Tänään aamusta oli jälkiryhmän esinetreenit Luukissa. Peruutusten vuoksi tosin osallistujia oli vain Sylva ja minä. Mutta ei hätää, koiria meillä oli mukana viisi ja kaikki treenattiin!

Snoopy pääsi esineruutuun toisena Lunan jälkeen. Ruutu oli n. 25x50 metriä, esineitä viisi. Snoopy juoksi hetken alueella löytämättä mitään. Sitten se kai vasta avasi nenänsä kunnolla ja löysi melko ripeästi neljä esinettä, minkä jälkeen palkkasin. Luovutukset olivat taas aika rumia. Välillä Snoopy tiputti esineen muutaman metrin päähän minusta, välillä toi ihan minulle asti mutta joko mälväsi esinettä tai sylki sen eteeni. Huoh. Yritetään työstää ongelmaa, mutta ihan hirveästi en löisi vetoa sen puolesta, että ongelma paljonkaan korjaantuu ennen Snoopyn eläkkeelle siirtymistä.

Jippokin juoksi ruudussa hetken ennen kuin esineitä alkoi nousta. Kaksi esinettä tuli nopeasti, kolmannen eteen Jippo taas joutui tekemään enemmän työtä. Se liikkui jostain syystä eniten keskialueella. Kolmannen löydön jälkeen palkkasin.

Vinskin kanssa käytiin taas vähän kävelemässä ruudussa ensin hajua ottamassa. Se lähti älyttömän hyvin ja vauhdilla ruutuun ja toi nopeasti esineen oikeasta takakulmasta. Lähetin toiselle pistolle, mutta se oli Vinskille vaikeaa, se vain kävi muutaman metrin kääntymässä ruudussa. Käytiin uudestaan ottamassa hajua ja sen jälkeen lähti hyvin ja toi esineen toisesta takakulmasta. Täytyy panostaa useamman esineen tuomiseen samassa treenissä, se on vielä vähän vaikeaa kokemuksen puutteen takia.

Iltapäivällä koirat pääsivät aloittamaan uimakauden. Hirmu kiireellä ne rynnivät rantaan ja uinti sujui ihan entiseen malliin. Pojat uivat innokkaasti ja Jippo enemmänkin kahlasi ja seisoi vedessä räkyttämässä, ui se sentään välillä parin metrin matkoja. No, eikös kahlaaminenkin ole ihan hyvää jumppaa.

Tänään piipahdettiin Salmessa ottamassa pari liikettä Jipolla ja Vinskillä. Jippo otti ruudun ja ohjatun noudon. Ruutu oli nappisuoritus. Ohjatussa piti hakea vasen ja Jippo lähti hyvin vasemmalle, mutta vähän ennen kapulaa usko loppui kesken ja se palasi merkille. Uusi lähetys kannustavasti ja nyt toi hyvin. Vielä yksi uusinta, joka myös meni hyvin. Tähän liikkeeseen täytyy saada lisää itsevarmuutta, osaaminen Jipolla on olemassa kun vain uskoo itseensä ja malttaa hetken miettiä mitä on tekemässä.

Vinski otti seuraamista ja ruutuun lähetyksiä. Seuraaminen vaikutti tosi hyvältä, vire ja kontakti säilyivät koko ajan. Vinski palkkaantuu selkeästi aina vaan paremmin saaliilla ja käy jo treenien alussa suorastaan kuumana. Ruutuun Vinski hakeutui hyvin lätkälle, muttei vielä malttanut jäädä seisomaan siihen kuin pariksi sekunniksi. Olisi myös saanut mennä nopeammin ruutuun, mutta tämä nyt vaan on niitä liikkeitä, jotka sillä ovat vähän hitaampia ainakin vielä.

Myöhemmin kotona otettiin vuoden ensimmäinen esineruutu, kooltaan noin 20x50 metriä, esineitä viisi. Vinski aloitti. Kävelytin sitä ensin hetken ruudussa ottamassa hajua esineistä, ettei sen tarvitsisi etsiä niitä jäljestämällä. Se jäljesti koko ajan kun siinä kävelimme ja olin varma, että niin se tekee itse suorituksessakin. Mutta ei, se lähti juoksemaan heti taakse kuono ylhäällä kun lähetin sen ruutuun. Se etsi hetken ja toi oikeasta takakulmasta esineen, pehmeän kotelon, ja luovuttikin sen hyvin. Uusi lähetys ja se näytti pari sekuntia epäröivältä, mutta lähti sitten ruutuun ja haki lähiesineen, jääkiekon, edestä vasemmalta ja luovutti senkin hyvin. Siitä palkka.

Jippo pääsi sitten töihin, intoa puhkuen. Se toi nopeasti molemmat lähiesineet ja sitten kannon päältä pienikokoisen esineen ruudun keskeltä. Lähetin sen vielä kerran ja se toi hetkessä oikeassa takakulmassa olleen esineen. Viidettä en haetuttanut vaan palkkasin.

Snoopy oli myös kovasti innokas, mutta ei tainnut nenä olla heti ihan auki, kun se juoksi oikeanpuoleisen lähiesineen päältä ja haki ensimmäisenä vasemmanpuoleisen lähiesineen. Se lähti esineen kanssa juoksemaan kohti ruudun takaosaa, mutta komensin tuomaan esineen ja toihan se. Se löysi nopeasti samat neljä esinettä kuin Jippokin ja sai niistä palkan. Luovutukset sillä olivat aika huonoja, se ensin pureskeli esineitä ja sitten sylki ne maahan. Vaadin tuomaan käteen asti. Täytyy ruveta treenaamaan esineiden luovutuksia erikseen.

Olipa kiva päästä aloittamaan maastoilut! Vinskin suoritus oli iloinen yllätys, Jippo oli ihan super ja Snoopy vähän vallaton, mutta taitava sekin.

Lauantaina oli jälkiryhmän treenit Veikkolassa. Vinski pääsi ajamaan Lauran tekemän jäljen, joka kulki metsärinnettä ylös ja takaisin alas, osittain myös kalliolla. Keppejä oli viisi, sää aurinkoinen ja maasto kostea. Vinski nosti jäljen hyvin ja jäljesti tarkasti koko matkan. Ja ilmaisi kaikki kepit. Keppejä ei ollut merkattu mitenkään, etten itse antaisi vahingossakaan mitään vihjeitä Vinskille ja näkisin todellisuuden. Ekalla kepillä Vinski ei heti mennyt maahan, mutta merkkasi muuten kepin niin selkeästi, että arvasin kepin siinä olevan. Pysähdyin odottamaan ja tajusi Vinski sitten maahankin mennä. Loput kepit se ilmaisi heti maahanmenolla. Hieno jälki!

Illalla kotona Vinski pääsi esineruutuun. Vein ruutuun kolme esinettä. Oikean takakulman esineestä kävimme ottamassa hajun, sitten paluu etulinjalle ja lähetys. Vinski toi esineen vikkelästi. Vasemman takakulman esinettä lähetin sen hakemaan suoraan. Se meni vähän kaartaen ja jäljesti jonkun verran, mutta aika nopsaan löysi ja palautti tämänkin esineen. Keskellä ruutua oli vielä jääkiekko kannon päällä, siitä kävimme taas ottamassa hajun ja sitten lähetys. Hienosti nousi.

Muut koirat eivät nyt maastotreeneihin päässeet, mutta tokoa ja tottista ne pääsivät kotona treenaamaan, kuten kyllä Vinskikin.

Vinski pääsi esineruutuilemaan eilen ja tänään. Eilen kotosalla ja tänään Nummelassa. Eilisessä treenissä vein esineitä ruutuun neljä ja annoin Vinskin hakea kolme. Se työskenteli paljon paremmin kuin edellisessä treenissä, mutta jäljesti kyllä aika paljon. Esineet se löysi kohtuuajassa.

Tänään päätin tehdä jotain tuolle jäljestysongelmalle, kun se kuitenkin jumittaa työskentelyä niin paljon. Kävelin Vinskin kanssa yhdessä takakulmaan ja heitin sieltä esineen muutaman metrin päähän pitkin takalinjaa. Sitten kävelimme etulinjalle ja lähetin Vinskin kohtisuoraan esinettä kohti. Vinski meni iloisesti ja vauhdilla ja palautti esineen minulle. Seuraavaksi teimme niin, että Vinski sai odottaa maassa, kun vein toisen esineen keskelle ruutua. Sitten kävelin Vinskin kanssa esineen läheltä ja kun näin, että se sai hajun, kävelimme etulinjalle ja sieltä lähetys. Taas nopea ja iloinen suoritus ja siitä loppupalkka. Täytyy tämäntyyppistä treeniä nyt tehdä, jos jäljestys sitten vähenisi.

Sunnuntaina oli jälkiryhmän treenit Siikajärvellä. Jäljestämään pääsi meidän laumasta vain Vinski. Sylva teki sille jäljen, jossa oli kaksi kulmaa ja pientä mutkittelua muutenkin, keppejä viisi. Alustana normaalia metsämaastoa, kalliota ja kanervikkoa. Jälki meni hyvin, kalliolla ollut kulmakaan ei tuottanut ongelmia. Kepit olivat taas suurin haaste, eli ensimmäisen ja viimeisen kohdalla hieman vinkkasin Vinskiä kepistä, kolme välikeppiä se ilmaisi moitteetta.

Esineruutuun pääsi koko lauma. Nasta aloitti.  Lähetin sen kohdasta, josta oli ehkä viitisentoista metriä matkaa lähiesineelle. Se oli nappisuoritus, hanska nousi heti. Sitten oli Snoopy. Se löysi melko nopeasti yhden esineen. Sitten se pysähtyi nuuskimaan kohtaa, jossa hanska oli, mutta ei tuonut sitä. Vasta juoksenneltuaan hetken alueella se tuli takaisin tähän kohtaan ja nosti hanskan. Haetutin sillä vielä yhden esineen ruudun vasemmalta laidalta. Siltä kesti löytää esine, se nosteli kovasti nenäänsä, kun merkkien hajut häiritsivät sitä. Jostain syystä merkit olivat tavallista häiritsevämpiä tällä kertaa, esim. Miinakin otti niistä häiriötä.

Lähetin Vinskin suoraan hanskan kohdalta ruutuun. Sekin jäi nuuskimaan kohtaa, muttei bongannut esinettä. Seija keksi tässä vaiheessa todennäköisen selityksen: jompikumpi ruudussa käynyt kultsunarttu oli varmaankin pissannut esineen viereen ja uroksilta kytkeytyivät sen takia aivot pois päältä ;D  Vinski juoksenteli nuuskimisepisodin jälkeen pitkin ruutua löytämättä mitään, joten kävimme ottamassa hanskasta hajun ja sitten se tietenkin nousi. Sen jälkeen lähdimme vielä etsimään vasemmalla sivulla olevaa esinettä. Jouduin auttamaan Vinskiä siirtymällä koko ajan lähemmäs esinettä, koska se ei oikein enää irronnut. Alussahan se paitsi irtosi hyvin niin käytti Vinskiksi aika kovaa vauhtiakin. Avustettuna sivuesinekin nousi, mutta ei kyllä ollut Vinskin ruutupäivä tänään. Eipä sillä toisaalta paljon kokemustakaan vielä ole.

Jippokin pääsi ruutuun. Ihan ensin se löysi esineen, jota ei kukaan muu ollut nostanut, eli maitotölkin. Ei olla moisella koskaan edes treenattu ennen. Jippo työskenteli älyttömän hyvin ruudussa ja palautti minulle nopeaa tahtia kaikki neljä ruutuun laitettua esinettä. Tytöt vastaan pojat 6-0 tässä treenissä :D

Eilen päädyimme Nummelaan lenkille ja esineitä treenaamaan ihan sattumalta. Tokokokeesta kotiutumisen jälkeen lähdimme ensin normaalisti lenkille kotona. Parinsadan metrin päässä pihasta kohtasimme sen kauhistuksen. Se oli kerällä keskellä tietä. Havaitsin sen vasta kun olimme parin askeleen päässä siitä, mutta en heti sisäistänyt näkemääni, joten ehdimme melkein talloa kyyn jalkoihimme. Melkoisen vilkkaan täyskäännöksen sitten teinkin, koirien suureksi ihmeeksi, ne kun eivät mitään epätavallista olleet havainneet. Kyllähän me melko kyiden keskellä täällä asumme, vaikkei niitä hirmu usein näkemään (onneksi) pääsekään. Tänä vuonna tämä oli ensimmäinen elävä kyy, jonka bongasin näin lähellä kotia. Kuolleen poikasen bongasin kesällä vieläkin lähempänä.

Kyy oli siis keskellä tietä ja sitten siinä tiellä oli parkissa myös auto, mistä tiesin, että viereisellä metsäpläntillä oli sienestäjä tai useampi. Lähimetsässä harvoin liikkuu muita, mutta etenkin syksyllä niin saattaa käydä, ja tämä syksy on ollut erityisen vilkas. Metsäänkään ei tehnyt mieli lähteä, kun ei tiennyt olisiko siellä mukana vaikkapa joku irtokoira kuten eräälläkin seurueella. Joten lähdimme lenkille Nummelaan, jossa vaikka koko lenkin voi tehdä sivistyneesti asfaltilla, jolloin kyiden ja sienestäjien vaara on pienehkö. No, me kyllä uskaltauduimme metsäänkin ja saimme ihan rauhassa olla :)

Lenkin jälkeen pojat pääsivät esineruutuilemaan. Snoopy aloitti. Esineitä oli viisi, joista neljä annoin Snoopyn hakea. Se haki hyvin ja työskenteli nyt ruudussa melko kattavasti. Kerran se pudotti yhden esineen, kun sai tuodessaan hajun toisesta esineestä, ja aikoi mennä vaihtamaan esineen. Onneksi pääsin näkemään tämän tarpeeksi läheltä ja ehdin puuttua asiaan. Sain pysäytettyä Snoopyn ei-käskyllä ja noutokäskyllä se otti pudottamansa esineen uudestaan ja toi sen, parin sekunnin miettimisen jälkeen. Kova veto olisi sinne toiselle esineelle ollut. Mutta oikein onnistunut treeni, kun kerrankin pääsin kunnolla puuttumaan esineen vaihtamiseen.

