toimisi imuttaminen oikean seuraamispaikan vahvistamiseksi, mutta Snoopy ei sitä ihan heti tajunnut, kun on tottunut erilaiseen palkitsemistapaan. Josko talven aikana enemmänkin tulisi harrastettua imuttamista. En silti elättele paljon toivoa, että tuon ikäinen ja varsinkaan tuon rotuinen kokonaan pääsee irti vanhoista tavoistaan, heh.

Eläintenpäivän kunniaksi kaikki koirat pääsivät treenaamaan illalla kotona lenkin jälkeen. Nasta ja Snoopy tottistelivat superinnokkaina. Jippo otti muutaman tokoliikkeen. Metallinouto sujuu tällä hetkellä hyvin. Kaukokäskyt ovat hankalia, ennakointia ja eteenpäin siirtymistä tapahtuu, ja niitä treenataan nyt ihan lähietäisyydeltä.  Ruutu on jätetty tauolle, koska haluan ensin miettiä, millä lailla sitä jatkossa pitäisi treenata, se kun on myös Jipolle hankala liike, kun se ennakoi niin kovasti. Sille on usein vaikeaa malttaa pysähtyä merkille eikä se aina ihan hahmota oikeaa paikkaa ruudun sisällä, ja maahanmenoa se tietenkin tarjoaa heti ehdittyään omasta mielestään sopivaan kohtaan. Vuosia sitten lopetin tokon treenaamisen kokonaan, kun homma alkoi tuntua toivottomalta Jipon valtavan ennakoinnin takia, ja tuntui järkevältä ajankäytönkin kannalta keskittyä pelkkään jälkeen ja pk-tottikseen. Nyt yritän pikkuhiljaa herätellä taas tokoinnostustakin, koska on kiva opettaa Jipolle uusia juttuja kun samoja pk-liikkeitä on jo vuosikaudet tahkottu. Ja Jipolla on niin hauskaa, että tarttuuhan se into väkisinkin myös ohjaajaan!

Vinski teki myös vähän tottiksen perusjuttuja ja leikki jälkikepeillä. Sitten se pääsi viereiseen metsään ajamaan jäljenkin. Jälki oli U:n muotoinen, n. 300 metriä pitkä, vähän yli tunnin ikäinen ja ryteikköisessä maastossa. Laitoin jäljelle kolme keppiä, joiden alle jätin lihapullan palat. Muuten jäljellä ei ollut nameja, koska kotimaastossa namijälki tuottaa tiettyjä vaikeuksia jälkeenpäin - Vinski ja muutkin koirat käyvät jälkeä läpi vielä seuraavana ja sitä seuraavanakin päivänä ja joudun odottamaan niitä lenkillä turhan kauan, kun ne tutkivat joka millin siinä toivossa, että nameja vielä löytyisi.

Vaikeahko maasto ja namittomuus eivät haitanneet Vinskiä yhtään. Suunnan muutokset menivät hyvin, vaikka ne ovat Vinskille melko uusi asia. Kaikille kepeille se pysähtyi hyvin, keppien alta löytyvien namipalojen ansiosta varmaan pitkälti, mutta pääasia että se huomioi kepit. Ja löydöistään se tietenkin sai lisää nameja ja kehuja minulta. Saa nyt nähdä millaiseksi sen suhde keppeihin kehittyy. Jälkihullulta tuo vaikuttaa kuten muutkin koirani, helposti siinä kepit kakkoseksi jäävät...

Vihtijärvellä taas jälkiryhmän treenit, paikalla Svea, Sylva, Seija ja minä. Metsä keskellä ei mitään oli tällä kertaa täynnä kulkijoita, sienestäjien lisäksi muutakin porukkaa. Snoopy pääsi ajamaan pätkän jälkeä, kun yhden koiran jäljenajo piti keskeyttää ja sille tehtiin uusi lyhyt namijälki. Snoopy sitten kävi ajamassa jäljen loppuun, että saatiin sekin hyödynnettyä ja merkit kerättyä pois, muiden kulkijoiden sotkema tämä jälki ei luultavasti kuitenkaan ollut. 

Sylva teki Vinskille tuollaisen ehkä vajaat 300 metriä pitkän jäljen. Väliesineeksi laitettiin pallo, loppuesineeksi narupallo, jäljen loppupuolella oli kaarre, nameja oli muutama alussa ja muutamassa kohdassa jäljen varrella. Lähdimme ajamaan jälkeä noin puolitoista tuntia vanhana ja kohtasimme kauhunäyn: pitkin Vinskin jälkeä tallusti mummo sienikori kainalossa, taaperoikäinen lapsenlapsi vierellään ja bichon frise kytkettynä samassa sakissa. Toivoin, ettei jäljen alku olisi sotkettu ja että saisimme mummon kiinni ennen kuin tämä seurueineen sotkisi koko jäljen, joten lähdimme kaikesta huolimatta ajamaan jälkeä. Vinski ajoi ensimmäistä kertaa vieraan tekemää jälkeä, harhajälki ei kyllä ihan suunnitelmiin kuulunut..

Vinski selvitti jäljen alun hyvin. Kun saavutimme mummoa ja takuuvarmasti sotkettua aluetta, jäljesti Vinski vieläkin hyvin, mutta mummon kohdalla sillä sitten nousi pää aika paljon ja se katseli vähän kysyvänä ympärilleen. Pallo sattui olemaan juuri siinä kohdassa ja pysähdyin poimimaan palloa ja kehumaan Vinskiä, vaikkei se palloa ehtinyt bongatakaan. Tässä vaiheessa bichon frise rupesi räkyttämään, ja Vinski haukkui takaisin, siihen asti se olikin suhtautunut tilanteeseen ihmeen rauhallisesti. Mummo kysyi mitä olimme tekemässä ja tarjoutui väistämään meitä eteenpäin, pitkin jälkeämme. Ehdotin, että hän mieluummin tekisi väistöliikkeen taaksepäin, ja jatkoimme sitten matkaa. Vinski jäljesti loppujäljen hyvin, kaarteenkin se meni kuin juna, ja jälki päättyi leikkiin loppuesineellä. Huh, vähän turhan jännittävä jälki pikkukoiralle, mutta toivottavasti se ei mitään vääriä juttuja tuosta oppinut kuitenkaan.

Suuntasimme pitkän tauon jälkeen treenaamaan peltojälkeä Luukkiin. Eipä ole tullut juuri pellolla käytyä, kun ensin pelto oli pitkään niittämättä, sitten liian kuiva ja niitetyn heinän peitossa ja nyttemmin niin ahkerassa käytössä, etten ole uskaltautunut sekaan. Nyt sain kyllä rauhassa tehdä jäljen, kun olin päässyt töistä aikaisin.

Tuuli oli kohtalaisen kova ja tuntui puhaltavan joka suunnasta, joten päädyin tekemään Vinskille ensimmäisen U:n muotoisen jäljen, että osuisi edes joku pätkä myötätuuleen. Mutta en kyllä huomannut myötätuulta koko aikana, taisi tosiaan olla vikkelä, kääntyilevä tuuli. Nameja laitoin aina välillä ja lisäksi muutaman kepin, kun taas halusin nähdä reagoisiko Vinski keppeihin. Paria keppiä se pysähtyikin erikseen haistelemaan ja sai tietenkin palkan niistä. Tuulesta huolimatta se jäljesti nätisti ja pysyi hyvin jäljellä, ei mitään ongelmia suunnan muutoksissakaan. Mainio pieni jälkikoira  

Olin alunperin aikonut ilmoittaa Snoopyn Porvooseen jäljelle piirinmestaruuskisoihin. Kun sille kuitenkin osoittautui tarpeelliseksi pitää tuumaustaukoa ja treenata lisää, niin ilmoitin kisoihin Jipon.

Päivä alkoi jälkiosuudella. Siellä metsässä jäljelle pääsyä odotellessa koleassa ja tuulisessa säässä tuli kyllä tosi kylmä, tuli toppapukua ikävä. Onneksi olimme saaneet arvonnassa numeroksi neljä, joten emme niin kauan joutuneet odottamaan kuin loppupään koirakot. Jana meni hyvin, Jippo eteni suoraan ja keskittyneesti ja nosti jäljen hyvin. Siitä tuli täydet pisteet ja tuomari myöhemmin sanoi, että sellainen kuuluu janasuorituksen olla

Jälki meni myös oikein nätisti, kuono pysyi maassa eikä mitään harhailuja tapahtunut. Maasto oli vaihtelevaa, välillä risukkoa, puiden ja ojien ylityksiä, sammaleisien kivien ylityksiä, välillä rinnettä ylös ja alas. Kepit nousivat tosi hyvin. Vitoskeppi oli tien lähellä ja sen jälkeen jälki lähti kaartamaan takaisin metsään päin ja kivikkoista rinnettä ylös. Lopulta kun tulimme taas tien lähelle ja näkyviin tuli järjestäjien autoja ja ihmisiä, luulin jo kutoskepin jääneen jonnekin. Mutta ei, samassa Jippo jo ilmaisi mehiläispesän takana olevan kepin. Juu, siinä paikalla oli aika monta mehiläispesää    Ihmisistä välittämättä kehuin ja palkkasin vielä Jipon ja sitten luovutimme saaliimme, kuusi keppiä. Saimme siis jäljeltä täydet 170 pistettä.

