Tänään aamusta oli jälkiryhmän esinetreenit Luukissa. Peruutusten vuoksi tosin osallistujia oli vain Sylva ja minä. Mutta ei hätää, koiria meillä oli mukana viisi ja kaikki treenattiin!

Snoopy pääsi esineruutuun toisena Lunan jälkeen. Ruutu oli n. 25x50 metriä, esineitä viisi. Snoopy juoksi hetken alueella löytämättä mitään. Sitten se kai vasta avasi nenänsä kunnolla ja löysi melko ripeästi neljä esinettä, minkä jälkeen palkkasin. Luovutukset olivat taas aika rumia. Välillä Snoopy tiputti esineen muutaman metrin päähän minusta, välillä toi ihan minulle asti mutta joko mälväsi esinettä tai sylki sen eteeni. Huoh. Yritetään työstää ongelmaa, mutta ihan hirveästi en löisi vetoa sen puolesta, että ongelma paljonkaan korjaantuu ennen Snoopyn eläkkeelle siirtymistä.

Jippokin juoksi ruudussa hetken ennen kuin esineitä alkoi nousta. Kaksi esinettä tuli nopeasti, kolmannen eteen Jippo taas joutui tekemään enemmän työtä. Se liikkui jostain syystä eniten keskialueella. Kolmannen löydön jälkeen palkkasin.

Vinskin kanssa käytiin taas vähän kävelemässä ruudussa ensin hajua ottamassa. Se lähti älyttömän hyvin ja vauhdilla ruutuun ja toi nopeasti esineen oikeasta takakulmasta. Lähetin toiselle pistolle, mutta se oli Vinskille vaikeaa, se vain kävi muutaman metrin kääntymässä ruudussa. Käytiin uudestaan ottamassa hajua ja sen jälkeen lähti hyvin ja toi esineen toisesta takakulmasta. Täytyy panostaa useamman esineen tuomiseen samassa treenissä, se on vielä vähän vaikeaa kokemuksen puutteen takia.

Iltapäivällä koirat pääsivät aloittamaan uimakauden. Hirmu kiireellä ne rynnivät rantaan ja uinti sujui ihan entiseen malliin. Pojat uivat innokkaasti ja Jippo enemmänkin kahlasi ja seisoi vedessä räkyttämässä, ui se sentään välillä parin metrin matkoja. No, eikös kahlaaminenkin ole ihan hyvää jumppaa.

Kiitokset onnitteluista Vinskin tokotuloksen johdosta! Eilen haettiin vielä postilaatikosta yksi koepalkintokin, joka meille palkintojenjaossa unohdettiin antaa, alennuskortti fyssarille. Tällaiset käytännölliset palkinnot ovat kivoja. Saa nähdä, ehditäänkö tuo alennus hyödyntää kortin voimassaoloaikana.

Kotipihalla ollaan tottisteltu vähän joka päivä. Jipon ruutu sujuu hyvin. Tunnaria otettiin eilen ja sekin sujui tosi hyvin. Kaukokäskyjen seisomiseen Jippo tarvitsi vielä maanantaina lisäkäskyn, eilen ja tänään homma sujui yhdellä käskyllä. Jännä miten aina välillä tulee jotain ihme klikkejä.

Vinskille näyttää sopivan hyvin ruututreeni, jossa se lähtee merkiltä ja minä olen ruudun lähellä valmiina palkkaamaan sen. Vauhti on jopa kasvanut hieman. Omaa tunnaria Vinski on nyt saanut etsiskellä piilosta. Vääriä ei vähään aikaan laiteta esille, koska Vinski nostelee niitä. Hirveän vähän yhteensä ollaan tunnaria Vinskin kanssa treenattukaan. Ollaan myös treenattu luoksetuloja niin, että jätän Vinskin maahan ja juoksen kauas karkuun ja sitten kutsun. Ja kovaahan Vinski silloin tulee! Treeneissä en nyt halua antaa sille edes mahdollisuutta tulla hitaasti, eri asia sitten vaikuttaako se myös koetilanteeseen. Noutoa ollaan myös tehty niin, että pakitan karkuun, kun ei ne noudotkaan mitään niin nopeita ole.

Snoopylle tuli ihme ongelma liikkeestä maahanmenon ennakoinnista, joten ollaan treenattu pelkkää valmistavaa osaa ja siitä suora vapautus, ja nyt näyttäisi ongelma helpottavan.

Maanantaina oltiin myös ryhmätreeneissä Talissa. Treeniin pääsi Snoopy ja kun aikaa jäi, niin kävi Vinskikin kentällä pyörimässä. Snoopy treenasi pk-liikkeistä muut paitsi luoksetuloliikkeet ennakointiongelmansa takia. Seuruu oli nyt aika kivaa eikä edes painanut. Pujottelimme myös kahden hengen henkilöryhmää. Tasamaanoudossa luovutuksen jälkeen Snoopy tapansa mukaan vähän pakitti, pitäisi itse muistaa myös aina pakittaa palkatessa.

Pitkän tauon jälkeen otettiin myös estenoudot. Metrin hypyn kiersi ensin, joten lähetin sen sitten lennosta patukan perään ja hyppäsi hyvin. Sen jälkeen onnistui hyppynoutokin, menohyppy oli hyvä ja palatessa kosketti estettä. A-estenouto sujui heti muuten hyvin, mutta palatessa Snoopylle tuli vähän tasapaino-ongelmia lähellä harjaa, pääsi kuitenkin yli. Uusinta sujui paremmin.