Vinski pääsi sitten hommiin, ja tällä kertaa se sai ensimmäisen kerran etsiä kolme esinettä. Sen työskentely oli välillä hidasta ja huolellista jäljestämistä, välillä se sai ahaa-elämyksiä ja eteni ruudussa suoraviivaisemmin ja jäljestämättä. Kolme esinettä se onnistui melkoisen ongelmitta löytämään. Epäröimättä se jo tuo kaikenlaisia esineitä, nytkin yksi oli pieni lasten saapas, joka ennen olisi Vinskin mielestä ollut vähän epäilyttävä. Tuota jäljestystä vaan pitäisi saada vähemmäksi.

Tänään olimme Salmessa tokoilemassa. Sää oli taas vaihtunut sateiseksi. Jippo otti ruudun evl-tyyliin ja ohjatun noudon. Nappisuorituksia molemmat, ei mitään huomautettavaa, saatoin vain ihailla koiran menoa. Otimme myös kaukokäskyjen tekniikkaa siten, että eteen ei tulla pätkääkään, seisomaan mennessä saa vähän peruuttaakin. Vaikeaksi se vaan heti tuntuu muuttuvan, kun etäisyys ohjaajaan kasvaa. Jotain idarin tai nykyisen zetan tapaista vielä lopuksi otimme. Onnistunut treeni ja Jippo on niin ihanan innokas tässäkin lajissa. Paljon on kyllä treenattavaa evl-luokkaa varten.

Vinski otti Salmen parkkiksella myös vähän ruututreeniä, seuraamista ja noudon. Ihan aluksi kontaktia ja kontaktista vapauttamista patukalle. Onnistunut treeni Vinskilläkin.

Kotona pääsivät Snoopy ja Vinski häiriöksi Jipolle treenaamaan paikalla istumista ja makaamista. Vinski lähti kerran istumisesta käpälämäkeen ja palautin sen takaisin riviin. Kun olin menossa vapauttamaan koiria, karkasi Vinski toisen kerran. Mutta ei silti hullumpi suoritus, kun oli Vinskille ensimmäinen tuollainen treeni. Snoopy ja Jippo pysyivät hyvin istumassa. Paikkamakuussa koko jengi sai olla neljä minuuttia ja menin itse piiloon. Hyvin meni kaikilta. Vinskin kanssa ei ole piiloa aiemmin treenattu kuin pari kertaa niin, että olen pariksi sekunniksi hävinnyt näkyvistä, joten kivasti sujui.

Toissapäivänä olimme Nummelan kentällä treenaamassa. Vinski aloitti treenit agilitykentän puolella. Se sai hypätä kolmea hyppyä eri suunnista ja kiivetä puomia ja A-estettä, pujotella ja uutena esteenä tutustua renkaaseen. Hypyt ja kiipeämiset menivät kepoisasti. Vinskistä voisi tulla hyvä agilitykoira, sääli kun emäntä on lajissa niin tumpelo eikä aikakaan kaikkiin lajeihin riitä ;)

Sitten Vinski siirtyi pk-kentän puolelle. Ensin se sai kiivetä jyrkän A-esteen, joka menikin hyvin. Seuraavaksi oli vuorossa hyppytreeniä. Ensin 70 senttistä hyppyä patukan perässä, joka oli tarkoitus palauttaa myös hyppynoutona, mutta Vinski kiersi esteen patukan kanssa, vaikka menohyppy olikin hyvä. Muutaman yrityksen ja tsemppaamisen jälkeen paluuhyppy patukan kanssa sitten onnistui. Ja sitten olikin vuorossa seuraava kynnys. Metrin ylitys ilman patukkaa. Vinski kieltäytyi muutaman kerran kunniasta, mutta kun ohjaaja sinnikkäästi jatkoi tsemppaamista, niin lopulta se ylitti esteen ja vieläpä melko ilmavasti.  Ja sai palkaksi kehut ja patukkaleikin, enempää ei sillä kertaa hypitty. Vähän seuraamistreeniä lopuksi teimme.

Jippo tokoili. Edellisenä päivänä meille oli tarjottu peruutuspaikkaa tokokisasta viikonlopuksi, joten hioimme ruutua ja kaukokäskyjä. Ruutua otimme useampaan kertaan ja hyvin Jippo  löysi ruudun joka kerta. Otimme myös tunnarin, joka meni hyvin, ja metallinoudon ja hyppynoudon puukapulalla. Kaikki ok, pieniä kauneusvirheitä sekaan mahtui.

Snoopy otti pk-liikkeitä. Paikallamakuun aikana ammuin yhden laukauksen, josta Snoopy ei välittänyt, sitten ase menikin jumiin eikä enempää voinut ampua.

Eilen Jippo pääsi viimeistelytreeniin Luukin kentälle. Otimme ruutuun lähetyksiä eri suunnista, kaukokäskyjen tekniikkaa ja pätkän seuraamista. Hyvin ruutu löytyi taas, mutta välillä Jippo hakeutuu lähelle ruudun laitoja tai turhan etualalle. Joskus jopa silloin, kun ruudussa on targetti, joten targetin merkitystä sille muistuttelinkin. Kovasti Jippo innostui asiasta ja sieppasi targetin suuhunsa :)

Pojat pääsivät kotona esineruutuilemaan. Laitoin ruutuun viisi esinettä. Ensin pääsi Vinski hommiin. Se lähti sivusuuntaan seuraamaan tallausjälkiä ja löysikin pian lähiesineen ja toi sen, tuodessa se piti taas sylkäistä maahan. Jäljestäen Vinski lähti seuraavaakin esinettä etsimään, mutta unohti sitten hetkeksi jäljestämisen ja eteni suoraan taakse ja löysi sieltä toisen esineen, lasten sandaalin. Olin ajatellut ottaa Vinskillä kolme esinettä, mutta päätin kuitenkin lopettaa kahteen, että pääsin palkaamaan hyvästä suorituksesta.

Snoopy oli tapansa mukaan vauhdikas. Se löysi kolme esinettä nopeaan tahtiin. Oikea takakulma oli ryteikössä ja sitä Snoopy ei mennyt edes tarkistamaan, vaikka kävi lähellä. Yksi esine oli juuri siellä. Lopulta menimme Snoopyn kanssa ottamaan hajun takakulman esineestä, koska halusin näyttää, että koko ruutu kyllä kannattaisi käydä läpi. Johan nousi sekin esine ja viides sai jäädä hakematta.

Toissapäivänä oli ryhmän tottistreenit Luukissa. Vinski pääsi kentälle Iitun parina illan jo hämärtäessä, joten paukkuja ei enää viitsinyt ottaa. Kaikkea muuta perusjuttua tehtiin. Aluksi treenasimme ilmoittautumista Iitun kanssa. Kerran Vinski nousi perusasennosta, mutta muuten malttoi hyvin olla aloillaan. Seuraamista teimme myös kahden henkilön välistä ja ympäri. Se tuotti pieniä vaikeuksia, kun Vinskin teki mieli käydä moikkaamassa ihmisiä, mutta muutaman kerran ihmisiä pujoteltuamme se jo malttoi keskittyä pelkkään seuraamiseen. Jääviä ja noutoja teimme myös ja lopuksi paikallaolo, joka onnistui hyvin. Muuten hyvä treeni, mutta Vinski oli aika innoissaan Iitun läsnäolosta jo kentälle kävellessämme ja kentälläkin pari kertaa haikaili sen perään. Taitaa olla tytöt mielessä Jipon äskeisen juoksun takia.

Minun oli tarkoitus treenata Jippo ja Snoopy parkkiksella, mutta pieni vesisade yltyi kaatosateeksi juuri kun sain Jipolle ruudun rakennettua. Ruutuun lähetyksen jälkeen pakenimme likomärkinä paikalta.

Eilen oli jälkiryhmän esinetreenit niinikään Luukissa. Vinskille vietiin kaksi vierasta esinettä takarajalle valmiiksi. Se lähti hyvin etsimään ja löysi nopeasti ensimmäisen esineen, tuodessaan irrotti sen parin metrin päässä, pyysin tuomaan käteen asti. Seuraavalla lähetyksellä se lähti jostain syystä takaani etsimään. Lähetin uudestaan ja se eteni tällä kertaa eteen ja löysi toisen esineen, tuodessa esine piti taas tiputtaa. Mutta näyttää tuo jotain esineiden päälle ymmärtävän.

Vinskin suorituksen jälkeen alkoi taas kaatosade, joten Jippo ja Snoopy saivat tyytyä turistin osaan, miten tää aina näin meneekin... Kotiin päästessämme sade oli laantunut sen verran, että kaikki kolme koiraa pääsivät ottamaan pihatottista. Jippo teki mm. tunnaria, joka meni mainiosti.  Vinski sai myös etsiä ensin omaa tunnaria ruohikosta ja sitten kokeilin laittaa väärät siihen viereen. Ei olla taidettu talven jälkeen edes kokeilla ja sen kyllä huomasi, Vinski ei tajunnut mikä kapula on oikea. Pitäisiköhän vähän treenatakin tätä joskus.

Hissuksiin ollaan treenattu viime aikoina kaikkea muuta paitsi tokoa, kaikkia treenejä ei vaan aina viitsi erikseen kirjata ylös.

Tottista olemme treenanneet omalla pihalla ja Nummelan ja Luukin kentillä. Treenit ovat sujuneet kivasti. Vinskin kohdalla suurin haaste tällä hetkellä on saada se hyppäämään kapula suussa. Vain matalat hypyt kapulan kanssa onnistuvat, vähänkään korkeampiin Vinskillä on joku kammo, varmaan on sattunut joku kolaus kapula suussa, joka tähän vaikuttaa. Jyrkän A-esteen Vinski kiipesi Nummelan kentällä jo ilman lupaakin. Tosin myöhemmin luvan kanssa kiivetessään se kieltäytyi kiipeämästä paluusuuntaan ja vaadittiin houkuttelurupeama. Ennakkoluuloja esteitä kohtaan siis löytyy, vaikka edistystä on paljon tapahtunutkin. Hankalaa asiassa on se, ettei korkeita hyppyjä ja jyrkkää A-estettä olisi hyvä liian usein treenata, mutta melko säännöllisesti on pakko treenata, jos aikoo edistyä.

Vinski seuraa entistä pidempiä pätkiä hyvässä kontaktissa. Ainakin kahden kesken treenatessa, tiedä sitten mitä ryhmätreeneissä tapahtuisi, kun sellaisia ei ole pitkään aikaan ollut. Snoopy ja Jippo ovat toimineet tottistreeneissä hyvällä motivaatiolla kuten yleensäkin, välillä omia pieniä tyyppivirheitään tehden, mutta enimmäkseen tosi kivasti.

Jäljellä olemme viime aikoina olleet kerran ja lisäksi kerran treenasimme erikseen janoja. Vinskille janatreeni oli ensimmäinen kerta. Se sai ottaa yhden näkölähtöjanan, jossa jätin ruokakipon janalle, ja yhden valmiiksi tehdyn. Kiva oli nähdä, ettei ruokakippo janalla lisännyt sen vauhtia, kun rauhallinen janasuoritus on vaihteeksi ihan kiva juttu. Muilla koirillani ei sellaista ole ollutkaan, vaan janat on aina tehty vauhdilla, onnistuuhan se kyllä niinkin.

Esineitäkin olemme treenanneet. Jippo ja Snoopy ovat toimineet hienosti, Snoopy tosin kerran taas vaihtoi yhden esineen, seikka, jota täytyy ryhtyä työstämään. Vinskin ongelma on, että se seuraa liikaa tallausjälkiä. Ja onhan se yleisesti ottaenkin hyvin keskeneräinen esine-etsinnässä, vasta-alkaja vasta.

Meillä kävi lapsivieraitakin, nuorimmainen oli konttaava yksivuotias. Snoopy, Jippo ja Nasta ovat tottuneita konttaaviinkin lapsiin, mutta Vinski ei ollut ennen sattunut moista näkemään. Se seurasikin vauvaa hyvin kiinnostuneena ja välillä kiemurteli hassun näköisenä pitkin lattiaa vauvan perässä. Ihan siitä kiemurtelusta en ehtinyt kuvaa ottaa, mutta tässä yksi otos pojista lattialla:)

Tässä kuvassa taasen on suosittu kerrossänky:) Ostin viime kesänä Vinskille autokäyttöön kevythäkin, mutta se teki häkkiin jo ensimmäisellä käyttökerralla reiän, joten häkki päätyi sänkykäyttöön koirille ja kissoille. Ei huono juttu sekään, kuten Jippo, Milla ja Nella tässä todistavat:)

Sain vihdoin siirrettyä vanhat kuvat kännykästä koneelle. Tällainen kuva oli Snoopysta ja Vinskistä huhtikuulta 2010. Ei mitenkään hyvälaatuinen kuva, mutta ajan kulumista tästä voi ihmetellä... Voih...

Viime aikoina treenit ovat jääneet melko vähälle, osittain ihan kuuman ilmankin takia. Jäljestys taas on jäänyt kokonaan väliin erityisesti siksi, että metsät ovat nyt vääränään marjastajia. Kotimetsässä marjastajia tosin on harvemmin, mutta aina ei viitsi jäljestää samassa liiankin tutussa ja jäljestysalaltaan pienessä metsässä. No, täytyy kai tässä lähiaikoina vaan uskaltautua marjastajien sekaan, jos aikoo lajia harrastaa vielä tänä vuonna. Ei ne ole vaan ne mustikat, kun on vielä sienet ja puolukatkin...

Vinski on treenannut esineitä iltaruoan aikaan muutamana iltana. Se on saanut etsiä kahta piharuohikkoon piilotettua esinettä ja löydettyään ne se on saanut iltaruokansa palkaksi. Sen motivaatio on selvästi noussut ja se on koko ajan paremmin ruvennut hakemaan toistakin esinettä. Seuraavaksi siirrämme esineruudun läheiselle metsäalueelle.

