Joopa joo, kahden kuukauden tauon jälkeen Vinski alkoi toissapäivänä taas ontua. Tällä kertaa ontuminen alkoi heti lenkin jälkeen eikä vasta levon jälkeen. Vinski oli loppupäivän lähes kaiken aikaa täysin kolmijalkainen. Pidin sen remmissä ulkona, paitsi tarpeiden tekemistä varten päästin hetkeksi irti. Iloisena se kirmasi kiitolaukkaa kolmella jalalla. Aloin myös antaa Norocarpia.

Eilinen sujui vaihtelevasti. Välillä kipeä jalka oli ilmassa, välillä Vinski ontui sitä mutta varasi sille ja hetkittäin varasi jalalle ontumatta. Tänään tilanne on edelleen mennyt parempaan, ei selkeää ontumista.

Akupunktioaika on muutenkin ollut tarkoitus varata pian, ja tänään sitten soitin lääkärillemme ja saimme ajan karkauspäivälle. Juteltiin muutenkin tilanteesta. Vähän rauhallisemmin pitää nyt ottaa ja sitten karkauspäivänä näkee tilanteen tarkemmin. Mainitsin myös, että Vinskin takapään voimattomuus hypyissä oli herättänyt ihmetystä. Mutta Niilo sanoi sen, minkä jo itsekin tiesin, eli ei Vinski tietenkään pysty saamaan kunnolla voimaa takapäähänsä oireidensa takia. Magneettikuviin ei ole mitään syytä rynniä. Tietenkin joskus tilanne voi muuttua, Niilo piti mahdollisena, että Vinski voi joskus kehittää itselleen välilevytyrän.

Leikattava vika tuntuisi sikäli hyvältä vaihtoehdolta, että koiran ehkä saisi leikkauksella oireettomaksi. Nyt on edessä selkävaivainen loppuelämä. Ja harrastuskoiran ura on vähintäänkin kivikkoinen. Pk-harrastus alkaa tuntua toivottomalta vaihtoehdolta. Milloin tuo olisi edes siinä kunnossa, että pk-hyppyä voisi treenata? Tai edes niitä hypyn perusteita ponnareilla tai matalilla rimoilla? Toko on sopivampi laji, mutta sitäkin tämä selkävaiva rajoittaa. Ontumisjaksoina tulee treenitaukoa. Ontumisten ja lääkekuurien takia voi olla myös  haasteellista päästä kisaamaan. Eikä toko todellakaan ole lempilajini. Pk-jälki on niin paljon monipuolisempaa ja mielekkäämpää. Ja nyt mulla on se tilanne, että Jippo ja Snoopy eläköityvät lähiaikoina, eikä mulla sitten ole enää yhtään täysipainoista treeni- ja kisakoiraa.

Tärkeintä tietenkin olisi, että Vinski saisi elää täyttä elämää mahdollisimman kivuttomana, vaikka sitten ilman tavoitteellisia harrastuksiakin. Surettaa rajoittaa nuoren koiran liikkumista aina kun näitä ontumisjaksoja tulee. Mitähän sitä keksisi. Mietin jo, että pitäisikö Vinskin käydä vähintään kerran kuussa sekä akupunktiossa että fyssarilla. Mutta ei mulla ole sellaiseen edes resursseja ainakaan tällä hetkellä. Eikä aikoja edes saisi rytmitettyä sopivasti, koska akupunktiolääkärillemme on välillä tosi vaikea saada aikoja, samoin kuin parhaille fyssareille. Ja havaintojeni perusteella jotenkin luulen, että niitä huonompia kausia vaan välillä tulee, hoidoilla tai ilman, mutta tietenkin hoidoista on iso hyöty oireiden lievittämisessä ja pahenemisen estämisessä. Ilman hoitoja Vinskin liikkumiskyky menisi varmasti huonompaan suuntaan.

Huhtikuista osteopaattikäyntiä odotan kuin kuuta nousevaa. On hyvä saada Piirankin mielipide Vinskistä ja sen liikuttamisesta ja hyppyyttämisestä.

EPK järjesti jälleen hyppykurssin Veikkolassa, kouluttajana Ulla Kaukonen kuten viime vuonnakin. Osallistuin Vinskin kanssa jatkoryhmään.

Oli hyvä kerrata teoriaa ja nähdä käytännön treenejä, koska osa asioista oli ehtinyt jo unohtua tai oli jäänyt sisäistämättä ensimmäisellä kerralla. Lauantaina käytännön treenit alkoivat Vinskin osalta set point-harjoituksella. Se ei sujunut kovin hyvin. Vinski hyppäsi korkealle mutta lyhyen loikan ja oli täysin etupainoinen. Sille laitettiin lähtökarsina, jota se ensin kovasti vierasti, eikä sen hyppy siitä paljon parantunut. Seuraava harjoitus oli perussarja, jonka otimme kutsuhyppynä. Se meni paljon paremmin, mutta edelleenkään Vinski ei saanut voimaa takaosaansa, mitä Ulla ihmetteli, koska ulkoiset edellytykset olivat olemassa. Rakenteen ja hyvän lihaskunnon perusteella takaosastakin olisi pitänyt potkua löytyä.

Sunnuntaina aloitimme treenillä, missä hyppysarjan puolivälissä oli umpieste. Ensin kutsuhyppynä, sitten noutotreeninä. Nouto ei heti onnistunut, kun Vinski ei ole ennen hyppysarjan yli noutanut. Hyppääminen sujui edellistä päivää paremmin ja Vinski alkoi käyttää myös takapäätään. Se myös pidensi hyppyään.