Eteenmenopalkkana oli iso pallo tosi kaukana. Seuraaminen sujui hyvin, vaikka Snoopy taatusti tiesikin, mitä oli menossa tekemään. Eteen lähti hyvin, mutta loppua kohti vauhti vähän hiljeni, kun palkka oli niin kaukana. Lopuksi vielä paikallaolo, joka jäi pikkuisen lyhyeksi. Kun kurkkasin piilosta, niin huomasin, että röyhkeä varis tepasteli ihan Snoopyn vieressä ja melkein jo nokki sitä! Kärsivällisesti Snoopy makasi paikallaan, mutta kävin tietysti pelastamassa sen. Nuo lauman herkemmät koirat olisivat varmaan jo ottaneet ritolat! Talin varikset häiriköivät ihan urakalla koirien treenejä. Heti kun olin jättänyt Leenan koiralle eteenmenopalkaksi maahan ruokapurkin, lennähti paikalle varis syömään ruokaa. Eikä kuulemma ollut eka kerta!

Vinskistä oli hirmu jännää päästä uudelle kentälle. Niin paljon ihania hajuja! Vieraita ihmisiä lähistöllä! Ja vieraita koiria kentällä samaan aikaan! Ja ne kaikki jännät äänet! Eihän sitä sitten saanut parhaalla mahdollisella tavalla keskittymään. Varmaan olisi auttanut, että olisi ensin vain pystynyt hengailemaan paikalla jonkin aikaa. Seuruuta ei sitten otettukaan kuin pikku pätkiä. PK-hyppy saa vielä olla pannassa, mutta A-estettä päätin uskaltautua Vinskin kanssa ottamaan, kun oli niin hyvä tilaisuus treenata erilaisia esteitä. Ensin otimme minikokoisen A-esteen edestakaisin. Sitten normikokoisen mutta loivan, senkin Vinski kiipesi mielellään. Sitten kokeilimme vielä jyrkkää. Heiluttelin patukkaa harjalla houkutukseksi. Ensi yrittämällä Vinski kiersi esteen, mutta toinen yritys onnistui hyvin ja yhteen suuntaan suorittaminen sai tällä kertaa riittää.

Lyhyt paikallaolo onnistui hyvin. Lopuksi vielä vauhtiluoksetulo niin, että Jonna piti Vinskistä kiinni kun juoksin kauas karkuun ja päästi kutsusta irti. Mietin, että näinköhän Vinski välittää ainakaan kovaa tulla luokseni, niin tyytyväisenä se jäi seurustelemaan Jonnan kanssa. Oli kuulemma oikein nojaillut. Mutta tuli se kumminkin ihan lujaa.

Jippo oli ilmoitettu tänään tokokokeeseen Vihtiin, mutta dopingongelman takia sen koe peruuntui. Ensin meinasi harmittaa, mutta enää ei, kun on käynyt muutenkin ilmeiseksi, että on ihan hyvä treenata tiettyjä liikkeitä lisää. Korvatippakuuri on jo loppusuoralla ja sen jälkeen on viikon varoaika ennen kuin päästään kokeisiin. Mutta ei me ihan heti varoajan jälkeen vielä olla menossa. Kiitos vaan saamistamme onnitteluista viime viikonlopun tulosten johdosta!

Vaihdoin Jipon tilalle kokeeseen Vinskin, jota ei alunperin ollut ilmoitettu ollenkaan. Tokohypyn verran sitä hyvin uskalsi hyppyyttääkin. Koepaikkana oli Tervalammen koulun kenttä, tuomarina Hannele Pörsti. Sää oli kylmä ja tuulinen, välillä satoikin.

Alo-luokka oli iltapäivästä. Ja näin ne liikkeet menivät:

 1. Luoksepäästävyys: 10

2. Paikalla makaaminen: 10. Kentän vieressä oli skeittiramppi ja siellä lapsia, ja se meteli ja pauke oli valtaisa. Vinskiä ei hetkauttanut, mutta ohjaajasta se kaksiminuuttinen oli loputon! Vinski asetti heti leukansa maahan ja pysyi siinä asennossa loppuun asti.

3. Seuraaminen kytkettynä: 9. Kivaa seuraamista, vire ja kontakti hyvä, jossain käännöksessä ja vauhdin muutoksessa taisi tulla pientä väljyyttä.

4. Seuraaminen taluttimetta: 10. Aika hyvin vissiin.

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10.

6. Luoksetulo: 8. Vauhti oli vähän hidas ja istui eteen hieman vinoon.

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10. Seisoi aavistuksen vinossa, mutta siitä ei sakotettu.

8. Estehyppy: 9. Tuijotti minua ennen lähetystä ja mietin, että tajuaakohan se hypätä. Tajusi kyllä, hyppy ja seisominen olivat hyvät, mennessäni Vinskin viereen se käänsi itseään muutaman sentin vinoon.

Kokonaisvaikutus: 9

Tulos 189 pistettä, 1. palkinto, KP ja sijoitus 1/9. Palkinnoksi saatiin kaksi ruusuketta, Royal Caninin sateenvarjo ja vyölle kiinnitettävä pussi, jossa voi säilyttää vaikkapa makupaloja.

Päätin tosiaan ilmoittaa Vinskin vielä alo-luokkaan, vaikka se saisi mennä myös avoimeen. Mutta päätin, että lähdetään tavoittelemaan TK1-titteliä, jos ei vaikka muita koulareita ikinä saada.  