Koirat ovat myös tottistelleet kotipihalla jonkun verran, ja toissapäivänä kävimme vaihteeksi Nummelan kentällä treenaamassa. Jippo teki siellä ensimmäistä kertaa kokonaisen ohjatun noudon merkille lähettämisineen kaikkineen, ja se jopa tällä kertaa malttoi seurata suuntaohjaustani ja toi oikean kapulan. Vinski pääsi kiipeämään ensin loivaa A-estettä ja se oli niin innokas, että kiipesi välillä ilman lupaakin. Päätinkin sitten kokeilla sillä ensimmäisen kerran jyrkkää A-estettä, joka tällä kentällä vaikutti pätevältä ja turvalliselta. Ensin Vinski kieltäytyi, mutta pienellä houkuttelulla kiipesi esteen. Siitä se sai kehut ja palkaksi se sai vielä kiivetä loivan A-esteen edestakaisin, jyrkkää en vielä ottanut sillä edestakaisin. Hyppyä otimme myös, hyppynoutoa ensin puolen metrin korkeudelta ja sitten pelkkää hyppyä 70 ja 90 sentin korkeudelta.

Uimassa ollaan tietenkin käyty. Viime viikolla painelin itse koirien perässä järveen vaatteet päällä uimaan, kun kävi kateeksi, eikä ollut uimapuku mukana ;D Lähimmässä järvessä on nyt sinilevää, mutta onneksi muitakin uimapaikkoja on, että voidaan jatkossakin muutama kerta viikossa käydä uimassa näiden maanisten vesipetojen kanssa. Piti oikein tsekata Vinskin horoskooppimerkki, ja juu, kalat on sen merkki :)

Olemme myös kyläilleet Nummelassa siskon perheen luona ja koirat ovat päässeet telmimään lasten kanssa. Vinskikin innostui lasten heittämästä pallosta. Perheen Vili-koiran ja Vinskin ystävyys ei oikein ole edennyt, Vinskistä riippumattomista syistä, harmi.

Jippo on aina valmiina pallon perään

Vinski paapottavana

Kotona Snoopy uuvahti kesken jalkapallopelin

Vinski, Snoopy ja Jippo paikallaolotreenissä kotipihalla

Jälkiryhmä on pitkällä kesätauolla, vaikka itse kyllä soisin ryhmän toimivan läpi kesänkin. On hullua pitää treenitaukoa parhaaseen aikaan, kun valoisia tunteja vuorokaudessa riittäisi yllinkyllin ja useimmilla on aikaa muutenkin enemmän käytössään, ja kun pakollinen talvitauko joka tapauksessa on niin pitkä. Ei vuodessa kovin monia ryhmätreenejä saa pidettyä, jos kesätaukokin on pari kuukautta pitkä, ja ne vieraan tekemät jäljet olisivat tärkeitä...Mutta minkäs teet, kun suurin osa ryhmästä haluaa kesätauon.

 Onneksi tänään sentään pääsimme jälkitreeneihin Seijan kanssa. Seija teki jäljen Vinskille ja minä Mollalle, muut koirat pitivät vapaata jäljestämisestä. Vinski nosti janalta ensin jonkun muun kuin oman jälkensä. Ohjasin sen omalle, mutta jäljestys oli vaikeaa alusta asti ja Vinski jäljesti pitkät matkat väärää jälkeä. Seijan tekemälläkin se kävi, mutta vaihtoi kohta taas jälkeä. Ilmeisesti koko matkan janalta asti alueella risteili toinen jälki tai jälkiä. Emme edes tarkkaan tienneet, milloin Vinski oli oikealla ja milloin väärällä jäljellä, koska Vinskin jälki oli täysin merkkaamaton. Tästä opin ainakin sen, että pahimpaan marjastusaikaan Vinskin jäljet kannattaa merkata. Merkkaaminenkaan sinänsä ei olisi sitä jälkeä pelastanut, mutta olisin ainakin ajoissa keskeyttänyt touhun, jos olisin nähnyt, ettei omalla jäljellä pysyminen onnistu. Yhtään keppiä Vinski ei löytänyt ja lopulta se jäljestys jätettiin kesken, kun kävi ilmeiseksi, ettei se niissä olosuhteissa onnistu. Eipä siitä koiraa voi ainakaan syyttää, jos jo janalta asti alueella on useampi jälki, mistäpä se tietäisi mikä on se oikea. Kun ei tuota ID-puolta olla treenattu... Vähän hämmentynyt Vinski jäljen aikana välillä olikin. Mutta kokemus tämäkin ja hyvä on koiran sekin oppia, että näitä sattuu, eikä se maata kaada.

Seija teki sitten Vinskille uuden, merkatun jäljen tien toiselle puolelle ryteikköön. Ajoimme sen vähän yli puolen tunnin ikäisenä. Keppejä oli vain kaksi ja jälki aika lyhyt. Nyt jäljestys onnistui hyvin ja kepitkin Vinski huomasi heti. Maahanmenoa siltä piti oikein odottaa, jostain syystä se ei enää putoa suoraan maahan. Ehkä se inhoaa märkää maata? Maa oli märkää ja välillä satoikin reippaasti, ja tuuli oli tänään kova.

Jälkitreenin jälkeen jäin vielä oman lauman kanssa treenaamaan esineitä. Ensin vein Jipolle viisi esinettä n. 40x50 metrin ruutuun. Jippo teki hyvää työtä ruudussa ja löysi nopeaan tahtiin esineistä kolme. Tällä kertaa palkkasin sen jo kolmesta.

Vinskikin pääsi isoon ruutuun. Se sai odottaa puuhun kytkettynä, kun sen nähden vein esineitä ruutuun. Sitten se lähtikin niin hyvällä motivaatiolla, että otti varaslähdön. Se sai pian hajun lähiesineestä, joka oli mättään päällä, mutta ei oikein tiennyt, miten sitä lähestyisi, vaan kiersi ja kaarsi mätästä. Lopulta se reippaasti kiipesi mättäälle ja toi esineen. Lähetin sen hakemaan vielä toista esinettä. Se löysikin selvästi takakulman esineen, muttei tuonut sitä. Lähdin yhdessä Vinskin kanssa takakulmaan esinettä hakemaan, mutta esine ei enää ollut siellä. Eli Vinski oli kuitenkin kuljettanut sitä jonkun matkaa johonkin suuntaan. Menimmekin sitten ottamaan hajun toisesta takaesineestä. Sen hakeminen sitten vähän takkusi, Vinskin vire oli ehtinyt laskea, mutta onnistui se lopulta ja Vinski sai palkkansa.

Snoopy teki ruudussa kovasti töitä, mutta ei löytänyt esineitä kovin tehokkaasti, ei oikein ollut nenä auki. Varsinkaan lähiesineiden suhteen, koska se toi ensin kaikki kolme takaesinettä. Eikä se käynyt koko ruutua kattavasti läpi, vaan jumitti samoilla reiteillä. Päätin, että toisen lähiesineen se saa luvan vielä etsiä ennen loppupalkkaa. Ja löytyihan se toinen esine mättäältä lopulta. Toista lähiesinettä ei kukaan koirista löytänyt, se olikin varvikossa pienen mättään takana.

Illalla Vinski sai vielä kotipihassa ruoka-aikana etsiä kaksi esinettä, eli litteän silmälasikotelon, jota se oli aiemmin ruudussa siirtänyt paikaltaan, ja jääkiekon. Se toi jääkiekon ensin, mutta pudotti sen jonkun matkan päähän, toi sitten pyynnöstä lähemmäs. Silmälasikotelon se selvästi löysi, muttei halunnut ottaa sitä. Outoa, koska se oli pehmeä esine. Kävimme vielä yhdessä sitä katsomassa ja sen jälkeen Vinski toi sen ja sai ruokakuppinsa. Täytyy leikittää Vinskiä mahdollisimman erilaisilla esineillä, että niistä tulisi oikein kiva juttu.

Tänään treenattiin esineitä Nummelassa. Sää oli aurinkoinen ja tuulinen. Ensin tallasin Vinskiä varten kaksi kaistaletta, joista ensimmäiseen jätin esineen taakse ja toiseen puoliväliin. Ensimmäistä kertaa siis oli tarkoitus treenata kahta esinettä. Treeni ei vaan ihan käsikirjoituksen mukaan sujunut. Vinski lähti hyvin etsimään esinettä ensimmäiseltä kaistaleelta ja takuulla bongasi esineen, mutta ei tuonut sitä. Esine oli pieni lasten kenkä ja Vinski kai hieman vierasti sitä. Se lähti tulemaan takaisin päin, mutta kaarsi sitten äkkiä toiselle kaistaleelle ja löysi sieltä heti esineen ja toi sen. Tämän jälkeen menimme yhdessä katsomaan ensimmäistä esinettä ja otimme sillä pienen noutotreenin. Sitten takaisin etukulmaan ja uusi lähetys esineelle. No, tällä kertaa Vinski eteni viistosti ja löysi alueelta esineen, jota siellä ei pitänyt olla, se oli vahingossa tippunut taskustani, ja toi sen. Tietenkin kehuin tästäkin esineestä. Mutta kun sitä kenkää jo oltiin käyty katsomassa, niin lähetin sen vielä uudestaan, vaikkei kolmea esinettä ollut tarkoitus ottaa. Nyt Vinski myös toi kengän ja sai ansaitun loppupalkan.

Jipolle tallasin alueen yhtenäiseksi ja laitoin sille kuusi esinettä. Jippo oli tosi innokas ja pisteli menemään ja vieläpä nenä hyvin auki, koska se reagoi lähiesineisiin heti ja sen jälkeen löysi takaesineet. Annoin sen tuoda viisi esinettä ja sitten palkka.

Snoopy oli myös intoa täynnä ja löysi esineet hyvin. Mutta se vaihtoi taas ensin löytämänsä esineen paluumatkalla löytämäänsä. Eikä ollut ensimmäinen eikä toinen kerta... Viisi esinettä annoin sen myös tuoda, sitten palkka.

Treenasimme esineitä ihan kotosalla. Ensin talloin Vinskiä varten suikaleen, jonne jätin 50 metriin esineen valmiiksi. Vinski tiesi hyvin mitä sen piti tehdä, vaikkei nähnytkään esineen vientiä. Se meni 50 metriin asti ja varmasti bongasi esineen sieltä, muttei tuonut sitä, vaan jäi ihmettelemään. Ja jonkun ajan päästä palasi ilman esinettä. Esine taisi olla sen mielestä liian erikoinen, kun se on saanut aiemmin etsiä mm. hanskoja ja nyt esineenä oli pieni lasten kumisaapas. Kävimme vielä yhdessä katsomassa saapasta, mutta Vinski ei silti halunnut sitä minulle tuoda. Vein sitten pehmorotan puoleenväliin suikaletta ja sen Vinski toi mielellään. Saapasta se sai noutaa sitten nenänsä edestä ja se joutui vähän pähkäilemään, että miten siihen kannattaa tarttua. Ruoka-aikana se vielä sai ansaita ruokansa etsimällä saappaan pihan pöheiköstä. Nyt se toi saappaan hyvin. Täytyy laajentaa esineskaalaa jatkossa.

Jippoa ja Snoopya varten laajensin aluetta n. 30x50 metrin kokoiseksi. Jipolle laitoin viisi esinettä. Se lähti vauhdilla ja arvelin, ettei sillä ole edes nenä auki. Oli se ja se löysi heti esineen. Neljän tehokkaan piston jälkeen se oli löytänyt neljä esinettä. Päätin uskaltaa haetuttaa sillä vielä viidennenkin.Ja se löysi heti senkin. Snoopylle laitoin neljä esinettä. Se ei ensimmäisellä pistolla löytänyt yhtään esinettä. Ilma oli juuri silloin seisova, siihen asti oli ollut vieno vastatuuli. Seuraavalla pistolla Snoopy jo löysi esineen ja sekin sai hakea kaikki esineet ja löysi ne hyvin.

Edellisistä piirinmestaruuskisoista ei ollut yhdeksää kuukauttakaan, kun jo oli vuorossa seuraavat. Tällä kertaa marjastuskauden ulkopuolella, hyvä niin. Helsingin piirinmestaruudet ratkottiin tänä vuonna jälleen samassa kisassa, toisin kuin viime vuonna.

Aamu alkoi jälkikoirien osalta tottissuorituksilla Espoossa HVK:n ja SPL:n kentillä. Uudeltamaalta kisaan oli ilmoittautunut 14 koirakkoa, joista vain kymmenen saapui paikalle. Liekö muut pelästyneet sateista keliä. Tottelevaisuuden perusteella kuusi koirakkoa pääsisi maastoon. Helsingin piirissä osallistujia on aina vähemmän, nytkin vain viisi jälkikoiraa, joista kaikki siis pääsivät myös maastoon. Uudenmaan jälkikoirien tottikset arvosteli Eeva Linnala.

Jipon vuoro koitti neljännessä parissa, yhdessä malinartun kanssa. Jippo pääsi tekemään ensin liikkeet. Seuraaminen meni ihan hyvin, mutta jotain kauneusvirheitä siinä oli. Asento olisi saanut olla tuomarin mielestä hieman taempana ja suoritus tasaisempi. Itsestäkin tuntui, että Jipon rytmi jotenkin välillä vaihteli, vaikka se paikkansa piti hyvin ja käsittääkseni kontaktin myös. Tästä arvosana hyvä, ja se oli meidän huonoin arvosana tottiksessa tänään.

Liikkeestä istumisessa kuulemma hidastin hieman ennen käskyä, muuten erittäin hyvä. Joo, en tietoisesti hidastellut, mutta sattuuhan noita. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo erittäin hyvä, reagoi käskyihin nopeasti, tullessa tuli aavistuksen liian lähelle. Liikkeestä seisominen ja luoksetulo myös erittäin hyvä, nopea käskyyn reagointi ja taaskin istui tullessaan hieman liian lähelle. Tasamaanoudossa Jippo olisi saanut tarttua kapulaan vieläkin voimakkaammin, tuodessa kaarsi jonkun verran, muuten hyvin. Hyppynouto oli erinomainen, nyt Jipon ote kapulasta oli napakka ja se tuli suoraan luokse, ja hypyt olivat moitteettomat.  A-estenouto myös erinomainen. Eteenmeno nopea, maahanmeno olisi voinut hieman nopeampikin olla. Sitten vielä paikallaolo, jossa ei huomauttamista.