Alastuloharjoitus sujui myös aika hyvin. Lähdössä istumisasentoon pitää Vinskin kanssa kiinnittää huomiota, nyt se nojasi toiselle kankulleen. Jatkossa olisi hyvä treenata erityisesti perussarjaa ja alastuloa. Ja vaikka pelkillä ponnareilla, koska Vinski toimi niillä paremmin kuin rimoilla. Täytyy ihan tosissaan askarrella jonkinlainen estesarja omaan käyttöön. Kevään tullen tietenkin pääsee agilitykentällekin hyppimään.

Lauantain perusteella Ulla oli sen verran ihmeissään siitä, ettei Vinski saanut takapäätä käyttöönsä, että ehdotti magneettikuviin menemistä. Ja sanoi, ettei hyppyyttäisi sitä kuin matalalta. Sunnuntaina tilanne näytti jo paremmalta, mutta mahdollisimman pätevälle fyssarille menemistä Ulla suositteli. Jossain vaiheessa yritetään ilman muuta päästäkin, että saadaan samalla yksilölliset jumppaohjeet kropan taka- ja keskiosan vahvistamiseksi. Vaikka lihaksisto onkin hyvä, niin syvätukea varmasti voi vielä parantaa. Mainitsin, että fyssarit ovat aiemmin moittineet Vinskiä laihaksi. Ulla sanoi, että mieluummin laiha kuin läski. Lihasköyhä Vinski ei todellakaan ole, takapäästäkin löytyy vahvat lihakset.

Esteiden saamista ja fyssarille pääsyä odotellessa treenaamme syvätukea kurssilta saaduilla ohjeilla. Ja magneettikuviin emme edelleenkään mene, ellei tule pakottavaa syytä. Jos se olisikin joku ohimennen suoritettava kiva pikku tutkimus, niin toki sen voisi ihan uteliaisuudesta tehdä. Mutta se nyt kuitenkin on anestesiassa suoritettava tutkimus. Ja pirun kallis. Oma pää on välillä ollut ihan  pyörällä sen suhteen, pitäisikö Vinskille tehdä neurologinen tutkimus ja mahdollisesti ottaa magneettikuvat. Yhdessä vaiheessa olin jo itsekin sitä mieltä, että ehkä pitää. Tämänhetkisten tietojen varassa en ajattele samoin. Mitään leikattavaa vikaa ei pitäisi olla (tätä mieltä ovat olleet niin Niilo, Tamara kuin nyt Ullakin) eikä varsinaista neurologistakaan vikaa. Ja Vinskin oireilu kuitenkin määrittää sen, mitä sen kanssa voi tehdä, vaikka magneettikuvissa näkyisi tai olisi näkymättä jotain.

Pitkään aikaan vielä en anna Vinskin hypätä kuin matalia hyppyjä. Korkeisiin siirrytään vain, jos valmiudet ovat ensin kunnossa. Niin fyysiset kuin psyykkisetkin. Vinskihän on myös aika varovainen tyyppi. Se on koira, joka haluaa toimia oikein, mutta on aluksi epävarma siitä mikä se oikea tapa on ja tekee asiat varovasti ja hitaasti. Jännä piirre muuten vilkkaalle koiralle. Ja hämmästyttävää sikäli, että ihan pikkupentuna Vinski oli hyvin rämäpäinen ja rohkea. Sen työminä on sitten vähän erilainen.

Vielä on epävarmaa, tuleeko Vinskistä korkeiden hyppyjen hyppääjää ja pk-koiraa ainakaan kisamielessä. Tähän asti minulla onkin ollut hyvä tuuri koirien kanssa. Ennen Vinskiä koiria on ollut kuusi ja kaikkien kanssa olen päässyt pk-puolelle kisaamaan. Ei ole ollut yhtään risaa tai esim. paukkuarkaa koiraa. Ja se on aika hyvin.

Onpas ollut hirveitä pakkasia. Koirien kanssa on ollut tosi tylsää. Yksi tunnin lenkki on kyllä joka päivä väkisin väännetty, vaikka paleltu ollaan. Muut ulkona piipahdukset ovatkin sitten olleet tosi pikaisia, eikä mitään treenin tapaistakaan ole voinut edes ajatella. Sisällä ollaan vähän yritetty tokoilla, mutta hirveän rajallisesti sisällä mitään pystyy tekemään. Aina samat jutut. Nameja olen myös koirille piilottanut sisällä ja puruluita tarjoillut, ettei tarvitse 23 tuntia vaan olla (tai seinille hyppiä). Mutta kaiken kaikkiaan melkoisen turhauttavaa. Lauantaina olisimme päässeet tottistelemaan lämpimään halliin, mikä olisi ollut enemmän kuin tervetullutta vaihtelua tylsyyteen, mutta emme voineet lähteä, kun autosta on kai termari hajonnut, eikä huvittanut istua koko matkaa pakkasessa. Toissayö oli erityisen kylmä, melkein 30 astetta pakkasta, eikä meille sen jälkeen ole tullut vettä, kun jossain kauempana on ilmeisesti putki jäässä.