Ajattelin myös, että Vinskin on hyvä kerätä lisää kisakokemusta ja minun opiskella tuon eläimen käyttäytymistä koetilanteissa ennen vaativampia luokkia. Avo-luokkaan Vinski olisi taitojen puolesta kyllä valmis, mutta sitä ylemmät luokat ovat vielä valovuosien päässä, joten ei meillä ole mikään kiire avo-luokkaankaan.

Koepaikalle tultaessa Vinski vähän haikaili tyttöjen perään ja oli kovin kiinnostunut hajuista. Kehään sain sen viritettyä nyt aika hyvin ja se keskittyi hyvin, vaikka häiriötä riitti ja juuri ennen sen vuoroa satoikin aika reippaasti ja kastuttiin. Meidän suorituksen aikana ei juurikaan satanut. Käskyjä Vinski noudatti nopeasti, mutta luoksetulo sitten oli hidas kuten useimmiten muutenkin. Vinskin kehäkäytös on aika hillittyä, sillä ei todellakaan mene kuppi nurin kokeissa eikä kyllä treeneissäkään. Kiitoksetkin se ottaa tyynesti ja vähäeleisesti vastaan. On ne niin erilaisia nämä meidänkin lauman koirat!

Eilen oltiin tokoilemassa Nummelassa Miian kanssa. Melkein koko treenin ajan satoi. Jippo treenasi ruutua, tunnaria ja ohjattua noutoa. Nyt pitäisi ruudun keskikohta ottaa tehokäsittelyyn, kun se on Jipolle toisinaan vähän hämärä käsite. Nytkin se ekalla lähetyksellä hakeutui melkein ruudun ulkopuolelle, vaikka keskellä oli lätkä. Uusintayritys paljon parempi. Sitten vielä lähetin sen merkiltä ruutuun niin, että olin itse aika lähellä ruutua ja heitin pallon heti, kun Jippo oli keskikohdassa. Jippo oli hetken, että mitä häh, kun olin ihan väärässä paikassa, mutta hyvin se sitten lähti ruutuun. Näitä täytyy nyt ottaa paljon ja välillä myös näyttöruutua.

Tunnareita laitettiin kaksi riviä ja toisessa se oma. Jippo otti vääriä ihan surutta suuhunsa. Piilotettiin sitten se oma lehtikasan alle ja laitettiin väärien kasa siihen lähelle. Useita toistoja. Homma alkoi pelittää hyvin.

Ohjatun otimme kisamaisesti liikkurin avulla, haettava kapula oli vasen. Tosi hyvä suoritus, tämä on tällä hetkellä kunnossa, mutta nuo em. liikkeet sitten eivät. Sitten jos ne saa kuntoon, niin katoaa taas ohjattu tai joku muu liike hallinnasta, sellaista tämä tuppaa olemaan...

Vinski otti läpi alo-luokan liikkeet liikkuroituna, paikallaoloa ja luoksepäästävyyttä lukuunottamatta. Sitä kiusasi sade kovasti, se ravisteli itseään ja oli vähän poissaoleva. Teki se liikkeet jotenkin kyllä. Vain hyppy ei heti onnistunut ollenkaan. Kotonakin pitkästä aikaa olimme kokeilleet alo-hyppyä ja olin todennut, että hankala on tällä hetkellä. Vinski vain tuijottaa minua eikä tajua heti noudattaa hyppy-käskyä, ihan kuin ei näkisi estettä ollenkaan. Hyppyä ei olla pitkään aikaan treenattu ollenkaan ja silloin kun ollaan, niin Vinski on hypännyt kapulan tai lelun perään. Joten herättelyä vaatii tämä. Kyllä se lisäkäskyillä sitten hyppäsi.

Tänään oltiin tottistelemassa Luukissa Pirjon kanssa. Ihan ensin käytiin kentällä ampumassa Snoopylle kaksi paukkua seuraamisliikkeen aikana. Tosi pitkään aikaan ei olla treeneissä ammuttu. Ekan paukun aikana Snoopy värähti aavistuksen verran, mutta muuten paukuilla ei ollut mitään vaikutusta siihen, seuraaminen jatkui samalla asenteella. Jipon kanssa saatujen kokemusten takia halusin testata, ettei laumassa ole muita korvapotilaita. Vinski tosin on vielä testaamatta. Mutta ei se ainakaan tänään ilotulitukseen reagoinut. Eikä Jippokaan, ei tainnut sattua korviin kuitenkaan samalla tavalla kuin starttipyssy ulkona, vaikka talo ihan jytisi. Kyllä vaan, tuossa ison tien toisella puolella oli jotkut pippalot ja ilotulitus. Ja ihan ilman ennakkovaroitusta, meinasin saada slaagin kun kova pauke alkoi. Siellä on sellainen pirtti, jossa järjestetään kaiken maailman tapahtumia, eikä ollut edes eka ilotulitus uudenvuoden ulkopuolella. Se vaan, että noi varsinaiset uuden vuoden ilotulitukset on oikeasti paljon laimeampia täällä päin... Arvostaisin kyllä, että tuollaisista edes varotettaisiin etukäteen tai mieluiten ei myönnettäisi lupia tuollaiseen ollenkaan! Ei mikään kiva ylläri esim. paukkuarkojen koirien omistajille.   Jos sattuisi vaikka paukkuarka koira olemaan juuri ilotulituksen aikana vapaana pihalla, niin siltä ei kauan kestäisi juosta isolle tielle liikenteen sekaan pelästyksissään, että grr vaan taas ihmisten typeryydelle, kun ei edes tiedottamisen tärkeyttä ymmärretä. 