Esineruudun alkua sai odottaa pitkään. Esineruutu oli maastoltaan aika mielenkiintoinen, täynnä isoja kaatuneita puita. Oli vähän hankalaa löytää paikkaa, mistä lähettää koira etsimään, kun puut olivat tiellä joka paikassa, eikä siellä koirankaan ollut vaivatonta liikkua. Itse etulinjalla liikkuessani kiipesin välillä puun yli. Jippo löysi kaksi esinettä melko nopeasti, mutta se ei tutkinut aluetta varsinkaan takaa riittävän tehokkaasti. Eipä mikään ihme, kun esineruutu ei ole sen vahvin osa-alue muutenkaan ja kun maasto oli tällä kertaa niin erikoinen. Ei se silti täysin mahdoton ollut, kolme koiraa taisi tuoda sieltä kaikki kolme esinettä. Jippo ei kolmatta ehtinyt löytää, ja pisteitä se sai 20.

Päivän päätteeksi oli sitten vielä tottis. Jippo oli innokas ja tottis tuntui itsestäni tosi hyvältä. Tuomarin silmään se ei kai niin hyvältä näyttänyt, kun sanoi suoritusta pikkunätiksi? Itse olin oikein tyytyväinen Jipon suoritukseen. Virheetön se ei ollut, mutta itse havaitsin vain osan virheistä, tuomari sitten kertoi loput. Ensin oli paikallaolo, joka sujui hyvin.  Seuraaminen sujui hyvässä kontaktissa, mutta parissa kohdassa tullut hetkellinen väljyys tuotti arvosanaksi hyvän. Liikkeestä istuminen meni hyvin. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo oli muuten tosi hyvä, mutta tuomari sanoi, että koira olisi voinut mennä maahan vieläkin nopeammin. Liikkeestä seisominen ja luoksetulo samoin hyvä, mutta Jippo oli liikkunut pari askelta käskyn jälkeen. Yleensä se on tehnyt jäävät nopeasti. Tasamaanoudossa Jippo päästi kerran kapulasta melkein kokonaan irti, mutta toi sitten hyvin. Estenoudot menivät hienosti. Eteenemenossa tuli seuraamisessa pientä ennakointia, itse eteenmeno oli nopea, mutta olisi tuomarin mielestä voinut olla vieläkin nopeampi, maahanmeno-käskyä Jippo noudatti melko nopeasti.  Tottispisteitä kertyi 92. Kokonaispisteet siis 282, ja se riitti voittoon ja Jiposta tuli Uudenmaan piirinmestari jäljellä! Itse asiassa toiseksi tulleella koiralla, Jipon siskonpojalla Ässällä oli samat pisteet, mutta Jipon parempi maastotulos ratkaisi voiton Jipolle. Kolmanneksi tuli vähän kaukaisempi sukulainen Vic, joten otimme kolmoisvoiton bordercollieille ja Tending-kenneliin!

Oikein kiva päätöskisa tälle jälkikaudelle. Kauden saldona voisi sanoa, että janatyöskentely ja jäljestys Jipolla on enimmäkseen ollut oikein hyvää kautta linjan. Keppien kanssa on ollut välillä ongelmia, mutta kauden loppua kohti kepit ovat alkaneet nousta mallikkaasti. Aiemmilta vuosilta Jipolla on piirinmestaruuskisoista hopeaa ja pronssia, joka nyt sitten kirkastui kullaksi. Kahden edellisen vuoden piirin kisat sujuivat ilman mitaleita ja tulostaso molemmissa kisoissa oli muutenkin huono, koska kisamaastoissa oli niin paljon kulkijoita. Tällä kertaa oli onni olla kisoissa, joissa kenenkään jälki ei tainnut mennä pilalle sienestäjien ja marjastajien takia!

Tässä vielä muutama kuva Jiposta piirin kisoissa.

Tasamaanouto. Kuva: Anna-Mari Matikainen

Hyppynouto. Kuva: Anna-Mari Matikainen

A-esteen yli. Kuva: Anna-Mari Matikainen

Ja takaisin kapulan kanssa. Kuva: Anna-Mari Matikainen

Jälkiryhmällä oli ensimmäiset viikonlopputreenit, koska arki-iltoina ei enää ehdi kunnolla treenata pimenevien iltojen takia. Osa porukasta oli mökillä tai sairaana, joten paikalla olimme vain Seija ja minä, mutta koiria kyllä melkoinen lauma

Treenasimme täysmittaista esineruutua. Snoopylle laitettiin viisi esinettä, joista kolme oli melko lähellä ja kaksi takana. Snoopy löysi kolme esinettä ripeästi, mutta neljättä se joutui etsimään pidempään, ja sen jälkeen se sai myös palkan. Takana oli uutena esinetuttavuutena tiskiharja, jonka lähellä Snoopy kyllä kävi, muttei tuonut sitä, ei sitten joko saanut siitä hajua tai jostain syystä väisti sitä.

Jipolle laitettiin esineet samoihin paikkoihin. Se toi nopeasti lähiesineen ja seuraavaksi tiskiharjan takaa, jonka jälkeen se sai palkan, koska tarkoitus oli vetää motivaatiotreeni kisojen alla. Jippo ihastui tiskiharjaan kovasti ja sai vielä palkaksi leikkiä sillä.

Vinski vietiin esineruutuun myös pienelle lenkille ja katsottiin, reagoiko se esineisiin. Reagoi kyllä ja jäi nuuskimaan ensimmäistä löytämäänsä esinettä, josta se sai palkan, mutta seuraavaan löytöönsä se ei enää välittänyt jäädä keskittymään sen kummemmin, kun ruudun jäljet kiinnostivat sitä enemmän.

Tein Vinskille myös jäljen, vajaat 200 metriä pitkän, jossa oli kaarre eli käytännössä kulma vasemmalle ja väliesineenä pallo ja loppuesineenä narupallo. Olosuhteiden pakosta jouduin tekemään jäljen sivutuuleen. Vinski tekikin jäljellä aika paljon siksakkia, mutta palasi kyllä aina jäljelle. Palloihin se reagoi hyvin ja kaarre meni hyvin. Muutamia jälkiä se on muutenkin viime aikoina tehnyt, ja nätisti se on ajanut ne. Pari jälkeä on tehty kokonaan ilman nameja, muuten nameja on laitettu aina silloin tällöin muutamalle askeleelle ja välillä on ollut namittomia pätkiä, ja tällainen osittainen namitus näyttää toimivan Vinskillä hyvin.

Seija teki Jipollekin muutama sata metriä pitkän jäljen kuudella kepillä, piikillä ja muutamalla kulmalla. Reilut pari tuntia vanhana ajoimme sen, ja tosi nätisti Jippo jäljesti. Kaikki kepit nousivat varmasti, vaikka ne oli tehty vasta juuri ennen jälkeä.

Sunnuntaina tein Vinskille taas reilut sata metriä pitkän jäljen kotimetsään sammalpohjalle. Annoin jäljen vanheta tunnin verran, ja metsäpolulla lähellä jäljen alkua odotti yllätys. Siellä seisoi joku naisihminen. Meidän metsässä, jossa ei yleensä ketään näy! Vinski haukahti pari kertaa nähdessään ihmisen näin odottamattomassa paikassa, mutta kun aloin pukea sille valjaita päälle, se unohti häiriön samantien. Olikin oikea ruuhkapäivä meidän kulmilla. Tuohon metsään kävelemme ensin yksityistietä pitkin ja sitten alle 50 metrin pätkän ulkoilutietä, jossa välillä päivä- tai viikkokausiin emme törmää muihin kulkijoihin. Sunnuntaina aamulenkin jälkeen putkahtaessamme metsästä tielle tuli tietä pitkin juuri kaksi laukkaavaa hevosta ratsastajineen. Tuskin ehdimme väistää hevosia, kun takaa viiletti kovaa vauhtia kaksi pyöräilijää hihkuen hiphei, ilmeisesti tarkoituksenaan varoittaa tulostaan   Toisinaan tuo muutama metri tietä pitkin voi olla yllättävänkin ruuhkainen taival.

Kävelimme Vinskin kanssa polulta 10-15 metrin päähän jäljelle, jolloin Vinski tuli samalla suorittaneeksi janan. Se nosti jäljen hyvin oikeaan suuntaan ja jäljesti nätisti nenä maassa. Pari kertaa se ajautui parin metrin päähän jäljeltä, mutta palasi heti takaisin huomattuaan asian. Olin taas laittanut jäljen puoliväliin ja loppuun kepit ihan vain nähdäkseni, näkyykö Vinskissä mitään reaktiota. Puolivälin keppiin Vinski ei mielestäni reagoinut ja loppukepin reaktiosta ei voi oikein sanoa mitään, kun kepin alla oli namipussi, johon Vinski kyllä reagoi. Keppejä ei nyt vähään aikaan laiteta jäljelle, vaan treenataan vain erikseen, mutta toivottavasti jo tämän syksyn aikana saisi Vinskin kiinnostumaan myös jäljellä olevista kepeistä. Ainakin toiveissa olisi, että se oppisi arvostamaan jäljen lisäksi myös keppejä.