Arvostelussaan tuomari antoi kehuja Jipon energisestä suorituksesta ja korkeasta koulutustasosta. Ohjaaja sai pyyhkeitä siitä, ettei seurauttanut koiraa liikkeiden välissä samalla lailla kuin liikkeiden aikana. Ja minä kun olin luullut, että liikkeiden välissä riittää, että koira on hallinnassa ja suurinpiirtein seuraa. Säännöt ja niiden tulkinnat muuttuvat koko ajan ja sitten vielä kaikilla tuomareilla on oma näkemyksensä sääntöjen suhteen. Juu, no pitäisi varmaan se sääntökirja kerrata joskus. Ja siltikin niitä sääntöjä varmasti tulee rikottua, huokaus... Saimme yhteensä 94 pistettä tottiksesta ja ne olivatkin päivän korkeimmat pisteet, joten maastoon pääsimme sitten myös.

Maastoon Vihtijärvelle oli kentältä pitkä ajomatka. Treenimetsäämme emme kisaamaan päässeet, vaan jäljet olivat eri suunnalla. Kisaamassa samassa metsässä olemme kyllä ennenkin olleet. Jippo pääsi Uudenmaan koirista neljäntenä jäljelle. Jana ei sitten mennyt ihan putkeen, vaikka se on yleensä Jipolla ollut vahva osa-alue. Nyt se lähti kaartamaan aika paljon oikealle heti alussa ja käskytin sitä lähemmäksi janaa. Jälki lähti melko läheltä takamerkkiä ja Jippo otti ensin takajäljen. Tuskin olin ehtinyt itse askeltakaan ottaa pois janalta, kun tuomari jo huusi koiran takaisin janalle. No, siitä sitten lähdimme oikeaan suuntaan. Päivän mittaan oli sadellut ja maasto oli kosteaa. Jälkemme aikana ei satanut. Jippo jäljesti tosi hienosti, nenä maassa koko ajan ja tarkkana, ei juuri mitään tarkisteluja kulmissakaan, ei terävässäkään. Ja kepit nousivat mallikkaasti! Maasto oli vaihtelevaa, meille sattui aika paljon jyrkkää nousua pitkin kallioita ja metsärinteitä. Ei se Jipolle ongelmaa tuottanut, ohjaaja sai kyllä jyrkimmissä nousuissa puuskuttaa naama punaisena. Tien tullessa näkyviin oli keppejä kasassa neljä ja arvelin yhden sitten jääneen matkalle. Mutta seuraavaksi noussut keppi ei ollut vielä kutoskeppi. Jälki mutkitteli vielä tien lähellä, kunnes kutoskeppi löytyi ihan tien läheltä. Jess, kaikki kepit! Jippo sai hyvin ansaitut kehut. Aikaa meni 25 minuuttia ja siinä ajassa ehdimme pitää kunnon tauon joka kepillä, jolloin mm. juotin Jippoa. Janasta lähti kuusi pistettä, eli jäljen pisteet 164.

Esineruutuun sai jonottaa hirmu kauan. No ehtihän siinä sitten koirakin levätä. Ruutu oli maastoltaan avara ja hyvä. Meidän suorituksen aikana satoi vettä ja oli lähes tuuletonta, eli ei mikään ihanteellinen sää. Mutta Jippo toimi hyvin. Lähetin sen tällä kertaa suunnilleen keskeltä ruutuun ja se löysi heti esineen keskeltä melko takaa. Sitten siirryimme oikealle päin ja sieltäkin nousi melko pian esine. Sitten siirryimme lähelle vasenta reunaa ja niin vain löytyi vielä yksi esine. Esineen luovutuksen jälkeen Jippo oli lähdössä takaisin ruutuun ja sain tosissani kutsua sitä takaisin. Motivaatio oli tällä kertaa kohdillaan! Kaksi kertaa Jippo oli esinettä tuodessaan minusta niin kaukana, että varmuuden vuoksi kutsuin sitä, ja tästä tuomari vähensi kaksi työskentelypistettä, eli ruudun loppupisteet olivat 28. Ja yhteispisteet siis 286.

Päivä oli jo tässä vaiheessa ollut hyvin pitkä, joten ennen kentälle paluuta kävin kotona koukkaamassa Nastan ja Snoopyn kyytiin ja pissattamassa ne. Vinski olikin ollut mukana koko päivän. Varsinainen Uusimaa-sightseeing! Saavuimme sopivasti palkintojenjakoon. Uudenmaan piirinmestaruuden ja koko jälkikokeen voitti Jipon serkku Nero. Jippo oli toinen, häviten Nerolle kolmella pisteellä.  Se siis joutui luopumaan piirinmestaruudestaan, vaikka sai muutaman pisteen enemmän kuin viime vuonna. Harmilliseen janasuoritukseen tuo mestaruus ratkesi. Mutta muuten tulos oli tosi kiva ja olen älyttömän tyytyväinen Jipon työskentelyyn. Hyvä Jippo!!  Ja onnittelut myös Nero-serkulle!  Sekä Virvelle ja Vicille, jotka ottivat jälleen piirinmestaruuspronssia, eli siis kolmoisvoitto Tending-bortsuille kuten viime vuonnakin! Tuloksia tuli seurakavereille Helsingin puolellakin, eli onnea sinnekin! 

Jälkikäteen lisään tänne vielä kuvan Jiposta ja Nerosta palkintojenjaon jälkeen. Jippo ihastui kovasti Neroon ja nenitteli tätä. Kuva on vähän heikkolaatuinen, koska se on videokuvan kautta kuvattu. Katsotaan, josko myöhemmin saisin käyttööni parempia kuvia tilanteesta.

Puolenpäivän aikaan treenasimme esineitä Nummelassa. Ruutu oli noin 20x50 metriä. Laitoin esineet oikeaan takakulmaan, vasempaan takakulmaan, keskelle lähelle takarajaa ja yhden lähiesineen. Snoopy pääsi ensin töihin. Se löysi ensin oikeassa takakulmassa olevan esineen ja bongasi sitä tuodessaan keskiesineen ja vaihtoi sitten esinettä. Seuraavalla pistolla se ensin oli lähdössä muualle, mutta muisti sitten vaihtamansa esineen ja haki sen. Loput esineet löytyivät sitten nopeasti ja pätevästi.

Vinski pääsi seuraavaksi hommiin. Kaikki neljä esinettä olivat valmiina Jippoa varten, mutta Vinski treenaa vielä yhtä esinettä, joten kävin nostamassa oikean takakulman esinettä sille malliksi. Vinski lähti innolla ruutuun ja sattui bongaamaan lähiesineen ja sen se myös toi. Tietenkin se sitten sai palkan siitä.

Jippo työskenteli hyvin ja toi ensin lähiesineen, sitten keskiesineen ja sitten takakulmien esineet.

Iltapäivällä lähdimme sitten vielä tottistelemaan Röylään Seijan kanssa. Jippo kävi kentällä ottamassa vain seuraamista ja leikkimässä.  Käännöksissä kun on esiintynyt hieman loitontumista tai välillä törmäilyä, niin keskityin nyt Jipon skarppaamiseen käännöksissä. Ja ihan kivasti se meni. Jännä tieto oli se, että Jippo kuulemma peitsasi koko seuraamisen ajan. Muuten liikkuessaan se ei peitsaa eikä kukaan ole ennen maininnut, että se peitsaisi seuratessaan.

Vinski pääsi tekemään myös pk-liikkeitä ja tokoliikkeistä ruudun. Tämäkään kenttä ei ole Vinskille enää ihan vieras ja se toimikin aika hyvin. Seuraamispätkät olivat välillä oikein kivoja. Luoksetuloissa ja noudossa Vinski usein hidastelee, jotain varovaisuutta se on. Liekö koirapoika vielä jotenkin epävarma siitä mitä siltä odotetaan. Ruutuunkin se meni hitaasti. Seija arveli, että kyseessä saattaa olla joku ikäänkin liittyvä juttu. No, saa nähdä auttaako vanheminen tuohon. Tai löytyykö muita lääkkeitä. Vinski pääsi lopuksi ottamaan paikallaolon Mollan kanssa ja se sujui oikein hyvin.

Pääsi Snoopykin vielä kentälle hommiin ja hyvin meni, seuraamisessa yritti aluksi hienoisesti keulia, mutta kun teimme ahkerasti käännöksiä ja välillä tokomaisia sivuaskelia ja peruutuksia, niin pysyi oikea paikkakin seuratessa.

Tiistai-iltapäivänä pääsimme treenaamaan esineruutua Luukkiin Anskin ja Riku-malin kanssa. Kakaroille, eli Rikulle ja Vinskille tallottiin ensin kolme suikaletta. Vinski haki vain yhden esineen yhdeltä suikaleelta, koska keskityn nyt ensin treenaamaan sillä yhden esineen hyväksi, sitten vasta on aika lisätä esineiden määrää. Anski piti Vinskiä sillä aikaa, kun näytin sille esinettä ja vein esineen takarajalle. Tietenkin viedessäni myös innostin sitä esineellä. Vinski vain istui tyynenä aloillaan. Ja sama eläin sai hepulin, kun otin sen autosta ja ryhtyi repimään tarmokkaasti remmiään... Mielenkiintoinen tapaus! Vinski lähti ihan hyvin, tarkisti ensin ruudun ulkopuolelle menevän jäljen, palasi sitten suikaleelle ja eteni takarajalle, pysyen hyvin tallatulla alueella ja nenää käyttäen. Esine löytyi ja Vinski toi sen hyvin, tosin irrotti metrin päässä minusta. Palkaksi se sai maksalaatikkoa. Ihan kiva suoritus ja Vinskillä alkaa jo olla joku idea esineruudusta.

Jippoa varten suikaleet tallottiin umpeen, joten se pääsi isoon ruutuun. Esineitä oli kuusi, kolme keskiesinettä ja kolme takaesinettä. Jippo löysi ensin kaikki keskiesineet. Kun se vihdoin irtosi taakse asti ja toi sieltäkin esineen, palkkasin enkä haetuttanut loppuja takaesineitä. Ihan kivasti Jippokin työskenteli, nenä toimi tällä kertaa ja motivaatio oli kohdillaan.

Snoopy pääsi myös hommiin. Lähetin sen oikeasta etukulmasta, josta se sitkeästi aina suuntasi kohti vasenta takakulmaa. Kävi se muutakin ruutua läpi ja bongasi ja toi esineitä. Mutta suoraan eteen oikeaan takakulmaan se ei mennyt sitten millään, vaikka sinne sen aina lähetin. Lopulta vein sen itse sinne ottamaan hajun siellä olevasta esineestä. Ja johan se meni minne piti ja palautti esineen vauhdilla ja sai palkkansa.

Jo viikko on kulunut kesäloman merkeissä.   Sää on ollut vähän turhankin hieno ja kuuma. Koirien kanssa ollaan lenkkeilty, käyty uimassa ja treenailtu niin kotosalla kuin välillä muuallakin. Viime sunnuntaina piipahdin Montturockissa kuuntelemassa lempilaulajaani. Kun lähes kaiken vapaa-ajan viettää koirien kanssa ja niiden ehdoilla, niin joskus on kiva nollata pää koiristakin.   Loman jälkeisestä ajasta ei vielä ole tietoa, kun loman päätteeksi päättyy myös määräaikainen työsuhde eikä uutta työtä ole vielä katsottuna. Voipi vähän lomailu venyä, kun työsuhteet harvemmin alkavat heinäkuussa.

Oli kiva hiljattain kuulla uutisia Nastan Heppu-veljestä, joka porskuttaa hyvissä voimissa, kuulo vain on huonontunut. Terkkuja vaan niin Hepulle kuin muillekin Nastan sisaruksille sekä Nastan pennuille!

Kotitreeneissä olemme keskittyneet erityisesti esineisiin ja jälkikeppeihin. Pari kertaa koirat ovat saaneet ansaita iltaruokansa esineruututreeneissä. Ja jälkikeppejä ne ovat saaneet etsiä pihan viidakon mittaan kasvaneelta nurmikolta, jolloin ne joutuvat todellakin käyttämään hajuaistiaan, kun näköaistilla keppejä on mahdotonta löytää. Ilmaisutreenejä kepeillä kyllä otamme niinkin, että kepit ovat näkyvillä. Mutta kaiken kaikkiaan tarkoitus on tehdä kepeistä koirille tärkeämpiä. Jos tepsisi edes tuohon junioriin, mikäli vanhemmat ovat jo menetettyjä tapauksia.

Snoopy

Vinski

Nasta

Yritin ottaa Jiposta poseerauskuvan poikien kanssa ja tulos oli taas tämän näköinen, kun Jippo ahdistui yhteiskuvasta

Milla ja Nella, talon hiirien ja pakasteiden kauhu

Tänään oli jälkiryhmän treenit Vihtijärvellä. Paikalla vain minä, Seija ja Sylva, kun muut mökkeilemässä tai muissa riennoissa. Mutta aikaa kului silti ja paljon, eikä mennyt kaikki ihan putkeen...