Muut koirat saivat tyytyä treenaamaan parkkiksella. Vinski otti taas alo-liikkeitä ja ruutuun lähetyksiä. Ensin paikallaolo Inan kanssa, joka meni hyvin. Jossain vaiheessa laski leuan maahan. Seuraaminen ja jäävät menivät hyvin, luoksetulo oli melko hidas kuten yleensäkin. Samoin ruutuun lönkötteli kaikessa rauhassa. Kokeilin silläkin merkiltä lähetystä niin, että itse siirryin lähelle ruutua odottamaan. Sekunnin hämmästyksen jälkeen meni kyllä ruutuun. Mutta vauhti, mihin se katoaa tottistellessa tuolta tuulennopealta ja vilkkaalta koiralta?!?

Jippo otti vain ruutuun lähetyksiä. Snoopy treenasi pk-liikkeitä. Seuruussa vähän painamista kuten yleensäkin, liikkeestä istuminen hyvä. Liikkeestä maahan meni ennen kuin käskin, joten treenattiin sitten muutaman kerran pelkkää seuraamista. Välillä yritti taas tarjota maahanmenoa, mutta jatkoimme treeniä niin kauan, että ennakointi loppui kokonaan. Maahanmenon ja luoksetulon ja seisomisen ja siitä suoran vapautuksen teimme sitten niin, että liikuimme vapaamuotoisesti eikä Snoopy ollut minkään käskyn alla. Onnistuivat hyvin. Kaksikiloisen kapulan nouto oli hieno. Pitkä paikallaolo moitteeton.

Maanantaina tein jäljet Jipolle, Vinskille ja Snoopylle Vaakkoihin. Vinski ajoi omansa noin tunnin vanhana, pituutta ehkä puolisen kilometriä, ison polun ylitys, viisi keppiä. Alkujälki meni hyvin ja ekan kepin ilmaisu erinomainen. Sitten vähän ennen polun ylitystä sitä kyseistä polkua kulki kaksi ihmistä ja monta koiraa. Ja samaan aikaan myös tulimme toiselle kepille. Vinskin huomio tietenkin kiinnittyi polun tapahtumiin eikä se keppiä huomannut. Jarruttelin ja odotin, että huomaa, ja saatiin onnistunut ilmaisu. Polun yli meni omaa jälkeään seuraten, mutta sitten teki stopin ja nuuski seurueen jättämiä hajuja, olisi lähtenyt kulkemaan polkua pitkin jos olisin päästänyt. Otin pari askelta metsän suuntaan ja jouduin odottamaan kauan ennen kuin Vinski jotenkin jatkoi matkaa. Se vain kuikuili ympäriinsä pää ylhäällä. Eikä se jäljestys kovin hyvää ollut, kun se viimein jatkoi matkaa. Parani kyllä, mutta juuri ennen loppua Vinski ajautui jäljeltä sivuun ja ajoi useita metrejä viimeisen kepin ohi. Se sai sitten jäädä.

Jippo pääsi aloittamaan kauden lyhyehköllä, kolmen kepin jäljellä. Ikää reilu tunti. Tosi innokasta ja hyvää jäljestämistä, mutta keskimmäinen keppi jäi nousematta, huoh.

Snoopyn jälki oli lähemmäs kilometrin, yli kaksi tuntia vanha ja sisälsi kulmia, piikin ja kiemuroita ja vaihtelevaa maastoa. Hyvin selvitti sen, mutta yhden kepin jätti sekin. Eipä ollut häävi keppipäivä.

Keskiviikkona pääsi Vinski jäljestämään Halkolammella lyhyehkön jäljen, jossa kolme keppiä. Ikää lähes 1,5 tuntia. Alku hyvä, puolivälissä pientä haahuilua. Ekat kepit ilmaisi hienosti. Vähän ennen viimeistä keppiä haahuili taas vähän, mutta kepin kohdalla palasi jäljen päälle, keppi kuitenkin olisi tainnut jäädä, ellen olisi jarrutellut. Vinskillä taitaa nyt olla paineita, kun joka jäljellä sattuu jotain outoa. Täytyy yrittää jostain löytää lisää rentoutta jälkeen. Itseluottamusta tuo kyllä tarvitsisi lisää!

Torstaina oli jälkiryhmän treenit Vaakkoissa ja oli Snoopyn vuoro päästä jäljelle, jäljen sille talloi taas Jenni. Jälki oli ehkä vajaan kilometrin, keppejä neljä, ikää reilu pari tuntia, maasto vaihtelevaa; metsää, kalliota, jyrkkää nousua ja laskua. Hyvä ja intensiivinen jälki. Yhden pyörähdyksen teki puolivälissä ja jyrkännettä laskeutuessaan ehkä oikaisi hieman, mutta jälkeä ei kadottanut. Kaikki kepit nosti hyvin. Ennen ja jälkeen jäljen oli polun varrella luonnetesti, molemmin puolin polkua noutajia omistajineen pitkin matkaa, kun niilläkin sattui olemaan alueella omat treenit. Etukäteen mietin, että kiihtyykö tuo kuumakalle tuollaisesta hieman erikoisesta ilmiöstä. Mitä vielä, se oli välinpitämätön polkua reunustavia koiria kohtaan, työtähän sinne metsään oltiin menty tekemään!