Tänään olikin mahtavaa, kun ilma pitkästä aikaa lauhtui tuntuvasti. Otimme siitä kaiken irti. Lenkkeilimme kunnolla ja tokoilimme pihalla. Koirat toimivat kivasti. Kisoja ei näytä olevan ennen huhtikuuta kuin tosi vähän ja nekin kaukana, joten mitään treenipaniikkia ei sikäli ole. Eikä sitä tiedä päästäänkö huhtikuussakaan kisoihin, kun jää nähtäväksi, onko meillä kohta enää kulkuvälinettäkään. Alkaa olla turhan paljon vikoja ikälopussa autossa.

Ikävintä pakkasissa on ollut Nastan vointi. Nasta kävi paukkupakkasilla vain tosi pikaisesti tarpeilla ulkona, enempää se ei pystynyt eikä halunnut. Sen hengitystieoireisiin tuli pahenemisvaihe jo vuodenvaihteessa ja aloitin sille uudestaan pienen kortisoniannoksen. Paukkupakkaset sitten pahensivat oireita lisää. Viime vuonna Nasta selvisi kovista pakkasista paljon vähemmällä, joten aloin olla todella huolissani. Tänään sitten Nastakin taas ulkoili vähän pidempään ja oli muutenkin paljon pirteämpi.

Yleisesti ottaen koirat nauttivat talvesta. Potkukelkka ja sukset on tietenkin kaivettu esiin ja niillä välillä huristelen kotitiellä ja koirat juoksevat vapaana. Vinski vain on turhan kova kyttäämään niin kelkkaa kuin suksiakin, muut koirat eivät niistä piittaa.

Laitetaan vähän tuoreita talvikuvia tännekin.

Vinski kylpee lumessa

Ja ilmeilee kameralle

Jippo

Snoopy

Nasta tänään

Pojat telmivät

Josko kirjaisi vihdoinkin ylös viime lauantain hallitreenit Keravalla. Ryhmäpaikallaoloihin pääsi tällä kertaa Vinski. Menin puoliksi pylvään taakse piiloon, että saatoin pitää sitä silmällä. Se istui rauhallisena ja ryhdikkäänä. Sitten paikkamakuu evl-tyyliin heti perään. Hyvin pysyi taaskin, välillä laittoi hetkeksi pään maahan ja vaihtoi painoa toiselle lonkalle. Istumaan nousi liikkeen jälkeen naapurikoiran käskystä ja joutui uudestaan maahan odottamaan vuoroaan nousta ylös.

Vinski oli taas hyvässä vireessä tässä hallissa ja sai tehdä aika paljon liikkeitä. Seuraamista, juoksusta maahanmeno ja luoksetulo, liikkeestä seisominen, ruutuun lähetyksiä, metallikapulan ja pk-kapulan noutoja ja kaukokäskyt. Mitään isompia virheitä ei tullut. Noutoihin saatiin nyt lisää vauhtia ja intoa, kun virittelin kunnolla.  Kaukokäskyissä on nyt saatu vähän etäisyyttä kasvatettua. Ruutuun Vinski hölkytteli kaikessa rauhassa ja muutenkin tämä liike on vielä ihan alkeistasolla, kun ei olla siihen paljon panostettu. Vinski sai ruutuun vieraankin. Olin juuri palkkaamassa sitä ruudun keskellä, kun sinne juoksi omasta suorituksestaan karannut pentukoira. Vinski suhtautui vierailijaan ystävällisesti, olisi varmaan mielellään leikkinytkin vieraansa kanssa, jos olisin antanut. Ja pentukin aika pian lähti pois ohjaajansa kutsujen perään.

Jipon kanssa keskityimme erityisesti sen heikoimpiin kisaliikkeisiin, eli ruutuun ja ohjattuun. Ruutu löytyi tällä kertaa hyvin, mutta ensimmäisellä lähetyksellä Jippo jostain syystä meni sinne sivusta. Ohjatussa otimme ensin oikeaa puolta. Itseluottamus oli vielä vähän kateissa ja Jippo odotti varmistusta ja oli välillä menossa keskikapulalle. Tsemppaamisella oikea puoli alkoi sujua mallikkaasti. Väliin teimme muita liikkeitä ja sitten palasimme ottamaan vielä vasenta kapulaa. Taas epävarmuutta aluksi ja sitten alkoi sujua. Jännä liike tämä, aluksi se oli pitkään tosi hankala, sitten alkoi sujua ja sitten tuli taas vaikeuksia.

Jippo sai ottaa myös seuraamista, kaukokäskyjä ja pitkästä aikaa kaksikiloisen kapulan noudon. Hyvin meni, nouto ihan täydellinen.

Snoopy sai tehdä pk-tottista ja vähän tokoakin. Ensin kaukokäskyt ja sitten seuraamista ja kaikki pk:n kolmosluokan jäävät liikkeet. Snoopy teki innolla eikä keulinut, kaikki asennot menivät oikein. Sitten nouto, joka meni hyvin, luovutus olisi voinut olla vähän tiiviimpi. Lopuksi tavallisen eteenmenon sijaan ruutuun lähetys.

Aamulla ajelimme Kirkkonummelle Veikkolaan tokokokeisiin Vinskin ja Jipon kanssa. Olin jännännyt, pääseekö Vinski kisaamaan vai tuleeko sille este dopingin takia. Mutta ei ole vielä tarvinnut aloittaa antibioottikuuria, kun varvasvamman paraneminen on edistynyt hyvin.