Eilen oli jälkiryhmän treenit Vaakkoissa ja paikalla oli koko ryhmä, eli Svea, Sylva, Laura, Ulla, Seija ja minä. Jakauduimme kahteen osaan, jotta treenit saatiin menemään nopeammin läpi, kun pimeäkin tulee aina vain aikaisemmin. Puolet lähti jäljestämään ja puolet eli minä, Seija ja Ulla lähdimme esineruutuun. Snoopy aloitti ruudun ja työskenteli innokkaasti ja hyvin. Palkkasin sen, kun se oli löytänyt neljä esinettä viidestä. Jipolle laitettiin samat viisi esinettä samoihin paikkoihin. Ensimmäiset kolme esinettä se löysi hyvin, mutta ei enää neljättä. Lähetin Jippoa vähän väärästä kohdasta, kun muistelin loppuesineiden olevan siellä, ja Jippo alkoi osoittaa hyytymisen merkkejä, kun teki hukkareissuja. Sen ollessa pistolla heitin sille nopeasti esineen löydettäväksi sen paluureitille, ettei se ihan masentuisi.

Vinskille tein ruutumaaston viereen jäljenkin. Maasto osoittautui aika huonoksi, vastaan tuli risukkoa ja kuivaa neulasmaastoa. Ennen jäljenajoa ehti tulla melko pimeäkin ja jälki vanheni lähes puolentoista tunnin ikäiseksi. En enää meinannut erottaa puihin laittamiani merkkejä.  Lisämausteena oli vielä viereisen tien raskas ja vilkas liikenne. Vinski ei pikkuseikoista hätkähtänyt, vaan jäljesti yhtä nätisti kuin on muutenkin viime jälkensä jäljestänyt. Loppupalkkana oli namikippo ja pallo, väliesineitä ei ollut, mutta silloin tällöin nameja askeleilla.

Tiistaina jälkiryhmällä oli treenit Halkolammella. Paikalla olivat Ulla, Svea, Laura ja meidän lauma. Svea teki Snoopylle muutamia satoja metrejä pitkän mutkittelevan jäljen, jossa oli viisi keppiä. Snoopy jäljesti hienosti ja nosti varmasti kaikki kepit, jotka oli otettu metsästä vasta juuri ennen jäljen tekoa. Parissa kohtaa jälkeä ilmeisesti oli harhajälkiä, mutta Snoopy ei lähtenyt niitä seuraamaan. Myös Ullan koiran jäljelle osui harhoja.

Tein itse Vinskille runsaan sadan metrin mittaisen jäljen ihanaan sammaleiseen maastoon. Laitoin nameja lähtöön ja kahteen kohtaan matkan varrelle ihan parille askeleelle. Puoleenväliin jälkeä jätin kepin ihan uteliaisuudesta ja loppuun myös kepin, jonka alla oli pieni kasa nameja. Tullessani jälkeä tekemästä törmäsin jäljen alkupään lähellä sienestäjään. Olin melko varma, että jälki oli pilalla, mutta tunnin päästä menimme ajamaan sen. Eikä Vinski tehnyt mitään harhoja. Se jäljesti vallan kauniisti ja pysähtyi syömään namit niistä kohdista, missä niitä oli. Ensimmäisen kepin kohdalla sen vauhti oli sopivan rauhallinen, joten sieppasin kepin ja leikimme sillä. Oma-aloitteisesti se tuskin olisi keppiä juuri noteerannut. Loppukepin se huomasi väkisinkin, kun sen alla olivat ihanat namit, joten jälki päättyi namien syöntiin ja keppileikkiin. Hyvin sujui ensimmäinen jälki tauon jälkeen, eikä Vinski todellakaan tarvitse nameja joka askeleelle eikä välttämättä enää ollenkaan. Mutta jossain määrin niitä varmaan jäljellä käytämme.

Tänään tein Vinskille samanlaisen jäljen kotimetsään varvikkoiseen maastoon. Annoin taas jäljen vanheta tunnin verran. Keli oli melko tuulinen. Vinski seurasi jälkeäni jo tieltä asti ja tuli suorittaneeksi hienon kulmankin   Varsinainen jälki meni myös hienosti. Leikimme taas keppileikkiä jäljen jälkeen.

Maanantaina 23.8. jatkuivat taas jälkiryhmän treenit, pitkähkön kesätauon jälkeen. Paikalla Vihtijärvellä olivat Svea, Sylva, Ulla ja uutena ryhmäläisenä Seija. Ajan säästämiseksi kaikki eivät tällä kertaa kertaa seuranneet jokaista jälkeä. Ne pimenevät illat... Tein jäljen Seijan koiralle Miinalle ja Seija teki Snoopylle muutamia satoja metrejä pitkän jäljen viidellä kepillä. Snoopy ajoi jälkensä hyvin. Kakkoskepin ohi se porhalsi, mutta reagoi siihen aavistuksen verran, joten pyysin sen takaisin ja se löysi ja ilmaisi kepin. Muut kepit se ilmaisi heti.

Minulla oli kaikki neljä koiraa matkassa, kun suoraan töiden jälkeen jouduin treeneihin lähtemään, mutta muut kuin Snoopy saivat tällä kertaa tyytyä metsässä juoksemiseen. Snoopylla treenasin myös ampumista, jota emme viime aikoina ole päässeet tottiksen ohessa lainkaan treenaamaan, pahus. Kaikissa jälkimaastoissakaan ei ampumista voi harrastaa, mutta nyt siihen oli mahdollisuus, kun muita ihmisiä ei ollut lähimainkaan. Ja itse asiassa maastoon kantautui muutenkin kuuluvasti laukauksia loppuillasta, ilmeisesti metsästys käynnissä jossain. Seurautin Snoopya metsätiellä ja palkkasin kummankin laukauksen jälkeen, hyvin meni. Ja treenit menivät kaikilta ryhmän koirilta hyvin, ei ollut mikään marjastajien armeija sotkenut pahasti maastoja, vaikka metsässä olikin yllättävän paljon vielä mustikkaa ja myös sieniä.

Tänään kävimme Luukissa hieman tottistelemassa. Snoopy treenasi läpi kolmosluokan liikkeet lukuunottamatta tasamaanoutoa ja paikallaoloa. Ne samat snoopymaiset virheet siellä toistuivat, kuten se iänikuinen edistäminen seuraamisessa, mutta energisen tottiksen Snoopy suoritti. Vinski kävi kentällä leikkimässä. Nyt voimme vihdoinkin revitellä kunnolla leluilla, kun hampaiden vaihtuminen on hyvällä mallilla. Vinski leikki hyvin, mutta pitkäkestoiseen leikkiin siitä ei vielä ollut, kun ympäristö kiinnitti liikaa sen huomiota. Kentän hajut olivat mielenkiintoisia, samoin tapahtumat kauempana. Parkkipaikalla otimme Vinskin kanssa tottista namin kanssa, ja se sujui hyvin, keskittyminen oli ihan eri luokkaa kuin lelun kanssa. Jippokin otti parkkipaikalla lyhyen tottiksen omaksi ilokseen.

Kotona tein Snoopylle jäljen, kun tuo kotimetsä on sellainen, ettei siellä paljon ulkopuolisia liiku, ja juuri nyt en kaivannut sotkettua jälkeä. Pituutta jäljellä oli puolisen kilometriä, ikää lähes kolme tuntia, kaksi piikkiä, kaksi suoraa kulmaa, mutkittelua osittain ryteikköisen maaston takia, yksi tien ylitys. Keppejä oli neljä, ja tallasin niitä hieman maahan lisähaasteeksi. Ensimmäinen keppi nousi hyvin, toiseen Snoopy reagoi selkeästi, muttei ihan paikallistanut sitä ja oli menossa ohi, mutten päästänyt. Kolmanteen keppiin ei näyttänyt edes reagoivan, neljäs nousi hyvin. Itse jäljestys sujui hyvin.

On ollut erityisen mukavaa ulkoilla viime päivinä, kun hirmuhelteet ovat hellittäneet.  On mahtavaa, kun voi lähteä vaikka keskellä päivää pidemmällekin lenkille, kun voi pitää koiria välillä tarhassakin, joka ei ole enää pätsi, kun huonelämpötila on alentunut sopivaksi ja treenatakin voi paremmin. Olisivatpa SM-kisat olleet vaikka tänä viikonloppuna...