Tämä viikonloppu pyhitettiin tokokokeille. Ohjaajaa jos koskisi dopingsäännöt, niin väliin olisi jäänyt. On tullut vedettyä kahta antibioottia ja kahta tulehduskipulääkettä viime aikoina. Ja on taas ollut kuumeilua iltaisin. Jippoa ei vielä ole doupattu, joten kokeisiin sitten päästiin.

Lauantain tokokoe oli Vihdissä Oinasjoen koulun kentällä. Tuomarina Hannele Pörsti. EVL-luokka oli heti aamusta, viileässä ja pilvisessä säässä. Koeliikkeet menivät seuraavasti:

Istuminen ryhmässä: 10

Paikkamakuu: 8. Itse mokasin kun olin palannut Jipon sivulle ja vähän korjasin omaa sijaintia lähemmäksi koiraa, minkä Jippo tulkitsi istumiskäskyksi ja meinasi nousta.

Tauon jälkeen yksittäisliikkeet:

Vapaana seuraaminen: 8. Ihan perushyvää seuruuta, joissain käännöksissä olisi voinut olla täpäkämpi ja kun liike juoksusta pysähtyi, ei meinannut ottaa perusasentoa.

Luoksetulo: 9.

Ruutu: 8. Merkille meni hyvin, ruutuun lähti myös hyvin, ajautui seiso-käskyn jälkeen vähän ruudun takarajan yli, mistä lisäkäskyllä ruutuun ja loppuliike hyvä.

Ruudun jälkeen tauko ja sitten jatkui:

Ohjattu noutaminen: 10. Saatiin vasen ja kuten pisteistä näkyy, onnistui hyvin.

Metalliesineen noutaminen ja hyppääminen: 9.

Tunnistusnouto: 9. Kääntyi mukanani. Lähti ensin tunnareiden vieressä olevan ruudun reunaan ja jäi kysyvänä katsomaan. Ei tietenkään ollut nähnyt tunnareiden vientiä. En sanonut mitään ja Jippo lähti oma-aloitteisesti tunnareiden suuntaan ja löysi hyvin omansa.

Kauko-ohjaus: 8. Ensimmäisenä oli seisominen, johon tarvitsi kaksoiskäskyn, muuten kelpo suoritus.

Tässä välissä taas tauko ja viimeisenä vielä yksi liike:

Zeta: 10. Järjestys seiso-istu-maahan. Ei lisättävää :)

Kokonaispisteet 284, EVL1, sijoitus 1/6. Saatiin palkinnoksi koiranruokaa ja herkkuja, ruusuke ja juomapullo-kippoyhdistelmä. Jippo yritti heti ryhtyä syömään ruokia ja oli muutenkin niin energinen, että olisi hyvin voinut jäädä vielä suorittamaan voittajaluokankin!

SUNNUNTAITOKO:

Tänään tokoiltiin Kirkkonummella KKK-hallissa, aamusta taas EVL. Tuomarina Harri Laisi. Huomasin jo ennen suoritustamme, että vaikka Jippo vaikutti energiseltä, niin jotenkin se ei ollut yhtä skarppi kuin eilen. Ja siitä tulikin huonoin EVL-suorituksemme tähän asti. Paikallaolot olivat totutusti ensin, sitten kaikki yksilöliikkeet putkeen eri järjestyksessä kuin sääntökirjassa. Muistankohan enää järjestystä oikein..Yritetään:

Istuminen ryhmässä: 9. Oli kuulemma vähän vino. Ei mun mielestä jäänyt vinoon, oli ehkä kääntynyt vähän mun perään, kun menin piiloon. Piilo oli ulkona ja ohjaajat hävisivät sinne oven kautta.

Paikkamakuu: 9. Oli kuulemma ollut vähän levoton.

Tunnistusnouto: 0. Ei kiva, että tää oli eka liike... Jippo kääntyi taas mukana eikä nähnyt tunnareiden vientiä. Meni kuitenkin hyvin tunnareille ja haisteli, käytti vähän oman viereistä tunnaria suussaan, muttei yrittänyt tuoda sitä. Toi hyvin omansa, mutta nolla räpsähti silti.

Zeta: 6,5. Järjestys istu-seiso-maahan. Jäi seisomaan kun piti istua. Itse meinasin jatkaa liikettä vielä loppumerkin jälkeen, kun olin kai sen verran hämääntynyt huonosta alusta.

Ohjattu noutaminen: 9. Saatiin oikea tällä kertaa. Hyvä merkki, hyvin lähti kapuloille, vähän koukkasi ensin liikaa oikealle, mutta korjasi ja toi hyvin.

Seuraaminen: 8. Ei parasta Jippoa muttei ihan kaameatakaan.

Metalliesineen noutaminen ja hyppääminen: 8. Vähän vinoutta.

Luoksetulo: 6. Ei noudattanut seiso-käskyä, vaikka on aina tehnyt koko liikeen hyvin. Juoksi siis ensimmäisen pysähdyspaikan ohi.  Maahanmeno onnistui.

Kauko-ohjaus: 8. Sama kuin eilen, ensimmäiseen seiso-käskyyn tarvittiin kaksoiskäsky, muuten hyvä.

Ruutu: 8,5. Ehkä vähän ylipisteitä tästä. Merkki hyvä, ruutuun lähti hyvin, mutta ajautui taas ulkopuolelle ja parilla lisäkäskyllä sain ruutuun ja maahan. Sijainti ei vieläkään ollut paras mahdollinen, toisen etutassun kärki oli ulkona ruutunauhasta.

