EPK järjesti jälleen hyppykurssin Veikkolassa, kouluttajana Ulla Kaukonen kuten viime vuonnakin. Osallistuin Vinskin kanssa jatkoryhmään.

Oli hyvä kerrata teoriaa ja nähdä käytännön treenejä, koska osa asioista oli ehtinyt jo unohtua tai oli jäänyt sisäistämättä ensimmäisellä kerralla. Lauantaina käytännön treenit alkoivat Vinskin osalta set point-harjoituksella. Se ei sujunut kovin hyvin. Vinski hyppäsi korkealle mutta lyhyen loikan ja oli täysin etupainoinen. Sille laitettiin lähtökarsina, jota se ensin kovasti vierasti, eikä sen hyppy siitä paljon parantunut. Seuraava harjoitus oli perussarja, jonka otimme kutsuhyppynä. Se meni paljon paremmin, mutta edelleenkään Vinski ei saanut voimaa takaosaansa, mitä Ulla ihmetteli, koska ulkoiset edellytykset olivat olemassa. Rakenteen ja hyvän lihaskunnon perusteella takaosastakin olisi pitänyt potkua löytyä.

Sunnuntaina aloitimme treenillä, missä hyppysarjan puolivälissä oli umpieste. Ensin kutsuhyppynä, sitten noutotreeninä. Nouto ei heti onnistunut, kun Vinski ei ole ennen hyppysarjan yli noutanut. Hyppääminen sujui edellistä päivää paremmin ja Vinski alkoi käyttää myös takapäätään. Se myös pidensi hyppyään.

Alastuloharjoitus sujui myös aika hyvin. Lähdössä istumisasentoon pitää Vinskin kanssa kiinnittää huomiota, nyt se nojasi toiselle kankulleen. Jatkossa olisi hyvä treenata erityisesti perussarjaa ja alastuloa. Ja vaikka pelkillä ponnareilla, koska Vinski toimi niillä paremmin kuin rimoilla. Täytyy ihan tosissaan askarrella jonkinlainen estesarja omaan käyttöön. Kevään tullen tietenkin pääsee agilitykentällekin hyppimään.

Lauantain perusteella Ulla oli sen verran ihmeissään siitä, ettei Vinski saanut takapäätä käyttöönsä, että ehdotti magneettikuviin menemistä. Ja sanoi, ettei hyppyyttäisi sitä kuin matalalta. Sunnuntaina tilanne näytti jo paremmalta, mutta mahdollisimman pätevälle fyssarille menemistä Ulla suositteli. Jossain vaiheessa yritetään ilman muuta päästäkin, että saadaan samalla yksilölliset jumppaohjeet kropan taka- ja keskiosan vahvistamiseksi. Vaikka lihaksisto onkin hyvä, niin syvätukea varmasti voi vielä parantaa. Mainitsin, että fyssarit ovat aiemmin moittineet Vinskiä laihaksi. Ulla sanoi, että mieluummin laiha kuin läski. Lihasköyhä Vinski ei todellakaan ole, takapäästäkin löytyy vahvat lihakset.

Esteiden saamista ja fyssarille pääsyä odotellessa treenaamme syvätukea kurssilta saaduilla ohjeilla. Ja magneettikuviin emme edelleenkään mene, ellei tule pakottavaa syytä. Jos se olisikin joku ohimennen suoritettava kiva pikku tutkimus, niin toki sen voisi ihan uteliaisuudesta tehdä. Mutta se nyt kuitenkin on anestesiassa suoritettava tutkimus. Ja pirun kallis. Oma pää on välillä ollut ihan  pyörällä sen suhteen, pitäisikö Vinskille tehdä neurologinen tutkimus ja mahdollisesti ottaa magneettikuvat. Yhdessä vaiheessa olin jo itsekin sitä mieltä, että ehkä pitää. Tämänhetkisten tietojen varassa en ajattele samoin. Mitään leikattavaa vikaa ei pitäisi olla (tätä mieltä ovat olleet niin Niilo, Tamara kuin nyt Ullakin) eikä varsinaista neurologistakaan vikaa. Ja Vinskin oireilu kuitenkin määrittää sen, mitä sen kanssa voi tehdä, vaikka magneettikuvissa näkyisi tai olisi näkymättä jotain.

Pitkään aikaan vielä en anna Vinskin hypätä kuin matalia hyppyjä. Korkeisiin siirrytään vain, jos valmiudet ovat ensin kunnossa. Niin fyysiset kuin psyykkisetkin. Vinskihän on myös aika varovainen tyyppi. Se on koira, joka haluaa toimia oikein, mutta on aluksi epävarma siitä mikä se oikea tapa on ja tekee asiat varovasti ja hitaasti. Jännä piirre muuten vilkkaalle koiralle. Ja hämmästyttävää sikäli, että ihan pikkupentuna Vinski oli hyvin rämäpäinen ja rohkea. Sen työminä on sitten vähän erilainen.

Vielä on epävarmaa, tuleeko Vinskistä korkeiden hyppyjen hyppääjää ja pk-koiraa ainakaan kisamielessä. Tähän asti minulla onkin ollut hyvä tuuri koirien kanssa. Ennen Vinskiä koiria on ollut kuusi ja kaikkien kanssa olen päässyt pk-puolelle kisaamaan. Ei ole ollut yhtään risaa tai esim. paukkuarkaa koiraa. Ja se on aika hyvin.