Tänään olimme Seijan ja koiriensa kanssa Velskolassa treenaamassa esineitä, ja Seija myös teki Snoopylle yli kilometrin pituisen jäljen. Esineruutu tehtiin vaihtelevaan, kallioiseen metsämaastoon. Ensimmäisenä kehiin pääsi Snoopy. Se poistui ensimmäisellä pistolla ruudun ulkopuolelle, mutta pysyi sen jälkeen ruudussa. Esineitä oli neljä, joista kaksi lähellä, yksi keskellä ja yksi takana. Snoopy haki ensimmäiseksi takaesineen, mutta vaihtoi sen takaisin tullessaan keskiesineeseen ja toi minulle sen. Tämän jälkeen se palasi keskelle ja toi hylkäämänsä esineen. Sen jälkeen toinen lähiesine löytyi helposti ja toinenkin pienen vaivannäön jälkeen.

Jippo yllättäen bongasi molemmat lähiesineet ensin ja toi ne nopeaan tahtiin. Sitten se löysi keskimmäisen esineen ja lopuksi takimmaisen, kaikki helposti. Olipa todella onnistunut treeni Jipolta, ja harvinaista, että lähiesineet nousivat ensin.

Kun vielä Seijankin koirat olivat käyneet ruudussa, oli aika ajaa Snoopyn jälki. Heti janalta Snoopy ilmeisesti nosti väärän jäljen, joka kulki hyvin lähellä sen omaa jälkeä. Alueella kulki ilmeisesti verijälki, ja Seija oli jälkeä tehdessään myös bongannut alueelta marjastajia. Yritimme sitä omaa jälkeä löytää, ja kyllä se hetkeksi löytyikin, mutta sitten taas Snoopy ajoi ilmeisesti marjastajien jälkiä, minkä jälkeen se taas jäljesti pätkän omaa jälkeään väärään suuntaan ja löysi ensimmäisen kepin. Kepin jälkeen yritin saada Snoopyn jatkamaan jälkeä oikeaan suuntaan, mutta se oli hämmentynyt, eikä lähtenyt jäljestämään. Päätin olla enempää yrittämättä ja se jälki päättyi siihen. Sattui liikaa häiriöitä heti alkuun, jotta Snoopy olisi niistä selvinnyt. Sääli kun piti jättää niin pitkä jälki ajamatta. Veimme sitten Vinskin huviksemme ulkoilemaan jäljen loppupään suuntaan, ja sehän nosti jäljen ja jäljesti pitkän pätkän vapaana, häviten näkyvistäkin. Sen avulla löysimme yhden kepin ja saimme purettua yhden merkin pois, muut oli pakko jättää. Heittelin Vinskille keppiä ja innostin etsimään, lihapullaa tuli palkaksi aina kun se otti kepin suuhun. Muutama kerta ollaan tällä tavalla leikitty, ja pikkuhiljaa Vinski alkaa kepeistä jotain ymmärtää, mutta vielä on matkaa ennen kuin niitä voi jäljelle laittaa. Jälkeä ei Vinskille nyt ole vähään aikaan tehty, kun en ole osannut päättää, miten sen kanssa etenisin. Namit eivät sitä viime jäljillä ole liiemmin kiinnostaneet, joten kai ne pitää kokeeksi jättää pois, kun Vinski näköjään osaa jäljestää lähes kolmetuntista namitonta jälkeäkin jo   Saa sitten nähdä, kasvaako hektisyys ja väheneekö tarkkuus namien poiston myötä, mutta toisaalta viimeisimmät namijäljet eivät niin tarkasti ole sujuneet... Ja kaikilla koirillani on tainnut jäljestäminen vain parantua, kun namit on jätetty pois. Onkohan minulla jotenkin omituisia koiria vai enkö vain osaa käyttää nameja oikein?!?

Viime sunnuntaina olimme taas treenaamassa Vihtijärvellä Seijan, Miinan ja Mollan kanssa. Paikalla oli myös kaksi suursnautseriharrastajaa, joiden tekemään esineruutuun pääsimme treenaamaan. Treeni meni Snoopylta ja Jipolta hyvin, mutta etenkin Jippo jäljesti kovasti ruudussa. Vinskille vain heiteltiin esineitä ruudun ulkopuolella, ja se sai aamuruokansa palkaksi kun toi esineitä minulle päin.

Seija teki Snoopylle 800 metriä pitkän jäljen, jossa oli heti alussa kaksi piikkiä ja sitten suoria kulmia ja kuusi keppiä. Ikää jäljellä taisi olla lähemmäs kolme tuntia ajohetkellä, ja sää oli jälleen hyvin lämmin, joten vettä kului jäljellä.  Yhdessä tavallisessa kulmassa Snoopy joutui etsimään jälkeä pitään, mutta muuten se pysyi hyvin jäljellä ja nosti kaikki kepit. Jipollekin oli tehty lyhyt jälki, mutta päätin jättää sen ajamatta, koska keli muuttui jäljen tekemisen jälkeen aina vain lämpimämmäksi, eikä Jippo mielestäni ollut helletreenejä vailla. SM-kisojen jälkeen maanantaina olin jo tehnyt sille lyhyen palautusjäljen, joka sujui suurella innolla.

Jossain mielenhäiriössä menin ilmoittamaan Jipon PK-SM-kisoihin, jotka käytiin Paimiossa 6.-8.8. Helle sitten hankaloitti treenaamista tehokkaasti viikkojen ajan, ja varsinaiset pohjanoteeraustreenit meillä oli viikko ennen kisoja. Treenit menivät huonosti kaikilla koirilla tasapuolisesti. Jippo ja Snoopy treenasivat Luukissa esineruutua lauantaina 31.7. Kumpikaan ei käynyt aluetta järjestelmällisesti läpi ja kummallakin oli erittäin suuria vaikeuksia paikallistaa lähiesine, joka oli kova silmälasikotelo katajan juurella. Se esine oli vaikea muillekin treeneissä oleville koirille. Jipon kohdalla vain lisäongelmia tuottaa se, että se ottaa itseensä, jos ei löydä esineitä, joten paljon jäi paikattavaa ennen kisoja. Vinski treenasi lauantaina jälkeä, joka kulki kuivalta pölisevältä pellolta metsään. Joo, eipä mennyt ihan putkeen sekään.

Sunnuntaina 1.8. lähdimme uudestaan treenaamaaan aamutuimaan Anskin ja Pirjon kanssa Halkolammelle. Anski teki Jipolle n. 700 metriä pitkän jäljen. Jäljestys sujui oikein hyvin, mutta kaikkia keppejä Jippo ei ilmaissut. Treenasimme myös esineruutua kapealla suikaleella ja helpoilla esineillä. Palkkasin Snoopyn ja Jipon kahden esineen jälkeen, ja nyt saatiinkin hyvä motivointitreeni aikaiseksi. Vinski taas sai ansaita aamuruokansa leikkimällä esineen kanssa. Seuraavan viikon aikana sitten leikimme Jipon kanssa kepeillä ruoka-aikaan ja teimme lyhyitä keppijälkiä. Kepit alkoivatkin nousta kivasti. Tottista treenasimme enää vähän ja täysin leikin varjolla. Tulevan viikonlopun sääennustukset vaihtelivat, mutta enimmäkseen kuumaa keliä luvattiin, joten tiedossa oli, että haasteelliset kisat olivat tulossa.

Perjantaina 6.8. ajelin kohti Paimiota Jipon ja Vinskin kanssa, kun normaalit ihmiset samaan aikaan ajelivat kesämökeilleen. Nastaa ei voinut ajatellakaan ottaa mukaan kuumiin olosuhteisiin, ja Snoopy jäi sen seuraksi kotiin. Ilmoittautumisen jälkeen pääsimme Jipon kanssa treenaamaan kentälle. Emme ennen olleet päässeet keinonurmialustalle, yllättävän kimmoisa alusta. Treeni ei mennyt ihan putkeen, kun perusasennoissa oli ongelmia ja Jippo pudotti kaksikiloisen kapulan kesken tuonnin. Telineet menivät hyvin, eikä A-este onneksi vaikuttanut liukkaalta. Osallistuimme vielä avajaisiin ennen kuin ajelimme kotiin yöksi. Vinskikin pääsi mukaan, koska en viitsinyt jättää sitä yksin autoonkaan. Avajaisiin kuului paljon odottelua ja marssi. Vinski jaksoi oikein hienosti, välillä sen piti viihdyttää itseään piehtaroimalla, mutta hyvin sillä riitti maltti ja se taisi nauttia suuren urheilujuhlan tunnelmasta.

Lauantaina tottikset alkoivat jo kello viisi aamulla helteen takia. Jippo oli toiseksi viimeisessä parissa, joten sen vuoro koitti vasta yhdeksän jälkeen, kun oli jo melko kuuma, mutta ei kuitenkaan mikään mahdoton helle. Jippo oli hyvässä vireessä ja teki hyvän tottiksen. Seuraamisen jotkut käännökset olisivat voineet olla napakampia, yksi luoksetuloasento oli aika vino ja eteenmenon maahanmeno-käskyyn Jippo olisi voinut reagoida hieman nopeammin. Muut virheet olivat lähinnä ohjaajan virheitä. Tuomari moitti, että "vänttäsin" perusasentoja useassa liikkeessä ja rokotti jokaisesta erikseen yhden pisteen. Hmm, taisi jäädä takaraivoon eiliset ja muut menneet treenit, joissa perusasento ei ole ollut aivan korrekti, ja yritin siksi avittaa koiraa. Seuraamiskaaviossa taasen unohdin L-sakarasta tullessani tehdä käännöksen ja menin suoraan henkilöryhmään. Hmm, olen tainnut tehdä niin monta kertaa aiemminkin, jos henkilöryhmä on ollut siinä hollilla, eikä siihen ennen ole tuomarit edes puuttuneet, enkä itsekään ole tiedostanut toimivani väärin.  Pisteitä kertyi 89 ja niillä pääsi maastoon, mikä oli meille jo saavutus sinänsä aiempien SM-kisojen epäonnen jälkeen.