Kokonaispisteet 229,5. eli 2. palkinto. Sijoitus 4/9. Mitä tästä opittiin. Ei ehkä kannata lähteä kahtena peräkkäisenä päivänä kokeisiin. Kymppiveen turnauskestävyys ei kuitenkaan ole enää sama kuin nuorempana. Ja tietenkin treeniä lisää!

Koska aina pitää jotain sattua, niin ei kotimatkakaan ihan putkeen mennyt. Poikettiin treffaamaan äitiäni, koska mentiin aika läheltä ohi. Ja siellä ollessa kävi niin, että auton virtalukko jumiutui ihan totaalisesti ja näytti jo siltä, että sinne jäätiin. Avain ei liikahtanutkaan lukossa. Onni onnettomuudessa, että isäkin oli lähellä ja tuli katsomaan. Ja homma hoitui, kun lukko rasvattiin kunnolla. Sinne oli kai mennyt jotain roskaa ja jumitti siksi.

Viime aikoina ei monikaan asia ole sujunut ilman jonkinlaista välikohtausta. Huhtikuun viimeisellä viikolla kävin itse kahtena päivänä peräkkäin hammaslääkäripäivystyksessä. Juurihoidetun hampaan juureen oli tullut tulehdus. Hammasta ei suostuttu ottamaan pois, avattiin vain ja vähän rassattiin. No siitäkös särky vain paheni eikä auttanut, vaikka kiskoin särkylääkkeitä kaksin käsin. Takaisin hammaslääkäriin ja hampaanpoistoa vaatimaan. Monenlaisilla pihdeillä väännettiin ja käännettiin ja silti juuret jäivät. Pahin särky alkoi joka tapauksessa hellittää jo saman päivän aikana. Juurenpoistoa kirurgisesti pitäisi vielä kuukausi odottaa. Ei ollut eka kerta kun näin käy, on näköjään avaruustiedettä tuo juurihoito ja hampaanpoisto, kun ei tunnu lääkäreiltä onnistuvan... Kuumetta on meinannut välillä olla kahdesta antibioottikuurista huolimatta. Eli jos blogi hiljenee kokonaan, niin sitten tauti oli kuolemaksi.

Huhtikuun viimeisenä lauantaina aamupäivälenkistämme tuli vähän liian jännä. Rauhamme rikkoutui, kun kulman takaa ryntäsi äkkiä räyhäten vapaana oleva koira. Nyt se ei uskaltanut tulla ihan meidän koirien nenän eteen. Senkin on samainen koira joskus tehnyt. Ja omistaja vaan pitää lenkillä irti, vaikkei se ole käsissä...Tällä kertaa tajusin hölmistyneenä, että yhtäkkiä Jippo säntäsi sanomaan koiralle pari valittua sanaa, vaikka kaikki omat koirat olivat kytkettyinä. Hihna oli katkennut! Sain Jipon kutsuttua pois ja menimme metsään lepuuttamaan hermojamme. Mutta siellä oli vielä jotain pelottavampaa kuin tuo koira, joka ei kuitenkaan tappomeiningillä ole liikkeellä. Iso musta kyy ihan jalkani vieressä. Eli kyyhavainnot jatkuvat lähellä samaa aluetta, mihin ne syksyllä päättyivät. Kuka niitä tänne kärrää?!   Alkuvuosina en kertaakaan tuolla alueella nähnyt kyitä. Ja se on meidän lenkki- ja jälkimetsää. Kesä on kiva juu, mutta kyyt ja punkit eivät. 

Huhtikuun viimeisenä sunnuntaina alkoivat jälkiryhmän treenit Laitamaalla. Omista koirista hommiin pääsi Snoopy, joka ajoi Jennin tekemän lyhyehkön jäljen, jossa keppejä viisi. Jana oli vähän turhan vauhdikas, mutta nosti jäljen oikeaan suuntaan. Jäljestys oli myös hektistä. Ekat kolme keppiä nousivat tosi hyvin, sitten tuli pyörimistä ja vaikka Snoopy suureksi osaksi kai jäljellä olikin, niin ne vikat kepit jäivät löytymättä. Alueella oli lenkillä kaksi ihmistä kolmen koiran kanssa ja todennäköisesti olivat sotkeneet Snoopyn jäljen loppuosan. Ja olivat tietenkin myös sotkeneet toista lähellä olevaa jälkeä, joka ei sekään mennyt ihan putkeen.

Sunnuntaina illansuussa treenasimme pitkästä aikaa tokoa Luukin kentällä parkkiksen sijasta. Seurana Pirjo ja Hannele. Ensin oli ryhmäpaikallaolot, johon osallistuivat Jippo, Bobic ja Myytti. Istuminen meni hyvin. Paikkamakuun aikana sattui ensimmäinen välikohtaus, kun Bobic kiihtyi jostain ja syöksähti pois paikaltaan. Jippo ja Myyttikin nousivat istumaan. Menivät käskystä takaisin maahan. Tilanteen aiheutti se, kun tietä pitkin pusikon takaa tuli juuri silloin kompania aussieita omistajineen. No, tilanne siitä rauhoittui ja ryhdyin ottamaan Jipolla tokoliikkeitä. Liikkeet keskeytyivät alkuunsa, kun aussieseurue halusi ryhtyä ampumaan. Okei, menin siksi ajaksi heittelemään Jipolle palloa kentän laidalle, vaikkei se paukkuarka olekaan. Vai onko sittenkin??!? Nimittäin kun ampuminen alkoi, ryhtyi Jippo ravistelemaan korviaan ja paineistui kovasti. Eikä seurue edes etukäteen varoittanut, että paukkuja tuli tosi monta.