Päivä alkoi alokasluokalla, jossa osallistujia oli 14. Tuomarina oli Harri Laisi. Ja kisapaikkana toimi FinAnin halli, jossa olemme jo pari kertaa treenanneet.

Vinski vinkui ja hötkysi hieman kisapaikalla, kun oli niin paljon vieraita koiria maalaispojalle. Hyvin se rauhoittui kontaktitreeniin silti. Kehään ryhmäliikkeisiin pääsimme toisessa ryhmässä, numeromme oli 9.

VINSKIN KOELIIKKEET:

1 .Luoksepäästävyys: 10. Vinski pysyi rauhallisena.

2. Paikalla makaaminen: 10. Hyvin meni, vaikka viereinen sheltti lähti hiippailemaan kesken pois. Vinski oli rauhallinen ja tarkkaavainen.

3. Seuraaminen kytkettynä: 8. Ei ollenkaan niin hyvää seuraamista kuin eilisessä treenissä, eikä yhtä herpaantumaton kontakti. Ei nyt ihan kaameatakaan. Parissa käännöksessä väljyyttä, minkä takia hihna kiristyi jonkun verran.

4. Seuraaminen taluttimetta: 9. Tää meni paljon paremmin kuin äskeinen, muttei ihan täydellistä vielä.

5. Maahanmeno: 10. Tää meni hyvin ja seuraaminenkin oli täpäkkää.

6. Luoksetulo: 10. Hyvin, vaikka omaan makuun vauhti olisi voinut olla aavistuksen kovempi, mutta Vinskiksi ihan hyvä vauhti.

7. Seisominen: 0. Seuraaminen hyvää, mutta näin heti silmänurkastani, että maahan taisi mennä. Ja niinhän se oli mennytkin. Treeneissä tämä on sujunut viime aikoina hyvin, ja käskyn annoin samalla tavalla kuin ennenkin, joten joku oikosulku.

8. Estehyppy: 9,5. Hyppäsi hyvin ja jäi heti käskystä seisomaan. Loppuasento aavistuksen vino.

9. Kokonaisvaikutus: 9.

Loppupisteet: 170 ja 1.palkinto. Ei sijoituttu tässä kovatasoisessa alo-luokassa.

Ihan kiva kokonaisuus, vaikka eilen treeneissä menikin paremmin  Mutta hienoa, että Vinski pystyi keskittymään noinkin hyvin, eikä ottanut liikkurista häiriötä. Liikkuri olikin ystävällisesti aika kaukana.

Jipon vuoro koitti iltapäivällä. Oli hyvä, että ehdin pitää sitä kisapaikalla niin kauan ennen starttia, koska se ei käynyt ollenkaan niin kuumana hilluttuaan kehän laidalla aamusta asti. EVL-koiria oli viisi. Ja tämä oli Jipon ensimmäinen EVL-luokan koe  Liikkeet tehtiin kahdessa erässä, ruudun jälkeen tuli tauko.

JIPON KOELIIKKEET:

1. Istuminen ryhmässä: 10. Pysyi rauhallisena. Ja kun kisoissa ei kukaan palkkaa riehakkaasti, niin ei revennyt liikkeen jälkeenkään. Pientä levottomuutta oli näkyvissä siinä liikkeiden välissä.

2. Paikalla makaaminen: 10. Tää oli vahinkokymppi, koska Jippo haukahti pari kertaa pian jättämisen jälkeen. Muuten kyllä pysyi hienosti ja teki kaiken moitteetta, vaikka senkin vieruskaveri otti hatkat kesken makuun.

3. Vapaana seuraaminen: 9. Ihan kivasti. Joissain käännöksissä vähän hipaisi.

4. Zeta: 10. Tää oli omaankin silmään moitteeton.

5. Luoksetulo: 9. Hyvin. Jotain pientä epätarkkuutta näemmä jossain, kun piste lähti, en itse tiedä mistä.

6. Ruutu: 8,5. Pelottava liike ja olin varma, ettei Jippo hahmota keltaisia ruutumerkkejä vihreällä alustalla. Mutta meni hienosti merkille ja siitä hienosti ruutuun, mutta juoksi vähän sivuun ja taakse, jolloin annoin suuntakäskyn ja heti maahan-käskyn, kun näytti olevan ruudussa. Hui, sijainti oli edelleen huolestuttavan reunalla, mutta loppujen lopuksi vain häntä oli kokonaan ulkona ruudusta, joten pisteitä saatiin.

7. Ohjattu nouto: 0. Toinen peljätty liike. Arvonnassa saimme oikeanpuoleisen kapulan, mikä sinänsä ei pelottanut, koska Jippo osaa nykyään molemmat puolet yhtä hyvin. Silloin kun se siis ylipäätään osaa liikkeen. Jippo meni merkille hyvin ja siitä lähti hyvin oikealle ja näytti, että tulee nappisuoritus. Pari metriä ennen kapulaa sille tuli uskonpuute, viime aikojen kämmäilyjen takia varmaankin, ja se pysähtyi ja vilkaisi minua. Kun en sanonut mitään, se lähti tulemaan ilman kapulaa takaisin. Olisi heti pitänyt antaa sille lisäkäsky vahvisteeksi, mutta en siinä tilanteessa tajunnut niin tehdä. Jippo tuli merkille asti takaisin, eikä enää lähtenyt käskyllä mihinkään. Juoksin sitten sen kanssa hakemaan kapulaa, että sain vahvistettua, että se olisi ihan oikea kapula ollut.