Jippo tuomassa 2-kiloista kapulaa. Kuva: Birgit Halkio

A-estenouto  Kuva: Birgit Halkio                            

Tottiksen jälkeen Jippo pääsi heti suihkuun. Kuva: Birgit Halkio

Sunnuntain vastainen yö oli sangen mielenkiintoinen, erittäin lämmin ja kostea, ja hiki norui vaikkei tehnyt mitään. Olosuhteet jälkeä ajatellen olivat siis vähintäänkin mielenkiintoiset.  Päätinkin, että tärkein tavoite on, että koira selviää terveenä ja hyväkuntoisena, vaikka se sitten vaatisi keskeyttämistä. Jälkikoirakot kokoontuivat aamuseitsemältä Paimion Nesteellä. Arvonnassa sain loppupään jälkinumeron, mikä tiesi aina vain kuumempia olosuhteita. Maasto sijaitsi Salossa. Ensimmäiset koirat starttasivat yhdeksältä ja Jipon vuoro koitti joskus kymmenen jälkeen. Jippo lähti janalle määrätietoisesti, mutta teki pienen sivupoikkeaman, ja jouduin vähän kelaamaan liinaa. Jäljen se nosti varmasti oikeaan suuntaan, ja pisteitä janalta kertyi 39. Heti jäljen alussa tuntui kuin olisi sukeltanut trooppiseen sademetsään. Ilma oli todella kuuma, kostea ja painostava, metsä tiheää ja eilisen sateen jälkeen märkää, joten kastuin samantien melkoisen märäksi. Jippo joutui jäljen alussa hakemaan jälkeä, mutta sitten tuli hyvää jäljestystä ja löytyi keppikin. Vähän myöhemmin sitten taas tuli vaikeuksia. Jälkityöskentely oli sen näköistä, ettei Jippo enää ollut omalla jäljellään, eikä keppejäkään enää löytynyt. Kun tätä oli jatkunut tarpeeksi kauan, päätin keskeyttää jäljenajon, koska mitään saavutettavaa ei ollut enkä halunnut näännyttää koiraa. Ongelma oli vain siinä, että kaiken pyörityksen jälkeen en yhtään tiennyt, missä olimme, enkä ole tullut opettaneeksi koiria etsimään autoa. Olin kyllä ottanut kompassilla suunnan, mutta minusta alkoi tuntua, että neula ihan varmasti vippasi. Monta kompassia minulta onkin jo hajonnut. Pieni pelko meinasi iskeä, että sulammeko Jipon kanssa sinne kuumankosteaan metsään ennen kuin löydämme ulos, ja miten Vinski pärjää autossa, vaikka olikin pusikossa takaluukku auki ja kylmäkallet ja vesikuppi häkissään. Tie olikin syvyyssuunnassa todella kaukana, mutta lopulta putkahdimme tielle ja vieläpä automme lähelle. Jippo selvisi seikkailusta yllättävänkin hyvävoimaisena, kun se ei ole ihan kaikkein kuumankestävin koira, mutta nesteytys ja viilennys näköjään onnistuivat hyvin. Tuomarin arvio Jipon jäljestyksestä oli, että se olisi eksynyt peuran jäljille. Treenimetsissämmekin liikkuu riistaa, eikä Jippo treeneissä ole vaihtanut riistan jäljelle, mutta kaikkihan on sinänsä mahdollista. Eiköhän pääsyy vaikeaan jälkeen kuitenkin ollut kelissä, Jippo ei ole ollut parhaassa iskussa hellekisojen maastosuorituksissa aiemminkaan, ja tällä kertaa olosuhteet olivat ihan omaa luokkaansa.

Saimme pian kuulla, ettei muillakaan ollut mennyt kovin hyvin. Keppejä jäi metsään valtavasti. Vain kaksi koiraa ylsi koulutustunnukseen, eikä pronssimitalia edes jaettu. Vain yksi koira oli niin nerokas ja sinnikäs, että löysi kaikki kuusi keppiä, ja kyseessähän oli Jipon Nero-serkku, onnea!! Jäljen jälkeen olisi ollut vuorossa esineruutu, mutta sinne en tietenkään Jippoa vienyt niissä olosuhteissa. Sen sijaan lähdimme uimaan. Mahtavaa, että vieressä oli uintimahdollisuus, ja kyllä monet koirat ja osa ohjaajistakin sitä hyväkseen käyttivät. Se olikin ansaittu päätös erikoiselle kisaviikonlopulle. Olosuhteille ei mitään voinut, mutta meillä oli kyllä muuten ihan hauska viikonloppu. Kiitos vielä Anskille  ja muillekin treeniavusta ja Anskille myös Nastan ja Snoopyn ulkoiluttamisesta sunnuntaina!

Näihin kuviin ja vilvoittaviin tunnelmiin:))

Jippo jäljestyksen jälkeen ansaitulla uimatauolla Lehmijärvessä

Jippo odottaa, että jostain lentäisi vielä parempi keppi ja Vinski se vaan polskii menemään

Mikäs tässä vilvoitellessa

Maanantaina emme taaskaan kuumuuden vuoksi lähteneet kotoa minnekään. Iltapäivällä tein kotimetsään jäljet Jipolle ja Snoopylle. Jipolle n. 300 metrin jälki, neljä keppiä, yksi piikki ja yksi suora kulma. Jälki meni hienosti ja kaikki kepit nousivat. Snoopyn jälki oli aavistuksen pidempi ja kommervenkkejä sille piti kehittää enemmän, koska tuttu kotimetsä olisi muuten ollut sille liian helppo maasto. Heti alkuun Snoopyn jäljellä oli piikki, sitten jälki meni tien lähelle ja teki ennen tietä kulman, minkä jälkeen tuli tien ylitys ja kohta kulma. Keppejä oli viisi. Snoopykin jäljesti hyvin ja nosti kaikki kepit, mutta alku oli taas melko hektinen ja kakkoskeppi olisi varmaan jäänyt, ellen sitä ennen olisi jarruttanut Snoopyn vauhtia, joka sai sen myös tarkentamaan ajolinjaansa loppujäljen ajaksi.

Eilen illalla pääsimme taas jäljestämään Seijan, Miinan ja Mollan seurassa, paikkana tällä kertaa Vihtijärvi. Ilma oli aika kiva, kun helle ei ollut ihan hirmulukemissa, treenien alkaessa autoni mittari näytti 27 astetta ja Seijan auton mittari ilmoitti lukemaksi 26 astetta. Kohtalainen tuuli viilensi ilmaa, ja illan mittaan lämpötilakin vielä aleni. Tein jäljen Miinalle, ja hienosti tämä Jipon siskontyttö jäljen ajoi. Seija ahkeroi jäljet Jipolle ja Snoopylle, Vinskille tein itse jäljen ja Seija Mollalle. Siinä se ilta kivasti kului viiden koiran jälkitreeneissä

Jipon jälki oli 800 metriä pitkä, parin tunnin ikäinen, keppejä kuusi, useampi kulma ja myös piikkejä. Jälki kulki suureksi osaksi ryteikköisessä maastossa, jossa sai kompastella risukkoon ja monttuihin. Jälki leikkasi janan n. 40 metrin kohdalla. Jippo jäi ensin pyörimään johonkin 30 metrin tienoille, siinä oli jotain epämääräisiä hajuja. Ei kuitenkaan ilmeisesti mitään selkeää jälkeä, koska Jippo jatkoi janaa eteenpäin ja nosti jäljen. Ensimmäinen keppi nousi hyvin, toinen ei. Jippo jäljesti hyvin, mutta poikkesi kerran muutaman metrin päähän jäljeltä tsekkaamaan paikan, josta löytyi iso määrä hirven karvaa, siinä oli ilmeisesti raatokin joskus ollut. Tyydytettyään uteliaisuutensa Jippo palasi omalle jäljelleen. Neloskeppi nousi, vitonen ei, viimeinen keppi sentään nousi taas. Eli keppitreeniin täytyy tosiaan panostaa. On tässä vuosien mittaan kaikenlaista yritettykin ja saatu parannuksiakin aikaan, mutta jonkinlainen ikuisuusongelma tämä näyttää olevan. Vuosi sitten käväisimme Jälkikoira-kirjan kirjoittajien opissa ja kerroin ongelmaksi kepit. No, kirjassakin sanotaan, että tämä on "hyvä" ongelma, ja livenäkin toinen kirjoittaja nyökytteli tyytyväisenä samoin sanoin "Oh, it's a good problem". Keppejä jättävät koirat kun usein ovat hyvin motivoituneita jälkikoiria, joille kepit ovat jälkeen nähden toisarvoisia. Koemielessä ongelma vaan on aika iso, kun kepeistä ne pisteet tulevat...  Meille ehdotettiin sellaista treeniä, että kävelen jäljen yhdessä Jipon kanssa ja jätän kepit niin, että se varmasti huomaa. Hieman epäilin metodia, eikä Jippokaan ymmärtänyt, että yhdessä kävelty jälki voisi olla mikään oikea jälki, joten sen koommin emme ole metodia yrittäneet. Nyt täytyy kotona ottaa kuuri kepeillä leikkimistä ja keppijälkiä ruoka-aikaan ruokapalkalla. Se sitten joko auttaa tai ei