Paukkujen jälkeen minulla oli erittäin paineistunut koira, vain varjo äskeisestä innokkaasta treenaajasta.   Kävi pian ilmeiseksi, ettei Jipolla enää voi treenaamista jatkaa. Ja pojat jäivät kokonaan treenaamatta. Oli pakko viedä Jippo kotiin lepäämään ja rauhoittumaan. Autosta otettaessa kotipihassa se oli vielä vähän paineistuneen oloinen, mutta palasi siitä pikkuhiljaa omaksi itsekseen.

Eihän pk-kentällä ampuminen kiellettyä ole, mutta ei ehkä kuitenkaan ole parasta mahdollista käytöstä tulla keskelle toisten tokotreenejä ampumaan ja sitten vielä varoittamatta niin monta paukkua. Meidän treenit ainakin menivät totaalisen pilalle.   Tietty samalla tuli esille, että jossain on nyt ongelma. Mutta missä? Kentällä lenteli paljon jotain öttiäisiä, menikö joku niistä Jipon korvaan ja teki olon epämukavaksi? Vai onko korvissa muuta vaivaa? Vai onko yllättävään paukkuarkuuteen joku muu syy? Tuli heti mieleen edesmennyt Jason, joka oli melko vanhaksi täysin paukkuvarma joka suhteessa ja sitten äkkiä alkoi pelätä ukkosta ja ilotulitusta. Joskus niin voi käydä vanhallekin koiralle.

Vieläkään ei tosiaan ole täyttä varmuutta, mikä Jipon reaktion aiheutti, mutta yksi melko varteenotettava mahdollisuus sentään. Korviahan eniten alusta asti epäilinkin ja tutkin niitä tarkkaan. Siistit olivat, eikä Jippo enää kotioloissa ravistellut korviaan tai ollut muutenkaan erikoinen. Yksi lyhyt ja lievä reaktio sillä kyllä oli, kun se kuuli pauketta lähistön skeittirampilta ampumista seuraavana päivänä, mutta se olisi voinut johtua ihan ikävästä muistostakin. Asia kuitenkin kaihersi mieltä, joten perjantaina käytiin näyttämässä korvia lääkärille. Hänkin totesi ne päällisin puolin täysin siisteiksi. Sitten hän tsekkasi ne vähän syvemmältäkin. Toisessa korvassa oli tosi syvällä vähän vaikkua, jota ell jo hetken epäili jonkun hyönteisen jämäksi. Toinen korva sitten oli vähän kosteampi ja ihan lievästi tulehtunut. Antibiooteille ei ollut tarvetta. Tippakuurin korviin kuulemma voisi laittaa. Kun mainitsin, että ollaan menossa tokokokeisiin, niin lääkäri sanoi, että tippakuurin ehtii hyvin aloittaa kokeiden jälkeenkin ja Jippo on ihan kisakuntoinen koira. Olisiko sitten noin lievä tulehdus kuitenkin aiheuttanut sen paukkuihin reagoinnin? Se jää nähtäväksi. Hienoa olisi kyllä, jos paukkuarkuus olisi ohimenevää!

Lääkäri myös taivutti Jipon niskaa molempiin suuntiin, kun mainitsin sen taipumuksesta roikottaa päätään autossa. Toiseen suuntaan taivuttamista kuulemma aristi. Olikohan se nyt todellista kipua vai herkkiskoiran reagointia? Kun kuitenkin Piira on juuri Jipon tutkinut, eikä niskasta mitään löytänyt eikä muutenkaan mitään hirveän hälyttävää. Ja Piira on sentään tosi, tosi tarkka!

Tänään vihdoinkin pääsimme aloittamaan jälkitreenit. Olisi kai jonnekin saanut jo vähän aiemminkin jäljen tehtyä, mutta odotin, että oma metsämme sulaa. Siellä on lunta varjoisissa kohdissa ollut melkein tähän asti, ja vieläkin on jokunen lumiläntti.

Kauden pääsi nyt aloittamaan Vinski. Jälki oli muutamia satoja metrejä pitkä, kulmia useampi, keppejä kuusi ja ikää reilu tunti.

Janalle Vinski lähti hyvin, mutta nosti hetken päästä nenän ylös ja tähyili nuuskuttaen kauas eteensä. Peura ehkä jossain? Vinski meni nenä pystyssä vähän jäljen yli, mutta koukkasi takaisin päin ja lähti menemään jälkeä. Kuono pyrki alkujäljellä välillä pystyyn ja katse kääntyi suuntaan, mistä joku jännittävä haju tuli. Sitten se jäljesti paremmin, mutta keskivaiheilla taas kuono vähän nousi, hajun lähde ei varmaan kaukana ollut. Kulmat sujuivat hyvin. Paitsi se, jonka jouduin tekemään hankalaan kohtaan rinteeseen ison kiven yli välttääkseni joutumasta lammikkoon. Siinä kohdassa Vinski ei heti ollut kartalla ja pysähdyin odottamaan, että se ratkaisee pulman. Heti vaikean kohdan jälkeen oli kolmas keppi, joka olikin ainoa, jota Vinski ei oma-aloitteisesti ilmaissut.