8. Metallihyppynouto: 10.

9. Tunnistusnouto: 10.

Kauko-ohjaus: 9. Treeni on tuottanut tulosta! Asennonvaihdot olivat hienoja ja etenemistä tapahtui vain muutama sentti.

Yhteispisteet 273 ja 1.palkinto. Neljäs sija, kun oli kova taso tässäkin luokassa. Ohjattu nouto jäi tietenkin harmittamaan. Oli niin lähellä onnistua sekin. Olisi ollut kiva kerran elämässä saada yli 300 pistettä   Mutta ei oikeesti voi liikaa harmitella. Suorituksemme jälkeen en edes tiennyt, että saimme ykkösen, kun en ollut seurannut pisteitä yhtään. Luulin ohjatun nollaantumisen ilman muuta tiputtavan tulostakin. Mutta ne muut liikkeet sujuivatkin aika hyvin! Jippo on edistynyt tokossa paljon. Nyt ei tullut ennakoinnin takiakaan yhtään pistemenetyksiä, kun löysin oikean treenitavan karsia ennakointia!!

Hyvä Jippo ja Vinski! Vinskin osalta en tiedä, vienkö sen seuraavan kerran uudestaan alo-luokkaan vai avoon, mutta sen tiedän, että ihan hetkeen emme mene mihinkään luokkaan. Treenaamme ensin vähän lisää. Jipollakaan ei ole kisoja tiedossa, eikä kisoihin ole tässäkään lajissa helppo saada paikkaa. Mutta katsellaan. Nyt ollaan tyytyväisiä tähän

Tällä kertaa muistettiin lähteä Keravalle Tending-treeneihin ajoissa. Jippo kävi aika kuumana heti kun otin sen autosta. Yritin sitä vähän rauhoitella ja otimme mm. kontaktitreeniä ennen paikallaoloja. Hieman Jippo vikisi ennen ryhmässä istumista, itse istuminen sujui hyvin. Ongelma tuli taas siinä vaiheessa, kun muita koiria palkattiin ja vapautettiin. Jippo haukkui ja riehaantui. Paikkamakuu sitten sujui ihan hyvin, mutta taaskin liikkeen jälkeen Jippo sikaili. Vähän huolestutti, kun seuraavana päivänä oli tiedossa kisat.

Treenasin koirat ryhmien ulkopuolella. Jippo aloitti zetalla, joka meni hyvin. Sitten ruutu. Merkille meni hyvin, mutta ruutua ei sitten löytänyt. Jouduin näyttämään ruudun Jipolle. Sitten ohjatussa noudossa Jippo meni oikeaan suuntaan eli vasemmalle hyvin, muttei löytänyt kapulaa. Kävin näyttämässä kapulaa uudestaan, mutta sama toistui. Vasta kolmas yritys onnistui. Nyt olin jo tosi huolissani, sekä kisakunnon suhteen, että sen suhteen näkeekö Jippo enää kunnolla!?! Aika vahvasti epäilen, että sen syvyysnäössä on jotain ongelmaa, vaikka arkielämässä mitään näköongelmia ei olekaan.

Kaukot menivät aika hyvin. Metallinouto tasamaalta myös. Lopuksi leikimme vielä vähän, ja sitten Jippo pääsi vielä Vinskin pariksi paikkamakuuseen.

Vinski otti pienen kontaktitreenin jälkeen tosiaan paikkamakuun Jipon kanssa. Hyvin meni. Sitten seuraamista. Hyvin ja hyvässä vireessä sekin. Vinski ei aristellut hallia, vaikka viimeksi oltiin siellä viime maaliskuussa. Luoksetulo ok. Maahan ja seisomaan jäi hyvin tosi pitkien valmistavien osuuksien jälkeen. Tasamaanouto puukapulalla aika hyvä. Kaukoja Vinski ei oikein vielä osaa tehdä kuin aika läheltä. Istu-maahan sujuu hienosti parin metrin päästä ja muut asennot vähän avustettuna vieläkin lähempää. Ruutuun Vinski sai mennä niin, että siellä oli pallo merkkinä. Meni kyllä mutta hitaasti. Loppuun vielä vähän seuraamista. Vinski oli hyvässä vireessä ja kontaktissa tällä kertaa koko treenin ajan.

Snoopy kävi lopuksi vähän tottistelemassa kaikkea pientä ja sitten ajelimme kotiin valmistautumaan seuraavan päivän tokokokeisiin.

Vinski oli tänään akupunktiossa. Ensin näytettiin kuitenkin Niilolle varvasvammaa. Vinski loukkasi itsensä 10. päivä metsälenkillä todennäköisesti oksaan, joka tökkäsi sitä oikeaan takajalkaan kahden varpaan väliin. Se vinkaisi, mutta jatkoi sitten lenkkiä normaalisti ja oirehtimatta, enkä heti tiennyt, mihin oli sattunut. Illemmalla kotona se alkoi varoa jalkaa ja huomasin varpaiden tienoilla punoitusta ja myöhemmin löysin varpaiden välistä ihan reiänkin. Seuraavana päivänä Vinski jo käytti jalkaa normaalisti, joten arvelin, ettei varpaissa mitään murtumia ollut. Varpaat olivat jossain määrin turvoksissa. Ihan putsaamalla hoitelin vammaa, koska selkeitä tulehtumisen merkkejä ei ollut. Ei niitä ollut nytkään, mutta varpaanvälissä oli vähän kosteutta, mikä voi tulehdukselle vielä altistaa. Saimme mukaan antibioottireseptin kaiken varalta, mutta ilman tarvetta ei lääkitystä aloiteta.