Snoopyn jälki oli 650 metriä pitkä, kulmia muutama joista kaksi teräviä, kuusi keppiä, ikää n. 1,5 tuntia. Maasto oli etupäässä helppokulkuista, avaraa metsää. Lisähaastetta jäljelle toi se, että maastossa risteili (jälleen kerran) marjastajan jälki. Ihan tarkoituksella Snoopyn jälki silti tehtiin samaan maastoon, koska nimenomaan haastetta halusinkin viime kerran liian helpon jäljen jälkeen. Snoopy käväisi välillä marjastajan jäljellä, mutta ei jäänyt sille, vaan vaihtoi takaisin omaansa. Terävissä kulmissa Snoopy pyöri pitkään jäljen suuntaa selvitellen, muita ongelmia ei ollut. Kaikki kepit nousivat varmasti, eli Snoopyn kohdalla tosiaan pitää välttää tekemästä turhan helppoja jälkiä.

Vinski ajoi n. 50 metrin namijäljen myöskin metsämaastossa, muutaman minuutin ikäisenä. Kaikkia nameja se ei syönyt eikä jokaista askelta erikseen tutkinut, mutta pysyi hyvin jäljellä eikä hötkynyt turhia.

 Näin kesälomalla ollessani minulla oli aikeissa treenata koiria mahdollisimman paljon, kun kerrankin on aikaa. Vaan kuinkas sitten kävikään, tulivat pitkälliset hirmuhelteet, ja suunnitelmat menivät uusiksi. Treenit ovat jääneet viime aikoina aika vähälle, kun lämpötila on joka päivä ollut jotain 31-34 asteen välillä. Lenkillä ollaan käyty vasta myöhään illalla tai yöllä, kun ei ole ihan niin kuuma, lämmintä toki on piisannut silloinkin. Koiria on välillä vilvoiteltu suihkussa - tai ämpäristä vettä lappamalla, jos vettä ei suihkusta ole tullut. Talossa on sopivasti näillä helteillä ollut jatkuvia ongelmia veden kanssa. Sunnuntai-iltana veden tulo lakkasi jälleen kokonaan, mikä olikin hyvä syy lähteä uimaan. Koirat uivat ensin yhdessä lammessa ja minä seuraavassa puolenyön aikaan

Maanantaina tein Jipolle ja Snoopylle jäljet viereiseen metsään iltapäivällä. Pituutta jäljillä oli tuollaiset 300-400 metriä ja keppejä kuusi. Ideana oli laittaa melko tiheästi keppejä sen takia, että koirat saavat useamman lepo- ja juomistauon. Hyvin koirat jaksoivat jäljestää helteellä. Jippo meni janan hyvin, lopussa se vähän oikaisi jäljelle, kun sai hajun. Jäljestys sujui nätisti, yksi keppi jäi nostamatta. Snoopy meni myös janan hyvin, takajälkeä se tarkisti metrin verran ja kääntyi sitten ripeästi. Jäljellä se pysyi hyvin, mutta ne kepit... Niitä jäi nostamatta kolme, myös kuutoskeppi. Snoopylle ei oikeastaan pitäisi tehdä liian helppoja jälkiä, koska silloin sen vauhti kasvaa, keskittyminen kärsii ja keppejä jää. Ei meillä keppejäkään kauhean hyvin hajusteta, ne otetaan metsästä juuri ennen jäljen tekoa, mutta se tuskin on ongelman ydin. Koiran nenävärkki on kuitenkin aika hyvä, ja nytkin ensimmäinen eli vähiten hajustunut keppi nousi kyllä, kauimmin hajustunut ei... 

Vinskin sosiaalistamiskoulutuskin on ollut retuperällä, kun lähimmät taajamat ovat meiltä kaukana, enkä ole koirien kanssa helteellä viitsinyt niihin ajella, kun ei edes ole mitään takeita, että törmäisimme esim. yhteenkään koiraan, joita meidän erityisesti pitäisi tavata. Mieleen tulikin tarkistaa, olisiko jossain kohtuullisen matkan päässä vaikka agilitykisoja, jotta päästäisiin takuuvarmasti kokemaan tarpeeksi häiriötä ja näkemään koiria. Ja Purina Areenalla olikin keskiviikkona kisat, sinnehän me Vinskin kanssa mentiin. Kiihkeästi haukkuvat koirat herättivät Vinskissä pientä ihmetystä, mutta se viihtyi yleisön joukossa kyllä. Monia koiria se olisi suoraan mennyt moikkaamaan, joitain sitten taas ei.

Torstaina saatiin nauttia hieman sellaista ihanuutta kuin sadetta, ja lämpötilakin laski illaksi alle hellelukemien. Hyödynsimme heti tilanteen ja lähdimme lenkille, ja sen jälkeen otimme pihatottista. Kaikki koirat pääsivät treenaamaan jotain. Nasta oli ylimotivoitunut, luulin jo, että se syö minut innoissaan. Sen lenkit on pidetty lyhyempinä kuin muiden, eikä se ole päässyt edes uimaan terveysongelmiensa takia, mutta jotain aktiviteettia se ilmiselvästi helteelläkin kaipaa, vaikka näennäisen rauhallisena nukkuukin päivät sängyn alla.

Mustikkasato ei meillä päin ole kovin runsas, mutta koirien syötäväksi mustikoita hyvin riittää. Kaikki koirani ovat aina olleet innokkaita marjastajia, eikä Vinskiltäkään mennyt kauan keksiä mustikoiden olemassaolo, eli koko jengi käy metsälenkkien lomassa mustikassa  

Torstai kului hellettä ihmetellen. Myöhään illallakin oli vielä niin lämmin, ettei tehty kovin pitkiä lenkkejä. Kaiken lisäksi veden tulo taloon lakkasi illalla, mikä näin helteellä on vielä ärsyttävämpää kuin muulloin. Yhdeltä yöllä koirien käydessä iltapissalla olisi keli jo ollut passeli lenkkeilyä tai vaikka treenaamista varten, mutta nukkumatti kutsui. Perjantaina totesin, että pitää vissiin ruveta taas jotain tekemäänkin, kun helteet eivät heti ole loppumassa kuitenkaan. Illansuussa suuntasimme siis kohti Helkutinkorpea treenaamaan jälkeä ja tottista ja moikkaamaan lampaita.

Perille saavuttuamme huomasin, että olin unohtanut koirien remmit kotiin. Ja Vinski on tähän asti aina jäljestänyt pannassa ja remmissä. Autossa kulkee aina ensiapuna yksi ylimääräinen remmi (juu, ei tosiaan ole ensimmäinen kerta kun meikä unohtaa remmit kotiin), mutta kun kyseessä on noutajaremmi kiristyspannalla, niin jäljelle sitä ei voinut ajatellakaan. Niinpä Vinski sai pukea ylleen ensimmäistä kertaa aikuisten koirien jälkivaljaat ja liinan. Upposihan se niihin valjaisiin kyllä, mutta ihan hyvin ne päällä pysyivät. Tein Vinskille vähän yli 30 metriä pitkän jäljen ruohikkoon. Alkuun jouduin tekemään lievän kaarroksen, kun halusin tehdä jäljen myötätuuleen ja tuuli pyöri jonkun verran. Ajoimme jäljen tuoreeltaan. Ja Vinski teki ihan todella hienoa työtä. Se jäljesti erittäin keskittyneesti, nenä tiukasti maassa koko ajan, kävi läpi jokaisen askeleen ja söi makupalat rauhassa. Olin odottanut, että suurin osa nameista jäisi taas maahan, joten ällistyin kyllä moista muutosta. Edellisestä ruokailusta oli vähän tavallista pidempi väli, joten ehkä nälkä motivoi Vinskin syömään kaikki makupalat. Tai sitten jälkivaljailla oli siihen taikavaikutus

Snoopylle ja Jipolle tein noin sadan metrin jäljet ruohikkoon. Pidempiin jälkiin ei tilaa ollut, kun en korkeaan heinikkoon halunnut jälkiä tehdä. Laitoin kummallekin kolme keppiä ja 2-3 kulmaa, makupaloja en laittanut kuin pari ihan alkuun. Ajoimme jäljet vähän yli puoli tuntia vanhoina. Jippo jäljesti myös tosi hyvin ja matalalla nenällä. Kaksi ekaa keppiä nousivat hyvin, viimeistä se joutui hetken hakemaan, kun oli juuri kohtalainen vastatuuli. Eipä tarvinnut seisovasta ilmasta kärsiä, kuten edellisellä jäljellä. Snoopy jäljesti sekin hyvin ja yllättävän matalalla nenällä Snoopyksi, mutta hektisemmin kuin muut. Kepit se nosti (lue:silppusi) tosi hyvin.