Tein itse jäljen Snoopylle. Päättäessäni jälkeä lähdin seuraamaan pienen pientä polkua, jonka oletin johtavan metsäautotielle, josta olin tullut. Poikkeuksellisesti kun olin kävellyt alueelle, jossa metsäautotie muuttuu kapenevaksi poluksi. No eihän se polku ollut oikea. Yritin palata polkua takaisin, mutta polku oli niin olematon, etten löytänyt takaisin jäljen loppuun. Eikä siitä paljon apua olisi ollutkaan, kun en silti olisi tiennyt, missä olin. Paitsi että keskellä korpea. Enkä hölmö ollut ottanut kompassia edes mukaan, kun Vihtijärven maastot ovat minulle niin tuttuja, helppoja ja selkeitä.   Juu, no, se helppous ja tuttuus koskee erittäin pientä alaa loppujen lopuksi... Lähdin sitten vaan kävelemään johonkin suuntaan. Yritin soittaa Seijalle ja Sylvalle, mutta eivät vastanneet kun olivat keskittyneet esineruudun tekemiseen. Lähdin seuraamaan hakkuukaistaletta ja aikanaan tupsahdin sieltä pikkuiselle hiekkatielle. Oli mukavaa löytää tie, vaikken silti yhtään tiennyt, missä olen. Pelkkää korpea vaan ympärillä. Tie päättyi kohta keskelle metsää, joten käännyin ympäri. Tie johti vähän isommalle hiekkatielle, jota lähdin kulkemaan oikealle siinä toivossa, että joskus tulisi isompikin tie vastaan. Tässä vaiheessa Seija soitti minulle ja ehdotti, että jäisin paikoilleni odottamaan, kun he Sylvan kanssa pähkäilevät, mitä pitäisi tehdä. En kyllä neuvoa noudattanut, kun halusin kovasti selvittää, johtaisiko hiekkatie jonnekin. Koiristakin oli huoli, kun olivat autossa ja keli oli lämmin. Seija sitten työnsikin kätensä avoimesta auton ikkunasta sisään ja avasi nupista oven, Sylvan syöttäessä samalla toisesta ikkunasta etupenkillä olevalle Jipolle nameja mahdollisen näppäisyinnon ehkäisemiseksi.  Hyvin Jippo sitten päästi Seijan autoon sisälle. Se sai vesikupin ja auto peiteltiin vilteillä. Pojilla oli muutenkin viileämpää peitetyissä häkeissään. Onneksi en ollut yksin matkassa!!

Kaikkiaan sain marssia loputonta hiekkatietä pitkän taipaleen, eikä mitään muuta kuin korpea ollut ympärillä. Ja aina välillä tuli eteen risteäviä teitä, joten sai vain arvailla, mitä tietä kannattaisi seurata... Mutta hullummin olisivat olleet asiat, jos olisin umpimetsään jäänyt tarpomaan. Vihtijärvellä tuota metsää riittää... Lopulta tuli näkyviin pieni mökki järvenrannalla. Se näytti autiolta, joten jatkoin kävelyä. Ja sitten tuli näkyviin pariskunta raivaamassa tienvarren risukkoa. Kysyin tietenkin, missä mahdoin olla, ja siinä vaiheessa olin enää puolen kilometrin päässä Kytäjäntiestä ja 1,5 km lähtöpisteestä. Ehdin juuri kävellä Kytäjäntielle, kun Seija ja Sylva kävivät poimimassa minut kyytiin. Siinä vaiheessa olin seikkaillut Vihtijärven metsissä tunnin ja kymmenen minuuttia, josta jäljen tekemiseen ei paljon yli kymmentä minuuttia mennyt. Mitä haaskausta olla pitkällä metsälenkillä ilman koiria!

En lepäämään ehtinyt, kun piti lähteä katsomaan Sylvan koiran jälkeä. Vaikea oli jälki, ihan kuin joku olisi käynyt sotkemassa maaston. Sitten oli Vinskin jälki, jonka Sylva oli tehnyt. Ikää sillä oli seikkailusta johtuen lähes kaksi tuntia. Maasto oli kuivaa. Vinski nosti jäljen hyvin ja jäljesti muuten hyvin, mutta kuono oli välillä hieman ylhäällä, mitä hieman ihmettelin noinkin iäkkäällä jäljellä. Keppejä oli laitettu 4-5, mutta niistä Vinski ilmaisi vain kakkoskepin, sen kyllä ihan hyvin. Viimeinen keppi olikin tosi vaikeassa paikassa, ihan kaatuneen puun vieressä, ja jätetty siihen ennen puun ylitystä, joten ei ihme, että se jäi. Keppi heitettiin vähän parempaan kohtaan ja Vinski pääsi sen etsimään, että sai palkkansa. Vinskin jäljestys on tällä hetkellä hyvällä mallilla, enkä kepeistä jaksa vielä olla huolissani. Sen verran aloittelevasta koirasta on kuitenkin kyse.

Snoopyn jälkeä en uskaltanut ajaa loppuun asti.  Vain kolmoskepille ajoimme, siinä vaiheessa kun olin vielä hyvin kartalla. Melkein kaksi ja puoli tuntia oli jäljellä ikää. Snoopy ajoi hyvin ja innolla. Kakkoskeppi jäi, muut nousivat hyvin. Yhden ison kiven vierestä lehahti äkkiä iso kanalintu lentoon ihan Snoopyn nenän edestä, mutta Snoopy ei siihen juuri reagoinut. Sitten Snoopy pääsi kerran irtikin, kun jälkiliinan kiinnitys yllättäen petti. Sain liinan solmittua auttavasti takaisin valjaisiin.

Jippo jäi seikkailuni takia ilman jälkeä, mutta esineruutuun se pääsi. Lähetin sen ensin oikeasta etukulmasta, mutta se ei irronnut, vaan seilasi etualalla edestakaisin. Keskemmältä se irtosi paremmin ja löysi esineenkin. Toisenkin se löysi, mutta jotenkin tahmaista oli työskentely tänään. Esineitä olisi ollut neljä, mutta palkkasin kahden jälkeen.

Snoopy irtosi hyvin esineruudussa oikeasta etukulmasta ja muutenkin. Se työskenteli hyvällä motivaatiolla ja löysi melko nopeasti kolme esinettä, tehden vain yhden tuloksettoman piston. Neljättä en haettanut.

Vinski pääsi esineruudun reunaan katsomaan, kun Seija vei esineitä. Se lähtikin hyvin ruutuun ja juoksenteli pitkin ruutua, meni ihan lähiesineen vierestäkin bongaamatta sitä. Ei ihan tainnut tietää, mitä oli tekemässä. Seija meni sitten ruutuun nuuskuttamaan Vinskille malliksi. Ja johan Vinski bongasi lähiesineen ja toi sen vauhdilla - Sylvalle! Koska se vaikutti innokkaalta, vein sen uudestaan ruudun etureunaan ja katsoin, josko se lähtisi oma-aloitteisesti etsimään lisää. Ei se lähtenyt, joten Seija lähti juoksemaan sen kanssa takareunaan takaesineelle, ja johan Vinski yhtyi kilpaan, bongasi takaesineen ja palautti sen innolla, joskin yritti taas viedä sitä Sylvalle... Mutta ihan kivasti muuten. Menee vaan hankalaksi, jos joudutaan pitämään aina Seijaa mukana ruututreeneissä!

Kotiin palatessamme totesin, että pakastin oli pois päältä ja pakasteet alkaneet sulaa. Että sellainen päivä. Kissat aina välillä sorkkivat pakastimen käynnistysnappulaa, lienevät syypäitä nytkin, ketaleet.

Tänään suuntasimme oman lauman kesken Vihtijärvelle treenaamaan. Oli ensimmäinen käynti Vihtijärvellä tänä vuonna. Kivaa oli, aurinko lämmitti ja käkikin kukkui

Tein Snoopylle, Jipolle ja Vinskille ensin jäljet. Jipolla ja Snoopylla oli useampi kulma, joista yksi terävä. Vinskillä kolme suoraa kulmaa. Kaikki jäljet tulivat loppuvaiheessa metsäautotielle, tekivät kulman tien kohdalla ja kulkivat hetken ennen viimeistä keppiä tien vieressä. Jippo ja Snoopy ajoivat jäljet kaksituntisina ja Vinski tunnin vanhana. Maasto oli hyvin kuivaa, tuuli kohtalainen.

Ensin pääsi hommiin Vinski. Se nosti jäljen itsenäisesti lyhyeltä janalta heti oikeaan suuntaan. Jäljestys oli hyvää, kaksi ensimmäistä kulmaa menivät nätisti. Viimeinen kulma oli hieman haasteellisempi ja Vinski kävi ensin tutkimassa tietä, mutta palasi sitten jäljelle. Kepeissä ei ollut tapahtunut ihmeempää edistystä, neljästä kepistä Vinski ilmaisi kaksi pysähtymällä nuuskaisemaan niitä ja kahta muuta se ei juuri noteerannut. Kun kehuin sitä keppien havaitsemisesta, se meni maahan, mitä se ei tänä vuonna vielä ole tehnyt. Tämähän menee jännittäväksi, että mikä se Vinskille ominainen ilmaisutapa mahtaakaan olla... Leikimme kepeillä taisteluleikkiä Vinskin ollessa maassa ja sitten Vinski sai vielä lihapullaa. Keppitreeniä täytyy nyt tehdä ja paljon, mikä ei suinkaan tarkoita sitä, että Vinskille laitettaisiin kymmenen keppiä joka jäljelle...

Snoopyn vuoro oli seuraavaksi. Sen jana meni pipariksi, kun se poimi jonkun väärän jäljen. Alueella kävi pyörähtämässä välillä jokunen ihminen, joten mahdollisesti joku heistä oli käväissyt Snoopyn janalla. Mutta löytyi se oikeakin jälki sieltä, tosin Snoopy oli ihan kysymysmerkkinä, että miksei sen ensin tarjoama jälki kelvannut. Itse jälki meni hienosti, kulmatkin ilman tarkistuksia, niin terävä kuin tien vieressä olevakin. Valitettavasti kaikki kepit eivät nousseet. Kuudesta kepistä neljä nousi hienosti, mutta kahteen ei mitään reaktiota. Keppisulkeisia tiedossa Snoopyllekin.

Jipon jana oli hieno. Jäljestys oli innokasta ja varmaa, mutta terävässä kulmassa ja sen jälkeisessä kulmassa Jippo teki hakukaaria. Kolme ensimmäistä keppiä Jippo ilmaisi loistavasti ja luulin jo, että nyt tulee päivän paras keppisuoritus. Mutta sitten kahta viimeistä keppiä se ei ilmaissutkaan. Turhan monta keppiä jäi koirilta tänään. Vinski nyt tietenkin on melko vasta-alkaja keppiasioissa. Nuo vanhemmat taas ovat niin kovin jälkihulluja, että kepit eivät ilmeisesti aina pysty rikkomaan niiden keskittymistä itse jälkeen. Kävi mielessä sekin, että niillä on joku fyysinen syy siihen, että keppejä jää, esim. nielutulehdus. Nastalla todettiin sellainen eilen ja eläinlääkäri pohti sen alkuperää ja kysyi, onko muilla koirilla oireita. No en ole havainnut, mutta joillain koirilla ainoa näkyvä oire saattaa olla nimenomaan heikentynyt hajuaisti. Toivottavasti ei kuitenkaan koko laumalla ole samaa tautia. Onhan noita keppiongelmia ennenkin ollut, kun näille se suurin palkinto on itse jälki.

Lopuksi koirat pääsivät vielä esineruutuun, jonka tein lähes täysimittaiseksi. Laitoin kaksi esinettä taakse ja kaksi keskemmälle. Ensin pääsi hommiin Snoopy. Se löysi oikeasta takareunasta esineen nopeasti. Sitten siltä kesti melko kauan löytää toinen takaesine, jota tuodessaan se taasen bongasi toisen lähiesineen ja pudotti suustaan takaesineen aikoen vaihtaa sen lähiesineeseen, mutta muutti mielensä ja toi alkuperäisen esineen. Se sai vielä hakea bongaamansa lähiesineen ja sai palkaksi rasiasta maksalaatikkoa.

Jippo löysi nopeaan tahtiin samat kolme esinettä kuin Snoopykin. Koska se suoriutui niin hyvin, niin laitoin sen etsimään vielä neljättäkin. Sitä se ei niin nopeasti bongannutkaan. Päätinkin mennä Jipon kanssa ottamaan hajun esineestä, ettei se vaan ehdi hyytyä ja turhautua, kun oli kuitenkin tehnyt jo niin hyvää työtä. Hyvä niin, sillä Jippo ei heti meinannut kohdallakaan saada esineestä hajua, kovin pieni se nahanpalanen olikin. Innolla Jippo vielä sen haki hajun saatuaan ja sai myös palkaksi maksalaatikkoa.

Vinskin kanssa vein sille esineen mielikuvana. Kävelimme takakulmaan, josta heitin esineen muutaman metrin päähän takareunaa pitkin. Sitten kävelimme takaisin ruudun alkuun sivurajaa pitkin ja siirryin lähettämään Vinskiä kohtisuoraan esinettä kohti, asianmukaisesti kannustaen. Vinski lähtikin matkaan, mutta ei edennyt aivan suoraviivaisesti vaan kaartaen ja aluetta tutkien. Esineen se kuitenkin kävi hakemassa ja toi minulle ja leikimme sillä. Otimme vielä toisen esineen samaan tyyliin mutta eri kohdassa. Nyt Vinski lähtikin jäljestämään ruudussa eikä mennyt esineelle. Kävin sitten vielä sen kanssa ottamassa hajun esineestä, mutta vieläkään se ei mennyt suoraviivaisesti esineelle, vaan ruudussa olevat jäljet kiinnostivat sitä kovasti. Mutta tuli se esinekin sieltä sitten. Tuo ruudussa jäljestäminen on kovin tyypillistä jälkikoirille, mutta kovin tehokasta se ei ole. Ja esinemotivaatiota täytyy Vinskille ryhtyä rakentamaan. Koko esineruutu on sille vielä uutta.

Lenkkeilyn ja leppoisan oleilun lomassa pidimme tällä viikolla yhden kunnollisen treenipäivänkin omalla pihalla. Pakkasta oli yhdeksän astetta ja luntakin ihan kivasti. Kokeilin Vinskillä ensin esine-etsintää. Kävin Vinskin kanssa heittämässä nahkahanskan hankeen, tulimme kaartaen pois ja lähetin Vinskin hakemaan. Innolla se lähti ja toi hanskan melkein minulle asti, mutta ei ihan. Seuraavaksi piilotin sille silmälasikotelon hankeen, että se joutui käyttämään varmasti hajuaistia esineen etsimiseen. Tosi hyvin Vinski esineen löysi ja lähti tuomaan, mutta ei taaskaan ihan minulle asti. Täytyy opettaa sille vielä noutoa erilaisten esineiden kanssa erikseen, että se tajuaa, että kaikki noudettavat jutut pitää palauttaa käteen asti. Noutokapulalla (650 grammaisella) homma toimii sisätreeneissä hyvin, tosin kun matkaa on pidennetty, niin välillä Vinski haluaisi lähteä itsekseen pelleilemään kapulan kanssa jonnekin (miten yllättävää;), mutta toistaiseksi se on aina palannut ruotuun. Keskikokoista metallikapulaakin Vinski on jo oppinut noutamaan.