Nelipäiset reisilihakset olivat Vinskillä kovin kireät. Lanneselässä oli sama vanha kipukohta ja jotain muutakin pientä löytyi. Vinski sai akupunktion jälkeen myös laseria. Kireys olikin hoidon jälkeen silminnähden helpottanut.

Otin taas esille myös Vinskin mahdolliset jatkotutkimukset. Magneettikuvaus ei Niilon mielestä edelleenkään ole tarpeellinen,  koska leikattavaa vikaa ei ole. Olen itse taipuvainen olemaan pitkälti samaa mieltä. Vinskin hoitoonkaan kuvaustulos tuskin millään lailla vaikuttaisi. Samalla linjalla jatkettaisiin kuin nytkin. Toisaalta jotkut ovat kuvausta suositelleet. Ja sittenpä tietäisi tarkkaan, mikä hermo siellä välillä puristusta saa. Mutta tekeekö sillä tiedolla mitään? Olen kyllä elätellyt toivoa, että tutkimuksista voisi selvitä tarkempaan se, miten pitkälle Vinskiä voi fyysisesti rasittaa. Mutta välttämättä mitään lisävalaistusta tähän ei tulisi. Rikkihän Vinskin ei pitäisi mennä ja Niilo sanoi, että metristäkin sitä voi hyppyyttää. Itse huomaan kyllä, jos se joskus kipeytyy esim. juuri hyppäämisestä ja osaan siihen reagoida. Joten nyt jatketaan sillä linjalla, että Vinski itse kertoo, mikä käy ja mikä ei. Ja niin tekisin, vaikka olisi ne magneettikuvatkin; koiran voinnin mukaan ne treenit ja muu elämä kuitenkin viime kädessä järjestetään.  Mitään ehdotonta kuvaamatta jättämispäätöstä en vielä tee. Mutta hyvin vankat perusteet saa olla, että kuvaukseen lähden Vinskiä viemään. Varmaan kuulostelen ajan mittaan vielä muutamia mielipiteitä asiasta. Mutta nyt jatketaan näin.

Maanantaina Vinskillä olisi ollut fyssari, mutta peruutin sen, kun olisi ollut niin pian akupunktion jälkeen. Lienee enemmän hyötyä pitää vähän väliä.

Eilen sentään päästiin halleilemaan Veikkolaan. Vinski pääsi ensin kehiin ja samaan aikaan hallissa touhusi riiseni. Otimme ensin kontaktitreenin ja sitten paikkamakuun, huimalla yhden koiran ryhmällä. Taustalla häärivä toinen koira aiheutti sen, että Vinski vinkui muutaman kerran paikkamakuun aikana. Sen vinkuminen on oikeastaan enemmän sellaista matalaa kurnutusta. Mutta eipä tarvitsisi tokoilun aikana mitään sanoa...

Seuraaminen sujui kohtuullisesti. Minna heilui seuraamisen aikana lähistöllä, että saimme treenattua liikkurin aiheuttamaa häiriötä. Vinski reagoi häiriöön selkeästi, eli tässäpä yksi juttu, mitä pitäisi treenata jatkossa. Liikkeestä maahan ja seisomaan jäi hyvin. Luoksetulo ok, mutta vauhtia olisi voinut enemmänkin olla. Kaukokäskyjä yritimme avo-etäisyydeltä, mutta Vinski ei noussut käskystä istumaan, joten lyhensin matkaa. Sitten onnistui hyvin, mutta itse menin niin mukaan liikkeeseen, että olin maahanmenokäskyjen aikana kuulemma kumarrellut. Enkä huomannut itse mitään... Piti sitten vielä uusia liike niin, että tietoisesti olin patsaana, ja Vinski meni vieläkin hyvin. Hyppy alo-luokan liikkeenä hyvä, seisomaan Vinski meni takaoikealle. Metallia Vinski pääsi noutamaan tasamaalta. Lähti hitaasti, tarttui kapulaan epäröiden, päästi kerran irti, toi sitten, mutta hitaasti. Heitin uudestaan ja innostin samalla ja pakitin vähän Vinskin tuodessa. Paljon parempi suoritus, mutta edelleen aika hidas. Lopuksi vielä pieni pätkä seuraamista, joka oli jostain syystä aika kaamea. Oudossa hallissa ja häiriössä tokoilu tietenkin on paljon haastavampaa kuin ulkona tutussa paikassa.

Jippo otti ensin paikallaolot ihan lyhyesti. Hyvin meni, mutta ne muut koirat puuttuivat, joten vähän turhan helpolla pääsi. Sitten ruutu. Jippo ei taaskaan merkiltä lähtenyt ruutuun. Ruutuun oli esteetön matka ja näkyvyys, mutta sinne piti juosta kohdasta, jota reunustivat väliseinät. Jippo ei hahmottanut kokonaisuutta näiden väliseinien takia. Kun vielä yksi väliseinä otettiin pois, niin Jippo meni ruutuun päin kyllä, mutta ei meinannut selvitä oikeaan kohtaan ruudussa sitten millään, arpoi aika pitkään. Otimme homman vielä uudestaan ja nyt annoin itse maahanmenokäskyn väärään aikaan ja Jippo oli osittain ruudusta ulkona. Vielä kolmas kerta ja Jippo meni hyvin ja seisoi käskystä oikeassa kohdassa, siitä vapautus. Kisatilanteessa ei kolmea yritystä saa, huoh.