Keppiasioita on tullut mietittyä paljon, koska Vinskin keppityöskentely jätti viime kaudella aika paljon toivomisen varaa. Minun olisi ehkä pitänyt olla sen kanssa mustavalkoisempi tietyissä jutuissa. Viime aikoina olen miettinyt, että opettaisin Vinskin ilmaisemaan kepit ottamalla ne suuhun. Jippo ja Snoopykin tekevät niin ja se on hirmu kätevää. Ohjaajan ei silloin tarvitse keppiä koskaan etsiskellä, koira palkkaantuu jo kepin löytymisestä ja kepeillä on helppo leikkiä, kun koira ottaa ne suuhun. Vinskillä lisäksi on ilmaantunut tunnarin kanssa jälkikeppisyndrooma, eli se on yrittänyt välillä ilmaista oman tunnarin maahanmenolla. Joten kaikki nämä seikat puhuivat ilmaisutavan muuttamisen puolesta. Mutta mietteeni kokivat pienen kolauksen jäljellä, kun Vinski ilmaisi kepit niin hienosti nimenomaan maahan menemällä. Osaa kepeistä se myös vähän käytti suussa. Ehkä en kuitenkaan yritä sitä vierottaa ilmaisutavasta, joka näyttää sillä jo olevan selkäytimessä. Kannustan sitä vaan myös leikkimään kepeillä ja teen kepeistä mahdollisimman kivan jutun, että keppimotivaatio kasvaisi. Pääasia, että ilmaisee kepit, tyyli voi olla vapaa. Että ei täysin mustavalkoista menoa ole tiedossa vieläkään...

Jippo pääsi tokoilemaan pihalla ja Snoopy treenasi esineiden kaunista luovuttamista. Kyllä nekin saavat lähiaikoina aloittaa jälkikautensa.

Onnea Jippo, päivän synttärisankari! Siitä on jo kymmenen vuotta, kun Jippo ja muut huikeat Best-pennut syntyivät tuossa muutaman kilometrin päässä.

Kymmenvuotiaan kunniaksi täytyi tietenkin leipoa kakku. Jippo oli niin innoissaan saadessaan pitkästä aikaa oman synttärikakun, että hyökkäsi heti kimppuun.

Tässä hetki ennen kakun syöntiä pihalla.

Ja sitten asiaan!

Ja tässä kuvassa kaksi synttärisankaria, Jippo ja siskontyttö, molemmilla synttärit tänään.

Tänään piipahdettiin Salmessa ottamassa pari liikettä Jipolla ja Vinskillä. Jippo otti ruudun ja ohjatun noudon. Ruutu oli nappisuoritus. Ohjatussa piti hakea vasen ja Jippo lähti hyvin vasemmalle, mutta vähän ennen kapulaa usko loppui kesken ja se palasi merkille. Uusi lähetys kannustavasti ja nyt toi hyvin. Vielä yksi uusinta, joka myös meni hyvin. Tähän liikkeeseen täytyy saada lisää itsevarmuutta, osaaminen Jipolla on olemassa kun vain uskoo itseensä ja malttaa hetken miettiä mitä on tekemässä.

Vinski otti seuraamista ja ruutuun lähetyksiä. Seuraaminen vaikutti tosi hyvältä, vire ja kontakti säilyivät koko ajan. Vinski palkkaantuu selkeästi aina vaan paremmin saaliilla ja käy jo treenien alussa suorastaan kuumana. Ruutuun Vinski hakeutui hyvin lätkälle, muttei vielä malttanut jäädä seisomaan siihen kuin pariksi sekunniksi. Olisi myös saanut mennä nopeammin ruutuun, mutta tämä nyt vaan on niitä liikkeitä, jotka sillä ovat vähän hitaampia ainakin vielä.

Myöhemmin kotona otettiin vuoden ensimmäinen esineruutu, kooltaan noin 20x50 metriä, esineitä viisi. Vinski aloitti. Kävelytin sitä ensin hetken ruudussa ottamassa hajua esineistä, ettei sen tarvitsisi etsiä niitä jäljestämällä. Se jäljesti koko ajan kun siinä kävelimme ja olin varma, että niin se tekee itse suorituksessakin. Mutta ei, se lähti juoksemaan heti taakse kuono ylhäällä kun lähetin sen ruutuun. Se etsi hetken ja toi oikeasta takakulmasta esineen, pehmeän kotelon, ja luovuttikin sen hyvin. Uusi lähetys ja se näytti pari sekuntia epäröivältä, mutta lähti sitten ruutuun ja haki lähiesineen, jääkiekon, edestä vasemmalta ja luovutti senkin hyvin. Siitä palkka.

Jippo pääsi sitten töihin, intoa puhkuen. Se toi nopeasti molemmat lähiesineet ja sitten kannon päältä pienikokoisen esineen ruudun keskeltä. Lähetin sen vielä kerran ja se toi hetkessä oikeassa takakulmassa olleen esineen. Viidettä en haetuttanut vaan palkkasin.

Snoopy oli myös kovasti innokas, mutta ei tainnut nenä olla heti ihan auki, kun se juoksi oikeanpuoleisen lähiesineen päältä ja haki ensimmäisenä vasemmanpuoleisen lähiesineen. Se lähti esineen kanssa juoksemaan kohti ruudun takaosaa, mutta komensin tuomaan esineen ja toihan se. Se löysi nopeasti samat neljä esinettä kuin Jippokin ja sai niistä palkan. Luovutukset sillä olivat aika huonoja, se ensin pureskeli esineitä ja sitten sylki ne maahan. Vaadin tuomaan käteen asti. Täytyy ruveta treenaamaan esineiden luovutuksia erikseen.

Olipa kiva päästä aloittamaan maastoilut! Vinskin suoritus oli iloinen yllätys, Jippo oli ihan super ja Snoopy vähän vallaton, mutta taitava sekin.