Seuraavaksi treenasimmekin Vinskin kanssa tottista. Seuruutin sitä niin, että narupallo oli kainalossani palkkaamista varten. Vinski teki napakat ja innokkaat seuraamiset ja palkkaantui hyvin. Kokeilimme myös jääviä liikkeitä. Ne eivät menneet hyvin, Vinski nousi heti perääni. Näitä liikkeitä ei nyt olla vähään aikaan yhtään treenattukaan, eikä koskaan pitkältä matkalta. Tässäkin siis riittää treenattavaa. Annoin myös ilman mitään käskytystä Vinskin kantaa kaksikiloista kapulaa ja kehuin kovasti, kun sehän reippaasti sitä kantoikin. Pari luoksetuloakin teimme, nämä sujuvat yleensä hyvin, joskus se voisi istua eteen tiivimminkin.

Snoopy pääsi tekemään tottista. Kokeilin seuraamista imuttamalla ja menihän se jotenkin, mutta en ole ihan varma, onko tämä Snoopylle sopiva menetelmä tai lopettaako se tuota keulimista muutenkaan ikinä. Otimme myös jäävät liikkeet, kovasti oli pojassa intoa.

Jippo pääsi sitten tokoilemaan. Otimme ruutua, merkkiä, kaukokäskyt ja ohjatun noudon, kun näitä emme ole sisätreeneissä päässeet tekemään, paitsi kaukokäskyjä lyhyeltä matkalta. Nyt otin pidemmältä matkalta, ja muutaman metrin päässä koiran takana odotti namipalkka. Asennonvaihdot sujuivat hyvin, hitusen Jippo hilasi itseään eteenpäin ja vielä enemmän se siirtyi sivusuunnassa. Ruudussa Jippo ei vielä hahmota oikeaa kohtaa, vaan hakeutuu helposti lähelle sivulaitaa. Yhtään omatoimista maahanmenoa se ei nyt suorittanut, vaan noudatti seiso-käskyjä. Ohjattuun noutoon laitoin vain pallon oikealle puolelle haettavaksi, koska liike on niin kesken, mutta ei olisi pitänyt pyytää Jippoa ensin merkillekään vaan käydä se itse viemässä sinne, kun se tietenkin ryntäsi merkistä välittämättä heti noutamaan. Tietenkin teimme homman sitten uudestaan. Ylempien luokkien liikkeet ovat aivan keskeneräisiä, mutta eipä niitä tosiaan ole viime aikoina treenattukaan. Saa nähdä selviämmekö koskaan kokeissa ylempiin luokkiin asti, VOI-luokkaanhan Jipolla tosin on jo osallistumisoikeus, mutta sieltä tuloksen saaminen ja EVL sitten, huh...  Mitä olen uusista EVL-säännöistä kuullut, niin homma muuttuu entistä vielä tiukemmaksi ja pikkutarkemmaksi monessa suhteessa. Eikä koira saa suoritusten jälkeenkään yhtään innostua tai tulee keltaista tai punaista korttia. Jipolla on tapana pk-kokeissakin purkaa innostustaan esim. pomppimalla ja ottamalla remmiä suuhun kun liikkeet on suoritettu ja mennään odottamaan arvostelua.  Tietenkin rauhoitan sen heti ja päästän riehumaan vasta kun olemme poistuneet kentältä, mutta tokokokeessa lentäisimme jo ulos kehästä tuollaisesta ilon osoittamisesta... Ja liikkeiden arvostelukin on pilkun viilaamista ja liikkeet nollaantuvat aika pienistäkin syistä. Emmekä me ehkä ennen Jipon eläkeikää saavuta sellaista tasoa, että sillä hyviä koetuloksia tehtäisiin. Mutta kyllä me ainakin omaksi iloksemme silti treenaamme tokoakin, koska se on kivaa vaihtelua pk-treeneihin, kokeet ovat asia erikseen.

Jälkiryhmän treenit hajautettiin kahdelle päivälle, koska viikonloppuisin on hankalaa löytää ajankohtaa, joka kävisi kaikille tai edes enemmistölle. Niinpä lauantaina Vihtijärvellä olimme treenaamassa Seijan kanssa kahdestaan, toki kera useamman koiran.

Jälkien tekemisen jälkeen teimme täyskokoisen esineruudun, jossa ennen jälkien ajoa ehtivät käydä Jippo ja Molla. Jippo löysi ensimmäiset kaksi esinettä nopeasti. Toinen niistä oli vähän erikoisempi, tyhjä maitotölkki. Esineruudussa oli jäljellä vielä toiset kaksi esinettä, mutta Jippo ei meinannut löytää kumpaakaan. Oikeassa reunassa se teki kovasti töitä ja siellä olisi takana yksi esine ollutkin, mutta ilmeisesti Jippo ei vain saanut siitä hajua. Siirryimme etsimään keskellä olevaa lähiesinettä, jonka yli Jippo juoksi reagoimatta, kun tuulen suuntakaan ei ollut suotuinen eikä se vain saanut siitä hajua. Jippo yritti välillä turvautua helppoon ratkaisuun ja kävi hakemassa esineitä ruudun edessä olleesta korista   Lopulta se kolmannenkin esineen sieltä ruudusta toi ja sai palkan. Kiva oli nähdä, ettei Jippo tällä kertaa näyttänyt yhtään paineistuvan, vaikka joutui niin kauan etsimään ilman löytöjä.

Seuraavaksi kävimme ajamassa Seijan Vinskille tekemän jäljen, jolla oli ikää lähes puolitoista tuntia. Pituutta oli noin 500 metriä, keppejä neljä ja kulmia peräti viisi. Kävelimme taas janan yhdessä, loppupäässä päästin Vinskin edelle pitkällä liinalla nostamaan jälkeä itsenäisesti. Se tarkisti takajälkeä pari metriä ja kääntyi sitten oikeaan suuntaan. Ensimmäinen kulma oli jostain syystä hankala ja Vinski joutui hetken selvittämään jäljen suuntaa. Muut kulmat sujuivat paremmin. Kaksi ensimmäistä keppiä Vinski ilmaisi nopealla maahanmenolla ja käyttämällä keppiä suussaan. Se makasi kerrassaan nätisti keppi etujalkojen välissä.  Kaksi seuraavaakin keppiä se bongasi heti, mutta tyytyi vain tökkäisemään niitä ja olisi sitten jatkanut pokkana matkaa. Kannustin sitä tietenkin jäämään paikalle ja ilmaisemaan vähän paremmin. Seija kulki taas perässämme, eikä Vinski tällä kertaa ottanut hänestä häiriötä. Mutta yksi mörkö mahtui tällekin jäljelle, kun matalalla puussa oleva iso linnunpönttö sai Vinskin haukkumaan. Hetken haukuttuaan Vinski jatkoi matkaa muina miehinä.

Vinskin jälkeen oli vuoro ajaa Miinalle tekemäni pitkä jälki. Tähän asti olimme saaneet olla paikalla kaikessa rauhassa, mutta nyt paikalle ilmaantui metsästysporukka, joka ilmoitti laskevansa alueelle kaksi metsästyskoiraa irti. Lähdimme siis kiireesti ajamaan jälkeä. Jälki meni hyvin, mutta vitoskepin kohdalla huomasimme, että yksi metsästäjä oli asettunut passiin lähistölle. Seija päätti lopettaa jäljen siihen. Kävimme vielä ajamassa Seijan Mollalle tekemän jäljen. Tämän jäljen lopussa tapasimme metsästyskoiran, joka laiskasti liikkui alueella. Se siirtyi pikkuhiljaa esineruudun läheiseen maastoon, jolloin totesin, että en todellakaan ota Snoopylla tai Vinskilläkään esineruutua, vaikka olin aikonut. Vaikka metsästyskoira olikin välinpitämätön muita koiria kohtaan, niin en ollut vakuuttunut, että Snoopyn huumori riittäisi, jos sen esineruutuun pölähtäisi vieras koira. Ja Vinskille vieras koira olisi ollut liian iso häiriö. Seijakaan ei ottanut enää esineitä Miinalla, ja totesimme huvittuneina, että ainoa koira, joka pääsi treenaamaan sekä esineitä että jälkeä, oli porukan ainoa ei-pk-rotuinen koira Molla   Sääli kun Snoopy ei päässyt tekemään mitään. Viime aikoina on Vihtijärven maastoissa ollut muita kulkijoita kiusaksi asti, vaikka joskus muinoin siellä saattoi treenata usein törmäämättä kehenkään. Tykkään tästä maastosta paljon, koska siellä on tilaa tehdä vaikka useampi voittajaluokan jälki ja siellä riittää sellaista ihanan avaraa maastoa, johon tällainen tumpelompi tyyppikään ei helpolla eksy. Ja harvaan maastoon saa niin hyvin tehtyä täyskokoista esineruutua. Kas tässä kuva sikäläisestä maastosta, josta Jippo muuten on käynyt pari kertaa kiskomassa ykköstuloksenkin jälkikokeissa:

Kotona lenkitin ensin Jipon ja Vinskin, minkä jälkeen Nasta ja Snoopy tekivät pienemmän lenkin, minkä jälkeen Snoopy kävi vielä pyörälenkillä. Sitten otin Nastan ja Snoopyn kanssa hieman tottista ja esine-etsintää, kun pitihän niidenkin päästä tekemään jotain. Vihtijärvellä jo tuli käveltyä muutama kilometri metsässä, joten ohjaaja olikin hieman tattis loppupäivän. Vinskille sen sijaan riitti lyhyempi lepohetki, kun se jo taas lensi emännän kimppuun

Meillä on kotonakin pätkä hyvää treenimetsää, mutta vastapainoksi myös paljon ryteikköä. Tässä Vinski ja Jippo lauantain iltapäivän hämärässä lenkillä kotimetsässä, joka usein myös jälkimetsänä palvelee:

Jälkiryhmällä piti olla treenit Siikajärvellä, mutta siellä oli jo parikin eri ryhmää treenaamassa, joten ajelimme sitten Seijan ja Sylvan kanssa läheiselle Laitamaalle treenaamaan. Tein jäljen Sylvan koiralle ja Sylva Vinskille. Kun Sylvaa ei ruvennut kuulumaan takaisin, niin ihmettelin ensin tekeekö hän jotain kilometrin jälkeä ja sitten aloin jo olla varma, että hän on eksynyt. No ei, soittamalla selvisi, että hän oli vain löytänyt hienon suppilovahverosaaliin

Vinskin jälki oli tuttuun tapaan U:n muotoinen ja n. 250 metriä pitkä, kolme keppiä, joista kahden alla lihapullanpalat ja kolmannen alla muovikipossa Vinskin ruoka. Ajoimme jäljen alle tunnin ikäisenä. Vinski sai taas nostaa jäljen itse minijanalta, se sujui hyvin. Jäljen alku myös sujui hyvin, mutta sitten Vinski ajautui vaikeuksiin ja jäljestä tuli huonoin tähän asti. Melko navakka tuuli ja jäljen tuoreus painoivat Vinskin välillä syrjään jäljeltä. Lisähäiriönä alueella oli selvästi joku tuore riistaeläimen jälki, koska Vinski pysähtyi välillä seisomaan ja nuuskuttamaan ilmaa ja katselemaan intensiivisesti suuntaan, jossa eläin varmaan oli. Välillä Vinski myös söi maasta jotain, ilmeisesti papanoita, kun nameja ei jäljellä ollut. Ensimmäisestä kepistä se oli menossa ohi, kun tuuli juuri siinä kohtaa veti sen pois jäljen päältä. Kutsuin sen takaisinpäin, jolloin se korjasikin ajolinjaansa ja pysähtyi kepille. Ensimmäisessä kulmassa oli myös hieman vaikeuksia ja lopulta Vinski hieman oikaisi siinä. Toinen meni paremmin. Jäljestys oli suureksi osaksi sellaista aika laajaa siksakkia, mutta loppuun päästiin kuitenkin.

Lopuksi otimme vielä esineruudun. Snoopy pääsi koiristani ensimmäisenä kehiin etsimään kolmea taakse ja kahta eteen laitettua esinettä. Se ei etsinyt aluetta läpi kovin järjestelmällisesti eikä löytänyt esineitä ihan niin nopeasti kuin yleensä. Kaksi takaesinettä nousi ensin, sitten lähiesine, jonka jälkeen palkkasin sen. Jippo kävi aluetta vähän paremmin läpi ja löysi myös kaksi takaesinettä ja yhden lähiesineen ennen kuin palkkasin sen. Se löysi vasemmalla olleen takaesineenkin, vasen sivu oli jostain syystä se, jonne Snoopy ei tällä kertaa välittänyt tutkimusmatkojaan ulottaa. Myös Vinski pääsi kokeilemaan, vaikkei osaa vielä varsinaisesti noutoakaan. Seija vei sen nähden ruutuun pehmoleijonan. Vinski lähti hyvin sitä hakemaan, mutta ei osunut kohtaan, missä leijona piileskeli. Lähdin kävelemään ruutuun sen avuksi, jolloin se kohta bongasikin leijonan ja lähti reippaasti juoksemaan se suussaan ruudun ulkopuolelle, sinne missä olisin ollut vastaanottamassa sitä, ellen olisi lähtenyt ruutuun mukaan. Seuraavaksi Vinskille vietiin ruutuun villasukka. Se löysi sen nopeasti, muttei ottanut suuhun. Innostamalla sitten otti sukan suuhun ja kuljetti sen pois ruudusta, mutta juoksi aarteensa kanssa vähän ohitseni. Palkaksi tietenkin sukkaleikkiä ja nameja.