Snoopy ja Jippo ottivat myös lyhyesti tottista; lyhyen seuraamisen, jäävät ja tasamaanoudon. Jippo lisäksi maahanmenoja vauhdista pallopalkalla, mikä ei taida olla sille sopivin metodi, koska palloa odotellessa se kyllä teki useimmat maahanmenot nopeasti, muttei aina viitsinyt laittaa kyynärpäitä maahan asti.

Illalla taloon alkoi taas tulla nikotellen vettä, jee. Nikottelu jatkui vielä lauantainakin, mutta kunhan nyt jotain hanoista tulee ja voi koiriakin välillä kastella   Lauantai-iltana kävimme Helkutinkorvessa ottamassa uusintakierroksen lampaita, tottista ja jälkeä. Ilta oli edellistä kuumempi, joten tottis oli vielä eilistäkin lyhyempi. Jipolle ja Snoopylle en tehnyt jälkiä, mutta Vinski sai taas ajaa samantyyppisen jäljen kuin perjantainakin. Ja jälkivaljaat päällä, kun ne kerran jo pysyvät sillä   Tällä kertaa emme ajaneet jälkeä tuoreeltaan vaan noin 20 minuuttia vanhana. Vinski jäljesti taaskin hyvin, mutta nyt se jätti osan nameista syömättä. Ei tainnut olla yhtä nälkäinen kuin eilen

Vinski perjantaisella jäljellä, ensi kertaa valjaissa

Vinski lauantain jäljellä. Loppupalkka näkyy jo, mutta Vinski keskittyy silti jäljestämiseen.

Jippo tuli imuroimaan Vinskiltä jääneet makupalat

Tänään olemme viettäneet aktiivista elämää, toisin kuin alkuviikosta... Aamulla kävimme Luukissa, koska Vinskillä oli treffit Urhon kanssa. Vinski muisti heti Urhon ja pojilla oli taas kivat leikit. Välillä piti huilia pitkään, koska keli oli aika raskas. Kohtasimme myös kaksi russelia, joiden ohitus meni Vinskiltä hyvin.

Illalla olimme jäljestämässä Velskolassa Seijan ja koiriensa Miinan ja Mollan kanssa. Ihan ensin meinasin kyllä joutua ihan eri puolelle kaupunkia kuin Seija, kun tapaamispaikalla u-käännöksen jälkeen lähdin seuraamaan väärää autoa. No kun se oli saman värinen farmariauto... Muutaman kilometrin väärään suuntaan köröteltyäni Seija soitti ja tiedusteli, olenko eksynyt. No en nyt varsinaisesti, tiesin kyllä sijaintini,  mutta en sitä että se oli väärä  Toki olen välillä ihan oikeastikin hukassa ja joskus tulee ihmeteltyä, miksi harrastan jälkeä, kun siinä on aina vaara eksyä metsään 

Seija teki Snoopylle jäljen, jossa oli muutama kulma ja kuusi keppiä, maastona vaihteleva metsä- ja kalliomaasto. Ilma oli seisova. Vähän ajan kuluttua huomasin, että Snoopyn jälkialueelta tuli mies, joka haahuili hetken polun vieressä ilmeisesti mustikoita etsien ja paineli sitten takaisin jäljen suuntaan. Jännitystä oli siis ilmassa, kun lähetin Snoopyn jäljelle. Jana meni muuten hyvin, mutta takajäljen Snoopy tarkisti melkein liinanmitan verran ja jopa väänsi sinne kakat, mitä en muista sen koskaan ennen tehneen. Jälki meni hyvin, yhdessä kohdassa tuli jotain tarkistelua ja vitoskeppi jäi nostamatta, mutta ei mitään muita ongelmia, eli joko haahuileva mies ei ollut sotkenut Snoopyn jälkeä niin perusteellisesti kuin luulin tai sitten Snoopy ei piitannut harhoista.

Jipolle tein itse lyhyen keppijäljen, jossa oli melko tiheästi seitsemän keppiä, joista osa oli tosi pieniä. Jipolle itse jälki on aina ollut ykkösasia ja kepit vasta se kakkosjuttu, joten välillä olen painottanut sen kanssa keppitreeniä erilaisilla metodeilla. Eipä Jippo silti mielipidettään tärkeysjärjestyksestä ole täysin muuttanut. Keppijäljessä itse jäljestys ei mennyt kovin kauniisti, mutta kepeistä kuusi nousi, kahdesti Jippo tosin yritti jatkaa jäljestystä keppi suussa. Pitää vissiin ottaa lisää keppisulkeisia. Jippo pääsi vielä ajamaan ihan oikean Seijan tekemän jäljenkin, joka tehtiin Snoopyn varajäljeksi, kun pelättiin sen jäljen menevän pilalle. Maasto oli metsää, kalliota ja suota ja keppejä oli neljä. Jippo meni janan hyvin, takajälkeä hieman tarkisteli mutta kääntyi itsenäisesti. Jäljen se selvitti kauniisti, mutta kakkoskeppi jäi nostamatta.

Tein myös Vinskille lyhyen jäljen ruohikkoon, nameja oli joka askeleella ja lopussa pari lihapullaa pussissa. Alussa Vinski malttoi mennä rauhallisesti ja syödä nameja, sitten se posotti menemään nameista välittämättä, kunnes taas lopussa pysähtyi syömään. Vinski on nyt ajanut muutamia lyhyitä jälkiä sen jälkeen kun ruututreenit loppuivat. Välillä se on kotipihalla saanut jäljestää ruokakuppinsa. Jäljelle laitetuista nameista se syö yleensäkin vain pienen osan, mutta ihan vielä en aio nameja poiskaan jättää, vaikka Vinski taitaa itse olla sitä mieltä, että mokomat vauvajäljet voisikin jo lopettaa. Tänäänkin se jäljesti oma-aloitteisesti pätkän pitkin asfalttia, kun vein sen pikku kävelylle sen jälkeen kun Seija oli kävellyt tietä pitkin metsään jälkeä tekemään. Oli muuten kauniin näköistä työskentelyä.

Tänään olimme oman lauman kesken jäljestämässä Vihtijärvellä. Lämpötila huiteli molemmin puolin 20 astetta, aurinko paistoi ja tuuli oli kohtalainen. Tein Snoopylle ja Jipolle identtiset jäljet, joilla oli pituutta yli 500 metriä mutta alle kilometri, ei tullut koko matkalta askelia laskettua. Keppejä oli kuusi, kulmia useita, joista osa eri asteisia teräviä kulmia, ikää jäljillä vähän yli kaksi tuntia, ja molemmat jäljet tulivat loppupäässä metsätielle, kulkivat hetken tien viertä ja kääntyivät sitten takaisin metsään.

Jippo ajoi jälkensä hyvin, ensimmäisessä terävässä kulmassa se teki laajoja kaaria, mutta muuten pysyi tiukasti jäljellä. Kaikki kepit löytyivät, yhtä Jippo ei heti nostanut, mutta osoitti muuten bonganneensa sen. Myös Snoopy jäljesti hyvin, yhtä suoraa kulmaa se joutui hetken selvittelemään, kaikki kepit nousivat hyvin, vaikka osa niistä oli melkoisen pieniä. No, pari keppiä meni kyllä saman tien silpuksi, kuten Snoopylle usein käy.

Tein Vinskille ensimmäisen täysin metsämaastossa kulkevan jäljen. Pituutta jäljellä oli vajaat 20 metriä, joka askeleella oli nami ja jäljen päässä rasia, josta löytyi maksalaatikkoa. Vinski ei edennyt erityisen kovaa vauhtia tällä kertaa, mutta jotain pientä pyörimistä matkalla tapahtui. Jälki tuli kyllä selvitettyä loppuun asti, mutta loppupalkan merkitystä Vinski ei heti käsittänyt, se olisi halunnut vain jatkaa jäljestämistä.

Myös Nasta pääsi jäljestämään. Tein sille vähän yli sadan metrin jäljen, kun en halunnut rasittaa sitä liikaa, koska ikääntyminen on sille erinäisiä vaivoja riesaksi tuonut. Nasta kyllä selkeästi olisi jäljestänyt paljon pidempäänkin, kovin iloisesti ja motivoituneesti se jälkensä ajoi ja nosti kaksi keppiä kolmesta. Kotona olikin sitten illalla lauma väsyneitä ja onnellisia koiria.