Ohjatun teimme liikkurin avulla. Jippo toi hyvin oikeanpuoleisen kapulan. Itse annoin tässäkin vartaloavun, minkä tällä kertaa itsekin tiedostin. Olen tehnyt niin tässä liikkeessä tarkoituksella, mutta pitäisi ryhtyä apua karsimaan. Kisatilanteessa lähtee muuten karseasti pisteitä.

Tunnarin teimme myös liikkurin avulla. Jippo töni vääriä, mutta toi oikean. Metallia Jippo sai noutaa hyppynoutona parikin kertaa. Luovutukset vähän huolimattomia ja kerran paluuhypyssä vähän hipaisi hyppyä. Vielä kaukokäskyjä lähietäisyydeltä ja treeni oli siinä.

Lauantaina oli tarkoitus mennä hallitreeneihin Keravalle. Mutta jonkun ajatushäiriön takia en tajunnut lähteä ajoissa ja muistelin ajomatkan keston alakanttiin. Totuus muistui kyllä mieliin lähtöhetkellä, kun lähtö vielä viivästyi mm. kiinni jäätyneen takaluukun takia. Totesin, että Keravalle ei enää lähdetä yrittämään, kun myöhästytään, mutta treenaamaan mennään kyllä. Niinpä päädyimme Luukin parkkikselle. Onneksi se ei ollut jäinen. Pakkasta oli nelisen astetta.

Ensin Jippo ja Vinski ottivat kaksistaan paikalla istumisen ja paikkamakuun lyhennettyinä versioina ja Jipolla vielä matto mahan alla, kun karvat eivät vielä ole kasvaneet sen mahaan takaisin. Menin auton taakse piiloon. Nätisti pysyivät molemmat.

Jippo otti sitten ruutua kisamaisesti. Merkille meni hyvin, mutta ruutuun ei lähtenyt, katseli vain kysyvänä. Se ei ilmeisesti nähnyt ruutua kunnolla, vaikka olin sen parkkipaikan valaistuun osaan rakentanut. Kävin näyttämässä ruutua erikseen ja liike onnistui, mutta itse käskytin Jipon maahan niin, että se oli osittain ruudun ulkopuolella. Ei sitä ruutua tosiaan ollut helppo hahmottaa hämärässä kauempaa. Vielä kolmas yritys, joka menikin nappiin.

Ohjatussa tuli taas näkyvyysongelma. Jippo ei lähtenyt osoitettuun suuntaan vasemmalle, vaan haki keskikapulan, joka oli helpompi nähdä. Taas väännettiin rautalangasta ja kapula löytyikin. Otimme vielä oikean puolen, että Jippo saisi varmuutta siihen, että osoitettuun suuntaan kannattaa lähteä, vaikkei kohdetta heti näkisikään. Mutta Jippo selkeästi vaatii tuon näkyvyyden, sillä se meni taas keskikapulalle. Ja taas väännettiin rautalangasta. Ei taida pimeällä treenaaminen olla Jipon juttu.

Zeta sujui hienosti. Kaukokäskyt teimme ensin kaukaa ja takapalkalla. Jippo teki vaillinaisia maahanmenoja ennakoidessaan vapautusta, muut liikkeet teki hyvin, eikä nähdäkseni juuri siirtynyt paikaltaan. Odotin, että se rupesi tekemään maahanmenotkin kunnolla ja palkkasin vasta sitten. Sitten otimme kaukokäskyjen tekniikkaa läheltä. On se vaikea liike.

Vielä vähän seuraamista Jipolla ja sitten oli Vinskin vuoro. Vinski otti ensin kontaktitreeniä naksulla. Sitten seuraamista, joka oli aika nättiä. Liikkeestä maahanmenon teimme vähän pk-tyyliin, tosi pitkä valmistava osuus ja käsky juoksusta, hyvin putosi kuten yleensäkin. Seisomisessa myös pitkä valmistava osuus, onnistui. Kaukokäskyt avo-luokan liikkeenä sujuivat ihan tikkana. Luoksetulo ok, pientä vinoutta. Vire oli koko ajan hyvä. Viime aikoina ei ole aina ollut. Vinski on välillä varsinkin seurannut vähän huonossa vireessä ja jätättänyt. Arvelin sen johtuvan osittain tai kokonaan siitä, että olemme treenanneet jääviä liikkeitä ja välillä yhtä lyhyiltä matkoilta kuin tokokokeissa. Vinski rupesi ennakoimaan jääviä ja välillä jäikin oma-aloitteisesti seisomaan kymmenen metrin seuraamisen jälkeen... Sellaisia ne bortsut on! Lääkkeeksi lopetin jäävien treenaamisen hetkeksi kokonaan ja nyt oli tarkoituksella ylipitkät ja pk:maiset valmistavat osuudet.

Snoopy kävi vielä tekemässä omia hupailujuttujaan ja sitten kävimme vielä lenkillä Luukissa. Kiva kun on lunta tullut, ei tarvinnut edes otsalamppua pitää koko ajan päällä, kun näki kulkea iltapimeässäkin.

Uusi vuosi sujui meidän laumassa hyvin. Aika rauhallista meidän ympäristössä olikin, mutta toki aattona pauketta jonkin verran kuului. Yksikään koira ei siihen millään lailla reagoinut.