Jälkiryhmällä oli ensimmäiset viikonlopputreenit, koska arki-iltoina ei enää ehdi kunnolla treenata pimenevien iltojen takia. Osa porukasta oli mökillä tai sairaana, joten paikalla olimme vain Seija ja minä, mutta koiria kyllä melkoinen lauma

Treenasimme täysmittaista esineruutua. Snoopylle laitettiin viisi esinettä, joista kolme oli melko lähellä ja kaksi takana. Snoopy löysi kolme esinettä ripeästi, mutta neljättä se joutui etsimään pidempään, ja sen jälkeen se sai myös palkan. Takana oli uutena esinetuttavuutena tiskiharja, jonka lähellä Snoopy kyllä kävi, muttei tuonut sitä, ei sitten joko saanut siitä hajua tai jostain syystä väisti sitä.

Jipolle laitettiin esineet samoihin paikkoihin. Se toi nopeasti lähiesineen ja seuraavaksi tiskiharjan takaa, jonka jälkeen se sai palkan, koska tarkoitus oli vetää motivaatiotreeni kisojen alla. Jippo ihastui tiskiharjaan kovasti ja sai vielä palkaksi leikkiä sillä.

Vinski vietiin esineruutuun myös pienelle lenkille ja katsottiin, reagoiko se esineisiin. Reagoi kyllä ja jäi nuuskimaan ensimmäistä löytämäänsä esinettä, josta se sai palkan, mutta seuraavaan löytöönsä se ei enää välittänyt jäädä keskittymään sen kummemmin, kun ruudun jäljet kiinnostivat sitä enemmän.

Tein Vinskille myös jäljen, vajaat 200 metriä pitkän, jossa oli kaarre eli käytännössä kulma vasemmalle ja väliesineenä pallo ja loppuesineenä narupallo. Olosuhteiden pakosta jouduin tekemään jäljen sivutuuleen. Vinski tekikin jäljellä aika paljon siksakkia, mutta palasi kyllä aina jäljelle. Palloihin se reagoi hyvin ja kaarre meni hyvin. Muutamia jälkiä se on muutenkin viime aikoina tehnyt, ja nätisti se on ajanut ne. Pari jälkeä on tehty kokonaan ilman nameja, muuten nameja on laitettu aina silloin tällöin muutamalle askeleelle ja välillä on ollut namittomia pätkiä, ja tällainen osittainen namitus näyttää toimivan Vinskillä hyvin.

Seija teki Jipollekin muutama sata metriä pitkän jäljen kuudella kepillä, piikillä ja muutamalla kulmalla. Reilut pari tuntia vanhana ajoimme sen, ja tosi nätisti Jippo jäljesti. Kaikki kepit nousivat varmasti, vaikka ne oli tehty vasta juuri ennen jälkeä.

Sunnuntaina tein Vinskille taas reilut sata metriä pitkän jäljen kotimetsään sammalpohjalle. Annoin jäljen vanheta tunnin verran, ja metsäpolulla lähellä jäljen alkua odotti yllätys. Siellä seisoi joku naisihminen. Meidän metsässä, jossa ei yleensä ketään näy! Vinski haukahti pari kertaa nähdessään ihmisen näin odottamattomassa paikassa, mutta kun aloin pukea sille valjaita päälle, se unohti häiriön samantien. Olikin oikea ruuhkapäivä meidän kulmilla. Tuohon metsään kävelemme ensin yksityistietä pitkin ja sitten alle 50 metrin pätkän ulkoilutietä, jossa välillä päivä- tai viikkokausiin emme törmää muihin kulkijoihin. Sunnuntaina aamulenkin jälkeen putkahtaessamme metsästä tielle tuli tietä pitkin juuri kaksi laukkaavaa hevosta ratsastajineen. Tuskin ehdimme väistää hevosia, kun takaa viiletti kovaa vauhtia kaksi pyöräilijää hihkuen hiphei, ilmeisesti tarkoituksenaan varoittaa tulostaan   Toisinaan tuo muutama metri tietä pitkin voi olla yllättävänkin ruuhkainen taival.

Kävelimme Vinskin kanssa polulta 10-15 metrin päähän jäljelle, jolloin Vinski tuli samalla suorittaneeksi janan. Se nosti jäljen hyvin oikeaan suuntaan ja jäljesti nätisti nenä maassa. Pari kertaa se ajautui parin metrin päähän jäljeltä, mutta palasi heti takaisin huomattuaan asian. Olin taas laittanut jäljen puoliväliin ja loppuun kepit ihan vain nähdäkseni, näkyykö Vinskissä mitään reaktiota. Puolivälin keppiin Vinski ei mielestäni reagoinut ja loppukepin reaktiosta ei voi oikein sanoa mitään, kun kepin alla oli namipussi, johon Vinski kyllä reagoi. Keppejä ei nyt vähään aikaan laiteta jäljelle, vaan treenataan vain erikseen, mutta toivottavasti jo tämän syksyn aikana saisi Vinskin kiinnostumaan myös jäljellä olevista kepeistä. Ainakin toiveissa olisi, että se oppisi arvostamaan jäljen lisäksi myös keppejä.

Eilen oli jälkiryhmän treenit Vaakkoissa ja paikalla oli koko ryhmä, eli Svea, Sylva, Laura, Ulla, Seija ja minä. Jakauduimme kahteen osaan, jotta treenit saatiin menemään nopeammin läpi, kun pimeäkin tulee aina vain aikaisemmin. Puolet lähti jäljestämään ja puolet eli minä, Seija ja Ulla lähdimme esineruutuun. Snoopy aloitti ruudun ja työskenteli innokkaasti ja hyvin. Palkkasin sen, kun se oli löytänyt neljä esinettä viidestä. Jipolle laitettiin samat viisi esinettä samoihin paikkoihin. Ensimmäiset kolme esinettä se löysi hyvin, mutta ei enää neljättä. Lähetin Jippoa vähän väärästä kohdasta, kun muistelin loppuesineiden olevan siellä, ja Jippo alkoi osoittaa hyytymisen merkkejä, kun teki hukkareissuja. Sen ollessa pistolla heitin sille nopeasti esineen löydettäväksi sen paluureitille, ettei se ihan masentuisi.

Vinskille tein ruutumaaston viereen jäljenkin. Maasto osoittautui aika huonoksi, vastaan tuli risukkoa ja kuivaa neulasmaastoa. Ennen jäljenajoa ehti tulla melko pimeäkin ja jälki vanheni lähes puolentoista tunnin ikäiseksi. En enää meinannut erottaa puihin laittamiani merkkejä.  Lisämausteena oli vielä viereisen tien raskas ja vilkas liikenne. Vinski ei pikkuseikoista hätkähtänyt, vaan jäljesti yhtä nätisti kuin on muutenkin viime jälkensä jäljestänyt. Loppupalkkana oli namikippo ja pallo, väliesineitä ei ollut, mutta silloin tällöin nameja askeleilla.

Tänään olimme Seijan ja koiriensa kanssa Velskolassa treenaamassa esineitä, ja Seija myös teki Snoopylle yli kilometrin pituisen jäljen. Esineruutu tehtiin vaihtelevaan, kallioiseen metsämaastoon. Ensimmäisenä kehiin pääsi Snoopy. Se poistui ensimmäisellä pistolla ruudun ulkopuolelle, mutta pysyi sen jälkeen ruudussa. Esineitä oli neljä, joista kaksi lähellä, yksi keskellä ja yksi takana. Snoopy haki ensimmäiseksi takaesineen, mutta vaihtoi sen takaisin tullessaan keskiesineeseen ja toi minulle sen. Tämän jälkeen se palasi keskelle ja toi hylkäämänsä esineen. Sen jälkeen toinen lähiesine löytyi helposti ja toinenkin pienen vaivannäön jälkeen.

Jippo yllättäen bongasi molemmat lähiesineet ensin ja toi ne nopeaan tahtiin. Sitten se löysi keskimmäisen esineen ja lopuksi takimmaisen, kaikki helposti. Olipa todella onnistunut treeni Jipolta, ja harvinaista, että lähiesineet nousivat ensin.

Kun vielä Seijankin koirat olivat käyneet ruudussa, oli aika ajaa Snoopyn jälki. Heti janalta Snoopy ilmeisesti nosti väärän jäljen, joka kulki hyvin lähellä sen omaa jälkeä. Alueella kulki ilmeisesti verijälki, ja Seija oli jälkeä tehdessään myös bongannut alueelta marjastajia. Yritimme sitä omaa jälkeä löytää, ja kyllä se hetkeksi löytyikin, mutta sitten taas Snoopy ajoi ilmeisesti marjastajien jälkiä, minkä jälkeen se taas jäljesti pätkän omaa jälkeään väärään suuntaan ja löysi ensimmäisen kepin. Kepin jälkeen yritin saada Snoopyn jatkamaan jälkeä oikeaan suuntaan, mutta se oli hämmentynyt, eikä lähtenyt jäljestämään. Päätin olla enempää yrittämättä ja se jälki päättyi siihen. Sattui liikaa häiriöitä heti alkuun, jotta Snoopy olisi niistä selvinnyt. Sääli kun piti jättää niin pitkä jälki ajamatta. Veimme sitten Vinskin huviksemme ulkoilemaan jäljen loppupään suuntaan, ja sehän nosti jäljen ja jäljesti pitkän pätkän vapaana, häviten näkyvistäkin. Sen avulla löysimme yhden kepin ja saimme purettua yhden merkin pois, muut oli pakko jättää. Heittelin Vinskille keppiä ja innostin etsimään, lihapullaa tuli palkaksi aina kun se otti kepin suuhun. Muutama kerta ollaan tällä tavalla leikitty, ja pikkuhiljaa Vinski alkaa kepeistä jotain ymmärtää, mutta vielä on matkaa ennen kuin niitä voi jäljelle laittaa. Jälkeä ei Vinskille nyt ole vähään aikaan tehty, kun en ole osannut päättää, miten sen kanssa etenisin. Namit eivät sitä viime jäljillä ole liiemmin kiinnostaneet, joten kai ne pitää kokeeksi jättää pois, kun Vinski näköjään osaa jäljestää lähes kolmetuntista namitonta jälkeäkin jo   Saa sitten nähdä, kasvaako hektisyys ja väheneekö tarkkuus namien poiston myötä, mutta toisaalta viimeisimmät namijäljet eivät niin tarkasti ole sujuneet... Ja kaikilla koirillani on tainnut jäljestäminen vain parantua, kun namit on jätetty pois. Onkohan minulla jotenkin omituisia koiria vai enkö vain osaa käyttää nameja oikein?!?

Viime sunnuntaina olimme taas treenaamassa Vihtijärvellä Seijan, Miinan ja Mollan kanssa. Paikalla oli myös kaksi suursnautseriharrastajaa, joiden tekemään esineruutuun pääsimme treenaamaan. Treeni meni Snoopylta ja Jipolta hyvin, mutta etenkin Jippo jäljesti kovasti ruudussa. Vinskille vain heiteltiin esineitä ruudun ulkopuolella, ja se sai aamuruokansa palkaksi kun toi esineitä minulle päin.

Seija teki Snoopylle 800 metriä pitkän jäljen, jossa oli heti alussa kaksi piikkiä ja sitten suoria kulmia ja kuusi keppiä. Ikää jäljellä taisi olla lähemmäs kolme tuntia ajohetkellä, ja sää oli jälleen hyvin lämmin, joten vettä kului jäljellä.  Yhdessä tavallisessa kulmassa Snoopy joutui etsimään jälkeä pitään, mutta muuten se pysyi hyvin jäljellä ja nosti kaikki kepit. Jipollekin oli tehty lyhyt jälki, mutta päätin jättää sen ajamatta, koska keli muuttui jäljen tekemisen jälkeen aina vain lämpimämmäksi, eikä Jippo mielestäni ollut helletreenejä vailla. SM-kisojen jälkeen maanantaina olin jo tehnyt sille lyhyen palautusjäljen, joka sujui suurella innolla.

Jossain mielenhäiriössä menin ilmoittamaan Jipon PK-SM-kisoihin, jotka käytiin Paimiossa 6.-8.8. Helle sitten hankaloitti treenaamista tehokkaasti viikkojen ajan, ja varsinaiset pohjanoteeraustreenit meillä oli viikko ennen kisoja. Treenit menivät huonosti kaikilla koirilla tasapuolisesti. Jippo ja Snoopy treenasivat Luukissa esineruutua lauantaina 31.7. Kumpikaan ei käynyt aluetta järjestelmällisesti läpi ja kummallakin oli erittäin suuria vaikeuksia paikallistaa lähiesine, joka oli kova silmälasikotelo katajan juurella. Se esine oli vaikea muillekin treeneissä oleville koirille. Jipon kohdalla vain lisäongelmia tuottaa se, että se ottaa itseensä, jos ei löydä esineitä, joten paljon jäi paikattavaa ennen kisoja. Vinski treenasi lauantaina jälkeä, joka kulki kuivalta pölisevältä pellolta metsään. Joo, eipä mennyt ihan putkeen sekään.

Sunnuntaina 1.8. lähdimme uudestaan treenaamaaan aamutuimaan Anskin ja Pirjon kanssa Halkolammelle. Anski teki Jipolle n. 700 metriä pitkän jäljen. Jäljestys sujui oikein hyvin, mutta kaikkia keppejä Jippo ei ilmaissut. Treenasimme myös esineruutua kapealla suikaleella ja helpoilla esineillä. Palkkasin Snoopyn ja Jipon kahden esineen jälkeen, ja nyt saatiinkin hyvä motivointitreeni aikaiseksi. Vinski taas sai ansaita aamuruokansa leikkimällä esineen kanssa. Seuraavan viikon aikana sitten leikimme Jipon kanssa kepeillä ruoka-aikaan ja teimme lyhyitä keppijälkiä. Kepit alkoivatkin nousta kivasti. Tottista treenasimme enää vähän ja täysin leikin varjolla. Tulevan viikonlopun sääennustukset vaihtelivat, mutta enimmäkseen kuumaa keliä luvattiin, joten tiedossa oli, että haasteelliset kisat olivat tulossa.