Tällä viikolla oli jälkiryhmämme viimeiset treenit ennen kesätaukoa. Oli kiva tutustua vaihteeksi uuteen treenimaastoon, joka oikeastaan oli lyhyen kävelymatkan päässä ennestään tutusta treenipaikasta, mutta autoteitse välimatkaa kertyi useita kilometrejä. Se huono puoli uudessa maastossa on, ettei ikinä tiedä mitä siellä vastaan tulee, ja niinpä minäkin Ullan koiralle jälkeä tehdessäni päädyin ensin ryteikköön, sitten ison ojan viereen, jonka yli ei päässyt, vaan oli tehtävä kulma, ja samalla sivusin myös erään talon piha-aluetta...

Poikkeuksellisesti en omilla koirillani treenannut tällä kertaa harhajälkeä. Snoopy ja Jippo saivat molemmat vieraan tekemät tavalliset jäljet. Keli oli melko raskas seisovan ja painostavan ilman takia. Molemmat koirat ajoivat jälkensä hyvin ja kaikki kepit nousivat. Lopuksi tein vielä Vinskille kaksi namiruutua, joista lähti lyhyet jäljet. Hyvin selvitti Vinskikin treeninsä, mutta nyt siinä alkaa näkyä hektisyyttä, jota sillä ei aiemmin ole ollut. No, onhan sillä osaksi samoja geenejä kuin Snoopylla

Juu siis, en (kai) vielä sentään harhoja näe, vaikka muutaman päivän olenkin kuumeessa viettänyt. Viikon takaisia harhajälkitreenejä tässä muistelen, ja sen jälkeen ei sattuneesta syystä olla treenailtukaan. Viikko sitten olin taas vetämässä jälkiryhmäni treenejä Nupurissa ja itse treenasin siis jälleen harhaa, tällä kertaa Snoopyn kanssa, joka ihan ensimmäistä kertaa pääsi suunnitellusti treenaamaan harhajälkeä. Ulla teki ensin Snoopylle tuollaisen 400-500 m pitkän jäljen kallioiseen metsämaastoon. Esineinä neljä juuri maasta poimittua keppiä ja kulmia taisi olla kolme. Reilusti myöhemmin Sylva ja Laura kävivät kävelemässä jäljen yli ja takaisin aika loppupäästä. Sattumoisin harha tuli käveltyä juuri viimeisen kulman kohdalle, joten treeniin saatiin lisähaastetta.

Snoopy jäljesti taas ripeästi, mutta kohtuullisen kauniisti. Kepit nousivat kaikki hienosti. Kun Snoopy tuli viimeiseen kulmaan ja sotkettuun kohtaan, kävi se tutkimassa harhajälkiä jonkun matkaa, mutta palasi sitten omalle jäljelle ja löysikin kohtapuoliin kepin palkaksi. Kontrolloidusti on ollut kiva kokeilla näitä harhajälkiä, mutta kyllä se hymy saattaa tositilanteessa hyytyä, kun joku marjastajien tai sienestäjien armeija on sotkenut koko metsän ja pahimmillaan janankin...

Torstaina kävin vetämässä jälkitreenit Siikajärvellä, ja kova oli härdelli Espoon takametsissä. Paikalle pyrki tasaiseen tahtiin muitakin koirailijoita, mutta joutuivat kääntymään pois, kun parkkitilaa ei muille ollut. Ohi meni myös liuta hälytysajoneuvoja, kun saman tien varrella sattui samaan aikaan onnettomuus.

Jipolle tehtiin taas harhajälkitreeni. Jälki oli n. 300 metriä, kolme kulmaa, esineinä neljä juuri maasta poimittua keppiä ja vieraan tekemä. Noin sadan metrin kohdalle lähetin kaksi ihmistä kävelemään harhajäljet edestakaisin. Jippo ei reagoinut ensimmäisiin harhoihin mitenkään, toisten kohdalla se poikkesi omalta jäljeltään reilusti tutkimaan harhajälkiä ja palasi hetken päästä omalle jäljelleen. Tämän jälkeen jälki sivusi vielä polkua, jossa oli kävelty, ei mitään ongelmaa siinä. Kepit nousivat hienosti.

Snoopylle tein itse jäljen, joka oli n.400 metriä ja kulki ensin normaalissa metsämaastossa, sitten kalliolla, joka oli paikoitellen paljasta ja paikoitellen rutikuivan jäkälän peittämää. Suoria kulmia oli kaksi, piikkejä kaksi ja esineinä neljä juuri maasta poimittua keppiä. Snoopylla oli kova kiirus koko jäljen ajan, mutta se pysyi hyvin jäljellä, myös kalliolla jäljestäessään, ja selvitti sekä metsässä että kalliolla olleet piikit hyvin. Kiire kostautui sitten siinä, että kepeistä nousi vain ensimmäinen. Yleensä ensimmäinen on se, joka helpoiten jää, joten nyt sitten näin päin... Snoopylle ei tee hyvää se, että se joutuu töihin pitkän levon jälkeen. Intoa on silloin ylimitoitetusti, toki erittäin suurtahan tuon koiran työinto aina on.

Muun ryhmän lähtiessä kotiin hyvin menneiden treenien jälkeen jäin vielä tekemään Vinskille oman treenin. Tallasin sille kaksi melko kapeaa namiruutua. Jälkimmäisestä ruudusta lähti muutaman metrin pituinen jälki. Vinski jäljesti tämän pätkän hyvin ja olisi vielä halunnut jatkaakin.

Pari kertaa olemme tällä viikolla ehtineet treenata jälkeä. Samalla kun vedin jälkiryhmälleni treenit, sai Jippokin vähän treenata. Se ajoi vieraan tekemän lyhyen metsäjäljen, jossa oli kaksi kulmaa, kolme keppiä ja jonka yli kävi toinen vieras jäljentekijä vielä myöhemmin kävelemässä edestakaisin harhajäljen. Harhajälkiä ei ole koirien kanssa juuri tullut treenattua suunnitellusti, jo senkään takia, että suurimmaksi osaksi olen treenannut yksin. Kaksinkaan jonkun kanssa treenatessa eivät harhajäljet onnistu, joten olen päättänyt hyödyntää jälkiryhmääni siihen, että koirat saavat sellaisia jippoja, jotka muuten eivät onnistuisi. Suunnittelematta noita harhajälkiä kyllä saa kiusaksi asti ajaa varsinkin marja- ja sieniaikaan... Eivätkä ne aina todellakaan mene hyvin. Nyt Jippo ajoi jäljen hienosti ja reagoi harhajälkeen vain kääntämällä kerran päätään. Täytyy seuraavalla kerralla sotkea maastoa vähän perusteellisemmin.

Olimme jäljestämässä myös Helkutinkorven pellolla Anskin kanssa, jolloin tein jäljen kaikille aktiivi-iässä oleville koirille. Täytyy se eläkeläinenkin kyllä joku kerta ottaa mukaan treeneihin! Jipolle tein jäljen, jossa oli kaksi piikkiä ja suoria kulmia, esineinä yksi kepinpuolikas ja loppuesineenä pallo. Askeleille jätin kuivamuonanappuloita noin joka toiselle askelelle, välillä tein makupalattomia pätkiä. Jippo jäljesti rauhallisesti ja matalalla nenällä. Ensimmäinen piikki meni tosi hienosti, toisessa se oikaisi aika reippaasti, ja yhdessä kulmassa teki metsäjälkikoiralle tyypillisen pyörähdyksen. Jipollahan on pohjatyökin tehty aikanaan metsässä, eikä se ole tähän päivään mennessä ajanut montakaan jälkeä pellolla. Kepinpuolikas nousi hyvin, loppuesineestä Jippo meinasi kävellä yli, kun on ehdollistunut siihen, että esineinä on vain keppejä.

Snoopy sai melko pitkän jäljen, jossa oli muutama suora kulma, kolme keppiä ja myöskin makupaloja noin joka toisella askeleella. Snoopy on hektinen jälkikoira, jolle epäilemättä olisi tehnyt hyvää, että pohjatyö olisi aikanaan tehty pellolla. Tätä ennen olimme kerran tänä keväänä olleet pellolla, jolloin Snoopy rynni jälkensä läpi niin huolettomaan tyyliin, että yleisöllä oli hillittömän hauskaa.  Siksi olikin positiivinen yllätys, että se nyt työskenteli paljon rauhallisemmin ja piti kuonon maassa, mutta vähän hötkympää sen meno silti oli kuin Jipolla. Kepit nousivat hyvin, mutta viimeistä keppiä Snoopy ei ihan ehtinyt nostaa, kun se rupesi juuri silloin oksentamaan. Oli ilmeisesti turhan ahneesti syönyt makupalat jäljeltä.

Pikku-Vinski pääsi myös käyttämään kuonoaan. Tein sille kaksi makkararuutua, joissa kylläkin makkara korvattiin kanapullilla. Melkein kaksi viikkoa oli kulunut Vinskin edellisestä ruututreenistä. Ruudut sujuivat kuten ennenkin, Vinski pysyi tiukasti ruudussa koko ajan ja imuroi ruutua rauhallisesti ja keskittyneesti. Seuraavaksi ruutuja ruvetaan kaventamaan.