Näin vuoden vaihduttua voisi tehdä yhteenvedon menneestä vuodesta 2011.

Nastan osalta olen kiitollinen, että sain iloita sen seurasta vielä koko viime vuoden. Maaliskuussa suoritettu märkäkohtuleikkaus onnistui hyvin ja Nasta toipui siitä hienosti. On ollut yksi riesa vähemmän, kun päästiin hormonihäiriöistä ja juoksuista. Riesaa on sitten ollut hengitystieoireista, välillä vähemmän ja välillä enemmän, mutta kokonaisterveys tuon ikäiseksi Nastalla on ollut varsin hyvä. Kiva on myös ollut kuulla, että Nastan sisaruksia on useampikin vielä elossa!

Jippo jatkoi täysipainoisesti jälkiharrastustaan ja myös tokoili jonkun verran. Se osallistui kahteen jälkikokeeseen, kesäkuussa Uudenmaan piirinmestaruuskisaan, josta tuli ykköstulos ja hopeaa, ja elokuussa SM-kisoihin, joissa sen tottis meni muuten hyvin, mutta ennakointi aiheutti pistemenetyksiä eikä maastoon asti päästy. Tokossa kisasimme monen vuoden tauon jälkeen ja korkkasimme voittajaluokan. Ensimmäisestä kisasta toukokuussa tuli kolmostulos ja toisesta kisasta syyskuussa ykköstulos. Lokakuussa Jippokin joutui märkäkohtuleikkaukseen ja toipui hyvin.

Snoopylla oli hyvä vuosi. Se pysyi erinomaisen terveenä koko vuoden, yhtä lyhyttä ontumista lukuunottamatta. Treenit ja muu elo ovat sujuneet hyvin. Se pääsi osallistumaan vain yhteen jälkikokeeseen. Tarkoitus oli osallistua useampaan, mutta sitä kun ei kolmosluokan osalta oikein voi itse päättää! Kisoja ei vaan ole tarpeeksi, ja kun vielä pitäisi kahdella koiralla päästä..

Vinski saavutti helmikuussa yhden vuoden iän ja on nyt jo lähellä kahta vuotta, joten jonkinlaista aikuistumista on tietenkin tänä aikana tapahtunut. Vinski on treenannut jälkeä, tottista ja jonkun verran tokoa. Edistystäkin on tapahtunut ja keskittymiskyky parantunut loppuvuotta kohti. Nuoren koiran elämää on jonkun verran varjostanut ajoittainen selkävaivasta johtuva ontuminen. Muu terveys on ollut hyvä. Luusto kuvattiin terveeksi keväällä. Ja iloisella mielellä Vinski on aina.

Vuodelle 2012 en varsinaisia tavoitteita aseta. Omakin tilanne on sen verran häilyvä, että ihan mitä vaan voi tapahtua. Joitain toiveita tietenkin on. Tärkeimpänä se, että koirat saisivat olla mahdollisimman terveitä. Ja että Vinskin osalta ehkäpä selviäisi tuo selkäongelman laatu entistäkin yksityiskohtaisemmin, ja sen vaikutus tulevaisuuteen. Nastan osalta väistämättä aika sen tiimalasissa käy vähiin, mutta jokaisesta uudesta päivästä olen kiitollinen.

Kisatoiveitakin on. Toivottavasti Jippo ja Vinski pääsevät tänä vuonna osallistumaan tokokokeisiin. Ihmeempiä tuloksia en heti odota. Jippo oli välissä monta vuotta tokoilematta, eikä sen suuri ennakointitaipumus ole parasta valttia varsinkaan EVL-luokassa, jonka treenaaminen meiltä muutenkin on vielä kesken, eikä varmasti valmiiksi tulekaan! Vinskin osalta on täysi arvoitus, miten se keskittyy kisatilanteessa. Ensimmäiset kisat molempien osalta ovat siis lähinnä kokemuksen hakemista, Jipolla EVL-luokasta ja Vinskillä kisaamisesta ylipäätään.  Snoopy toivottavasti pääsee johonkin jälkikokeeseen tai pariinkin tänä vuonna. Jos Jippo pysyy terveenä, niin ei ole pois suljettua, etteikö sekin voisi jonkun jälkikokeen vielä käydä. Mutta tuon ikäisen koiran kohdalla näitä asioita ei voi etukäteen päättää - eikä oikeastaan minkään ikäisen koiran kohdalla. Se on nähty niin omien kuin lähipiirinkin koirien kanssa, että mitä vaan voi sattua, joten aika varovainen olen senkin takia tavoitteiden suhteen. Jos joku koira johonkin kisaan pääsee ja vielä tuloksenkin tekee, niin hienoa! Vielä hienompaa, jos saa elellä suht tervettä arkea, lenkkeillä ja treenata! Vinskin kohdalla tietysti olisi haaveena se jälkikoekin, mutta tässä vaiheessa sitä ei vielä tiedä, jääkö sen jälkiura kotiharrastamisen asteelle. Mutta hauskaa on tarkoitus ainakin treeneissä pitää, kaikkien koirien kanssa! Mahdollinen kisaaminen on pelkkää ekstraa ja mistä sen tietää, missä vuoden päästä ollaan, vaikka olisi kaikki koirat laitettu eläkkeelle kisaamisesta tai muutettu helmiä kalastamaan Honoluluun...