Perjantaina 6.8. ajelin kohti Paimiota Jipon ja Vinskin kanssa, kun normaalit ihmiset samaan aikaan ajelivat kesämökeilleen. Nastaa ei voinut ajatellakaan ottaa mukaan kuumiin olosuhteisiin, ja Snoopy jäi sen seuraksi kotiin. Ilmoittautumisen jälkeen pääsimme Jipon kanssa treenaamaan kentälle. Emme ennen olleet päässeet keinonurmialustalle, yllättävän kimmoisa alusta. Treeni ei mennyt ihan putkeen, kun perusasennoissa oli ongelmia ja Jippo pudotti kaksikiloisen kapulan kesken tuonnin. Telineet menivät hyvin, eikä A-este onneksi vaikuttanut liukkaalta. Osallistuimme vielä avajaisiin ennen kuin ajelimme kotiin yöksi. Vinskikin pääsi mukaan, koska en viitsinyt jättää sitä yksin autoonkaan. Avajaisiin kuului paljon odottelua ja marssi. Vinski jaksoi oikein hienosti, välillä sen piti viihdyttää itseään piehtaroimalla, mutta hyvin sillä riitti maltti ja se taisi nauttia suuren urheilujuhlan tunnelmasta.

Lauantaina tottikset alkoivat jo kello viisi aamulla helteen takia. Jippo oli toiseksi viimeisessä parissa, joten sen vuoro koitti vasta yhdeksän jälkeen, kun oli jo melko kuuma, mutta ei kuitenkaan mikään mahdoton helle. Jippo oli hyvässä vireessä ja teki hyvän tottiksen. Seuraamisen jotkut käännökset olisivat voineet olla napakampia, yksi luoksetuloasento oli aika vino ja eteenmenon maahanmeno-käskyyn Jippo olisi voinut reagoida hieman nopeammin. Muut virheet olivat lähinnä ohjaajan virheitä. Tuomari moitti, että "vänttäsin" perusasentoja useassa liikkeessä ja rokotti jokaisesta erikseen yhden pisteen. Hmm, taisi jäädä takaraivoon eiliset ja muut menneet treenit, joissa perusasento ei ole ollut aivan korrekti, ja yritin siksi avittaa koiraa. Seuraamiskaaviossa taasen unohdin L-sakarasta tullessani tehdä käännöksen ja menin suoraan henkilöryhmään. Hmm, olen tainnut tehdä niin monta kertaa aiemminkin, jos henkilöryhmä on ollut siinä hollilla, eikä siihen ennen ole tuomarit edes puuttuneet, enkä itsekään ole tiedostanut toimivani väärin.  Pisteitä kertyi 89 ja niillä pääsi maastoon, mikä oli meille jo saavutus sinänsä aiempien SM-kisojen epäonnen jälkeen.

Jippo tuomassa 2-kiloista kapulaa. Kuva: Birgit Halkio

A-estenouto  Kuva: Birgit Halkio                            

Tottiksen jälkeen Jippo pääsi heti suihkuun. Kuva: Birgit Halkio

Sunnuntain vastainen yö oli sangen mielenkiintoinen, erittäin lämmin ja kostea, ja hiki norui vaikkei tehnyt mitään. Olosuhteet jälkeä ajatellen olivat siis vähintäänkin mielenkiintoiset.  Päätinkin, että tärkein tavoite on, että koira selviää terveenä ja hyväkuntoisena, vaikka se sitten vaatisi keskeyttämistä. Jälkikoirakot kokoontuivat aamuseitsemältä Paimion Nesteellä. Arvonnassa sain loppupään jälkinumeron, mikä tiesi aina vain kuumempia olosuhteita. Maasto sijaitsi Salossa. Ensimmäiset koirat starttasivat yhdeksältä ja Jipon vuoro koitti joskus kymmenen jälkeen. Jippo lähti janalle määrätietoisesti, mutta teki pienen sivupoikkeaman, ja jouduin vähän kelaamaan liinaa. Jäljen se nosti varmasti oikeaan suuntaan, ja pisteitä janalta kertyi 39. Heti jäljen alussa tuntui kuin olisi sukeltanut trooppiseen sademetsään. Ilma oli todella kuuma, kostea ja painostava, metsä tiheää ja eilisen sateen jälkeen märkää, joten kastuin samantien melkoisen märäksi. Jippo joutui jäljen alussa hakemaan jälkeä, mutta sitten tuli hyvää jäljestystä ja löytyi keppikin. Vähän myöhemmin sitten taas tuli vaikeuksia. Jälkityöskentely oli sen näköistä, ettei Jippo enää ollut omalla jäljellään, eikä keppejäkään enää löytynyt. Kun tätä oli jatkunut tarpeeksi kauan, päätin keskeyttää jäljenajon, koska mitään saavutettavaa ei ollut enkä halunnut näännyttää koiraa. Ongelma oli vain siinä, että kaiken pyörityksen jälkeen en yhtään tiennyt, missä olimme, enkä ole tullut opettaneeksi koiria etsimään autoa. Olin kyllä ottanut kompassilla suunnan, mutta minusta alkoi tuntua, että neula ihan varmasti vippasi. Monta kompassia minulta onkin jo hajonnut. Pieni pelko meinasi iskeä, että sulammeko Jipon kanssa sinne kuumankosteaan metsään ennen kuin löydämme ulos, ja miten Vinski pärjää autossa, vaikka olikin pusikossa takaluukku auki ja kylmäkallet ja vesikuppi häkissään. Tie olikin syvyyssuunnassa todella kaukana, mutta lopulta putkahdimme tielle ja vieläpä automme lähelle. Jippo selvisi seikkailusta yllättävänkin hyvävoimaisena, kun se ei ole ihan kaikkein kuumankestävin koira, mutta nesteytys ja viilennys näköjään onnistuivat hyvin. Tuomarin arvio Jipon jäljestyksestä oli, että se olisi eksynyt peuran jäljille. Treenimetsissämmekin liikkuu riistaa, eikä Jippo treeneissä ole vaihtanut riistan jäljelle, mutta kaikkihan on sinänsä mahdollista. Eiköhän pääsyy vaikeaan jälkeen kuitenkin ollut kelissä, Jippo ei ole ollut parhaassa iskussa hellekisojen maastosuorituksissa aiemminkaan, ja tällä kertaa olosuhteet olivat ihan omaa luokkaansa.

Saimme pian kuulla, ettei muillakaan ollut mennyt kovin hyvin. Keppejä jäi metsään valtavasti. Vain kaksi koiraa ylsi koulutustunnukseen, eikä pronssimitalia edes jaettu. Vain yksi koira oli niin nerokas ja sinnikäs, että löysi kaikki kuusi keppiä, ja kyseessähän oli Jipon Nero-serkku, onnea!! Jäljen jälkeen olisi ollut vuorossa esineruutu, mutta sinne en tietenkään Jippoa vienyt niissä olosuhteissa. Sen sijaan lähdimme uimaan. Mahtavaa, että vieressä oli uintimahdollisuus, ja kyllä monet koirat ja osa ohjaajistakin sitä hyväkseen käyttivät. Se olikin ansaittu päätös erikoiselle kisaviikonlopulle. Olosuhteille ei mitään voinut, mutta meillä oli kyllä muuten ihan hauska viikonloppu. Kiitos vielä Anskille  ja muillekin treeniavusta ja Anskille myös Nastan ja Snoopyn ulkoiluttamisesta sunnuntaina!

Näihin kuviin ja vilvoittaviin tunnelmiin:))

Jippo jäljestyksen jälkeen ansaitulla uimatauolla Lehmijärvessä

Jippo odottaa, että jostain lentäisi vielä parempi keppi ja Vinski se vaan polskii menemään

Mikäs tässä vilvoitellessa

Jotain pientä olemme sentään tehneetkin. Torstaina olimme Vihtijärvellä esineruututreeneissä Seijan ja koiriensa kanssa. Vinski pääsi mukaan tallaamaan ruutua, Snoopy ja Jippo pääsivät tositoimiin. Molemmille laitettiin viisi esinettä, palkan ne saivat kun neljä esinettä oli löytynyt. Kumpikaan koira ei tuonut takarajalla keskellä ollutta esinettä, pientä kengänpohjallista. Takakulmissa olleet esineet ja ruudun keskellä ollut esine löytyivät molemmilta helpoiten, lähiesineenä olleen muovisen kannen molemmat toivat viimeisenä. Erityisesti Jipolle viimeinen esine tuotti ongelmia, se alkoi jo olla vakuuttunut, ettei ruudussa enempää esineitä ole ja ryhtyi hiippailemaan. Kävimme ottamassa esineestä hajun, jolloin sekin sitten nousi.

Perjantaina sitten otin Jipolla esineitä Luukissa. Talloimme Pirjon kanssa kapean ruudun, jonne laitoimme sekä Pirjon koiralle että Jipolle yhden esineen taakse ja yhden lähelle. Ideana oli, että eilisen koetuksen jälkeen Jippo saisi helpon, hauskan ja nopean treenin ja palkan jo kahdesta esineestä. Kaikki ei mennyt käsikirjoituksen mukaan, mutta hauskaa kyllä oli  Jippo löysi takaesineen salamana. Sitten se meni takaisin takarajalle ja juoksenteli siellä, mahdollisesti hieman tallatun alueen ulkopuolellakin - ja palasi ison nahkahanskan kanssa. Joku aiempi treenaaja näemmä oli jättänyt löytämättä niinkin helpon esineen. Jo ruutua tallatessamme löysin ruudusta yhden sinne joltakulta jääneen ison esineen. No, ylimääräisen löydön jälkeen Jippo edelleen juoksi päättäväisesti taakse eikä saanut hajua lähiesineestä. Onneksi se palatessaan vihdoin sai siitä hajun, joten se ehti saada palkan ennen kuin sen into ehti yhtään hiipua. Täytyy nyt vähän aikaa treenata erityisesti lähiesineitä. Toivottavasti siitä ei ole seurauksena taakse irtoamisen vaikeus, kuten joskus on käynyt. Hankalaa tämä koirankoulutus

Jippo otti Luukissa myös tottista maanantaina ja perjantaina samaan aikaan aussie Inan kanssa. Aika tarkka tyttö Jippo liikkeissä oli. Luoksetuloasento sillä oli ajoittain hieman vino, muuta ihmeempää en huomannut, tosin kukaanhan ei ollut perään katsomassa ja koiran tai ohjaajan töppäilystä huomauttamassa, itse ei kaikkea huomaa...  Noutoja tuli treenattua vain tasamaanoudon verran maanantaina, eikä perjantaina sitten sitäkään. Hyppynoutoa ei kentällä ole voinut vähään aikaan ottaakaan, koska hyppyesteessä on ampiaispesä   Snoopy pääsi perjantaina tottistelemaan Luukin parkkipaikalla samanaikaisesti Bobicin kanssa. Se yritti jälleen kerran edistää seuraamisessa, joten harrastin ahkerasti käännöksiä. Vinskikin sai hieman tottistella parkkipaikalla. Ensin se ei keskittynyt millään, kun sen leikkikaveri Bobic oli juuri kadonnut kulman taakse, mutta kun Bobic taas tuli näkyviin, pystyi Vinskikin jo keskittymään pikku treeniin.

Tiistaina olimme Tending-porukan kanssa treenaamassa tottista ja esineitä helteessä Hyvinkäällä. Jätin Jipon kanssa tottistreenin väliin. Sillä oli juoksu ja tärppipäivät, mikä ei sen omaan työskentelyyn kyllä vaikuta minkään vertaa, mutta muihin kentällä kävijöihin sitten enemmän tai vähemmän kumminkin. Tottistreeniin pääsi Snoopy. Se oli Jipon tärppipäivistä johtuen ylenpalttisen kiinnostunut kentän hajuista, mutta teki sitten liikkeet (ilmoittautuminen, paikallaolo, seuraaminen, jäävät, tasamaanouto ja hyppynouto) ihan hyvin. Hyppynouto oli ohjelmassa pitkästä aikaa nyt, kun kipuhoidot on saatu hyvälle mallille. Rikkihän tuo koira ei muutenkaan hypyistä mene, kuten eläinlääkärikin tänään totesi, kun hyppylupaa kyselin.

Vinski pyörähti lopuksi kentällä saamassa siedätyshoitoa vieraisiin koiriin. Se on nyt ihan tällä viikolla alkanut reagoida entistä enemmän vieraisiin koiriin, tosin se oli muutaman päivän niitä kokonaan näkemättäkin ja on turhan harvakseltaan muutenkin niitä nähnyt. Me kun asumme periferiassa, ja taajamakäynneilläkin olemme aika harvakseltaan törmänneet koiriin. Eikä ole aina treeneissäkään tullut hyödynnettyä paikalla olevia koiria. Nyt otetaan asia kunnolla työn alle. Hyvinkään kentällä oli aika huvittavaa, että Vinski reagoi bortsuihin enemmän kuin maliherraan, joka oikeastaan oli sen mielestä melkeinpä kiva

Esineruudussa pääsivät kehiin sekä Snoopy että Jippo. Snoopyn suoritusta tarkkaili oikein virkavaltakin, kun tien viereen pysähtyi poliisiauto, josta käsin poliisit jäivät hetkeksi treenejä seuraamaan, kyseltyään ensin treeneistämme. Me kun jo luulimme, että tulivat meitä pois häätämään, kun autot olivat parkissa kävelytien varrella   Snoopylla on aiempaa vähän läheisempääkin kokemusta virkavallasta, kun se kymmenkuisena joutui maijan kyytiin lähdettyään metsässä kiinnostavan hajun perään ja päädyttyään Hangontielle, joka on ainoastaan Suomen vilkkain kaksikaistainen tie   Esinetreeni meni Snoopylta hyvin, melko tehokkaasti se neljä esinettä löysi. Myös Jipolle laitettiin neljä esinettä. Sekin toimi hyvällä motivaatiolla ja löysi kaikki esineet. Sivurajalle jouduin lähettämään sen kaksi kertaa, ennen kuin se bongasi siellä olevan esineen. Koetilanteessa esine olisi saattanut jäädä löytymättä, ellen olisi ajan puitteissa ehtinyt palata takaisin päin haetuttamaan uudestaan jo etsittyjä alueita yhden esineen puuttuessa. Mutta sehän juuri kokeista niin jänniä tekeekin